Näytetään tekstit, joissa on tunniste hämeenlinna. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hämeenlinna. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Hoo Moilasena Sairas T:n keikalla Suistoklubilla 24.2.2017

Suomen rap-skene on mulle kuin sienimetsä. Tiedostan olemassaolon, mutten laita tikkua ristiin sen eteen, että ottaisin selvää mitkä joukosta kelpaa nautittavaksi saatika lähtisi itse poimimaan sieltä helmiä omalle (levy)lautaselle. Siksi se millä tapaa Sairas T löysi tiensä korvakäytäviini ilahduttaa kovasti ja vaatii astetta pidemmän pohjustuksen ennen varsinaisia keikkameininkejä.
Kaikkihan alkoi osuvasti Suistoklubilta noin kuukautta aiemmin Eevil Stöön keikalta (tuosta + neljästä muusta Stöö-gigsistä tuloillaan yhteismerkintä joskus) kun juttusilleni tulleen asiallisen oloisen tyypin puheissa nousi esille nimi Sairas T. Myös juuri ennen Stöön aloittamista jotkut kehuivat vielä tän samaisen henkilön hupparia ja kun kysyin ketäs tässä edustetaan vastaus kuului: Sairas T. Välissä Stöön setti jonka jälkeen rupattelun jatkuessa toisin kun mulla, hänellä tuntui olevan erittäin hyvin halussa tämä musastaili. Edelleen kuitenki tämä maskin omaava (sillä toki piti siinä ohessa vilkuilla netistäkin) artisti keräsi eniten ylistyssanoja.
Alkoi kiinnostamaan minkälainen musa sai tän Stööfanin intoilemaan noinkin paljon niin mikäs siinä yöbussia venaillessa oli laittaa Delirium -levy soimaan kerta Spotifysta löytyi. Kello 1:18 heti ekan biisin Valkoinen Käärme jälkeen olin positiivisesti yllättynyt miten tää ei ollutkaan yhtään hassumpaa. Samaa rataa jatkoi muutkin biisit kunnes vika kappale Suljetut Ovet hardcorebändi Bloodlandsin fiittauksella tuli täysin puun takaa. Millä järjellä tän ihan randomisti tielle osuneen rap-muusikon levyllä on myös mukana enemmän mullekin tutumpaa musatyyliä!? Levy lähti suorilta toiselle kierrokselle toimittaen matkamusiikin virkaa ja samalla vahvistaen miten Sairas T piti todellakin kokea livenä. Ensimmäinen tilaisuus oli Saikku-hehkutuksien ohessa mainittu Suiston keikka. Lippu oli kyllä jo toisaalle, mutta paristakin syystä olin harkinnut luopuvani kyseisetä piletistä sitä enemmän tarvitsevalle, joten next stop Hämeenlinna.

