Punk Rock X-mas 5.1.2017

Good ol' Punk Rock X-mas! Tänä vuonna oli aika viime metreille soutaa-huopaamista erään toisen keikan kanssa, mutta Yo-talolle sitä taas päädyttiin - tosin tällä kertaa soolona ja ihan saakelin väsyneenä. Hukkasin myös keikkojen välissä rustailemani muistiinpanot eli oikein hyvät lähtökohdat aloittaa vuoden 2017 jutut. Uskollisena hoovee-tyylille 4eva.

PITSANAAMA

Kiertelyt sikseen, kyllä se kytkös bändiin nimeltä Pää Kii Pitsanaamassa eniten herätti kiinnostusta. Setissä oli onneksi mukana kuitenkin vain yksi Pää Kii tuotos Just Niin Kuin Elvis ja enempää en olisi halunnutkaan kuulla sillä sitten se olisi saattanut omalta kohdin lipsahtaa sinne Pää Kii keikkojen perään itkemisen puolelle. Pitsanaama siis versio Teemu Bergmanin bändien tuotoksia uusin rauhallisin sovituksin joten oletin, että keikka oltaisiin soitettu akkareilla, mutta siinä kohtaa veikkaus meni metsään.

Kakka-hätä 77 klassikko Elämä on Huora starttasi shown ja setin edetessä kohokohdaksi nousi samaisen bändin kappale Tuttipuollonimijä. Nyt kun tahti oli huomattavasti alkuperäisiä hätäilemättömämpi, sanoitukset erottuivat ihan uudella tavalla edukseen ja juurikin erityisesti viimeksi mainittu biisi nousi alkuperäisen version ohi aiheuttaen kylmiä väreitä. Osui ja uppos. Kytänsoittajien katalogista kuultiin ainakin Töölö Palaa ja Kuolee plus mukaan mahtui myös Riki Sorsa-koveri. Koko setti olisi ylhäällä sillä hemmetin lapulla, joka varmaan kävelee vastaan heti tän roskan julkaisun jälkeen. Oh well.

Random loppukevennys!

Pitsanaama-rumpali lähestyi sosiaalisen median puolella kommentoiden saisiko ottaamaani Pitsanaama kuvaa käyttää. Oletin, että haluttiin laittaa jakoon omassa profiilissa, joten ihan sama siitä vaan. En arvannut kuvan (vielä enemmän pikselimössöversion) päätyvän Stupidon sivuille Pitsanaaman kohdalle?? Ihan komia se noinkin on, mutta jos tätä joku Stupidon sivuja päivittelevä eksyy lukemaan niin kyllä tästä merkinnästä voi ton inasen parempilaatuisen version sinne napata vaikka väliaikainen kuvituskuva tuo taitaa ollakin, haha.

KATUJEN ÄÄNET

Kun tästä tapahtumasta ekaa kertaa kuulin, mukana oli se yksi tuntematon nimi: Katujen Äänet. Tein tutustumisreissun Spotifyn puolelle, josta löytyi kokonaisen levyn verran kuunneltavaa ja hieman bonustakin. Keikan alkaessa ensireaktio oli hymy ja voi eii sillä eka biisi oli Sulle, Joka Yksin Aina Oot levyn heikoin lenkki Nuoret Sydämet. Kerta kappaleessa ollaan keikkatunnelmissa "Nuoriso käy keikoilla, mut ei ne uskalla tanssia" osasin odottaa biisin mukana oloa vaikka omaan makuun se on hieman liian imelä. Mikä sitten iski livenä ja lujaa: rummut, huh-huh! Levyversioiden perusteella ei osannut odottaa sellaista tykittelyä. Herätteli mukavasti tällaista pöydässä notkuvaa (että muuten hävetti vaan istuskella keikat läpi, mutta vaihtoehto oli jäädä himaan eli tän kerran menköön). Biisien puolelta hyvällä tapaa mieleen sitten puolestaan jäi Syksy Saapuu, joka onkin uudempaa matksua lupaillen ihan hyvää.

thumbs up sille, että kaikki bändistä oli äänessä.

