Festarikesä 2016: Provinssirock 30.6.-1.7.

Kesän ensimmäiset isot festarit römyttiin Seinäjoen Provinssirockissa. Kolmipäiväisen festarin kaksi ensimmäistä päivää osuivat meikäläisen laariin Nightwishin ja Cheekin keikkojan ansiosta. Vaikka edellä mainitut olivat se tärkein syy Seinikselle roudaantumiseen, niin kyllä sieltä muitakin suosikkeja ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia löytyi.

Provinssitorstai 30.6.

Olavi Uusivirta @ Mainland Stage

Jouduin sadekuuron saartamaksi tepastellessani Törnävään ja kymmenen minuutin katoksessa kökkiminen sekoitti aikataulujani sen verran, että Olavi ja kumppanit olivat jo lavalla kun pääsin festarialueelle. En kuitenkaan tainnut onneksi missata enempää kuin yhden biisin. Populaa oli paikalla ihan kiitettävästi ajankohtaan nähden, mutta pääsin kuitenkin puikkelehtimaan vaivatta eturivin tuntumaan. Huomio kiinnittyi ensimmäisenä Suomen tai kenties koko maailman suurimpaan vessan seinään eli Olavin taustalakanaan ja ihastelinkin sitä läpi keikan. Aina kun luulin jo lukeneeni jokaisen raapustuksen, niin silmiin osui jotain uutta. Taustalakana oli siis bueno, entäs se itse keikka?

Täytyy tunnustaa, etten ole Olavin uusimpaan lättyyn ehtinyt oikein kunnolla syventyä ja ajattelin sen haittaavan omaa keikkakokemustani. Huoli oli kuitenkin turha, sillä uudelta levyltä festarisettiin olivat päässeet muistaakseni vain meikäläisellekin tutut Toton Africa, Kultaa hiuksissa ja Tanssit vaikka et osaa. Viimeksi mainittu on samalla tavalla riehakas kuin Kauneus sekoittaa mun pään ja jos näiden kahden biisin aikana ei lähde pylly pyörimään, niin lienee parasta varata aika päätohtorille. Setti koostui siis pääasiassa vanhemmasta rautaisesta matskusta ja mieltäni lämmittivät erityisesti omat suosikkini Reeperbahn ja Tiet etäisyyksiin, ai että! Kun ne ovat setissä, niin ei voi olla mälsä keikka. Vaikka aikainen soittoaika torstai-iltapäivänä ei ehkä ollut se kaikista seksikkäin, niin Olavi oli silti nappivalinta päälavan korkkaajaksi. Joku heiveröisemmän liveboogien omaava poppoo tuskin olisi houkutellut yhtä paljon ihmisiä paikalle.

Rauhatäti & Pyhä Lehmä @ Sakko Stage

No niin, tässäpä parivaljakko, joka on jo pidemmän aikaa ollut meikäläisen "ota selvää"-listalla. Muutamia biisejä olen taannoin kuunnellut, mutta syvempää tietämystä leidien menosta ei ollut ennen tätä keikkaa. Täytyy sanoa, että osui ja upposi niin kuin tennarit mutalätäkköön (tästä sai festareiden aikana kyllä ihan kiitettävästi kokemusta)! Älyttömän kova meininki sekä ärhäköitä ja kantaaottavia biisejä. Naisräppäreitä on tässä maassa ihan liian vähän, mutta onneksi ne harvat ovat näinkin tykkejä. Keikka antoi kipinän tutustua tyyppien tuotantoon ja ottaa se paremmin haltuun. Kiinnostaisi myös nähdä miten homma toimii klubiympäristössä, toivottavasti pääsisin ottamaan pian asiasta selvää!

Pää Kii @ Sakko Stage

Tämä keikka ei alunperin kuulunut suunnitelmiin, mutta arvaamaton keli ja yllätysvierailu blogin toisen puoliskon toimesta muuttivat pläänejä. Pää Kii-leirissä puhalsivat muutosten tuulet, sillä kaksi bändin jäsentä oli juuri ilmoittanut lähtevänsä muille teille. Harmi sinänsä, sillä kokoonpano toimi kuin junan vessa, mutta minkäs mahdat jos porukka haluaa vaihtaa maisemaa. Sakkolavan edessä oli väkeä kuin leipäjonossa ja pitti pyöri niin että kolisi. Kyllä lähtee. Oli siistiä päästä fiilistelemään Kylän pahalla puolella ja tietty oman elämäni soundtrackiin kuuluva ja aina yhtä kovaa perseelle potkiva Ees jotain positiivista. Biisin jälkeen käänsin nokan kohti päälavaa ja Yövissyn keikkaa, siitä lisää lähitulevaisuudessa.

Nightwish siis huipensi meikäläisen torstai-illan, siitä keikasta lisää lähitulevaisuudessa!

Provinssiperjantai 1.7.

Maj Karma @ Soundi Stage

Maj Karma on mielestäni aina ollut bändi, joka loistaa halogeenin lailla ahtaassa, hikisessä ja pimeässä klubiympäristössä. Avara ja suhteellisen valoisa festariteltta ei siis aiheuttanut suuren suuria intohimoja, mutta odotin keikkaa kuitenkin mielenkiinnolla. Setin aloitusbiisi Sotaa ei tule on hyvä esimerkki biisistä, jonka koti on klubeilla eikä aurinkoisilla festarilavoilla. Vaihdos tunnetumpaan ja sinkkuihin keskittyvään materiaaliin tapahtui kuitenkin nopeasti ja yleisössä alkoivat tassut nousta kohti kattoa. Ukkonen ja Salama saivat odotetusti osakseen eniten rakkautta, mutta uuden levyn sinkut Puumiekka ja Peltisydän tuntuivat myös maistuvan jengille oikein hyvin. Yllätyksiäkin oli. En olisi ikinä uskonut, että Telekineesi päätyy festarisettiin, joten hihkaisin ääneen biisin ensimmäisten tahtien kajahtaessa ilmoille. Isoin yllätys oli kuitenkin täysin uuden biisin esittäminen, mutta se ei ainakaan muhun tehnyt valitettavasti oikein minkäänlaista vaikutusta eikä jäänyt mieleen. Musapuoli oli suhteellisen hyvin kuosissa, mutta lyriikat puolestaan kovin vaisut. Uutukaisen biisin aiheuttamasta hämmennyksestä huolimatta keikasta jäi varsin positiivinen fiilis ja täytyy sanoa, että viihdyin. Oli kiva nähdä, että Karma kiinnostaa ihmisiä edelleen ja teltta oli lähes täynnä, vaikka iltapäiväneljän soittoaika ei ehkä ollut kaikkien suosiollisin.

Antti Tuisku @ Mainland Stage

Tätä keikkaa festarikansa selvästi odotti, päälavan edessä oli sähköinen tunnelma. Tuiskun viimekesäinen Ruisrockin keikka on eittämättä yksi parhaimmista koskaan näkemistäni pop-keikoista ja kyllähän Provinssissakin oli tarjolla räjähtävää energiaa. Peto on irti on aloitusbiisinä melkoinen pommi, jos sillä ei saada yleisön huomiota niin ei sitten varmaan millään. Provinssi oli polvillaan Tuiskun edessä ja porukka bailasi antaumuksella. Hienoa, että Tuisku kerää viimein sellaisia yleisömassoja, joita hänen  kaltaisensa kokenut esiintyjä ansaitsee. Show oli kasvanut aavistuksen verran sitten viime näkemän, sillä lavasteita oli muuteltu ja lavalla pyöri popparin lisäksi myös pieni neljän hengen tanssiryhmä. Naistanssijoiden meininki oli letkeää ja leideillä oli hyvä asenne, mutta Adam Lambertin ja muiden jenkkistarbojen älyttömiin miestanssijoihin tottuneena Tuiskun vastaavilla sekä puhti että liikkeiden sulavuus jättivät paljon toivomisen varaa. Biisilistan puolesta keikka oli puhdasti hittitykitystä. Omia suosikkihetkiä olivat Pyydä multa anteeks kunnolla, Keinutaan ja Sata salamaa.

Antti Tuisku on täysin oikeutetusti Suomen suurin ja kovin pop-tähti, toista hänen kaltaistaan ei tästä maasta löydy. Itseäni kuitenkin harmittaa vähän se, että tyypin show ei tunnu ainakaan omalla kohdallani kestävän kulutusta. Pari keikkaa vuodessa tätä pop-sirkusta riittää paremmin kuin hyvin. Pelkästään välispiikkien päivittäminen auttaisi huimasti. Spiikit olivat 99 % samat kuin viime kesänä, joten hei jotain vaihtelua nyt pliis. Antti Tuisku on kuitenkin niin monissa liemissä keitetty esiintyjä, että spontaanimmatkin heitot varmasti onnistuisivat, jos tarkasta käsikirjoituksesta vain uskallettaisiin päästää irti. Vaikka huolella rakennettua popshowta on ilo katsella, niin ripaus spontaaniutta veisi koko jutun taivastakin korkeammille leveleille.

Disco Ensemble @ Mainland Stage

Kamera oli keikan ajan turvassa repussa, koska moshpit pauhasi selän takana ja välillä täytyi pidellä aidasta kaksin käsin kiinni. Sen takia kuvat siis uupuvat, mutta olipas tämä kiva gigsi! Fanit olivat kuulemma saaneet jonkun meikäläiselle epäselväksi jääneen kanavan kautta päättää settilistan sisällön ja sen seurauksena tarjolla olikin kunnon bailandosta. Black euro, So long, sisters, This is my head exploding, We might fall apart, Drop dead casanova ja First aid kit takasivat kovan menon ja vanhan matskun vahvan edustuksen, mistä olin todella mielissäni. Tuoreempaakin tavaraa oli toki messissä, muun muassa Macig Recoveries, Spade is the anti-heart, Second Soul ja Eartha kitt. Rapsakan settilistan lisäksi keikassa oli ehdottomasti parasta se, että myös bändin jäsenet olivat silminnähden fiiliksissä. Disco Emppa oli ehdottomasti mulle festarin kovin yllättäjä, bändi tarjosi kunnon energiapläjäyksen. Fanit olivat aivan pähkinöinä ja pähkinäinen tunnelma tarttui meikäläiseenkin. Hieno ja tiukka keikka, kymmenen pistettä!

