Kerrankin oli hyvä ajoitus kun keikka alkoi samaan aikaan kun itsekin reippailin lavaa kohden. Acid Runsin olin nähnyt kerran aiemmin ja silloinen trio tykitti nyt viisipäisenä kahden kitaristin ja instrumentistaan vapautetun laulajan voimin. Yllätys oli iloinen kun stage left cornerissa soitti Lauri Eloranta. Taas kävi kuitenkin vähän kuten viimeksikin, eli muutaman kappaleen jälkeen alussa iskenyt huuma laantui ja biisit alkoivat kuulostamaan liian samanlaisilta. Keikan piti alkuun toimia levyjulkkarina, mutta se kai ei yllätä miten noissa hommissa tapahtuu aina viivästyksiä. Levy kyllä kiinnostaa sillä biisien tullessa tutummiksi uskoisin keikkakokemuksestakin vihdoin tulevan kokonaisemman ja niiden muutamien bandcampissa olevien kappaleiden perusteella Acid Runsia kehtaisi kuunnella kotonakin. Jos pisteitä jaettaisiin bändin livekunnosta niin sitä tulisi kyllä täysi kymppi! Tyypit soitti hatun nostamisen arvoisella intensiteetillä setin alusta loppun ja sellaista bändiä on aina ilo katsella ja kuunnella.
MIETTIIN
Tiedättehän, kun joku hehkuttaa jotain artistia ihan överisti "siis tää on ihan törkeen kova!" ja itse suhtautuu toisen intoiluun lähinnä olan kohautuksella juu varmasti on. Eräänä astetta erikoisempana viikonloppuna (Nyrkkitappelu-osio jo blogis) mulle annettiin kolme seiskaa joista yksi oli MiettiinMonta suoraa seinää. Kuului vielä ylistäviä saatesanoja ja tieto siitä miten tossa yks tyyppi soittaa kaiken. Kohta pitikin jo kaivaa pari kappaletta esiin youtubesta sillä TÄÄ ON NIIN HYVÄ ja kappas, itse asiassa ei ollenkaan hassumpaa. Totaalinen koukutus tapahtui himassa levyn löytäessä tiensä soittimeen ja siinä vaiheessa kun se ei sieltä enää juurikaan poistunut, harkitsin pitäiskö tiputtaa Unelmissa biisin youtube-url alakerran naapurin postiluukusta meinaa on saattanut hieman tömistä.
Keikan facebook-tapahtumasivulle postattiin tulevaa ennakoiva kuvamuokkaus tämän ollessa astetta spessumpi keikka big band -kokoonpanolla. Lavalta löytyi hyvin pukeutunutta soittajaa perus kitara-rumpu-basso -kombon lisäksi ainakin kiipparistia, marakassien sheikkaajaa ja jossain välissä ilmoille tuutattiin trumpettisoolokin. En tietty tiedä mitkä kaikki elementit/soittajat tästä on mukana Miettiin ns normisetissä, joten tää oli vissiin aika hulppea tapa nähdä bändi ekaa kertaa livenä. Paniikkihäirötä Turpaan, mun top 3 Miettiin-biisit kakkonen (kolmosen ollessa vaihtuvaa sorttia ja käsittäen ainakin kolme eri biisiä) aloitti ilmeisesti muidenkin paikalla olleiden mielestä illan odotetuimman keikan. Bileet starttasi heti! Ei paljoa tarjottu rakoa hengähtää kun jo heti perään tuli Muissa Maailmoissa ja suhteessa slovarimpi Urbaani Ahdistus, jonka kertosäe nousee ihan omiin lukemiinsa, vaikuttavaa! Rappiolla 2 kohdalla muistelin miten viikkoa aiemmin Sick Thoughtsin VV:n keikan lavapyörimiset oli lähinnä vaivaannuttavaa katseltavaa kun nyt sit Lepiksessä kaikki se piehtarointi, yleisön seassa esiintyminen ja ärsykkeisiin (mm repsottava katto) reagointi oli ihan smooth operator -kamaa eikä tippaakaan teennäistä. Epäpyhän jälkeen tuli ainoa kysymysmerkki-biisi. Koveri joka pitäis tietää, jos jostain jotain tietää (ja mähän en tiiä)? Miettiin orginaali joka jäänyt huomaamatta? Anycase, jostain ilmestyi lisää nyrkin heiluttajia ja mukana laulajia, sen takia nojaisin koverin suuntaan.
