Luulin tehneeni näistä keikoista muistiinpanoja tuoreeltaan, mutta olikin aika karua kun ainoa kirjoittamani asia oli Miettiin ekasta keikasta "paljon oravia, huikee" Tämäpä auttoi. Kiitos yöbussissa selkeästi väsyneenä istunut minä 5kk sitten.
Puhelinseksi + Miettiin. Tämä karavaani kulki ke-pe 21.-23.9.2016 reittiä Helsinki-Tampere-Kouvola, josta viimeisimmän suhteen jouduin luovuttamaan sillä jostain kumman syystä paholainenkin repi sopimuspaperit siinä vaiheessa silpuksi kun sielun vastikkeeksi oli tarjolla lauantain aamuvuoroa. Harmitti, sillä kolmen putki on kovin harvinaista herkkua Suomen kamaralla, mutta toki kaksi keikkaa oli jo hyvin ottaen huomioon miten lyhyellä varoajalla nämä ilmestyivät eetteriin.
Mukana oli pari muutakin bändiä joista heistäkin muutama sana messiin.
PLASTIC TONES @ Lepakkomies, 21.9.2016
Tällä keikalla kuulin bändiä ensimmäistä kertaa ja mieltä lämmitti ensinnäkin hyvin lausuttu englannin kieli. Bändi mainitsi keikan aikana miten julkaisuja on kyllä tulossa ja tälläiselle jälkijuna-jantterille toi oli nannaa korville, sillä olisin liven perusteella helposti uskonut miten tarjolla olisi voinut olla pelkää OOP:tä. Update nykyhetkeen ja molemmat seiskat löytyypi kokoelmista, keikalta ostettu of course. Plastic Tonesista on kehkeytynyt nähtyjen keikkojen myötä mun suosikki kotimainen powerpoppis poppoo ja aina vaan paranee sillä keikkailevatkin kiitettävästi.
LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT @ Yläkerta, 22.9.2016
Ensireaktio: kappas taas yksi Ekman bändi lisää josta ei ollut aavistustakaan. Seuraavaksi aaha-elämyksen tarjosi kun tajusin kitaristi-laulajan olevan sama kaveri joka on Juice Normaalin keikoilla käynyt fiittaamassa Bourbon Streetiä ja hoitaa rumpalin virkaa The Achtungsissa. Suoraan sanoen en tässä vaiheessa tästä keikasta mitään erityistä muista, lähinnä sen, että Lähtevät Kaukojunat jätti ihan hyvän fiiliksen päälle jääden kuitenkin ns pääbändien varjoon.
PUHELINSEKSI
Lepakkomies
"..Ja yksi Puhelinseksi kasetti kiitos." linjaa taisi toteuttaa moni Lepikseen saapunut. Itsekin lampaana muiden joukossa sillä olin jo ihan myyty niiden parin YouTubesta kuuntelemani kappaleen perusteella. Kaunista, kaihoisaa. Harmillisesti soittoajat kuitenkin kusasi puolen tunnin verran ja vaikka ripeästi bändi aloittikin (kiitos siitä) jäi tämä keikka mun osalta viiteen biisiin joista vikojen kohdalla keskittymistä häiritsi kellon kyttääminen kerta paluulippu oli jo plakkarissa. Höh ja pöh. Porukkaa oli tosi hyvin paikalla niin eipä yksi paikalta poistunut tuntunut missään. Paitsi sitä poistunutta kyllä kirpaisi.
Yläkerta
Täällä Puhelinseksi esiintyi keskimmäisenä ja nyt täyttä Puhelinseksi-experienceän himmailli ensinnäkin mikrofoni aiheuttama päänvaiva kun etenkin allupuolella laulu ei meinannut kuulua. Osa bändistä paini myöa flunssan kourissa ja tätä ei kyllä keikkaa vain seuranneena olisi tajunnut, joten mad props että setti vedettiin kun ei mitään olisikaan.
En näiden keikkojen välissä ollut vielä ehtinyt ottaa Meillä On Ikävä Kaikkea kasettijulkaisua haltuun, joten tälläkin kertaa liki kaikki oli uutta ja ihanaa. Slovareita tuon seitsemän biisin joukossa ei ole joten keikkakin eteni rivakkaa tahtia. Pidän hurjasti laulajan vähän rosoisesta äänestä ja livenä kun tajusi miten paljon kitaristikin osallistuu lauluosuuksiin niin sehän passaa. Tässä bändissä sävellys- ja sanoituspuoli kohtaa hyvin ja melkeinpä kaikissa kappaleissa on sinkkupitentiaalia ja tämäntapaista matskua kuullessa toivois myös radiokanavien ymmärtävän hyvän päälle. Apuja on ilmeisesti saatu muualtakin, ainakin yhden bassokuvion verran. Biisiä en muista, mutta taisin ajatella ääneen miten miellyttävät koukerot siinä oli kun heti kappaleen jälkeen basisti antoi krediitit eturivissä seisoneelle henkilölle. Puhelinseksi jäi kiinnostamaan ja paljon.
Kasetista vielä sen verran, että näin nämä hommat pitäisikin hoitaa. Biisit oli pakattu ansaitsemansa muikaiseen pakettiin. Mukana tuli lyriikat ja ei tarvinnut edes itse tussata, että mitäs tältä muovipalalta kuuluupi. +vielä se ihmeellisesti taiteltu pikkukirje. Kuuntelijalle/ostajalle välittyy heti fiilis, että bändi on itsekin ylpeä tuotoksestaan kuten Puhelinseksin todella pitääkin olla. I feel special for owning one.
MIETTIIN
Lepakkomies
En olisi uskonut näkeväni uudestaan alle kuukauden sisään viime Lepiksen keikasta. Bändi esiteltiin jälleen erikoiskokoonpanona ja varmaan se sitä on aina jatkossakin. Unelmissa tuli heti alkuun! Ihan mahtavaa sillä viimeksi tän biisin aikana mikrofonin käyttöaste ei ollut ihan sitä sataa prossaa mitä kappale kyllä vaatisi päästäkseen oikeuksiinsa. Hittiputkelta ei voi välttyä Miettiin keikoilla ja taas suoriltaan se top kolmosen tapainen jatkoi toteutumistaan kun vuoroon pääsi Paniikkihäiriötä Turpaan ja Urbaani Ahdistus.
