Teksti-TV 2664

Kevään 2016 Tekstaripöhinät ja jotain shaibaa jokaiselta kohdalle osuneelta keikalta!

29.4. KLUBI, TAMPERE

Tämän kanssa oli vähän on/off suhde. Siinä vaiheessa kun lämppärit jo soittivat (en ollut vielä mestoilla), kaikki meni päin helvettiä ja olin sitä mieltä, että antaa koko paskan olla. Bussista myöhästyminen käänsi suunnitelmat taas takaisin Klubin suuntaan kellon ollessa kahdeksaa vaille tasan, jolloin Teksti-TV 666 oli määrä aloittaa. Jalkaa vimmatusti toisen eteen, viisi yli mestoilla eikä onneksi vielä kuulunut muuta kuin dj:n valitsemaa musiikkia. Kyl tää tästä!

Oli ilo seurata Klubin leveän lavan sivuun jääneitä, selkeästi keskipaikkeille parkeeranneita henkilöitä innokkaampia tyyppejä, jotka kuin aallon lailla keikan käynnistyessä hivuttautuivat kohti hot spottia. Ja oikeutetusi, sillä kyllä imo keskiosa kuuluu riehakkaimille tapauksille. Tällä keikalla siisteintä olikin hurmoksen vallassa olevat fanittajat. Hyvänä esimerkkinä Piritorilta taivaaseen ja ne rumpukapulat, joilla kitaroita hieman näppäillään biisin alussa. Kun se kapula sitten iskettiin jonkun valitun kouraan, niin sehän olikin sitten tarkoin varjeltu aarre, joka kädessä oli hyvä heilua loppusetti. Mukana taisi olla myös palvovaa kumartelua lavan suuntaan. Tämä oli myös ainoa tän merkinnän keikoista jolla kuultiin aina yhtä sekopäinen Lisää spiidii. Onneksi missasin sen bussin.

Vaikka bändi onkin ihan huikea sekä livenä, että levyllä, jokin kuitenkin hieman vielä jarrutteli saaden mut epäilemään kestääkö Teksti-TV 666 kovempaakin kulutusta menettämättä hohtoaan. Seuraavaksi oli vuorossa keikkoja Pää Kiin kanssa, joten oli aika ottaa selvää.

20.5. TOTEM, LAPPEENRANTA (Pää Kiin lämppäreinä)
Ensimmäinen Tampereen ulkopuolinen Tekstari-keikka mulle! Totemin lavalla ei ollut tarpeeksi tilaa koko bändille, siispä osa soittajista oli yleisön tasolla lattialla muodostaen porrastetun asetelman. Molemmilla sivuilla oli lisäksi peilejä, joten nyt oikein korostui lavalla olevan populan määrä.

Peilien lisäksi löytyi tanko jota hyödyntäen pari bändin jäsentä kävikin pienimuotoisen tankotanssi-dance-offin ilman selkeää voittajaa. Toistan itseäni kun täälläkin oli siisteintä taas nähdä miten sekasin porukka voi mennäkin Tekstarien tahtiin nostaen tän keikan suosikkivedoksi so far. Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana havahduin miten yllättäen yksi yleisössä sekoilleista olikin kitaran varressa ja veti siihen malliin kuin soitin olisi hänellä koko keikan ollutkin. Kävi mielessä oliko kyseessä joku bändin soittotaitoinen tuttu, mutta heti seuraavana päivänä en tiennyt enää mitä täällä oikeasti tapahtuu.

kuvat laatua: puhelimella

21.5. NOSTURI, HELSINKI (Pää Kii soitti nyt ensin)

Illan spektaakkeli oli ihan kirkkaasti juuri mainittu Sä et tuu enää takaisin koskaan nyt ft. Pää Kiin kepittelijät plus se onnekas, joka tällä kertaa sujautettiin kitararemmin alle ja nostettiin lavalle mukaan soittamaan n. biisin puolivaiheilla. Tämä kaveri hieman häkeltyi alkuunsa, ehkä epäili soittokykyään vaikka ei kai siinä 34879 muun kitaristin joukossa jotain väärin rämpytettyä c-sointua enää kukaan huomaisi.

Tämä kollaboraatio Pää Kiin kanssa oli jotain niin kaunista ja elämänmakuista, että edelleen aina välillä on vain pakko palata fiilistelemään ottamaani muutaman sekunnin pituista videoklippiä itseasiassa kaikkien näiden keikkojen kohokohdasta (*click*). Ei tosta oikeen paremmmaks voinut enää laittaa. Oudommaksi kylläkin...sitä luvassa seuraavaksi.

27.5. BAR KINO, PORI (täälläkin Pää Kii oli eka)

Bar Kinossa on heti lavan ja tanssilattian takana pöytiä, joiden äärestä varmaan mukava seurata keikkaa juoman kera jos se on se sun juttus. Loppukeikkaa kohden lavan lähelle oli yhtäkkiä kerääntynyt, varmaan juurikin noilta paikoilta, pedaaliviritelmistä kiinnostunut tuoppikäsikansan ryhmittymä. Samalla nousi lavan edustan keski-ikä synnyttäen hauskan kontrastin joraavien keskuuteen.

Tällä keikalla osasi jo vähän odottaa joidenkin tiettyjen kuvioiden toistumista, mutta nou hätä, ei tää bändi sorru kaavoihin kangistumiseen. Jälleen ne Piritorilta taivaaseen rumpukapulat. Huomio kiinnittyi tähän touhuun kun kapulaa dippailtiin eturiviläisen suuhun, pian myöskin hänen kaljalasinsa kautta. Dip and to the lip. Vasta puisen kappaleen käydessä myös muusikon limakalvoilla tuli tälle hyvin mukana pelanneelle raja vastaan, propsit heittäytymisestä! Eturivi paras rivi vai miten se meni.

