Lämppäribisnes vol. 5: LEO ja Teppo Vapaus Pohja-klubilla 28.11.2015

Jälleen kerran olin mestoilla, koska Tiisu. Siihen liittyvää höpötystä löytyy täältä!

Mietin Helsinkiin busseillessani, että mihinköhän hipsteriluolaan sitä oikein ollaan menossa. Välillä sitä jää aina kiinni omista ennakkoluuloistaan, sillä Pohja-klubi osoittautui loppujen lopuksi tosi lämpimäksi ja sydämelliseksi paikaksi lievästi hämäräperäisestä sijainnistaan huolimatta. Emme ehtineet kauaa paikalla hillua, kun meidät tultiin melkeinpä kädestä pitäen hakemaan pikkujoulupurtavien ääreen ja käskettiin painokkaasti syömään (kun pöydässä on kolmea eri juustoa niin ei tartte kyllä kahdesti käskeä!). Aikamoista.

LEO

Ensimmäisenä lavalle astui Leo. Muutaman biisin olen jo kuopatun Face Of Godin repertuaarista joskus kuullut, joten kaverin historia on jossain määrin tuttu. Soolomatsku poikkeaa kuitenkin Face Of Godin tuotannosta aika tavalla, joten käytännössä kyseessä oli mulle täysin uusi tuttavuus ja uudet biisit. Se on aina siistiä, kun saa yllättyä positiivisesti. Nämä artisti&kitara-hommat ovat itselleni vähän vaikeita, koska kaikki tuppaavat usein kuulostamaan omiin korviini liian samankaltaisilta ja siksi jaksan harvoin innostua. Tässä tyypissä ja meiningissä oli kuitenkin sitä jotain!

Harvemmin on niin mukavaa hytkyä ja heilua itselle täysin tuntemattomien biisien tahdissa kuin tällä keikalla oli. Haluaisin kovasti marssia kauppaan ostamaan levyllisen tätä kamaa, mutta se ei valitettavasti ole vielä mahdollista. Jospa ei kuitenkaan kauhean kauaa tarvitsisi odottaa?
Keikan aikana kaverin kanssa käyty lyhyt ja ytimekäs keskustelu tiivistää homman aika hyvin:

"Täähän on oikeestaan ihan tosi hyvä."
"Ja aika söpö."

Teppo Vapaus

Seuraavaksi vuorossa oli Teppo Vapaus. Tähän väliin on pakko heittää lyhyt historiikki. Kävimme blogin toisen puoliskon kanssa aikoinaan aktiivisesti Maj Karman keikoilla ja Teppo tulikin meille sitten tutuksi niihin aikoihin kun Karman kuolonkorina alkoi. Yritimme myös innostua Herra Ylpön ja Ihmisten hommista ja siinä sivussa todistimme myös muutamat Vapaus-gigsit, mutta se yritys kuitenkin kuivui kokoon hyvin nopeasti. Elin Tepon tekemisien suhteen lähes täydellisessä pimennossa parin vuoden ajan, kunnes eksyin muutama kuukausi sitten ensimmäiselle Tiisukeikalleni Tampereen Klubille. Teppo oli siellä lämppärin roolissa ja koin melko intensiivisen déjà vu -hetken setin alkaessa samalla biisillä kuin keväällä 2012, jolloin hän lämmitteli Ihmisiä samaisessa mestassa.

Seuraa mielipide: en ole koskaan erityisesti pitänyt Teppo Vapauden musiikista. En silloin vuosia sitten eikä mieli ole juurikaan siitä muuttunut. Joskus vaan tulee vastaan semmoista musaa, jota kuullessani lähtisin mielummin keikan ajaksi ulos röökille vaikka en edes polta. Mitään sen kummempaa syväanalyysia en osaa asian tiimoilta antaa ja kyllähän kaikki tietää mitä mielipiteistä sanotaan...