Olin edellisen Lepiskeikan jälkeen tehnyt löydön nimeltä Yksi Miljoonasta, joka oliaiemmin jäänyt multa tyystin huomaamatta SoundCloudin puolella. Tällä keikalla aloinkin epäilemään josko kyseinen biisi oli se mitä elokuussa veikkailin koveriksi. Ainakin samanlaista reaktiota tuntui herättelevän yleisössä. Hämmentävä välikysymys lempivihanneksesta sai hetkeksi elättelemään toiveita oisko Sipulin Määrä tällä kertaa mukana vaikka sipuli nyt ei ihan vihanneksesta mene. Anycase false hope ja vastaus taisi kuulua "sellainen joka ei äänestä". Kannanotto Yhdysvaltain vaalirumbaan kenties tai sitten ei. Täällä povattiin seuraavan keikan teemaksi kauhua ja tän heiton jälkeen Muissa Maailmoissa kiipparit kuulosti erityisen horromaisilta.
Katto sai taas osansa kättä pidemmällä avitettuna. Muistiinpanojen paljon oravia oli pakko liittyä kappaleisiin SSNK sekä Eläin,joka taisinkin olla illan vika. Huikee on helppo avata sillä sitä tämä keikka oli alusta loppuun saakka enkä taatusti ollut ainoa Lepiksessä näin kelaileva.
Yläkerta
Taisi näkyä päälle päin, että odotin kovin tätä settiä sillä kaksi eri henkilöä kävi tiedustelemassa onko tää seuraava hyvä. En ihan kehdannut antaa sen hehkutusmoodin mikä oikeasti mylläsi mielessä pulputa ulos joten aisoissa pysyvä vastaus oli lyhkäsesti kyllä on. Tätä keikkaa varten oltiin tehtailtu jollain kännykkäsovelluksella intronauha. Tukholma mainittu, muuten en muista mitä siinä selitettiin, mutta kovin innoissaan itse artisti tästä innovaatiostaan näytti olevan.
Pari Miettiin keikkaa alla keikkaympäristöä on alkanut katsella sillä silmällä, että mitäköhän pääsee tällä kertaa osalliseksi showta. Nyt oli ehkä liiankin helppo arvata kohde: yksinäinen tuoli. Viimeksi moista istuinsijaa hyväksi käyttävää koreografiaa tuli todistettua ihan ekalla näkemälläni keikalla ever eli Spice Girls Hartwall Areenalla 1998. Oli se jännä kun Ginger Spicen pylly vilahti Naked biisin jälkeen! Täällä vaatteet pysyi päällä ja tuoli tiukasti mukana, että kohta puoliin Miettiin ja Bändin Jätkät ja Kuudes Jätkä ja First Lady -esittelyyn olisi voinut lisätä The Tuolin. Lepiksen keikalla viitattu kauhuteema taisi toteutua jos paikalla oli puuseppiä -eikö kukaan ajattele maalipintoja?! Lopulta tuoli vietiin artistin pyynnöstä pois.
Miten musta tuntuu että olen kokenut tän aiemminkin, lue: tähän mennessä jokaisella (hurjat 2kpl ennen tätä) Miettiin keikalla. Elikkäs kun sitä luulee olevansa mukamas so called eturivissä niin aina siihen näkökentän eteen on kuitenkin ilmestynyt keikan jossain kohtaa jengiä. Ja siis ihan hiton hyvä!! Bailaajat kuuluukin paalupaikalle poislukien väkivalloin sinne tunkevat urpot, joita siis nämä henkilöt eivät missään tapauksessa olleet. Tässä koitti jälleen sen iloisen yhteislauluhetken aika ja helppoja hoilauskohtia Miettiin tuotannosta löytyykin kelpo lailla.
Just sellaisia keikkoja (tai niiden komboja!) joiden jälkeen tekee mieli mennä kiittelemään bändejäkin hyvästä menosta, mutta plaaplaa ketään kiinnosta etenkin kun saman sanoman voi myös näpytellä liki puolen vuoden viivellä johonki blogintapaiseen keskeyttämättä sillä hetkellä mitään muuta. Hehkutuksesta on joutunut ajan myötä sitten kärsimään blogin toinen osapuoli, sori!
*Tilannekatsaus aikaan syyskuun jälkeen*
Loppuvuodesta kun mulle tarjoutui sopiva tilaisuus vaihtaa pari sanaa Monta Suoraa Seinää seiskan mulle alunperin antaneen henkilön kanssa, käytin ajan siihen, että jouduin melkein väkisin tunkemaan hänelle setelin kouraan maksuksi/kiitokseksi hyvästä levystä. En kykenisi missään määrin kutsumaan itseäni musiikkifaniksi jos tän tason julkaisun kohdalla alan siivellä eläjäksi ja etenkin kun Miettiin ei vielä tänäkään päivänä olisi varmaan edes osunut kohdalle ilman tuota kaikin puolin randomia heinäkuista päivää. Jos pidät, tue. -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Poopstock-festivaali pomppasi silmille jotain kautta Facebookissa ja tapahtuma kuulosti täysin yykaahooveen meininkeihin sopivalta, eli paskalta, jotta pakkohan siitä oli mennä ottamaan selkoa. Hauska lisä oli aina ennen seuraavaa esiintyjää ysärihenkisen taustamusan katkaissut äänite, joka kehoitti yleisöä siirtymään lavaa kohden. Merkinnän lopusta löytyy myös videota Poopstockin tarjonnasta. Tästä se lähti!
LIKAISET PIKKARIT
Pelkästään jo nimensä puolesta Likaiset Pikkarit oli passeli valinta starttaamaan historian ensimmäinen Poopstock-festivaali. Ensimmäinen keikka myös tälle bändille eikä olisi kyllä uskonut sillä jännityksen merkkejä ei ollut havaittavissa ja lavallakin liikuttiin kuin vanhat tekijät. Suoraan vaan ekaan biisiin, jonka jälkeen yhtye esiteltiin ytimekkäästi "Me ollaan Likaiset Pikkarit." Soitantavahvistuksena duolla oli messissä yhtä likaiset basisti ja toinen kitaristi (nimet meni ohi, sori) ja tällä kokoonpanolla eka vartti taottiin tarttuvaa punkrokkia päheellä lauluäänellä varustettuna ilman yhtikäs mitään ylimääräistä. Eikä tää setti olisi mitään muuta tarvinnutkaan. Vahva aloitus!
