Monsters of Pop // 5.11.2015 Telakka

Marraskuu alkoi komeasti poikkeuksellisen keikkatäytteisellä viikolla. Tampereella biletettiin Monsters of Popin tahtiin ja nyt luvassa olisi keikkaputken toisen illan ja MOP-2015 ensimmäisen illan sadonkorjuuta.

Joni Ekman & Koira

Jos ei Suomirock iltamaa ja Joni Ekmanin visiittiä Teksti-TV 666 riveissä lasketa mukaan, niin tämä oli ensimmäinen kerta, kun hänen musiikkillisia tuotoksia kuulin livenä. Alkuvuodesta käväsin ½EP julkkarikeikalla, mutta valitettavasti julkinen liikenne saneli aikataulut eli se keikka jäi näkemättä -seiska lähti kyllä mukaan. (Oli siellä myös ihanat Seksihullut) anyway takaisin Telakan ensimmäiseen kerrokseen.

Laulujen aiheet eivät suoranaisesti tue mielikuvaa, mutta tää vei niiiiin mukanaan avoautoon kruisailemaan ja huutaan fuck the world palmujen vilistessä taustalla. Havahduin irti musasta ja palmuista vasta siinä vaiheessa kun yksi paikalla olleista valokuvaajista huomasi tilaisuuden ikuistaa Ekman revittelemässä samalla tasolla lattian kanssa. Oma kamera oli unohtunut jo parin ekan kappaleen jälkeen. Kohokohdat setissä olivat kolme viimeistä biisiä, nimen muistan vain yhdelle: Älä tuhlaa aikaani. Mikä ralli! Ekmanin ja Koiran tarjoilema musisointi ei ole ihan sitä mun ominta comfort zonea joten ilahdutti miten paljon tästä setistä diggailin.

Ilmeisesti liikaakin sillä seuraavana yönä menin unessani kysymään löytyykö Ekmanilta mitään kasettijulkaisuja. Yksi löytyi ja siltä mukana illan aikana kuultu kappale; albumin kahdeksas "Ötökkä". Kasetti kustansi vain kolme euroa -myyty! Todellisuudessa en nopealla vilkaisulla mitään ötököihin viittaavaa bongannut Ekmanin tuotannon joukosta. Ehkä tulevaisuudessa, mulla ois kansitaiteeseen ideatkin valmiina. heh.

Nicolas Kivilinna yhtyeineen 

Siinä missä Ekmanin kanssa ajettiin lujaa autolla niin Kivilinnan kanssa käveltiin pitkin rantatietä kohti auringonlaskua lämpimän tuulen hyväillessä poskia. Taas niin kovin helposti lähestyttävää musisointia eikä siis mitään yllättävää. Setin alussa mentiinkin kovin iisisti. Tempo onneksi kiihtyi juuri sopivasti kun alakerrassa alkaneen soundcheckin äänet meinasivat varastaa shown. Nyt rantatie vaihtui yön kiihkeään syleilyyn. Tällä kertaa Kapteeni Kirk ja Sammakko-kipale eivät setin lopussa häirinneet perättäisinä. Ehkä olemattomiin jääneen yhteislaulukalastelun johdosta? Jännä, että Klubilla nähty soolosetti tuntui enemmän siltä kun olisi ollut katsomassa Nicolas Kivilinnan omaa keikkaa kuin nyt paljon intiimimmässä tilassa todistettu setti.

Levykauppoja ei synny tai tule mentyä varta vasten Nicolas Kivilinnaa kuuntelemaan. Jatkossakin silti toimii kyllä livenä, soolona tahi bändin kera, jos ja kun satumme samaan paikkaan samaan aikaan. Kivilinnan tehtailemaa Ystäväkirja-zineä voin suositella varauksetta! Ihan huikea idea ja toivottavasti saa vielä jatko-osia.

