This months theme? Festival visitors, frequent and not so frequent ones!
Morrissey @ Ruisrock, Turku 9.7.2006
Morrissey is not a stranger to Finland but the gaps between his shows have been minimum two years so can't really label him as the most frequent flyer to this place. At the time of this gig Morrissey and The Smiths were just names that I had seen some of the bands I listened to mention as their influence/someone they looked up so my musical knowledge was just some of the biggest The Smiths hits. For me seeing Moz live wasn't a near religious experience like to some of the other ones next to me at the front -who were so fanatic it was a bit scary. I do remember how effortlessly he sang and how good it sounded. Text is lacking so onto the pics!
Now when looking back at the setlist from the gig that was pretty cool aye. Oh and I was at the front cos I wanted to secure a good spot for Tool. Epic shizzle! -kilu
The Sounds @ Qstock, Oulu 24.7.2015
When you see The Sounds in a Finnish summer festival's lineup (and that's quite often!) you usually go yay instead of nay. I was looking forward to this gig, since they were headlining and hadn't been in the country in a while. The Sounds is a band that always delivers, or so I thought. It turned out that I was sorely mistaken. This was the lamest show I've ever seen from them. I kept wondering what the hell happened to this band, they used to be top of their class! It felt like everything was in slow-motion and even the biggest hits didn't make my dancing legs twitch. I didn't stay to watch the encore because I was so bored and thus opted for getting a good night's sleep.
They played here three times this summer. I didn't see them, but friends who did told me that they loved the shows. I truly hope that the yawn-worthy Qstock gig was just an odd and rare exception that won't be repeated.
Poison The Well & Thursday @ Great Hall, Cardiff, UK 22.11.2009
Cardiff was the last show on Rise Against's 2009 tour so their tourmates Thursday and Poison the Well (+crew) did a lil' dance session during Dancing For Rain's piano intro while Rise Against was off stage. Let me show you a short clip:
This has to be my one of my all time fave headliner+support band combos I've been fortunate enough to witness myself. What also made the night extra special was when PTW dedicated Prematurito El Baby"To the two ladies up front" = me and my friend. We had been fangirling about the mentioned tune after their previous gig in London, so that was a nice surprise before going mental to the song. People next to us, who didn't really care for the supports, called us crazy. I'll always take crazy as a compliment when it comes to live music shizzle. As far as I'm aware this was actually Poison The Well's last gig before the 2010 announced hiatus. Now they are back in business and playing handful of shows in June-July after the two 2015 re-union shows. Here's hoping something happens in Europe too. -kilu ✌
Gerard Way @ The Circus, Helsinki 5.2.2015
MCR no longer exists, but you can never take that band out of my system. I wasn't really all that blown away by Gerard's first solo album Hesitant Alien, but I felt an odd sense of responsibility towards this gig and the guy. Showing up was the only option and in the end I was glad that I went.
Firstly, I got to catch a glimpse of one of the coolest roadies in the business and experience some hardcore nostalgia. Secondly, the songs sounded a million times better live. There's a strange buzzing noise going on when you listen to the album and it kinda rubs me the wrong way, so it was nice to listen to the songs with "pure" melodies and without distractions. Thirdly, I have never seen Gerard so confident and I was so happy to see that he seemed to have a really good fucking time. He was very relaxed and chatted with the crowd a lot, something you hardly ever saw with MCR. Even though many people were wearing MCR shirts and whatnot, no one made any stupid remarks about it or demanded to hear their songs. Everyone seemed to be genuinely excited about G's solo stuff which warmed my little black heart.
- juoksepoistytto
Previous Kuukauden kuvat / Pictures of the Month posts:
This time in Finglish, in honor of the almighty Easter Bunny!
Lady Gaga @ Lauluväljak, Tallinn, Estonia 25.8.2012
Not your average Easter egg, this one. The gig was a part of Gaga's Born This Way Ball tour, which also stopped in Finland but because of the traditionally high ticket prices we opted for our much more affordable neighbour country Estonia instead. It was not my first big pop show, but it was definitely the biggest and the weirdest one. I can still clearly remember the intro of the show and how she rode onto the stage on a very realistic fake horse looking like an alien-skeleton-ringwraith. The show consisted of 24 songs and she changed costume constantly, it was quite a challenge to keep up with everything that was happening on stage.
I think that the crowd was pretty gobsmacked by what they saw, because huge stars have only started to visit Estonia quite recently compared to other European countries. I suspect that it was also a big day for the Estonian LGBT community and Gaga was strongly encouraging people to let their rainbow flags fly freely. I'm happy I got to see her at this particular point of her career when she still had a lot of The Fame/The Fame Monster songs in the setlist, because those albums and that era are my favorites.
- juoksepoistytto
Venom @ FortaRock, Nijmegen, Netherlands 6.6.2015
Multa kysyttiin päivän varoitusajalla haluaisinko lähteä mukaan FortaRockiin. Kerta kyydistä ja sisäänpääsystä ei tarvinnut maksaa mitään ja toisen vaihtoehdon ollessa pakkopullaturistipäivä lentoa odotellessa Bremenissä. niin eipä juurikaan tarvinnut miettiä kahdesti.
Venom oli mulle tätä ennen lähinnä ns. bändipaitabändi, eli logoa on tullut bongattua milloin missäkin kankaanpalassa, joten pitihän sitä mennä katsomaan. Taltioin astetta hienomman pyrokuvan, mutta toi kulman lentävä tuoppi kiteyttää sen tän setin aikana huokuneen ätmöksen, joten täl mennään! Muhun teki vaikutuksen eturiviin tiensä -sanan täydessä merkityksessä- jyrännyt rässiliiviäijä. Selkeästkin oli muulle sokea paitsi Venomille ja silloin ei koiteta kierrellä kohteliaasti. Lainasin kirjastosta Welcome To Hell -levyn tän keikan tuotoksena ja saatoin keikan aikana liittyä pitkästä aikaa hevimerkkiä heiluttavien sekavaan joukkoon. Tykkäsin! -kilu
No huppista, aloitin hahmottelemaan tätä merkintää jo tuolloin marraskuussa, mutta jotenkin se jäi muiden keikkojen sekä muuton jälkipyykin jalkoihin. Yksi illan bändeistä teki kuitenkin niin suuren vaikutuksen, että pakko saada jotain tänne blogin puolellekin. Tässä olisi luonnoksen ja eritasoisten muistikuvien varaan kasattua sössöä kera laadukkaiden kuvien nyt sitten käsillä. S'il vous plait!
6.11.2015 @ Vastavirta
Iltavuorosta suoraan Vastikselle. Ensimmäinen bändi Peruskoulu taisi juuri aloitella kun kurvasin Vastavirran kohdalle, sillä jotain möykkää kantautui ulkopuolellekin asti. Ensireaktio oli Aivolävistys, sillä sama laulajahan kyseessä. Jännä, etten kuunneltavissa olevien biisien perusteella tätä jo tajunnut kun onhan hänellä kuitenkin niin tunnistettavissa oleva lauluääni. Rikkinäinen ja väkivaltainen maailmankuva nousi bandcampissa ilmaiseksi ladattavissa olevan levyn kappaleista suosikikseni ja se taisi olla setin viimeisiä biisejä. Ei kaiken tarvitse olla tajunnanräjäyttävää tai pyörän uudelleen keksimistä. Peruskoulu on kovin ..no just peruspunkkia ja näistä tän illan punk/hc-osaston edustajista varmasti se iisein pala nielaistavaksi jos haluaa varovasti tän tyyppisen musan ovelle ummikkokorvin koputella. Luonnoksesta löytyi ytimekkäästi: "juu, me likes!". Ei lisättävää.
Acid Runs
Netistä löytyi vain pari maistiaista Acid Runsin tuotannosta ja tämähän olikin rock'n'roll! Erittäin menevää musiikkia, jota kelpasi kuunnella myös livenä. Jotain jäi kuitenkin keikasta uupumaan kun huomasi livevedon jättävän fiiliksen vain puolitiehen verrattuna minkälaiset pippalot korvien väliin syntyi kuulokkeiden johtoa pitkin bandcamp-linkin takaa. Kun nyt taas palaa biisien luokse, joulukuussa kahden muun kappaleen joukkoon lisätty Your Head vie pisimmän korren luoden jälleen odotukset kovasta livebändistä ja kaiketi levystäkin. Acid Runs ansaitsee ehdottomasti uuden tilaisuuden mun kirjoissa sillä en nyt yhden esityksen ja noin hyvien nauhoitusten perusteella halua uskoa tän porukan oikeasti olevan niin "ai tää oli tässä?" tasoa mitä keikkoihin tulee. Enpä itsekään tainnut kovin skarppina olla liikenteessä sillä olin kirjoittanut luonnokseen tän bändin kohdalle plussaa suomenkielestä. I'll get my coat...
