Pääkiisiäinen 24.-26.3.2016

24.3. YO-TALO, TAMPERE

Yo-talolla on muhun usein kumma keikkafiiliksen tappava vaikutus. Illan muiden bändien aikana vedin enemmin sikeitä himassa kuola tyynylle valuen. Fiilis ei pahemmin muuttanut kurssia Pää Kiin soittoajan, eli kello yhden jo poltellessa. Näin tän bändin tokaa kertaa ever samassa mestassa ja silloinkin kävi vähän samalla tavalla. Jännä, sillä pöpinä se porukka siellä taas pyöri ja bändi kuulosti hyvältä muutamista teknisistä takkuiluista huolimatta. Rakkaus repii melkein tuli mut ei kuitenkaan. Uutta matskuakin kuultiin ja tais olla näiden veisujen ekat live-esitykset. Tunnisti Pää Kii-biiseiksi kyllä heti! Takaisin työttömyyskortistoon-kipale jäi päällimmäisenä mieleen astetta tarttuvamman kertosäkeen takia kauniimman kappaleen Sweet home Kouvolan jäädessä sen varjoon. Keikka meni ohi toooodella nopeasti ja siinä vaiheessa kun kuvitteli vielä encorena tulevan esmes Ees jotain positiivista niin talon musat jyräsivät päälle. Eräs sinnikäs yleisön edustaja paineli lavalle ja ehti pariin otteeseen huudahdella lisäääääh päällä olevaan mikofoniin kunnes tylysti volat veks. Yritykselle peukku.

25.3. NOSTURI, HELSINKI

YDINPERHE
Hyvin oli tilaa ninjapotkuja harrastaville. Nyt oli kyllä niin suoraselkäisesti kannuttava rumpali, että huomio kiinnittyi eniten siihen suuntaan. Basistin kipakat lauluosuudet toi terävää kontrastista bändin päävokalistin ulosantiin, toimi! Mitä kävin vähän biiseihin tutustumassa, Ydinperhe todennäköisesti paranee mitä enemmän tulee kuunneltua ja livenä kuultua. Kernaasti näkisin toistekin jossain huomattavasti pienemmässä paikassa.

PÄÄ KIII
Eka s-keikka mitä pääsin Pää Kiiltä todistamaan. Uutukaiset olivat vaihtaneet setissä paikkaansa ja näin päin toimi helkutisti paremmin! Nosturi ei päässyt hoilaamaan hoo ii veetä, päätä ei hakattu seinään ja rakkaus jätti tälläkin erää repimiset sikseen. Viimeksi mainittua ei tullut edes ikävä, mutta noiden kahden muun puuttuessa setistä ei jää yhtä mieltä lämmittävä fiilis vaikka bändi sekä yleisö olisivat aina yhtä hyvässä hapessa kuten tänään. Encoressa Sortoa ja vihaa kera vieraileva tähti.

hyvä meininki!

Nyt on muuten Pää Kiillä harvinaisen paljon s-keikkoja tuloillaan, hyvä niin sillä kyllä tästä boogiesta pitää päästä nuorempienkin diggailemaan. Nosturissa uusiksi 21.5. kera Teksti-TV 666!

THE VALKYRIANS
Englannin kielen lausuminen tökki heti alussa ja ensireaktio oli boooriiing. Katos ei oo helppoo ottaa lavaa haltuun Pää Kiin jälkeen. Keikan kaari kipusi kuitenkin nousuun jo oisko ollut kolmannen biisin, I Am The Fly:n kohdalla. Vokalisti lähti seikkailemaan yleisön sekaan ja Nosturiin sapuneet The Valkyrians osasi hienosti kietoa sormensa ympärille. Porukka osallistui hyvin kun lavalta kuuluu everybody get down now ja liki koko sali siinä sitten kyykkäsi mukana. Tässä huomasi miten soittojärjestys osui näissä iltamissa nappiin. Mukavaa tällainen letkeämpi meno kohkaamisen jälkeen ja hyvä hengähdyshetki ennen kun lisää pittaamista luvassa. Tämä setti tuskin tekisi kuitenkaan toistamiseen samanlaista vaikutusta, onneksi siis valitsin tyynyn edellisenä iltana.

ikuistetaan tämä(kin) hetki

Eloranta kävi soittelemassa kitaraa encoressa ja sitä voisi luulla, että tähän olisi hyvä lopettaa, mutta nope. Maihareilla tampaten saa aikaan hyvin meteliä ja bändin vielä kerran lavalle. Keikka lähti tosiaan vauhdilla nousukiitoon, mutta voin sanoa että lasku sujui vieläkin sutjakkaammin. Kun aikataulut venyy, osottaisi hyvää makua soittaa sitten joku inasen lyhkäsempi kappale. Ihmetystä keikan aikana herätti miten paljon bändi otteli kuvia itsestään/yleisöstä/ym. Joko erittäin some-aktiivinen bändi tai kuittailua yleistyneelle puhelin kourassa meiningille, who knows, mutta aikaa tohonkin sai kulumaan. Joooo eli kiitti ihan helvetisti kun piti sitten lähteä sen ratkaisevan vartin verran aiemmin pois = ei Anal Thunderin encorea yhyy snif. Tän takia jäi lopulta paska maku muuten niin hyvin swengaavasta keikasta, pienestä oli kiinni! Tosin olin tasan ainoa ihminen, jota se kello yhden bussi kiinnosti eli jee jee vaan muille yleisössä ken saivat rahoillensa kunnolla sitten vastinetta.