Juice Normaali

Rehellisyyden nimissä tunnustan tämän bändin olleen se merkittävin syy saapua paikalle. Mainitsin överiksi menneen Damn Seagulls postauksen yhteydessä miten sisäsiittoista uuden musan löytäminen tuppaa olemaan. Yllätys, että jälleen sormi osoittaa kohti bändiä nimeltä Pää Kii. Kerubi oli linkkittänyt facebookissa Karjalan Heilissä julkaistun Bergmanin haastattelun keikkasivulleen, ja siitä bongasin Juice Normaalin.

Tällä bändillä oli hauskaa! Yleisölläkin oli hauskaa ja läpsi encoren perään jota ei tullut. Täältä tulee sen sijaan iso peukku sille, että käytettiin hyväksi bändistä löytyneitä molempia vokalisteja ja kaikki kappaleet eivät olleet vain yhden ja saman henkilön laulamia. Kävi siellä lavalla joku soittamassa ankkapilliäkin mukana jossain biisissä! Välispiikkien ja mitä milloinkin koveroitiin mukana oli vaikea pysyä perässä kun aika vauhdilla edettiin. Peitsamoo (jee!!), Kaksioo.. käännösbiisi "Tulin mutsini vitusta" ja kyllä siellä varmasti oli seassa niitä Juice Normaali originaalejakin. Bull Mentulan pään himoitsemista ainakin. Oon aikas varma, että tän kertsiä on kuultu jossain muodossa myös jo(i)llain Pää Kii keikoilla kappaleiden väleissä. Varoitus, se kertsi jää päähän soimaan.

"Miksi opetella sanoja ulkoa kun ne voi vain kirjoittaa ylöskin" enpä ois arvannut parin päivän sisällä kahden vokalistin tukeutuvan tähän samaan tyyliin. Tässä vain keikan katsojan näkökulmasta harmitti miten hupenevasta pinkasta pystyi päättelemään musisoinnin vetelevän jo viimeisiään. Juice Normaali tarjoili illan lyhimmän setin, joka tuli kyllä tarpeeseen kuin pikki lihaan, sillä muutoin toi ilta olisi ollut makuuni hieman liian lälly. Ja hei olihan kovereiden joukossa pari Jarkko Niemisen lempibändin kipalettakin, tässä niistä toinen:

Mystisenä markkinodun Juice Normaalin keikassa mystisimmäksi jäi mitäs kaikkea sitä juuri tulikaan kuultua. Short, fast but sweet. Jatkoa odotellessa.

Kuparilinna
Eka kappale lähtee liikkeelle ja huoh, just tätä en kaivannut, olkoonkin se sopivin soundtrack juuri siihen tilaan ja viinin lipittämiseen. Haukotus. Festareilla  olisin tässä välissä lähtenyt kävelemään kohti seuraavaa lavaa tai kevätkäärylekojua. Nyt kuitenkin olin päättänyt jäädä koko rahan edestä mestoille eli just suck it up.

Kunnes herätys! Toinen kappale starttasi ihan eri asenteella, tässähän oli meininkiä! Hyvää sellaista. Oisko ollut peräti kolmas biisi kun toinen kitaristeista ilmoitti, että hänellä on asiaa ja instrumentti menee sivuu, sillä nyt pitää laulaa lemmestä. Taas ropisi pointseja vokalistien vaihtelusta. Let me tell you, että lemmestä myös Laulettiin isolla L:llä, sillä tästä ei tunnetta puuttunut. Tässä välissä omalle naamalle oli ilmestynyt kestohymy sillä ihan järjettömän siistiä kun joku bändi pääsee yllättämään näinkin positiivisesti kuivaksi jättäneen ensivaikutelman jälkeen.
Kuparilinnalla tuntui olevan paikalla suht hyvissä määrin kannattaja joista yksi yli-innokas ja noh "hieman" päihtynyt yksilö halusi setin loppupuolella julistaa jotain sanomaa tarttuen mikkiin. Bändi suhtautui sanojensa mukaisesti uuteen jäseneensä letkeästi eikä antanut moisen häiritä. Henkilökunta joutui lopulta puuttumaan tilanteeseen, jotta päästiin jatkamaan sitä olennaista. Kitaristilla oli jälleen kuulkaas asiaa ja setti vain parani entisestään.