Loppusijoitus
Ouuuuyeaaaaaahhh! Bändin nimeen useasti ennenkin törmänneenä vihdoin sitten livenä ja JUST tätä kaipasinkin enkä tajunutkaan kuinka paljon! Osui ja upposi, napakymppi ja mitä näitä nyt on. Edellisen illan pääosin kepeiden Monsters of Pop bändien jälkeen Loppusijoitus oli juuri oikean asteista paahtoa saaden kaksi edellistä orkesteria vaikuttamamaan vauvan pepun talkilla taputtelulta. Kunnon kohkaamista ja näillä oli myös mystinen alkunauha, joka viritteli kiinnostusviisarin samantien sojottamaa tappiin asti *bojoing*. Brutaalin sahaamisen ohella biiseistä löytyi myös breakdown-osia, joten setti ei ollut pelkkää nautinnollista peltiämpäri päähän ja lyö sillä lekalla!!! -meininkiä. Keikkojen jälkeen olin jo kukkaron nyörit auki huutelemassa shut up and take my money, mutta bändillä ei vielä mitään fyysistä kamaa ollut tarjottavissa. Tällä keikalla mainosteltiin kyllä tulevaa seiskatuumaista, mutta sille ei vielä ole jostain kumman syystä löytynyt julkaisijaa. En kyllä voi olla ainoa joka into piukeena odottelee tän asian etenemistä, sen verran kovaa kamaa. Bandcamp tarjoaa maistiaisia tulevasta.
Tässä tosiaan kolme kuukautta keikan jälkeen näitä tekstejä tänne pääosin näpyttelen ja edelleen kumpuaa nuo ensifiilikset pintaan. Luonnokseen on piirrelty sydänkin, heh. Hyvin harvoin tuohon enää mitkään orkesterit tänä päivänä kykenevät, joten bändi jota pitää silmällä 2016: Loppusijoitus. Vaikuttaa vain kovin pahasti siltä, että Loppusijoituksesta kehkeytyy mun seuraava Lighthouse Project, mitä siis tulee keikkojen ja aikataulujen yhteensopivuuteen. Esmes nyt lauantaina bändin kalenterissa koreilee Jyväskylä - no can do sillä matkahuolto prkl karsi jo viime vuoden puolella yhden lifelineni eli JKL-TRE yövuoron. SNIF. Myös se joulukuinen Tre-keikka osui 2015 vuoden surkeimpaan mahdolliseen ajankohtaan, you see a pattern here? Kova luotto silti, että vielä tässä ehtii ja pääsee joko romuttamaan nämä kuherruskuukausi-fiilikset tai sitten jatkaa tässä vain ouuuuuuyeaaaaah-ilmaisuun kykenevässä tilassa liihottamista. High on harkkore!
Hjärnblödning
Well hello Jane Doe. Ulkomusiikillisilla asioilla ei sinänsä pitäisi olla vaikutusta, mutta jos jonkun bändiläisen (oli kyseessä mikä bändi tahansa) ihoa koristaa tämä hooveen sivupalkistakin tuttu kuva niin mun huomio on taattu. Osui hyvään saumaan, sillä edellisen bändin jälkeen olin jo valmis lähtemään kotio kun eihän siitä voinut paremmaksi pistää. Ei pistänytkään, mutta plussan puolelle silti päästiin. Hjärnblödning oli varsin mielenkiintoinen jo pelkästään kahden vokalistin ansiosta. Lisätään päälle vielä ulosanti på svenska niin ollaan jo suht kaukana perusbändikokoonpanoista. Yllätys yllätys, etten lyriikoista mitään poiminut livetilanteessa, mutta eipä sitä aina tajua kaikkea suomenkielisistä sanoituksistakaan varsinkaan iltana, jona onnistuin kuulemaan englantiakin suomena. Tähän ei fanityttöilysydämiä piirrelty, mutta diggasin silti kovin kerta livenä soitto kulki saumattomasti ja sehän riittää jatkoon. Tältä illalta Hjärnblödningin ja Loppusijoituksen vois suoraan poimia lämppäämään Convergea sitten kun seuraavan kerran saapuvat Suomeen. Meikä tuulettaa jo pelkkää ajatustakin tästä.
Hard Action
Muhun suurimman vaikutuksen teki miten keikan jälkeen bändistä näki, että nyt on muuten annettu kaikki. Yleisö janosi lisää soittajilta, jotka vaikuttivat tässä kohtaa olevan lähinnä nestehukan partaalla. Hard Actionin kanssa kävin päinvastoin mitä Acid Runsin. Nyt ei ne levyversiot tehneet minkäänlaista vaikutusta. Tää jytä olisi mulle todennäköisesti toiminut huomattavasti paremmin suomeksi, sillä tässä enkun ulosanti tökki hieman liikaa ja näin ollen laitan enemmin sen AC/DC:n pauhamaan kun annan Hard Actionin tuotannon hiipua keskittyneen kuuntelun piiristä sinne taustalle jonotusmusiikin tasolle. Bandcampissa joku oli kommentoinut bändin kuulostavan nimeltään ja toi on kyllä osuvasti sanottu! Livenä kelpaa todellakin toistekin, levyltä ei niinkään. I'm not enough of a rock'n'roll lover just yet.
*
Huikea ilta kaiken kaikkiaan. Huokeaan hintaan edustettuna niin punkkia/hooseeta kuin sitä rokimpaakin menoa. Hyvä konsepti tarjoten mahdollisuuden poiketa sen oman mukavuuskuplan ulkopuolellekin. Myöhäiset thumbs upit vaan kaikille asianosaisille. -kilu ✌ yykaahooveFB / insta
Kilun 2015 Pää Kii-överit oksennuspostaus osa 2/3.
Seuraavaksi luvassa on ihan täysin vain reissupäiväkirjaa ja mitä fiiliksiä keikoista jäi. Tarkkoja biisi-biisiltä keikka-analyyseja on turha odottaa. Mut jees, tämä merkintä kulkee reittiä Helsinki-Vaasa-Kokkola-Helsinki-Turku-Helsinki-Joensuu-Kouvola.
23.4. Bar Loose, Helsinki (+Maailmanlopun tyttö & hyeenat, Seksihullut)
Eka Helsigin keikka ja kovat odotukset vaikka olisi pitänyt heti tajuta ottaa huomioon, että torstai ja lipun hinta suht kova. Tältä keikalta jäi mieleen lähinnä miten huikee Seksihullut oli ja miten väljää Pää Kiin aikana tuolla olikaan. Joku ihana randomi sentään tuli mukaan mun ja Pertsan spur of a moment pieni piiri pyörii koreografiaan Nyt skipataan kahvit kertsin aikana. Pertsa huuteli encoressa toiveikkaana KytänsoittajienSokka Irti -kipaleen perään, mutta se ei ollut kaikilla hallussa joten se äänköör toppas siihen.
29.5. Hullupullo, Vaasa (+Vanity Nation) Toukokuun puolivälissä Pää Kiillä oli harvinainen viisi keikkaa neljässä päivässä putki. Tämä kiertuepätkä silmissä kiiluen olin jo esittänyt alustavat kesälomatoiveet intoillen esim epäterveellisen paljon Parkanossa käymisestä. Kuinka ollakaan samalle viikolle kuitenkin osui kerran elämässä tilaisuus toteuttaa meikän tähän asti pitkäaikaisin livemusaan liittyvä unelma, joten Pää Kii addiktoituminen jäi pienelle paussille. Vaasan saavuin sitten suoraan, siis todellakin suoraan tolta pieneltä interventiolta. Vuorokausi lentokoneessa ja yö casa Helsinki-Vantaan lentoaseman penkeillä viettäen oli hyvä lähteä päihittämään jet-laggia 24/7 valoisaan Suomeen.
Lämppäri soitti Sonic reducerin. Kymmenisen minuuttia ennen Pää Kiin keikan alkua joku humaltunut nuori poika tuli kyselemään millaista musiikkia Pää Kii soittaa. Mikään ei toivota yhtä tervetulleeksi takaisin kuin ekat päälle kaatuneet kaljat siinä 15 sekunnin sisään keikan alkamisesta. Vaasa oli humaltunut ja lattiasta päätellen olin edelleen keskellä sademetsää. En muista millon viimeksi sain olla yhtä paljon nostelemassa jengiä takaisin jaloilleen kuin mitä tällä keikalla. Kaiken kaatuilun keskellä vallitsi horisontaalista letkajenkkaa muistuttavat kaveripiirit joihin tällaisella sooloilijalla ei ollut asiaa, snif yhyy all by myself mut kuitenkaan en. Onneksi aamulla sai hyvin nukutun yön jälkeen syödä suruun vadillisen karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Hyvä olla selkä!
