Lämppäribisnes vol. 6: Nikke Ankara

Nuo "varsinaiset" Alpha Omega Tourin postaukset ja rundia seuranneet muut keikat ovat vieneet niin paljon aikaa ja energiaa, että kiertueen lämppäri Nikke Ankara pääsee käsittelyyn vasta tässä vaiheessa. Hups? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja eihän rundin päättymisestä ole kuin kuukauden verran, heh.

Tunnustan, että en tiennyt tyypistä ennen kiertueen ensimmäistä keikkaa oikeastaan mitään muuta kuin nimen, kotikaupungin ja sen, että jonkinasteinen hype on ollut päällä jo vähän aikaa. Itse musiikista ei siis kuitenkaan ollut mitään hajua, ellei nyt jotain Robinin feattaamista lasketa. Omaan AO-kiertueohjelmaani sisältyi yhteensä kaksitoista keikkaa, joten päätin olla turvautumatta etukäteen Spotifyyn ja antaa liveboogien puhua. Kyllä ne biisit sitten matkan varrella tulisivat tutuiksi ilman ennakkokuunteluita.

Hämeenlinna 29.1.2016

Jyväskylä 5.2.2016

Ensimmäiset keikat menivät aika lailla vain meininkiä ihmetellessä, mutta heti tuli selväksi ettei Niken musa kyllä putoa meikäläisen laariin. Ymmärrän tavallaan kuitenkin mistä se viime aikoina vellonut hype juontaa juurensa ja onhan siinä perää. Vaikka itse musa ei juuri iske, niin en voi millään levelillä kieltää etteikö räppääminen suju paremmin kuin hyvin. Eihän tyypillä hitto vieköön ole edes varsinaista tuplaajaa, jos dj:n yksittäiset taustamölyt jätetään huomiotta. Toisin sanoen suu käy nopeammin kuin monella muulla suomalaisella räppärillä ilman, että ääntäminen kärsii ja puhe muuttuu epäselväksi puuroksi. Pisteet siitä ehdottomasti. Eniten hämmennystä mussa aiheuttaa biisien tyyli verrattuna artistin imagoon, joka on ainakin promokuvien perusteella suht synkähkö ja ehkä himpun verran vakavakin. Sitten kun musa lähtee soimaan, niin sieltä tuleekin sellaista mukavaa lallattelua. Siis mitä? Kaveri sanoi osuvasti, että Ankaran musasta tulee mieleen Ruisrock, Rantalava ja 28 asteen helle. Ei se huono juttu ole, mutta tuntuu oudolta kun odottaa jotain ihan muuta.

Lahti 6.2.2016

Lahti 6.2.2016

Settilista pysyi lähes muuttumattomana koko rundin. Kuopion keikalla tosin lavalla vieraili Evelina ja Niken omasta setistä jäi sen seurauksena yksi biisi uupumaan. Tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta keikoilla kuultiin Bang bang, Perjantai 13., Rullaa, En tiiä sun nimee, Spesiaali, Värifilmi ja Koska sä eroot. Odotetusti erittäin sinkkupainotteinen setti siis. Koko rundin isoin huumoripläjäys oli En tiiä sun nimee -biisissä feattaavan ja lähes jokaisella keikalla mukana olleen Ollien lavalla koikkelehtiminen. Olimme rundin ensimmäisellä keikalla vähän taaempana kuin yleensä ja Ollien pyöriessä lavalla mietin, että mikä helvetti tässä hommassa nyt on jotenkin tosi vinksallaan. Hetken päästä tajusin, että jätkä vetää playbackina. Huh huh. Niken suvereeniin räppäämiseen verrattuna todella yksinkertaisen kertsin ja muutamien taustaähinöiden vetäminen 99 prosenttisesti taustanauhan voimin oli aivan uskomattoman koomista ja vei täysin huomion varsinaisesta biisistä. Ollie ei ollut Lapin keikoilla ja vasta siellä pystyin keskittymään olennaiseen ja todella kuulin ensimmäistä kertaa kyseisen biisin.