Kun henkilökohtainen preferenssi on se, että mukana täytyy olla vähän jotain vinksahtanuttakin kulmaa kiinnostuksen herättämiseksi ja ennen kaikkea sen pitämiseksi, ilmeni probleemaksi tän keikan kanssa se, että se olikin vain sitä soittoa ja...täts it. Ihan hullua kirjata miinukseksi bändin soittavan liiankin hyvin, mutta se tän jutun pilke silmäkulmassa ei nyt vain välittynyt mulle asti. Tuskin otan asiakseni lähteä uudestaan katsomaan nimeomaan Katujen Ääniä, vaikka samaan hengenvetoon voin todeta etten kyllä pane pahakseni jos bändi on joskus taas mukana hyvässä seurassa jossain soittelemassa ja osuu kohdalle toistamiseen.

SUR-RUR
Taisin nähdä Sur-rurin viimeksi livenä joko 2007 tai -08, että morjes vaan miten aika on vierähtäny. Vaikken bändin tekemisiä ole juurikaan noiden vuosien jälkeen seurannut ja reittimme eivät tätä ennen ole kohdanneet, niin Sur-rurin perhanan tunnistettavan soundin ansiosta kotoinen fiilis syntyi kuitenkin heti. Keikka alkoi uusimman levyn Ihmisiä Nurmikolla avausraidalla Väität Olevasi Tyytyväinen. Osaan tämän kertoa vain koska bändi asiasta mainitsi. Koko lista näkyvillä bändin Facebook-sivuilla jos jotain kiinnostaa.

Keikalla ensiesityksen sai Sur-rurin kontribuutio Lainan päivänä kahdeksas helmikuuta ilmestyvälle kirjastolevylle, elikkäs biisi nimeltä Vanha Kunnon Kivi, joka olikin reilumman mittainen rauhaisampi veto. Kirjastolevyn idea piilee siinä, että se on vain lainattavissa kirjastosta eikä kappaleet tule edes mihinkään suoratoistopalveluihin (vaikka ihan varmasti joku niitä lopulta Youtubeen kuitenkin tunkee). Lavanedus oli heti bändin aloittaessa mukavan täynnä ja ne nopeammat ja vissiin vanhimmat biisit sai riehakkaimman vastaanoton. Olipas kiva nähdä Sur-rur!

JONI EKMAN & KOIRA

On rokkareita, jotka esiintyessään tuntuvat olevan jollain egotripillä ja sitten on Ekman, joka soittaa saman tien kaikki tällaiset räikeät rokkikukot suohon ihan puhtaasti suvereenilla kitaran käsittelyllään ja siihen taitoon perustuvalla lavakarsimalla. Tän artistin kohdalla ei todellakaan voi sanoa vain soittamista ja siinäpä se. Persoona oli mukana pelissä ja yleisöstä huudellut biisitoiveet oli kuin sovittua juonta sillä nehän lähti heti kunhan eka oltiin vastattu "You got it!" Yksi toiveista oli ekalla näkemälläni Joni Ekman & Koira keikalla suosiksini noussut Älä Tuhlaa Aikaani, joten kiitos toivojalle tai sille tän keikan käsikirjoituksen rustanneelle.

Vikaa biisiä ennen kehotettiin nostamaan perseet ylös penkistä kerta nyt oli vuorossa tanssimusaa. Joo saa omata aika huonon kuulon jos ei jo heti alkuun poiminut, että tän tahtiin voi veivaa helposti bebaa. Kehotus olisi voitu sijoittaa heti alkuun kerta vasta kun artisti käski/pyysi porukka sitten rohkeni jorailemaan. Kertauksen vuoksi: sen vikan biisin aikana. Miksi ei heti jos kerta mielen teki? Nimimerkillä ekaa kertaa vain istuskelemassa, usein pönöttämässä, mutta myöskin in da zone ilman kehoitusta jos sellanen fiilis suinkin on. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Kiitos, tästä on hyvä jatkaa

Pitsanaama

Katujen Äänet

Sur-rur

Joni Ekman & Koira

+järjestävä taho ym!

PunkRock X-mas vol.4: PERJANTAI

Jaahas, taas me molemmat löydettiin itsemme Yo-talolta. Perjantai-ilta olikin sitten huomattavasti torstaita punkimpi, paikalla oli rutkasti farkkuliivi- ja irokeesikansaa ja kiitettävän sekaisin oltiin sekä lavalla että sen ulkopuolella. Kukkuu!

