Provinssilauantain satoa

Provinssirock 1.7.2017

Päällimmäisin syy Seinäjoelle roudaantumiseen oli päivän pääesiintyjä eli Profeetat, mutta Provinssin lauantain kattaus tarjosi alkupalaksi monta iloista yllätystä.

Rikkaat ajelee festaribussilla ja pihit kävelee. Itse kuulun jälkimmäiseen ihmisryhmään, jonka ansiosta ehdin kuulla Mira Luodin setistä vain neljä tai viisi viimeistä biisiä. Kesällä 2016 näkemäni keikka Kotkan Meripäivillä ei vakuuttanut, mutta nyt oli kuitenkin aivan eri meininki! Miran bändi oli kokenut muodonmuutoksen ja pyhä persaus, kyllä meinaan toimi. Soundi Stagen teltassa vallitsevan sihisevän sähäkän mimmienergian pystyi aistimaan heti, kun sisään astui. Tiktak oli aikoinaan vähintään elämä ja olikin hullun siistiä päästä seuraamaan Empun boogieta pitkästä aikaa. Rumpali ja basisti olivat mulle tuntemattomia nimiä, mutta hienosti rullasivat hommat heilläkin. Meikkaava messias ja Musta laatikko potkivat helvetin kovaa, varsinkin ensin mainittu nousi livenä ihan erilaisiin sfääreihin kuin levyllä. Aiemmin mua vaivasi Miran bändissä tietty hengettömyys, mitään vahvaa yhteyttä artistin ja soittajien välillä en ainakaan Meripäivillä pystynyt havaitsemaan. Uuden kokoonpanon myötä juttuun on kuitenkin saatu luotua se jokin. Tällainen sopivasti turpaan vetävä naisporukka on juuri sitä, mitä Suomen musaskenessä nyt tarvitaan.

Sitten oli vuorossa jotain aivan muuta, nimittäin Robin Woodland Stagella. Robbarin keikka on ollut jo pitkään to do-listalla ja Provinssissa viimein onnisti. Meininki oli oikeastaan juuri sellaista mitä ajattelinkin, eli vauhdikasta ja positiivista Duracell-pupumaista heilumista. En ole koskaan kuunnellut yhtäkään Robinin levyä kokonaan läpi, mutta kaikki setin rallit olivat siitä huolimatta tuttuja. Se kertoo jotain hittibiisien määrästä! Keikan alkupuolella laulu hukkui harmillisesti musiikin alle ja se häiritsi jonnin verran. Mestoilla oli kuitenkin paljon intohimoista ja äänekästä nuorisoa, heidän avullaan pysyi lyriikoiden suhteen kärryillä. Keikan edetessä miksaaja alkoi onneksi saada hommaa parempaan balanssiin. Miten eskimot suutelee on hölmöydessään nerokas biisi ja se nousikin encoren (Boom Kah/Hula hula/Kesärenkaat) ohella omaksi lemppariksi. Aurinko porotti polttavasti suoraan lavalle koko keikan ajan ja itselleni tuli hiki pelkästä taputtamisesta, joten Robinin ehtymätöntä energiaa ei voinut kuin ihailla. Hyppyjä, voltteja ja jatkuvaa liikettä hymy huulilla. Mulla Robinin keikat tuskin kestäisivät kulutusta, mutta ymmärrän meiningin viehätyksen ja arvostan laadukasta showta. Hype on tässä tapauksessa täysin ansaittua.

Robbarin jälkeen lähdin tutustumaan Radio Helsinki Stagen tarjontaan. Myönnän, etten olisi todennäköisesti älynnyt tulla tsekkailemaan Jaakko Aukustin keikkaa ellei kokoonpanossa olisi ollut mukana eräs Tiisu-persoona. Ennakkotiedot olivat siis todella hataralla pohjalla, en oikeastaan tiennyt yhtään mitä odottaa. Kieli oli ensimmäinen yllätys. Odotin kuulevani suomea, mutta sieltä tulikin lontoota ja toimivaa sellaista. Suomessa tehty englanninkielinen musa on ollut parin viime vuoden ajan valjua ja mitäänsanomatonta, mutta uusi nousukausi saattaa häämöttää horisontissa ainakin tämän keikan perusteella. Musiikin vietäväksi oli todella miellyttävää ja helppoa antautua, vaikka biisit eivät olleet entuudestaan tuttuja. Rutosti tuhteja syntikkamelodioita, mukaansatempaavia rytmejä ja sopivasti kitaroiden surinaa. Jos yhdellä sanalla pitäisi kuvailla, sanoisin piristävä. Tuli mieleen iki-ihana The Crash ja se poreileva fiilis, jonka heidän tuotantonsa kuunteleminen saa aikaan. Jaakko Aukustin musa lähti tämän gigin myötä lähempään tarkasteluun, suosittelen lämpimästi muillekin pirteän pop-meiningin ystäville!