Mitäs täällä vielä sekoiltiin.. laulaja-kitaristin elintoimintojen äkkinäinen heikentyminen ja siihen tarvittavat elvyytystoimenpiteet muusikon saamiseksi takaisin jaloilleen. Sä et tuu.. kohdalla tällä kertaa ei valkattu yhtä uutta soittajaa vaan bändin sisältä basisti ylennettiin kitaristiksi liki kaikkien mahdollisten kuusikielisten avulla.

Olin tosi otettu kun kysyessäni settilistan perään (kiertueen vika keikka ja kaikkee jne) mulle tultiin myöhemmin sellainen tuomaan, vaikka alkuun näyttikin ettei niitä enää ollut. Settilistahaukan mieltä lämmitti kovasti tämä pieni, odottamaton, mukava ele. Arvostan, kiitos.

Joo, kyllä Teksti-TV 666 musa vaan paranee mitä useammin pääsee livenä kuulemaan! Work in progress...  -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

kiiiiiitoooossss

Teksti-TV 666

Vuoden 2015 kovimmat keikat

Uusi vuosi ja uudet kujeet kolkuttelevat jo ovella, joten on aika pamauttaa tiskiin kuluneen vuoden tykeimmät livet.

Queen + Adam Lambert @ Hallenstadion Zürich, Sveitsi 19.2.2015

Viimeinkin tämä kiertue rantautui Eurooppaan kaiken maailman Jenkkilöiden ja Aasioiden jälkeen! Olen seurannut Adam Lambertin uraa American Idolista lähtien ja tyyppi on ainoa ihminen maailmassa, jota vertaan täysin tosissani Freddie Mercuryyn. Odotin siis ilman muuta pääseväni todistamaan jotain älytöntä, mutta Brian May, Roger Taylor & kumppanit onnistuivat silti vetämään maton jalkojen alta. Ne keikat, joilla olen itkenyt voi laskea yhden käden sormilla. Kun Bohemian Rhapsody jysähti käyntiin Zürichin illassa, niin mulla meni kilo roskia silmiin. Koko show kunnioitti tajuttoman hienosti Freddien muistoa vanhojen liveklippien ja muiden tehosteiden avulla, mutta Bohemian Rhapsody oli jotain sanoinkuvaamatonta. Miten parikymmentä vuotta sitten kuollut ihminen voikaan olla niin voimakkaasti läsnä? Sitä fiilistä en koskaan unohda.

Anssi Kela @ Ruisrock, Turku 4.7.2015

Juttelin marraskuussa Kokemäen yössä erään Tiisu-fanin kanssa ja hän yllätti kiperällä kysymyksellä: "Mikä on paras keikka millä oot koskaan ollut?" Voi morjens. Yhden keikan nostaminen kaikkien muiden yläpuolelle on täysin mahdotonta ja epäreilua, mutta monta käänteentekevää keikkaa puolestaan tulee heti mieleen. Anssi Kelan Ruissikeikka oli sellainen.
Festarikamuni bailasi täysillä kun itse seisoin vieressä rokkipoliisina ja sota pääni sisällä yltyi yltymistään jokaisen biisin jälkeen. Olin suhtautunut viileästi Kelan musiikkiin vuosikaudet, joten täysin puskista tulleet lämpöaallot saivat aikaan järisyttävän vastareaktion. En vain pystynyt ymmärtämään, että miten helvetissä nämä biisit kuulostavat yhtäkkiä aivan uskomattoman hyviltä. Henkinen juoksuhaudoissa konttaaminen jatkui vielä monta viikkoa festareiden jälkeen, kunnes oli pakko nostaa valkoinen lippu ylös ja antautua. Päätös ei ole kaduttanut, tässä sodassa oli loppujen lopuksi pelkkiä voittajia.

Antti Tuisku @ Ruisrock, Turku 5.7.2015

Vuoden hikisin keikka, ihan sata-nolla. Tuiskun talentti ei ole ollut meikäläiselle koskaan mitenkään epäselvää, mutta muulle maailmalle se on näköjään valjennut kunnolla vasta nyt. Ääriään myöten täydessä Ruissi-teltassa oli kuuma kuin helvetissä ja joukkohurmos tapissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Peto on irti-albumin biisejä livenä ja homma toimi paremmin kuin junan vessa. En muista koska viimeksi olisin ollut keikan päätyttyä fyysisesti niin totaalisen poikki ja paskana kuin mitä tämän keikan jälkeen, vaikka mieli oli korkeammalla kuin aikoihin. En kyennyt enää loppupäivänä tekemään juuri muuta kuin lipittämään vettä ja istumaan maassa pää polvien välissä. On rankkaa olla peto.

