Pää Kii @ Pakkahuone, Tampere, 12.9.2015
Ennen kuin puhutaan itse keikasta, niin palataan hetkeksi ajassa taaksepäin. Suvaitsevan vihervasemmistolaisen kuoreni alla asuu ärhäkkä kukkahattutäti, joka on suhteellisen leppymätön valloilleen päästessään. Ei siihen tarvittu muuta kun telkkarin avaaminen oikeaan (tai väärään?) aikaan eräänä sunnuntai-iltana ja voilà, olin muodostanut negatiivisen kuvan Pää Kii-orkesterista. Ai että mä paheksuin! Olla nyt sekaisin ja kännissä yhdessä maan suosituimmista keskusteluohjelmista. Tämäkö on nyt sitä aitoa punk-asennetta?! Hävetkää!
Toim.huom. Edellä mainitusta on jo reilusti yli 2(!) vuotta aikaa, mutta Google ei näköjään unohda:
 |
| kilu huom. en oo ees nähny tota haastista |
En katsonut haastattelua loppuun, mutta jatkoin paheksumista. Juuri kun olin valmis unohtamaan niin kilu ilakoi, että hei kelaa kuinka siisti bändi! Justiinsa. Ajattelin, että jospa toisella nyt on vaan tuollainen vaihe ja se menee pian ohi niin kuin kaikki muutkin nuoruuden hömpötykset.
No ei se mennyt.
Sitten syntyi idea blogista ja kaverin keikkakenkiin hyppäämisestä. Ennen pitkää kourassani oli lippu Suomirock 2015 -iltamiin, jossa yhtenä esiintyjänä oli Pää Kii. Aloitin valmistautumisen kuuntelemalla Spotifysta bändin tuotantoa. Lukaisin biisien nimet läpi ja huomion kiinnitti heti levyn kuudes biisi Ees jotain positiivista, koska se ei jotenkin sopinut yhteen muiden kanssa. En armottomasta pohdinnasta huolimatta keksinyt, että mikä hitto tämän bändin mielestä olisi positiivista. Teki mieli hypätä kyseiseen biisiin heti, mutta kuuntelin kärsivällisesti kaikki biisit järjestyksessä. Meinasin tyrskäyttää teet näppikselle, kun Ees jotain positiivista pärähti soimaan. Se oli rakkautta ensi kuuntelulla. Hoo ii vee? Enpä olisi ihan heti tuota keksinyt. Pakko sanoa, että aika helvetin nerokas biisi. Muuten Pää Kiin tuotanto on sellaista perushyvää punk-räminää, joka ei jättänyt kylmäksi mutta ei varsinaisesti ilmiliekkeihinkään sytyttänyt.
26.9.2015. kello 20:36, Tampereen Klubin rappuset. Paossa kristillistä elektromusaa ja pervoja saksalaisegoistejä se tapahtui, juoksepoistyton mun Pää Kii tyrkyttämisen lopettanut "Mua ei vois vähempää kiinnostaa niin aivokuolleen ameeban hengentuotokset" -teilaus vaihtui tunnustukseen mr. Bergmanin neroudesta. I don't hate to say I told you so!
Suomirock 2015-hommelissa soitteli liuta muitakin bändejä ja artisteja, mutta kyllähän se oli selvää mikä oli illan odotetuin setti. Kilu ei pysynyt housuissaan enää Hopeajärven aikana, joten kipitimme Klubilta Pakkahuoneen puolelle jo hyvissä ajoin ja lopulta päästiin viimeinkin itse asiaan. Todella iisisti alkoi keikka yleisön osalta, mikä johtui varmaan siitä että ihmisillä kesti valua Klubilta Pakkikselle.
 |
| ostin ja melkein kirjotin makkaraan tofu -kilu |
Yleisö pääsi muutaman ensimmäisen biisin jälkeen toden teolla meininkeihin mukaan ja myönnän, että olihan siinä itselläkin hauskaa pomppiessa. Miksaajalle vähän miinusta, koska laulu olisi voinut kuulua paremminkin. Kertosäkeissä pysyi hyvin kartalla, mutta kaikki muu menikin vähän ohi kun biisit eivät olleet sitä yhtä ainokaista lukuunottamatta itselläni mitenkään selkärangassa, toisin kuin eräillä. Oli myös kiva olla pitkästä aikaa sellaisella keikalla, jolla ei tarvitse kestää yhtäkään varsinaista slovaria, vaan voi heilua alusta loppuun samalla intensiteetillä.
 |
| Pää Kii first! Mr. Elorannan pedaaleja keikan jälkeen kuollanneet fanipojat, awws |
Ees jotain positiivista oli itselleni setin kohokohta, kyseinen ralli kuulosti yhtä messevältä livenä kuin levylläkin, ai että. Kuultiin keikalla pari vitsiäkin välispiikkien aikana, mutta ne eivät muhun ihan täysillä uponneet. Vitsejä enemmän nauratti takanamme seisonut jäbä, jolla taisi olla aluksi ihan hauskaa. Tyyppi tuntui kuitenkin oikeasti järkyttyvän ja loukkaantuvan verisesti välispiikistä, jossa puheenaiheena oli solistin ex-tyttöystävä, riippuvuus ja itsemurha. "Sanoko se oikeesti noin? Siis kuinka joku voi sanoo noin?" Tunteisiin meni että nasahti. Otin mielikuvissani kukkahatun pois päästäni ja luovutin sen eteenpäin. Niin siistiä, että kaikista kipaleista just Ees jotain positiivista kolahti parhaiten, kun sen juurikin eniten olettaisi nostattavan joidenkin kukkistätien niskakarvoja pystyyn. Toki kun iholta löytyy ikuistettuna hoo vee niin täähän oli ihan match made in hell!
 |
| no tui tui! |
Keikka oli vauhdikas ja hauskaa oli, mutta täysin autenttinen Pää Kii -experience se ei tainnut ihan olla. Ei tullut mustelmia, yksiäkään kaljoja tai muitakaan hanajuomia ei kaatunut päälle ja Pakkiksen iso lava sekä turva-aita eivät oikein vastanneet sitä ympäristöä missä tämä bändi yleensä vetää. Ja kaikkihan haluavat aina sitä sataprosenttisen aitoa. Voi siis olla, että tapaamme vielä. Juu kyllä se niin on, että tää oli erittäin kliini ensikosketus tähän hommaan ja se vaadittavan tahmainen kasteriitti tosiaan täytyy vielä kokea, jotta voi edes sanoa käyneensä tän bändin keikalla. Just let me know ku lähet taas mukaan ;)) -kilu kiittää ja kuittaa!
Translation: Eventually, even Google will forget. I won't.
- juoksepoistytto
yykaahoovee feisbuuk // insta