ANAL THUNDER
Hävettää, sillä tein kardinaalivirheen kun lausuin bändin nimen in veri ämerikän fäshiön. Anal - luettu kuin kirjoitettu sen olla pitää! Viimeksi näin tän bändin silloin kun Suomi-keikat vielä kiinnosti, eli rapiat kahdeksan vuotta sitten St. Hoodin, Boltin ja Lighthouse Projectin seurassa. Osasin odottaa viihdyttävää meininkiä ja energistä yleisöä. Nappiin meni. Eturiviin tukkaa heiluttamaan ja bailaamaan!

Vaikken Anal Thunderia ollutkaan kuunnellut aikoihin, niin ihmeen hyvin Life Long Hangoverit ja Drink Myself to Deathit kumpusivat muistin syövereistä huulille. Uudempaa matskua edusti Selfie Generation ja kerta bändi käskytti, kaivoin myös puhelimen esille ja uskalsin pari hyvää laatua hipovaa kuvaa napsasta, en kyllä mitään itsuleita. Keskivaiheilla keikka oli jotain stand up viritelmää. Yllättävät elementit kuulunevat bändin repertuaarin ja ei baaritiskiä kera baarimikon ihan joka bändin keikalla näekään. Setin viimeisenä mukaan pääsi vihdoinkin viulisti kun Song About Getting Smashed jatkoi juhlaväen tanssittamista. Tosta tulee tosi kivat irkkubiisi-vibat eikä pelkästään laulajan hyvin rullaavan enkun takia. Tän jälkeen oli pakon sanelemana poistuttava, joten en halua kuulla mitä siellä encoressa tapahtui. YHYY SNIF part 2.

26.3. HEIMOLINNA, LOIMAA

Syyskuussa (!) 2015 huomasin tän keikan olemassaolon. Tampereen keikan ilmestyessä ja harvinaisen kolmen putken muodostuessa työvuoroista eroon ja adventure time. Pää Kiin keikoilla kun on tullut käytyä suht lyhyellä aikajaksolla ihan kivasti (kolmas osio vielä 2015-keikoista työn alla kröh) niin kaikki Hki-Tre-Tku akselilta poikkeavat illat kyllä kiinnostaa aina inasen enemmän. Ja siis olihan tää oikeasti ihan parasta! Kävellä pellonvierusta pimeässä supikoiria bongaten.

"ei mitään hätää, silmät tottuu pimeään.."

Livemusat alkoivat pauhata jo puoli seiskan aikaan, joten yhtä vaille muut lämppärit jäi tällä(kin) kertaa välistä. Nothing personal, mutta yöunta oli kertynyt yhteensä kahdeksan tuntia kahden viime keikan jäljiltä ja kävelyä oli luvassa vielä kymmen kilsaa akkujen huutaessa taustalla armoa. Heimolinnasta tuli vahvat flashbackit koulun liikuntasalitunneille. Tapahtumana tää oli ihan huikea monen paikallisen tahon kantaessa kortensa kekoon, hienoa että jaksetaan järkätä. Keikkojen jälkeen pauhanneen ysäridiscon suosio jäi mysteeriksi -fuck the disco eli lujaa karkuun.

SYSI & SAVI
Musisointi oli juuri alkanut kun ennätin paikalle. Tää oli se läskibassobändi, jota hieman olin kuunnellut etukäteen. Yleisössä oli ikäluokkaa lavan läheisyydessä pönöttävistä täysi-ikäisistä hieman taaempana tuolipaikoilla istuskeleviin mummeleihin ja vaareihin. Laulajalla oli niiiiin "Hello ladies" tummansävyinen, matala ääni. että bingon vetäjänä suosio olisi ainakin taattua. Keikasta päällimmäisenä mieleen jäi joku soittomoka ja vain siitä syystä kun siitä tehtiin numero. Vastaavien kämmien kanssa kannattaa vaan virnistellä ja ottaa tilanne haltuun eikä ainakaan alkaa selittämään sattunutta ennen seuraavaa kappaletta. Loppua kohden biisien taso parani.

PÄÄ KII
Salin puolelle ei saanut tuoda juomia, joten hieman kuumotti kun soittoajan lähestyessä tila oli vielä tyhjää täynnä. Onneksi ei oltu vain oman kellon varassa. Illan juontaja kuulutteli bändin lavalle ja jengin paikalle. Väentiheys sekä päihtyvyysaste eivät olleet lähelläkään verrattavissa edellisten keikkojen vastaaviin, mutta kyllä varovaisen alun jälkeen Loimaallakin osattiin. Oli niitä jotka menivät lavaan kiinni ja sitten omien porukoiden kesken tanssivaa jengiä. Plus tietty tää yks turisti, joka kyl otettiin kans mukaan, awws thanks randomit tyypit.