YHTEINEN MIELIPIDE
Teknoo! Mukaan oli pelkän musiikin sijaan tarttunut taustanauha kera laulujen, joten hienoisen säätämisen aikana tähän keikkaan tuli spoken word lisä ja illan ainoa juonto-osio ennen GarageBandilla tehdyn kappaleen playbackesitystä. Sipulimies ja mä oli selvästikin jo kulkenut ympäriinsä joissain piireissä sillä kertsiä osattiin laulaa mukana. Encoressa tuli sama toistamiseen ja artistikin kävi eturivissä joraamassa ennen kuin joku huomautti pitäiskö mennä takaisin lavallekin. Tää oli hyväntuulinen, kepeä esitys tähän väliin pohjustaen hyvin mitä illalta oli vielä odotettavissa.
KOKAIINIHUORAT Kokaiinihuorat ammentavat inspiraatiota muun muassa ala-asteen musiikkitunneista. Eniten musiikkitunneilla traumatisoituneet varmasti hokasivatkin miten inspiraation lähde oltiin ympätty keikallekin kissanpolkan toimiessa introna, josta sitten siiryttiin Satu meni saunaan lainailevaan Janne -biisiin. Siinä kiteytyi alle minuuttiin aika lailla Kokaiinihuorien kappaleissa toistuva kaava: alkuun iisimmin lopun huipentuessa suoraan huutoon. Lauluista- ja huudosta vastaavien basistin ja kitaristin rinnalle toi hauskan kontrastin milloin rumpuja paukuttamassa tai tamburiinillä yms tahtia takomassa ollut, ees taas lavalla painanut bändin perkussiotaitelija.
Omien kappaleiden joukkoon oli tehty suomesta enkkuun vaihteleva versiointi HolenTeenage Whore -kappaleesta samalla paljastaen varmastikin yhden suurimmista vaikuttajista Kokaiinihuorien omaan juttuun. Tämä oli bändin toinen keikka ja mitä nyt joissain kohdissa soitto hieman takkuili ja oli epävarmuutta havaittavissa, ei voi kuin peukkua nostaa. Onhan se nyt ihan hiton siistiä kun löytyy polte toteuttaa jotain juttua eikä pelkästään jäädä treenistiloihin sahaamaan vaan uskalletaan tarttua juurikin Poopstockin kaltaisiin tilaisuuksiin ja hankitaan kokemuksen kautta lisää otetta hommaan. Kokaiinihuorien meiningistä huokui miten kaverit haluaa pitää hauskaa ja se on oikein se!
Näillä aikatauluilla ei lavalta ehdi välissä missään pyörähtää ennen encorea, joka alkoi yhä liian tutuilla nokkahuilulla soitetuilla Ostakaa makkaraa -sävelillä. Patoutumat päästettin tässä vaiheessa jo tutuksi tulleeseen huutotyyliin pihalle nokkahuilunkin vielä lentäessä suorana viivana yleisöön viisitoista minuuttia kestäneen ympyrän nyt sulkeutuessa. "Kokaiinihuorat kiittää..." "Eikä kiitä! Haistakaa vittu!"
RYSS BRONSON
Mies ja läppäri, mies ja kitara -siis ihan vain yksi ja sama mies molempien vempaimien kanssa. Alkuu pari biisiä teknoa nimettyinä Poopstock live vol. 1 ja Poopstock live vol. 2 joista jälkimmäiseen tuli kitarakin mukaan. Illan lyhimmän setin toinen puolisko ei ollutkaan mitään akkariveivausta vaan skeba syliin ja simppelin rämpyttelyn päälle varmaankin kaikki yllättänyt kurkkuörinä-biisi joka meni niinku dieeeeeee. Jälleen ehtaa presented by Poopstock-festivaali kamaa!
POLKUPYÖRÄ P
Takaa kuuluu pyöränkellon kilahdus. Lavan eteen asetellaan polkupyörä ja muun bändin noustessa lavalle (huom kaikilla päässä kypärät) yksi jää pyörän ääreen luomaan musiikkiteosta milloin mitäkin pyörän osaa hyväksi käyttäen. Lepiksen äänimaailman valtasi nyt pyöräsamplet sekä valikoidut instrumentit kuten huomiokartio, peltiämpäri, munniharppu ja tietenkin kaikki mitä ihminen keksiikään suullaan tehdä.. esim posken vatkaaminen yksi ihan perushommia tässä esityksessä.
Tämä olikin yksi pitkä performanssi. Puhumisen tullessa mukaan mun korviin tästä alkoi syntyä kuin jokin kertomus siitä miten pyörällään ojaan ajanut iskee pahasti päänsä ja mitä siitä seuraa. Tokkuraisena pyörä näyttäytyykin tarunomaisena olentona, jota ensin ihaillaan ja jonka kanssa halutaan käydä vuoropuhelua ja päästä lähempäänkin kontaktiin. Todella hämmentävä esitys ja jos taaempaa ei huomannut mukana olevaa polkupyörää niin silloin jäi liian iso osa tätä teosta välistä, jotta sitä olisi osannut arvostaa täysin.
Oliko bändi Polkupyörä P vai oliko Polkupyörä P tämä performanssi tai sitten sekä että. Mene ja tiedä. Parin minuutin otanta yykaahooveen youtubessa niin saa hieman ihmetellä mukana ja vaikka olisi kuvannut koko höskän, ei se sama kyllä välity ruudun kautta. Outoa but I liked it.
TULIVAUNUT
Intialaishenkisen taustalakanan kohotessa ja jättäen rumpusetin taakseen olin näkevinäni baarijakkarat bongorumpuina ja ehdin kuvitella jo ihan eri ohjelmanumeroa verrattuna mitä sieltä sitten oikeasti tuli. Jakkaroille asetettiin kolmea vauvanukkea. Kun mikrofoni vielä hienosäädettiin osoittamaan keskimmäisen nassua oli pakko myöntää tän jo olevan aika sakeaa.