Jaakko Aukustin jälkeen pidin mesen välityksellä blogin toisen puoliskon kanssa pienen neuvottelun seuraavasta siirrosta. Päädyin tekemään paskan reissun Woodland Stagelle. Jälkikäteen nimittäin selvisi, että tsekkasin Danzigia parin biisin verran, vaikka tarkoitus oli tarkistaa You Me At Six. Olin epähuomiossa sekoittanut Soundi ja Woodland Staget keskenään. Kumpikaan bändi ei sanonut mulle juuri mitään, joten en hiffannut olevani väärällä lavalla. No, Danzigia en suosittelisi pahimmalle vihollisellenikaan. Epämääräistä mölinää potenssiin sata, ei jatkoon.
Profeettojen soittoaika lähestyi, joten käänsin nokan kohti Mainland Stagea. Ennen henkilökohtaista h-hetkeäni luvassa oli kuitenkin vielä elävää legendaa lavan täydeltä, nimittäin Ultra Bra. Mitään suuria intohimoja mulla ei ole tätä bändiä kohtaan koskaan ollut, mutta enemmistölle keikka taisi olla päivän kohokohta. Setti hujahti ohi nopeasti tuttujen biisien ansiosta, vaikka fanien innokkuus ja riehakkaat reaktiot biiseihin viihdyttivätkin meikäläistä enemmän kuin lavan tapahtumat. Ultra Bran näkeminen livenä edes kerran lienee osa musiikillista yleissivistystä, joten hyvä että tuli tämäkin todistettua. //YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Monsters of Pop // 5.11.2015 Telakka

Marraskuu alkoi komeasti poikkeuksellisen keikkatäytteisellä viikolla. Tampereella biletettiin Monsters of Popin tahtiin ja nyt luvassa olisi keikkaputken toisen illan ja MOP-2015 ensimmäisen illan sadonkorjuuta.

Joni Ekman & Koira

Jos ei Suomirock iltamaa ja Joni Ekmanin visiittiä Teksti-TV 666 riveissä lasketa mukaan, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun hänen musiikkillisia tuotoksia kuulin livenä. Alkuvuodesta käväsin ½EP julkkarikeikalla, mutta valitettavasti julkinen liikenne saneli aikataulut eli se keikka jäi näkemättä -seiska lähti kyllä mukaan. (Oli siellä myös ihanat Seksihullut) anyway takaisin Telakan ensimmäiseen kerrokseen.

Laulujen aiheet eivät suoranaisesti tue mielikuvaa, mutta tää vei niiiiin mukanaan avoautoon kruisailemaan ja huutaan fuck the world palmujen vilistessä taustalla. Havahduin irti musasta ja palmuista vasta siinä vaiheessa kun yksi paikalla olleista valokuvaajista huomasi tilaisuuden ikuistaa Ekman revittelemässä samalla tasolla lattian kanssa. Oma kamera oli unohtunut jo parin ekan kappaleen jälkeen. Kohokohdat setissä olivat kolme viimeistä biisiä, nimen muistan vain yhdelle: Älä tuhlaa aikaani. Mikä ralli! Ekmanin ja Koiran tarjoilema musisointi ei ole ihan sitä mun ominta comfort zonea joten ilahdutti miten paljon tästä setistä diggailin.

Ilmeisesti liikaakin sillä seuraavana yönä menin unessani kysymään löytyykö Ekmanilta mitään kasettijulkaisuja. Yksi löytyi ja siltä mukana illan aikana kuultu kappale; albumin kahdeksas "Ötökkä". Kasetti kustansi vain kolme euroa -myyty! Todellisuudessa en nopealla vilkaisulla mitään ötököihin viittaavaa bongannut Ekmanin tuotannon joukosta. Ehkä tulevaisuudessa, mulla ois kansitaiteeseen ideatkin valmiina. heh.