Nightwish @ Qstock, Oulu 25.7.2015

Vuoden aikana näkemistäni neljästä NW-keikasta Qstockin keikka oli ehkä se kaikista "tavallisin", sillä sitä ei kuvattu dvd:lle, se ei ollut yhtään minkään rundin avauskeikka eikä ilmassa ollut muutenkaan mitään ylimääräistä jännitysmomenttia. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeastaan tosi hyvä juttu ja ehkä mulle jäi niin mahtava fiilis juuri sen takia. Aina välillä vähemmän on nimittäin enemmän. Musiikkiin pystyi keskittymään täysillä, eivätkä ajatukset lähteneet kertaakaan harhailemaan sivuraiteille. The Greatest Show On Earth on aivan älytön biisi ja Oulun yössä se maistui kaikessa ylhäisyydessään makeammalle kuin koskaan. Bändin käyttämät pyrot eivät ole kuumotuksellaan aiheuttaneet ihmetystä enää hetkeen, mutta nyt sekaan oli heitetty muutamat oikein tymäkät pommit, joiden posahtaminen muutaman metrin päässä omasta pärstästä aiheutti sydämentykytyksiä niin hyvässä kuin pahassakin, hah. En yleensä "kilju niin kuin tyttö", mutta niiden pommien edessä kyllä. Tällaisten keikkojen takia 11 tunnin eturivipönötys kannattaa.

Cheek @ Blockfest, Tampere 22.8.2015

Kun Blockfestin keikka tuli julki, niin ensimmäinen reaktioni oli että ai nytkö jo? Olisihan se pitänyt tietenkin tajuta, että jos jotain festaria ei jätetä väliin niin Blockia ja olipa stadikoistakin tuossa vaiheessa kulunut tasan vuosi. Niin, vuosi. Monille se tuntui olevan pitkä aika, mutta itse olen aikojen saatossa tottunut siihen, että monet lempparit saattavat olla poissa kuvioista keskimäärin 2-3 vuotta ennen kuin taas alkaa tapahtua. Odottelu ei siis tuottanut tässä tapauksessa pahemmin tuskaa, vaikka tottakai keikoille (varsinkin klubi-sellaisille) oli ajoittain kova ikävä.
Blockfestin keikka oli sitä taattua laatukamaa, mitä Jarelta on tottunut näkemään. Oli siistiä kuulla vähän vanhempaakin tuotantoa, mutta yksi ehdottomista lempparihetkistä oli ensiesityksensä saanut Chekkonen. Siinä tuli myös todistettua itse ajoittain karsastamani sosiaalisen median voima, sillä porukka oli hienosti mukana vielä siinä vaiheessa täysin tuntemattomassa biisissä. Mitään jättiyllätyksiä en ainakaan itse illan aikana kokenut, mutta puitteet olivat hienot ja shown rakentamiseen oli selvästi käytetty aikaa ja aivonystyröitä. Toiset ilmoittavat loman loppumisesta ottamalla työsähköpostin automaattivastauksen pois päältä, mutta voi asiat tietty vähän isomminkin hoitaa, heh.

The Red Paintings (AUS) @ Klubi, Tampere 26.9.2015

Olemme tottuneet kilun kanssa roudaantumaan TRP:n perässä pitkin Eurooppaa, joten oli todella outoa, että nyt ei tarvinnut mennä bussilla, lentokoneella ja taas bussilla tai junalla päästäkseen perille. TRP kiertää lähes tauotta ja vaikka rundilla oleminen voi olla palkitsevaa, niin välillä se on perseestä. Edellisen illan Nosturin keikalla oli ilmennyt, että turnausväsymys vaivasi. Kuin kirsikkana kakun päällä rundin pääesiintyjä oli saksalaisista egoisti- ja sovinistimulkeroista koostuva Die Krupps, joiden mielestä naisten tehtävä musiikkibisneksessä on nähtävästi vain ja ainoastaan ottaa suihin. No, meidän kahden polvet eivät taivu, joten haistateltiin takaisin ja laitettiin bratwurstit grilliin tirisemään.
Ainahan keikalle meneminen on osoitus jonkun bändin tukemisesta, mutta tällä kertaa se oli jotenkin vielä tärkeämpää kuin normaalisti. Haluan itsekkäästi uskoa, että meidän läsnäolollamme (ja etenkin niillä vegaanimunkeilla) oli positiivinen vaikutus tapahtumien kulkuun. TRP onnistui sysäämään väsymyksen syrjään, soittamaan raivokkaan keikan ja räjäyttämään potin. BOOM! Oli ihana nähdä miten vilkkaasti levyt ja muut härpäkkeet lähtivät paitamyynnistä keikan jälkeen liikkumaan. Riemastusta aiheutti myös se, että Tomi Palsa oli ottanut TRP-hehkutuksemme todesta ja tuli mestoille kameransa kanssa, jes!

Tiisu @ Suistoklubi, Hämeenlinna 10.10.2015

Olin ensin vähän kahden vaiheilla, mutta vaikka marraskuinen Jyväskylän keikka huikea olikin niin tähän postaukseen valikoitui loppujen lopuksi kuitenkin Hämeenlinnan Suistoklubin rokki. Kilu kutsuu Suistoa usein nimellä "magic box", mikä on kieltämättä aika osuvaa sillä jotain maagista tuona lokakuun iltana tapahtui. Kyllähän Tiisu oli jo ehtinyt tuossa vaiheessa herättää syvää innostusta ja ihastusta, mutta Suiston keikka oli jotenkin se viimeinen niitti. Mitä musahommiin tulee niin mun ruuvit eivät yleensä pelkästään löysty vaan jossain vaiheessa ne sitten tippuvat ihan kokonaan. Sinnepä ne taisivat jäädä lattialle pyörimään kaljalätäköiden ja lasinsirujen kavereiksi. Ei tartte palauttaa, pärjään ihan hyvin ilmankin!