Taustamusiikki alkaa pyöriä ja ääni kertoo Tulivaunut tähtilapsista "syövät vain tähtimuroja aamuisin" ja ties mistä unts unts unts -musan jatkuessa. Ensimmäistä kertaa ikinä tunsin olevani liian selvinpäin liikenteessä ja väkinäinen virne naamalla etsin parasta pakoreittiä pois -no siitä hemmetin eturivistä. Lopun aikaa kyttäsin kelloa arpoen ehtiikö seuraavasta nähdä mitään sillä tämä shöy alkoi vasta siinä vaiheessa kun sen olisi jokseenkin pitävien aikataulujen mukaan pitänyt olla jo ohi.
MIKA HÄKKINEN VARIKKOTIIMI
Tästä esiintyjästä tuntui olevan eniten kohkaamista ja eturivin paikat meni heti Tulivaunujen lopetettua. Taustascreeniissä pyöri poimittuja paloja Mika Häkkisen rallienglannilla annetuista haastatteluista tekstitysten kera. Lavalla vilahdus kitarasta vaikka ainakin keikan alku meni musiikin puolesta enemmän sinne koneelliseen kastiin. Sanoitukset olivat peräisin Mika Häkkisen wikipedia sivuilta joita Mika Häkkinen Varikkotiimi tulkitsi tunteella. Ehdin kuulla faktoja hieman urheilu- sekä yksityiselämän puolelta kunnes jalan piti jo puoliksi olla Kampin kaukoliikenneterminaalissa eli jääkööt muut bailamaan!
Viimeinen bändi Brian & Helvetin Peruna jäi näin ollen kokonaan näkemättä, mutta heidän puolen tunnin soittoaika viittasi siihen ettei kuitenkaan ihan yhtä tuntematon mitä muut joten ois siis selkeesti ollut ihan liian mainstriimi tähän fifteen minutes of playtime -merkintään. Matkahuollon halpisliput olivat puhuneet .-kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Kerrankin oli hyvä ajoitus kun keikka alkoi samaan aikaan kun itsekin reippailin lavaa kohden. Acid Runsin olin nähnyt kerran aiemmin ja silloinen trio tykitti nyt viisipäisenä kahden kitaristin ja instrumentistaan vapautetun laulajan voimin. Yllätys oli iloinen kun stage left cornerissa soitti Lauri Eloranta. Taas kävi kuitenkin vähän kuten viimeksikin, eli muutaman kappaleen jälkeen alussa iskenyt huuma laantui ja biisit alkoivat kuulostamaan liian samanlaisilta. Keikan piti alkuun toimia levyjulkkarina, mutta se kai ei yllätä miten noissa hommissa tapahtuu aina viivästyksiä. Levy kyllä kiinnostaa sillä biisien tullessa tutummiksi uskoisin keikkakokemuksestakin vihdoin tulevan kokonaisemman ja niiden muutamien bandcampissa olevien kappaleiden perusteella Acid Runsia kehtaisi kuunnella kotonakin. Jos pisteitä jaettaisiin bändin livekunnosta niin sitä tulisi kyllä täysi kymppi! Tyypit soitti hatun nostamisen arvoisella intensiteetillä setin alusta loppun ja sellaista bändiä on aina ilo katsella ja kuunnella.
MIETTIIN
Tiedättehän, kun joku hehkuttaa jotain artistia ihan överisti "siis tää on ihan törkeen kova!" ja itse suhtautuu toisen intoiluun lähinnä olan kohautuksella juu varmasti on. Eräänä astetta erikoisempana viikonloppuna (Nyrkkitappelu-osio jo blogis) mulle annettiin kolme seiskaa joista yksi oli MiettiinMonta suoraa seinää. Kuului vielä ylistäviä saatesanoja ja tieto siitä miten tossa yks tyyppi soittaa kaiken. Kohta pitikin jo kaivaa pari kappaletta esiin youtubesta sillä TÄÄ ON NIIN HYVÄ ja kappas, itse asiassa ei ollenkaan hassumpaa. Totaalinen koukutus tapahtui himassa levyn löytäessä tiensä soittimeen ja siinä vaiheessa kun se ei sieltä enää juurikaan poistunut, harkitsin pitäiskö tiputtaa Unelmissa biisin youtube-url alakerran naapurin postiluukusta meinaa on saattanut hieman tömistä.
Keikan facebook-tapahtumasivulle postattiin tulevaa ennakoiva kuvamuokkaus tämän ollessa astetta spessumpi keikka big band -kokoonpanolla. Lavalta löytyi hyvin pukeutunutta soittajaa perus kitara-rumpu-basso -kombon lisäksi ainakin kiipparistia, marakassien sheikkaajaa ja jossain välissä ilmoille tuutattiin trumpettisoolokin. En tietty tiedä mitkä kaikki elementit/soittajat tästä on mukana Miettiin ns normisetissä, joten tää oli vissiin aika hulppea tapa nähdä bändi ekaa kertaa livenä. Paniikkihäirötä Turpaan, mun top 3 Miettiin-biisit kakkonen (kolmosen ollessa vaihtuvaa sorttia ja käsittäen ainakin kolme eri biisiä) aloitti ilmeisesti muidenkin paikalla olleiden mielestä illan odotetuimman keikan. Bileet starttasi heti! Ei paljoa tarjottu rakoa hengähtää kun jo heti perään tuli Muissa Maailmoissa ja suhteessa slovarimpi Urbaani Ahdistus, jonka kertosäe nousee ihan omiin lukemiinsa, vaikuttavaa! Rappiolla 2 kohdalla muistelin miten viikkoa aiemmin Sick Thoughtsin VV:n keikan lavapyörimiset oli lähinnä vaivaannuttavaa katseltavaa kun nyt sit Lepiksessä kaikki se piehtarointi, yleisön seassa esiintyminen ja ärsykkeisiin (mm repsottava katto) reagointi oli ihan smooth operator -kamaa eikä tippaakaan teennäistä. Epäpyhän jälkeen tuli ainoa kysymysmerkki-biisi. Koveri joka pitäis tietää, jos jostain jotain tietää (ja mähän en tiiä)? Miettiin orginaali joka jäänyt huomaamatta? Anycase, jostain ilmestyi lisää nyrkin heiluttajia ja mukana laulajia, sen takia nojaisin koverin suuntaan.
