Karina
Olohuoneklubin avasi helsinkiläinen trio Karina ja täytyy sanoa, että kaikista illan uusista tuttavuuksista tämä poppoo oli mun ehdoton lemppari. Olin ehtinyt kuunnella peräti yhden biisin etukäteen, eli eipä siinä sitten voi muuta kuin antaa liveboogien puhua. No olihan se kerrassaan mainio boogie. Karinan setistä suosikiksi nousi Myrsky, luultavasti osittain sen takia, että se oli juuri se ainoa biisi jonka olin kuunnellut ennakkoon. Myös Adidaksen kenkiin liittynyt biisi oli hauska ja viimeisenä ollut Laivat jäi mieleen yksinkertaisista mutta tehokkaista aineksista rakennetun hienon tunnelmansa ansiosta. Yleensä tuollaiset keskivertoa pidemmät ja instrumentaalielementteihin nojaavat biisit eivät toimi livenä, koska mestoilla on aina meluavia ja muiden keskittymistä häiritseviä örvelöitä. Gloriaan ei onneksi ollut nyt eksynyt yhtäkään urpoa.
Laura Moisio
Olipa kiva päästä taas kuulemaan Lauran musisointia livenä. Eikä edes kiva vaan superkiva, oli meinaan aivan älyttömän timanttinen setti! Nautin suunnattomasti siitä, että Gloriaan oli roudaantunut ihmisiä, jotka todella kuuntelivat eivätkä puhuneet musan päälle. Ymmärrän, että hiljaisuus voi tuntua artistista vähän kammottavaltakin, mutta musta oli ihanaa, että biisejä sai kerrankin todella kuunnella ilman sen suurempaa taustamökää. Setti koostui suurimmaksi osaksi Ikuinen valo-albumin biiseistä, mutta oli mukavaa, että Spiraali-levyltä löytyvä Miljoonat maisemat oli myös mahtunut mukaan. Saimme kuulla myös yhden ihan uuden ja julkaisemattoman biisin, joka oli todella moisiomainen, heh. Tykkäsin kovasti!
Sinimustia unia sekä Lokkeja ja lentomuurahaisia kuitenkin iskivät tällä kertaa jostain syystä kaikista kovimmin, varsinkin jälkimmäinen. Suljin silmät, fiilistelin ja vain heiluin hiljakseen istuintyynyllä. Setin loppupuolella tullut cover-versio Baddingin varsin puhkikulutetusta Paratiisista oli todella raikas ja erilainen, biisi heräsi ainakin omissa silmissäni eloon ihan uudella tavalla. Jäi todella hyvä mieli keikasta.
Tiisu (soolo)
En tiedä sainko tästä kahteen osaan jakautuneesta viiden biisin minisetistä balsamia parin kuukauden keikkatauon viiltämiin haavoihin vai vaan uuden puukon kylkiluiden väliin (= Ensi viikonlopun Turun keikka ei voi tulla liian nopeasti!!). Mitä nyt ehdin muun yleisön reaktioita seurailla, niin kyseessä taisi olla ylivoimaisesti eniten kummastusta aiheuttanut pläjäys, hahah. Ainakin Napa sai aika monella leuan loksahtamaan ja ilma oli hämmennyksestä paksuna. Tuli sieltä uudempaakin kamaa, muun muassa hiljattain sinkkuna julkaistu huikea Kuka sillä aasilla ratsastaa ja toinen biisi, josta mulle jäi mieleen lähinnä menkat. Mutta hyvä biisi se oli. Kolmen ensimmäisen viisun jälkeen keikkakamu kommentoi näkemäänsä ja kuulemaansa seuraavasti: "Hyvä tavaton!" Oikein ansioituneesti tiivistetty.
Matti Johannes Koivu
Tästä jutusta ei ollut nimen, naaman ja mies&kitara -mielikuvan lisäksi etukäteen juuri mitään käsitystä, mutta heppuhan oli vallan hurmaava ja todella viihdyttävä! Keikkakamu tiesi kertoa, että tyyppi on tehnyt ainakin Irwin Goodman-coverlevyn. Jännä.
Koivun musiikissa on havaittavissa vivahde jostain todella, todella vanhasta. Vähän kuin menneen ajan musaa nykyaikaan sovitettuna. Keikka oli sopiva sekoitus herkkyyttä, vakavuutta ja huumoria. En osaa oikein sen kummemmin nyt analysoida, mutta kiinnostus Koivun matskua kohtaan heräsi tämän keikan tuloksena.
Egotrippi
Ullatuuuus! Semmonen sieltä tulla tupsahti, vaikka todellinen yllätys se taisi olla enää vain murto-osalle yleisöstä. Egotrippi ei ole koskaan meikäläisen levyhyllyyn kuulunut ja tuskin se sinne jatkossakaan eksyy, mutta oli ihan mukava sivistää itseään ja nähdä noinkin suosittu bändi tosi intiimillä keikalla, jollaisia se ei varmaan kovin usein tee. Bändillä on kyllä tosi tunnistettava ja omalaatuinen saundi, jotenkin tosi melodinen ja harmoninen. Muikea gigsi, jota jaksoi seurata, vaikka en bändin tuotantoa radiossa soitettuja sinkkuja lukuunottamatta tunnekaan.
Olohuoneklubi saa tapahtumana kyllä täyden kympin, tykkäsin kovasti! Se muistuttaa jonkin verran Akun Tehtaalla taannoin kuvattua Kosketuksessa-sarjaa intiimin ja rennon luonteensa puolesta, vaikka artisteja toki tulee nähtyä yhden illan aikana useampi. Artistikattaus oli ainakin tämän klubi-illan osalta tosi taidokkaasti koottu, sillä esiintyjät olivat tavallaan tosi samankaltaisia mutta välittivät kuitenkin ihan erilaisia fiiliksiä omilla tyyleillään. Intiimiydestä huolimatta Gloriassa ei tarvinnut olla kuin sillit suolassa ja oikeastaan joka paikasta oli mainio näköyhteys lavalle, mikä on aika poikkeuksellista. Harvinaisen hyvät iltamat, etten sanois.
- juoksepoistytto
yykaahoovee Feisbuuk