Illan yllättäjä!

Näiden laadukkaasti vietettyjen minuuttien myötä pitää tutustua myös levytettyihin versioihin ja haluan kyllä nähdä bändin myös toistekin, onneksi nyt ei siis oltu festareilla! Ansaitussa encoressa kuultiin rauhallinen Tuutulaulu riisutulla kokoonpanolla kitara, basso ja laulu.

Jaakko Aukusti

Tämä poppoo jatkoi samaa osastoa mitä Kuparilinnakin, eli en tiennyt bändistä mitään etukäteen. Rubik jotain? Tosin toikaan ei auta kun ei Rubik-yhtyekään kuin nimeltä tuttu. Lava oli täyttynyt syntikoista ja ties mistä aikataulun tässä vaiheessa hieman venähtäessä soundcheckin takia. Jaakko Aukustin kanssa kävi päinvastaisesti verrattuna edelliseen orkesteriin alkuinnostuksen lopahtaessa parin kappaleen jälleen. Harmillisesti tämän setin parasta antia tarjoili tomien komea kumina juurikin vain tuon checkin aikana, sekä ennen toista kappaletta kuultu linnunlaulu-sämple. Muutoin kappaleet hieman hukkuivat toisiinsa ja tuntui ettei kaikkea sen soitinmäärän täyttä potentiaalia saatu otettua käytäntöön setin alkaessa puuduttaa jo ennen puoliväliä.

apua en edes muistanut torvisektionkin olleen tuolla käytössä, kääk

Seinälle paraatipaikalle sijoitettu kello keräsi enemmän katseita ja festaritilanteessa tästä olisikin jo karautettu muualle. Kesäfestareille Jaakko Aukusti kyllä sopisikin kuin nakutettu! Toisille varmasti kovakin juttu, mulle hyvää feel good taustamusiikkia just sen kevytkääryleen mussuttamiselle.

*

Iltama ehkä hieman liian monsters of pop indeed, toisin sanoen erittäin onnistunut! Onneksi keikkoja olikin viikolla vielä pari jäljellä ja seuraavan illan ohjelma pelasti. Siitä lisää joskus, perästä kuuluu täs blogis. Yykaahoovee feisbuuk ilmoittaa millon lisää luettavaa kuin myös insta @yykaahoovee feat satunnaiset randomit napsaukset.
- kilu ✌

kiitos hei:
Joni Ekman & Koira
Nicolas Kivilinna
Juice Normaali - ei mitään linkitettävää..?
Kuparilinna
Jaakko Aukusti

Ei me taideta kuunnella suomirokkia

Kerta me molemmat yykaahoovee:laiset oltiin paikalla, tämä merkintä koostuu kilun teksteistä ja juoksepoistyton ajatukset tulevat julki hänen ottamiensa kuvien mukana. Eiku menoks!

Suomirock 2015 - Pakkahuone ja Klubi 12.9.2015
Suomirockia lähdettiin kuuntelemaan tasan yhdestä syystä: Pää Kii. Siitä spektaakkelista tulee ihan oma merkintänsä myöhemmin hyvästä syystä x. Muut illan bändit olivat sarjaa neverhöörd ja a little bit höörd. Paitsi antikraist-Risto, joiden rituaalit eivät valitettavasti siunaantuneet illan viimeisiksi.

Illan avasi Klubin puolella mies ja kitara -combo Nicolas Kivilinna. Paikalle saavuimme n. 10min setin oletetun alkamisajan jälkeen, sillä aina ei mene kuin elokuvissa. Kiitollista meininkiä havaittavissa kun samaan aikaan iltamia katsomaan tulee myös kyseisen artistin listalla ollut henkilö, yykaahoovee paheksuu. Kivilinnan tuotantoa olimme molemmat kuunnelleet ihan vain pintaraapaisuin verran. Klubille oli kuitenkin kasaantunut porukkaa, joista osa selvästikin tunsi kappaleita jo ennakkoon. Kivilinna oli oiva aloitus illalle lämpimänhenkisen musiikin ja artistin helposti lähestyttävän hymyilevän olemuksen johdosta.

