Best of 2017: levy, live, biisi ja bändi

Uusi vuosi huutelee ihan nurkan takana. Sen kunniaksi päätin nostaa esille juttuja, mitä on armon vuonna 2017 tullut diggailtua. Tässä siis meikäläisen suosikkilevy, -live, -biisi ja -bändi tältä vuodelta.

Levy: Kesha, Rainbow

Pardon my French, mutta siis vittu nyt! Bilepopin kuningatar veti maton jalkojen alta. Rainbown pitäisi löytyä jokaisen naisen levyhyllystä, aivan mieletön ja voimaannuttava paketti herkkyyttä ja palleista puristavaa, anteeksipyytelemätöntä voimaa täynnä. Tällä levyllä ei niitä surullisen kuuluisia täytebiisejä ole, voin kuunnella sen läpi monta kertaa putkeen skippaamatta yhtäkään raitaa. Lätyn kolmas biisi Woman hehkuu fuck you-asennetta ja puhdasta mimmienergiaa ja sitä seuraava Hymn juhlistaa erilaisuutta. Biisikaksikko on ehdoton lempparini, mutta pakko mainita myös Praying, joka on pysäyttää kertomus anteeksiannosta, vaikka vastapuoli ei sitä ansaitsisikaan. Teinivuosien inhokkini eli countrymusa on alkanut viime vuosina kuulostaa siedettävältä tai jopa ihan hyvältä ja kauhistutankin 15-vuotiasta itseäni toteamalla, että levyn loppupäästä löytyvä Keshan ja Dolly Partonin duetto on kovaa kamaa. Suosittelen siis kaikkia antamaan levylle tilaisuuden, vaikka se ei vaikuttaisikaan heti omaan makuun sopivalta, saatatte ehkä yllättyä!

Live: Beetlehem

Lähdin jokaiselta vuoden aikana nähdyltä Beetlehemin keikalta kotiin niin sanotusti hymy pyllyssä kaikki musiikilliset halut ja himot tyydytettyinä. Sinällään mainion äänimaailman omaava Päivät valuu-EP ei anna mitään, siis mitään oikeutta poppoon pärisyttävälle livekunnolle ja messevälle soundille. Bändin puuhia on ollut ilo seurata, varsinkin tänä vuonna kehä kolmosen ulkopuolelle suuntautuneet harvat keikkareissut lämmittivät mieltä älyttömästi. Toivottavasti niitä tulee lisää, Beetlehem on liian hyvä jäädäkseen pelkästään Helsingin keikkamestoihin pyörimään. 

Biisi: Profeetat, Yhtäccii

Mulla on joku todella vakava pakkomielle ryyppämisestä kertoviin biiseihin ihmiseksi, joka on aina kuluttanut alkoholia harkiten ja ärsyttävän vastuullisesti. Siitä puhe mistä puute? Oli miten oli, Yhtäccii sai ensikuulemalla leuan loksahtamaan, harvoin mikään biisi saa aikaan niin pöllämystyneen reaktion. Kunnon korvamatohan siitä kuitenkin heti tuli, mutta ylläripylläri, livenä galaksit vasta räjähtivät totaalisesti. Selkäydintä kalisuttaneet, painostavat kirkonkellosoundit saivat odottamaan jotain aivan muuta, joten yllätys oli suuri kun vihreät lasersäteet lävistivät pimeän Gatorade Centerin  ja yleisö pääsi todistamaan bilerallia, joka on kolkon mutta samalla tuhdin äänimaailmansa puolesta kuin toisesta maailmasta. Hetki paloi verkkokalvoille, sitä kelpaa muistella vielä vanhana kiikkustuolissakin.