Nyt kun Kylän pahalla puolella jälkeen ei tullutkaan Aina jonon viimeinen-biisiä, ehdin jo huolestua mitä sillekin on käynyt kunnes pää räjähti ja Ees jotain positiivista tuli takaisin! Täällä oli muutenkin vastoin odotuksia pisin settilista avittaen tän keikan kolmikon mieluisammaksi. Encorena Pää Kiin yksi tylsimmistä eli Sun ei ois pitäny tappaa sitä tyttöö, minne katosi Just niin kuin Elvis? Myös Misfits koveri Skulls tuli Pää Kiin kuskille omistettuna. "Vielä yksi?" *rumpujen pärinää* viimeinkin esittämättä jääneihin pyyntöihini vastattiin ja Sä hakkaat päätäsi seinään teki comebackin! Oi sitä onnea, livemusa parasta.

kannatti lähteä

*******BONUS ROUND!!*******

PÄÄ KII @ BAR15

Keikkaseuraksi lähti ennakkoluulottomasti mukaan rakas suomea vain muutaman sanan ymmärtävä serkkuni (thanks for the following gig pics!), yhteislaulun onnistuessa yllätäen vain HOO II VEE kohdassa. Tässä yksi syy lisää miksi tuo kappale saisi olla setissä mukana esim aina, kaikki pääsee osallistumaan! Oon tottunut settilistan pysymiseen suht samana, joten yllätyksenä tuli kun pakka oli taas laitettu uusiksi. Uudet kappaleet oli nyt täysin erillä toisistaan vieden keikan sujuvuuttaa edelleen toimivampaan suuntaan. Tuhoavan voiman rummuttelu oli erityisen nannaa! Luukko ei sairastumisen johdosta ollut paikalla jättäen Pää Kiin lavapreesensiin huomattavan aukon. Etenkin Ees jotain positiivista aikana tuli kovin ikävä kun nyt Laurikin tilutteli omiaan ignooraaten sen yhden tietyn kohdan jossa yleensä kaikkien kielisoitinsankareiden instrumentint sojottovat kohti kattoa. Nyt ei riehakkuudessa ihan päästy viime vuotisen Bar 15 keikan tasolle, mutta kivaa oli yhtä lailla! ps. somea Pää Kiin keikkojen aikana päivittävien eteen tuun jatkossakin hienovaraisesti kiilaamaan.

Tässä ojennetaan kitaraa illan ylläriesiintyjälle [kuva @littlesashanana]

Erikoisin encore!
Kun illan vika oli hoidettu pois alta, tähän väliin parin biisin pikavisiitille saapuivat KEHONRANKENTAJAT Vekun hoitaessa basistin tontin. Pää Kiin jäljiltä oli vielä hyvät pöhinät päällä, joten paikallisten tarjoama punk-pläjäys meni kepeästi joraten. Epäajankohtaisten keikkarapsojen hyvä puoli tulee tässä: tällä välillä Kehonrakentajat ovat soittaneet ensimmäisen virallisen keikkansa ja neljän kappaleen Salilla aina! demokasetista otettu jo toinen painos, kuumaa kamaa. Sisältö on ladattavissa ilmaiseksi bändin bandcampista. Mun suosikki on vika biisi Viljanen, mikä oiskaan sun? Suosittelen tutustumista, ei mitään vikinäpunkkia vaan ihan tujua, rouheeta tavaraa. Kehonrakentajat oli tän merkinnän uusista tuttavuuksista mulle se, joka nyt alkoi eniten kiinnostamaan.

keskittynyttä musisointia [kuva @littlesashanana]

hyvin se meni, yleisö ihan pähkinöissään! [kuva @littlesashanana]

Pää kii tuli vielä soittamaan Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas eli suck that tyypit jotka lähditte tätä ennen menee, hähää. -kilu ✌

ja kaikilla oli niin muu-kaa-vaa [kuva @littlesashanana]

Kiitän mutten kumarra:

Pää Kii

Kehonrakentajat

Sysi & Savi

Anal Thunder

The Valkyrians

Ydinperhe

+järkkääjät ym!

YYKAAHOOVEE

Joka keikalla mua vituttaa sun naama // osa 2.

Kilun 2015 Pää Kii-överit oksennuspostaus osa 2/3.

Seuraavaksi luvassa on ihan täysin vain reissupäiväkirjaa ja mitä fiiliksiä keikoista jäi. Tarkkoja biisi-biisiltä keikka-analyyseja on turha odottaa. Mut jees, tämä merkintä kulkee reittiä Helsinki-Vaasa-Kokkola-Helsinki-Turku-Helsinki-Joensuu-Kouvola.

