Viimeksi näin bändin heilumassa Hervannassa Varjobaarin piskuisella lavalla, joten kiinnosti miten bändi ottaa haltuun Pakkahuoneen tarjoaman estraadin. Nyrkkitappelun keikoilla on tottunut Horo-Hepen säntäilyyn paikasta toiseen, joten siinä ei tälläkään kertaa mitään uutta. Tällä keikalla kitaristit riekkuivat siihen malliin, että Pakkahuoneen lava vaikutti ajoittain loppuvan kesken. Esimerkkinä miten Tollo-Miljoona syöksyloikan jälkeen melkein tipahti lavalta meinaten samalla viedä Klamydian lavan sivuun mukamas turvaan jätetyn mikkiständinkin mukanaan.
aww, kysyin jos #1 Nyrkkis-crew member Teemu vois lähettää kuvan settilistasta ja sit tuotiinki tämmönen kouraan. kiitti hei te <3
Päädyn jotenkin aina lämppärikeikoilla aina sille puolelle jolla on vähemmän lämmittelijästä piittaavaa porukkaa, joten sain aika keskenäni siinä olla ja mennä leveesti. Rockpulsu lämmittää aina mieltä ja oli jo muutama keikka ehtinyt vierähtää välissä kun viimeksi kuuli Sun lapset on mun lapsia nyt mukana setissä ja sen kitarakuvioiden tahtiin oli taas mukava jorailla. Nyrkkitappelu otti kaiken irti annetusta plus neljänkymmenen minuutin soittoajasta ja ei kirpassut maksaa paria kymppiä lipusta vaikka tiedossa olikin lyhyempi setti ja näin ollen (varmasti) sen suosikkilivebiisin tippuminen pois. Tän vuoden Nyrkkitappelut oli mun osalta tässä ja ihan komea lopetus. Kyl kelpaa!
Haureus sekoittaa mun pään:
KLAMYDIA
Klamydia ja kaljaa, match made in heaven
Blogipartnerini in crime ei voi sietää Klamydiaa (taustalla taisi olla traumoja joltain Vaasa-festarilta) ja sainkin kuulla "no hyi" kommentointia kun tästä keikasta mainitsin. Itse en ollut (kait?) bändiä aiemmin nähnyt tahi pahemmin kuuntelemalla kuunnellut. joten tää oli tämmöinen mikäs siinä hyvän bändin ohella tuleva kylkiäiskeikka. Pakkis oli myyty loppuun ja täällä Klamydia soitti kaksi settiä joista ensimmäinen keskittyi wanhaan tuotantoon ja pienen breikin jälkeen paahdettiin ilmeisesti normisetillä.
Itsehän olin paikalla vain sen reilut puoli tuntia bändin soittoajasta vaikka olisin viihtynyt kauemminkin, kovin pogoiltavaa musaa kun tää Klamydia oli. Yleisön paikoillaan pysyminen olikin lievä pettymys vaikka helpottikin puikkelemista paikasta toiseen. Olikohan ikä jo alkanut painaa tai varjeltiin hintatietoisina juomia läikkymiseltä, who knows, mutta onneksi mukana laulettiin sitäkin kovempaa. Toivottavasti baaritiskien jonot ennokoivat loppupuolelle hieman riehakaampaa menoa estojen kadotessa alas samaa tahtia nestemäisten kanssa.
Setin ekat Pippalot & Venäläisiä unelmia +klippi
Kesken piti lähteä sillä Teksti-TV 666 keikka odotteli vähän matkan päässä. Lisää siitä tässä merkinnässä!
SU 30.10. Yläkerta, Tampere
HARD ACTION
Onpas tämä nyt hankala bändi. Rokkaa just siinä hetkessä ihan sata lasissa, mutta jälkikäteen asetelmasta ei oikeastaan muista mitään erityistä. En luokittele bändejä musiikkityylin, vaan sen mukaan miten mielellään näkisin yhtyeen uudestaan livenä. Tässä päänsisäisessä arkistossani Hard Action sujahtaa todellakin kelpaa uudestaan livenä -mappiin, vieläpä tuoden lisäarvoa line-upille eikä siis mikään ihan sama bändi vaikken muuten osaakaan valita kumpi vai kampi. Tästä setistä mieleenpainuvin hetki oli kun yksi paikalla ollut Hard Actionin menoa fiilistellyt huudahti hiljaisessa kohtaa aidosti "Mä en oo ikinä ollut näin onnellinen!" Suoraa palautetta, ihana!
PLASTIC TONES
Välillä bändistä saattaa huokua vahvasti joku tietty vuodenaika. Plastic Tones toikin tarttuvilla melodioillaan valoisan pilkahduksen taakse jääneestä kesästä jo niin kovin hämärtyvään iltaan ja syypää miksi tämä keikka oli merkattuna kalenteriin. Parhaimmillaan kappaleet luovat soljuvan soundtrackin vailla huolen häivää kadulla kepein askelin kulkevalle auringon paistaessa ympärillä ja vastaantulijoidenkin vain hymyillessä. Valitettavasti tällä kertaa keikan tekniset ongelmat kuitenkin takuttivat tätä rytmiä, joten kadulla kulkija joutui nyt aina välillä sitomaan kengännauhoja tai poistamaan kiviä jalkineista.