Bändi: The Rasmus

Palavaa rakkautta jo vuodesta 2001, eikä loppua näy. Oon niin fiiliksissä, että voin olla vielä 17 vuoden jälkeen näin fiiliksissä lempibändistäni. Suurimmat hittinsä bändi on jo todenäköisesti tehnyt, mutta se ei menoa haittaa. Rasmus ei jää kiinni menneeseen vaan käyttää sitä voimavarana luodessaan uutta. Tajuttoman tiukka lokakuussa päivänvalon nähnyt lätty Dark Matters ja loppuunmyyty Euroopan klubirundi ovat todisteita siitä. Vuoden mieleenpainuvimpia keikkoja olivat ehdottomasti klubikeikat Krakovassa ja Prahassa, jolloin pääsin viimein fiilistelemään myös uuden levyn matskua livenä. Toivottavasti tätä jengiä näkee useampaan otteeseen myös uuden vuoden puolella.  //YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Kuukauden kuvat

Joulukuun teema on seuraava: paskat kuvat, hyvät keikat. Molemmat hooveelaiset olivat läsnä Helsingin Siltasessa 28.12., jolloin juhlittiin Beetlehemin levyjulkkareita. Menossa mukana oli myös Kynnet ja kuppila tursusi väkeä.

Kynnet

juoksepoistytto: Mulle kerrottiin, että bändissä soittaa Hopeajärven tyyppejä. Koitin saada kerran vähän otetta Hopeajärvestä, mutta reisillehän se meni. Kynnet onnistui kuitenkin yllättämään positiivisesti vauhdikkaalla meiningillään. Toiselle seuralaiselle yksi biisi toi mieleen Tehosekoittimen, joka oli oikeastaan aika osuva kommentti. Kynsiä voisi kuunnella toistekin, mikäli samoille mestoille osutaan.

kilu: Meikälle tämä olikin toka Kynnet-keikka (ekasta tuloillaan merkintä ihan just!) ja nyt jo lauleskelin mukana 100 Erobiisii ja Pitkä odotus ei palkitse mitään ehkä 76% oikeilla sanoilla. Muitakin palautui mieleen kuukauden alun keikalta sillä tarttuvien biisien kyhäämisessä Kynnet on kyllä ihan taikuri-luokkaa. Kiitos vain niille eturivin fanipojille jotka huutelivat Ellan perään siinä vaiheessa kun bändi jo meinasi poistua laval..eh siis lattialta siitä kohtaa joka varattu soittajille ja saatiin vielä se yks lisää iltaa piristämään. Kyllä jatkossakin Kynnet madaltaa kynnystä lähteä jollekin keikalle enempiä suunnittelematta kuten tässäkin tapauksessa pääsi käymään. Tattis!

Beetlehem

juoksepoistytto: Illan juhlakalu Beetlehem tarjoili tykin setin. Bändin soundi iski päin pläsiä kuin tiukka oikea suora, boom. Omiksi lemppareiksi setistä nousivat Päivät valuu, Viimeinen bussi ja encoren raivokas Tiina, vaikka ei niissä muissakaan biiseissä mitään vikaa ollut. Perkele, tämä bändi on  t i u k k a ! En sano enempää, metsästäkää Päivät valuu-ep tahmaisiin tassuihinne ja kuunnelkaa.

kilu: Parhaimmillaan jeppis headbanging kamaa! Sen loppupuolen slovarin aikana huomasin nojailevani raamikkaaseen vierustoveriini (pylväs) meinaten nukahtaa pystyyn. Onneksi myöskin meikän suosikiksi noussut Päivät valuu pelasti seuraavaksi tilanteen. Kyseisessä biisissä on mukana kiehtovaa "maalailua" ja sitten sitä menevämpääkin matskua kiteyttäen mihin bändissä onkaan potentiaalia.

kilu: Ihan hauska sattuma miten molemmat bändit tykitteli vikana naisten mukaan nimetyt kappaleet ja Tiina olikin se ainokainen, jonka tunnistin Bar Basen keikalta. Siitä yhteisrapsaa klikety klik ja juoksepoistytto näki bändin myös Valtava-festareilla. Beetlehem voisi koittaa kyllä keikkailla muuallakin kuin vain pääkaupunkiseudulla vink vink.