Pää Kii @ Siltanen, Helsinki 22.12.2015

Ilmainen keikka ja halvat bussiliput. Siinä päällimmäiset syyt sille miksi lähdin Siltasen pikkujouluihin kilun seuraksi. Ensimmäinen Pää Kii-kokemukseni oli sen verran normimeiningistä poikkeava, joten ajattelin, että toinen kerta toden sanoo ja saan sen asianmukaisen kaljakasteen. Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Siltanen oli täynnä kovin, kröhöm, helsinkiläisen näköistä ja rauhallisenoloista porukkaa ja voisin lyödä vetoa, että olimme ainoat kehä kolmosen ulkopuoliset asukit. Keikkapaikan tarjoaman ilmaisen iloliemen siivittämänä hommat lähtivät kuitenkin yllättäen terhakkaaseen nousukiitoon. Ilta oli loppujen lopuksi kaikessa hillitömyydessään täysi menestys ja täynnä hassuja kohtaamisia ennen keikkaa, keikalla sekä keikan jälkeen. Reissun tapahtumille ollaan sittemmin naurettu monesti ja nauretaan vielä ensi vuonnakin.

Toivottelen meidän molempien puolesta kaikille yykaahoovee-lukijoille IHANAA UUTTA VUOTTA 2016, olkoon se railakas ja livemusaa täynnä! Nähdään keikoilla, pus!!
Me ollaan tänään Yo-talolla Punkrock Xmas-tunnelmissa, tulkaa tekin!

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // instagram

Piritorilta taiv..siis Tullintorilta Pispalaan 26.11.2015

behind the scenes mitä kilarointia joudutaan kestämään puolin ja toisin yykaahooveen tiimoilta </3 hi there juoksepoistytto!

Alla alle neljän tunnin yöunet edellisen illan keikkareissun takia ja siitä suoraa laukkaa töiden jälkeen Klubille juuri parahiksi kun Teksti-TV 666 pitäisi aloittaa. Muutaman sanan ehti vaihtaa Teksti-TV:stä mitään tietämättömän kaverin kanssa ja heti varoittelin ettei kannata innostua liikaa sillä levyt on OOP ellei halua tukea jonkun record-flipperin toimintaa. NIIN TOSIAAN. Viimeksi hehkutin miten todellakin ostelen kaiken, mutta karu totuus olikin ettei se nyt ihan noin vain onnistukaan. Ei edes bandcampia, vain spotify ja youtube. Just ne mun all time favourite kanavat kuluttaa musiikkia <3<3. Tuunaan jotkut jäätävät epätoivoisen Tekstari-diggarin DIY cd-r/kasetti-asiat ja kuuntelen sit niitä NIH, just watch this space. Uusintapainos some day...? Edes sitten kun trilogia valmis? pliis?

Mutta sitten sitä pörinää! "Taas vaihteeksi Tampereella" Lost in Musicin missaanneena tämä kelpasi ja olikin ehkä mieluisampaa päästä kuulemaan bändiä toista kertaa eri lavalla mitä tutustumisvaiheessa. Klubilla soundit olivat paremmat ja se sopikin passelisti biisien nyt olleessa pinttyneinä mieleen (moi vaan parit kappaleet repeatilla koko öisen helsinki-tampere bussimatkan). Setin aloitti Piritorilta taivaaseen muistuttaen heti miten paljon tätä bändiä tulee kerralla kuulo- ja näköaistien ahmittavaksi. Ei tästä porukasta saisi julkaista mustavalkeita kuvia, sillä kaikki ne valot ja värit vain korostavat sitä paikoittain kaoottista maailmaa mitä Teksti-TV 666 onnistuu musiikillaan luomaan livetilanteessa. Jopa usein keikoilla häiritsevät savuefektit toivat hillitysti käytettyinä kosmisen erämään just siihen sun ympärille. 3D-keikka!

"Vielä pari biisiä jäljellä" joista se jälkimmäinen oli hitti Sä et tuu enää takaisin koskaan. Jokainen enemmän kuin pari kertaa vuodessa keikalla käyvä tietää sen tilanteen kun tuli katsomaan niitä pääbändejä ja tässä vaiheessa huomaat sen jo ekan biisin aikana vituttamaan alkaneen lämppärin selkeästikin keskustelevan pitäiskö vielä vetää se yks vaikka seuraavan esiintyjän soittoaika jo polttavasti lähestyy. Tekstareilla oli tämä palaveeraus päällä ja silmät toiveikkaasti pullistuineina huutelin lujaa mielessäni "joojoojoojoo!!!" ja SCORE Lisää spiidii se sieltä vielä tuli. Tän kappaleen loppupuolisko on ihan helvetin ahdistava kun muuten Teksti-TV 666:n musan kanssa tuntuu vaan leijuvan jossain ihan toisissa sfääreissä, mutta tässä kaikki kaatuu lopussa niskaan and you are trapped. Mitä mä horisen. Ei tarvetta päihteille, tuu kattoon Teksti-TV 666:ta ja meet ihan tarpeeks sekasin jo ihan vaan siitä musiikista! wheeee...!

Todennäköisesti taas vaihteeks Tampereella kohdataan seuraavan kerrankin vaikka ehdottomasti kiinnostaisi muissakin pitäjissä kävästä tätä pöhinää todistamassa. Tän vuoden mahkujen jäädessä pahasti muiden juttujen jalkoihin bongasin ensi vuoden puolelta yhden keikan joka jo tässä vaiheessa saa hieromaan käsiä tyytyväisenä yhteen. Siihen tosin ikuisuus, joten calm down woman.