Perjantain kruunasi Cheek, siitä keikasta löytyy ihan oma postaus täältä! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Pääkiisiäinen 24.-26.3.2016

24.3. YO-TALO, TAMPERE

Yo-talolla on muhun usein kumma keikkafiiliksen tappava vaikutus. Illan muiden bändien aikana vedin enemmin sikeitä himassa kuola tyynylle valuen. Fiilis ei pahemmin muuttanut kurssia Pää Kiin soittoajan, eli kello yhden jo poltellessa. Näin tän bändin tokaa kertaa ever samassa mestassa ja silloinkin kävi vähän samalla tavalla. Jännä, sillä pöpinä se porukka siellä taas pyöri ja bändi kuulosti hyvältä muutamista teknisistä takkuiluista huolimatta. Rakkaus repii melkein tuli mut ei kuitenkaan. Uutta matskuakin kuultiin ja tais olla näiden veisujen ekat live-esitykset. Tunnisti Pää Kii-biiseiksi kyllä heti! Takaisin työttömyyskortistoon-kipale jäi päällimmäisenä mieleen astetta tarttuvamman kertosäkeen takia kauniimman kappaleen Sweet home Kouvolan jäädessä sen varjoon. Keikka meni ohi toooodella nopeasti ja siinä vaiheessa kun kuvitteli vielä encorena tulevan esmes Ees jotain positiivista niin talon musat jyräsivät päälle. Eräs sinnikäs yleisön edustaja paineli lavalle ja ehti pariin otteeseen huudahdella lisäääääh päällä olevaan mikofoniin kunnes tylysti volat veks. Yritykselle peukku.

25.3. NOSTURI, HELSINKI

YDINPERHE
Hyvin oli tilaa ninjapotkuja harrastaville. Nyt oli kyllä niin suoraselkäisesti kannuttava rumpali, että huomio kiinnittyi eniten siihen suuntaan. Basistin kipakat lauluosuudet toi terävää kontrastista bändin päävokalistin ulosantiin, toimi! Mitä kävin vähän biiseihin tutustumassa, Ydinperhe todennäköisesti paranee mitä enemmän tulee kuunneltua ja livenä kuultua. Kernaasti näkisin toistekin jossain huomattavasti pienemmässä paikassa.

PÄÄ KIII
Eka s-keikka mitä pääsin Pää Kiiltä todistamaan. Uutukaiset olivat vaihtaneet setissä paikkaansa ja näin päin toimi helkutisti paremmin! Nosturi ei päässyt hoilaamaan hoo ii veetä, päätä ei hakattu seinään ja rakkaus jätti tälläkin erää repimiset sikseen. Viimeksi mainittua ei tullut edes ikävä, mutta noiden kahden muun puuttuessa setistä ei jää yhtä mieltä lämmittävä fiilis vaikka bändi sekä yleisö olisivat aina yhtä hyvässä hapessa kuten tänään. Encoressa Sortoa ja vihaa kera vieraileva tähti.

hyvä meininki!

Nyt on muuten Pää Kiillä harvinaisen paljon s-keikkoja tuloillaan, hyvä niin sillä kyllä tästä boogiesta pitää päästä nuorempienkin diggailemaan. Nosturissa uusiksi 21.5. kera Teksti-TV 666!

THE VALKYRIANS
Englannin kielen lausuminen tökki heti alussa ja ensireaktio oli boooriiing. Katos ei oo helppoo ottaa lavaa haltuun Pää Kiin jälkeen. Keikan kaari kipusi kuitenkin nousuun jo oisko ollut kolmannen biisin, I Am The Fly:n kohdalla. Vokalisti lähti seikkailemaan yleisön sekaan ja Nosturiin sapuneet The Valkyrians osasi hienosti kietoa sormensa ympärille. Porukka osallistui hyvin kun lavalta kuuluu everybody get down now ja liki koko sali siinä sitten kyykkäsi mukana. Tässä huomasi miten soittojärjestys osui näissä iltamissa nappiin. Mukavaa tällainen letkeämpi meno kohkaamisen jälkeen ja hyvä hengähdyshetki ennen kun lisää pittaamista luvassa. Tämä setti tuskin tekisi kuitenkaan toistamiseen samanlaista vaikutusta, onneksi siis valitsin tyynyn edellisenä iltana.

ikuistetaan tämä(kin) hetki

Eloranta kävi soittelemassa kitaraa encoressa ja sitä voisi luulla, että tähän olisi hyvä lopettaa, mutta nope. Maihareilla tampaten saa aikaan hyvin meteliä ja bändin vielä kerran lavalle. Keikka lähti tosiaan vauhdilla nousukiitoon, mutta voin sanoa että lasku sujui vieläkin sutjakkaammin. Kun aikataulut venyy, osottaisi hyvää makua soittaa sitten joku inasen lyhkäsempi kappale. Ihmetystä keikan aikana herätti miten paljon bändi otteli kuvia itsestään/yleisöstä/ym. Joko erittäin some-aktiivinen bändi tai kuittailua yleistyneelle puhelin kourassa meiningille, who knows, mutta aikaa tohonkin sai kulumaan. Joooo eli kiitti ihan helvetisti kun piti sitten lähteä sen ratkaisevan vartin verran aiemmin pois = ei Anal Thunderin encorea yhyy snif. Tän takia jäi lopulta paska maku muuten niin hyvin swengaavasta keikasta, pienestä oli kiinni! Tosin olin tasan ainoa ihminen, jota se kello yhden bussi kiinnosti eli jee jee vaan muille yleisössä ken saivat rahoillensa kunnolla sitten vastinetta.

ANAL THUNDER
Hävettää, sillä tein kardinaalivirheen kun lausuin bändin nimen in veri ämerikän fäshiön. Anal - luettu kuin kirjoitettu sen olla pitää! Viimeksi näin tän bändin silloin kun Suomi-keikat vielä kiinnosti, eli rapiat kahdeksan vuotta sitten St. Hoodin, Boltin ja Lighthouse Projectin seurassa. Osasin odottaa viihdyttävää meininkiä ja energistä yleisöä. Nappiin meni. Eturiviin tukkaa heiluttamaan ja bailaamaan!

Vaikken Anal Thunderia ollutkaan kuunnellut aikoihin, niin ihmeen hyvin Life Long Hangoverit ja Drink Myself to Deathit kumpusivat muistin syövereistä huulille. Uudempaa matskua edusti Selfie Generation ja kerta bändi käskytti, kaivoin myös puhelimen esille ja uskalsin pari hyvää laatua hipovaa kuvaa napsasta, en kyllä mitään itsuleita. Keskivaiheilla keikka oli jotain stand up viritelmää. Yllättävät elementit kuulunevat bändin repertuaarin ja ei baaritiskiä kera baarimikon ihan joka bändin keikalla näekään. Setin viimeisenä mukaan pääsi vihdoinkin viulisti kun Song About Getting Smashed jatkoi juhlaväen tanssittamista. Tosta tulee tosi kivat irkkubiisi-vibat eikä pelkästään laulajan hyvin rullaavan enkun takia. Tän jälkeen oli pakon sanelemana poistuttava, joten en halua kuulla mitä siellä encoressa tapahtui. YHYY SNIF part 2.

26.3. HEIMOLINNA, LOIMAA

Syyskuussa (!) 2015 huomasin tän keikan olemassaolon. Tampereen keikan ilmestyessä ja harvinaisen kolmen putken muodostuessa työvuoroista eroon ja adventure time. Pää Kiin keikoilla kun on tullut käytyä suht lyhyellä aikajaksolla ihan kivasti (kolmas osio vielä 2015-keikoista työn alla kröh) niin kaikki Hki-Tre-Tku akselilta poikkeavat illat kyllä kiinnostaa aina inasen enemmän. Ja siis olihan tää oikeasti ihan parasta! Kävellä pellonvierusta pimeässä supikoiria bongaten.

"ei mitään hätää, silmät tottuu pimeään.."

Livemusat alkoivat pauhata jo puoli seiskan aikaan, joten yhtä vaille muut lämppärit jäi tällä(kin) kertaa välistä. Nothing personal, mutta yöunta oli kertynyt yhteensä kahdeksan tuntia kahden viime keikan jäljiltä ja kävelyä oli luvassa vielä kymmen kilsaa akkujen huutaessa taustalla armoa. Heimolinnasta tuli vahvat flashbackit koulun liikuntasalitunneille. Tapahtumana tää oli ihan huikea monen paikallisen tahon kantaessa kortensa kekoon, hienoa että jaksetaan järkätä. Keikkojen jälkeen pauhanneen ysäridiscon suosio jäi mysteeriksi -fuck the disco eli lujaa karkuun.

SYSI & SAVI
Musisointi oli juuri alkanut kun ennätin paikalle. Tää oli se läskibassobändi, jota hieman olin kuunnellut etukäteen. Yleisössä oli ikäluokkaa lavan läheisyydessä pönöttävistä täysi-ikäisistä hieman taaempana tuolipaikoilla istuskeleviin mummeleihin ja vaareihin. Laulajalla oli niiiiin "Hello ladies" tummansävyinen, matala ääni. että bingon vetäjänä suosio olisi ainakin taattua. Keikasta päällimmäisenä mieleen jäi joku soittomoka ja vain siitä syystä kun siitä tehtiin numero. Vastaavien kämmien kanssa kannattaa vaan virnistellä ja ottaa tilanne haltuun eikä ainakaan alkaa selittämään sattunutta ennen seuraavaa kappaletta. Loppua kohden biisien taso parani.