Sairas T @ Suistoklubi, Hämeenlinna 24.2.2017
Juna kulkee part not. Venailua lopulta 75 minuuttia, onneksi Suisto oli jo käynyt tutuksi eli no panic.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyi miten lavalla oli DJ soittamassa musaa, how nice. Kun myös spiikkaukset tuli sieltä käsin ja DJ jäikin koko keikan ajaksi taustavoimiin, myöhemmin meikällle selkeni nimen lisäksi se, että Loasteeze kuului vähän niin kuin pakettiin. Pari vikaa biisiä ennen keikan alkua sai jengin laulamaan ja jorailemaan mukana ihan kunnolla, joten hyvin valitut lämmittelybiisit. Itse vaikutin olevan ainoa joka kuuli kyseiset veisut ekaa kertaa ja tämä tunne pulpahti uudestaan pintaan pariinkin otteeseen illan aikana.
Yhen Naisen Mies on nerokkain rakkaudenosoituslaulu mikä on vähään aikaan tullut vastaan, kunnes kaikkien tää on huikee/nerokasta ajatusten lomassa kertsin "Pikkumimmit haluu nussii meitsii - ei tuu onnistumaan" loi kauhunsekaisia tunteita siitä millainen yleisö Sairas T:n keikoilla oikein on. Tällä biisillä lähdettiin etenemään ja arvelut naispainotteisesta eturivistöstä osui kyllä nappiin, mutta pahimmat maalailemani kauhuskenaariot toisiaan Saikun huomiosta tapellessa hiuksista kiskovista muijista oli onneksi vain päänsisäistä saippuaoopperaa. Paikalla oli ihan selkeesti musiikista pitäviä ja siitä perillä olevia, hiton kovaakin mukana laulavia kannattajia, hyvä! Mikä parasta, myöhemmin keikalla artistikin oikein otti tän esille. Puoliksi tarkkailijan näkökulmasta tällaisesta tuli tosi hyvä mieli, arvostetaan kun jengi diggaa ja näyttää sen. Hauska oli myös ennen Juna Kulkee Part 2. Sairas T:n tehdessä pienen yleisökyselyn kuka tietää seuraavan biisin taustoiden jo alkaessa hieman soimaan. Eturivissä tiedettiin, of course.
"Älkää tarjotko kokkelii, antakaa mulle leipää" yleisöä hypyttävän Huudit -biisin aikana tuunattu Reissumies-paketti singahti lyriikoihin synkronoituna lavalle. Mietinkin onko näin koskaan tapahtunut ja voila, heti ekalla kertaa tämäkin lisämauste. Mikäs siinä oli leipä kourassa heiluessa. Palautusyritys hieman epäonnstui leipä lavalle -huutelujen alkaessa kantautua pian yleisöstä. Turha vastustaa ja siitä sopivasti päästiinkin seuraavaksi hieman rauhallisempiin tunnelmiin Mätänen -kappaleen pätkäistyn version voimin. Huomio oli kiinnittynyt siihenkin miten Loasteeze mukaan lukien tää koko kolmen koplan livetiimi eli käsielein mukana lyriikoissa. Hieman erilaista mihin on Stöön keikoilla tottunu.
Minähän en siis todellakaan a) muista missä järjestyksessä kappaleet kulki b) mitä kaikkia Deliriumin ulkopuolisia varmuudella kuultiin. Paitsi Nettokävely Saved My Life ja tänkin muistan vain mukana olleen hokeman takia ja koska tämä kappale aiheutti huomattavan reaktion yleisössä. Neverhöörd, vaikka again jälkikäteen opin tämän olevan SE biisi minkä jengi Sairas T:ltä tietää jos jotain. Olin kuulevinani Toluhaukat nimen ja veikkaisin Fataali Rata olleen yksi niistä mitä kuulin keikan aikana ensimmäistä kertaa [*muoks* kysyin Painajaiselta ja tää keissi meni kyl ihan metsään. Huppista! Kova biisi anycase] Sairas T:n tuplaajana lavalla heiluu Painajainen ja hänen tuotannostaan Vitun Hipit on toinen vahva veikkaus. Jep, lukitsen vastaukset. (Saa korjata jos tätä eksyy lukemaan joku paikalla ollut, heh)  Jo mainittujen lisäksi keikalla sai swayy Varjoissa letkeeseen tahtiin sekä koittaa komppaa jotain laineja henk koht. odotetuimpien joukossa olleiden Valkoinen Käärme, minkä niiiin luulin aloittavan keikan, sekä oikeutetusi loppuhuipennukseksi säästetyn Heil Deliriumin mukana. Päälle vielä hieman matalalentoiseksi jäänyt stage dive attempt. Toki kun tämä oli ainoa ei tuulta alleen saanut keissi keikan aikana niin voi sekä yleisö että esiintyjät olla kyllä tyytyväisiä.
Se miten Suistolta linja-autoasemalle kulkiessa bongattu tarrajäänne liittyi keikkaan hymyilytti sekin.
Hetkonen, mitä tässä meni, joku puoli tuntia? Siltä ainakin tuntui ja teki mieli kysyä vierustoverilta oliko tää nyt oikeesti tässä. Epäuskoisena katsoin kelloa ihan senkin takia, että nyt ehti pykälää aikaisemmalla bussilla himaan. Punk-keikan mittainen setti, aika kuluu nopeasti kun on kivaa ja niin paljon uutta ammennettavaa. Tuskin ehdin saada takkia päälle kuin Takkinen ilmestyi lavan sivuun poseeraamaan halukkaiden kanssa kuvissa ja ties mitä muuta. Arvostan. Sitä kyllä en yleisön puolelta kun joku kovis omin lupinensa loikki bäkkärille keikan loputtua. Tässäkin tapauksessa kun artistia selkeästi voisi kuvailla faniystävälliseksi niin ei kannata pilata hyvää juttua huonoilla käytöstavoilla, vaan kunnoittaa myös esiintyjien omaa tilaa, tsk tsk. Vikat fiilikset: pitää todellakin nähdä uudestaan. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/