Unelmissa oli up next ja toi kappalehan alkaa heti kunnon paasauksella, joten tää basistin kainalon kautta laulettu versio ei nyt ihan vastannut odotuksia etenkin kun mikrofonin johtokin lähti jossain välissä irti. Mutta ei tässä vielä kaikki! Lavalle saapui vikojen biisien SSNK ja Eläin ajaksi maskotti-panda namujen kera joita viskottiin yleisön sekaan. Niin ja tää lepiskeikka toimitti synttäribileiden virkaa ja Miettiin setin aikana jaettiin myös lahja ja kortti juhlakalulle. Ei ois uskonut tän olevan vasta illan toka bändi. Huikeeta mikä meininki!!
GENERALS
Bändi laitteli kamojaan kuntoon kun joku satunnainen päihtynyt sankari tuli kyselemään onko tää mun suosikkibändi. Vastasin miten on todettu hyväksi livenä ja julkaisivat hiljattain erittäin kovan levyn, mutta ilmeisesti vastaus oli väärä sillä oikeasti kiinnosti kuka mun mielestä parhaimman näköinen soittaja ja ketä mä niistä tulin tonne fanittamaan...JAA-A. Kerta se on ensimmäinenkin kun tällaisissa keikkapaikoissa tullaan tollasta läppää heittämään. Toi tyyppi ei valitettavasti edes vitsaillut ja onnistui lyhyessä ajassa olemaan muutenkin vitun ärsyttävä tunkiessaan liian lähelle. Pakoreitti luonnollisesti lavaa kohden, jotta pystyi myös paneutumaan tarkemmin siihen, kuka näytti parhaimmalta Lepakkomiehen valaistuksessa.
Tähän löytyi vastaus nopeasti: settilista näytti komealta jo etäämmältäkin kuikuillessa. Aloitusbiisiksi valikoitui Pissing In Cereals LP:n eka ralli Society is Full. Mikä muhun Generalsissa vetoaa (siis tiätty komeiden soittoniekkojen lisäksi!1) on heidän raisu, straight forward rosoinen meininki ja soundi, jossa kuitenkin seassa tosi koukuttavia kohtia. Asiaa tulee välissä nopealla ulosannilla ja tahdissa ei meinaa pysyä, mutta onneksi aina jostain löytyy jokin hokema mihin tarttua ja pääsee taas aukomaan suutansa biisien tahdissa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta nostettakoon esille keikallakin soitetut You Are an Asshole and Your Band Sucks joka on kiva laini huudella jo keikan keskivälissä, kuten täällä tapahtui, My Life is a Mess (and I love it) ja yks mun levysuosikki Waiting For You to Die ja siitä rivi maybe nine to five with the kids and wife / were never meant to be your life.
Joku heitti kommentia miten samoja riffejä kierrätetään vuodesta toiseen, mutta hei kierrätyshän on kunnia-asia ja kyllä toimi näinkin. Liekö Pissing In Cereals LP:n heittämillä kierroksilla osuutta asiaan, että tää Generals keikka oli parempi kun mitä heiltä edellisellä kerralla näin. Meibi, sillä keikkamatskun ollessa pääpirtein hallussa niin loppupeleissä tutuista biiseistä saa useimmiten ne parhaimmat kiksit.
Ton jälkeen hyvä laittaa videomatskuu kappaleesta joka ei mainitulta LP:ltä löydy, mut kovis on!
1981
Jättäydyin heti suosiolla taaemmaksi sillä aikataulujen heittäessä häränpyllyä tiesin lähteväni kesken keikan menemään sillä oli kiire päästä rapsuttelemaan koiruleita. Post-punkki ei ole ikinä räjäyttänyt tajuntaani, joten alkupää keikasta riitti varsin hyvin muutenkin. En kommentoi mitä lyriikkapuoli on kun ne ei nyt siinä tilanteessa jääneet mieleen, mutta muuten 1981 musapuoli oli tosi hyväntuulisen kuuloista, ehkä liiankin omaan makuun. Lauluosuuksia suoritti kaksi bändistä ja kappaleiden ruistailupuolikin oli kunnossa sillä biisit tuntuivat vain kasvavan edetessään. Oikein hyvä loppukevennys illan monipuolisessa esiintyjäkaartissa. Hyvin mielin sai häippästä.
Primary reason to attend the gig in Tampere. First band of the bill and they started over one hour after advertised playing time but hey that is Vastavirta for you during mid week. The first time I saw The Achtungs, I got a haunting/creepy vibe from them that I liked very much. This time the set came across as much more fun maybe cos of the lack of Venom shirt. When you combine singer+guitarist Joni Ekman's sound to catchy songs and throw in some guitar parts to show off its handler's talent, what's not to like? Turn out was quite good for a Thursday night and even when The Achtungs is a local band they don't over play in Tampere making their shows something not to be taken granted. Really would have loved to see their set in Turku the next day but I already had to change work shifts around to make it on time here. Maybe I'll have better luck next time as this is a band I'd definitely like to see more often.
DIE RÖTZZ
I had chosen a spot with a bit restricted view to the stage so for a moment I was confused since the singing duties were divided between the guitarist and drummer who I barely saw. When I registered what's going on it was a moment of fuuck yeaaah. This trio provided quite the beat and for me the highlights of the set were when the drummer started to introduce the songs with his hello there deep voice and when some of the songs broke the mold of good punk rock tunes and brought more diversity. Still though towards the end I found my thoughts drifting away from the set and couldn't pick up more stand outs vs. first part and so the title of the best band of the night goes to The Achtungs.
SICK THOUGHTS
Next surprise for me was that the guys from Die Rötzz played a big role in Sick Thoughts as being the background band. Background indeed because this was all about the front man DD Owen. I've seen him perform one song with Pää Kii once and immediately got a very in your face vibe from him when it comes to live setting. At that show he slayed and I wish I could say the same about this one but nope. Now if you were unlucky you could get shattered glass or mic stand to your face as throwing things towards audience was part of the stage antics which came across more like someone having a faked tempter tantrum rather than an artist who is so deep in his songs and just gets carried away. Kinda shame cos some of the songs I listened before +that mentioned guest appearance promised more but when the gap between on record and on stage was this huge, I'm sure I don't need to dig up what Sick Thoughts has been up to or follow what's to come. Surely gets you talking but when the first thing that pops in your mind is how the vocalist rolled on glass than any of the songs ..easy pass.