PÄÄ KII
Salin puolelle ei saanut tuoda juomia, joten hieman kuumotti kun soittoajan lähestyessä tila oli vielä tyhjää täynnä. Onneksi ei oltu vain oman kellon varassa. Illan juontaja kuulutteli bändin lavalle ja jengin paikalle. Väentiheys sekä päihtyvyysaste eivät olleet lähelläkään verrattavissa edellisten keikkojen vastaaviin, mutta kyllä varovaisen alun jälkeen Loimaallakin osattiin. Oli niitä jotka menivät lavaan kiinni ja sitten omien porukoiden kesken tanssivaa jengiä. Plus tietty tää yks turisti, joka kyl otettiin kans mukaan, awws thanks randomit tyypit.

Nyt kun Kylän pahalla puolella jälkeen ei tullutkaan Aina jonon viimeinen-biisiä, ehdin jo huolestua mitä sillekin on käynyt kunnes pää räjähti ja Ees jotain positiivista tuli takaisin! Täällä oli muutenkin vastoin odotuksia pisin settilista avittaen tän keikan kolmikon mieluisammaksi. Encorena Pää Kiin yksi tylsimmistä eli Sun ei ois pitäny tappaa sitä tyttöö, minne katosi Just niin kuin Elvis? Myös Misfits koveri Skulls tuli Pää Kiin kuskille omistettuna. "Vielä yksi?" *rumpujen pärinää* viimeinkin esittämättä jääneihin pyyntöihini vastattiin ja Sä hakkaat päätäsi seinään teki comebackin! Oi sitä onnea, livemusa parasta.

kannatti lähteä

*******BONUS ROUND!!*******

PÄÄ KII @ BAR15

Keikkaseuraksi lähti ennakkoluulottomasti mukaan rakas suomea vain muutaman sanan ymmärtävä serkkuni (thanks for the following gig pics!), yhteislaulun onnistuessa yllätäen vain HOO II VEE kohdassa. Tässä yksi syy lisää miksi tuo kappale saisi olla setissä mukana esim aina, kaikki pääsee osallistumaan! Oon tottunut settilistan pysymiseen suht samana, joten yllätyksenä tuli kun pakka oli taas laitettu uusiksi. Uudet kappaleet oli nyt täysin erillä toisistaan vieden keikan sujuvuuttaa edelleen toimivampaan suuntaan. Tuhoavan voiman rummuttelu oli erityisen nannaa! Luukko ei sairastumisen johdosta ollut paikalla jättäen Pää Kiin lavapreesensiin huomattavan aukon. Etenkin Ees jotain positiivista aikana tuli kovin ikävä kun nyt Laurikin tilutteli omiaan ignooraaten sen yhden tietyn kohdan jossa yleensä kaikkien kielisoitinsankareiden instrumentint sojottovat kohti kattoa. Nyt ei riehakkuudessa ihan päästy viime vuotisen Bar 15 keikan tasolle, mutta kivaa oli yhtä lailla! ps. somea Pää Kiin keikkojen aikana päivittävien eteen tuun jatkossakin hienovaraisesti kiilaamaan.

Tässä ojennetaan kitaraa illan ylläriesiintyjälle [kuva @littlesashanana]

Erikoisin encore!
Kun illan vika oli hoidettu pois alta, tähän väliin parin biisin pikavisiitille saapuivat KEHONRANKENTAJAT Vekun hoitaessa basistin tontin. Pää Kiin jäljiltä oli vielä hyvät pöhinät päällä, joten paikallisten tarjoama punk-pläjäys meni kepeästi joraten. Epäajankohtaisten keikkarapsojen hyvä puoli tulee tässä: tällä välillä Kehonrakentajat ovat soittaneet ensimmäisen virallisen keikkansa ja neljän kappaleen Salilla aina! demokasetista otettu jo toinen painos, kuumaa kamaa. Sisältö on ladattavissa ilmaiseksi bändin bandcampista. Mun suosikki on vika biisi Viljanen, mikä oiskaan sun? Suosittelen tutustumista, ei mitään vikinäpunkkia vaan ihan tujua, rouheeta tavaraa. Kehonrakentajat oli tän merkinnän uusista tuttavuuksista mulle se, joka nyt alkoi eniten kiinnostamaan.

keskittynyttä musisointia [kuva @littlesashanana]

hyvin se meni, yleisö ihan pähkinöissään! [kuva @littlesashanana]

Pää kii tuli vielä soittamaan Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas eli suck that tyypit jotka lähditte tätä ennen menee, hähää. -kilu ✌

ja kaikilla oli niin muu-kaa-vaa [kuva @littlesashanana]

Kiitän mutten kumarra:

Pää Kii

Kehonrakentajat

Sysi & Savi

Anal Thunder

The Valkyrians

Ydinperhe

+järkkääjät ym!

YYKAAHOOVEE

Joka keikalla mua vituttaa sun naama // osa 2.

Kilun 2015 Pää Kii-överit oksennuspostaus osa 2/3.

Seuraavaksi luvassa on ihan täysin vain reissupäiväkirjaa ja mitä fiiliksiä keikoista jäi. Tarkkoja biisi-biisiltä keikka-analyyseja on turha odottaa. Mut jees, tämä merkintä kulkee reittiä Helsinki-Vaasa-Kokkola-Helsinki-Turku-Helsinki-Joensuu-Kouvola.

23.4. Bar Loose, Helsinki (+Maailmanlopun tyttö & hyeenat, Seksihullut)

Eka Helsigin keikka ja kovat odotukset vaikka olisi pitänyt heti tajuta ottaa huomioon, että torstai ja lipun hinta suht kova. Tältä keikalta jäi mieleen lähinnä miten huikee Seksihullut oli ja miten väljää Pää Kiin aikana tuolla olikaan. Joku ihana randomi sentään tuli mukaan mun ja Pertsan spur of a moment pieni piiri pyörii koreografiaan Nyt skipataan kahvit kertsin aikana. Pertsa huuteli encoressa toiveikkaana Kytänsoittajien Sokka Irti -kipaleen perään, mutta se ei ollut kaikilla hallussa joten se äänköör toppas siihen.

29.5. Hullupullo, Vaasa (+Vanity Nation)
Toukokuun puolivälissä Pää Kiillä oli harvinainen viisi keikkaa neljässä päivässä putki. Tämä kiertuepätkä silmissä kiiluen olin jo esittänyt alustavat kesälomatoiveet intoillen esim epäterveellisen paljon Parkanossa käymisestä. Kuinka ollakaan samalle viikolle kuitenkin osui kerran elämässä tilaisuus toteuttaa meikän tähän asti pitkäaikaisin livemusaan liittyvä unelma, joten Pää Kii addiktoituminen jäi pienelle paussille. Vaasan saavuin sitten suoraan, siis todellakin suoraan tolta pieneltä interventiolta. Vuorokausi lentokoneessa ja yö casa Helsinki-Vantaan lentoaseman penkeillä viettäen oli hyvä lähteä päihittämään jet-laggia 24/7 valoisaan Suomeen.

Lämppäri soitti Sonic reducerin. Kymmenisen minuuttia ennen Pää Kiin keikan alkua joku humaltunut nuori poika tuli kyselemään millaista musiikkia Pää Kii soittaa. Mikään ei toivota yhtä tervetulleeksi takaisin kuin ekat päälle kaatuneet kaljat siinä 15 sekunnin sisään keikan alkamisesta. Vaasa oli humaltunut ja lattiasta päätellen olin edelleen keskellä sademetsää. En muista millon viimeksi sain olla yhtä paljon nostelemassa jengiä takaisin jaloilleen kuin mitä tällä keikalla. Kaiken kaatuilun keskellä vallitsi horisontaalista letkajenkkaa muistuttavat kaveripiirit joihin tällaisella sooloilijalla ei ollut asiaa, snif yhyy all by myself mut kuitenkaan en. Onneksi aamulla sai hyvin nukutun yön jälkeen syödä suruun vadillisen karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Hyvä olla selkä!

30.5. Kokkola, West Coast Billiard

Vaasan tiiviiden kaveriletkojen jälkeen Kokkolassa oli ihan eri meno kun täällä pääsi varkain mukaan toisten riveihin. Nyt sen pogoilevan jengin määrä ei ollut ehkä yhtä riittoisaa läpi setin, mutta silti tää keikka veti näistä kahdesta sen pidemmän korren hilpeämmän yleistunnelman takia. Keikkojen jälkeiset discojumputukset on aina yhtä nihkeitä, mutta näin hauskan keikan jälkeen sitäkin paskaa kestää sen hetken ja eipä haittannut se myöhässä oleva yöjunakaan. Pienempi kuin merkit kertokoot sen: Pää Kiii <3<3<3

11.7. On The Rocks, Helsinki (+Hunters)
Levykiska oli auki! Mukaan lähti uusi paita ja juuri julkaistu seiskatuumainen. Napattuani seiskan kioskinpitäjä mainitsi miten olisi kyllä myös värillistä versiota tarjolla. Musta musta oli just hyvä, mutta olihan tuo huomaavaista. Otto-mania oli vahvasti läsnä herran noustessa lavalle ja hitto alkaako tässä itsekin hieman jo nyökkäilemään hyväksyvästi näille fiittauksille kun aiemmin reaktiot on ollut päinvastaisia. Tän keikan ekat 30 min löytyy youtubesta, joskin sellaiseta kulmasta kuvattuna mistä ei välity se parhain meno. Ihan hauska kuitenkin laittaa taustalle pyörimään, joten turha tässä jauhaa keikasta sen enempää, go check it out for yourself.