Unelmissa oli up next ja toi kappalehan alkaa heti kunnon paasauksella, joten tää basistin kainalon kautta laulettu versio ei nyt ihan vastannut odotuksia etenkin kun mikrofonin johtokin lähti jossain välissä irti. Mutta ei tässä vielä kaikki! Lavalle saapui vikojen biisien SSNK ja Eläin ajaksi maskotti-panda namujen kera joita viskottiin yleisön sekaan. Niin ja tää lepiskeikka toimitti synttäribileiden virkaa ja Miettiin setin aikana jaettiin myös lahja ja kortti juhlakalulle. Ei ois uskonut tän olevan vasta illan toka bändi. Huikeeta mikä meininki!!
GENERALS
Bändi laitteli kamojaan kuntoon kun joku satunnainen päihtynyt sankari tuli kyselemään onko tää mun suosikkibändi. Vastasin miten on todettu hyväksi livenä ja julkaisivat hiljattain erittäin kovan levyn, mutta ilmeisesti vastaus oli väärä sillä oikeasti kiinnosti kuka mun mielestä parhaimman näköinen soittaja ja ketä mä niistä tulin tonne fanittamaan...JAA-A. Kerta se on ensimmäinenkin kun tällaisissa keikkapaikoissa tullaan tollasta läppää heittämään. Toi tyyppi ei valitettavasti edes vitsaillut ja onnistui lyhyessä ajassa olemaan muutenkin vitun ärsyttävä tunkiessaan liian lähelle. Pakoreitti luonnollisesti lavaa kohden, jotta pystyi myös paneutumaan tarkemmin siihen, kuka näytti parhaimmalta Lepakkomiehen valaistuksessa.
Tähän löytyi vastaus nopeasti: settilista näytti komealta jo etäämmältäkin kuikuillessa. Aloitusbiisiksi valikoitui Pissing In Cereals LP:n eka ralli Society is Full. Mikä muhun Generalsissa vetoaa (siis tiätty komeiden soittoniekkojen lisäksi!1) on heidän raisu, straight forward rosoinen meininki ja soundi, jossa kuitenkin seassa tosi koukuttavia kohtia. Asiaa tulee välissä nopealla ulosannilla ja tahdissa ei meinaa pysyä, mutta onneksi aina jostain löytyy jokin hokema mihin tarttua ja pääsee taas aukomaan suutansa biisien tahdissa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta nostettakoon esille keikallakin soitetut You Are an Asshole and Your Band Sucks joka on kiva laini huudella jo keikan keskivälissä, kuten täällä tapahtui, My Life is a Mess (and I love it) ja yks mun levysuosikki Waiting For You to Die ja siitä rivi maybe nine to five with the kids and wife / were never meant to be your life.
Joku heitti kommentia miten samoja riffejä kierrätetään vuodesta toiseen, mutta hei kierrätyshän on kunnia-asia ja kyllä toimi näinkin. Liekö Pissing In Cereals LP:n heittämillä kierroksilla osuutta asiaan, että tää Generals keikka oli parempi kun mitä heiltä edellisellä kerralla näin. Meibi, sillä keikkamatskun ollessa pääpirtein hallussa niin loppupeleissä tutuista biiseistä saa useimmiten ne parhaimmat kiksit.
Ton jälkeen hyvä laittaa videomatskuu kappaleesta joka ei mainitulta LP:ltä löydy, mut kovis on!
1981
Jättäydyin heti suosiolla taaemmaksi sillä aikataulujen heittäessä häränpyllyä tiesin lähteväni kesken keikan menemään sillä oli kiire päästä rapsuttelemaan koiruleita. Post-punkki ei ole ikinä räjäyttänyt tajuntaani, joten alkupää keikasta riitti varsin hyvin muutenkin. En kommentoi mitä lyriikkapuoli on kun ne ei nyt siinä tilanteessa jääneet mieleen, mutta muuten 1981 musapuoli oli tosi hyväntuulisen kuuloista, ehkä liiankin omaan makuun. Lauluosuuksia suoritti kaksi bändistä ja kappaleiden ruistailupuolikin oli kunnossa sillä biisit tuntuivat vain kasvavan edetessään. Oikein hyvä loppukevennys illan monipuolisessa esiintyjäkaartissa. Hyvin mielin sai häippästä.
