Tavastialla tuntui kuin olisi ollut kahdessa eri tapahtumassa samalla kertaa. Ekat bändit sai kyselemään mitä ihmettä täällä teen ja sitten puolestaan kaksi vikaa oli sarjaa ou jeeaah! Antanee osviittaa miten monipuolisia artisteja Alt Agency & Managementin hoiteista löytyypi ja oli ihan mukava viimein saada musiikkia parin joka paikassa vastaan tulleen nimen taakse = ne illan ensimmäiset.
ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO
Laulaja-kitaristista tuli tän vuoden puollella nähtyjen bändien joukosta mieleen Joni Ekmanin ja Sur-rur yhtyeen rakkauslapsi. Esiintymisessä samanlaista musiikkiin heittäytymistä ja hemmetin miellyttävältä persoonalta vaikutti hän. Jopa siinä määrin, että olisin ihan hirmusti halunnut pitää musiikillisestakin ulosannista sillä ainahan on oma lisänsä jos tietää tukevansa "hyvän tyypin" musajuttuja. Toivottavasti ne keille tää iskee ovat jo olleet kukkaron nyörit höllänä ostelemassa!
Seuraavan lauseen voisin toistaa Itä-Hollola Installaation jälkeen esiintyneen yhtyeen kohdalla: keskittymiskyky ei riittänyt koko keikalle joka tuntui kestävän liiankin pitkään. Hyviä juttuja oli esimerkiksi setin kolmas biisi joka toi alkuun hieman mieleen BlurinSong 2 -kappale ja sitten se jossa mainittiin röökikoppi siinä olleiden huutokohtien takana (voin myös sekoilla ja kyseessä olla yks ja sama biisi heh). Vika kappale, joka oli vain basisti-laualajan laulama voisi helposti kuvitella myös levyn viimeiseksi biisiksi, samanlaista finaalin tuntua ilmoilla. Bändi soitti myös vallan uusia biisejä, eli mukavaa heille keille tuttua oli noin muutenkin. Parasta oli kuitenkin laulaja-kitaristin ja basisti-laulajan välinen kemia lavalla. Instrumentaalijammailut oli siisteintä ja näiden aikana ei kyllästyttänyt vaikka osin jotkut kappaleet olivatkin liian samankaltaisia. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kaikkea setissä olikaan mukana.
Vaikkei tässä yhteistä polkua aletakaan nyt polkemaan, harmitti taannoisen valtakunnallisen keikkapäivän Tampereen keikan peruuntuminen. Tarkoituksena oli keikkaa ennen laittaa levy kuunteluun, jotta olisi edes inasen perillä mistä hoilataan. Sellainen kutina kyllä on, että joskus taas osumme samoissa merkeissä saman katon alle ja ei nyt haittaakaan hyvän tyypin menoa seurata toistemiseenkin. Tai totta puhuen, uudestaan voisin mennä keikalle ihan vain että saisin taas ihastella basistin sorminäppäilytaitoja terkuin hylätyn basson soittotaidoton uusi omistaja.
LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO
Mittarilla miten nopeasti eturivi täyttyi oli heti pakko uskoa bändin ympärillä vallitsevaan hypetykseen. Litku Klemetti & Tuntematon Numero nimeltä ei ole voinut välttyä vaikka pitäisi majaa kiven alla. Ensimmäisenä huomion vei Litku Klemetin lava-karisma. En ole täysin perillä tästä Tuntematon Numero kuviosta -taustabändi vai häh, mutta muut soittoniekat jäi kyllä täysin balalaikkataiturin varjoon.
Kokoonpanolle laatuaan ensimmäinen Tavastian keikka, jonka menestykseekkäästä kulusta piti huolen yleisömeri ja miten ne biisit sinne upposivat (hyvin). Loppupuolella en saanut meiningistä enää mitään uutta irti ja odotellessani soittoajan tulemista tiensä päähän, huomio kiinnittyikin enemmän siihen miten kivaa monilla muilla selkeästi oli. Mieleen ei tästä setistä jäänyt yksittäisiä kappaleita, ainoastaan juurikin ihan piinkova keulahahmo. Jälkikäteen jollain Spotifyn soittolistalla sattumalta vastaan tullut Progetyttö -kappale pääsi kyllä yllättämään miten miellyttävää kuunneltavaa olikaan. Ehkä kirjasin itseni ulos bändin kuuntelijakunnasta hieman liian aikaiseen?