Tämä olikin molemmille vuoden vika keikka. Hauska sattuma vol.2: syrjään siirtyvä keikkavuosi 2016 starttasi myös yhteismerkinällä Punk Rock X-mas keikoilta. Kiitos kaikille! - YYKAAHOOVEE

Aikaisemmat Kuukauden kuvat:

11/2016 Kilu's special: Kovadlina, Remissions, Sick Urge & Pakkosyöttö

10/2016  Elastinen + Fintelligens
09/2016 Trash McSweeney (The Red Paintings) ft. YYKAAHOOVE
08/2016 Morrissey + The Sounds

07/2016 Karmarock special: Appendix ft. Herra Ylppö + Negative + Lovex + Lapko

06/2016 Touché Amoré + Minä ja Ville Ahonen
05/2016 Sir Mr' Taf + Nightwish
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way

03/2016 Lady Gaga + Venom

02/2016 Strike Anywhere + HIM

01/2016 Katy Perry + H.E.A.T.

12/2015 Negative + Agnostic Front

Ääripäiden kohtaaminen

Alkuperäisen suunnitelman mukainen rauhallinen kotiviikonloppu meni täysin reisille, kun tajusin että nyt olisi mahdollisuus nähdä kaksi siistiä keikkaa saman päivän aikana. Ei kai siinä sitten muuta kun reppu selkään ja haudassa ehtii nukkua.

Beetlehem @ Valtava-festarit, Helsinki 3.9.2016

Tänne suoraan Lintsin vatkaimista jalat pohkeisiin asti läpimärkinä. Iltapäivällä alkanut esterisade ei hellittänyt ja yliopistorakennusten sisäpiha litisi, lätisi ja lainehti. Aikataulut olivat vähän venähtäneet, sillä hurmaava Karina soitteli vielä kun saavuimme paikalle iltaseiskan aikaan. Olosuhteet nyt olivat mitä olivat, joten ei ihme että soittoajatkin menevät vähän vituralleen. En yleensä jaksa vetää säästä sen ihmeempää pulttia, mutta tällä kertaa otti kyllä infernaalisesti pannuun lähinnä tapahtuman järjestäjien puolesta. Festarimiljöö ja bändikattaus oli niin huikea, että se olisi ansainnut arvoisensa kelin. Oli märkyydessä ja kylmyydessä kuitenkin jotain hyvääkin. Tiedä sitten onko tämä vain suomalaisille tyypillinen piirre, mutta haastavien olosuhteiden vallitessa sitä yleensä yltyy huippusuorituksiin ikään kuin näyttääkseen kansainvälistä käsimerkkiä universumille.

En osaa nostaa Beetlehemin setistä esiin yhtäkään yksittäistä biisiä lahopäisyyteni takia, mutta voi pyhä persaus että oli mahtavaa. Yksi ihan uusi biisikin sieltä tuli, eikä ollut yhtään pöllömpi kipale. Bändi kuulosti ylipäätään hullun hyvältä. Kaveri kommentoi, että mieleen tuli entisaikojen Apulanta ja siinä on kieltämättä jotain perää. Rosoista, äänekästä, räkäistä ja sähköistä menoa tehokkaita melodioita unohtamatta. Tuntui kuin joku olisi ottanut hartioista kiinni ja ravistanut niin, että päässä vain kolisee. Jälkeenpäin ajateltuna kaatosade oikeastaan sopi kuvioon täydellisesti, ei tällaista settiä olisi voinut missään hempeässä auringonlaskun kajossa vetää. Keikalla vallitsi jotenkin tosi alkukantainen tunnelma ja raaka energia, joka korostui entisestään kun yleisön keskuuteen syntyi pieni mutta pippurinen moshpit. Onhan siinä jotain äärimmäisen hienoa ja voimauttavaa kuunnella raivoisaa livemusaa ja liukastella märillä mukulakivillä. Ainoa miinus oli se, että setti oli ohi yhdessä hujauksessa, enemmänkin olisi mieluusti kuunnellut. (ps. Beetlehemistä on raapusteltu blogiin kerran aiemminkin, kiinnostuneet ei muuta kun Klik!)

Keikkahurmoksen laannuttua kylmät, märät ja tunnottomat jalat muistuttivat nopeasti olemassaolostaan, joten seuraavaksi kohteeksi valikoitui yksimielisesti kaverin residenssi. Varpaiden kuivattelua ja teetä sisältäneen välikuoleman jälkeen oli aika lähteä takaisin sateeseen, tosin tällä kertaa lopullinen määränpää sijaitsi onneksi sisätiloissa.