Kuopio 12.2.2016

Tampere 13.2.2016

Rundilla kuulluista biiseistä on pakko nostaa vielä erikseen esiin Värifilmi. Se on Niken biiseistä ainoa, joka meitsiinkin aidosti kolahtaa. Siinä biisissä on juuri sitä henkeä ja tunnelmaa, jollaista oletin löytyvän Niken koko tuotannosta. Koskettava ja henkilökohtainen (kenties henkilökohtaisin?) biisi, jossa on mielestäni hieno sanoma ja tarina. Värifilmiä odotin aina eniten, se oli kiistatta lämppärisetin kohokohta. Yleisön reaktiot olivat melko tasaisia läpi rundin, mikä ei sinänsä ole yllättävää, koska lämppäriin harvoin suhtaudutaan samalla intensiteetillä kuin pääesiintyjään. Ylivoimaisesti eniten yllätti täysin jäässä ollut yleisö Lahdessa, mikä ei vain käynyt järkeen kun kyseessä oli kuitenkin Niken kotikaupunki. Se kummastuttaa edelleen. Kovemman luokan innostusta oli puolestaan havaittavissa ainakin Lappeenrannassa, Mikkelissä ja Jyväskylässä.
Nikke oli mielestäni kyllä loppujen lopuksi hyvä valinta kiertueen lämppäriksi. Homma tuli ainakin tutuksi tällaisellekin tyypille, joka ei Jaren touhujen seuraamisen lisäksi kovin paljoa suomiräppimaailmassa hengaile.

Rovaniemi 19.2.2016

Summa summarum, vaikka Ankaran musa ei yleisesti ottaen meikäläiseen oikein uppoa niin en ihmettele, että toisiin kolahtaa. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Nikke pääsee vielä omassa musagenressään pitkälle.

- juoksepoistytto

Alpha Omega Tourin keikkakohtaiset rapsat:
Helsinki 26.2.2016
Rovaniemi 19.2.2016 ja Oulu 20.2.2016
Kuopio 12.2.2016 ja Tampere 13.2.2016
Jyväskylä 5.2.2016 ja Lahti 6.2.2016
Hämeenlinna 29.1.2016 ja Mikkeli 30.1.2016
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 8.1.2016 ja Turku 9.1.2016

Täällä jälleen

Meikäläisen blogituutista ei tule seuraavaan kahteen kuukauteen hirveästi mitään muuta kuin tätä, hähähää. Ai mitä "tätä"? Jos joku on asunut viimeiset puoli vuotta tynnyrissä, niin kyseessä on tietenkin ALPHA OMEGA TOUR 2016. Ensimmäisenä viikonloppuna olivat vuorossa Helsinki ja jokaisen tamperelaisen suosikkikaupunki Turku.

Cheek @ Jäähalli, Helsinki 8.1.2016

Parin vuoden takaisilta ensimmäisiltä jäähallikeikoilta on paljon kivoja muistoja, joten oli jännä palata nyt takaisin samoille hoodeille. Sisäänmeno vähän venähti, koska Kuka muu muka -pakettiin kuuluneiden kamojen saaminen kesti pienen ikuisuuden. Päätimme sitten olla yhden illan ajan rokkipoliiseja (tai siis räppipoliiseja?) ja jäädä suosiolla taaemmas miksauskopin tuntumaan. Illan meiningit aloitti Lahdesta ponnistava ja AO-kiertueella lämppärin virkaa toimittava Nikke Ankara, josta kirjoittelen jossain vaiheessa Lämppäribisneksen puolelle. Mutta nyt itse asiaan.