Nyt kun olen syksyn mittaan taas herran menoa vähän tiiviimmin seuraillut, niin kannattajia hänelle on kyllä kertynyt. Se näkyi selvästi Pohja-klubin keikalla, sillä porukka taisi yltyä illan äänekkäimpään yhteislauluun (tai huutoon, heh) Runoilija ulos!-sinkkubiisin aikana. Innostusta ja kannustusta riitti muutenkin läpi koko keikan, ja hyvä niin. Keikkakaverini todisti Vapaus-meininkiä livenä ensimmäistä kertaa ja kuulemma boogie oli mieleistä. Itseltäni jutun hienous menee kuitenkin edelleen ohi niin että viheltää, ei mahda mitään. Teppoa voisi kai kuvailla ennemminkin tulkitsijaksi kuin laulajaksi ja omat preferenssini ovat vahvasti kallellaan jälkimmäisen suuntaan. Myös Vesa-Matti Loiri on kuulemma tulkitsija ja meitsi on kyllä lännen nopein kanavanvaihtaja kun sitä ölinää jostain tuutista tulee. Mulla on siis selvästi joku tulkitsijavamma.

Vaikka musapuoli ei juuri herätä ihastusta, niin tyypin kirjalliset tuotokset uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Herra Ylpön Sydämen ahmaisin aikoinaan yhdessä illassa ja Soundista löytyviä juttuja lueskelen mielelläni. Jännä miten yksi asia toimii, mutta toinen ei. Kukaan ei kyllä voi yrityksen puutteesta mua soimata, sillä Tepon soolokeikkoja on tullut aikojen saatossa nähtyä about kymmenkunta ja yksi bändikeikkakin tänä syksynä Porin Montussa. Onneksi maailmassa tuntuu olevan monia muita otuksia, jotka tajuavat tämän jutun niin meikäläinen voi kilaroida rauhassa jossain muualla.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk + instagram

Pohjalta Kom-ravintolaan

Tiisu (soolo) @ Pohja-klubi, Helsinki 28.11.2015

Tiisun bändimeininki on tullut syksyn mittaan melkoisen tutuksi, joten odottelin tätä soolokeikkaa into piukeana. Oli kiva päästä näkemään miten homma toimii yhden miehen voimin. Illan aloittivat Leo ja Teppo Vapaus, joista kirjoittelen lähitulevaisuudessa Lämppäribisneksen puolelle. Pohja-klubi oli astetta erikoisempi keikkapaikka, jonne sai roudailla omat juomat ja muutenkin hengittää vapaammin kuin yleensä.

Ihmisten tarkkaileminen kuuluu lempipuuhiini ja tuolla oli kyllä (kirjaimellisesti) pyörimässä jos jonkinmoista hermannia sekä lavalla että yleisössä. Ei tullut ainakaan aika pitkäksi heitä seuraillessa ja naurua riitti kiitettävästi. Keikan alussa vähän koitettiin slovareita, mutta porukka oli enemmän ja vähemmän riehakkaalla mielellä, joten nopeatempoisempiin biiseihin keskittyminen oli hyvä veto. Jos Guinnessin ennätystenkirjassa on kategoria katkeaville kitaran kielille niin Henkan kannattaisi varmaan harkita osallistumista. Meniköhän siinä kaksi vai kolme biisiä, niin yksi kitara oli pois pelistä ja kohta toinen. Lavan sivuun oli tuotu piano, joka helpotti tilannetta kunnes kehiin saatiin vielä kolmas kitara, joka palveli uskollisesti loppukeikan.

Kaikki viisut kuulostivat kyllä hyviltä tällaisina riisutumpinakin versioina ja olin vähän yllättynyt miten tymäkältä esimerkiksi Napa tai Viherhukka kuulostivat vaikka taustalla ei ollut isoa soitinarsenaalia. Lavalla nähtiin pariin otteeseen myös vierailijoita, aika kiva ylläri etten sanois!

 

Viulun ja duettojen takia tuli ihan väkisin mieleen eräs lokakuinen perjantai-ilta. Pohja-klubin keikkaa voisi kevyesti kuvailla köyhän miehen versioksi Tavastian riennoista, heh. Ei siis hassumpi ollenkaan! Kommelluksista ja katkenneista kielistä huolimatta keikka oli ainakin omiin silmiini onnistunut ja keikkakamukin tuntui tykkäilevän. Jos pitäisi jotain vertailua vielä harrastaa, niin meininki tuntui olevan tällä kertaa vähän normaalia vapautuneempi ja spontaanimpi, vaikka ei Tiisun bändikeikkojakaan voi todellakaan miksikään pönötysfesteiksi kutsua, päinvastoin. Soolokeikan näkeminen ja kuuleminen oli kuitenkin mukavaa vaihtelua, eiköhän näille tule tulevaisuudessakin eksyttyä tilaisuuden tullen.