30.5. Kokkola, West Coast Billiard
Vaasan tiiviiden kaveriletkojen jälkeen Kokkolassa oli ihan eri meno kun täällä pääsi varkain mukaan toisten riveihin. Nyt sen pogoilevan jengin määrä ei ollut ehkä yhtä riittoisaa läpi setin, mutta silti tää keikka veti näistä kahdesta sen pidemmän korren hilpeämmän yleistunnelman takia. Keikkojen jälkeiset discojumputukset on aina yhtä nihkeitä, mutta näin hauskan keikan jälkeen sitäkin paskaa kestää sen hetken ja eipä haittannut se myöhässä oleva yöjunakaan. Pienempi kuin merkit kertokoot sen: Pää Kiii <3<3<3
11.7. On The Rocks, Helsinki (+Hunters)
Levykiska oli auki! Mukaan lähti uusi paita ja juuri julkaistu seiskatuumainen. Napattuani seiskan kioskinpitäjä mainitsi miten olisi kyllä myös värillistä versiota tarjolla. Musta musta oli just hyvä, mutta olihan tuo huomaavaista. Otto-mania oli vahvasti läsnä herran noustessa lavalle ja hitto alkaako tässä itsekin hieman jo nyökkäilemään hyväksyvästi näille fiittauksille kun aiemmin reaktiot on ollut päinvastaisia. Tän keikan ekat 30 min löytyy youtubesta, joskin sellaiseta kulmasta kuvattuna mistä ei välity se parhain meno. Ihan hauska kuitenkin laittaa taustalle pyörimään, joten turha tässä jauhaa keikasta sen enempää, go check it out for yourself.
30.7. Klubi, Turku (+Night Lives, Tryer)
Australia-serkun visiitti osui just tälle ajankohtaa, joten mikäs sen mukavampaa kuin houkutella mukaan kuuntelemaan mikä siansaksa saa Suomi-serkun eniten sekaisin. Sanoitukset on Pää Kiin vahvimpia puolia, mutta vaikkei niistä sanaakaan ymmärtäisi jäljelle jää kuitenkin se tanssittavuus, joten eturiviin ja tukka heilumaan! Artisti tarjosi yhdelle jäbälle parikin kaljaa keikan aikana ja kirkaspullo kiersi kans yleisössä. Muutaman naaman tunnistin On The Rocksin keikalta myöskin paikalla, hyvä te! Täällä lanseerattii hyvät ja huonot uutiset -välispiikki joka edellen voi hyvin niillä ei Otollisilla illoilla. Jatkoi linjaa perushyvä Pää Kii keikka.
paska kuva, mut Endstand-logo!
Mikäli yykaahoovee olisi ollut jo tässä vaiheessa pystyssä, illan ekoille bändeille olisi tullut oma lämppäribisnes-postaus. Pikaversio: Night Lives - thumbs up, toivottavasti näkis toistekin! Tryer yllätti loppusetin feat. Janne Tamminen Endstand-pläjäyksellä, energistä!
7.8. Lepakkomies, Helsinki (+The Fuckmes, Jätä Jämät)
Tämä oli kesäkuussa sairastapauksen johdosta perutun keikan korvaava ilta, jonka olemassaolon huomasin vasta samana päivänä noin pari tuntia ennen sopivan bussin lähtöä. Alkuperäinen ilta ei olisi omalla kohdalla onnistunut, joten tämä oli muchos gut. Kahden viimeisimmän keikan kulkiessa kultaista keskitietä tää sujahti salamana top-keikkojen joukkoon. Tupa täynnä, hyvät lämppärit, hauskaa, hikistä, riehakasta, vielä kerran hikistä = kestovirne kun on vaan niin hemmetin kivaa! Täällä ylittyi ne Helsinki-keikoille laittamani odotukset. Uu jeah.
Jos joku ottaisi asiakseen mennä Pää Kiin jokaiselle Helsingin keikalle vuoden ajan, oli kyseessä festari tai mikä tahansa niin niitä keikkoja kertyisi aika varmasti yli kymmenen alta aika yksikön. Se miten paljon kaikki nämä tähänastiset hesa..eeh sori stadikeikat toisistaan olivat jo eronneet, niin Pää Kiin pääkaupunkiseudun kuulijakunta selvästikin käy keikoilla valikoidusti -varmasti muutamia vakikasvopoikkeuksia lukuunottamatta.Tietty kun jossain välissä se alle kybän Lepiskeikka taas bändille tulee niin miksi vaivautua maksamaan liki kaksinkertainen hinta nähdä poppoo Loosessa? Ellei ole meikä heh heh.
21.8. Kerubi, Joensuu (+Nuoret Sankarit)
Sarjassa ne, lainausmerkit, hyvät ideat jotka pakko toteuttaa. Aamuvuorosta suoraan suunnaksi Joensuu ja paraatipaikalla keskiyön hujakoilla eli hyvin ehti nähdä lämppärinkin. Kuvittelin keikkapaikan paljon intiimimmäksi, joten kaikki se tila tuli ihan puun takaa. Onneksi se osattiin ottaa hyvin haltuun ja parin ekan kappaleen aikana vaikutti siltä, että jengin juomat vain lentelivät kaaressa. Tästä sain neronleimauksen: jos haluaa välttyä pahimmilta hanajuomapommeilta kannattaa olla suosiolla alkuun vähän sivumalla sillä parin ekan biisin aikana tuopeista ehtii läikkyä ne ylimääräiset pois. Mun piti pitää etäisyyttä kerta töistä-keikalle-töihin-keikalle kuvio oli kesken, muuuutttta Kylän pahalla puolella vaan vetää mukaansa ja tällä tasapainokyvyllä varustetun suoraan sinne lattian tasolle. Hyvin menee!
Keikan jälkeen soi hyvää musiikkia - tosin harmillisen vähän aikaa sillä disco jyräsi päälle. Lämppäri oli nimensä veroinen joten discomusassa kärvistely ja yökukkuminen vaihtuikin hyvään seuraan ja musaan. Tämä käänne juontaa juurensa Jyväskylään ja Pää Kiin helmikuiselle Free Timen keikalle, kaikenmoista.
22.8. Downtown, Kouvola (+Nervous System)
Tänne sitten vuorostaan suoraan sieltä iltavuorosta. En ikinä ennen ollut käynyt Kouvolassa joten tää oli ihan must! Asemalle saapuessa tervetuloa Kouvolaan kyltti näytti kuitenkin petollisen tutulta ja pian palasikin mieleen, että katos kehveliä onhan täällä ennenkin pyöritty. Sentään eri keikkapaikka, jossa mun mukamas nerokas oivallus setin alkupään ja juomien suhteen otti samantien köniinsä kun täällä ei hommat startannutkaan samaan tapaan mitä Joensuussa. Olin myös näkevinäni pari henkilöä, jotka pitelivät sormiaan korvissa?? Ei tänne tultu tapittamaan, menoks perskeles! Täällä sai todistella vaikuttavia drink-express suorituksia kun kaverit piti huolta ettei eturiviläisiltäkään loppuneet kostuttavat. Joku hyväntuulisesti juopunut kysyi multakin haluanko loput jostain juomasta jonka ilmeisesti olin vahingossa kumonnut tiiviin tunnelman lomassa, oops. Settilistasta nappasin kuvan keikkapaikan ulkopuolella. Pariskunnan kauniimman sukupuolen edustaja oli toivonut settilistaa muistoksi illasta ja jätkäkaveri hoiti sitten homman kotiin. Hauska!
On koluttu perushyviä keikkoja ja sitten niitä joissa on lisäksi vielä sitä JOTAIN. Tää oli niitä iltoja ja vaikka mulla alkaa tässä vaiheessa keikkamuistot puuroutua keskenään, millä keikalla kuultiin Pohjasakkaa ja millä ei, niin aina kuitenkin muistaa sen perusfiiliksen mikä illalta jäi. Uusiksi Kouvolaan siis kiitos.
*
Ei kyllästymisen merkkejä havaittavissa!! Vielä kolmas osio 2015 vuoden Pää Kii keikoista tuloillaan jossain välissä. Eka osa *klik*. Uusia reissuja odotellessa!! yykaahoovee naamat / insta -kilu ✌
Yykaahoovee in da house! Se ois sitten vuoden 2015 viimeiset ja vuoden 2016 ensimmäiset keikat nyt koettu. Molemmat hooveelaiset oltiin paikalla Yo-Talolla Tampereella kolmipäiväisenä porskuttavan PunkRock X-mas:in aloitusiltana ja tässä tuoreeltaan tarjolla yhdessä erikseen kirjoiteltuja fiilistelyjä. Kuvat otti juoksepoistytto, kilu muokkasi.