23.4. Bar Loose, Helsinki (+Maailmanlopun tyttö & hyeenat, Seksihullut)

Eka Helsigin keikka ja kovat odotukset vaikka olisi pitänyt heti tajuta ottaa huomioon, että torstai ja lipun hinta suht kova. Tältä keikalta jäi mieleen lähinnä miten huikee Seksihullut oli ja miten väljää Pää Kiin aikana tuolla olikaan. Joku ihana randomi sentään tuli mukaan mun ja Pertsan spur of a moment pieni piiri pyörii koreografiaan Nyt skipataan kahvit kertsin aikana. Pertsa huuteli encoressa toiveikkaana Kytänsoittajien Sokka Irti -kipaleen perään, mutta se ei ollut kaikilla hallussa joten se äänköör toppas siihen.

29.5. Hullupullo, Vaasa (+Vanity Nation)
Toukokuun puolivälissä Pää Kiillä oli harvinainen viisi keikkaa neljässä päivässä putki. Tämä kiertuepätkä silmissä kiiluen olin jo esittänyt alustavat kesälomatoiveet intoillen esim epäterveellisen paljon Parkanossa käymisestä. Kuinka ollakaan samalle viikolle kuitenkin osui kerran elämässä tilaisuus toteuttaa meikän tähän asti pitkäaikaisin livemusaan liittyvä unelma, joten Pää Kii addiktoituminen jäi pienelle paussille. Vaasan saavuin sitten suoraan, siis todellakin suoraan tolta pieneltä interventiolta. Vuorokausi lentokoneessa ja yö casa Helsinki-Vantaan lentoaseman penkeillä viettäen oli hyvä lähteä päihittämään jet-laggia 24/7 valoisaan Suomeen.

Lämppäri soitti Sonic reducerin. Kymmenisen minuuttia ennen Pää Kiin keikan alkua joku humaltunut nuori poika tuli kyselemään millaista musiikkia Pää Kii soittaa. Mikään ei toivota yhtä tervetulleeksi takaisin kuin ekat päälle kaatuneet kaljat siinä 15 sekunnin sisään keikan alkamisesta. Vaasa oli humaltunut ja lattiasta päätellen olin edelleen keskellä sademetsää. En muista millon viimeksi sain olla yhtä paljon nostelemassa jengiä takaisin jaloilleen kuin mitä tällä keikalla. Kaiken kaatuilun keskellä vallitsi horisontaalista letkajenkkaa muistuttavat kaveripiirit joihin tällaisella sooloilijalla ei ollut asiaa, snif yhyy all by myself mut kuitenkaan en. Onneksi aamulla sai hyvin nukutun yön jälkeen syödä suruun vadillisen karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Hyvä olla selkä!

30.5. Kokkola, West Coast Billiard

Vaasan tiiviiden kaveriletkojen jälkeen Kokkolassa oli ihan eri meno kun täällä pääsi varkain mukaan toisten riveihin. Nyt sen pogoilevan jengin määrä ei ollut ehkä yhtä riittoisaa läpi setin, mutta silti tää keikka veti näistä kahdesta sen pidemmän korren hilpeämmän yleistunnelman takia. Keikkojen jälkeiset discojumputukset on aina yhtä nihkeitä, mutta näin hauskan keikan jälkeen sitäkin paskaa kestää sen hetken ja eipä haittannut se myöhässä oleva yöjunakaan. Pienempi kuin merkit kertokoot sen: Pää Kiii <3<3<3

11.7. On The Rocks, Helsinki (+Hunters)
Levykiska oli auki! Mukaan lähti uusi paita ja juuri julkaistu seiskatuumainen. Napattuani seiskan kioskinpitäjä mainitsi miten olisi kyllä myös värillistä versiota tarjolla. Musta musta oli just hyvä, mutta olihan tuo huomaavaista. Otto-mania oli vahvasti läsnä herran noustessa lavalle ja hitto alkaako tässä itsekin hieman jo nyökkäilemään hyväksyvästi näille fiittauksille kun aiemmin reaktiot on ollut päinvastaisia. Tän keikan ekat 30 min löytyy youtubesta, joskin sellaiseta kulmasta kuvattuna mistä ei välity se parhain meno. Ihan hauska kuitenkin laittaa taustalle pyörimään, joten turha tässä jauhaa keikasta sen enempää, go check it out for yourself.

30.7. Klubi, Turku (+Night Lives, Tryer)
Australia-serkun visiitti osui just tälle ajankohtaa, joten mikäs sen mukavampaa kuin houkutella mukaan kuuntelemaan mikä siansaksa saa Suomi-serkun eniten sekaisin. Sanoitukset on Pää Kiin vahvimpia puolia, mutta vaikkei niistä sanaakaan ymmärtäisi jäljelle jää kuitenkin se tanssittavuus, joten eturiviin ja tukka heilumaan! Artisti tarjosi yhdelle jäbälle parikin kaljaa keikan aikana ja kirkaspullo kiersi kans yleisössä. Muutaman naaman tunnistin On The Rocksin keikalta myöskin paikalla, hyvä te! Täällä lanseerattii hyvät ja huonot uutiset -välispiikki joka edellen voi hyvin niillä ei Otollisilla illoilla. Jatkoi linjaa perushyvä Pää Kii keikka.

paska kuva, mut Endstand-logo!