20.8. Lepakkomies, Helsinki
HAPPY ANIMALS
The guitar driven opening track then joined by the other players already sounded kinda promising so I just hoped the vocals would not ruin it. Didn't need to disappoint as they were just raspy enough and suitable for the music. Happy Animals had about six song set that lasted somewhat over twenty minutes and towards the last few pieces it seemed like the guys were running out of juice for banging through the set with so much intense. Only words exchange with the crowd were how someone has in a hurry to get home. Good thing there was a really straight forward sign at the ticket counter so you could pick up the band's name. I did like them so now it will be interesting to check out if any of the live's rawness can be heard also on recorded versions. Good start to the evening.
DIE RÖTZZ
Presumably Die Rötzz played the same songs as in Tampere but over here things had stepped a notch and this one was a true banger! No signs of not being focused the whole set with a smile on my face and a similar grin spotted worn by many others too. I'm convinced if stage banter awards were handed Die Rötzz vocalist/drummer would be a top contender. When bass all of sudden went all quiet and what could have been an awkward fixing things up silence it was filled with for example turning a question against and audience member when someone asked what country is the band from "I'm from my mother's cunt, how about you" and when the answer was Finland "he said that, he called your country a cunt not me". Set luckily continued and this time high light was when DD Owen handled the drummers' duties and the drummer was the front man for couple of songs. Things had got a bit wild and wet over here and for a moment it felt like watching the gig in a whole another country.
(pic from Vastavirta)
That was fun and set a hard act to follow for the next bands. One of the lines that lived from city to another: sip a beer. Yeah do that and crank up the volume on some Die Rötzz!!
THE HEARTBURNS
At first only mentioned as a surprise performer on the venue's listing and already then I got a feeling who it might be. When the cat was officially out of the bag, Saturday plans were set. Before the band took the stage it was fun to watch how front of the stage just kept getting more and more crammed. It also got my hopes up high that it's 'bout to get crazy. The Heartburns seem to have set few songs that each time start the show. A Bomb In My Head ticked off and majority of people did nothing. Nooo most of the attendees are likely to have had more ears on this band the past years than me, so I trusted the old schools to stir things up. Even Help Me Make It Through the Night was like waiting for the headliner to start until finally Retard On The Run set a whole new course and the pit came alive! This is exactly what I needed at that point and rest of the set went by pogoing around with others. Some crowd surfed a tad bit and songs like Thinkin' 'bout You and set closer Who Told Ya So? got the crazies shouting to the mic when it was pointed towards the action center. If you weren't sweaty as hell after this gig - you were not doing it right.
shitty phone pic mash up, too busy dancing
Alright and at this point due to the technical difficulties during Die Rötzz's set, timetables ran late so I had to leave before Sick Thoughts started. Also likelihood it would be just the same shit in a different setting was so high and therefore most definitely not worth waiting for the later bus. Didn't also want to see Die Rötzz fade to the background after the killer set so I guess this time instrument hiccups worked for my advantage and the night ended on a high note. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
I'm a big fan of sideshows since free weekends during summertime are a very rare treat meaning I miss out on most of the festival action. Hässäkkä-päivät in Oulu had a sick line up and I got to enjoy some of that before and after the main event. Here's some pre-Hässäkkä action!
Gulag Beach @ Lepakkomies, Helsinki 6.7. & Vastavirta, Tampere 7.7.2016
First up in Lepis was Blossom Hill who I hadn't listened before at all and only band in this text who didn't also play at Hässäkkä-päivät. From the first notes it became clear their sound was way too pop to me and my friend's liking - who I literally had to drag by arm to get her to come a bit more closer to the stage.
Majority of the crowd were friends of the band it seemed, so the kicks I didn't get from the music I got them from noticing other people enjoying their time by singing and jamming along. The band was quite chatty and shared some nostalgic stories that hit the mark with their audience. Last three songs Off The Rails, You & something I can't figure from the setlist were the best of the bunch but that being said, it's a firm but a polite no thank you to a new serving of more Blossom Hill tunes.
Then moving onto Tampere. Raivoraittius was the first band of the bill but since I'm not the best at getting going I arrived there when they finished the last one of the set. Thanks to people clapping their hands I did get to hear their encore. Next time if Raivoraittius starts the night I'll try a bit harder to put my pants on quicker.
Bad Jesus Experience
Sometimes band's name might develop a certain image in one's mind of what the band is like. I have always for some reason imagined Bad Jesus Experience being a hippie prog group. "We are Bad Jesus Experience and we play hardcore punk" that became clear and boy was I happy. I took a video at a random point of the set of what must be one of their shortest songs and in thirty and so seconds it capsulizes what the core of the band's set was about.
Then there was the song which started more slow paced, singer exaggeratedly breathing into the mic before bursting into fast paced punk the band had been delivering in your face the whole time. Songs like mentioned bring clear diversity to the set and are always welcome when seeing any band no matter the genre. With that, Bad Jesus Experience, you got my attention. Just when a moment of awkward (well not really) silence tried to creep upon during a short tuning pause, a member of the crowd asked how the bass player's holiday went and apparently bathroom pipes got cleaned up so I was not totally wrong on the progressive part haha.
Thanks to that only sunny day in the forecast, Helsinki called a day earlier than I had originally planned. Lucky me, on a Wednesday night a punk rock band from Berlin happened to play in Lepakkomies. North Korea is not the most common subject you'd expect to hear four Europeans to write about so based on that information alone Gulag Beach seemed interesting enough.
They had a quite sharp and clear sound -you could actually make something out of the lyrics without knowing them beforehand. Now that I've spent some quality time on their bandcamp, which I urge you to do so too, Gulag Beach definitely stepped up a notch at the live setting. For example the opening track of their most recent release Favela Blues, 4th on the set, Central Torture Agency and its bang-a-dang-a-dang drumming parts got me and my friend exchanging looks that indicated fuck yeaah accompanied with dork smiles.
My smile stayed on as I was glad I'd get to hear it all over again in Tampere. Same set and the high level of catchiness in their songs was evident as now I could even hum along a tad bit especially to my favourite On the Run and to Can't Stand K-Pop that had a less serious approach to the subject than rest of their songs. In Helsinki the band shed some light on the back stories for some of the songs whilst Tampere got a more straight up let's just play treatment.