*

Seuraavaksi olisi ollut vuorossa spektaakkeli nimeltä Circle. Päädyin siihen tulokseen, että missaan enemmän katsomalla ehkä säkällä yhden kipaleen kuin jos vain lähden tässä vaiheessa jatkamaan iltaa. Olen Circlen kuitenkin jo kertaalleen nähnyt loppuunmyydyn The Scalan lavalla Lontossa kun olivat lämppäämässä ihastuttavaa/ hämmentävää/ parhaimmat facebookpäivitykset omaavaa Old Man Gloomia viime vuonna. Se riittää mulle. Mainostaa vois sen verran että Jussi Lehtisalon Ektro-records ottaa paraikaa ennakkotilauksia vastaan Old Man Gloomin Lontoon keikan livelevystä. Aika hiton spessua saada tän bändin julkaisua näin edukkaasti ja näytebiiseistä päätellen nauhoitukset ovat onnistunet kerrassaan mainiosti. Jos raskaampi musa maistuu, niin hyvä sauma tutustua ehkä uuteen bändiin ja samalla tukea pienempää levylafkaa. Näytteitä/tilaamislinkki!

Ilta jatkui Vastavirta-klubilla mutta koska tää merkintä lähtikin vähän käsistä niin laitetaan Pispalan ilta ihan omaan pikku pakettiinsa tässä lähipäivinä!  -kilu ✌

(hooveilu jatkuu naamakirjassa ja yritys kova myös instassa)

kiitti taas Teksti-TV 666!

Tiisutripla

Jokaisen näkemäni Tiisu-keikan jälkeen ärsyttää ja jollain tasolla jopa hävettää, että mulla kesti suurin piirtein sata vuotta löytää tämä bändi. Kaikki ne viime kesän hukatut mahdollisuudet vilisevät silmissä, huh. Siis miten urpo voi olla. Mietitäänpäs. Ruisrockissa olin luultavasti anniskelualueella perse pystyssä dyykkaamassa jäteastioista ilmaista rahaa (en tajua miten jengillä on varaa viskoa useamman killingin arvoisia panttitölkkejä mäkeen?!) ja Qstockissa kärsin jostain yleisestä aivovammasta enkä vain tajunnut mennä keikalle. Tyypit kävivät jopa niinkin lähellä kuin huvittavan työpaikkani päättäreissä soittamassa ja moro, olin silloin tietty Helsingissä Wooden Wisdomin keikalla. Pöh. Mutta nyt kun olen viimein valaistunut, niin pitää mennä täysillä.

En voinut mitenkään vastustaa kiusausta, kun tarjoutui tilaisuus vetää kolmen keikan putki. Yli kahden keikan putket ovat nääs Suomessa harvinaista herkkua, koska kaikki keikat keskittyvät yleensä vahvasti pe-la -akselille. Kun haluaa rellestää pidempään niin sitten otetaan lähes poikkeuksetta siivet alle, koska keikkakalenterit ovat aina tiiviimpiä Saksassa tai Brittilässä.

Tiisu @ Henry's Pub, Kuopio, 14.10.2015

Kuopio kuuletsä! Edellisestä visiitistä olikin ehtinyt vierähtää jo vuosia, mutta Henry's Pubissa mikään ollut muuttunut. Tämähän oli siis ilmainen keikka, aikamoista!

Keikka alkoi yllättäen instrumentaalipläjäyksellä ja slovarilla. Hämmennyin aivan totaalisesti tästä taktiikasta! Sitä odotti sellaista normaalia räjähtävää alkua, mutta saikin rauhallista tunnelmointia. Hyvin jännä. Vaikka meninkin vähän puihin niin onhan yllätyksellisyys aina hyvästä, että homma pysyy tuoreena kaikille osapuolille. Olin myös edelleen aika pöllyissä edellisen viikonlopun Tavastian ja Suistoklubin meiningeistä ja sen takia alku tuntui vähän tahmealta ja kesti hetken ennen kuin alkoi ymmärtää, että missä sitä taas ollaan ja mennään. Keskiviikko taisi painaa jonnin verran ainakin osaa yleisöstä ja mietin, että tuleeko tästä sellainen klassinen kaikki-vain-kyylää-keikkaa-kalja-kourassa-eikä-suostu-leikkimään-mun-kanssa -keissi.

Oma alkukankeus alkoi pian kadota ja oli kiva huomata, että muillakin alkoi pikku hiljaa vähän enemmän jalka vipattamaan ja varsinkin keikan loppupuolella porukka oli jo hienosti messissä. Olin ihan onnessani ja hykertelin, kun sain fiilistellä Tavastialla harakoille mennyttä koppakuoriaisbiisiä tällä kertaa kunnolla. <3 Tykkään ihan hitosti oikeastaan kaikista biiseistä, jotka eivät levylle syystä tai toisesta ole päätyneet. Yksi ehdottomista lemppareistani on Laulu jolla ei ole nimeä, jospa se pääsisi levylle asti sitten joskus tulevaisuudessa.

Keikka oli taas puolitoistatuntinen, ihan parasta! Jos pitäisi valita lempparikeikka tästä kolmen koplasta, niin se olisi varmaan tämä. Onhan se tosi siistiä silloin kun jengi on alusta asti mukana, mutta vielä hienompaa on nähdä bändin voittavan ihmisiä puolelleen niin kuin Kuopiossa kävi. Kai siinä jollain tapaa näkee omankin matkansa niissä ventovieraiden tyyppien intoa säihkyvissä silmissä. Keikan jälkeisestä pöhinästä päätellen monet olivat kokeneet illan aikana jonkinlaisen ahaa-elämyksen ja hyvä niin.