Ps. Poislukien Eevil Stöö +liittyvät julkaisut, Delirium on eka kotimaisen rap-artistin levy jonka oon hommannut sitten 2011. Jos pidät, niin tue jos suinkin kykenet!
                     
Kiitos
+Suiston väki ym!
+tietty tää "Stööfani" :)

Yhen naisen mies:
Mätänen:

torstai 23. maaliskuuta 2017

Tummanpuhuva ilta Suistolla 21.1.2017

Eipä tarvinnut paljoa muuta ohjelmaa vilkuilla kun yhdessä suosikkipaikoistani, eli Hämeenlinnan Suistoklubilla soitti neljä jo kertaalleen hyviksi live-esiintyjiksi todettua bändiä. Harmi vain, että heti alkuun kävi selväksi ettei annettu aloitusaika merkannut yhtikäs mitään ja eka bändi taisi aloittaa kaksi tuntia siitä ihan ensimmäiseksi ilmoitetusta soittoajasta myöhemmin.

BORN TO CRY

Vaikka Born To Cryn riveissä ei soitakaan tyyppejä keille keikkailussa olisi mitään uutta ja tämä keikka taisi olla viimeksi näkemästäni United Forces Spring Breakin vedosta vasta seuraava(?) niin kyllä väitän, että kehitystä oli tapahtunut esiintymisen vaikuttaessa itsevarmemmalta. Muuten voin kyllä toistaa aika lailla samat sanat mitä viimeksikin siitä miten musa kyllä jytisee, mutta liian melodis-metallinen laulutyyli (ja kaikkihan tajuaa mitä meinaan) ei vain nappaa sitten millään. Keikan aikana paikallisen yleisön joukosta kuului kyllä illan paras ja kaikille hymyn huulille tuonut heitto: "Hyvä oikeanpuoleinen kitaristi! Siis täältä päin katsottuna, lavalta päin vasemmanpuoleinen." On tarkkaa, että palaute menee varmasti perille oikealle henkilölle.

COLD INSIDE
Soittojärjestyskin vaihdettiin lennosta ja ei siinä mitään kun itse pysyi kärryillä, mutta hyvä näille jotka muuten vaan tulivat paikalle ja ihastelivat toisilleen miten kova Long Gone onkaan (joku kyllä oikaisi).
Tällä kertaa mitkään ylimääräiset tekijät eivät asettaneet ennakkolatauksia keikkaa kohtaan kuten silloin Oranssilla, joten menosta sai suoriltaan vain nauttia. Cold Inside taitaa intronauhan käytön jalon taidon ja muistaakseni (correct me if I'm wrong) ainakin eläinten oikeuksia/asemaa sivuavasta puheraidasta keikka pääsikin etenemään kuin ois turpaan vedelty heikompia puolustaen ja jatkettu suorilta siitä mihin intro loppui. Jos tuo oli keino bändiläisten itsensä päästä oikeaan mielentilaan ennen keikkaa niin siinä onnistuttiin sillä -käytin samaa adjektiivia viimeksikin- tyly meiniki välittyi yleisön puolelle 100%.
Ensimmäinen keikka sai mut kaivamaan Momentumin levyt soittoon eikä vähiten vain Herbivore -levyn päättävän Philip Wollenin "Animals Should Be Off The Menu" puheen vuoksi. Tän keikan jälkeen kiinnosti puolestaan mitä Cold Inside on julkaissut ja missä muodossa. Mielenkiintoinen bändi live-esiintymisen suhteen ja muutenkin. Olisi kiintoisaa päästä tekemään lähempää tuttavuutta lyriikkapuoleenkin. New LP in 2017 lupaillaan bandcampin puolella. Kelpais.