30.7. Klubi, Turku (+Night Lives, Tryer)
Australia-serkun visiitti osui just tälle ajankohtaa, joten mikäs sen mukavampaa kuin houkutella mukaan kuuntelemaan mikä siansaksa saa Suomi-serkun eniten sekaisin. Sanoitukset on Pää Kiin vahvimpia puolia, mutta vaikkei niistä sanaakaan ymmärtäisi jäljelle jää kuitenkin se tanssittavuus, joten eturiviin ja tukka heilumaan! Artisti tarjosi yhdelle jäbälle parikin kaljaa keikan aikana ja kirkaspullo kiersi kans yleisössä. Muutaman naaman tunnistin On The Rocksin keikalta myöskin paikalla, hyvä te! Täällä lanseerattii hyvät ja huonot uutiset -välispiikki joka edellen voi hyvin niillä ei Otollisilla illoilla. Jatkoi linjaa perushyvä Pää Kii keikka.

paska kuva, mut Endstand-logo!

Mikäli yykaahoovee olisi ollut jo tässä vaiheessa pystyssä, illan ekoille bändeille olisi tullut oma lämppäribisnes-postaus. Pikaversio: Night Lives - thumbs up, toivottavasti näkis toistekin! Tryer yllätti loppusetin feat. Janne Tamminen Endstand-pläjäyksellä, energistä!

7.8. Lepakkomies, Helsinki (+The Fuckmes, Jätä Jämät)

Tämä oli kesäkuussa sairastapauksen johdosta perutun keikan korvaava ilta, jonka olemassaolon huomasin vasta samana päivänä noin pari tuntia ennen sopivan bussin lähtöä. Alkuperäinen ilta ei olisi omalla kohdalla onnistunut, joten tämä oli muchos gut. Kahden viimeisimmän keikan kulkiessa kultaista keskitietä tää sujahti salamana top-keikkojen joukkoon. Tupa täynnä, hyvät lämppärit, hauskaa, hikistä, riehakasta, vielä kerran hikistä = kestovirne kun on vaan niin hemmetin kivaa! Täällä ylittyi ne Helsinki-keikoille laittamani odotukset. Uu jeah.

Jos joku ottaisi asiakseen mennä Pää Kiin jokaiselle Helsingin keikalle vuoden ajan, oli kyseessä festari tai mikä tahansa niin niitä keikkoja kertyisi aika varmasti yli kymmenen alta aika yksikön. Se miten paljon kaikki nämä tähänastiset hesa..eeh sori stadikeikat toisistaan olivat jo eronneet, niin Pää Kiin pääkaupunkiseudun kuulijakunta selvästikin käy keikoilla valikoidusti -varmasti muutamia vakikasvopoikkeuksia lukuunottamatta.Tietty kun jossain välissä se alle kybän Lepiskeikka taas bändille tulee niin miksi vaivautua maksamaan liki kaksinkertainen hinta nähdä poppoo Loosessa? Ellei ole meikä heh heh.

21.8. Kerubi, Joensuu (+Nuoret Sankarit)

Sarjassa ne, lainausmerkit, hyvät ideat jotka pakko toteuttaa. Aamuvuorosta suoraan suunnaksi Joensuu ja paraatipaikalla keskiyön hujakoilla eli hyvin ehti nähdä lämppärinkin. Kuvittelin keikkapaikan paljon intiimimmäksi, joten kaikki se tila tuli ihan puun takaa. Onneksi se osattiin ottaa hyvin haltuun ja parin ekan kappaleen aikana vaikutti siltä, että jengin juomat vain lentelivät kaaressa. Tästä sain neronleimauksen: jos haluaa välttyä pahimmilta hanajuomapommeilta kannattaa olla suosiolla alkuun vähän sivumalla sillä parin ekan biisin aikana tuopeista ehtii läikkyä ne ylimääräiset pois. Mun piti pitää etäisyyttä kerta töistä-keikalle-töihin-keikalle kuvio oli kesken, muuuutttta Kylän pahalla puolella vaan vetää mukaansa ja tällä tasapainokyvyllä varustetun suoraan sinne lattian tasolle. Hyvin menee!
Keikan jälkeen soi hyvää musiikkia - tosin harmillisen vähän aikaa sillä disco jyräsi päälle. Lämppäri oli nimensä veroinen joten discomusassa kärvistely ja yökukkuminen vaihtuikin hyvään seuraan ja musaan. Tämä käänne juontaa juurensa Jyväskylään ja Pää Kiin helmikuiselle Free Timen keikalle, kaikenmoista.

22.8. Downtown, Kouvola (+Nervous System)

Tänne sitten vuorostaan suoraan sieltä iltavuorosta. En ikinä ennen ollut käynyt Kouvolassa joten tää oli ihan must! Asemalle saapuessa tervetuloa Kouvolaan kyltti näytti kuitenkin petollisen tutulta ja pian palasikin mieleen, että katos kehveliä onhan täällä ennenkin pyöritty. Sentään eri keikkapaikka, jossa mun mukamas nerokas oivallus setin alkupään ja juomien suhteen otti samantien köniinsä kun täällä ei hommat startannutkaan samaan tapaan mitä Joensuussa. Olin myös näkevinäni pari henkilöä, jotka pitelivät sormiaan korvissa?? Ei tänne tultu tapittamaan, menoks perskeles! Täällä sai todistella vaikuttavia drink-express suorituksia kun kaverit piti huolta ettei eturiviläisiltäkään loppuneet kostuttavat. Joku hyväntuulisesti juopunut kysyi multakin haluanko loput jostain juomasta jonka ilmeisesti olin vahingossa kumonnut tiiviin tunnelman lomassa, oops. Settilistasta nappasin kuvan keikkapaikan ulkopuolella. Pariskunnan kauniimman sukupuolen edustaja oli toivonut settilistaa muistoksi illasta ja jätkäkaveri hoiti sitten homman kotiin. Hauska!
On koluttu perushyviä keikkoja ja sitten niitä joissa on lisäksi vielä sitä JOTAIN. Tää oli niitä iltoja ja vaikka mulla alkaa tässä vaiheessa keikkamuistot puuroutua keskenään, millä keikalla kuultiin Pohjasakkaa ja millä ei, niin aina kuitenkin muistaa sen perusfiiliksen mikä illalta jäi. Uusiksi Kouvolaan siis kiitos.

*

Ei kyllästymisen merkkejä havaittavissa!! Vielä kolmas osio 2015 vuoden Pää Kii keikoista tuloillaan jossain välissä. Eka osa *klik*. Uusia reissuja odotellessa!! yykaahoovee naamat / insta -kilu ✌

Kouvola dreamin'

Vuoden 2015 kovimmat keikat

Uusi vuosi ja uudet kujeet kolkuttelevat jo ovella, joten on aika pamauttaa tiskiin kuluneen vuoden tykeimmät livet.

Queen + Adam Lambert @ Hallenstadion Zürich, Sveitsi 19.2.2015

Viimeinkin tämä kiertue rantautui Eurooppaan kaiken maailman Jenkkilöiden ja Aasioiden jälkeen! Olen seurannut Adam Lambertin uraa American Idolista lähtien ja tyyppi on ainoa ihminen maailmassa, jota vertaan täysin tosissani Freddie Mercuryyn. Odotin siis ilman muuta pääseväni todistamaan jotain älytöntä, mutta Brian May, Roger Taylor & kumppanit onnistuivat silti vetämään maton jalkojen alta. Ne keikat, joilla olen itkenyt voi laskea yhden käden sormilla. Kun Bohemian Rhapsody jysähti käyntiin Zürichin illassa, niin mulla meni kilo roskia silmiin. Koko show kunnioitti tajuttoman hienosti Freddien muistoa vanhojen liveklippien ja muiden tehosteiden avulla, mutta Bohemian Rhapsody oli jotain sanoinkuvaamatonta. Miten parikymmentä vuotta sitten kuollut ihminen voikaan olla niin voimakkaasti läsnä? Sitä fiilistä en koskaan unohda.

Anssi Kela @ Ruisrock, Turku 4.7.2015

Juttelin marraskuussa Kokemäen yössä erään Tiisu-fanin kanssa ja hän yllätti kiperällä kysymyksellä: "Mikä on paras keikka millä oot koskaan ollut?" Voi morjens. Yhden keikan nostaminen kaikkien muiden yläpuolelle on täysin mahdotonta ja epäreilua, mutta monta käänteentekevää keikkaa puolestaan tulee heti mieleen. Anssi Kelan Ruissikeikka oli sellainen.
Festarikamuni bailasi täysillä kun itse seisoin vieressä rokkipoliisina ja sota pääni sisällä yltyi yltymistään jokaisen biisin jälkeen. Olin suhtautunut viileästi Kelan musiikkiin vuosikaudet, joten täysin puskista tulleet lämpöaallot saivat aikaan järisyttävän vastareaktion. En vain pystynyt ymmärtämään, että miten helvetissä nämä biisit kuulostavat yhtäkkiä aivan uskomattoman hyviltä. Henkinen juoksuhaudoissa konttaaminen jatkui vielä monta viikkoa festareiden jälkeen, kunnes oli pakko nostaa valkoinen lippu ylös ja antautua. Päätös ei ole kaduttanut, tässä sodassa oli loppujen lopuksi pelkkiä voittajia.