Kaupungin Valot kilu: Helposti lähestyttävä alkaa olla mulle kirosana bändien kohdalla. Tätä Kaupungin Valot pahimmillaan oli. Mikä kuitenkin pelasti makuuni liian kilttiä meininkiä ja piti huomion kiinni keikassa, oli kappaleiden hienovarainen monivivahteisuus. Joukosta ei noussut esille mitään tajunnan räjäyttävää, mutta esimerkiksi Huhtikuun viheltelyt, Ilmapallon raflaava loppu ja sitä seuranneen biisin hyvä aloitusboogie laittoi tässä samalla kuuntelemaan bandcampista löytyvät 2015 loppuvuodesta julkaistun Laulunmaa-levyn kappaleet läpi. Koko levyn lyriikat on bandcampissa luettavissa ja kyllä nyt täytyy näyttää bändille vihreätä valoa. Varovainen jatkoon, eli paikalle kyllä ajoissa jos toistamiseenkin Kaupungin Valot avaavat jonkun omasta kalenterista löytyvän keikan illan. Pitänee myös tuo tuorein levy kuunnella ihan kokonaisuudessaankin.
juoksepoistytto: Tämä poppoo oli loppujen lopuksi mun suosikki! Biiseistä löytyi paljon hyviä melodioita, jonka ansiosta biisit erottuivat edukseen illan muihin bändeihin verratuna. Haukottelu alkaa omalla kohdallani siinä vaiheessa, jos joka biisissä on sama komppi ja samantyyppinen kitarariffi kuin edellisessä. Kaupungin Valoilla oli mukavan monipuolisia ja toisistaan erottuvia biisejä ja sen verran mitä lyriikoita ehdin kuulostella niin oikein mainioilta kuulostivat nekin. Lyriikat on tärkeitä! Täytyypä ottaa asiakseen tutustua bändin tuotantoon lähemmin ja eksyä joskus toisenkin kerran keikalle!
Punk Lurex
juoksepoistytto: Setin ensimmäiset biisit upposivat meikäläiseen hyvin, mutta jossain vaiheessa alkoi vähän puuduttaa. Paikalla oli kuitenkin kiitettävä kasa diggareita, jotka pitivät menoa yllä ja olivat silminnähden innoissaan bändistä. Asenne oli kyllä soittajillakin kohdillaan, joten ei mikään ihme että tämä 90-luvulla pykätty bändi porskuttaa edelleen.
kilu: Punk Lurexin aikana pidettiin huolta siitä, että kaveria jolla ei meinannut enää jalat pysyä mukana menossa ei ohjattu ulos ja musadiggailu sai jatkua. Kun "juodaan kaljaa ja ei totella sääntöjä" (tai sinne päin) laulaessa ulosanti on laadukkaan tasaista kuten muissakin kappaleissa, niin siinä vaiheessa mun keskittymiskyky irtisanoo itsensä. Kaipasin enemmän vaihtelua, mutta ehkä se ei ollut tän musan juttu. Olisihan se kohtuutonta kuvitella, että tällaisina useamman bändin iltoina kaikista saisi itsekin jotain erityisejä kicksejä. Ilahduttavan monelle tämä keikka taisi olla illan odotetuin, joten hymyä pukkasi pakosta itsellekin muiden hoitaessa se fanittaminen.
Lapinpolthajat
kiitti setin saaneelle että sai kuvata! -kilu
kilu:Pää Kii:llä olisi jälleen ollut keikka Helsingissä ja alkuun nokka sojottikin siihen suuntaan. Lopulta vaaka kallistui kuitenkin enemmän Lapinpolthajien ja kahden seuraavan esiintyjän suuntaan, eikä muuten kaduta. Kaikki aiemmat Lapinpolthajien 2015 Tre-keikat missanneena tätä olin odotellut! Ja se meni ohi nopee! Heti ekana mentiin kakkimaan Espooseen, ei hengähdystaukoa kunnes tuli jotain säätöä vahvareiden kanssa, samalla toki ehdittiin heittää pari vitsiä, meno jatkuu, hei se Pää Kii splitti-seiskan biisi, lisää sahausta surullisen totuudenmukaisista stooreista, apuamitälievielä - done and out se oliki siinä. Kello tais olla 25 yli tasan. No hooseempaa menoa kaipasin ja sitä sainkin! Laitetaans nyt vielä yks huutomerkki mukaan jottei jää kellekään epäselväksi, tykkäsin!
juoksepoistytto: No punkkiahan tämä oli, ihan hyvää sellaista. Espoo-biisi oli hauska ralli, mutta muut biisit eivät iskeneet sen kummemmin. Yleisökin oli kummallisen rauhallinen läpi keikan, odotin vähän enemmän liikehdintää. Kädenlämpöinen fiilis jäi.
Nyrkkitappelu
kilu: Tamperehan oli ihan sulaa vahaa Nyrkkitappelun edessä. Eipä jäänyt epäselväksi mikä bändi sai aikaan illan suurimman hurmoksen ja kasasi eturivin täyteen naisedustusta, varmaan ihan kauheaa bändin mielestä. Onneksi kundit tulivat pikaisesti tasoittamaan tilannetta keikan edetessä ja biletyspaketti oli sopivan sekaisin nautittavaksi. Taattua energistä menoa ja yhteislaulua. Porukkahan tuntui osaavan jo uudetkin biisit ja keikan lopulla settilistat vietiin käsistä. Yleisö ja bändi lienee samaa mieltä, että tää oli loistava tapa korkata 2016 keikkavuosi.
juoksepoistytto: Tykkäsin vauhdikkaasta meiningistä ja anteeksipyytelemättömästä asenteesta, mutta setin sisältö ei ollut ihan täysin omaan mieleen. Löytyivät sieltä listalta kuitenkin Rikas läski sika ja Mun äiti synnytti mut tänne laittaan paikat paskaksi, pointsit siitä. Mälsä settilista tai ei, oli joka tapauksessa kiva nähdä pitkästä aikaa oikeasti kova tamperelainen bändi.
kilu: Aiemmassa Nyrkkismerkinnässä sössötin jo mm miten setti vaihtelee keikasta toiseen. Mulla on kirjoittamaton kolmesta biisistä koostuva toivelista, jolta ois mukava saada aina edes yksi niiden muutaman settivakion sekaan. Tällä keikalla ei paljoa bingoa huudeltu kun nyt ei ainuttakaan näistä mahtunut mukaan. Paikansin sekalaiset muistiinpanoni ekojen Nyrkkitappelu-keikkojen jälkeen ja siellä todettiin ytimekkäästi "Nyrkkitappelu on coolio." On sitä edelleen ja ehdottomasti täytyy jatkossakin tehdä satunnaisia pistokeikkoja jos vaikka joskus osuis kolme oikein.
Tän tahtin paikat laitettiin paskaksi 21.11.2015:
Teksti-TV 666 juoksepoistytto: Pystyn ymmärtämään miksi ihmiset (kitaristit varmaan erityisesti) tykkäävät tästä bändistä, mutta itseäni ei loputon pörinätiluttelu vain jaksa kiinnostaa millään tasolla. Jos lyriikkaa olisi enemmän niin sitten ehkä jaksaisin keskittyä vähän enemmän, mutta ilman niitä Tekstareiden musa on mulle vain surinaa. Tänä iltana yksi biisi riitti, jonka jälkeen lähdin kotiin nukkumaan. Kun puin takkia päälleni niin hyvin tuohtuneen oloinen kaveri paineli myöskin lappu kourassa narikkaan ja sanoi kovaan ääneen kavereilleen, että "tää bändi on ihan paska!". Kaveri koitti vähän, että no täähän on tämmöistä progea, johon tuohtunut herra edelleen totesi, että paskaa joka tapauksessa. Ei lisättävää.
kilu: Kenties oli mun kiero juoni jättää kamera kotio, niin pystyin tähän vedoten sitten vinkumaan juoksepoistytolle, että jäisi nyt edes muutaman kuvan ottamaan ja ylempää voikin nyt lukea yhden biisin kestoisen mini-Rientoihin raahattu -merkinnän. Tietenkin heti ekana parhainta -tai luoltaantyötävinä pörinää tarjoili liki viisiminuuttinen Kosminen erämaa. Seuraavana vuorossa ollut Tuhatvuotinen harharetki olisi ehkä tässä tapauksessa ollut pehmeämpi lasku blogin anti-surinatterelle, mutta pakko arvostaa että kesti(t) koko ensimmäisen kappaleen ajan kuitenkin niin sai vähän enemmän blogimatskuu <3 Sitä joko on yhtä pörinän kanssa tai sitten se pörinä tulee siitä perämoottorista (ei tekemistä suolikaasujen kanssa) kun haluaa pois maisemista tavalla tai toisella.
kilu jatkaa: Onhan tätä bändiä tullut jo aiemminkin hehkutettua ja sama levy soi edelleen tän keikan jäljiltä. Uuden ulottuvuuden Tekstarimaailmoihin tarjoili tällä kertaa yleisön sekaan ujuttautunut taitavaksi osoittaunut tamburiininsoittaja. Toimi ihmeellisen hyvin! Aikataulut oli Tekstareiden kohdalla päässet jo venymään, mutta ei haitannut tippaakaan. Keikka huipenteui Piritorilta taivaaseen, Sä et tuu enää takaisin koskaan ja Lisää spiidii kappaleiden luomaan surinapörinöiden pyhään kolminaisuuteen. Viimeisimmän aikana tamburiinisoittaja päätyi lavalle asti ja kitaranvarressakin nähtiin viime sävelissä uusi pestistään selkeästi ilahtunut kasvo. Ilo tarttuu, joten tämä oli oikein mainio hyvän mielen lopetus tälle iltaa!