Keikan päätyttyä ilta jatkui tanssikilpailulla ja mulla oli vahva luotto varsinkin seuralaiseni mooveihin. Ei siinä mennyt montaa minuuttia kun Michael Jackson jo pyöri haudassaan ja meille kiikutettiin siitä hyvästä pullo skumppaa. Meikäläisen "klo 01.00 bussilla tunnollisesti kotiin" suunnitelma kosahti alta aikayksikön. Loppujen lopuksi vietin ihanan välikuoleman ystävän pehmoisessa punkassa ja jatkoin kotimatkaa aamupäivällä puuskuttavana, mutta muuten elämääni suht tyytyväisenä darrapeikkona. Kiitos ja anteeksi, Pohja-klubi.

Tiisu @ Kom-ravintola, Helsinki 30.11.2015

Sunnuntain oloista selvittiin ja sitten olikin taas aika pakata reppu (okei en edes ehtinyt purkamaan sitä) ja suunnata takaisin pääkaupunkiin! Kom-ravintolan lavaa voisi kuvailla yhdellä sanalla riittämättömäksi, koska puolet bändistä jäi sen ulkopuolelle. Tunnelma oli muutenkin mukavan intiimi ja tiivis. Kerrankin mestoilla taisi olla vain keikasta aidosti kiinnostuneita ihmisiä eikä yhtäkään rokkipoliisia, jes!

Illan aikana kuultiin niin vanhoja kuin ihan uutukaisia biisejä, messeviltä kuulostivat kaikki. Vierailijat alkavat olla Helsingin keikoilla jo vakio, lavalla nähtiin ensin fonisti ja Sallamarja tuli heti perään duetoimaan Virtaset. Tajusin muuten vasta tällä keikalla miten synkät lyriikat Partiolapsissa on, tsiisus sentään. Jotenkin se suhteellisen kevyt ja mukava melodia on aikaisemmin onnistunut harhauttamaan meikäläistä. Jännä miten jotain biisiä voi kuunnella monta kertaa ennen kuin lopulta oikeasti kuulee sen. Vauhdikkaampien biisien aikana välillä vähän harmitti kun ei oikein voinut nostaa pehvaa ylös penkistä ja alkaa heilumaan, vaikka teki kovasti mieli. Paikallaan pysyminen ei ole yhtään mun juttu kun keikoista puhutaan, mutta tällä kertaa bändin vauhdikas meno sai ajatukset pääosin muualle istumisen tyhmyydestä. Biisilistassa tunnelmointi ja räyhääminen olivat hyvässä tasapainossa, molempia tuli sopivasti.

Tässä laadukas 20 sekunnin pituinen ja kummallisesta kohdasta katkeava videopläjäys. Biisihän on Tänään sä musta hullaannut!

Levylaulajalla meni tosiaan vielä vähän lujempaa kuin yleensä ja sain nauraa vedet silmissä vastapäätä istuneen keikkakuoman ilmeille kun parin sentin päässä viuhui vimmatusti milloin kitaran kaula, mikkiständi tai varpaat. Kaverin helpotus oli suuri, kun akkarista katkesi kieli (jälleen kerran!) ja yksi lentävä esine oli vähän aikaa pois kuvioista. Ei tällä keikalla tosin naurattaneet pelkästään kaverin lievästi kauhunsekaiset ilmeet vaan ylipäätään tuli hekoteltua enemmän kuin millään keikalla vähään aikaan, oli vaan kaiken kaikkiaan ihan älyttömän hillitöntä ja iloinen tunnelma alusta loppuun. Harvemmin mulla on maanantai-iltaisin niin kivaa.

Välillä melkein hirvittää miten ryminällä tämä poppoo on singahtanut omien kotimaisten suosikkieni kärkeen, mutta eipä näitä sydämen asioita vastaan kannata taistella, enkä helvetti vieköön edes halua. Harva orkesteri pystyy tuottamaan iloa ja valoa vastaavalla intensiteetillä, joten toivottavasti Tiisu pysyy Suomen musakartalla vähintään maailman tappiin asti ja mieluiten pidempään.

- juoksepoistytto

hoovee feisbuuk // hoovee insta