Keikka alkoi odotetusti videointrolla. Ensimmäisillä jäähallikeikoilla käytetty intro on ikuinen ykkössuosikkini, se oli kaikista kliseistä huolimatta päräyttävä, mutta ei tässä uudessakaan mitään vikaa ollut. En kuitenkaan aavistanut, että videoklipeistä muodostuva kokonaisuus tulisi rytmittämään koko keikkaa ja antamaan aina vähän osviittaa siitä mikä biisi on seuraavana vuorossa. Kiva ja tosi epäsuomalainen idea, peukut sille. Hauskinta oli kuitenkin seurata yleisön reaktioita videoihin, varsinkin herkempien kohtausten aikana porukka hurrasi ja vihelteli, heh. Helsingin yleisö oli muuten aika hiljainen, vaikka kädet viuhuivat mielestäni kiitettävästi ja Jossun tahdissa keinahdeltiin vakuuttavasti. Kontrasti Alpha Omegan biisien ja vanhemman matskun välillä oli aikamoinen, sillä vanhat biisit aiheuttivat huomattavasti suuremman reaktion. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska AO:n pohjavire on aika synkkä ja sillä ei ole samalla lailla bileralleja kuin vanhemmilla levyillä. Ei se omaa heilumistani estänyt eikä estä vastaisuudessakaan, mutta tajuan miksi joku muu jätti hytkymättä.

Lavalle tuli loikkimaan pitkä liuta vierailijoita aina Yasmine Yamakosta VilleGalleen ja Kapasiteettiyksikköön. Leveellä oli ehdottomasti yksi illan lemppareista ja elättelen toiveita, että se kuultaisiin uudestaan vielä Hartwallilla. Kasmir ei iske meikäläiseen yhtään, eli Makee ja selkee aiheuttaa levyversiona hampaiden kiristelyä, mutta livenä, saksofonin säestyksellä ja ennen kaikkea ilman Kasmiria se oli ihanan rento. Viime kesänä Blockfesteillä pankin räjäyttänyt Chekkonen meni armottomaksi läpsyttelyksi niin yleisön kuin esiintyjienkin puolesta, mutta se vain nauratti, koska sekoilu tuo aina inhimillisyyttä peliin. Jippikayjei ja Liekeissä aiheuttivat meikäläiselle illan leveimmät hangonkeksihymyt. Molemmat kuuluvat livesuosikkeihini ja en tiedä johtuiko keikkatauosta vai mistä, mutta ne kuulostivat nyt ihan luokattoman meheviltä. Oi oi.

Keikan superyllättäjä oli ehdottomasti Keinu. Kun AO tuli syksyllä pihalle niin kaikki hehkuttivat juuri tätä biisiä, mutta itse jostain syystä skippaan sen melkein aina kun levy pyörii soittimessa enkä suoraan sanottuna odottanut livetilanteeltakaan suuria. Kun biisi sitten pärähti soimaan Helsingin illassa ja Jare pönötti yleisön päällä kiikkuvassa "keinussa", niin tuijotin vain monttu auki kun en muuhun oikein kyennyt. Ihan älytön pläjäys. Ihmiskunta sai taas yhden uuden todisteen siitä, että livemusa on yleensä vain niin paljon parempaa ja vaikuttavampaa.

Kun vaikuttavista biiseistä puhutaan niin Valot sammuu on myös sellainen, mutta lopetuksena vähän masentava. Onneksi on encore, johon voi vielä ympätä kaikkea kivaa! Sokka irti on päässyt taas sinne minne se mielestäni kuuluu, eli setin loppuun. Ja sehän pompitaan aina läpi vaikka olisi jalat poikki, perkele. Sori taas (leikisti) kaikille joiden varpaat talloin mössöksi. Ilta päättyikin sitten yllättäen kunnon järkytykseen. Vanhoja viisuja saa ja pitää uudistaa, mutta ei niitä nyt saunan taakse tarvitse viedä. Timantit on ikuisia meinasi lennättää meidät molemmat takaseinästä läpi. Huh huh. Korkea naisääni kertsissä ei vain toiminut millään tasolla. Ei, ei ja vielä kerran ei. Kun sivuutetaan edellä mainittu niin pakko myöntää, että olipahan taas hauskaa ja rutkasti ihasteltavaa! Lauantaiaamuna olikin sitten outoa lukea lehdestä, että keikasta puuttui vilpittömyyttä ja ties mitä kaikkea muuta. Aha. Älä kerro lisää. Mistä noita kaikkitietäviä setämiestoimittajia tulee? Olen niiden kanssa tosi usein samassa paikassa, mutta joka kerta ihan eri keikalla.