Nicolas Kivilinna yhtyeineen 

Siinä missä Ekmanin kanssa ajettiin lujaa autolla niin Kivilinnan kanssa käveltiin pitkin rantatietä kohti auringonlaskua lämpimän tuulen hyväillessä poskia. Taas niin kovin helposti lähestyttävää musisointia eikä siis mitään yllättävää. Setin alussa mentiinkin kovin iisisti. Tempo onneksi kiihtyi juuri sopivasti kun alakerrassa alkaneen soundcheckin äänet meinasivat varastaa shown. Nyt rantatie vaihtui yön kiihkeään syleilyyn. Tällä kertaa Kapteeni Kirk ja Sammakko-kipale eivät setin lopussa häirinneet perättäisinä. Ehkä olemattomiin jääneen yhteislaulukalastelun johdosta? Jännä, että Klubilla nähty soolosetti tuntui enemmän siltä kun olisi ollut katsomassa Nicolas Kivilinnan omaa keikkaa kuin nyt paljon intiimimmässä tilassa todistettu setti.

Levykauppoja ei synny tai tule mentyä varta vasten Nicolas Kivilinnaa kuuntelemaan. Jatkossakin silti toimii kyllä livenä, soolona tahi bändin kera, jos ja kun satumme samaan paikkaan samaan aikaan. Kivilinnan tehtailemaa Ystäväkirja-zineä voin suositella varauksetta! Ihan huikea idea ja toivottavasti saa vielä jatko-osia.

Juice Normaali

Rehellisyyden nimissä tunnustan tämän bändin olleen se merkittävin syy saapua paikalle. Mainitsin överiksi menneen Damn Seagulls postauksen yhteydessä miten sisäsiittoista uuden musan löytäminen tuppaa olemaan. Yllätys, että jälleen sormi osoittaa kohti bändiä nimeltä Pää Kii. Kerubi oli linkkittänyt facebookissa Karjalan Heilissä julkaistun Bergmanin haastattelun keikkasivulleen, ja siitä bongasin Juice Normaalin.

Tällä bändillä oli hauskaa! Yleisölläkin oli hauskaa ja läpsi encoren perään jota ei tullut. Täältä tulee sen sijaan iso peukku sille, että käytettiin hyväksi bändistä löytyneitä molempia vokalisteja ja kaikki kappaleet eivät olleet vain yhden ja saman henkilön laulamia. Kävi siellä lavalla joku soittamassa ankkapilliäkin mukana jossain biisissä! Välispiikkien ja mitä milloinkin koveroitiin mukana oli vaikea pysyä perässä kun aika vauhdilla edettiin. Peitsamoo (jee!!), Kaksioo.. käännösbiisi "Tulin mutsini vitusta" ja kyllä siellä varmasti oli seassa niitä Juice Normaali originaalejakin. Bull Mentulan pään himoitsemista ainakin. Oon aikas varma, että tän kertsiä on kuultu jossain muodossa myös jo(i)llain Pää Kii keikoilla kappaleiden väleissä. Varoitus, se kertsi jää päähän soimaan.

"Miksi opetella sanoja ulkoa kun ne voi vain kirjoittaa ylöskin" enpä ois arvannut parin päivän sisällä kahden vokalistin tukeutuvan tähän samaan tyyliin. Tässä vain keikan katsojan näkökulmasta harmitti miten hupenevasta pinkasta pystyi päättelemään musisoinnin vetelevän jo viimeisiään. Juice Normaali tarjoili illan lyhimmän setin, joka tuli kyllä tarpeeseen kuin pikki lihaan, sillä muutoin toi ilta olisi ollut makuuni hieman liian lälly. Ja hei olihan kovereiden joukossa pari Jarkko Niemisen lempibändin kipalettakin, tässä niistä toinen:

Mystisenä markkinodun Juice Normaalin keikassa mystisimmäksi jäi mitäs kaikkea sitä juuri tulikaan kuultua. Short, fast but sweet. Jatkoa odotellessa.