*edit* psst, oltiin paikalla myös seuraavana iltana, clickety click!
Uusi vuosi ja uudet kujeet kolkuttelevat jo ovella, joten on aika pamauttaa tiskiin kuluneen vuoden tykeimmät livet.
Queen + Adam Lambert @ Hallenstadion Zürich, Sveitsi 19.2.2015
Viimeinkin tämä kiertue rantautui Eurooppaan kaiken maailman Jenkkilöiden ja Aasioiden jälkeen! Olen seurannut Adam Lambertin uraa American Idolista lähtien ja tyyppi on ainoa ihminen maailmassa, jota vertaan täysin tosissani Freddie Mercuryyn. Odotin siis ilman muuta pääseväni todistamaan jotain älytöntä, mutta Brian May, Roger Taylor & kumppanit onnistuivat silti vetämään maton jalkojen alta. Ne keikat, joilla olen itkenyt voi laskea yhden käden sormilla. Kun Bohemian Rhapsody jysähti käyntiin Zürichin illassa, niin mulla meni kilo roskia silmiin. Koko show kunnioitti tajuttoman hienosti Freddien muistoa vanhojen liveklippien ja muiden tehosteiden avulla, mutta Bohemian Rhapsody oli jotain sanoinkuvaamatonta. Miten parikymmentä vuotta sitten kuollut ihminen voikaan olla niin voimakkaasti läsnä? Sitä fiilistä en koskaan unohda.
Anssi Kela @ Ruisrock, Turku 4.7.2015
Juttelin marraskuussa Kokemäen yössä erään Tiisu-fanin kanssa ja hän yllätti kiperällä kysymyksellä: "Mikä on paras keikka millä oot koskaan ollut?" Voi morjens. Yhden keikan nostaminen kaikkien muiden yläpuolelle on täysin mahdotonta ja epäreilua, mutta monta käänteentekevää keikkaa puolestaan tulee heti mieleen. Anssi Kelan Ruissikeikka oli sellainen.
Festarikamuni bailasi täysillä kun itse seisoin vieressä rokkipoliisina ja sota pääni sisällä yltyi yltymistään jokaisen biisin jälkeen. Olin suhtautunut viileästi Kelan musiikkiin vuosikaudet, joten täysin puskista tulleet lämpöaallot saivat aikaan järisyttävän vastareaktion. En vain pystynyt ymmärtämään, että miten helvetissä nämä biisit kuulostavat yhtäkkiä aivan uskomattoman hyviltä. Henkinen juoksuhaudoissa konttaaminen jatkui vielä monta viikkoa festareiden jälkeen, kunnes oli pakko nostaa valkoinen lippu ylös ja antautua. Päätös ei ole kaduttanut, tässä sodassa oli loppujen lopuksi pelkkiä voittajia.
Antti Tuisku @ Ruisrock, Turku 5.7.2015
Vuoden hikisin keikka, ihan sata-nolla. Tuiskun talentti ei ole ollut meikäläiselle koskaan mitenkään epäselvää, mutta muulle maailmalle se on näköjään valjennut kunnolla vasta nyt. Ääriään myöten täydessä Ruissi-teltassa oli kuuma kuin helvetissä ja joukkohurmos tapissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Peto on irti-albumin biisejä livenä ja homma toimi paremmin kuin junan vessa. En muista koska viimeksi olisin ollut keikan päätyttyä fyysisesti niin totaalisen poikki ja paskana kuin mitä tämän keikan jälkeen, vaikka mieli oli korkeammalla kuin aikoihin. En kyennyt enää loppupäivänä tekemään juuri muuta kuin lipittämään vettä ja istumaan maassa pää polvien välissä. On rankkaa olla peto.
Nightwish @ Qstock, Oulu 25.7.2015
Vuoden aikana näkemistäni neljästä NW-keikasta Qstockin keikka oli ehkä se kaikista "tavallisin", sillä sitä ei kuvattu dvd:lle, se ei ollut yhtään minkään rundin avauskeikka eikä ilmassa ollut muutenkaan mitään ylimääräistä jännitysmomenttia. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeastaan tosi hyvä juttu ja ehkä mulle jäi niin mahtava fiilis juuri sen takia. Aina välillä vähemmän on nimittäin enemmän. Musiikkiin pystyi keskittymään täysillä, eivätkä ajatukset lähteneet kertaakaan harhailemaan sivuraiteille. The Greatest Show On Earth on aivan älytön biisi ja Oulun yössä se maistui kaikessa ylhäisyydessään makeammalle kuin koskaan. Bändin käyttämät pyrot eivät ole kuumotuksellaan aiheuttaneet ihmetystä enää hetkeen, mutta nyt sekaan oli heitetty muutamat oikein tymäkät pommit, joiden posahtaminen muutaman metrin päässä omasta pärstästä aiheutti sydämentykytyksiä niin hyvässä kuin pahassakin, hah. En yleensä "kilju niin kuin tyttö", mutta niiden pommien edessä kyllä. Tällaisten keikkojen takia 11 tunnin eturivipönötys kannattaa.
Cheek @ Blockfest, Tampere 22.8.2015
Kun Blockfestin keikka tuli julki, niin ensimmäinen reaktioni oli että ai nytkö jo? Olisihan se pitänyt tietenkin tajuta, että jos jotain festaria ei jätetä väliin niin Blockia ja olipa stadikoistakin tuossa vaiheessa kulunut tasan vuosi. Niin, vuosi. Monille se tuntui olevan pitkä aika, mutta itse olen aikojen saatossa tottunut siihen, että monet lempparit saattavat olla poissa kuvioista keskimäärin 2-3 vuotta ennen kuin taas alkaa tapahtua. Odottelu ei siis tuottanut tässä tapauksessa pahemmin tuskaa, vaikka tottakai keikoille (varsinkin klubi-sellaisille) oli ajoittain kova ikävä.
Blockfestin keikka oli sitä taattua laatukamaa, mitä Jarelta on tottunut näkemään. Oli siistiä kuulla vähän vanhempaakin tuotantoa, mutta yksi ehdottomista lempparihetkistä oli ensiesityksensä saanut Chekkonen. Siinä tuli myös todistettua itse ajoittain karsastamani sosiaalisen median voima, sillä porukka oli hienosti mukana vielä siinä vaiheessa täysin tuntemattomassa biisissä. Mitään jättiyllätyksiä en ainakaan itse illan aikana kokenut, mutta puitteet olivat hienot ja shown rakentamiseen oli selvästi käytetty aikaa ja aivonystyröitä. Toiset ilmoittavat loman loppumisesta ottamalla työsähköpostin automaattivastauksen pois päältä, mutta voi asiat tietty vähän isomminkin hoitaa, heh.
The Red Paintings (AUS) @ Klubi, Tampere 26.9.2015
Olemme tottuneet kilun kanssa roudaantumaan TRP:n perässä pitkin Eurooppaa, joten oli todella outoa, että nyt ei tarvinnut mennä bussilla, lentokoneella ja taas bussilla tai junalla päästäkseen perille. TRP kiertää lähes tauotta ja vaikka rundilla oleminen voi olla palkitsevaa, niin välillä se on perseestä. Edellisen illan Nosturin keikalla oli ilmennyt, että turnausväsymys vaivasi. Kuin kirsikkana kakun päällä rundin pääesiintyjä oli saksalaisista egoisti- ja sovinistimulkeroista koostuva Die Krupps, joiden mielestä naisten tehtävä musiikkibisneksessä on nähtävästi vain ja ainoastaan ottaa suihin. No, meidän kahden polvet eivät taivu, joten haistateltiin takaisin ja laitettiin bratwurstit grilliin tirisemään.
Ainahan keikalle meneminen on osoitus jonkun bändin tukemisesta, mutta tällä kertaa se oli jotenkin vielä tärkeämpää kuin normaalisti. Haluan itsekkäästi uskoa, että meidän läsnäolollamme (ja etenkin niillä vegaanimunkeilla) oli positiivinen vaikutus tapahtumien kulkuun. TRP onnistui sysäämään väsymyksen syrjään, soittamaan raivokkaan keikan ja räjäyttämään potin. BOOM! Oli ihana nähdä miten vilkkaasti levyt ja muut härpäkkeet lähtivät paitamyynnistä keikan jälkeen liikkumaan. Riemastusta aiheutti myös se, että Tomi Palsa oli ottanut TRP-hehkutuksemme todesta ja tuli mestoille kameransa kanssa, jes!
Tiisu @ Suistoklubi, Hämeenlinna 10.10.2015
Olin ensin vähän kahden vaiheilla, mutta vaikka marraskuinen Jyväskylän keikka huikea olikin niin tähän postaukseen valikoitui loppujen lopuksi kuitenkin Hämeenlinnan Suistoklubin rokki. Kilu kutsuu Suistoa usein nimellä "magic box", mikä on kieltämättä aika osuvaa sillä jotain maagista tuona lokakuun iltana tapahtui. Kyllähän Tiisu oli jo ehtinyt tuossa vaiheessa herättää syvää innostusta ja ihastusta, mutta Suiston keikka oli jotenkin se viimeinen niitti. Mitä musahommiin tulee niin mun ruuvit eivät yleensä pelkästään löysty vaan jossain vaiheessa ne sitten tippuvat ihan kokonaan. Sinnepä ne taisivat jäädä lattialle pyörimään kaljalätäköiden ja lasinsirujen kavereiksi. Ei tartte palauttaa, pärjään ihan hyvin ilmankin!