Helpoin tapa selvittää mikä lopulta oli viimeisin päälle jäänyt tunne keikasta on kysyä itseltään menisitkö katsomaan uudestaan jos tulisivat kotikaupunkiin keikalle. En menisin ja tuskin mahtuisinkaan messiin sillä innokkaista ei ainakaan olisi pulaa. Joidenkin muiden kivojen ohessa Litku Klemetti & Tuntematon Numero olisi ihan kiinnostava nähdä uusiksi, etenkin jos tilasta on mahdollisuus haihtua jonnekin taka-alalle jos meinaa alkaa mennä ylitse. Pieninä annoksina ihan käypää kamaa.
THE HOLY
The Holyn keikoista ei suitsuteta turhaan. Toinen kerta itselleni, joten tiesi mitä odottaa ja samaa wow-efektiä ei tietenkään enää ollut mukana mitä Indie-Iltamien keikalla. Hyvin pitkälti samaa kontrollissa pysyvää, ei koreografioitua kohkaamista mitä osasikin odottaa. Yllätysmomentteja pyöreä nolla riman pysyessä koholla siellä minne Turussa se jäikin. Bändi on onnistunut vangitsemaan mahtipontiseen menoonsa kansainvälistäkin soundia ja sinne suuntaan tähtänevätkin. Voi hyvinkin olla niitä tapauksia joita osataan enemmän arvostaa kotimaan rajojen ulkopuolella.
Ekan keikan jälkeen mieltä jäi kalvaamaan tohtiiko sellaisen aistit räjäyttävän spektaakkelin jälkeen edes kuunnella levytettyjä versioita, jos ne sitten latistaa bändin jättämän voimakkaan ensivaikutelman? Rohkaistuin ja kyllä se keikan vika Ramses The Evil Brother ihan mukiin menevä oli tässäkin muodossa.
TEKSTI-TV 666
Neljä Seinää Ja Puolikas Sielu oli nannaa kuulla pitkästä aikaa. Erityisen kivaa oli nähdä Lauri Elorantaa taas lavalla aina Sä Et Tuu Enää Takaisin Koskaan alkaen ja sitten loppuajan mitä nyt setistä olikaan jäljellä. Ylemmän tahon kitarahenget ottivat tästä nokkiinsa, one guitar too many ja Tannerin kitara oli hetken poissa pelistä teknisien ongelmien takia. Täällä surffausta tapahtui niin bändin kuin yleisönkin puolelta, jossa meno äityi ihan ok pöpiksi alun hitaahkon startin jälkeen. Niskat jumissa next day, eli bailandosilta itselle. Sanainen arkkuni on aikas tyhjentynyt Teksti-TV 666 kohdalla, vakkareita kun ovat hooveen puolella, joten parit kuvat vielä and täts it.
Indie-iltamat talviversio, sijaintina mikäs muukaan kuin Turku ja artistit ottivat vuorotellen haltuun Gongin lavat 1 & 2!
KUNINGAS YRJÖ (Gong 1)
Keikasta ehdin nähdä viimeiset kymmenen minuuttia, joten kuuntelinpa tässä huvikseni Mustelma Myrskyn Silmässä -levyn läpi. En ole tällaisen iisigoing-musan suurin kuluttaja/ystävä ja heti parin biisin jälkeen teki mieli jättää homma sikseen, mutta maaliin päästiin vaikka vikat veisut meni aika lailla ohi. Livenäkin se mitä ehdin nähdä riitti passelisti eikä keikka näin ollen ehtinyt käydä tylsäksi.
Meinasin Kuningas Yrjön musisoinnin olevan käypää taustamusiikkia ulkoilmafestareilla kun auringon paisteessa (yeah right in Suomi Finland) nurtsilla istuskellessa on aika syöpötellä ja juopotella. Verkkaisesti soljuvan musiikin ja pehmeän lauluäänen takana piilikin suoraa ja vihjailevan pikkutuhmaakin lyriikkaa. Kukkahattutätien eväsleipäpala voisi siinä vaiheessa jäädä kurkkuun kiinni kun tasaisen tyylikkään musiikin sanoma pääseekin yllättämään. Vaikkapa ote kappaleesta Miljonääri antakoon hieman osviittaa: "Ei mulla ole varaa viedä sua ulos syömään, mutta mulla on jotain millä sut täyttää". Kuka Vaan Osaa Nussii aikana bongailin mukana lauleskelevia hymynaamoja ja oli muuten todella mieluisa yllätys miten ihmeen paljon porukkaa oli jo illan alkuvaiheilla löytänyt tiensä Indieiltamien antimien huomaan. Parhaimmat kicksit alkuun tulikin osallistusmisasteen hyvältä vaikuttavasta prosentista vaikka oli Kuningas Yrjökin ihan mieluisaa kuunneltavaa -just sen kymmenen minuuttia.