Viharikos

kilu: Tää oli kun ois kävelly keskelle huonosti käsikirjoitetun britti punk rock stand up komedian harjoituksia, jossa kaikki mätti niin näyttelijävalinnoista iskulauseisiin puvustajan ainoastaan viedessä täydet pisteet kotiin. Oli vaikeata pysyä perässä kuka haistatteli ja kenelle ja millä kielellä. Tai miten monesti piti todeta kuinka kännissä ollaan, vaikka toi nyt oli ihan päivänselvä asia. Selvä, he heh. Sitten katkesi kitarasta vielä kielikin ja laulaja otti loparit tän spektaakkelin aikana varmaan kolmesti, comebackeja jääden yksi vähemmän. Pisin kaksikymmen minuuttinen ikinä bändin koittaessa räpeltää kuitenkin lavalla jotain epämääräistä kasaan. Ajoittain kun soitto kulki sen parin sekunnin ajan, niin siinähän oli jopa potentiaalin hippunen havaittavissa. Rumpali ehti pahoitella menoa kitaristin heittäessä illan parhaimman läpän, että omapa vikanne jos tultiin Viharikosta katsomaan tonne. Tuskin kukaan lippua osti VAIN nähdäkseen Viharikoksen kun se eniten bändin aikana nyrkkiä eturivissä heilutellut jäbäkin totesi, että pääsi ilmaiseksi sisälle. Ei tullut kyllä minkään moista rahat takas mitä huijausta tämä oikein on -fiilistä, vaikka tää näytös oli ihan täysi floppi. Pointsit alun rehellisestä bändiltä tulleelta statementilta, että paskoja ovat. Oon kai hieman kiertoutunut kun kaikesta huolimatta mielenkiinnolla näkisin tästä showsta vielä joskus sen kenraaliharjoituksenkin.

juoksepoistytto: Keikka oli niin jumalattoman surkuhupaisa, että se oli jo melkein hyvä. Kun jätetään musa sikseen ja keskitytään pelkästään takissa olevien niittien lukumäärään, niin siinä mielessä ihan uskottava esitys.

The Splits

juoksepoistytto: Levyltä kuunneltuna The Splits ei aiheuttanut meikälikassa mitään ihmeempää reaktiota, mutta livenä oli ihan eri meininki. Bändistä huokui samaan aikaan sekä hillittyä että räjähtävää energiaa, mitä oli ilo katsella illan aloittaneen High School Punk Musical -läpsyttelyn jälkeen. Tykkäsin paljon myös laulajan rosoisesta äänestä ja laulutavasta, se antoi musalle entisestään lisäpotkua. Yksi illan lempparikeikoista ehdottomasti!

kilu: Illan dj:n (epäilen kyllä että tuolla oli edes varsinaista dj:tä kun sama artisti äänessä liki puolen tunnin välein) suppealta soittolistalta stereoista pauhasi Rise Againstia The Splitsin laittaessa kamoja kuntoon. Tolla Risen jäähallikeikalla näin The Splitsin ensimmäisen kerran ja siellä setti oli kasattu inasen menevämmäksi kuin mitä nyt. Ei siinä mitään, kaikki on yhtä tervetullutta tältä poppoolta, joka ei turhia keikalla haastele vaan antaa kappaleiden, joissa ei niissäkään mitään ylimääräistä, puhua puolestaan. Sopusuhtainen sekoituis tarttuvia riffejä, räkäisyyttä ja rauhallisempaakin soundia tunteella tulkittuna. Meikä diggailee ihan 5/5 sekä levyversioista että livestä. En tiedä mitä niiden päässä liikkui jotka eivät vielä tässäkään vaiheessa olleet sapuneet paikalle. Toivottavasti tänä vuonna tulisi tilaisuuksia nähdä tätä bändiä useamminkin. The Splitsin tähänastiset julkaisut jättävät janoamaan lisää, vaikka juu vasta viime vuonnahan tuo II julkaistiin. Kai sitä silti nälkäisenä saa elätellä toiveita jos vaikka jotain uutta kuultaisiin tämänkin vuoden puolella.

Juice Normaali

kilu: Viime Tampereen keikan yhteydessä bändiä markkinoitiin vielä mystisenä. Alle parissa kuukaudessa ehtii tapahtua vaikka mitä ja kivi oli nyt lähtenyt vierimään etiä päin. Rumba taisi olla ensimmäinen verkkomedia joka rummutti tästä punkin uudesta superkokoonpanosta. Oli huvittavaa nähdä meidän hooveelaisten kuvaamasta videosta otettu screen cap tän uutisoinnin yhteydessä. Nyt Juice Normaalilta on myös saatu youtubeen pari nauhoitettua kappaletta livejen rinnalle. Jos uutisoinnit oli kuitenkin menneet ohi korvien, niin kaikista maantieteellisistä paikoista juuri Tampereella bändin nimen olettaisi herättävän eniten mielenkiintoa. Kenties kiitos kaiken edellä mainitun, porukkaa oli saapunut hyvin paikalle Juice Normaalin aloittaessa. Näillä iltamilla toki myös soittokaverit olivat toimivampi match vs. Monsters of Popin salonkikelpoisemmat orkesterit.