I can only think of one common downside for both of the shows, the lack of people attending. Midweek slots are rough to begin with but add to that final stages of UEFA Euro (blahblah) clearly had to make it worse. What a shame as the band was so tight and first time over in Finland. In Tampere things were a bit better and those who watched the gig were clearly more interested than in Helsinki resulting in one more song after the set closer North Korean Republic. Singer of the band also asked if anyone knew any Matti Nykänen stories to please share them with him so I hope he heard some of those and that the whole band enjoyed their time in Suomenlinna on Wednesday (me&my friend: those guys must be the band who plays tonight, gotta check on google..yup that's them!). -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//
+ thx to everyone involved making the gigs happen and of course to those who bought a ticket, how fucking awesome are we for supporting live music = super awesome.
Blow Up Boom Boom @ Lepis (thx pertsa for filming)
I get intrigued when bands from abroad play over here in certain venues. The week before these shows I had plenty of time to catch up with some new music while spending a lot of time on buses. My previous touch with Italian music lied on the heavy and doomy riffs of such bands like Grime (who I just saw recently) and The Secret. This time around all the way from Milan came LineOut who reminded me a bit of Rise Against's old days with just a different lyrical approach so completely opposite to what I've heard coming from the mentioned country. Sounded like could be fun live for sure.
12.5. Lepakkomies, Helsinki & 13.5. Vastavirta, Tampere
ONE HIDDEN FRAME
I had completely mixed up One Hidden Frame with another Finnish band who I also know just by name, but who are bit more out there, so OHF's humble stance caught me by surprise. I don't think these guys even once mentioned who they are during the gig in Helsinki. Lead singer did tell that he had caught high fever just the day of the first show, shiit! I wouldn't have noticed unless he had mentioned so hats off to him and mad respect for powering through the shows.
I had a quick listen what Spotify had to offer and the band didn't bring either strong yay or nay feelings in me. Definitely way better live and made me think these guys should open for Rise Against the next time they tour over here. One Hidden Frame has the sort of melodic sound I'm sure it's more appreciated outside Finland's borders. Some of the a bit more heavier songs placed towards the end of the set stood out more, check the video clip at the end of this post for one them. Even when this wasn't the start of a new music related love story, I would not mind to catch these guys again fever-free to witness their full potential. JAAKKO & JAY
The headliner for the tour was Jaakko & Jay who are frantic duo who just beat it, beat it, beaat iiit -tempo times twenty when it comes to the live setting and while tuning, talks to and connects with the audience quite a lot. I've seen them before and my conclusion back then was: boring. First impression is not always everything so this line up got a smiley face reception. In Helsinki people close to stage were having a blast. Quite quickly my plan to stay as long as possible changed to I'll save some money if I just walk to the bus station since I just couldn't pick anything to hang on to while J&J played and the initial thought in my mind was just simply NO.
In Tampere I really tried to stay longer but could only last for first two songs near the stage. Rest of the bus waiting time I spent on the couch and thought if something comes up that's more interesting than my book then fine. One song did make me pay attention again. The one that I can't obviously name but it followed the lil' thank you speech to the audience for coming along to check out the four band line up. I could not take any credit this time since I woke up when Jätä Jämät started (not intentional but many gigs + work + no sleep= pass out danger). Seen them recently so no biggie. I can easily list several things I appreciate about Jakko & Jay, just not a single thing I enjoy to the level that it would make sense for me to listen, or deliberately go see them again.
LINEOUT
I want to end this post in a high note saving the favorite one last. I hadn't heard of LineOut before and quite honestly the combination of the words skate & punk is not what lures me in the same way compared to eg hardcore punk when checking out random events and how the bands are described as. But behold! I was immediately hooked by how damn catchy tunes the whole nine song long album Guardians of Punk Rock was full of and when accompanied with vocals that fit this style of music spot on = thumbs up all the way. Soon I noticed that my grande plan to check out heaps of new music turned into mostly just playing this one record on repeat, oops.
What still matters more in my books is how a band is live and LineOut didn't disappoint. They had a friend known from bands Jet Market and Thousand Oaks(two more Italian bands I now know of!) filling in for their actually drummer. The sets were all about Guardians of Punk Rock songs. What at the end won me over was that at first you might think the songs are just some party tunes but nope. My favorites that I got to hear both nights, Blasphemies, Whole Nation and Four Dragons with the rad "mosh friendly" heavier part, don't really scream party to you. Don't let the catchiness fool ya. After the first gig that had a quite a nice turn out for a weekday, I messaged my friend how likable the band had been and it was nice to do it all over again. No point analyzing which show was the fave one as just simply put I enjoyed myself both nights discovering a new band to listen to. LineOut seems to be quite active on the touring front so just maybe we'll see again and next time I will actually know some lyrics and not just think I know some. haha. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//
psst! the following night around 2 am when walking back home from yet another gig I noticed a guy wearing a LineOut shirt, mental high five to you stranger!
LEPIS 20.2.2016
Tänne suoraan duunista täältä Tampereelta, viuh vauh!
KULTAISET VUODET
Tais olla teemasetti, sillä ehdin vielä mukaan maailmanympärimatkan viimesille etapeille Kotkaan ja Vantaalle, ennen kuin bändi omien sanojensa mukaan teki tilaa oikeille orkestereille. Ainahan itsensä vähättely vetoaa tähän kansaan, joten keep on keepin' on. Kun on ikuinen reissukuume päällä, tämä mahdollinen teemasetti herätti uteliaisuuteni siinä määrin, että olin jo sijoittamassa osan menetetyistä liveminuuteista tarkastaakseni minkämoista musiikkia bändi on jo mahdollisesti julkaissut. Aika matalan profiilin porukka, sillä en löytänyt mitään paitsi linkin kristilliseen kirjakauppaan kyllä. Ne kaksi biisiä eivät olleet tarpeeksi säväyttäviä, että näkisin yhtään enempää vaivaa kaivaakseni Kultaiset vuodet jostain esille eli neeeeext.
FLIPPIPUISTO
Jäi hieman häiritsemään ennen keikkaa kuultu toteama bändin maineesta vastattuani kysymykseen kuka soittaa seuraavana. Epäselväksi jäi oliko heitto nega- vai positiivissävyinen. Hmm. En ihan odottannut näkeväni Flippipuistoa uudestaan näinkin pian. Parin viikon takaisesta keikasta jäi tosiaan pari julkaisematonta laulua mieleen ja toinen oli oharit (jotain). Settilistakin auttaa hyvin kun kyseistä sanaa ei siinä mainita, vaan se saattoi olla listan mukaan (don't quote me) SNUFF. Heti tulee mieleen Nicolas Cage:8MM, eli jos mitään tekemistä ton leffan kanssa, kyseessä onkin astetta sairaammat oharit ja taidan heittää vesilintua viime keikan jälkeisillä kesäyön biletysbändin mielikuvilla. Tosin lintuja ei saa heitellä millään t: kreisi bird lady, joka todellakin nalkuttaa jos kakrut kivittää lokkeja prkl. Suolijärvi, Hervanta, never forget.