Parille biisille lisäpuhtia toi saksofonisti/ukuleletaituri, sukunimi meni ohi, Pyry. Ilmeisesti uuttakin matskua oli mukana. Setin toiseksi viimeisenä kuultiin Kapteeni Kirk, jolloin yleisö laitettiin laulamaan mukana. Vika sammakkobiiisi oli myös mukaansatempaava ja ihan kiva, mutta omalla kohdalla se yhteislauluhetki meni jo ohi. Edellä mainittu tai Kirk olisivat varmasti toimineet paremmin setissä sijoiteltuna hieman erilleen toisistaan. Omaa keikkakalenteria vilkaisemalla meikän ja Kivilinnan tiet kohtanevat jälleen marraskuussa, lopullinen tuomio langettakoon silloin.

"Symppis! Kapteeni Kirk, vähän Eino Leinoa ja söpsä koirabiisi. Oikein hyväntuulinen keikka."

Mies ja kitara linjalla jatkettiin. Täällähän tosin piti olla Jukka & Jytämimmit, joiden settiä Pää Kiin ohella odotin eniten, mutta aina ei mene kuin onnellisen lopun omaavissa elokuvissa. Jukka & Jytämimmit tuli nähtyä kerran ilmaiskeikalla Telakalla. Näkemisen voi toki kyseenalaistaa sillä todellisuudessahan istuin seurueeni kanssa pöydän ääressä tupaten täyteen tulleessa keikkapaikassa ja näkökentässä vain muiden selkämykset ja pebat. ”No Turun klubilla uusiks viikonloppuna” Jukka & Jytämimmit peruivat sairastapauksen vuoksi. ”No sitten Suomirock-iltamissa” Jukka & Jytämimmit hajosivat. Kuulosti kyllä hyvältä! Kannattaa siis aina lähteä katsomaan keikkaa jos bändi yhtään kiinnostaa ja mahdollisuus on, sillä toista tilaisuutta ei aina välttämättä tule. 

Lavalla oli nyt Jukka Nousiainen soolo. Siinä missä Nicolas Kivilinna soitti selkä suorana tiensä ihmisten sydämiin tai ainakin yritti, Nousiainen saapui lavalle vanhan Nokian puhelimen ja muistiinpanolappusten kanssa tarjoillen musiikillisen sanomansa istualtaan esiintyen. Yleisöstä suuri osa oli jo selvästikin voitettu puolelle, sillä lavan edusta oli täyttynyt faneista jo ennen h-hetkeä. Nousiaisen koko olemuksesta huokui, että lavalla on nyt artisti vailla tarpeetonta egomaniac pönötystä. Varmasti aiheutti joillekin hieman hämmennystä mikä ihme hippi siellä kitaraa soitteli kaikkien näiden palvovien katseiden kohteena ja ei varmasti selkeytynytkään jokaiselle illan aikana. Google auttaa selvittämään Nousiaisen meriitit suomalaisen musiikin maailmassa. En minäkään ole jatkossa kilpailemassa niistä eturivipaikoista, mutta se oli selvää miten Nousiaiselle musiikki todellakin on se juttu, eikä tekotaiteellista väkisin väännettyä paskaa. Setissä kuului pari Jytämimmit kipalettakin.

"Tykkäsin eniten hauskoista välispiikeistä. Muuten en oikein tajunnut jutun viehätystä."

"Ehkä Jytämimmien kanssa homma olisi uponnut paremmin."

Pakkahuone ja kovasti odottamani Teksti-TV 666 kutsuivat seuraavaksi. Jotta Pakkahuoneen lava ei vain näyttäisi autiolta, myös Joni Ekman liittyi kitarasankareiden sakeaan joukkoon joidenkin kappaleiden ajaksi. Settilistasta ei mitään käryä a) tuotanto kun ei tuttua b) kappaleiden sulautuessa yhteen aikas saumattomasti. Hyvää musiikkia hytkyä mukana ja bändi lunastikin omat odotukseni. Hei tyypit, myitte juuri pari levyä! Siis heti kun jossain osuu kohdalle ja rahatilanne vain sallii.