En voi olla vertaamatta Telakan keikkaan, sillä huomattavaa kehitystä oli tapahtunut. Viimeksi jäi vaikutelma (hyvä sellainen) joukosta kokeneita muusikoita, joiden mielestä on kiva soitella tällain kaveriporukalla vähän jotain. Nyt lavalla oli valmis bändi, joka hoiti homman kotiin saaden yleisön bailaamaan heti alusta alkaen. A2-kokoiset lyriikkalunttilappuset olivat miltei historiaa ja biiseistä seliteltiin vähemmän keikan rullatessa eteenpäin kuin hyvin öljytty masiina -pois lukien jälleen eilisen illan tapaan Antin kohdalle osunut temppuileva vahvistin, mutta mitäs pienistä. Hyvä keikka! Jos jostain pitäisi nipottaa niin alkuun rumpalin laulu oli jätetty harmittavan hiljaiselle etenkin kun heti toisena tuli jo sillä ekalla kertaa mieleen jäänyt kappale Kaikkein komein. Samat sanat kuitenkin pätevät mitä The Splitsien kohdalla, kyllä kiitos lisää keikkoja ja tietenkin niitä Juice Normaalin ensimmäisiä julkaisuja odotellessa.
juoksepoistytto: Juice Normaalilla oli ymmärtääkseni ollut aiemmilla keikoilla vähän jotain vaikeuksia ja hankaluuksia, mutta ei sellaisista nyt kyllä ollut tietoakaan. Soitto kulki pienistä teknisistä ongelmista huolimatta ja setti oli todella tiukka. Bändissä on mukavan humoristinen vire, enkä nyt tarkoita ainoastaan erään välispiikin aikana kuultua Michael Schumacher -vitsiä. Vitsissä eniten tosin nauratti ehdottomasti se, kuinka paljon se huvitti itse vitsin kertojaa.

Nolla Nolla Nolla

juoksepoistytto: Bändin soittoaikahan oli 00.00, aikamoinen älynväläys järjestäjätaholta, heh. Pakko myöntää, että näillä setäihmisillä (sori) oli kova meininki! Ehdottomasti yksi tämän tapahtuman energisimmistä keikoista, jota oli ihan hauska seurata vaikka omat energiatasot riittivät tässä vaiheessa vain penkillä istuskeluun.

kilu: Nyt oli hommat isolla kun lavalle asteltiin alkunauhan saattelemana ja settilistatkin tietokoneella laadittuja. Vaikka kaksi edellistä aktia olivat ne pääsyy tulla paikalle, niin triplanollien läsnäolo oli pelkkää plussaa. Pääsin virkistämään muistia miten bändit tuotanto oli vielä hallussa kun viimeksi luukutin Nolla Nolla Nollaa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Muistelin kappaleiden olleen paljon suoraviivaisempia, joten sain setin edetessä kokea positiivisa yllätyksiä koukuttavien rumpu- ja bassokuvioiden siivittämänä.
Omat akut oli jo aika lopussa ja fiilistelikin osan keikasti silmät suljettuina kunnes havahduin siihen että niskassa oli jonkun äijän koivet. Hetki kesti edes tajuta mitä hemmetiä etenkin kun asianomainen ei vaivautunut edes pahoittelemaan tapahtunutta millään tapaa. Tosin nyt sitten oltiin hereillä joten kiitos..? Jos ei moshatessa saa niskaa kipeäksi niin kai se näinkin käy. Suuren maailman tapaan Nolla Nolla Nolla käväsi nopee pois lavalta ennen kuin soitti iltamien ensimmäisen virallisen encoren. Oikein mieluisa setti.