Antti Tuisku @ Ruisrock, Turku 5.7.2015

Vuoden hikisin keikka, ihan sata-nolla. Tuiskun talentti ei ole ollut meikäläiselle koskaan mitenkään epäselvää, mutta muulle maailmalle se on näköjään valjennut kunnolla vasta nyt. Ääriään myöten täydessä Ruissi-teltassa oli kuuma kuin helvetissä ja joukkohurmos tapissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Peto on irti-albumin biisejä livenä ja homma toimi paremmin kuin junan vessa. En muista koska viimeksi olisin ollut keikan päätyttyä fyysisesti niin totaalisen poikki ja paskana kuin mitä tämän keikan jälkeen, vaikka mieli oli korkeammalla kuin aikoihin. En kyennyt enää loppupäivänä tekemään juuri muuta kuin lipittämään vettä ja istumaan maassa pää polvien välissä. On rankkaa olla peto.

Nightwish @ Qstock, Oulu 25.7.2015

Vuoden aikana näkemistäni neljästä NW-keikasta Qstockin keikka oli ehkä se kaikista "tavallisin", sillä sitä ei kuvattu dvd:lle, se ei ollut yhtään minkään rundin avauskeikka eikä ilmassa ollut muutenkaan mitään ylimääräistä jännitysmomenttia. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeastaan tosi hyvä juttu ja ehkä mulle jäi niin mahtava fiilis juuri sen takia. Aina välillä vähemmän on nimittäin enemmän. Musiikkiin pystyi keskittymään täysillä, eivätkä ajatukset lähteneet kertaakaan harhailemaan sivuraiteille. The Greatest Show On Earth on aivan älytön biisi ja Oulun yössä se maistui kaikessa ylhäisyydessään makeammalle kuin koskaan. Bändin käyttämät pyrot eivät ole kuumotuksellaan aiheuttaneet ihmetystä enää hetkeen, mutta nyt sekaan oli heitetty muutamat oikein tymäkät pommit, joiden posahtaminen muutaman metrin päässä omasta pärstästä aiheutti sydämentykytyksiä niin hyvässä kuin pahassakin, hah. En yleensä "kilju niin kuin tyttö", mutta niiden pommien edessä kyllä. Tällaisten keikkojen takia 11 tunnin eturivipönötys kannattaa.

Cheek @ Blockfest, Tampere 22.8.2015

Kun Blockfestin keikka tuli julki, niin ensimmäinen reaktioni oli että ai nytkö jo? Olisihan se pitänyt tietenkin tajuta, että jos jotain festaria ei jätetä väliin niin Blockia ja olipa stadikoistakin tuossa vaiheessa kulunut tasan vuosi. Niin, vuosi. Monille se tuntui olevan pitkä aika, mutta itse olen aikojen saatossa tottunut siihen, että monet lempparit saattavat olla poissa kuvioista keskimäärin 2-3 vuotta ennen kuin taas alkaa tapahtua. Odottelu ei siis tuottanut tässä tapauksessa pahemmin tuskaa, vaikka tottakai keikoille (varsinkin klubi-sellaisille) oli ajoittain kova ikävä.
Blockfestin keikka oli sitä taattua laatukamaa, mitä Jarelta on tottunut näkemään. Oli siistiä kuulla vähän vanhempaakin tuotantoa, mutta yksi ehdottomista lempparihetkistä oli ensiesityksensä saanut Chekkonen. Siinä tuli myös todistettua itse ajoittain karsastamani sosiaalisen median voima, sillä porukka oli hienosti mukana vielä siinä vaiheessa täysin tuntemattomassa biisissä. Mitään jättiyllätyksiä en ainakaan itse illan aikana kokenut, mutta puitteet olivat hienot ja shown rakentamiseen oli selvästi käytetty aikaa ja aivonystyröitä. Toiset ilmoittavat loman loppumisesta ottamalla työsähköpostin automaattivastauksen pois päältä, mutta voi asiat tietty vähän isomminkin hoitaa, heh.

The Red Paintings (AUS) @ Klubi, Tampere 26.9.2015

Olemme tottuneet kilun kanssa roudaantumaan TRP:n perässä pitkin Eurooppaa, joten oli todella outoa, että nyt ei tarvinnut mennä bussilla, lentokoneella ja taas bussilla tai junalla päästäkseen perille. TRP kiertää lähes tauotta ja vaikka rundilla oleminen voi olla palkitsevaa, niin välillä se on perseestä. Edellisen illan Nosturin keikalla oli ilmennyt, että turnausväsymys vaivasi. Kuin kirsikkana kakun päällä rundin pääesiintyjä oli saksalaisista egoisti- ja sovinistimulkeroista koostuva Die Krupps, joiden mielestä naisten tehtävä musiikkibisneksessä on nähtävästi vain ja ainoastaan ottaa suihin. No, meidän kahden polvet eivät taivu, joten haistateltiin takaisin ja laitettiin bratwurstit grilliin tirisemään.
Ainahan keikalle meneminen on osoitus jonkun bändin tukemisesta, mutta tällä kertaa se oli jotenkin vielä tärkeämpää kuin normaalisti. Haluan itsekkäästi uskoa, että meidän läsnäolollamme (ja etenkin niillä vegaanimunkeilla) oli positiivinen vaikutus tapahtumien kulkuun. TRP onnistui sysäämään väsymyksen syrjään, soittamaan raivokkaan keikan ja räjäyttämään potin. BOOM! Oli ihana nähdä miten vilkkaasti levyt ja muut härpäkkeet lähtivät paitamyynnistä keikan jälkeen liikkumaan. Riemastusta aiheutti myös se, että Tomi Palsa oli ottanut TRP-hehkutuksemme todesta ja tuli mestoille kameransa kanssa, jes!

Tiisu @ Suistoklubi, Hämeenlinna 10.10.2015

Olin ensin vähän kahden vaiheilla, mutta vaikka marraskuinen Jyväskylän keikka huikea olikin niin tähän postaukseen valikoitui loppujen lopuksi kuitenkin Hämeenlinnan Suistoklubin rokki. Kilu kutsuu Suistoa usein nimellä "magic box", mikä on kieltämättä aika osuvaa sillä jotain maagista tuona lokakuun iltana tapahtui. Kyllähän Tiisu oli jo ehtinyt tuossa vaiheessa herättää syvää innostusta ja ihastusta, mutta Suiston keikka oli jotenkin se viimeinen niitti. Mitä musahommiin tulee niin mun ruuvit eivät yleensä pelkästään löysty vaan jossain vaiheessa ne sitten tippuvat ihan kokonaan. Sinnepä ne taisivat jäädä lattialle pyörimään kaljalätäköiden ja lasinsirujen kavereiksi. Ei tartte palauttaa, pärjään ihan hyvin ilmankin!

Pää Kii @ Siltanen, Helsinki 22.12.2015

Ilmainen keikka ja halvat bussiliput. Siinä päällimmäiset syyt sille miksi lähdin Siltasen pikkujouluihin kilun seuraksi. Ensimmäinen Pää Kii-kokemukseni oli sen verran normimeiningistä poikkeava, joten ajattelin, että toinen kerta toden sanoo ja saan sen asianmukaisen kaljakasteen. Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Siltanen oli täynnä kovin, kröhöm, helsinkiläisen näköistä ja rauhallisenoloista porukkaa ja voisin lyödä vetoa, että olimme ainoat kehä kolmosen ulkopuoliset asukit. Keikkapaikan tarjoaman ilmaisen iloliemen siivittämänä hommat lähtivät kuitenkin yllättäen terhakkaaseen nousukiitoon. Ilta oli loppujen lopuksi kaikessa hillitömyydessään täysi menestys ja täynnä hassuja kohtaamisia ennen keikkaa, keikalla sekä keikan jälkeen. Reissun tapahtumille ollaan sittemmin naurettu monesti ja nauretaan vielä ensi vuonnakin.

Toivottelen meidän molempien puolesta kaikille yykaahoovee-lukijoille IHANAA UUTTA VUOTTA 2016, olkoon se railakas ja livemusaa täynnä! Nähdään keikoilla, pus!!
Me ollaan tänään Yo-talolla Punkrock Xmas-tunnelmissa, tulkaa tekin!

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // instagram

Joka keikalla mua vituttaa sun naama // osa 1.

Kilun 2015 Pää Kii-överit oksennuspostaus 1/3.

Pää Kii, bändi josta kaikki muut kohkasi jo 2011 loppuvuodesta alkaen ja johon meikä jostain syystä otti asiakseen tutustua vasta kolme vuotta myöhemmin. Oli tosi freesiä hypätä tuntemattomaan tietämättä yhtään mitkä levyn biiseistä oli sinkkuja tai mitä ylipäätänsä oli luvassa. Tää bändi oli mennyt multa ihan totaalisesti ohi. Kun sitten oli jotain niin pogoamista vaativaa levyä kuunnellut järjettömiä määriä, en todellakaan halunnut ekan livekosketuksen olevan sarjaa pakko pönöttää paikoillaan koko gigsi. Kiitos Sara Fabelin samanaikaisen Suomen vierailun, Tampereen 2014 Punk Rock X-mas keikka jäikin sitten välistä. Otollinen aika koitti Hämeenlinnassa Suisto-klubilla. Sinne kera Pertsa!

24.1. Suisto-klubi, Hämeenlinna (+God Given Ass)

Otollinen indeed, oli aika oppia faktoja bändistä nimeltä Pää Kii. Yksi monista asioista mikä levyn suurkulutuksessa kiinnitti positiivisella tavalla huomion oli laulajan vaihtuminen parin biisin kohdalla. Tietenkin oletin tämän toisen laulajan olevan joku bändin muista soittajista; Lauri = Otto. Väärässä olin, sillä kyseinen lurittelija ei ollutkaan kuka tahansa Otto tässä terve, vaan Otto eräästä mainetta niitaanneesta kotimaisesta bändistä. Näin tän kyseisen legendaarisen bändin tasan kerran vuonna 2001, eli jos joku olisi tullut mulle mainostamaan Pää Kiitä radiosoittoa saaneen Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas biisin vierailevan tähden vetovoimalla, niin markkina-arvoa tällä olisi ollut pyöreä nolla. En ollut ainoa täysin kujalla tän asian kanssa ollut, sillä pari Damn Seagulls kuuntelijaa luulivat, että the Otto on Pää Kiissä ja ihmettelivät mitä tekemistä Laurilla oli koko bändin kanssa.