On ollut tosi ilahduttavaa löytää keikkojen kautta näin hyvin englanninkielistä popimpaa matskua tekevä bändi, sillä omaan levyhyllyyn tällaiselle onkin tarvetta etenkin kotimaan puolelta. Jatkossakin tulee syynättyä bändi keikkakalenteria. Itseasiassa tänne blogin puolellekin olisi tarkoitus yhdestä aikaisemmastakin Plastic Tones keikasta vielä jotain sysätä (ajankohtaisuus ei ole vahvuutemme t: team yykaahoovee).
Plastic Notes #2 / settilista -split
Myös bändin tekemä Plastic Notes #2 zine ansaitsee kaiken hehkutuksen! Mukava fiilistellä toisten kautta esim välistä jääneitä Hässäkkäpäiviä ja muitakin kiertuejuttuja. Tällä bändillä on tekemisen meininki. 2017 julkaisujen joukossa lienee luvassa viimein myös musiikkia ihan fyysisessä muodossa. Sitä odottaen! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
No huppista, aloitin hahmottelemaan tätä merkintää jo tuolloin marraskuussa, mutta jotenkin se jäi muiden keikkojen sekä muuton jälkipyykin jalkoihin. Yksi illan bändeistä teki kuitenkin niin suuren vaikutuksen, että pakko saada jotain tänne blogin puolellekin. Tässä olisi luonnoksen ja eritasoisten muistikuvien varaan kasattua sössöä kera laadukkaiden kuvien nyt sitten käsillä. S'il vous plait!
6.11.2015 @ Vastavirta
Iltavuorosta suoraan Vastikselle. Ensimmäinen bändi Peruskoulu taisi juuri aloitella kun kurvasin Vastavirran kohdalle, sillä jotain möykkää kantautui ulkopuolellekin asti. Ensireaktio oli Aivolävistys, sillä sama laulajahan kyseessä. Jännä, etten kuunneltavissa olevien biisien perusteella tätä jo tajunnut kun onhan hänellä kuitenkin niin tunnistettavissa oleva lauluääni. Rikkinäinen ja väkivaltainen maailmankuva nousi bandcampissa ilmaiseksi ladattavissa olevan levyn kappaleista suosikikseni ja se taisi olla setin viimeisiä biisejä. Ei kaiken tarvitse olla tajunnanräjäyttävää tai pyörän uudelleen keksimistä. Peruskoulu on kovin ..no just peruspunkkia ja näistä tän illan punk/hc-osaston edustajista varmasti se iisein pala nielaistavaksi jos haluaa varovasti tän tyyppisen musan ovelle ummikkokorvin koputella. Luonnoksesta löytyi ytimekkäästi: "juu, me likes!". Ei lisättävää.
Acid Runs
Netistä löytyi vain pari maistiaista Acid Runsin tuotannosta ja tämähän olikin rock'n'roll! Erittäin menevää musiikkia, jota kelpasi kuunnella myös livenä. Jotain jäi kuitenkin keikasta uupumaan kun huomasi livevedon jättävän fiiliksen vain puolitiehen verrattuna minkälaiset pippalot korvien väliin syntyi kuulokkeiden johtoa pitkin bandcamp-linkin takaa. Kun nyt taas palaa biisien luokse, joulukuussa kahden muun kappaleen joukkoon lisätty Your Head vie pisimmän korren luoden jälleen odotukset kovasta livebändistä ja kaiketi levystäkin. Acid Runs ansaitsee ehdottomasti uuden tilaisuuden mun kirjoissa sillä en nyt yhden esityksen ja noin hyvien nauhoitusten perusteella halua uskoa tän porukan oikeasti olevan niin "ai tää oli tässä?" tasoa mitä keikkoihin tulee. Enpä itsekään tainnut kovin skarppina olla liikenteessä sillä olin kirjoittanut luonnokseen tän bändin kohdalle plussaa suomenkielestä. I'll get my coat...