KYNNET (Gong 2)
Onpas siiistiä kun näin lyhyessä ajassa näin mukavan bändin keikalla jo kolmatta kertaa! Ennen Turkuun lähtöä mulla oli missiona löytää Kynnet ..Menee Poks! -kasetti ja heti ensimmäisestä putiikista tärppäsi. Ihan mahtava bändi kommentoitiin ostotapahtuman yhteydessä, heh. Kasetti pääsi heti toimittamaan matkamusiikin virkaa ja kappaleiden tullessa hieman tutummiksi toi se keikkaankin erilaista struktuuria nyt kun hahmotti minkä verran miltäkin julkaisulta settiin päätyi tavaraa vaikken settiä muistakaan, älkää edes kysykö.
Se biisi jossa lauletaan teinidepressiooo ja lyödään tahtia lehmänkellolla (<3) sai nyt myös nimen Antaa Heittää! Alkuspiikki ennen Kuningas Tolloa oli ehkä hämmentävin aikoihin kun Sipilä sai kutsun tulla lusikkaan tutimaan, mikäs siinä. Taisi olla Neiti Äm jonka aikana Kynnet laittoivat läpykierroksen liikkeelle eli high-five vaan aina oikealla seisovalle tyypille. Toivottavasti läpyketju kulki ihan loppuun saakka, itse olin sen alkuvaiheilla joten ei havaintoa.
Vaikka alakerran musiikista vastaava antoikin valmiusasemissa olevan bändin odotella lavalla muutaman minuutin keikan alkuun, pysyttiin aikatauluissa liiankin hyvin. Jos olisin niitä tyyppejä, jotka osaa alkaa huutelemaan "soittaakaa vielä edes se ja se" olisi tossa vaiheessa leipäläpi alkanut louskuttaa aikaa kun rutkasti vielä oli (toki autuaan tietämättömänä siitä mitkä treenattuna soittokuosiin). Snif, miksi menitte pois niin nopee.
Pakko mainostaa kerta Kynnet leirissä kuohuu hyvällä tapaa. Musiikkivideo keikallakin luonnollisesti soitetulle Laulu Lapinlahden Linnuille (merkinnän lopussa check it!) pihalla ja erityisesti tässä kuussa aloittanut ohjelmatoimisto Undie Agency ansaitsee maininnan sillä nyt halukkaat (esim minä) pysyy hyvin ajantasalla Kynnet-keikkojen kanssa. Mukavaa luettavaa oli myös mitä julkaisupuolella duunataan niin tohtii noiden uutisen valossa kuunnella kasettiakin mielin määrin. Mainoskatko ohi ja seuraavaan bändiin,
THE HOLY (Gong 1)
Sori, ihan pakko, mutta holy shit! Tuo vähänkös hyvin keksitty heitto kiteyttää aika varmasti monen muunkin ensiajatukset bändistä, sillä nyt laitettiin lavalla hommat isoksi kuin areenakeikalla konsanaan. Keikka ruokki niin kuulo- kuin näköaistiakin sillä The Holy otti äänivyöryllään Gongin haltuunsa voimalla.
Oon ennekin nähnyt kahden rumpusetin kokoonpanoja, mutten muista kenenkään osanneen tuoda tätä ei niin yleistä ratkaisua kuitenkaan samalla tavalla esille yhtä vakuuttavasti tai perustellen miksi tuplarummuille edes olisi tarvetta. Hauska kun vielä lisäksi tamburiini, pipot ja vesipullotkin vaikutti lentelevän sovittuihin aikoihin ympäriinsä niin se runsauden tunne ei ainakaan päässyt loppumaan. Parhaimmillaan juurikin nopeammissa tempoa kasvattavissa biiseissä sillä sen setin ainokaisen(?) slovarimman kohdalla taso ei ollutkaan enää niin woaaah-kamaa. Kielen päällä kävi parin tunnetunkin artisti nimet mitä The Holya katsellessa tuli mieleen, mutta sinne jonnekin ne myös jäi. Jos stadionikeikoille mietitään lämppärivalintjoa niin The Holy antaisi kyllä rahoille vastinetta ja pääesiintyjälle tutinaa polviin.