Siellä siellä se Otto on

Sivuraiteilta takaisin itse keikkailtaan. Olin jo ehtinyt tottua pyörimään enemmän jätkävoittoisessa yleisössä, joten oli hienoa havahtua siihen miten erilaista ja ikäistä porukkaa tälle keikalle oli kertynyt eikä selvää sukupuolijakaumaa ollut havaittavissa. Outoa oli alun nimmarinpyytelijä fanipojat - ei siis mitään vikaa, mutta kaikki tämä yhdessä kertoi siitä miten tosiaan Pää Kii oli valahtanut pienemmistä piireistä suurempaan virtaan useamman koukun ulottuville. Mulla varmaan siinä vaiheessa se isoin koukku kourassa. Pertsa tiesi kertoa miten Otto oli tänään täällä bändinsä God Given Ass kanssa, joka oli tylsä näin nopeasti kuitattuna.

K-18 ja samantien lavan edessä olevilla pöydillä olleet juomat muodostivat pienet alkoholipitoiset putoukset just siihen mihin ensin meinattiin laittaa kamat mukamas suojaan keikan ajaksi. Heti kävi myös selväksi, että vaikka itse olikin se toope joka nyt vasta bändistä kiinnostui niin positiivista oli tulla valmiiksi katettuun pöytään, sillä takuuvarmasti tanssivaa jengiä tulisi jatkossakin keikoilta löytymään hevosenkenkärinkien loistaen poissaolollaan. Laseja meni rikki ennätystahtia ja lavalta tulikin toivetta jos jengi ystävällisesti surffaisi sieltä pois päin ettei käy pahasti. Tuolla oli todella mukava yleistunnelma! Ei mitään mustelmafestejä vaan silkkaa hauskanpitoa ja yhdessä hikoilua tarttuvien kappaleiden tahtiin ja kaatuneet nostettiin etiketin mukaisesti heti ylös. Kyllähän se Ottokin kävi lavalla ja mikäs siinä, kunnon Pää Kii experience heti ekalla kertaa.

kello 01:03: hymy huulilla, toppahousut jalassa, settilista sylissä.

Yleisön reaktioista osasi päätellä Kalifornia dreaming:in pyörineen myös radiossa kun tässä kohtaa iäkkäämpää osastoa edustanut väkikin yltyi tanssimaan. Mielestäni toi on kiistatta levyn kaunein kappale, mutta ei sekään irtonaisena olisi millään tavalla kiinnittänyt mun huomiota. Apinoiden planeetalla alkuriffit ja se kerrassaan nerokas "ladies and gentlemen"-intro sai mut heti hereille ja uteliaaksi mitäs tässä mulla olikaan korvissa. Just niin kuin Elviksen luulin tällä keikalla olevan joku coveri, joka tulisi tietää jos jotain pitäisi jotain tietää, mut enhä mä tiedä. Niinpä täällä toi meni vielä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihan hiton cool basisti oli sekä mun ja Pertsan mielipide tän mielettömän hauskan keikan jälkeen. Kengät kaljasta märkinä ja pohjat lasinsiruja täynnä olin pakahtua riemusta. Nyt vain halusi lisää ja lisää oli onneksi luvassa.

7.2. Yo-Talo, Tampere (+Räjäyttäjät, Teksti-TV 666)

illan pääesiintyjä: Räjäyttäjät

Paikalle selvisin vasta siinä vaiheessa kun Teksti-TV 666 soitti viimeiset pari säveltänsä. Nyt kun loppuvuodesta tähänkin bändiin hurahti niin voisin olla kaiketi yhtä levyä rikkaampi mikäli tämä helmikuinen päivä olisi startannut suunnitelmien mukaan.
Oma fiilis tökki illan aikana, joten tämä keikka tuli katseltua kauempaa. Täällä ennen Rakkaus repii -zipaletta Teemu kyseli jos joku yleisöstä haluaisi tulla laulamaan kappaleen, kenenkään kuitenkaan tarttumatta tarjoukseen. Yo-talolla korostui yleisön kirjossa bilekansan ja enemmän punk-keikoilla käyvän porukan muodostama mixtape, jonka yhdistävä tekijä oli Pää Kiin diggailu. Mieleen jäi nainen, joka otti aika nokkiinsa kun pitin reuna ulottui hänen juomaansa asti kaataen sen lattialle. Muikkeli sitten tanssi keskisormi tän vahingossa tuoppia tuupanneen jäbän selkää kohti suunnattuna hyvän aikaa keikasta. Kun kaksi maailmaa kohtaa.

13.2. Freetime, Jyväskylä (+Särkyneet, Nyrkkitappelu)
Kolmas keikka ja täällä oli so far ...aggressiivisin yleisö. Monitorit saivat kyytiä porukan ottaessa vauhtia lavalta yleisön sekaan loikkimiseen ja jossain välissä tuulessa ees taas huojuvaa pikku puuta muistuttanut mikkiständi tönättiin lavan puolelta kanveesiin kun eipä oo ehkä yhden illan arvoista halkaista hampaita vain riehakkaan jengin takia. Välillä meno vaikutti enemmän tough dude/tte suorittamiselta kuin aidosti keikasta diggailusta. Ihan eri menoa eri paikoissa selkeästikin, siistii silti täälläkin! Jotain polemiikkia oli havaittavissa Kuuden vuoden vitutus -biisin alussa yleisöstä katsottuna stage right ei heti ollut mukana ja stage left sitten liidasi ilmeisesti liikaa ja koko paska piti lopulta ottaa uusiksi.

Keikan jälkeen kuvittelin Freetimen olevan just sopivan sokkeloinen, että kykenisi huomiota herättämättä tappamaan aikaa reissupäiväkirjoja skriivailleissa jossain hämärässä kulmassa. Tietty ne kaikki vihkot, joista nyt näihin Pää Kii keikkoihin palatessa olisi ollut jotain hyötyä, on ties missä muuton jäljiltä. Mutta juu. Ei ihan niin huomaamaton korneri mitä kuvittelin.. Mr. Bergman omien sanojensa mukaan tuli jotain vähän vittuilemaan, ihan hyväntahtoisesti siis. Taisin esim olla hullu kun lähdin katsomaan keikkaa Jyväskylään asti. Haha. Kyl me brofistitkin vaihdettiin. Huvittavinta tässä tapaamisessa oli kuitenkin se kun Teemu haki paikallisen kaverinsa (moi vaan!) siihen pöydän äären ja totesi "jutelkaa" ja mikäs siinä kun bussin lähtöön oli vielä tovi.

14.2. The Rocks, Savonlinna (+Nyrkkitappelu)

Jyväskylästä kotiuduin lähempänä kello kuutta aamulla ja Savonlinnan suuntaan matkanteko piti aloittaa alle neljän tunnin sisään. Koska säätämällä pääsee halvimmalla ja voi iskeä pari mäkäräistä yhdellä kertaa, Helsingissä seuraavan bussin lähtöön jätin juuri Combat Rock Shopin mentävän aukon. Pikakävelyä Sörnäisiin ja suoraan tiskille kyselemään Pää kii sitä ja sit se toinen tätä seiskat kiitos- ja samalla hiffasit miten toi jäbähän just eilen soitteli Freetimessa. Pikakävelyä takaisin Kamppiin ja ah ihanaan Onnibussiin suuntana Savonlinna!

En ois vaihtanu sitä halpaa bussilippua ees Lontoon lentolippuun jos joku ois tullu tarjoamaan. 

Narikasta koitin tiedustella soittoaikoja, jolloin multa kysyttiin kumpaa bändiä tulin katsomaan henkilökunnan arvellessa pääesiintyjäksi Nyrkkitappelua. Informatiivistä. Onneksi kaveri oli hommanut kissan, joten sain ehdotella nimiä siinä keikkoja venaillessa (ja sain ehdotukseni läpi, score). Nyrkkitappelu aloitti kello yksi joten Pää Kiin soittoaika oli kauniisti kahdelta.
Hevosenkenkiä ei pitänyt näillä keikoilla näkyä, mutta kuinka ollakaan täällä jengi jättäytyi suosiolla taka-alalle. Tiivimmän tunnelmasta kuitenkin teki se tanssilattian keskellä ollut saakelin tanko. Hiljalleen meno lämpeni kontrastin kuitenkin olleen edelleen jäätävän suuri verrattuna aikaisempien keikkojen hikipitteihin. Setistä jäi pois Sun ei ois pitäny tappaa sitä tyttöö, joka on tässä keikkojen kertyessä lokeroitunut Pää Kiin tuotannosta siihen tylsempään läpsyttelykastiin. On kyllä siellä lokerossa aika yksinäinen. Ton aikana voi siis huilahtaa muiden ympärillä innostuessa kipaleen kieltämättä hyvin mukaansatempaavasta tahdista. Encoressa kuultiin jälleen Suutarin emännän kehtolaulua Teemun soolona. Hauska loppukevennys johon helppoa lähteä hoilottamaan mukana. Ohessa erittäin lyhyt hyvän mielen klippi:

Pää Kii soitteli The Rocksissa toistamiseen syyskuussa, itse en ollut paikalla sillä muita keikkoja. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten paljon eroa oli havaittavissa esmes yleisön määrässä. No ei sen niin väliä. Narikkatyypit olivat huojentuneita keikkojen ollessa viimein ohi.