HC Andersen

juoksepoistytto: Vetääköhän joku hernepussin sieraimeen, jos sanon, että mulle tuli tästä musiikista todella voimakkaasti mieleen Eläkeläiset? Itse ehkä vetäisin, koska en juurikaan välitä kyseisestä orkesterista. No, joka tapauksessa HC Andersen on kuin Eläkeläiset sans haitari ja avec ksylofoni. Palefacen valinta solistiksi on nappivalinta. Tyyppi räyhäsi tunteella ja uskottavasti, vaikka toistuvat "mikä fiilis"-välispiikit pistivät haukotuttamaan. Ylivoimaisesti viihdyttävintä keikan aikana oli oikeastaan seurata yleisön sekoilua ja hengästyttävää pittaamista, koska bändin tuotanto ei ole mulle muutamaa hassua kuuntelukertaa lukuunottamatta kovinkaan tuttu. Settilista oli kyllä ehdottomasti pisin koskaan näkemäni, 45 biisiä on jo melkoisen badass ja ennen kaikkea hc!

kilu: Mulle taisi vasta keikkapäivänä valjeta, että nyt kyseessä olikin astetta spessumpi keissi. Kun lähti oman hyllyn sisällöstä hakemaan vertailukohtia ekana tuli mieleen Vox Flatus ja Sleepytime Gorilla Museum blenderin läpi pyöräytettynä ja 33rpm sijaan 45rpm soitettuna. Tuloksena siis aikas härö sörsseli, joka kuitenkin houkuttaa ääreensä. Keikalla miltei kokonaan läpi soitetun Satuja ja tarinoita-levyn kuunteli heittämällä läpi himassa. Livenä se tällaiselle HC Andersen untuvikolle oli kuitenkin kello kahden lähestyessä ehkä semmoset kymmenisen biisiä liian pitkä turinatuokio prosessoitavaksi  -mitään en silti olisi jättänyt pois! Kyllä muuten kilisi ja kalisi päässä kotiin kävellessä. HC Andersenilla on vielä on keikkoja tällä tammikuun rundilla jäljellä, joten lämpimästi suosittelen paikalle ilmaantumista jos vain kynnelle kykenee. Näihin tahteihin kelpaa laittaa jalalla koreasti.

Torstai-illan tunnelmat täällä! Tattista vaan näitten sillisalaatti-merkintöjen keskellä kahlanneille, nyt palataan takaisin ruotuun tämmöisien hurjien irtiottojen jälkeen!
 -kilu & juoksepoistytto (naamat / insta)

kiiiiitos järjestävälle taholle

ja illan bändeille:

Viharikos

The Splits

Juice Normaali

Nolla Nolla Nolla

HC Andersen

PunkRock X-mas vol.4: TORSTAI

Yykaahoovee in da house! Se ois sitten vuoden 2015 viimeiset ja vuoden 2016 ensimmäiset keikat nyt koettu. Molemmat hooveelaiset oltiin paikalla Yo-Talolla Tampereella kolmipäiväisenä porskuttavan PunkRock X-mas:in aloitusiltana ja tässä tuoreeltaan tarjolla yhdessä erikseen kirjoiteltuja fiilistelyjä. Kuvat otti juoksepoistytto, kilu muokkasi.

Kaupungin Valot
kilu: Helposti lähestyttävä alkaa olla mulle kirosana bändien kohdalla. Tätä Kaupungin Valot pahimmillaan oli. Mikä kuitenkin pelasti makuuni liian kilttiä meininkiä ja piti huomion kiinni keikassa, oli kappaleiden hienovarainen monivivahteisuus. Joukosta ei noussut esille mitään tajunnan räjäyttävää, mutta esimerkiksi Huhtikuun viheltelyt, Ilmapallon raflaava loppu ja sitä seuranneen biisin hyvä aloitusboogie laittoi tässä samalla kuuntelemaan bandcampista löytyvät 2015 loppuvuodesta julkaistun Laulunmaa-levyn kappaleet läpi. Koko levyn lyriikat on bandcampissa luettavissa ja kyllä nyt täytyy näyttää bändille vihreätä valoa. Varovainen jatkoon, eli paikalle kyllä ajoissa jos toistamiseenkin Kaupungin Valot avaavat jonkun omasta kalenterista löytyvän keikan illan. Pitänee myös tuo tuorein levy kuunnella ihan kokonaisuudessaankin.

juoksepoistytto: Tämä poppoo oli loppujen lopuksi mun suosikki! Biiseistä löytyi paljon hyviä melodioita, jonka ansiosta biisit erottuivat edukseen illan muihin bändeihin verratuna. Haukottelu alkaa omalla kohdallani siinä vaiheessa, jos joka biisissä on sama komppi ja samantyyppinen kitarariffi kuin edellisessä. Kaupungin Valoilla oli mukavan monipuolisia ja toisistaan erottuvia biisejä ja sen verran mitä lyriikoita ehdin kuulostella niin oikein mainioilta kuulostivat nekin. Lyriikat on tärkeitä! Täytyypä ottaa asiakseen tutustua bändin tuotantoon lähemmin ja eksyä joskus toisenkin kerran keikalle!

