Teksti-TV 2664

Kevään 2016 Tekstaripöhinät ja jotain shaibaa jokaiselta kohdalle osuneelta keikalta!

29.4. KLUBI, TAMPERE

Tämän kanssa oli vähän on/off suhde. Siinä vaiheessa kun lämppärit jo soittivat (en ollut vielä mestoilla), kaikki meni päin helvettiä ja olin sitä mieltä, että antaa koko paskan olla. Bussista myöhästyminen käänsi suunnitelmat taas takaisin Klubin suuntaan kellon ollessa kahdeksaa vaille tasan, jolloin Teksti-TV 666 oli määrä aloittaa. Jalkaa vimmatusti toisen eteen, viisi yli mestoilla eikä onneksi vielä kuulunut muuta kuin dj:n valitsemaa musiikkia. Kyl tää tästä!

Oli ilo seurata Klubin leveän lavan sivuun jääneitä, selkeästi keskipaikkeille parkeeranneita henkilöitä innokkaampia tyyppejä, jotka kuin aallon lailla keikan käynnistyessä hivuttautuivat kohti hot spottia. Ja oikeutetusi, sillä kyllä imo keskiosa kuuluu riehakkaimille tapauksille. Tällä keikalla siisteintä olikin hurmoksen vallassa olevat fanittajat. Hyvänä esimerkkinä Piritorilta taivaaseen ja ne rumpukapulat, joilla kitaroita hieman näppäillään biisin alussa. Kun se kapula sitten iskettiin jonkun valitun kouraan, niin sehän olikin sitten tarkoin varjeltu aarre, joka kädessä oli hyvä heilua loppusetti. Mukana taisi olla myös palvovaa kumartelua lavan suuntaan. Tämä oli myös ainoa tän merkinnän keikoista jolla kuultiin aina yhtä sekopäinen Lisää spiidii. Onneksi missasin sen bussin.

Vaikka bändi onkin ihan huikea sekä livenä, että levyllä, jokin kuitenkin hieman vielä jarrutteli saaden mut epäilemään kestääkö Teksti-TV 666 kovempaakin kulutusta menettämättä hohtoaan. Seuraavaksi oli vuorossa keikkoja Pää Kiin kanssa, joten oli aika ottaa selvää.

20.5. TOTEM, LAPPEENRANTA (Pää Kiin lämppäreinä)
Ensimmäinen Tampereen ulkopuolinen Tekstari-keikka mulle! Totemin lavalla ei ollut tarpeeksi tilaa koko bändille, siispä osa soittajista oli yleisön tasolla lattialla muodostaen porrastetun asetelman. Molemmilla sivuilla oli lisäksi peilejä, joten nyt oikein korostui lavalla olevan populan määrä.

Peilien lisäksi löytyi tanko jota hyödyntäen pari bändin jäsentä kävikin pienimuotoisen tankotanssi-dance-offin ilman selkeää voittajaa. Toistan itseäni kun täälläkin oli siisteintä taas nähdä miten sekasin porukka voi mennäkin Tekstarien tahtiin nostaen tän keikan suosikkivedoksi so far. Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana havahduin miten yllättäen yksi yleisössä sekoilleista olikin kitaran varressa ja veti siihen malliin kuin soitin olisi hänellä koko keikan ollutkin. Kävi mielessä oliko kyseessä joku bändin soittotaitoinen tuttu, mutta heti seuraavana päivänä en tiennyt enää mitä täällä oikeasti tapahtuu.

kuvat laatua: puhelimella

21.5. NOSTURI, HELSINKI (Pää Kii soitti nyt ensin)

Illan spektaakkeli oli ihan kirkkaasti juuri mainittu Sä et tuu enää takaisin koskaan nyt ft. Pää Kiin kepittelijät plus se onnekas, joka tällä kertaa sujautettiin kitararemmin alle ja nostettiin lavalle mukaan soittamaan n. biisin puolivaiheilla. Tämä kaveri hieman häkeltyi alkuunsa, ehkä epäili soittokykyään vaikka ei kai siinä 34879 muun kitaristin joukossa jotain väärin rämpytettyä c-sointua enää kukaan huomaisi.