MUSTA HUONE
Oranssin keikkojen ollessa eri päivinä toivoinkin Musta Huoneen soittavan Cold Insiden kanssa tällä keikalla peräkkäin. Musiikkinsa puolesta yhtyeet eroavat toisistaan paljonkin, mutta molempien bändien ympärillä on tiettyä mystiikkaa. Nyt kun bändi oli jättänyt turhat juttelut pois, ihanan viileä tunnelma jatkui kuin oltaisiin elokuvateatterissa, jossa porukka osaa olla hiljaa. Musiikki pääsi oikeuksiinsa ja jos en ihan väärin muista ekalta keikalta, niin nyt jotkut lyriikatkin olivat kokeneet hieman hiomista. Musta Huone on kyllä selkeästi matkalla parempaan suuntaan keikka keikalta.
Viimeksi seurasin bändin settiä liki lavassa kiinni niin ettei tunnelman muodostamaa kuplaa päässyt kukaan vahingossakaan puhkaisemaan. Tällä kertaa otin tietoisesti etäisyyttä ja tämä ratkaisu osoittautui silmiä avaavaksi siinä mielessä etten ollut tajunnut miten vaikeasti nieltävää musiikkia Musta Huone oikeastaan soittaakaan. Ei vain sen tyypin heittämän kommentin takia, jossa totesi kavereilleen hakeneensa vessapaperia korviensa tukkeeksi, mutta muutekin oli lievää keskittyneisyyden herpaantumista havaittavissa osassa yleisöä. Vaatii aidosti kiinnostuneisuutta tai pääsylippuun enemmän hintaa kuin tämän kerran pyöreät nolla euroa. Lopulta piti vaihtaa paikkaa kun joku näistä narikan hinnalla sisään henkilöistä koitti aina kappaleiden välissä herätellä keskustelua luulessaan, että I was with the band kerta otin kuvia ja vaikutin keikasta kiinnostuneelta = eli just se joka haluaa rupatella kesken keikan..juu ei. Oranssifestin vailla keskeytyksiä -rapsa tän linkin takana.

LONG GONE
Aikataulujen jäätävän viivästyksen takia paikallisen Long Gonen setti jäi osaltani pariin ekaan kappaleeseen yöbussin kutsuessa. Musiikkillisesti draaman kaari olisi illan aikana ollut ehyempi jos soittojärjestyksestä (ja ennen kaikkea ajoista) oltaisiin pidetty kiinni "helpompien" bändien ollessa ensin. Long Gone on hyvin konstailematonta hardcorea ja siltä osin hengenheimolainen Cold Insiden kanssa pimennysverhon vain puuttuessa yleisön ja bändin väliltä. Long Gone tuli nähtyä ekan kerran Oranssilla joulukuussa 2015 ja jo silloin upposi juurikin bändin straight forward meininki jota seuratessa ei tarvinnut paljoa kelailla toimiiko vai ei. Mielelläni olisin siis kuunnellut pidempäänkin, nyt vain tuli raja vastaan miten kauan tien päällä loppujen lopuksi jaksoi olla. Ens kerralla sitten. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

minä kiitän:
+järkkäävä taho ym

keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Oonko vielä hehkuttanut tarpeeksi bändiä Teksti-TV 666?

No en! Teksti-TV 666 todellakin rules ok!
Päällimmäiseksi jääneitä havaintoja ja fiiliksiä bändin vuoden vikoilta keikoilta ja sitä rataa, radalta ojaan suistumista tai jotain! Paljon huutomerkkejä!