Tiisu @ 45 Special, Oulu, 15.10.2015

Ookko nää Oulusta, syökkö nää jellonia? Tässä kylässä on tullut käytyä parin viime vuoden aikana monta kertaa niin festareilla kuin klubeillakin ja aina on ollut hyvä meno. 45 Special oli tosin mulle uusi keikkapaikka ja en ollut kovin ihastunut vahvaa lavapreesenssiä nauttineeseen pylvääseen. Sain taakseni kaksi hennosti heiluvaa tytsyä ja toinen kysyi toiselta "Montako sää oot ottanu?", johon kaveri vastasi "Ssshheitsemän!" Jees, näillä mennään.

Nyt keikka alkoi tutulla ryminällä, ei tarvinnut enää järkyttyä. Jos joku huusi Kuopiossa randomisti pari kertaa Napaa niin täällä se tuntui olevan yksi illan odotetuimmista biiseistä, ellei jopa odotetuin huutomyrskystä päätellen. Biisillä on selvästi aika kova maine melkein missä vaan, mutta oululaiset ne vasta mehuissaan olivat ja mikäpäs siinä, on sen tahtiin kiva pomppia. Ja kaikille teille tyhjäpäille, jotka aina jaksatte kysyä kiertäviltä faneilta, että miksi se "yksi ja sama keikka" pitää nähdä monta kertaa niin tulkaapa joskus ja ottakaa silmä käteen. Niin että onko eroa? No, Kuopio oli aluksi vähän varautunut, mutta sitten lähti. Oulu puolestaan söi kädestä about ensimmäisestä tiluliluliista ja pimpelipompelista lähtien ja nuoli vielä sen käden. Slurp.

Olipa taas hauska keikka kommelluksia täynnä, vaikka the pylväs kyllä kyrsi ajoittain kun tuntui, että puolikkaan bändin meno jäi vähän pimentoon ellei kuikuillut koko ajan kaula pitkällä.

Keikka alkoi onneksi niin aikaisin, että pääsin yöjunalla kotiin. Vähän piti kyllä juosta asemalle, mutta ehdin. Sitten sainkin vetää hernepussin nenään ja tukehtua siihen seuraavat viisi ja puoli tuntia, kun VR:n lupaama IC olikin aataminaikainen pikajuna ilman pistorasioita ja mitään muutakaan mistä olin maksanut. Vähän (tosi vähän) annoin anteeksi, kun Tampereelle saavuttiin kuusi minuuttia etuajassa. Sitten viimein se oma paras peti puoli seitsemältä aamulla. Kaikki muut sanoivat huomenta, minä toivottelin hyvää yötä.

Tiisu @ Lost In Music Festival, Tampere, 16.10.2015

Vielä jaksaa! Tulin jo ajoissa paikalle tsekkailemaan illan muita akteja ja ihan hyvältä vaikutti, niistä ehkä lisää myöhemmin. Lavan eteen alkoi kerääntyä ihan mukavasti populaa jo ennen keikkaa. Olen yleensä aina vasemmalla puolella lavaa (ei mitään hajua miksi, se vaan tuntuu omalta), mutta nyt ajattelin repäistä ja kokeilla oikeaa puolta. Olin ehkä viisi minuuttia, ahdistuin ja menin vasemmalle turvaan kun vielä oli tilaa. Ja sitten kun Klubin verho aukesi, niin olinkin melkein keskellä. Dääm. Tunnistin muutamia naamoja edelliseltä Klubin keikalta, josta omakin innostus taannoin lähti. Oli kiva nähdä, että niin monet olivat tehneet comebackin. Propsit myös mun vieressä olleille kahdelle likalle, teillä oli just hyvä meininki!

Soittoaikaa oli vain 45 minuuttia ja voi tsiisus, se tuntui puolentoista tunnin pituisten settien jälkeen vartilta. Kaikki oli ohi ennen kuin ehti edes alkaakaan. Keikasta jäi mieleen päällimmäisenä se, että oli jotenkin tosi nopeaa ja ärhäkkää. LIM-keikat toki ovat tietynlaisia showcase-hommia, joten ei kyllä kannata mitään pidätelläkään. Yhdestä slovaristakin taisi jäädä viimeinen kertsi vetämättä, koska teki mieli vaan räyhätä. Bändistä huokui sellainen fiilis, että tänä iltana mennään nollasta sataan kahdessa sekunnissa ja jos joku jää alle niin ei haittaa ollenkaan.

Uusi aika on yksi levyn lempparibiiseistäni, mutta livenä se on vielä sata kertaa tymäkämpi. Siis aivan sairaan hyvä! Tällä kertaa se iski jotenkin vielä kovempaa kuin koskaan aiemmin. Harmi vaan, että se yleensä tarkoittaa myös sitä, että keikka loppuu.

Tiisuilun jälkeen menin vielä Pakkahuoneen puolelle tuiskuttamaan ja pakko sanoa, että näiden kahden keikan välinen kontrasti oli valtava, se löi täysillä päin pläsiä. Jumalauta oli outoa nähdä heti perään show, jossa jokainen asia aina lantion liikkeistä välispiikkeihin on sataprosenttisen suunniteltu. Ja se, että mikään ei oikeastaan ole siinä showssa yhtä biisiä lukuunottamatta muuttunut sitten viime kerran (=Ruisrock). Antti Tuisku on omassa sarjassaan järjettömän kova ja olen diggaillut hänen meininkejään Idolssista lähtien, mutta mutta. Kyllä sen kuitenkin aistii selvästi, kun artisti välittää sulle lavalta aitoja ja tavallaan sensuroimattomia tunteita, joita ei ole harjoiteltu.

Sori Antti Tapani, mutta kyllä se #petoonirti noilla toisilla tyypeillä ja vieläpä suht sata - nolla. Tiisu jatkoon.