Selkeästi illan viimeiseksi grande finaaliksi tarkoitettu biisi saikin keikan edetessä innostustaan kasvattaneen yleisön vain janoamaan äänekkäästi lisää. Tätä ei bändi tainnut aidosti osata odottaa kerta piuhoja oltiin jo ehditty alkaa irrottelemaan. Äkkiä plug it back in ja ihan oikeasti vikana lähti bändin ensimmäisiä tuotoksia. The Holy näytti esimerkkiä miten livenä herätetään huomio ja Indie-iltamien keikoista varmasti se mikä teki suurimman vaikutuksen kaltaisiini tyyppehin, jotka eivät tätä ennen bändiä olleet kuulleet. Yhden miinuspuolen onnistuin löytämään, mutta kerta olen samaisen ryhmän kohta näkemässä jo uudestaan, odotan päteekö samat ajatukset vielä silloin eli palataan astialle.
SUR-RUR (Gong 2)
The Holyn maton jalkojen alta vetävän shown jälkeen olisi helposti voinut asennoitua niin ettei mikään enää illan aikana voisi tuntua yhtä päräyttävältä. Voi voi kuulkaas.
Avainsana on välittömyys. Ja läsnäolo! Sur-rur saa tuotua tilaan kuin tilaan just sen hetken ja muulla ei olekaan enää väliä. Vuoropuhelu yleisön vielä yksi lisää -huutelijan kanssa oli huvittavaa seurattavaa: "Meillä kyllä olisi tässä vielä ainakin neljä kappaletta" sitten kai pitikin olla viisi lisää ja kun oltiin vikan kohdalla huutelija noteerattiin vielä miten nyt hänen toiveensa toteutuu kun se yksi vielä soitettiin. Täällä yleisö oli hyvin mukana likipitäen heti alusta ja etenkin loppua kohden karnevaalitunnelma oli se mikä vallitsi.
Ylivoimainen kohokohta itselleni oli se hetki kun havahduin Maisemaan. Yhtäkkiä koko keho täyttyi sisäänpäin virtaavista onnen kyynelistä ja niiden lammikoissa kirmaavista pikku poneista sillä *VOIMASANA* MAISEMAAAH! Ehkä mulla sumeni silmissä hetkeksi, en tiedä mutta tulkoon valo ja autuus! Viime vuonna kun Sur-rurin jotain keikkoja ujosti vilkuilin kuitenkin aina lopulta päätyen jonnekin muualle, niin kyllä näillä tiedustelureissuilla huomasin settilistoja, joissa oli mukana omia suosikkeja Uurnapölyjen Paluu-levyltä.Toissapäiväisellä Yo-Talon keikalla ei kuitenkaan näitä helmiä joukosta löytynyt joten en tohtinut täälläkään odottaa mitään niistä kuulevani. Tampereella oman väsymyksen johdosta tällainen hemmotteluhetki olisi mennyt ihan hukkaan ja nyt Kuudennen Linjan settilistasta kuvan nähtyäni vedin kerrankin sen pakan pisimmän korren.
En tiedä tarviiko mun Sur-ruria enää nähdä(!?) sillä arpapelillä selkeästi mennään biisien kanssa ja kyllä jatkossa väistämättäkin on pieni pettymys jos ei osumaa tule. Kiitollisena siis tästä! En nyt bändiä ala välttelemäänkään, ei tää niin haudan vakavaa hommaa kuitenkaan oo kerta hauskaa on anycase! Huutomerkkejä koko hemmetin merkintä täyteen, olin niin onnellinen!
TEKSTI-TV 666 (Gong 1)
[lisää teksti kitaristien määrästä kysyen onko se määrä xxx tarpeeksi, liitä valli-sanan eteen joku vaihtoehdoista a)kitara b)ääni c)vaihtoehdot a+b ja kas näin sinulla on kaiken kattava Teksti-TV 666 keikkaraportti]
Tuttu Hooveesta-versio menee tiivistettynä jota kuinkin näin: uuh, aah Tekstariit!
Kierrätyskuva Tampereen Klubin keikalta 2016
Sur-rurin lopetettua lavanedustan tyhjin kohta oli just eikä melkeen keskellä joten uhrauduin tän kerran. Viime Turun keikasta olikin aikaa alle kaksi kuukautta ja bändi pahoittelu kun aina vaan näillä samoilla biiseillä mennään lupaillen kovasti seuraavalla kerralla olevan mukana jotain uuttakin [tähän se uuh, aah]. Perus Tekstari-keikka menoa tarjosi nyt yleisöstä kavereiden toimesta lavalle kammettu Myrttiset-lätsän omannut tyyppi. Vastaanotto lavalla oli luokkaa missä jäbä on viipynyt kun samantien kaljapullo suoraan suulle, kitara kouraan ja eiku biisiä kohti. Just another day in the Teksti-TV 666 office. Miten kaikki saakin kitaran soittamisen näyttämään niin helpolta? En tajuu, terkuin nakkisormi jolle bassonkielilläkin pysyminen tuottaa hankaluuksia. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