Pää Kii @ Siltanen, Helsinki 22.12.2015
Ilmainen keikka ja halvat bussiliput. Siinä päällimmäiset syyt sille miksi lähdin Siltasen pikkujouluihin kilun seuraksi. Ensimmäinen Pää Kii-kokemukseni oli sen verran normimeiningistä poikkeava, joten ajattelin, että toinen kerta toden sanoo ja saan sen asianmukaisen kaljakasteen. Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Siltanen oli täynnä kovin, kröhöm, helsinkiläisen näköistä ja rauhallisenoloista porukkaa ja voisin lyödä vetoa, että olimme ainoat kehä kolmosen ulkopuoliset asukit. Keikkapaikan tarjoaman ilmaisen iloliemen siivittämänä hommat lähtivät kuitenkin yllättäen terhakkaaseen nousukiitoon. Ilta oli loppujen lopuksi kaikessa hillitömyydessään täysi menestys ja täynnä hassuja kohtaamisia ennen keikkaa, keikalla sekä keikan jälkeen. Reissun tapahtumille ollaan sittemmin naurettu monesti ja nauretaan vielä ensi vuonnakin.
Toivottelen meidän molempien puolesta kaikille yykaahoovee-lukijoille IHANAA UUTTA VUOTTA 2016, olkoon se railakas ja livemusaa täynnä! Nähdään keikoilla, pus!! Me ollaan tänään Yo-talolla Punkrock Xmas-tunnelmissa, tulkaa tekin!
En oikeastaan edes tykkää risteilyistä, mutta kun ohjelmassa oli peräti kaksi superlempparia (Olavi + Tiisu) niin oli pakko nöyrtyä ja kääntää nokka kohti Turkua ja Viking Linen terminaalia.
Sunnuntai 27.12.
Paperi T
Lavan edusta oli vielä pari minuuttia ennen keikan alkua aivan autio, mutta ensimmäisten biittien aikana tanssilattialle pöllähti jostain kiitettävä kasa porukkaa. Papru oli risteilyn artisteista ainoa, jota en ollut aikaisemmin nähnyt livenä (Siltasen dj-hommia ei lasketa, heh). Tyypin musa on melkoisen angstista, joten ajattelin livemeiningin olevan ehkä vähän synkeää, mutta yllättävän rentoa ja hauskaa oli. Olen tottunut kuuntelemaan lähinnä sellaista perus hei-beibi-tsekkaa-mun-kultakello -suomiräppiä, joten oli kiva nähdä vaihteeksi vähän erilaista meininkiä. Paprun musa on varmasti parhaimmillaan ja pääsee eniten oikeuksiinsa tällaisessa hämyisessä klubiympäristössä. Tykkäsin ja eksyn ehkä toistekin keikalle.
Disco Ensemble
Jäin suosiolla taaemmas katselemaan meininkejä, sillä vaikka First Aid Kit löytyy levyhyllystäni niin Disco Ensemble ei kyseistä lättyä lukuunottamatta muuten juurikaan iske. Hyrisinkin tyytyväisenä, kun illan settiin lukeutuivat kyseiseltä levyltä ainakin Black Euro, Drop Dead Casanova, This Is My Head Exploding sekä We Might Fall Apart. Jos olisi tullut vielä Fresh New Blood niin sitten olisin lopettanut tolppaan nojailun ja juossut pittiin heilumaan niin kuin pieni onnellinen pupu. Tajusin keikan aikana, että tämä on ensimmäinen kerta kun näen Disco Ensemblen jossain muualla kuin festareilla (assosioin bändin todella vahvasti Ruisrockin päälavaan ja pitistä nousevaan hiekkapölypilveen!) ja homma toimi kyllä huomattavasti paremmin klubiympäristössä. Jengi oli silmiin nähden pähkinöinä, pitti pyöri melkein koko keikan ajan, aikuisten juomat läikkyivät ja lensivät kaaressa ja tällainen yhden levyn diggailijakin viihtyi mainiosti.
Maanantai 28.12.
Tiisu
Maanantai-iltapäivä ja kello kolme, paras aika rokkenrollille. Tai ei ehkä ihan kuitenkaan, heh. Yöuneni olivat olleet vähän katkonaiset hyttikäytävällä ajoittain mellastaneiden kännipaviaanien ansiosta ja oli kaiken kaikkiaan aika mörököllifiilis. Lisäksi olin vähän masentunut siitä, että kyseessä oli vuoden viimeinen Tiisukeikka ja vieläpä huomattavasti normaalia lyhyemmällä setillä. Tyhmää semmoinen. Kun on tottunut näkemään Tiisua pääasiassa pikkuruisilla klubeilla niin Gracen lava tuntui jotenkin ihan valtavalta. Hengailin jossain lavan keskivaiheilla ja siinä piti ihan tosissaan kääntää aina päätä, että pysyi kärryillä siitä mitä vähän reunempana tapahtui. Vähän outoa oli. Taustalakanan virkaa toimittanut valtava screeni ei kuitenkaan ollut tyhmä tai outo, bändin symppis logo näytti kerrassaan majesteettiselta siellä möllöttäessään.
Keikan alku meni omalta osaltani käynnistymisvaikeuksien kourissa, vaikka pojat Henkan flunssasta huolimatta taas hyvin veivasivatkin. Oma vammaaminen ärsyttää ihan tajuttomasti varsinkin silloin, kun on päivänselvää että se ei johdu mistään ulkoisista tekijöistä vaan täysin omasta pääkopasta. Pelastus saapui kuitenkin yllättävässä muodossa. Napa on yleensä mulle sellainen "ihan kiva muttei kuitenkaan mikään lempparibiisi", mutta tällä kertaa juuri se toimi jostain syystä piristysruiskeena, joka pyyhi mörökölliolon pois. Loppukeikka sujuikin normaaliin tapaan heiluen ja naureskellen. Virtasten jääminen pois setistä oli aika odottamatonta, mutta eipä siinä mitään kunhan Uusi Aika löytyy listalta. Se oli ensimmäinen tiisubiisi mihin aikoinaan rakastuin ja lemmen liekit roihuavat edelleen, ei tarvitse bensaa heitellä sekaan ollenkaan. Vähän tavallisesta poikkeava keikka oli alkuangstista huolimatta hauska päätös syksyn keikkarupeamalle, jännä nähdä mitä keväällä puuhaillaan.
SANNI
Näin Sannin livenä ensimmäisen kerran Lohjan Rantajameilla kesällä 2014. En ollut silloin kovinkaan vaikuttunut lähinnä siksi, että keikka miksattiin päin pyllyä ja kaikki laulusta kitaroihin kuulosti puuroiselta ainakin eturiviin. Viikkarilla oli kuitenkin ihan eri meininki, vaikka en tajua mistä ne kaikki lapsiperheet yhtäkkiä ilmestyivät. Joko Sanni on todella suosittu perheen pienimpien keskuudessa tai sitten pallomeressä oli sillä hetkellä liian täyttä. No, keikka oli joka tapauksessa hyvä. Vain Elämää-biisit olisi mun puolesta voinut jättää vähemmälle ja keskittyä omaan tuotantoon, mutta toisaalta ymmärrän että niitä täytyy nyt vetää kun se kama on kuumaa. Keikan omiin suosikkihetkiin lukeutuivat LELU, Pojat ja Dementia.
Tässä vaiheessa täytyy lähettää terkut Letkusta kotoisin olleelle kivalle tytölle, jonka kanssa juttelin Olavin keikkaa odotellessa! Blogi on vielä vauvaiässä, joten on varsin hämmentävää mutta hauskaa kuulla jonkun todella lukevan näitä höpötyksiä, heh.
Olavi Uusivirta
Kylläpä pääsi lipsahtamaan aikamoinen keikkatauko, näin Olavin meinaan edellisen kerran heinäkuussa Ruisrockissa, hups. Onneksi tuli vielä tämä risteily, koska vaikka Olavi onkin loistava kesämies niin kyllä hikiset klubi-iltamat voittavat festarikeikat mennen tullen. Homma lähti yleisön osalta mielestäni vähän nihkeästi liikkeelle, mikä vähän harmitti koska olin saanut oman iltapäiväpöhnäni selätettyä ja jalka nousi taas kepeästi. Kyllä porukka sitten kuitenkin lämpeni ja aktivoitui keikan edetessä.