No huppista, aloitin hahmottelemaan tätä merkintää jo tuolloin marraskuussa, mutta jotenkin se jäi muiden keikkojen sekä muuton jälkipyykin jalkoihin. Yksi illan bändeistä teki kuitenkin niin suuren vaikutuksen, että pakko saada jotain tänne blogin puolellekin. Tässä olisi luonnoksen ja eritasoisten muistikuvien varaan kasattua sössöä kera laadukkaiden kuvien nyt sitten käsillä. S'il vous plait!
6.11.2015 @ Vastavirta
Iltavuorosta suoraan Vastikselle. Ensimmäinen bändi Peruskoulu taisi juuri aloitella kun kurvasin Vastavirran kohdalle, sillä jotain möykkää kantautui ulkopuolellekin asti. Ensireaktio oli Aivolävistys, sillä sama laulajahan kyseessä. Jännä, etten kuunneltavissa olevien biisien perusteella tätä jo tajunnut kun onhan hänellä kuitenkin niin tunnistettavissa oleva lauluääni. Rikkinäinen ja väkivaltainen maailmankuva nousi bandcampissa ilmaiseksi ladattavissa olevan levyn kappaleista suosikikseni ja se taisi olla setin viimeisiä biisejä. Ei kaiken tarvitse olla tajunnanräjäyttävää tai pyörän uudelleen keksimistä. Peruskoulu on kovin ..no just peruspunkkia ja näistä tän illan punk/hc-osaston edustajista varmasti se iisein pala nielaistavaksi jos haluaa varovasti tän tyyppisen musan ovelle ummikkokorvin koputella. Luonnoksesta löytyi ytimekkäästi: "juu, me likes!". Ei lisättävää.
Acid Runs
Netistä löytyi vain pari maistiaista Acid Runsin tuotannosta ja tämähän olikin rock'n'roll! Erittäin menevää musiikkia, jota kelpasi kuunnella myös livenä. Jotain jäi kuitenkin keikasta uupumaan kun huomasi livevedon jättävän fiiliksen vain puolitiehen verrattuna minkälaiset pippalot korvien väliin syntyi kuulokkeiden johtoa pitkin bandcamp-linkin takaa. Kun nyt taas palaa biisien luokse, joulukuussa kahden muun kappaleen joukkoon lisätty Your Head vie pisimmän korren luoden jälleen odotukset kovasta livebändistä ja kaiketi levystäkin. Acid Runs ansaitsee ehdottomasti uuden tilaisuuden mun kirjoissa sillä en nyt yhden esityksen ja noin hyvien nauhoitusten perusteella halua uskoa tän porukan oikeasti olevan niin "ai tää oli tässä?" tasoa mitä keikkoihin tulee. Enpä itsekään tainnut kovin skarppina olla liikenteessä sillä olin kirjoittanut luonnokseen tän bändin kohdalle plussaa suomenkielestä. I'll get my coat...
Loppusijoitus
Ouuuuyeaaaaaahhh! Bändin nimeen useasti ennenkin törmänneenä vihdoin sitten livenä ja JUST tätä kaipasinkin enkä tajunutkaan kuinka paljon! Osui ja upposi, napakymppi ja mitä näitä nyt on. Edellisen illan pääosin kepeiden Monsters of Pop bändien jälkeen Loppusijoitus oli juuri oikean asteista paahtoa saaden kaksi edellistä orkesteria vaikuttamamaan vauvan pepun talkilla taputtelulta. Kunnon kohkaamista ja näillä oli myös mystinen alkunauha, joka viritteli kiinnostusviisarin samantien sojottamaa tappiin asti *bojoing*. Brutaalin sahaamisen ohella biiseistä löytyi myös breakdown-osia, joten setti ei ollut pelkkää nautinnollista peltiämpäri päähän ja lyö sillä lekalla!!! -meininkiä. Keikkojen jälkeen olin jo kukkaron nyörit auki huutelemassa shut up and take my money, mutta bändillä ei vielä mitään fyysistä kamaa ollut tarjottavissa. Tällä keikalla mainosteltiin kyllä tulevaa seiskatuumaista, mutta sille ei vielä ole jostain kumman syystä löytynyt julkaisijaa. En kyllä voi olla ainoa joka into piukeena odottelee tän asian etenemistä, sen verran kovaa kamaa. Bandcamp tarjoaa maistiaisia tulevasta.