Ainoa asia mikä jäi keikasta harmittamaan oli se, miten rumpali ei pitänyt joka välissä yllä, kuinka sen nyt sanoisi, tuntosarvikoreografiaansa. Ehti jo innostua kun alkupäässä aina ennen kappaleiden alkua tuntosarvet (suomeksi rumpukapulat) olivat pystyssä ennen surinamenojen alkua. Musiikkia voisi kuvailla eteenpäin mönkiväksi tuhatjalkaiseksi tai vastaavasi ötökäksi, joten pettymys oli suuri kun nämä tärkeät ruuminosat eivät olleetkaan aina paikallaan. Onneksi loppupäässä sarvet tulivat vielä kertaalleen esiin kera vihreän valaistuksen, joten setti päättyi sopivan sekopäisissä merkeissä. Alleviivattakoon Teksti-TV 666:den luomaa tunnelmaa tällä överimuokkaamallani kuvalla ft Joni Ekman.

"Pörinää. Lisää pörinää."

Klubi kutsui jälleen ja lavalla Hopeajärvi. Hopejärven sointuja tuli kuunneltua levyllinen ennakkoon ja ihan mielenkiinnolla kohti keikkaa mentiinkin, mutta jotain tapahtui ja kiinnostus lopahti. Ehkä innostus seuraavaa esiintyjää kohden otti liiaksi vallan keskittymiskyvyn herpaantuessa. Jossain laulettiin pelikaaneista ja kiva pelikaanipaita bändillä. Koko settiä ei jaksanut olla klubin puolella. Siinäpä se.

"Tästä oli aika isot odotukset levyversioiden perusteella, mutta mutta... Eeehh?"

Pakkahuoneen puolelle oli myös pystytetty muutamat myyntipisteet; paitoja, lehtiä, musiikkia ja kirjoja ym. Levyjä olisikin tarttunut mukaan aivan liikaa sen hetkiseen budjettiin nähden, joten onneksi muut ehtivät ostella ne pahimmat pois ennen sortumista. Houkutusten lisäksi tässä pisteessä tarjoiltiin illan kauhunäytelmä kun sain todistaa miten huolettomasti myyntipisteessä touhunnut henkilö käytti vinyylilevyjä kirjoitusalustoina kuulakärkikynällä jotain söhertäessään. Hyvä että happi kulki! Kansiin voi jäädä painaumia! Note to self, älä ikinä huoli päällimmäistä kopiota vastaavissa tilanteissa.

IIIK! Pää Kii = JEEE! Uusii paitoja, uuh!  Keikasta siis oma merkintä tuloillaan, todellakin pysy kuulolla, minua ainakin kiinnostaa mitä sieltä on juoksepoistyton kynäilemänä luvassa! heh heh.

Sitten kävikin niin, että oli ollut vähän liian kivaa ja iltaa ei halunnut latistaa Riston avulla vaikka viimeinen esiintyjä, Lasten Hautausmaa oli sitä kiinnostavinta kastia. Välissä olisi toki vielä ollut täysin tutustumisen ulkopuolelle jäänyt (sori!) Saijaa Saijaa. Väsy vain alkoi painaa pitkän työpäivän jälkeen, joten tässä vaiheessa totesimme parhaimmaksi ratkaisuksi suksia vällyjen väliin ja päättä ilta on a high note.  Saimmehan jo mitä halusimmekin. Lasten Hautausmaa, until next time! Ja ehkä se Ristokin tulee joskus kohdattua...

- kilu ✌ & seurana +kuvaajana juoksepoistytto
yykaahoovee feisbuuk / instagram

Kiitti järjestäjät ja bändit! pusi pusi:
Nicolas Kivilinna
Jukka Nousiainen
Teksti-TV 666
Hopeajärvi

Klubi&Pakkahuone