Settilista oli vallan mainio, vaikka enpä olisi suoraan sanottuna tarvinnut mitään muuta kuin ne "mun biisit" eli Tiet Etäisyyksiin ja Reeperbahn. Mietin ennen keikkaa, että olisipa ihanaa jos tulisi edes jompikumpi noista kahdesta, mutta että sitten sainkin nauttia molemmista! Kelpaa. Ollaanko tämä kesä näin oli vähän hassu biisivalinta keskellä talvea, mutta toisaalta sitä osasi odottaa kun festariristeilyllä oltiin. Siinä on muuten biisi, joka ei aluksi herättänyt juuri mitään tunteita varsinkaan levyversiona, mutta keikkojen myötä olen oppinut siitä pitämään. Hyppään sen yli kyllä edelleen kun Ikuiset Lapset pyörii soittimessa, mutta livenä biisi herää jotenkin maagisesti eloon. Olavi on ylipäätään sellainen artisti, joka pitää kokea juuri livenä. Tulin itse messiin Elvis Istuu Oikealla -levyn aikoihin ja sen jälkeen keikkoja on kertynyt plakkariin parikymmentä ja yhdeltäkään en ole naama rutussa kotiin lähtenyt. Tämä risteilykeikka ei ollut mikään paras ikinä, mutta taattua Olavia joka tapauksessa. On aika siistiä, että aina keikalle tullessaan voi tavallaan luottaa siihen, että show on päräyttävä.
Summa summarum, paattimatkan ylivoimaisesti tärkein juttu eli keikat olivat kaikki onnistuneita, iso kiitos vielä kaikille ihanille niistä! Mutta. Kun jotain asiaa markkinoidaan jollain tietyllä nimellä, niin sen pitäisi myös näkyä ja kuulua itse tapahtumapaikalla. Provinssiin viittaavia asioita sai hakea suurennuslasin kanssa ja puolet risteilijöistä ei varmasti edes tiennyt, että matkalla on joku teema. Yllätyin siitä, kuinka paljon mukana oli ns. perusristeilijöitä provinssi-ihmisiin verrattuna ja kuulin muutamaan otteeseen muiden ihmettelevän samaa. Olin kesällä kilpailevan firman Nightwish-risteilyllä ja siellä ei kenellekään jäänyt epäselväksi mikä on homman nimi. Toki brändääminen on ehkä helpompaa kun kyseessä on yksi maailmanluokan poppoo, mutta jos olisi vähän enemmän hieronut aivonystyröitä, niin tälläkin risteilyllä olisi tatskahommien ja silent discon lisäksi voinut ensinnäkin olla vaikka festivaaliin liittyvä bingo/tietovisa/lippuarvonta. Laivan kuppiloissa voisi luukuuttaa tavallista enemmän risteilyllä esiintyvien bändien tuotantoa (varsinkin kun kaikki tämänkertaiset artistit olivat todella radioystävällisiä) ja eiköhän Viikkarin baarimikoillakin olisi tarpeeksi taitoja ja ideoita loihtia risteilyä varten vaikkapa spesiaali provinssidrinksu ja/tai jokaiselle bändille oma nimikkodrinkki. Olisihan se nyt huomattavasti seksikkäämpää mennä tiskille tilaamaan yksi Olavi Uusivirta kuin joku lonkero. Miettikää sitä.
Ideana festariristeily on tosi hyvä ja toivottavasti vastaavia tapahtumia jaksetaan järjestää tulevaisuudessakin. Mikäli seuraava kerta tulee, niin silloin olisi kiva nähdä, että hommia on kehitetty ja jalostettu vielä vähän pidemmälle. Levitetään se festaritunnelma myös yökerhon ulkopuolelle ja kuorrutetaan sillä koko purkki niin, että Pihtiputaan mummokin tajuaa että nyt on jotain meininkiä.
Pää Kii, bändi josta kaikki muut kohkasi jo 2011 loppuvuodesta alkaen ja johon meikä jostain syystä otti asiakseen tutustua vasta kolme vuotta myöhemmin. Oli tosi freesiä hypätä tuntemattomaan tietämättä yhtään mitkä levyn biiseistä oli sinkkuja tai mitä ylipäätänsä oli luvassa. Tää bändi oli mennyt multa ihan totaalisesti ohi. Kun sitten oli jotain niin pogoamista vaativaa levyä kuunnellut järjettömiä määriä, en todellakaan halunnut ekan livekosketuksen olevan sarjaa pakko pönöttää paikoillaan koko gigsi. Kiitos Sara Fabelin samanaikaisen Suomen vierailun, Tampereen 2014 Punk Rock X-mas keikka jäikin sitten välistä. Otollinen aika koitti Hämeenlinnassa Suisto-klubilla. Sinne kera Pertsa! 24.1. Suisto-klubi, Hämeenlinna (+God Given Ass)
Otollinen indeed, oli aika oppia faktoja bändistä nimeltä Pää Kii. Yksi monista asioista mikä levyn suurkulutuksessa kiinnitti positiivisella tavalla huomion oli laulajan vaihtuminen parin biisin kohdalla. Tietenkin oletin tämän toisen laulajan olevan joku bändin muista soittajista; Lauri = Otto. Väärässä olin, sillä kyseinen lurittelija ei ollutkaan kuka tahansa Otto tässä terve, vaan Otto eräästä mainetta niitaanneesta kotimaisesta bändistä. Näin tän kyseisen legendaarisen bändin tasan kerran vuonna 2001, eli jos joku olisi tullut mulle mainostamaan Pää Kiitä radiosoittoa saaneen Rakkaus repii meidät kappaleiksi taas biisin vierailevan tähden vetovoimalla, niin markkina-arvoa tällä olisi ollut pyöreä nolla. En ollut ainoa täysin kujalla tän asian kanssa ollut, sillä pari Damn Seagulls kuuntelijaa luulivat, että the Otto on Pää Kiissä ja ihmettelivät mitä tekemistä Laurilla oli koko bändin kanssa.
Siellä siellä se Otto on
Sivuraiteilta takaisin itse keikkailtaan. Olin jo ehtinyt tottua pyörimään enemmän jätkävoittoisessa yleisössä, joten oli hienoa havahtua siihen miten erilaista ja ikäistä porukkaa tälle keikalle oli kertynyt eikä selvää sukupuolijakaumaa ollut havaittavissa. Outoa oli alun nimmarinpyytelijä fanipojat - ei siis mitään vikaa, mutta kaikki tämä yhdessä kertoi siitä miten tosiaan Pää Kii oli valahtanut pienemmistä piireistä suurempaan virtaan useamman koukun ulottuville. Mulla varmaan siinä vaiheessa se isoin koukku kourassa. Pertsa tiesi kertoa miten Otto oli tänään täällä bändinsä God Given Ass kanssa, joka oli tylsä näin nopeasti kuitattuna.
K-18 ja samantien lavan edessä olevilla pöydillä olleet juomat muodostivat pienet alkoholipitoiset putoukset just siihen mihin ensin meinattiin laittaa kamat mukamas suojaan keikan ajaksi. Heti kävi myös selväksi, että vaikka itse olikin se toope joka nyt vasta bändistä kiinnostui niin positiivista oli tulla valmiiksi katettuun pöytään, sillä takuuvarmasti tanssivaa jengiä tulisi jatkossakin keikoilta löytymään hevosenkenkärinkien loistaen poissaolollaan. Laseja meni rikki ennätystahtia ja lavalta tulikin toivetta jos jengi ystävällisesti surffaisi sieltä pois päin ettei käy pahasti. Tuolla oli todella mukava yleistunnelma! Ei mitään mustelmafestejä vaan silkkaa hauskanpitoa ja yhdessä hikoilua tarttuvien kappaleiden tahtiin ja kaatuneet nostettiin etiketin mukaisesti heti ylös. Kyllähän se Ottokin kävi lavalla ja mikäs siinä, kunnon Pää Kii experience heti ekalla kertaa.
kello 01:03: hymy huulilla, toppahousut jalassa, settilista sylissä.
Yleisön reaktioista osasi päätellä Kalifornia dreaming:in pyörineen myös radiossa kun tässä kohtaa iäkkäämpää osastoa edustanut väkikin yltyi tanssimaan. Mielestäni toi on kiistatta levyn kaunein kappale, mutta ei sekään irtonaisena olisi millään tavalla kiinnittänyt mun huomiota. Apinoiden planeetalla alkuriffit ja se kerrassaan nerokas "ladies and gentlemen"-intro sai mut heti hereille ja uteliaaksi mitäs tässä mulla olikaan korvissa. Just niin kuin Elviksen luulin tällä keikalla olevan joku coveri, joka tulisi tietää jos jotain pitäisi jotain tietää, mut enhä mä tiedä. Niinpä täällä toi meni vielä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ihan hiton cool basisti oli sekä mun ja Pertsan mielipide tän mielettömän hauskan keikan jälkeen. Kengät kaljasta märkinä ja pohjat lasinsiruja täynnä olin pakahtua riemusta. Nyt vain halusi lisää ja lisää oli onneksi luvassa.