Henkka ja Mathias @ Omatuntoklubi, Helsinki 3.9.2016

Ja sitten jotain aivan muuta! Mökki sisämaassa-ep oli juuri pulpahtanut Spotifyyn kaiken kansan kuultavaksi ja Omatuntoklubin gigsi toimitti julkkarikeikan virkaa. Railakkaista suosionosoituksita päätellen paikalla oli jonnin verran ihmisiä, jotka olivat jo ehtineet ottaa parivaljakon tuotannon haltuun. Setti alkoi lyhyellä stoorilla, joka pohjusti kivasti ep:n teemaa. Teemalevyille eksyy aina helposti pari täytebiisiä, jotka eivät oikein sovi kuvaan ja täten tekevät särön kokonaisuuteen, mutta Mökki sisämaassa ei kärsi niistä ongelmista. Toki biisejä on "vain" viisi, mutta lyhyestä virsi kaunis. Harvemmin sitä näkee ja kuulee näin onnistunutta teemoitusta ja draaman kaarta, biisejä kuunnellessa aistii kuinka vaivattomasti ja luonnollisesti ne ovat syntyneet.

Keikalla oli todella rento tunnelma, oikeastaan lähes unenomainen. Tykkään Henkan ja Mathiaksen tuotannossa siitä, että biisit saattavat ensikuulemalta vaikuttaa tosi yksinkertaisilta, vaikka todellisuudessa niissä on mielettömästi eri kerroksia ja sävyjä. Aamuyö- ja Sauna sammui siinä sittenkin -biisit ovat samaan aikaan uskomattoman viattomia ja sopivasti pikkutuhmia, niitä kuunnellessa on mahdotonta olla virnistämättä. Omia lempparibiisejäni ovat Saippuakupla sekä Usko, toivo ja rakkaus. Kerrankin jollain artistilla on niin vähän biisejä repertuurissaan, että omien lempibiisiensä perään ei tarvitse jäädä livetilanteessa itkemään vaan ne kuulee satavarmasti, hah. Molemmissa kipaleissa käsitellään käsitellään suht syvällisiä juttuja, mutta heleät melodiat saavat ne tuntumaan kevyiltä ja jotenkin raikkailta. Ihanan moniulotteista kamaa, jokaisella kuuntelukerralla huomaa löytävänsä jotain uutta.

Jos päivän tapahtumia pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, niin "tunnelmasta toiseen" olisi aika hyvä kiteytys. Beetlehemin keikka oli kuin musiikillinen turpiinveto kun taas Henkan ja Mathiaksen setti toi yhtä lämpimän fiiliksen kuin hunajalla terästetty tee. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Pikaspurtti musamaratonilla // Beetlehem ja Flippipuisto Bar Basessa 26.5.2016

Meiltä ei olekaan tullut yhteismerkintää sitten Punk Rock X-Mas -iltamien, mutta nyt kun siihen tarjoutui tilaisuus niin ei muuta kun kaveri kainaloon, hikipanta päähän ja baanalle! Helsinki Music Marathonin koko ohjelma julkaistiin vain muutamaa päivää ennen itse tapahtumaa, joten aika ekstempore-reissu meillekin lopulta muodostui. Kaikki postauksen videomatskut ja muut sälät ovat kilun käsialaa, koska se toinen tyyppi ei jaksanut kaivaa kameraansa repusta ulos.

Beetlehem

juoksepoistytto: Suurin syy siihen, miksi itse olin paikalla. Aina kiinnostelee, mitä muita projekteja lempibändien tyypeillä on meneillään. Ilman Tiisu-kytköksiä mestoille eksyminen olisi kyllä ollut ihan sattuman kauppaa ja sellaista sattumaa olisi varmaan saanut odotellakin jonnin verran. Tietoni bändin musasta pohjautuivat pitkälti pariin hassuun Instagram-klippiin, joten jämäkän mielikuvan muodostaminen etukäteen oli oikeastaan mahdotonta. Itse asiassa oletin Beetlehemin musan olevan paljon vaikeammin lähestyttävää kuin mitä se oli, en tosin osaa antaa oletukselle mitään kauhean järkevää perustelua. Ehkä se johtuu osittain siitä, että aina kun joku mainitsee sanan "indie", niin ensimmäisenä tulee mieleen jo pari kuukautta pesua kipeästi kaivanneessa ruutupaidassa ja tyttöjen farkuissa vääntelehtivä heebo, joka ei edes laula vaan ulisee ja ynisee ja löyhkää "taiteellisuudelta". En todellakaan ajatellut kohtaavani vastaavaa keissiä Bar Basessa, mutta indie on siis ylipäätään musagenrenä sellainen mistä en oikein ole koskaan saanut otetta.