- juoksepoistytto

Hoovee-meininkiä löytyy myös Facebookista ja Instagramista, oih!

Ei me taideta kuunnella suomirokkia

Kerta me molemmat yykaahoovee:laiset oltiin paikalla, tämä merkintä koostuu kilun teksteistä ja juoksepoistyton ajatukset tulevat julki hänen ottamiensa kuvien mukana. Eiku menoks!

Suomirock 2015 - Pakkahuone ja Klubi 12.9.2015
Suomirockia lähdettiin kuuntelemaan tasan yhdestä syystä: Pää Kii. Siitä spektaakkelista tulee ihan oma merkintänsä myöhemmin hyvästä syystä x. Muut illan bändit olivat sarjaa neverhöörd ja a little bit höörd. Paitsi antikraist-Risto, joiden rituaalit eivät valitettavasti siunaantuneet illan viimeisiksi.

Illan avasi Klubin puolella mies ja kitara -combo Nicolas Kivilinna. Paikalle saavuimme n. 10min setin oletetun alkamisajan jälkeen, sillä aina ei mene kuin elokuvissa. Kiitollista meininkiä havaittavissa kun samaan aikaan iltamia katsomaan tulee myös kyseisen artistin listalla ollut henkilö, yykaahoovee paheksuu. Kivilinnan tuotantoa olimme molemmat kuunnelleet ihan vain pintaraapaisuin verran. Klubille oli kuitenkin kasaantunut porukkaa, joista osa selvästikin tunsi kappaleita jo ennakkoon. Kivilinna oli oiva aloitus illalle lämpimänhenkisen musiikin ja artistin helposti lähestyttävän hymyilevän olemuksen johdosta.

Parille biisille lisäpuhtia toi saksofonisti/ukuleletaituri, sukunimi meni ohi, Pyry. Ilmeisesti uuttakin matskua oli mukana. Setin toiseksi viimeisenä kuultiin Kapteeni Kirk, jolloin yleisö laitettiin laulamaan mukana. Vika sammakkobiiisi oli myös mukaansatempaava ja ihan kiva, mutta omalla kohdalla se yhteislauluhetki meni jo ohi. Edellä mainittu tai Kirk olisivat varmasti toimineet paremmin setissä sijoiteltuna hieman erilleen toisistaan. Omaa keikkakalenteria vilkaisemalla meikän ja Kivilinnan tiet kohtanevat jälleen marraskuussa, lopullinen tuomio langettakoon silloin.

"Symppis! Kapteeni Kirk, vähän Eino Leinoa ja söpsä koirabiisi. Oikein hyväntuulinen keikka."

Mies ja kitara linjalla jatkettiin. Täällähän tosin piti olla Jukka & Jytämimmit, joiden settiä Pää Kiin ohella odotin eniten, mutta aina ei mene kuin onnellisen lopun omaavissa elokuvissa. Jukka & Jytämimmit tuli nähtyä kerran ilmaiskeikalla Telakalla. Näkemisen voi toki kyseenalaistaa sillä todellisuudessahan istuin seurueeni kanssa pöydän ääressä tupaten täyteen tulleessa keikkapaikassa ja näkökentässä vain muiden selkämykset ja pebat. ”No Turun klubilla uusiks viikonloppuna” Jukka & Jytämimmit peruivat sairastapauksen vuoksi. ”No sitten Suomirock-iltamissa” Jukka & Jytämimmit hajosivat. Kuulosti kyllä hyvältä! Kannattaa siis aina lähteä katsomaan keikkaa jos bändi yhtään kiinnostaa ja mahdollisuus on, sillä toista tilaisuutta ei aina välttämättä tule. 

Lavalla oli nyt Jukka Nousiainen soolo. Siinä missä Nicolas Kivilinna soitti selkä suorana tiensä ihmisten sydämiin tai ainakin yritti, Nousiainen saapui lavalle vanhan Nokian puhelimen ja muistiinpanolappusten kanssa tarjoillen musiikillisen sanomansa istualtaan esiintyen. Yleisöstä suuri osa oli jo selvästikin voitettu puolelle, sillä lavan edusta oli täyttynyt faneista jo ennen h-hetkeä. Nousiaisen koko olemuksesta huokui, että lavalla on nyt artisti vailla tarpeetonta egomaniac pönötystä. Varmasti aiheutti joillekin hieman hämmennystä mikä ihme hippi siellä kitaraa soitteli kaikkien näiden palvovien katseiden kohteena ja ei varmasti selkeytynytkään jokaiselle illan aikana. Google auttaa selvittämään Nousiaisen meriitit suomalaisen musiikin maailmassa. En minäkään ole jatkossa kilpailemassa niistä eturivipaikoista, mutta se oli selvää miten Nousiaiselle musiikki todellakin on se juttu, eikä tekotaiteellista väkisin väännettyä paskaa. Setissä kuului pari Jytämimmit kipalettakin.

"Tykkäsin eniten hauskoista välispiikeistä. Muuten en oikein tajunnut jutun viehätystä."

"Ehkä Jytämimmien kanssa homma olisi uponnut paremmin."

Pakkahuone ja kovasti odottamani Teksti-TV 666 kutsuivat seuraavaksi. Jotta Pakkahuoneen lava ei vain näyttäisi autiolta, myös Joni Ekman liittyi kitarasankareiden sakeaan joukkoon joidenkin kappaleiden ajaksi. Settilistasta ei mitään käryä a) tuotanto kun ei tuttua b) kappaleiden sulautuessa yhteen aikas saumattomasti. Hyvää musiikkia hytkyä mukana ja bändi lunastikin omat odotukseni. Hei tyypit, myitte juuri pari levyä! Siis heti kun jossain osuu kohdalle ja rahatilanne vain sallii.