Loppusijoitus
Ouuuuyeaaaaaahhh! Bändin nimeen useasti ennenkin törmänneenä vihdoin sitten livenä ja JUST tätä kaipasinkin enkä tajunutkaan kuinka paljon! Osui ja upposi, napakymppi ja mitä näitä nyt on. Edellisen illan pääosin kepeiden Monsters of Pop bändien jälkeen Loppusijoitus oli juuri oikean asteista paahtoa saaden kaksi edellistä orkesteria vaikuttamamaan vauvan pepun talkilla taputtelulta. Kunnon kohkaamista ja näillä oli myös mystinen alkunauha, joka viritteli kiinnostusviisarin samantien sojottamaa tappiin asti *bojoing*. Brutaalin sahaamisen ohella biiseistä löytyi myös breakdown-osia, joten setti ei ollut pelkkää nautinnollista peltiämpäri päähän ja lyö sillä lekalla!!! -meininkiä. Keikkojen jälkeen olin jo kukkaron nyörit auki huutelemassa shut up and take my money, mutta bändillä ei vielä mitään fyysistä kamaa ollut tarjottavissa. Tällä keikalla mainosteltiin kyllä tulevaa seiskatuumaista, mutta sille ei vielä ole jostain kumman syystä löytynyt julkaisijaa. En kyllä voi olla ainoa joka into piukeena odottelee tän asian etenemistä, sen verran kovaa kamaa. Bandcamp tarjoaa maistiaisia tulevasta.
Tässä tosiaan kolme kuukautta keikan jälkeen näitä tekstejä tänne pääosin näpyttelen ja edelleen kumpuaa nuo ensifiilikset pintaan. Luonnokseen on piirrelty sydänkin, heh. Hyvin harvoin tuohon enää mitkään orkesterit tänä päivänä kykenevät, joten bändi jota pitää silmällä 2016: Loppusijoitus. Vaikuttaa vain kovin pahasti siltä, että Loppusijoituksesta kehkeytyy mun seuraava Lighthouse Project, mitä siis tulee keikkojen ja aikataulujen yhteensopivuuteen. Esmes nyt lauantaina bändin kalenterissa koreilee Jyväskylä - no can do sillä matkahuolto prkl karsi jo viime vuoden puolella yhden lifelineni eli JKL-TRE yövuoron. SNIF. Myös se joulukuinen Tre-keikka osui 2015 vuoden surkeimpaan mahdolliseen ajankohtaan, you see a pattern here? Kova luotto silti, että vielä tässä ehtii ja pääsee joko romuttamaan nämä kuherruskuukausi-fiilikset tai sitten jatkaa tässä vain ouuuuuuyeaaaaah-ilmaisuun kykenevässä tilassa liihottamista. High on harkkore!
Hjärnblödning
Well hello Jane Doe. Ulkomusiikillisilla asioilla ei sinänsä pitäisi olla vaikutusta, mutta jos jonkun bändiläisen (oli kyseessä mikä bändi tahansa) ihoa koristaa tämä hooveen sivupalkistakin tuttu kuva niin mun huomio on taattu. Osui hyvään saumaan, sillä edellisen bändin jälkeen olin jo valmis lähtemään kotio kun eihän siitä voinut paremmaksi pistää. Ei pistänytkään, mutta plussan puolelle silti päästiin. Hjärnblödning oli varsin mielenkiintoinen jo pelkästään kahden vokalistin ansiosta. Lisätään päälle vielä ulosanti på svenska niin ollaan jo suht kaukana perusbändikokoonpanoista. Yllätys yllätys, etten lyriikoista mitään poiminut livetilanteessa, mutta eipä sitä aina tajua kaikkea suomenkielisistä sanoituksistakaan varsinkaan iltana, jona onnistuin kuulemaan englantiakin suomena. Tähän ei fanityttöilysydämiä piirrelty, mutta diggasin silti kovin kerta livenä soitto kulki saumattomasti ja sehän riittää jatkoon. Tältä illalta Hjärnblödningin ja Loppusijoituksen vois suoraan poimia lämppäämään Convergea sitten kun seuraavan kerran saapuvat Suomeen. Meikä tuulettaa jo pelkkää ajatustakin tästä.
Hard Action
Muhun suurimman vaikutuksen teki miten keikan jälkeen bändistä näki, että nyt on muuten annettu kaikki. Yleisö janosi lisää soittajilta, jotka vaikuttivat tässä kohtaa olevan lähinnä nestehukan partaalla. Hard Actionin kanssa kävin päinvastoin mitä Acid Runsin. Nyt ei ne levyversiot tehneet minkäänlaista vaikutusta. Tää jytä olisi mulle todennäköisesti toiminut huomattavasti paremmin suomeksi, sillä tässä enkun ulosanti tökki hieman liikaa ja näin ollen laitan enemmin sen AC/DC:n pauhamaan kun annan Hard Actionin tuotannon hiipua keskittyneen kuuntelun piiristä sinne taustalle jonotusmusiikin tasolle. Bandcampissa joku oli kommentoinut bändin kuulostavan nimeltään ja toi on kyllä osuvasti sanottu! Livenä kelpaa todellakin toistekin, levyltä ei niinkään. I'm not enough of a rock'n'roll lover just yet.
*
Huikea ilta kaiken kaikkiaan. Huokeaan hintaan edustettuna niin punkkia/hooseeta kuin sitä rokimpaakin menoa. Hyvä konsepti tarjoten mahdollisuuden poiketa sen oman mukavuuskuplan ulkopuolellekin. Myöhäiset thumbs upit vaan kaikille asianosaisille. -kilu ✌ yykaahooveFB / insta