Tämä kollaboraatio Pää Kiin kanssa oli jotain niin kaunista ja elämänmakuista, että edelleen aina välillä on vain pakko palata fiilistelemään ottamaani muutaman sekunnin pituista videoklippiä itseasiassa kaikkien näiden keikkojen kohokohdasta (*click*). Ei tosta oikeen paremmmaks voinut enää laittaa. Oudommaksi kylläkin...sitä luvassa seuraavaksi.

27.5. BAR KINO, PORI (täälläkin Pää Kii oli eka)

Bar Kinossa on heti lavan ja tanssilattian takana pöytiä, joiden äärestä varmaan mukava seurata keikkaa juoman kera jos se on se sun juttus. Loppukeikkaa kohden lavan lähelle oli yhtäkkiä kerääntynyt, varmaan juurikin noilta paikoilta, pedaaliviritelmistä kiinnostunut tuoppikäsikansan ryhmittymä. Samalla nousi lavan edustan keski-ikä synnyttäen hauskan kontrastin joraavien keskuuteen.

Tällä keikalla osasi jo vähän odottaa joidenkin tiettyjen kuvioiden toistumista, mutta nou hätä, ei tää bändi sorru kaavoihin kangistumiseen. Jälleen ne Piritorilta taivaaseen rumpukapulat. Huomio kiinnittyi tähän touhuun kun kapulaa dippailtiin eturiviläisen suuhun, pian myöskin hänen kaljalasinsa kautta. Dip and to the lip. Vasta puisen kappaleen käydessä myös muusikon limakalvoilla tuli tälle hyvin mukana pelanneelle raja vastaan, propsit heittäytymisestä! Eturivi paras rivi vai miten se meni.

Mitäs täällä vielä sekoiltiin.. laulaja-kitaristin elintoimintojen äkkinäinen heikentyminen ja siihen tarvittavat elvyytystoimenpiteet muusikon saamiseksi takaisin jaloilleen. Sä et tuu.. kohdalla tällä kertaa ei valkattu yhtä uutta soittajaa vaan bändin sisältä basisti ylennettiin kitaristiksi liki kaikkien mahdollisten kuusikielisten avulla.

Olin tosi otettu kun kysyessäni settilistan perään (kiertueen vika keikka ja kaikkee jne) mulle tultiin myöhemmin sellainen tuomaan, vaikka alkuun näyttikin ettei niitä enää ollut. Settilistahaukan mieltä lämmitti kovasti tämä pieni, odottamaton, mukava ele. Arvostan, kiitos.

Joo, kyllä Teksti-TV 666 musa vaan paranee mitä useammin pääsee livenä kuulemaan! Work in progress...  -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

kiiiiiitoooossss

Teksti-TV 666

Kovempi, parempi, nopeempi, vahvempi

Rauman ja Vaasan keikat jäivät allekirjoittaneelta väliin kiitos viisaudenhampaan, joten oli sitäkin siistimpää roudaantua Lappeenrantaan pakollisen keikkatauon jälkeen yhtä hammasta köyhempänä ja entistä tollompana.

Cheek @ Kisahalli, Lappeenranta 22.1.2016

Lappeenrannan kisahalli oli selvästi aiempia halleja pienempi ja ilmassa oli astetta tuhdimpaa pöhinää ja innostusta. Jo Nikke Ankaran setin aikana nousi kiitettävästi tassuja ilmaan, mikä oli ihan hyvä merkki. Alpha Omega pärähti viimein ilmoille ja biisi oli yleisön osalta paremmin hallussa kuin rundin kahdella ensimmäisellä gigsillä. Jossu-keinahtelutkin alkoivat älyttömän lupaavasti, mutta heti kun lavalta ei enää näytetty mallia niin homma loppui kuin seinään. Argh. Teki mieli vain karjua, että jaksaa jaksaa painaa painaa!! Helsingissä tämä koreografia sisäistettiin, mutta muualla ei ole oikein lähtenyt. Tai siis kyllä se aina lähtee, mutta ei jatku. Koitettiin siinä keikkakamun kanssa kaksistaan jatkaa, mutta ei sitä paikallaan tönöttävien vierustovereiden kylkiin paukahtelua kauaa jaksanut. Jottei ihan nillittämiseksi menisi, niin pakko kehua porukkaa siitä, että tällä keikalla oli jopa vähän painetta. Ei lähellekään mitään ultimate kylkiluut halki, poikki ja pinoon -tyyppistä painetta, mutta sellaista että tiesi olevansa keikalla.