Ainoa asia mikä jäi keikasta harmittamaan oli se, miten rumpali ei pitänyt joka välissä yllä, kuinka sen nyt sanoisi, tuntosarvikoreografiaansa. Ehti jo innostua kun alkupäässä aina ennen kappaleiden alkua tuntosarvet (suomeksi rumpukapulat) olivat pystyssä ennen surinamenojen alkua. Musiikkia voisi kuvailla eteenpäin mönkiväksi tuhatjalkaiseksi tai vastaavasi ötökäksi, joten pettymys oli suuri kun nämä tärkeät ruuminosat eivät olleetkaan aina paikallaan. Onneksi loppupäässä sarvet tulivat vielä kertaalleen esiin kera vihreän valaistuksen, joten setti päättyi sopivan sekopäisissä merkeissä. Alleviivattakoon Teksti-TV 666:den luomaa tunnelmaa tällä överimuokkaamallani kuvalla ft Joni Ekman.

"Pörinää. Lisää pörinää."

Klubi kutsui jälleen ja lavalla Hopeajärvi. Hopejärven sointuja tuli kuunneltua levyllinen ennakkoon ja ihan mielenkiinnolla kohti keikkaa mentiinkin, mutta jotain tapahtui ja kiinnostus lopahti. Ehkä innostus seuraavaa esiintyjää kohden otti liiaksi vallan keskittymiskyvyn herpaantuessa. Jossain laulettiin pelikaaneista ja kiva pelikaanipaita bändillä. Koko settiä ei jaksanut olla klubin puolella. Siinäpä se.

"Tästä oli aika isot odotukset levyversioiden perusteella, mutta mutta... Eeehh?"

Pakkahuoneen puolelle oli myös pystytetty muutamat myyntipisteet; paitoja, lehtiä, musiikkia ja kirjoja ym. Levyjä olisikin tarttunut mukaan aivan liikaa sen hetkiseen budjettiin nähden, joten onneksi muut ehtivät ostella ne pahimmat pois ennen sortumista. Houkutusten lisäksi tässä pisteessä tarjoiltiin illan kauhunäytelmä kun sain todistaa miten huolettomasti myyntipisteessä touhunnut henkilö käytti vinyylilevyjä kirjoitusalustoina kuulakärkikynällä jotain söhertäessään. Hyvä että happi kulki! Kansiin voi jäädä painaumia! Note to self, älä ikinä huoli päällimmäistä kopiota vastaavissa tilanteissa.

IIIK! Pää Kii = JEEE! Uusii paitoja, uuh!  Keikasta siis oma merkintä tuloillaan, todellakin pysy kuulolla, minua ainakin kiinnostaa mitä sieltä on juoksepoistyton kynäilemänä luvassa! heh heh.

Sitten kävikin niin, että oli ollut vähän liian kivaa ja iltaa ei halunnut latistaa Riston avulla vaikka viimeinen esiintyjä, Lasten Hautausmaa oli sitä kiinnostavinta kastia. Välissä olisi toki vielä ollut täysin tutustumisen ulkopuolelle jäänyt (sori!) Saijaa Saijaa. Väsy vain alkoi painaa pitkän työpäivän jälkeen, joten tässä vaiheessa totesimme parhaimmaksi ratkaisuksi suksia vällyjen väliin ja päättä ilta on a high note.  Saimmehan jo mitä halusimmekin. Lasten Hautausmaa, until next time! Ja ehkä se Ristokin tulee joskus kohdattua...

- kilu ✌ & seurana +kuvaajana juoksepoistytto
yykaahoovee feisbuuk / instagram

Kiitti järjestäjät ja bändit! pusi pusi:
Nicolas Kivilinna
Jukka Nousiainen
Teksti-TV 666
Hopeajärvi

Klubi&Pakkahuone

Keikkavinkki: The Red Paintings

Helsinkiläiset ja tamperelaiset hoi, nyt on luvassa erikoisspesiaalia livesettiä! Australialainen The Red Paintings rokkaa perjantaina 25.9. Helsingin Nosturissa ja heti perään 26.9. Tampereen Klubilla.



The Red Paintings @ Manchester Academy 3 // 22.4.2015

Jos kyseinen orkesteri ei ole vielä tuttu, niin yykaahooveen jengi suosittelee lämpimästi, että roudaatte ahterinne mestoille. Tällaista menoa ei meinaan joka viikonloppu täällä Peräpohjolassa nähdä. Bändin meininkiä on aika vaikea kuvailla sanoin, mutta sanotaanko nyt vaikka niin, että kokonaisvaltainen setti on tarjolla! Tälle bändille voi luovuttaa niin sielunsa kuin kehonsakin, sillä yleisöllä on mahdollisuus osallistua keikan kulkuun laittamalla pensselit viuhumaan tai kirmaamalla ympäri klubia milloin mikäkin härpäke päässä. Musiikillisen nannan lisäksi on siis luvassa myös visuaalista herkkua.

Astuhan siis kuomaseni ulos siitä helevetin laatikosta ja tule kokemaan jotain uutta. <3

Ajankohtaista infoa keikkameiningeistä ja maalaushommista löytää bändin viralliselta FB-sivulta

Nähdään(hän) keikoilla!

Translation: If you (yes, YOU!) are in Funland this weekend, check out these nutjobs. We definitely will.

- juoksepoistytto