Tai sitten se oli toi "vatos" tai ei ollu. Ihan 10+ blogimatskuu nyt kyl esillä. En pahoittele.
Takuuvarmasti en ole tätä porukkaa näkemässä parin viikon sisään, joten ehkä sitten seuraavalla kerralla uuteen biisin on ilmestynyt ne odottelemani räppiosuudet. Nyt kyllä jo muissa kappaleissa tarjolla pienissä määriin ska/reggae viboja pitäen punk-pohjan mukavan freesinä, thumbs up to you dudes. Tällä kertaa setti jostain syystä tuntui lyhyemmältä mitä Tampereella. Siksi olikin riemastuttavaa huomata bändin pitävän pikapalaverin ja kuultiin vielä Nollaseiska koveri ennen setin päättävää Operaatio Charlie Sheeniä. Viimeksi mainittu varmaankin se bändin tunnetuin kappale tällä hetkellä, mutta toivottavasti se ei jumitu vikalle paikalle kerta muissakin kappaleissa havaittavissa samanlaisia grande finalen kestäviä koukkuja. Nyt se hyväksyvä nyökyttely vaihtui jo feisbuuk-peukkuun, eli silmällä pitäen mitä luvassa seuraavaksi.
Mun Hollywood (Nollaseiska koveri)
HÄIRIKÖT Helsinki-levyn mukana olisi pitänyt tulla varoitustarra kuuntelemisen saattavan aiheuttaa äkillisiä suunnitelmien muutoksia, sillä mun piti jo pitkän aikaa olla tänä iltana Vastiksella ihmettelemässä Hexvesseliä. Lahden keikka ja tää levy teki tehtävänsä,että kyllä sen punkrockia pitää just nyt enemmin olla kuin ituhippifolkmusaa (heh). Yhteistä viikon takaisen keikan kanssa oli se, että jälleen räp-musiikkia dissattiin Häiriköt-diggarin ottaessa esille huolestuttavan pointin, miten yleisössä ei nuorison edustajia juurikaan ollut paikalla. Selkeesti himassa turmeltumassa räppiä kuunnellen.
Mitä raisumpi kansa sitä paremmalta bändikin kuulostaa ja Lepiksessä yleisöstä oli oiva joukkio hyvin menossa mukana. Häiriköt-tuotannosta löytyy monta hyvää power to you biisiä toimien noin kolmen minuutin mittaisina musiikkiterapiasessioina varmaan useammallekin paikalla olleelle, hyvänä esimerkkinä vaikkapa molemmat keikalla soitetut Elämä on kovaa ja yksi oma suosikkini Musta tulevaisuus. Myöhäisheränneenä tämänkin bändin suhteen olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että vaikka se vanhempikin tuotanto loistaa etenkin livenä, mulle Helsinki levyn kappaleet toimii asteen verran paremmin ja niitähän setissä on. Kelpaa jatkossakin käydä keikoilla.
Taistelulaulu:
LUONTERI SURF
Tämä bändi on takonut maita ja mantuja kauemmin mitä allekirjoittanut kuluttanut ilmaa. Myönnän, etten silti tiennyt Luonteri Surfista tätä iltaa ennen kuin keikan tapahtumasivulle linkitetyn Peruskallio-kappaleen, jonka perään keikalla alettiinkin huutelemaan jo hyvin pian. Alkuillasta huomioni oli kiinnittynyt veikeään kitarakaappiin teipattuun lehmän kuvaan. Ennen h-hetkeä hoksasin laskea yks plus yks, senhän on pakko olla Luonteri Surf-lehmä! Maalaisromantiikkapunkkia taisi joku sanoa?
Setin alkuosioon oli heti sijoitettu myös iisitempoisempia kovin kauniita kappaleita. Sydän suli viimeistään siinä vaiheessa kun Möö lähti käyntiin ja sähköurkusolisti otti vain mikrofonin kouraan ja hitaat kappaleet oli hetkeksi historiaa. Tässä tuli oikein kova viiden-kuuden biisin putki kunnes takaisin urkujen pariin ja vastuu lauluosuuksista jaettiin taas basistin kanssa. Olin erittäin tyytyväinen päätökseeni antaa jälleen liven puhua puolestaan, sillä nämä konkarit pitivät otteessaan heti alkutekijöissään. Kyllä oli hymy herkässä. Jos bändin Lepikseen luomaa tunnelmaa pystyisi purkittamaan, niin sen purnukan kantta ei tarvitsisi paljon raotella niinä harmaimpina päivinä, jotta saisi taas syyn olla iloisempi.
Enemmistö selkeästi tiesi ketä olivat tulleet katsomaan ja eipä jäänyt epäselväksi Luonteri Surfillekaan. Kirjatun setin jälkeen encoressa kuultiin Motörhead ja odotetusti se Peruskallio. Näidenkin jälkeen taputeltiin ja huudeltiin toiveikkaasti tuplaencore silmissä kiiluen, mutta kaikkea ei voi saada ja olihan tuossa jo tullut hieno lopetus tälle erää. Ai että olin onnellinen että Luonteri Surfiin oli niin helppoa tykästyä. Illan vtk eli vitun tyhmä kysymys kuului "oliko hyvä keikka". Kun koitti aika häipyä, huomasin lattialla aanelosen varustettuna viestillä loppuunmyyty. Toivottavasti oli tän keikan aikaansaannoksia! -kilu ✌ / yykaahoovee
Now if you were unlucky you could get shattered glass or mic stand to your face as throwing things towards audience was part of the stage antics which came across more like someone having a faked tempter tantrum rather than an artist who is so deep in his songs and just gets carried away. Kinda shame cos some of the songs I listened before +that mentioned guest appearance promised more but when the gap between on record and on stage was this huge, I'm sure I don't need to dig up what Sick Thoughts has been up to or follow what's to come. Surely gets you talking but when the first thing that pops in your mind is how the vocalist rolled on glass than any of the songs ..easy pass.