riffeistä giffiä!

juoksepoistytto jatkaa: Parin ensimmäisen biisin aikana päässä vain surisi, kun yritin jäsennellä kuulemaani ja rajata kaiken ylimääräisen oheistoiminnan (= parit pällit kanssaihmiset) tietoisuuteni ulkopuolelle. Mainittakoon tässä vaiheessa, että inhoan keikkapaikkoja joissa pidetään valot päällä keikkojen aikana. Oikeasti, hyi yök. Bar Base ei muutenkaan oikein vakuuttanut, mutta pimeä tai edes etäisesti hämärä miljöö olisi auttanut asiaa vähän. Onneksi musakki oli kuitenkin vallan mainiota ja sehän nyt aina se tärkein juttu onkin! Lyriikoihin en ehtinyt ja pystynyt keskittymään niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta jos yhdenkin biisin aihepiiri pyörii maailman rouheimman äijän eli Bruce Sprinsgteenin ympärillä niin uu beibe! Musa oli yleisesti ottaen tosi suoraviivaista, mutta mukana oli kuitenkin älyttömästi mielenkiintoisia riffejä ja koukkuja. Taisi olla setin tokavika biisi, joka oli muuten tyyliltään very much Teksti-TV 666, vaikka en sen bändin suhteen mikään asiantuntija todellakaan ole. Olipa kyllä siistiä tutustua taas uuteen hienoon bändituttavuuteen, toivottavasti matskuun pääsee pian syventymään kunnolla myös kotona omien kajareiden välityksellä. Keikalla tilanteet kuitenkin kiitävät ohi kovin nopeasti, eikä johonkin korvia hivelleeseen hetkeen ei pysty palaamaan vaikka haluaisikin. Ainoa asia, joka jäi keikan jälkeen vähän surettamaan oli se, että jäätävän raflaavalla meiningillä kannuja paukutellut rumpali olikin vain tuuraaja eikä vakikasvo. Höh!

kilu: Ton tekstin jälkeen huvittaa juoksepoistyton painikoinnit ennen keikkaa "mitä jos ne onkin ihan kauheeta paskaa enkä tykkää yhtään" hahaha. Parin Tiisu-keikan nähneenä Beetlehem kiinnosteli sillä muhun teki heti Tiisun keikalla vaikutuksen kreisienerginen sähköurkusankari ja kun pikkulinnut lauloivat saman heebon Teksti-TV 666 diggailuista niin kyllähän tossa on jo ihan tarpeeksi hyvä syy lähteä tyypin toisen bändin ilmaiskeikkaa katselemaan. Itse en marsinnut ulos ihan yhtä tohkeissani mitä tuo blogitoverini vaikka hyvinhän nää jäbät veti. Keskipaikkailla ollut Mugi oli huikee ja vasta silloin havahduin kolmen kitaristin läsnäoloon. Vikan biisin riipaiseva Tiinaaah sä oot niin kauniis tulkinta jäi soimaan päähän. Ja sitten tapaus Bruce. Nauroin ääneen mr Springsteenille sillä meikälle Bruce tietty oli yippee ki yay motherfucker Bruce Wills ja Die Hardit 1-3, joten onnistuin täysin ignooraamaan biisin alkuspiikit joissa tuo Springsteen mainittiinkin ja pilvilinna mureni vasta tuota juoksepoistyton tekstiä lukiessa, en tiedä toivunko tästä. Kyllä tän bändin silti voisi kuunnella livenä toistamiseenkin jos muut saman illan bändit ja ajoitus suinkin nappaa, oli kuitenkin sen verran monipuolista menoa.