Mikäli yykaahoovee olisi ollut jo tässä vaiheessa pystyssä, illan ekoille bändeille olisi tullut oma lämppäribisnes-postaus. Pikaversio: Night Lives - thumbs up, toivottavasti näkis toistekin! Tryer yllätti loppusetin feat. Janne Tamminen Endstand-pläjäyksellä, energistä!

7.8. Lepakkomies, Helsinki (+The Fuckmes, Jätä Jämät)

Tämä oli kesäkuussa sairastapauksen johdosta perutun keikan korvaava ilta, jonka olemassaolon huomasin vasta samana päivänä noin pari tuntia ennen sopivan bussin lähtöä. Alkuperäinen ilta ei olisi omalla kohdalla onnistunut, joten tämä oli muchos gut. Kahden viimeisimmän keikan kulkiessa kultaista keskitietä tää sujahti salamana top-keikkojen joukkoon. Tupa täynnä, hyvät lämppärit, hauskaa, hikistä, riehakasta, vielä kerran hikistä = kestovirne kun on vaan niin hemmetin kivaa! Täällä ylittyi ne Helsinki-keikoille laittamani odotukset. Uu jeah.

Jos joku ottaisi asiakseen mennä Pää Kiin jokaiselle Helsingin keikalle vuoden ajan, oli kyseessä festari tai mikä tahansa niin niitä keikkoja kertyisi aika varmasti yli kymmenen alta aika yksikön. Se miten paljon kaikki nämä tähänastiset hesa..eeh sori stadikeikat toisistaan olivat jo eronneet, niin Pää Kiin pääkaupunkiseudun kuulijakunta selvästikin käy keikoilla valikoidusti -varmasti muutamia vakikasvopoikkeuksia lukuunottamatta.Tietty kun jossain välissä se alle kybän Lepiskeikka taas bändille tulee niin miksi vaivautua maksamaan liki kaksinkertainen hinta nähdä poppoo Loosessa? Ellei ole meikä heh heh.

21.8. Kerubi, Joensuu (+Nuoret Sankarit)

Sarjassa ne, lainausmerkit, hyvät ideat jotka pakko toteuttaa. Aamuvuorosta suoraan suunnaksi Joensuu ja paraatipaikalla keskiyön hujakoilla eli hyvin ehti nähdä lämppärinkin. Kuvittelin keikkapaikan paljon intiimimmäksi, joten kaikki se tila tuli ihan puun takaa. Onneksi se osattiin ottaa hyvin haltuun ja parin ekan kappaleen aikana vaikutti siltä, että jengin juomat vain lentelivät kaaressa. Tästä sain neronleimauksen: jos haluaa välttyä pahimmilta hanajuomapommeilta kannattaa olla suosiolla alkuun vähän sivumalla sillä parin ekan biisin aikana tuopeista ehtii läikkyä ne ylimääräiset pois. Mun piti pitää etäisyyttä kerta töistä-keikalle-töihin-keikalle kuvio oli kesken, muuuutttta Kylän pahalla puolella vaan vetää mukaansa ja tällä tasapainokyvyllä varustetun suoraan sinne lattian tasolle. Hyvin menee!
Keikan jälkeen soi hyvää musiikkia - tosin harmillisen vähän aikaa sillä disco jyräsi päälle. Lämppäri oli nimensä veroinen joten discomusassa kärvistely ja yökukkuminen vaihtuikin hyvään seuraan ja musaan. Tämä käänne juontaa juurensa Jyväskylään ja Pää Kiin helmikuiselle Free Timen keikalle, kaikenmoista.

22.8. Downtown, Kouvola (+Nervous System)

Tänne sitten vuorostaan suoraan sieltä iltavuorosta. En ikinä ennen ollut käynyt Kouvolassa joten tää oli ihan must! Asemalle saapuessa tervetuloa Kouvolaan kyltti näytti kuitenkin petollisen tutulta ja pian palasikin mieleen, että katos kehveliä onhan täällä ennenkin pyöritty. Sentään eri keikkapaikka, jossa mun mukamas nerokas oivallus setin alkupään ja juomien suhteen otti samantien köniinsä kun täällä ei hommat startannutkaan samaan tapaan mitä Joensuussa. Olin myös näkevinäni pari henkilöä, jotka pitelivät sormiaan korvissa?? Ei tänne tultu tapittamaan, menoks perskeles! Täällä sai todistella vaikuttavia drink-express suorituksia kun kaverit piti huolta ettei eturiviläisiltäkään loppuneet kostuttavat. Joku hyväntuulisesti juopunut kysyi multakin haluanko loput jostain juomasta jonka ilmeisesti olin vahingossa kumonnut tiiviin tunnelman lomassa, oops. Settilistasta nappasin kuvan keikkapaikan ulkopuolella. Pariskunnan kauniimman sukupuolen edustaja oli toivonut settilistaa muistoksi illasta ja jätkäkaveri hoiti sitten homman kotiin. Hauska!
On koluttu perushyviä keikkoja ja sitten niitä joissa on lisäksi vielä sitä JOTAIN. Tää oli niitä iltoja ja vaikka mulla alkaa tässä vaiheessa keikkamuistot puuroutua keskenään, millä keikalla kuultiin Pohjasakkaa ja millä ei, niin aina kuitenkin muistaa sen perusfiiliksen mikä illalta jäi. Uusiksi Kouvolaan siis kiitos.