PE 28.10. Suisto-klubi, Hämeenlinna
Kvelertak Nattersferd-keikkojen jälkeen (joista joskus jotain..köh) odottelin tätä iltaa into piukeena sillä Suisto on yksi meikän suosikkikeikkapaikoista ja kaipailin enemmän Teksti-TV 666 fanikuntaa ympärille pörräämään kuin mitä tuolla mainitulla kiertueella. Paikalla puoli tuntia ennen oletettua soittoaikaa ja järkytyksen määrä oli suuri sillä missä hemmetissä kaikki oli??  Eka kerta kaikelle kuten sille, että todellakin toivoin viivästystä aikatauluun. Hienoinen sellainen toteutuikin ja huvitti "riittäisi soittimia kaikille yleisössä oleville" heitto. Tilanne onneksi kuitenkin koheni ja keikan aikana en enää kiinnittänyt huomiota oliko takana se parikymmentä tai-sataa tyyppiä, sillä jos jotain niin Tekstareiden musa vie kyllä mennessään.
Täällähän sitä oli enemmän tarjolla kun päästiin takaisin pääesiintyjän settilistan mittoihin. Tämä oli bändin ensiesiintyminen Hämeenlinnassa ja vaikka yleisön puolelta hieman ujosteltiinkin oli taas hauska nähdä Tekstari-tyypit irrottelemassa tyylilleen uskollisina ilman tarkkojen aikataulujen huohottamista niskaan. Sai todistaa ihailtavaa tasapainon hallintaa Suiston eturivin keikkuvilla pöydillä ja lavajuomiakin "ammuttiin" kaarressa tarkalla silmällä suusta toiseen. Jos lähtee Teksti-TV 666 keikoille pelkkä soitinporno mielessä niin saattaa yllättyä kun vastassa ei olekaan silkkaa musanörttien kitarakikkailua. Ja tää antaakin bändille just sen vinksahtaneen lisän mistä meikä ainakin diggaa!

LA 29.10. Olympia-kortteli, Tampere  (sain tavata portsareille kuka täällä soitti heh)
Tätä keikkaa ennen ehdin Pakkahuoneen puolella kuunnella Nyrkkitappelua ja jonki verran Klamydiaakin, sillä kerrankin saman kaupungin keikkojen aikataulut osui tarpeeksi hyvin yhteen. Noista keikoista oma merkintä muhimassa.

RISTO (soolo)
Jos olen niellyt myrkkyä ja mut pitäis saada oksentamaan, soittakaa mulle Ristoa.
Olympia avasi ovensa vasta viikkoa aiemmin, joten ei ollut aavitustakaan miten annetut soittoajat pitivät täällä kutinsa. Paikalle siis hieman ennen kello yhtätoista Tekstareita varten. Yläkerrassa sijaitsevasta keikkatilasta kantautui valitettavasti vielä Riston soittoa, joten jäin alatason tilavaan aulaan hengailemaan samalla kun ylös ehti kävellä enemmän porukkaa mitä Suiston keikalla oli ollut yhteensä. Astuin kuitenkin musiikin loputtua encore-ansaan ja tän tajuttuani meinasin samantien kääntyä pois, mutta artistin mainitessa jotain kaksikymmentä sekuntia kestävästä biisistä ajattelin että kyllä nyt tän verran kestän. Ne sekunnit osottautuikin vain hyväuskoisen huijaukseksi ja alkaessani voida pahoin oli pakko poistua tilasta. En tajua mikä Riston musiikista tekee niin vastenmielistä, mutta tänään ei selkeästikään ollut se oikea hetki testata sietokyvyn rajoja. Ehkä joskus joutuu siihen tilanteeseen, että pakko vain koittaa kestää.