Punk Lurex

juoksepoistytto: Setin ensimmäiset biisit upposivat meikäläiseen hyvin, mutta jossain vaiheessa alkoi vähän puuduttaa. Paikalla oli kuitenkin kiitettävä kasa diggareita, jotka pitivät menoa yllä ja olivat silminnähden innoissaan bändistä. Asenne oli kyllä soittajillakin kohdillaan, joten ei mikään ihme että tämä 90-luvulla pykätty bändi porskuttaa edelleen.

kilu: Punk Lurexin aikana pidettiin huolta siitä, että kaveria jolla ei meinannut enää jalat pysyä mukana menossa ei ohjattu ulos ja musadiggailu sai jatkua. Kun "juodaan kaljaa ja ei totella sääntöjä" (tai sinne päin) laulaessa ulosanti on laadukkaan tasaista kuten muissakin kappaleissa, niin siinä vaiheessa mun keskittymiskyky irtisanoo itsensä. Kaipasin enemmän vaihtelua, mutta ehkä se ei ollut tän musan juttu. Olisihan se kohtuutonta kuvitella, että tällaisina useamman bändin iltoina kaikista saisi itsekin jotain erityisejä kicksejä. Ilahduttavan monelle tämä keikka taisi olla illan odotetuin, joten hymyä pukkasi pakosta itsellekin muiden hoitaessa se fanittaminen.


Lapinpolthajat

kiitti setin saaneelle että sai kuvata! -kilu

kilu: Pää Kii:llä olisi jälleen ollut keikka Helsingissä ja alkuun nokka sojottikin siihen suuntaan. Lopulta vaaka kallistui kuitenkin enemmän Lapinpolthajien ja kahden seuraavan esiintyjän suuntaan, eikä muuten kaduta. Kaikki aiemmat Lapinpolthajien 2015 Tre-keikat missanneena tätä olin odotellut! Ja se meni ohi nopee! Heti ekana mentiin kakkimaan Espooseen, ei hengähdystaukoa kunnes tuli jotain säätöä vahvareiden kanssa, samalla toki ehdittiin heittää pari vitsiä, meno jatkuu, hei se Pää Kii splitti-seiskan biisi, lisää sahausta surullisen totuudenmukaisista stooreista, apuamitälievielä - done and out se oliki siinä. Kello tais olla 25 yli tasan. No hooseempaa menoa kaipasin ja sitä sainkin! Laitetaans nyt vielä yks huutomerkki mukaan jottei jää kellekään epäselväksi, tykkäsin!

juoksepoistytto: No punkkiahan tämä oli, ihan hyvää sellaista. Espoo-biisi oli hauska ralli, mutta muut biisit eivät iskeneet sen kummemmin. Yleisökin oli kummallisen rauhallinen läpi keikan, odotin vähän enemmän liikehdintää. Kädenlämpöinen fiilis jäi.

Nyrkkitappelu

kilu: Tamperehan oli ihan sulaa vahaa Nyrkkitappelun edessä. Eipä jäänyt epäselväksi mikä bändi sai aikaan illan suurimman hurmoksen ja kasasi eturivin täyteen naisedustusta, varmaan ihan kauheaa bändin mielestä. Onneksi kundit tulivat pikaisesti tasoittamaan tilannetta keikan edetessä ja biletyspaketti oli sopivan sekaisin nautittavaksi. Taattua energistä menoa ja yhteislaulua. Porukkahan tuntui osaavan jo uudetkin biisit ja keikan lopulla settilistat vietiin käsistä. Yleisö ja bändi lienee samaa mieltä, että tää oli loistava tapa korkata 2016 keikkavuosi.

juoksepoistytto: Tykkäsin vauhdikkaasta meiningistä ja anteeksipyytelemättömästä asenteesta, mutta setin sisältö ei ollut ihan täysin omaan mieleen. Löytyivät sieltä listalta kuitenkin Rikas läski sika ja Mun äiti synnytti mut tänne laittaan paikat paskaksi, pointsit siitä. Mälsä settilista tai ei, oli joka tapauksessa kiva nähdä pitkästä aikaa oikeasti kova tamperelainen bändi.