Vierailijoita oli nyt huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä tai Turussa ja pakko sanoa, että joskus vähemmän on enemmän. Kunnon tykitys on tottakai osa tällaista isoa tuotantoa, mutta jos jokaisella keikalla olisi about joka toisessa biisissä joku feattaamassa niin henkilökohtaisesti mulle tulisi siitä vähän ähky. Tietynlainen yksinkertaisuus on sen takia todella tervettä ja tervetullutta. Itse saan kuitenkin kovimmat kiksit ihan niistä perus klubikeikoista, joilla Luoma soittaa levyjä ja ne pari muuta hermannia heiluvat ympäriinsä. Olen sillä tavalla aika helppo, nääs.

Kiva, että yksi noista illan aikana nähdyistä harvoista vierailijoista oli Pete Parkkonen. Kiertueen alussa en ollut ihan varma tästä Kyyneleet-versiosta, mutta kun olen saanut sitä tässä jonkin aikaa natustella niin Peten ääni tuo biisiin oikeastaan tosi mukavasti ihan uudenlaista särmää. Mulle slovarit ovat melkeinpä minkä tahansa bändin keikalla se välttämätön paha mikä nyt vaan pitää kestää, koska voisin ennemmin vain riehua alusta loppuun. Poikkeuksiakin nyt näköjään voi sitten tulla, kuten Kyyneleet ja varsinkin Keinu. Ah!

Illan lempparihetkiä olivat ehdottomasti Jippikayjei ja Liekeissä, mutta niihin verrattuna vanha kunnon Sokka kyllä pyyhki pöydän puhtaaksi niin että suhina kävi. Oli kevyesti kovin Sokka hetkeen, ihan parasta! Uudelta lätyltä löytyvä Me ollaan ne puolestaan paranee joka keikalla. Sen soisi olevan myös kesällä festarisetissä mukana, mutta saattaapi olla turha toivo ellei biisiä jostain syystä julkaista sinkkuna ennen sitä. Kymmenen pistettä myös Tuhlaajapojan vetämisestä! Aika pikakelauksellahan se mentiin läpi, mutta hienoa, että suht tarkkaa kaavaa noudattavassa showssa on jonnin verran tilaa myös biisille, joka ei alkuperäiseen käsikirjoitukseen kuulu.

Keikasta jäi käteen oikein muikea fiilis. Nyt kun keikkoja on takana jo kourallinen, niin aloitusviikonlopun keikoilla vallinnut lievä kankeus alkaa olla historiaa ja meininki on rennompaa ja energisempää. Lauantaiaamuna olisi luonnollisesti ollut kovasti fiilistä kääntää nokka kohti Joenzoota, mutta keikka oli pakko skipata, koska meillä molemmilla on AO-rundin jälkeen ohjelmassa heti pari muutakin kiertuetta. Ilosaarirockin keikkajulkistus (!!) kuitenkin lämmitti mieltä ja seurailin suurella hilpeydellä sekä tuttujen että tuntemattomien joensuulaisten elitistihipstereiden someraivoa asian tiimoilta, hähähää. Näillä eväillä on hyvä jatkaa kohti tämän viikonlopun Hämeenlinnan ja Mikkelin iltamia, jes jes!

- juoksepoistytto

Helsingin ja Turun keikoista voi lukea TÄÄLTÄ!

yykaahoovee feisbuuk // instagram