*

Ei kyllästymisen merkkejä havaittavissa!! Vielä kolmas osio 2015 vuoden Pää Kii keikoista tuloillaan jossain välissä. Eka osa *klik*. Uusia reissuja odotellessa!! yykaahoovee naamat / insta -kilu ✌

Kouvola dreamin'

Joka keikalla mua vituttaa sun naama // osa 1.

Kilun 2015 Pää Kii-överit oksennuspostaus 1/3.

Pää Kii, bändi josta kaikki muut kohkasi jo 2011 loppuvuodesta alkaen ja johon meikä jostain syystä otti asiakseen tutustua vasta kolme vuotta myöhemmin. Oli tosi freesiä hypätä tuntemattomaan tietämättä yhtään mitkä levyn biiseistä oli sinkkuja tai mitä ylipäätänsä oli luvassa. Tää bändi oli mennyt multa ihan totaalisesti ohi. Kun sitten oli jotain niin pogoamista vaativaa levyä kuunnellut järjettömiä määriä, en todellakaan halunnut ekan livekosketuksen olevan sarjaa pakko pönöttää paikoillaan koko gigsi. Kiitos Sara Fabelin samanaikaisen Suomen vierailun, Tampereen 2014 Punk Rock X-mas keikka jäikin sitten välistä. Otollinen aika koitti Hämeenlinnassa Suisto-klubilla. Sinne kera Pertsa!

24.1. Suisto-klubi, Hämeenlinna (+God Given Ass)

Otollinen indeed, oli aika oppia faktoja bändistä nimeltä Pää Kii. Yksi monista asioista mikä levyn suurkulutuksessa kiinnitti positiivisella tavalla huomion oli laulajan vaihtuminen parin biisin kohdalla. Tietenkin oletin tämän toisen laulajan olevan joku bändin muista soittajista; Lauri = Otto. Väärässä olin, sillä kyseinen lurittelija ei ollutkaan kuka tahansa Otto tässä terve, vaan Otto eräästä mainetta niitaanneesta kotimaisesta bändistä. Näin tän kyseisen legendaarisen bändin tasan kerran vuonna 2001, eli jos joku olisi tullut mulle mainostamaan Pää Kiitä radiosoittoa saaneen Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas biisin vierailevan tähden vetovoimalla, niin markkina-arvoa tällä olisi ollut pyöreä nolla. En ollut ainoa täysin kujalla tän asian kanssa ollut, sillä pari Damn Seagulls kuuntelijaa luulivat, että the Otto on Pää Kiissä ja ihmettelivät mitä tekemistä Laurilla oli koko bändin kanssa.

Siellä siellä se Otto on

Sivuraiteilta takaisin itse keikkailtaan. Olin jo ehtinyt tottua pyörimään enemmän jätkävoittoisessa yleisössä, joten oli hienoa havahtua siihen miten erilaista ja ikäistä porukkaa tälle keikalle oli kertynyt eikä selvää sukupuolijakaumaa ollut havaittavissa. Outoa oli alun nimmarinpyytelijä fanipojat - ei siis mitään vikaa, mutta kaikki tämä yhdessä kertoi siitä miten tosiaan Pää Kii oli valahtanut pienemmistä piireistä suurempaan virtaan useamman koukun ulottuville. Mulla varmaan siinä vaiheessa se isoin koukku kourassa. Pertsa tiesi kertoa miten Otto oli tänään täällä bändinsä God Given Ass kanssa, joka oli tylsä näin nopeasti kuitattuna.

K-18 ja samantien lavan edessä olevilla pöydillä olleet juomat muodostivat pienet alkoholipitoiset putoukset just siihen mihin ensin meinattiin laittaa kamat mukamas suojaan keikan ajaksi. Heti kävi myös selväksi, että vaikka itse olikin se toope joka nyt vasta bändistä kiinnostui niin positiivista oli tulla valmiiksi katettuun pöytään, sillä takuuvarmasti tanssivaa jengiä tulisi jatkossakin keikoilta löytymään hevosenkenkärinkien loistaen poissaolollaan. Laseja meni rikki ennätystahtia ja lavalta tulikin toivetta jos jengi ystävällisesti surffaisi sieltä pois päin ettei käy pahasti. Tuolla oli todella mukava yleistunnelma! Ei mitään mustelmafestejä vaan silkkaa hauskanpitoa ja yhdessä hikoilua tarttuvien kappaleiden tahtiin ja kaatuneet nostettiin etiketin mukaisesti heti ylös. Kyllähän se Ottokin kävi lavalla ja mikäs siinä, kunnon Pää Kii experience heti ekalla kertaa.

kello 01:03: hymy huulilla, toppahousut jalassa, settilista sylissä.