20.2. Henry's Pub, Kuopio (+Rakas Rappio, Nyrkkitappelu)

Paljon porukkaa ja hyvät bileet alusta loppuun asti. Ekan esiintyjän aikana taisin vielä vedellä sikeitä ja Nyrkkitappelusta voi lukea lisää tän linkin takaa. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se täällä vallinnut hauska meno ja enemmän Suiston kuin Freetimen tyylinen yleisö. Edelleen yksi suosikki Pää Kii-keikoista. Aina jonon viimeinen lunasti paikkansa toisena livesuosikkina. Tällä keikalla tais muuten kans tulla Kun tänään lähden, joka btw kuulostaa ihan hyvältä ilman Ottoakin, trust me. Oiskin siistiä kuulla tota kappaletta setissä useamminkin.

21.2. Bar 15, Seinäjoki (+Särkyneet)

Nyt tökki se että Kylän pahalla puolella aloitti keikan. Aina jengi kun ei tahdo heti heräillä joraamaan ja what a waste kun omat henk koht suosikit (kylä ja jono) on useimmiten ympätty setissä vierekkäin. Mysteeri, miksi tällaisten bändien keikoilla kukaan parissa ekassa rivissä oleva edes haluaa pitää sitä piripintaan täyttä tuoppia kourassa keikan alkaessa läikkymisen riskin ollessa niin suuri. Jos kiinnostaa enemmän se tuopin pohjan tuijottaminen, en suosittele lavan välitöntä läheisyyttä. Aina jonon viimeisen aikana en kyennyt enää hillitsemään itseäni esittämään kohteliasta edessä olevien kalkkisten takana vaan bailandoooos.

Kuopion keikan tapaan setissä oli mukana pari uutta kappaletta; Mä haluan sun pääkallon ja muistaakseni hieman rauhallisempi (voin olla erittäin väärässäkin näin 10kk myöhemmin) Tie kotiin. Pidin eritoten jälkimmäisestä vaikken tän jälkeen sellaiselle keikalle enää osunutkaa, jossa näitä oltaisiin ehkä soitettu. Yleisön joukossa oli ilmeisesti jossain bändissä vaikuttanut tyyppi, jota kovasti koitettiin lavalle houkutella laulamaan jotain biisiä (varmaan Pohjasakkaa?) Pahoittelut etten nyt kyllä todellaankaan muista kenen nimeä siellä huudeltiin. Warttibaariin on aina yhtä kiva tulla katsomaan keikkoja, joten tää oli spot on paikka Punk Rock X-mas kiertueen päätöspaikaksi.

*

Myöskin sopiva väli laittaa eka nähdyt Pää Kii keikat 2015-postaus tässä välissä poikki. Nämä reissut oli aika iisiä lämmittelyä verrattuna siihen mihin kaikkeen sitä taipuukaan "vain" livemusan takia, never grow up! Part two - stay tuned or run as fast as you can to the opposite direction while you still can! *muoks* OSA 2! -kilu ✌

Rientoihin raahattu vol.1: Kukkahattutädin keikkapäiväkirja

No nyt! Tämä postaus on lähtölaukaus yykaahooveen uudelle Rientoihin raahattu -juttusarjalle, ou jeez. Ideana on lähteä kaverin mukaan keikalle ihmettelemään, että miltä se toisen lempibändi omiin korviin oikein kuulostaa. Meillä nimittäin on joitain yhteisiä lemppareita, mutta pohjimmiltaan musamaut eroavat toisistaan aika lailla. Kilu tykkää Pää Kii -orkesterista niin kuin pullasorsa kilopitkosta, mutta entäs minä? Kävin ottamassa selvää. +kilu komppailee erivärein kun vähiten sitä kaipaisi, hähää!

Pää Kii @ Pakkahuone, Tampere, 12.9.2015

Ennen kuin puhutaan itse keikasta, niin palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Suvaitsevan vihervasemmistolaisen kuoreni alla asuu ärhäkkä kukkahattutäti, joka on suhteellisen leppymätön valloilleen päästessään. Ei siihen tarvittu muuta kun telkkarin avaaminen oikeaan (tai väärään?) aikaan eräänä sunnuntai-iltana ja voilà, olin muodostanut negatiivisen kuvan Pää Kii-orkesterista. Ai että mä paheksuin! Olla nyt sekaisin ja kännissä yhdessä maan suosituimmista keskusteluohjelmista. Tämäkö on nyt sitä aitoa punk-asennetta?! Hävetkää!
Toim.huom. Edellä mainitusta on jo reilusti yli 2(!) vuotta aikaa, mutta Google ei näköjään unohda:

kilu huom. en oo ees nähny tota haastista

En katsonut haastattelua loppuun, mutta jatkoin paheksumista. Juuri kun olin valmis unohtamaan niin kilu ilakoi, että hei kelaa kuinka siisti bändi! Justiinsa. Ajattelin, että jospa toisella nyt on vaan tuollainen vaihe ja se menee pian ohi niin kuin kaikki muutkin nuoruuden hömpötykset.

No ei se mennyt.

Sitten syntyi idea blogista ja kaverin keikkakenkiin hyppäämisestä. Ennen pitkää kourassani oli lippu Suomirock 2015 -iltamiin, jossa yhtenä esiintyjänä oli Pää Kii. Aloitin valmistautumisen kuuntelemalla Spotifysta bändin tuotantoa. Lukaisin biisien nimet läpi ja huomion kiinnitti heti levyn kuudes biisi Ees jotain positiivista, koska se ei jotenkin sopinut yhteen muiden kanssa. En armottomasta pohdinnasta huolimatta keksinyt, että mikä hitto tämän bändin mielestä olisi positiivista. Teki mieli hypätä kyseiseen biisiin heti, mutta kuuntelin kärsivällisesti kaikki biisit järjestyksessä. Meinasin tyrskäyttää teet näppikselle, kun Ees jotain positiivista pärähti soimaan. Se oli rakkautta ensi kuuntelulla.  Hoo ii vee? Enpä olisi ihan heti tuota keksinyt. Pakko sanoa, että aika helvetin nerokas biisi. Muuten Pää Kiin tuotanto on sellaista perushyvää punk-räminää, joka ei jättänyt kylmäksi mutta ei varsinaisesti ilmiliekkeihinkään sytyttänyt.
26.9.2015. kello 20:36, Tampereen Klubin rappuset. Paossa kristillistä elektromusaa ja pervoja saksalaisegoistejä se tapahtui, juoksepoistyton mun Pää Kii tyrkyttämisen lopettanut "Mua ei vois vähempää kiinnostaa niin aivokuolleen ameeban hengentuotokset" -teilaus vaihtui tunnustukseen mr. Bergmanin neroudesta. I don't hate to say I told you so!

Suomirock 2015-hommelissa soitteli liuta muitakin bändejä ja artisteja, mutta kyllähän se oli selvää mikä oli illan odotetuin setti. Kilu ei pysynyt housuissaan enää Hopeajärven aikana, joten kipitimme Klubilta Pakkahuoneen puolelle jo hyvissä ajoin ja lopulta päästiin viimeinkin itse asiaan. Todella iisisti alkoi keikka yleisön osalta, mikä johtui varmaan siitä että ihmisillä kesti valua Klubilta Pakkikselle.

ostin ja melkein kirjotin makkaraan tofu -kilu

Yleisö pääsi muutaman ensimmäisen biisin jälkeen toden teolla meininkeihin mukaan ja myönnän, että olihan siinä itselläkin hauskaa pomppiessa. Miksaajalle vähän miinusta, koska laulu olisi voinut kuulua paremminkin. Kertosäkeissä pysyi hyvin kartalla, mutta kaikki muu menikin vähän ohi kun biisit eivät olleet sitä yhtä ainokaista lukuunottamatta itselläni mitenkään selkärangassa, toisin kuin eräillä. Oli myös kiva olla pitkästä aikaa sellaisella keikalla, jolla ei tarvitse kestää yhtäkään varsinaista slovaria, vaan voi heilua alusta loppuun samalla intensiteetillä.

Pää Kii first! Mr. Elorannan pedaaleja keikan jälkeen kuollanneet fanipojat, awws

Ees jotain positiivista oli itselleni setin kohokohta, kyseinen ralli kuulosti yhtä messevältä livenä kuin levylläkin, ai että. Kuultiin keikalla pari vitsiäkin välispiikkien aikana, mutta ne eivät muhun ihan täysillä uponneet. Vitsejä enemmän nauratti takanamme seisonut jäbä, jolla taisi olla aluksi ihan hauskaa. Tyyppi tuntui kuitenkin oikeasti järkyttyvän ja loukkaantuvan verisesti välispiikistä, jossa puheenaiheena oli solistin ex-tyttöystävä, riippuvuus ja itsemurha. "Sanoko se oikeesti noin? Siis kuinka joku voi sanoo noin?" Tunteisiin meni että nasahti. Otin mielikuvissani kukkahatun pois päästäni ja luovutin sen eteenpäin. Niin siistiä, että kaikista kipaleista just Ees jotain positiivista kolahti parhaiten, kun sen juurikin eniten olettaisi nostattavan joidenkin kukkistätien niskakarvoja pystyyn. Toki kun iholta löytyy ikuistettuna hoo vee niin täähän oli ihan match made in hell!

no tui tui!

Keikka oli vauhdikas ja hauskaa oli, mutta täysin autenttinen Pää Kii -experience se ei tainnut ihan olla. Ei tullut mustelmia, yksiäkään kaljoja tai muitakaan hanajuomia ei kaatunut päälle ja Pakkiksen iso lava sekä turva-aita eivät oikein vastanneet sitä ympäristöä missä tämä bändi yleensä vetää. Ja kaikkihan haluavat aina sitä sataprosenttisen aitoa. Voi siis olla, että tapaamme vielä. Juu kyllä se niin on, että tää oli erittäin kliini ensikosketus tähän hommaan ja se vaadittavan tahmainen kasteriitti tosiaan täytyy vielä kokea, jotta voi edes sanoa käyneensä tän bändin keikalla. Just let me know ku lähet taas mukaan ;)) -kilu kiittää ja kuittaa!