Kuparilinna
Eka kappale lähtee liikkeelle ja huoh, just tätä en kaivannut, olkoonkin se sopivin soundtrack juuri siihen tilaan ja viinin lipittämiseen. Haukotus. Festareilla  olisin tässä välissä lähtenyt kävelemään kohti seuraavaa lavaa tai kevätkäärylekojua. Nyt kuitenkin olin päättänyt jäädä koko rahan edestä mestoille eli just suck it up.

Kunnes herätys! Toinen kappale starttasi ihan eri asenteella, tässähän oli meininkiä! Hyvää sellaista. Oisko ollut peräti kolmas biisi kun toinen kitaristeista ilmoitti, että hänellä on asiaa ja instrumentti menee sivuu, sillä nyt pitää laulaa lemmestä. Taas ropisi pointseja vokalistien vaihtelusta. Let me tell you, että lemmestä myös Laulettiin isolla L:llä, sillä tästä ei tunnetta puuttunut. Tässä välissä omalle naamalle oli ilmestynyt kestohymy sillä ihan järjettömän siistiä kun joku bändi pääsee yllättämään näinkin positiivisesti kuivaksi jättäneen ensivaikutelman jälkeen.
Kuparilinnalla tuntui olevan paikalla suht hyvissä määrin kannattaja joista yksi yli-innokas ja noh "hieman" päihtynyt yksilö halusi setin loppupuolella julistaa jotain sanomaa tarttuen mikkiin. Bändi suhtautui sanojensa mukaisesti uuteen jäseneensä letkeästi eikä antanut moisen häiritä. Henkilökunta joutui lopulta puuttumaan tilanteeseen, jotta päästiin jatkamaan sitä olennaista. Kitaristilla oli jälleen kuulkaas asiaa ja setti vain parani entisestään.

Illan yllättäjä!

Näiden laadukkaasti vietettyjen minuuttien myötä pitää tutustua myös levytettyihin versioihin ja haluan kyllä nähdä bändin myös toistekin, onneksi nyt ei siis oltu festareilla! Ansaitussa encoressa kuultiin rauhallinen Tuutulaulu riisutulla kokoonpanolla kitara, basso ja laulu.

Jaakko Aukusti

Tämä poppoo jatkoi samaa osastoa mitä Kuparilinnakin, eli en tiennyt bändistä mitään etukäteen. Rubik jotain? Tosin toikaan ei auta kun ei Rubik-yhtyekään kuin nimeltä tuttu. Lava oli täyttynyt syntikoista ja ties mistä aikataulun tässä vaiheessa hieman venähtäessä soundcheckin takia. Jaakko Aukustin kanssa kävi päinvastaisesti verrattuna edelliseen orkesteriin alkuinnostuksen lopahtaessa parin kappaleen jälleen. Harmillisesti tämän setin parasta antia tarjoili tomien komea kumina juurikin vain tuon checkin aikana, sekä ennen toista kappaletta kuultu linnunlaulu-sämple. Muutoin kappaleet hieman hukkuivat toisiinsa ja tuntui ettei kaikkea sen soitinmäärän täyttä potentiaalia saatu otettua käytäntöön setin alkaessa puuduttaa jo ennen puoliväliä.

apua en edes muistanut torvisektionkin olleen tuolla käytössä, kääk

Seinälle paraatipaikalle sijoitettu kello keräsi enemmän katseita ja festaritilanteessa tästä olisikin jo karautettu muualle. Kesäfestareille Jaakko Aukusti kyllä sopisikin kuin nakutettu! Toisille varmasti kovakin juttu, mulle hyvää feel good taustamusiikkia just sen kevytkääryleen mussuttamiselle.

*

Iltama ehkä hieman liian monsters of pop indeed, toisin sanoen erittäin onnistunut! Onneksi keikkoja olikin viikolla vielä pari jäljellä ja seuraavan illan ohjelma pelasti. Siitä lisää joskus, perästä kuuluu täs blogis. Yykaahoovee feisbuuk ilmoittaa millon lisää luettavaa kuin myös insta @yykaahoovee feat satunnaiset randomit napsaukset.
- kilu ✌

kiitos hei:
Joni Ekman & Koira
Nicolas Kivilinna
Juice Normaali - ei mitään linkitettävää..?
Kuparilinna
Jaakko Aukusti