Yleisön reaktioista osasi päätellä Kalifornia dreaming:in pyörineen myös radiossa kun tässä kohtaa iäkkäämpää osastoa edustanut väkikin yltyi tanssimaan. Mielestäni toi on kiistatta levyn kaunein kappale, mutta ei sekään irtonaisena olisi millään tavalla kiinnittänyt mun huomiota. Apinoiden planeetalla alkuriffit ja se kerrassaan nerokas "ladies and gentlemen"-intro sai mut heti hereille ja uteliaaksi mitäs tässä mulla olikaan korvissa. Just niin kuin Elviksen luulin tällä keikalla olevan joku coveri, joka tulisi tietää jos jotain pitäisi jotain tietää, mut enhä mä tiedä. Niinpä täällä toi meni vielä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihan hiton cool basisti oli sekä mun ja Pertsan mielipide tän mielettömän hauskan keikan jälkeen. Kengät kaljasta märkinä ja pohjat lasinsiruja täynnä olin pakahtua riemusta. Nyt vain halusi lisää ja lisää oli onneksi luvassa.

7.2. Yo-Talo, Tampere (+Räjäyttäjät, Teksti-TV 666)

illan pääesiintyjä: Räjäyttäjät

Paikalle selvisin vasta siinä vaiheessa kun Teksti-TV 666 soitti viimeiset pari säveltänsä. Nyt kun loppuvuodesta tähänkin bändiin hurahti niin voisin olla kaiketi yhtä levyä rikkaampi mikäli tämä helmikuinen päivä olisi startannut suunnitelmien mukaan.
Oma fiilis tökki illan aikana, joten tämä keikka tuli katseltua kauempaa. Täällä ennen Rakkaus repii -zipaletta Teemu kyseli jos joku yleisöstä haluaisi tulla laulamaan kappaleen, kenenkään kuitenkaan tarttumatta tarjoukseen. Yo-talolla korostui yleisön kirjossa bilekansan ja enemmän punk-keikoilla käyvän porukan muodostama mixtape, jonka yhdistävä tekijä oli Pää Kiin diggailu. Mieleen jäi nainen, joka otti aika nokkiinsa kun pitin reuna ulottui hänen juomaansa asti kaataen sen lattialle. Muikkeli sitten tanssi keskisormi tän vahingossa tuoppia tuupanneen jäbän selkää kohti suunnattuna hyvän aikaa keikasta. Kun kaksi maailmaa kohtaa.

13.2. Freetime, Jyväskylä (+Särkyneet, Nyrkkitappelu)
Kolmas keikka ja täällä oli so far ...aggressiivisin yleisö. Monitorit saivat kyytiä porukan ottaessa vauhtia lavalta yleisön sekaan loikkimiseen ja jossain välissä tuulessa ees taas huojuvaa pikku puuta muistuttanut mikkiständi tönättiin lavan puolelta kanveesiin kun eipä oo ehkä yhden illan arvoista halkaista hampaita vain riehakkaan jengin takia. Välillä meno vaikutti enemmän tough dude/tte suorittamiselta kuin aidosti keikasta diggailusta. Ihan eri menoa eri paikoissa selkeästikin, siistii silti täälläkin! Jotain polemiikkia oli havaittavissa Kuuden vuoden vitutus -biisin alussa yleisöstä katsottuna stage right ei heti ollut mukana ja stage left sitten liidasi ilmeisesti liikaa ja koko paska piti lopulta ottaa uusiksi.

Keikan jälkeen kuvittelin Freetimen olevan just sopivan sokkeloinen, että kykenisi huomiota herättämättä tappamaan aikaa reissupäiväkirjoja skriivailleissa jossain hämärässä kulmassa. Tietty ne kaikki vihkot, joista nyt näihin Pää Kii keikkoihin palatessa olisi ollut jotain hyötyä, on ties missä muuton jäljiltä. Mutta juu. Ei ihan niin huomaamaton korneri mitä kuvittelin.. Mr. Bergman omien sanojensa mukaan tuli jotain vähän vittuilemaan, ihan hyväntahtoisesti siis. Taisin esim olla hullu kun lähdin katsomaan keikkaa Jyväskylään asti. Haha. Kyl me brofistitkin vaihdettiin. Huvittavinta tässä tapaamisessa oli kuitenkin se kun Teemu haki paikallisen kaverinsa (moi vaan!) siihen pöydän äären ja totesi "jutelkaa" ja mikäs siinä kun bussin lähtöön oli vielä tovi.

14.2. The Rocks, Savonlinna (+Nyrkkitappelu)

Jyväskylästä kotiuduin lähempänä kello kuutta aamulla ja Savonlinnan suuntaan matkanteko piti aloittaa alle neljän tunnin sisään. Koska säätämällä pääsee halvimmalla ja voi iskeä pari mäkäräistä yhdellä kertaa, Helsingissä seuraavan bussin lähtöön jätin juuri Combat Rock Shopin mentävän aukon. Pikakävelyä Sörnäisiin ja suoraan tiskille kyselemään Pää kii sitä ja sit se toinen tätä seiskat kiitos- ja samalla hiffasit miten toi jäbähän just eilen soitteli Freetimessa. Pikakävelyä takaisin Kamppiin ja ah ihanaan Onnibussiin suuntana Savonlinna!