Cheek @ HK Areena, Turku 9.1.2016

Ennen kiertuetta oli puhetta, että me ei sitten mitään jonoteta missään. Joopa joo, muuten vaan oltiin Nakkiareenalla about tuntia ennen ovien aukeamista, että peräti yksi keikka siihen täyskäännökseen sitten vaadittiin. Koska ulkona ei ollut tarpeeksi kylmä, niin joku masokisti oli laittanut areenan patterit pois päältä, hyi saakeli. Keikkaa edeltävä aika kului tutisten ja pyrojen lämmöstä haaveillen, kunnes intro lähti viimein pyörimään. Jos Helsingissä jengi reagoi erityisesti videoihin äänekkäästi niin Turussa oltiin suut supussa. Kummaa. Turku oli yleisön puolesta muutenkin täysi Helsingin vastakohta, sillä yleisesti ottaen ääntä riitti mutta tassut nousivat kattoon lähinnä käskystä. Toisen videopätkän alussa takanamme seisonut tyttö ilmoitti kaverilleen kovaan ääneen, että "mä en jaksa keskittyä näihin". Hahahaa, neidille tuli varmaan pitkä ilta.

Tässä vaiheessa täytyy julistaa syvää rakkautta setin avausbiisiä Alpha Omegaa kohtaan, siinä biisissä on kyllä ytyä. Klubiympäristössä se tosin olisi vieläkin täydellisempi ja pääsisi entistä paremmin oikeuksiinsa, vink vink. Ehkä vielä joskus? Tinakenkätytön aikana ennen keikkaa hankittu vilu väistyi ja tunnelma lämpeni kivasti. Jos jotain Vain Elämää -kamaa vielä pitää veivata niin Tinis on ehdottomasti The Biisi siihen hommaan, sen sanomaan samaistun itsekin eniten. Turussa oli paria poikkeusta lukuunottamatta melkeinpä yhtä paljon vierailevia tähtiä kuin avauskeikalla, mistä olin vähän yllättynyt. Varsinkin VilleGallen kahelia meininkiä (ja vaatevalintoja) on kyllä riemastuttavaa katsella, tyyppi saisi olla vaikka joka keikalla mukana. Flexaa on muuten myös sellainen biisi, joka herää livenä eloon ihan eri tavalla.

Helsingissä plörinäksi mennyt Chekkonen meni nyt käsikirjoituksen mukaan, vaikkakin biisiä edeltänyt pikainen huutotreeni oli ihan paikallaan. Blockfest-hurmoksen leveleille ei päästy, mutta ihan semmonen vahva 9+. Sokan jälkeen otsa meni jo valmiiksi kurttuun, kun tajusin mitä tuleman pitää. Pian kävi kuitenkin ilmi, että joku musajeesus oli kuullut meikäläisen rukoukset. Timantit oli sovitettu uudelleen ja voi tsiisus miten ihanasti! Biisissä oli nyt vähän enemmän balladin aineksia kuin normaalisti, hitto että se kuulosti hyvältä. Herkkää, mutta samalla voimakasta meininkiä. Täydellinen lopetus keikalle.

Nyt on kaksi ensimmäistä jäähallikeikkaa koettu ja hommat laitettu alulle. Puitteet ovat jälleen kerran suuret ja mahtavat, enkä vähempää odottanutkaan. Löytyy kaiken maailman leffat, pyrot, paukut ja erikoistehosteet. On kuitenkin mahtavaa, että olennaisin juttu eli musiikki ei kuitenkaan huku kaiken sen alle, vaan nousee esiin oikeastaan entistä tymäkämmin. Niin sen kuuluukin mennä.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // insta