No se Bruce-biisi, sanat ei välttämättä lopulliset ja saa kuulemma täytellä palautelomakkeita:

Flippipuisto

kilu: Bongasin tän koko tapahtuman Flippipuiston fb-postauksesta ja kerta ilta oli vapaa, samassa mestassa kiinnostava toinen bändi ja koko reissu kustansi parikymppiä niin why the hell not. Parasta tietty kun juoksepoistytto lähti mukaan! Tässä oli tosi jännä kontrasti edelliseen esiintyjään, ihan kuin oltaisi saavuttu täysin eri paikkaan tunnelman kääntyessä hieman epäkorrektimpaan ja päihtyneempään suuntaan Beetlehemin ollessa PG rated niin nyt siiryttiin sinne R-kategoriaan. Henkilökunnan ei todellakaan tarvinnut kysellä kenenkään papereita enää tässä vaiheessa, eikä olisi uskonut olevansa yhä perse kiinni Helsingin keskustassa sijaitsevan baarin penkissä. Pari kertaa toistunut känninen "nyt Lepakkomieheeenn" huudahdus palautti pääkaupunkseudulle vaikka olisi voinut vannoa olevansa jonkun pikkupaikan ainoassa kapakassa.

juoksepoistytto: Apua. Vaivaannuttavin keikkakokemus hetkeen, vaikka ei se bändistä sinänsä johtunut vaan about kaikesta muusta. Meni täysin hermo kahteen baaria edestakaisin seilanneeseen hyypiöön, joista toinen oli jo niin seis, että olisi varmaan kannattanut soutaa pikkuhiljaa himaan. Erittäin harvalukuinen yleisö koostui 95 prosenttisesti bändin kavereista ja itsellä keikka meni suurimmaksi osaksi lattialla kierimisten ja muun kännin piikkiin laitettavan toiminnan seuraamiseen. Biisit kuulostivat omiin korviini tosi samanlaisilta, Operaatio Charlie Sheen tosin rikkoi kaavaa ja erottui edukseen. Ihan hyvää peruspunkkiahan tämä räime kokonaisuudessaan oli, mutta tuskin eksyn kuitenkaan uudestaan katsomaan.

kilu: Oon tyytyväinen että mulla oli alla ne pari muuta ihan oikeissa keikkapaikoissa nähtyä Flippipuiston vetoa jolloin livemusa oli se pääasia eikä lisämauste. Bar Basessa bändit on vähän nurkkaan ahdistetussa epäsuotuisassa asemassa jota ei todellakaan avittanut eteenpäin kaikki se valoisuus. Paikassa toimii varmasti paremmin peruscoverbändit joiden tahtiin (ja ohitse) on ihan ok ravata hakemassa juomia tai haahuilla ympäriinsä kuten ilmeisesti täällä oli tapana. Tästä setistä jäi päällimmäisenä fiiliksenä käteen juurikin about sen kaiken muun takia aikas treenikämppävibat, soitellaan täs vähän kavereiden hauskanpidon taustamusana. Tuntu että me kaks Tampereelta oltiin hieman erehdytty ovesta heh. Bändillähän jatkui keikkaputki läpi viikonlopun, joten tämä varmaan toimitti ihan jees alkulämmittelyn virkaa ennen varsinaisia koitoksia. Se ei ollut muuttunut sitten viime kerran, että (työnimi) Yö haisee ohareilta erottui jälleen edukseen. Oli myös siistiä ettei sitä jo kertaalleen mainittua hittibiisiiä oltu tällä kertaa säästelty ihan pinon pohjimmaiseksi. Nyt on oikeasti paha lisätä yhtään mitään järkevää kun tilanne oli tuolla niin hiton kummallinen *tähän joku äxdee-hymiö*. Flippipuisto soittaa usein hyvässä seurassa eli eiköhän tän voi siis kuitata until next time -kunhan vain paikkana jokin muu mesta.

Että sellasta! Oli aika hoovee-ilta eli just hyvä! -juoksepoistytto & kilu

YYKAAHOOVEE

kiitos

Beetlehem

Flippipuisto