En ois vaihtanu sitä halpaa bussilippua ees Lontoon lentolippuun jos joku ois tullu tarjoamaan. 

Narikasta koitin tiedustella soittoaikoja, jolloin multa kysyttiin kumpaa bändiä tulin katsomaan henkilökunnan arvellessa pääesiintyjäksi Nyrkkitappelua. Informatiivistä. Onneksi kaveri oli hommanut kissan, joten sain ehdotella nimiä siinä keikkoja venaillessa (ja sain ehdotukseni läpi, score). Nyrkkitappelu aloitti kello yksi joten Pää Kiin soittoaika oli kauniisti kahdelta.
Hevosenkenkiä ei pitänyt näillä keikoilla näkyä, mutta kuinka ollakaan täällä jengi jättäytyi suosiolla taka-alalle. Tiivimmän tunnelmasta kuitenkin teki se tanssilattian keskellä ollut saakelin tanko. Hiljalleen meno lämpeni kontrastin kuitenkin olleen edelleen jäätävän suuri verrattuna aikaisempien keikkojen hikipitteihin. Setistä jäi pois Sun ei ois pitäny tappaa sitä tyttöö, joka on tässä keikkojen kertyessä lokeroitunut Pää Kiin tuotannosta siihen tylsempään läpsyttelykastiin. On kyllä siellä lokerossa aika yksinäinen. Ton aikana voi siis huilahtaa muiden ympärillä innostuessa kipaleen kieltämättä hyvin mukaansatempaavasta tahdista. Encoressa kuultiin jälleen Suutarin emännän kehtolaulua Teemun soolona. Hauska loppukevennys johon helppoa lähteä hoilottamaan mukana. Ohessa erittäin lyhyt hyvän mielen klippi:

Pää Kii soitteli The Rocksissa toistamiseen syyskuussa, itse en ollut paikalla sillä muita keikkoja. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten paljon eroa oli havaittavissa esmes yleisön määrässä. No ei sen niin väliä. Narikkatyypit olivat huojentuneita keikkojen ollessa viimein ohi.

20.2. Henry's Pub, Kuopio (+Rakas Rappio, Nyrkkitappelu)

Paljon porukkaa ja hyvät bileet alusta loppuun asti. Ekan esiintyjän aikana taisin vielä vedellä sikeitä ja Nyrkkitappelusta voi lukea lisää tän linkin takaa. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se täällä vallinnut hauska meno ja enemmän Suiston kuin Freetimen tyylinen yleisö. Edelleen yksi suosikki Pää Kii-keikoista. Aina jonon viimeinen lunasti paikkansa toisena livesuosikkina. Tällä keikalla tais muuten kans tulla Kun tänään lähden, joka btw kuulostaa ihan hyvältä ilman Ottoakin, trust me. Oiskin siistiä kuulla tota kappaletta setissä useamminkin.

21.2. Bar 15, Seinäjoki (+Särkyneet)

Nyt tökki se että Kylän pahalla puolella aloitti keikan. Aina jengi kun ei tahdo heti heräillä joraamaan ja what a waste kun omat henk koht suosikit (kylä ja jono) on useimmiten ympätty setissä vierekkäin. Mysteeri, miksi tällaisten bändien keikoilla kukaan parissa ekassa rivissä oleva edes haluaa pitää sitä piripintaan täyttä tuoppia kourassa keikan alkaessa läikkymisen riskin ollessa niin suuri. Jos kiinnostaa enemmän se tuopin pohjan tuijottaminen, en suosittele lavan välitöntä läheisyyttä. Aina jonon viimeisen aikana en kyennyt enää hillitsemään itseäni esittämään kohteliasta edessä olevien kalkkisten takana vaan bailandoooos.

Kuopion keikan tapaan setissä oli mukana pari uutta kappaletta; Mä haluan sun pääkallon ja muistaakseni hieman rauhallisempi (voin olla erittäin väärässäkin näin 10kk myöhemmin) Tie kotiin. Pidin eritoten jälkimmäisestä vaikken tän jälkeen sellaiselle keikalle enää osunutkaa, jossa näitä oltaisiin ehkä soitettu. Yleisön joukossa oli ilmeisesti jossain bändissä vaikuttanut tyyppi, jota kovasti koitettiin lavalle houkutella laulamaan jotain biisiä (varmaan Pohjasakkaa?) Pahoittelut etten nyt kyllä todellaankaan muista kenen nimeä siellä huudeltiin. Warttibaariin on aina yhtä kiva tulla katsomaan keikkoja, joten tää oli spot on paikka Punk Rock X-mas kiertueen päätöspaikaksi.

*

Myöskin sopiva väli laittaa eka nähdyt Pää Kii keikat 2015-postaus tässä välissä poikki. Nämä reissut oli aika iisiä lämmittelyä verrattuna siihen mihin kaikkeen sitä taipuukaan "vain" livemusan takia, never grow up! Part two - stay tuned or run as fast as you can to the opposite direction while you still can! *muoks* OSA 2! -kilu ✌