kilu: Aiemmassa Nyrkkismerkinnässä sössötin jo mm miten setti vaihtelee keikasta toiseen. Mulla on kirjoittamaton kolmesta biisistä koostuva toivelista, jolta ois mukava saada aina edes yksi niiden muutaman settivakion sekaan. Tällä keikalla ei paljoa bingoa huudeltu kun nyt ei ainuttakaan näistä mahtunut mukaan. Paikansin sekalaiset muistiinpanoni ekojen Nyrkkitappelu-keikkojen jälkeen ja siellä todettiin ytimekkäästi "Nyrkkitappelu on coolio." On sitä edelleen ja ehdottomasti täytyy jatkossakin tehdä satunnaisia pistokeikkoja jos vaikka joskus osuis kolme oikein.

Tän tahtin paikat laitettiin paskaksi 21.11.2015:

Teksti-TV 666
juoksepoistytto: Pystyn ymmärtämään miksi ihmiset (kitaristit varmaan erityisesti) tykkäävät tästä bändistä, mutta itseäni ei loputon pörinätiluttelu vain jaksa kiinnostaa millään tasolla. Jos lyriikkaa olisi enemmän niin sitten ehkä jaksaisin keskittyä vähän enemmän, mutta ilman niitä Tekstareiden musa on mulle vain surinaa. Tänä iltana yksi biisi riitti, jonka jälkeen lähdin kotiin nukkumaan. Kun puin takkia päälleni niin hyvin tuohtuneen oloinen kaveri paineli myöskin lappu kourassa narikkaan ja sanoi kovaan ääneen kavereilleen, että "tää bändi on ihan paska!". Kaveri koitti vähän, että no täähän on tämmöistä progea, johon tuohtunut herra edelleen totesi, että paskaa joka tapauksessa. Ei lisättävää.

kilu: Kenties oli mun kiero juoni jättää kamera kotio, niin pystyin tähän vedoten sitten vinkumaan juoksepoistytolle, että jäisi nyt edes muutaman kuvan ottamaan ja ylempää voikin nyt lukea yhden biisin kestoisen mini-Rientoihin raahattu -merkinnän. Tietenkin heti ekana parhainta -tai luoltaantyötävinä pörinää tarjoili liki viisiminuuttinen Kosminen erämaa. Seuraavana vuorossa ollut Tuhatvuotinen harharetki olisi ehkä tässä tapauksessa ollut pehmeämpi lasku blogin anti-surinatterelle, mutta pakko arvostaa että kesti(t) koko ensimmäisen kappaleen ajan kuitenkin niin sai vähän enemmän blogimatskuu <3 Sitä joko on yhtä pörinän kanssa tai sitten se pörinä tulee siitä perämoottorista (ei tekemistä suolikaasujen kanssa) kun haluaa pois maisemista tavalla tai toisella.

kilu jatkaa: Onhan tätä bändiä tullut jo aiemminkin hehkutettua ja sama levy soi edelleen tän keikan jäljiltä. Uuden ulottuvuuden Tekstarimaailmoihin tarjoili tällä kertaa yleisön sekaan ujuttautunut taitavaksi osoittaunut tamburiininsoittaja. Toimi ihmeellisen hyvin! Aikataulut oli Tekstareiden kohdalla päässet jo venymään, mutta ei haitannut tippaakaan. Keikka huipenteui Piritorilta taivaaseen, Sä et tuu enää takaisin koskaan ja Lisää spiidii kappaleiden luomaan surinapörinöiden pyhään kolminaisuuteen. Viimeisimmän aikana tamburiinisoittaja päätyi lavalle asti ja kitaranvarressakin nähtiin viime sävelissä uusi pestistään selkeästi ilahtunut kasvo. Ilo tarttuu, joten tämä oli oikein mainio hyvän mielen lopetus tälle iltaa!

*edit* psst, oltiin paikalla myös seuraavana iltana, clickety click!

Keikkojen täytteistä 2016! 

-juoksepoistytto & kilu

FB / INSTA

no sitä pörinää ja muutakin:

Kaupungin Valot

Punk Lurex

Lapinpolthajat

Nyrkkitappelu

Teksti-TV 666