Translation: Eventually, even Google will forget. I won't.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // insta

Ei me taideta kuunnella suomirokkia

Kerta me molemmat yykaahoovee:laiset oltiin paikalla, tämä merkintä koostuu kilun teksteistä ja juoksepoistyton ajatukset tulevat julki hänen ottamiensa kuvien mukana. Eiku menoks!

Suomirock 2015 - Pakkahuone ja Klubi 12.9.2015
Suomirockia lähdettiin kuuntelemaan tasan yhdestä syystä: Pää Kii. Siitä spektaakkelista tulee ihan oma merkintänsä myöhemmin hyvästä syystä x. Muut illan bändit olivat sarjaa neverhöörd ja a little bit höörd. Paitsi antikraist-Risto, joiden rituaalit eivät valitettavasti siunaantuneet illan viimeisiksi.

Illan avasi Klubin puolella mies ja kitara -combo Nicolas Kivilinna. Paikalle saavuimme n. 10min setin oletetun alkamisajan jälkeen, sillä aina ei mene kuin elokuvissa. Kiitollista meininkiä havaittavissa kun samaan aikaan iltamia katsomaan tulee myös kyseisen artistin listalla ollut henkilö, yykaahoovee paheksuu. Kivilinnan tuotantoa olimme molemmat kuunnelleet ihan vain pintaraapaisuin verran. Klubille oli kuitenkin kasaantunut porukkaa, joista osa selvästikin tunsi kappaleita jo ennakkoon. Kivilinna oli oiva aloitus illalle lämpimänhenkisen musiikin ja artistin helposti lähestyttävän hymyilevän olemuksen johdosta.

Parille biisille lisäpuhtia toi saksofonisti/ukuleletaituri, sukunimi meni ohi, Pyry. Ilmeisesti uuttakin matskua oli mukana. Setin toiseksi viimeisenä kuultiin Kapteeni Kirk, jolloin yleisö laitettiin laulamaan mukana. Vika sammakkobiiisi oli myös mukaansatempaava ja ihan kiva, mutta omalla kohdalla se yhteislauluhetki meni jo ohi. Edellä mainittu tai Kirk olisivat varmasti toimineet paremmin setissä sijoiteltuna hieman erilleen toisistaan. Omaa keikkakalenteria vilkaisemalla meikän ja Kivilinnan tiet kohtanevat jälleen marraskuussa, lopullinen tuomio langettakoon silloin.

"Symppis! Kapteeni Kirk, vähän Eino Leinoa ja söpsä koirabiisi. Oikein hyväntuulinen keikka."

Mies ja kitara linjalla jatkettiin. Täällähän tosin piti olla Jukka & Jytämimmit, joiden settiä Pää Kiin ohella odotin eniten, mutta aina ei mene kuin onnellisen lopun omaavissa elokuvissa. Jukka & Jytämimmit tuli nähtyä kerran ilmaiskeikalla Telakalla. Näkemisen voi toki kyseenalaistaa sillä todellisuudessahan istuin seurueeni kanssa pöydän ääressä tupaten täyteen tulleessa keikkapaikassa ja näkökentässä vain muiden selkämykset ja pebat. ”No Turun klubilla uusiks viikonloppuna” Jukka & Jytämimmit peruivat sairastapauksen vuoksi. ”No sitten Suomirock-iltamissa” Jukka & Jytämimmit hajosivat. Kuulosti kyllä hyvältä! Kannattaa siis aina lähteä katsomaan keikkaa jos bändi yhtään kiinnostaa ja mahdollisuus on, sillä toista tilaisuutta ei aina välttämättä tule. 

Lavalla oli nyt Jukka Nousiainen soolo. Siinä missä Nicolas Kivilinna soitti selkä suorana tiensä ihmisten sydämiin tai ainakin yritti, Nousiainen saapui lavalle vanhan Nokian puhelimen ja muistiinpanolappusten kanssa tarjoillen musiikillisen sanomansa istualtaan esiintyen. Yleisöstä suuri osa oli jo selvästikin voitettu puolelle, sillä lavan edusta oli täyttynyt faneista jo ennen h-hetkeä. Nousiaisen koko olemuksesta huokui, että lavalla on nyt artisti vailla tarpeetonta egomaniac pönötystä. Varmasti aiheutti joillekin hieman hämmennystä mikä ihme hippi siellä kitaraa soitteli kaikkien näiden palvovien katseiden kohteena ja ei varmasti selkeytynytkään jokaiselle illan aikana. Google auttaa selvittämään Nousiaisen meriitit suomalaisen musiikin maailmassa. En minäkään ole jatkossa kilpailemassa niistä eturivipaikoista, mutta se oli selvää miten Nousiaiselle musiikki todellakin on se juttu, eikä tekotaiteellista väkisin väännettyä paskaa. Setissä kuului pari Jytämimmit kipalettakin.

"Tykkäsin eniten hauskoista välispiikeistä. Muuten en oikein tajunnut jutun viehätystä."

"Ehkä Jytämimmien kanssa homma olisi uponnut paremmin."

Pakkahuone ja kovasti odottamani Teksti-TV 666 kutsuivat seuraavaksi. Jotta Pakkahuoneen lava ei vain näyttäisi autiolta, myös Joni Ekman liittyi kitarasankareiden sakeaan joukkoon joidenkin kappaleiden ajaksi. Settilistasta ei mitään käryä a) tuotanto kun ei tuttua b) kappaleiden sulautuessa yhteen aikas saumattomasti. Hyvää musiikkia hytkyä mukana ja bändi lunastikin omat odotukseni. Hei tyypit, myitte juuri pari levyä! Siis heti kun jossain osuu kohdalle ja rahatilanne vain sallii.

Ainoa asia mikä jäi keikasta harmittamaan oli se, miten rumpali ei pitänyt joka välissä yllä, kuinka sen nyt sanoisi, tuntosarvikoreografiaansa. Ehti jo innostua kun alkupäässä aina ennen kappaleiden alkua tuntosarvet (suomeksi rumpukapulat) olivat pystyssä ennen surinamenojen alkua. Musiikkia voisi kuvailla eteenpäin mönkiväksi tuhatjalkaiseksi tai vastaavasi ötökäksi, joten pettymys oli suuri kun nämä tärkeät ruuminosat eivät olleetkaan aina paikallaan. Onneksi loppupäässä sarvet tulivat vielä kertaalleen esiin kera vihreän valaistuksen, joten setti päättyi sopivan sekopäisissä merkeissä. Alleviivattakoon Teksti-TV 666:den luomaa tunnelmaa tällä överimuokkaamallani kuvalla ft Joni Ekman.

"Pörinää. Lisää pörinää."

Klubi kutsui jälleen ja lavalla Hopeajärvi. Hopejärven sointuja tuli kuunneltua levyllinen ennakkoon ja ihan mielenkiinnolla kohti keikkaa mentiinkin, mutta jotain tapahtui ja kiinnostus lopahti. Ehkä innostus seuraavaa esiintyjää kohden otti liiaksi vallan keskittymiskyvyn herpaantuessa. Jossain laulettiin pelikaaneista ja kiva pelikaanipaita bändillä. Koko settiä ei jaksanut olla klubin puolella. Siinäpä se.

"Tästä oli aika isot odotukset levyversioiden perusteella, mutta mutta... Eeehh?"

Pakkahuoneen puolelle oli myös pystytetty muutamat myyntipisteet; paitoja, lehtiä, musiikkia ja kirjoja ym. Levyjä olisikin tarttunut mukaan aivan liikaa sen hetkiseen budjettiin nähden, joten onneksi muut ehtivät ostella ne pahimmat pois ennen sortumista. Houkutusten lisäksi tässä pisteessä tarjoiltiin illan kauhunäytelmä kun sain todistaa miten huolettomasti myyntipisteessä touhunnut henkilö käytti vinyylilevyjä kirjoitusalustoina kuulakärkikynällä jotain söhertäessään. Hyvä että happi kulki! Kansiin voi jäädä painaumia! Note to self, älä ikinä huoli päällimmäistä kopiota vastaavissa tilanteissa.

IIIK! Pää Kii = JEEE! Uusii paitoja, uuh!  Keikasta siis oma merkintä tuloillaan, todellakin pysy kuulolla, minua ainakin kiinnostaa mitä sieltä on juoksepoistyton kynäilemänä luvassa! heh heh.

Sitten kävikin niin, että oli ollut vähän liian kivaa ja iltaa ei halunnut latistaa Riston avulla vaikka viimeinen esiintyjä, Lasten Hautausmaa oli sitä kiinnostavinta kastia. Välissä olisi toki vielä ollut täysin tutustumisen ulkopuolelle jäänyt (sori!) Saijaa Saijaa. Väsy vain alkoi painaa pitkän työpäivän jälkeen, joten tässä vaiheessa totesimme parhaimmaksi ratkaisuksi suksia vällyjen väliin ja päättä ilta on a high note.  Saimmehan jo mitä halusimmekin. Lasten Hautausmaa, until next time! Ja ehkä se Ristokin tulee joskus kohdattua...

- kilu ✌ & seurana +kuvaajana juoksepoistytto
yykaahoovee feisbuuk / instagram

Kiitti järjestäjät ja bändit! pusi pusi:
Nicolas Kivilinna
Jukka Nousiainen
Teksti-TV 666
Hopeajärvi

Klubi&Pakkahuone