7.2. Yo-Talo, Tampere (+Räjäyttäjät, Teksti-TV 666)
illan pääesiintyjä: Räjäyttäjät
Paikalle selvisin vasta siinä vaiheessa kun Teksti-TV 666 soitti viimeiset pari säveltänsä. Nyt kun loppuvuodesta tähänkin bändiin hurahti niin voisin olla kaiketi yhtä levyä rikkaampi mikäli tämä helmikuinen päivä olisi startannut suunnitelmien mukaan.
Oma fiilis tökki illan aikana, joten tämä keikka tuli katseltua kauempaa. Täällä ennen Rakkaus repii -zipaletta Teemu kyseli jos joku yleisöstä haluaisi tulla laulamaan kappaleen, kenenkään kuitenkaan tarttumatta tarjoukseen. Yo-talolla korostui yleisön kirjossa bilekansan ja enemmän punk-keikoilla käyvän porukan muodostama mixtape, jonka yhdistävä tekijä oli Pää Kiin diggailu. Mieleen jäi nainen, joka otti aika nokkiinsa kun pitin reuna ulottui hänen juomaansa asti kaataen sen lattialle. Muikkeli sitten tanssi keskisormi tän vahingossa tuoppia tuupanneen jäbän selkää kohti suunnattuna hyvän aikaa keikasta. Kun kaksi maailmaa kohtaa.
13.2. Freetime, Jyväskylä (+Särkyneet, Nyrkkitappelu)
Kolmas keikka ja täällä oli so far ...aggressiivisin yleisö. Monitorit saivat kyytiä porukan ottaessa vauhtia lavalta yleisön sekaan loikkimiseen ja jossain välissä tuulessa ees taas huojuvaa pikku puuta muistuttanut mikkiständi tönättiin lavan puolelta kanveesiin kun eipä oo ehkä yhden illan arvoista halkaista hampaita vain riehakkaan jengin takia. Välillä meno vaikutti enemmän tough dude/tte suorittamiselta kuin aidosti keikasta diggailusta. Ihan eri menoa eri paikoissa selkeästikin, siistii silti täälläkin! Jotain polemiikkia oli havaittavissa Kuuden vuoden vitutus -biisin alussa yleisöstä katsottuna stage right ei heti ollut mukana ja stage left sitten liidasi ilmeisesti liikaa ja koko paska piti lopulta ottaa uusiksi.
Keikan jälkeen kuvittelin Freetimen olevan just sopivan sokkeloinen, että kykenisi huomiota herättämättä tappamaan aikaa reissupäiväkirjoja skriivailleissa jossain hämärässä kulmassa. Tietty ne kaikki vihkot, joista nyt näihin Pää Kii keikkoihin palatessa olisi ollut jotain hyötyä, on ties missä muuton jäljiltä. Mutta juu. Ei ihan niin huomaamaton korneri mitä kuvittelin.. Mr. Bergman omien sanojensa mukaan tuli jotain vähän vittuilemaan, ihan hyväntahtoisesti siis. Taisin esim olla hullu kun lähdin katsomaan keikkaa Jyväskylään asti. Haha. Kyl me brofistitkin vaihdettiin. Huvittavinta tässä tapaamisessa oli kuitenkin se kun Teemu haki paikallisen kaverinsa (moi vaan!) siihen pöydän äären ja totesi "jutelkaa" ja mikäs siinä kun bussin lähtöön oli vielä tovi.
14.2. The Rocks, Savonlinna (+Nyrkkitappelu)
Jyväskylästä kotiuduin lähempänä kello kuutta aamulla ja Savonlinnan suuntaan matkanteko piti aloittaa alle neljän tunnin sisään. Koska säätämällä pääsee halvimmalla ja voi iskeä pari mäkäräistä yhdellä kertaa, Helsingissä seuraavan bussin lähtöön jätin juuri Combat Rock Shopin mentävän aukon. Pikakävelyä Sörnäisiin ja suoraan tiskille kyselemään Pää kii sitä ja sit se toinen tätä seiskat kiitos- ja samalla hiffasit miten toi jäbähän just eilen soitteli Freetimessa. Pikakävelyä takaisin Kamppiin ja ah ihanaan Onnibussiin suuntana Savonlinna!
En ois vaihtanu sitä halpaa bussilippua ees Lontoon lentolippuun jos joku ois tullu tarjoamaan.
Narikasta koitin tiedustella soittoaikoja, jolloin multa kysyttiin kumpaa bändiä tulin katsomaan henkilökunnan arvellessa pääesiintyjäksi Nyrkkitappelua. Informatiivistä. Onneksi kaveri oli hommanut kissan, joten sain ehdotella nimiä siinä keikkoja venaillessa (ja sain ehdotukseni läpi, score). Nyrkkitappelu aloitti kello yksi joten Pää Kiin soittoaika oli kauniisti kahdelta.
Hevosenkenkiä ei pitänyt näillä keikoilla näkyä, mutta kuinka ollakaan täällä jengi jättäytyi suosiolla taka-alalle. Tiivimmän tunnelmasta kuitenkin teki se tanssilattian keskellä ollut saakelin tanko. Hiljalleen meno lämpeni kontrastin kuitenkin olleen edelleen jäätävän suuri verrattuna aikaisempien keikkojen hikipitteihin. Setistä jäi pois Sun ei ois pitäny tappaa sitä tyttöö, joka on tässä keikkojen kertyessä lokeroitunut Pää Kiin tuotannosta siihen tylsempään läpsyttelykastiin. On kyllä siellä lokerossa aika yksinäinen. Ton aikana voi siis huilahtaa muiden ympärillä innostuessa kipaleen kieltämättä hyvin mukaansatempaavasta tahdista. Encoressa kuultiin jälleen Suutarin emännän kehtolaulua Teemun soolona. Hauska loppukevennys johon helppoa lähteä hoilottamaan mukana. Ohessa erittäin lyhyt hyvän mielen klippi:
Pää Kii soitteli The Rocksissa toistamiseen syyskuussa, itse en ollut paikalla sillä muita keikkoja. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten paljon eroa oli havaittavissa esmes yleisön määrässä. No ei sen niin väliä. Narikkatyypit olivat huojentuneita keikkojen ollessa viimein ohi. 20.2. Henry's Pub, Kuopio (+Rakas Rappio, Nyrkkitappelu)
Paljon porukkaa ja hyvät bileet alusta loppuun asti. Ekan esiintyjän aikana taisin vielä vedellä sikeitä ja Nyrkkitappelusta voi lukea lisää tän linkin takaa. Päällimmäisenä on jäänyt mieleen se täällä vallinnut hauska meno ja enemmän Suiston kuin Freetimen tyylinen yleisö. Edelleen yksi suosikki Pää Kii-keikoista. Aina jonon viimeinen lunasti paikkansa toisena livesuosikkina. Tällä keikalla tais muuten kans tulla Kun tänään lähden, joka btw kuulostaa ihan hyvältä ilman Ottoakin, trust me. Oiskin siistiä kuulla tota kappaletta setissä useamminkin.
21.2. Bar 15, Seinäjoki (+Särkyneet)
Nyt tökki se että Kylän pahalla puolella aloitti keikan. Aina jengi kun ei tahdo heti heräillä joraamaan ja what a waste kun omat henk koht suosikit (kylä ja jono) on useimmiten ympätty setissä vierekkäin. Mysteeri, miksi tällaisten bändien keikoilla kukaan parissa ekassa rivissä oleva edes haluaa pitää sitä piripintaan täyttä tuoppia kourassa keikan alkaessa läikkymisen riskin ollessa niin suuri. Jos kiinnostaa enemmän se tuopin pohjan tuijottaminen, en suosittele lavan välitöntä läheisyyttä. Aina jonon viimeisen aikana en kyennyt enää hillitsemään itseäni esittämään kohteliasta edessä olevien kalkkisten takana vaan bailandoooos.
Kuopion keikan tapaan setissä oli mukana pari uutta kappaletta; Mä haluan sun pääkallon ja muistaakseni hieman rauhallisempi (voin olla erittäin väärässäkin näin 10kk myöhemmin)Tie kotiin. Pidin eritoten jälkimmäisestä vaikken tän jälkeen sellaiselle keikalle enää osunutkaa, jossa näitä oltaisiin ehkä soitettu. Yleisön joukossa oli ilmeisesti jossain bändissä vaikuttanut tyyppi, jota kovasti koitettiin lavalle houkutella laulamaan jotain biisiä (varmaan Pohjasakkaa?) Pahoittelut etten nyt kyllä todellaankaan muista kenen nimeä siellä huudeltiin. Warttibaariin on aina yhtä kiva tulla katsomaan keikkoja, joten tää oli spot on paikka Punk Rock X-mas kiertueen päätöspaikaksi.
*
Myöskin sopiva väli laittaa eka nähdyt Pää Kii keikat 2015-postaus tässä välissä poikki. Nämä reissut oli aika iisiä lämmittelyä verrattuna siihen mihin kaikkeen sitä taipuukaan "vain" livemusan takia, never grow up! Part two - stay tuned or run as fast as you can to the opposite direction while you still can! *muoks* OSA 2!-kilu ✌