Tässä tosiaan kolme kuukautta keikan jälkeen näitä tekstejä tänne pääosin näpyttelen ja edelleen kumpuaa nuo ensifiilikset pintaan. Luonnokseen on piirrelty sydänkin, heh. Hyvin harvoin tuohon enää mitkään orkesterit tänä päivänä kykenevät, joten bändi jota pitää silmällä 2016: Loppusijoitus. Vaikuttaa vain kovin pahasti siltä, että Loppusijoituksesta kehkeytyy mun seuraava Lighthouse Project, mitä siis tulee keikkojen ja aikataulujen yhteensopivuuteen. Esmes nyt lauantaina bändin kalenterissa koreilee Jyväskylä - no can do sillä matkahuolto prkl karsi jo viime vuoden puolella yhden lifelineni eli JKL-TRE yövuoron. SNIF. Myös se joulukuinen Tre-keikka osui 2015 vuoden surkeimpaan mahdolliseen ajankohtaan, you see a pattern here? Kova luotto silti, että vielä tässä ehtii ja pääsee joko romuttamaan nämä kuherruskuukausi-fiilikset tai sitten jatkaa tässä vain ouuuuuuyeaaaaah-ilmaisuun kykenevässä tilassa liihottamista. High on harkkore!
Hjärnblödning
Well hello Jane Doe. Ulkomusiikillisilla asioilla ei sinänsä pitäisi olla vaikutusta, mutta jos jonkun bändiläisen (oli kyseessä mikä bändi tahansa) ihoa koristaa tämä hooveen sivupalkistakin tuttu kuva niin mun huomio on taattu. Osui hyvään saumaan, sillä edellisen bändin jälkeen olin jo valmis lähtemään kotio kun eihän siitä voinut paremmaksi pistää. Ei pistänytkään, mutta plussan puolelle silti päästiin. Hjärnblödning oli varsin mielenkiintoinen jo pelkästään kahden vokalistin ansiosta. Lisätään päälle vielä ulosanti på svenska niin ollaan jo suht kaukana perusbändikokoonpanoista. Yllätys yllätys, etten lyriikoista mitään poiminut livetilanteessa, mutta eipä sitä aina tajua kaikkea suomenkielisistä sanoituksistakaan varsinkaan iltana, jona onnistuin kuulemaan englantiakin suomena. Tähän ei fanityttöilysydämiä piirrelty, mutta diggasin silti kovin kerta livenä soitto kulki saumattomasti ja sehän riittää jatkoon. Tältä illalta Hjärnblödningin ja Loppusijoituksen vois suoraan poimia lämppäämään Convergea sitten kun seuraavan kerran saapuvat Suomeen. Meikä tuulettaa jo pelkkää ajatustakin tästä.
Hard Action
Muhun suurimman vaikutuksen teki miten keikan jälkeen bändistä näki, että nyt on muuten annettu kaikki. Yleisö janosi lisää soittajilta, jotka vaikuttivat tässä kohtaa olevan lähinnä nestehukan partaalla. Hard Actionin kanssa kävin päinvastoin mitä Acid Runsin. Nyt ei ne levyversiot tehneet minkäänlaista vaikutusta. Tää jytä olisi mulle todennäköisesti toiminut huomattavasti paremmin suomeksi, sillä tässä enkun ulosanti tökki hieman liikaa ja näin ollen laitan enemmin sen AC/DC:n pauhamaan kun annan Hard Actionin tuotannon hiipua keskittyneen kuuntelun piiristä sinne taustalle jonotusmusiikin tasolle. Bandcampissa joku oli kommentoinut bändin kuulostavan nimeltään ja toi on kyllä osuvasti sanottu! Livenä kelpaa todellakin toistekin, levyltä ei niinkään. I'm not enough of a rock'n'roll lover just yet.
*
Huikea ilta kaiken kaikkiaan. Huokeaan hintaan edustettuna niin punkkia/hooseeta kuin sitä rokimpaakin menoa. Hyvä konsepti tarjoten mahdollisuuden poiketa sen oman mukavuuskuplan ulkopuolellekin. Myöhäiset thumbs upit vaan kaikille asianosaisille. -kilu ✌ yykaahooveFB / insta