TEKSTI-TV 666
No nyt! Tampere ei pettänyt ja jotain tän suuntaista olikin odottanut. Yleisön ikäjaukauma vaikutti tällaisen erittäin huonon kenenään ikää arvioimaan lähtevän silmiin laajemmalta ja nuorehko ydinjengi pitikin liekkiä heti yllä tartuttaen innostusta muihinkin. Riekkumista kesti koko setin läpi ja nyt näin päinvastaisien yleisöjen jälkeen ekaa kertaa havahduin siihen miten ei se paikalle saapuneiden osallistumisaste oikeastaan vaikuta Tekstareiden meininkeihin mitenkään merkittävästi. Sä et tuu enää takaisin koskaan sijoitettuna jo keskivaiheille aiheutti joissain suurta hämmennystä ja täällä tunneskaalan kirjo olikin laajaa.
Se mikä jäi hiertämään oli yksi yleisössä ollut tyyppi, joka otti kovin henkilökohtaisesti sen kun joku häneen törmäili siinä kaikessa ihmismyllytyksessä. Suoraan sanottuna: vittu mikä urpo kun alkoi viittoilemaan tälle törmäilijälle, joka ei todellakaan edes tarkoituksella tähdännyt tähän ilonpilaajaan, "pidän sua silmällä" tyyppisesti. Just. Tämä vilpittömästi hauskaa pitänyt sitten lopulta lähti pois hämmentyneenä/järkyttyneenä kerta toi toinen vaikutti inasen agressiiviseltakin tapaukselta. Noi tyypit vois vähintäänkin painua kauas siitä edestä tai vielä parempi, jäädä suosiolla kotiin jos ei kestä pientä musan mukana tulevaa tuuppimista. Trust me, kyllä sen eron huomaa jos keikalla tarkoituksella joku kourii sua perseestä tai iskee kyynerpäällä selkärankaan vs. miten nyt yleisöpaljoudessa ajautuu pakostakin kosketuksiin muiden kanssa nimimerkillä kokemusta on.

Ja miksi kiinnitin tähän näin vahvasti huomiota? Olympiassa oli aivan liian valoisaa keikan aikana. Lava oli hyvää kokoa ja soundeissakaan ei valittamista, mutta se valoisuus aiheutti salimaisen tilan takia fläsäreitä jonnekin ala-asteen liikuntatunneille asti latistaen tunnelmaa. Tuollainen valaistus ei mielestä palvele kuin niitä, jotka haluaa enemmin keskittyä keikan aikana juomaan ja juttelemaan sekä ottamaan kuvia itsestään -mitä tätäkin oli havaittavissa. Sopiva pimeys helpottaa keikkaan keskittymistä huimasti ja ei kyllä kauhesti kiinnosta olla valokeilassa noin muutenkaan. Jätetään se homma lavalla heiluville jotka kyllä jälleen kerran hoitivat homman kotiin.

LA 12.11. Dynamo, Turku
2016 vika Tekstari-keikka! Lattiakeikka! Meikän kesäloman aloitus! Settilista oli kokenut ihan totaallisen myllerryksen kun nyt enemmän lauluosuuksia omaavat Silmät kiinni ja kädet ristiin sekä Ilmapallo korkkasivat setin. Metsärosvo teki tällä keikalla myös comebackin ja pakko myöntää, että vasta hiljattain olen oppinut arvostamaan kyseistä biisiä sen ansaitsemalla tavalla. Kappale alkaa puhtaasti slovarina mistä johtuen meidän suhde oli hitaasti kypsyvämpää sorttia. Olin siis eri mielissäni sen paikasta nyt biisilistalla vaikka one guitar too many kerta tän alkaessa yhden soittajan taskusta kaivautui jojo!
Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana ja siitä vielä pari biisiä loppua kohden Jarkko antoi yleisölle mahkun maistaa rokkitähden elämää jakelemalla auliisti kitaraansa randomisti eteenpäin, joten tuore lisäys meikän CVseen: Tekstari "kitaristi" ohikiitävän hetken ajan. Täällä oli tosi hyvä fiilis alusta loppuun! Mukavan intiimi keikkapaikka täynnä hyvää jengiä, joten ainakin mulle passasi mainiosti lopettamaan tältä vuodelta Teksti-TV 666 stalk...keikkailut. Etenkin kun aamulla oli vielä keikkaposterikin pöllittävissä, wohoo! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

KIITOS
Risto...
ym!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Kolme kovaa keikkaa kera Kilun valituskorneri

Itseasiassa mun ei pitänyt näistä keikoista kirjoittaa mitään, mutta hups. Sen sijaan asioista, jotka ärsyttää keikoilla olisi matskua vaikka ihan omaan postaukseen. Jottei homma kuitenkaan menisi liian negailuksi niin tässä näiden kolmen keikan kylkiäisenä nostettu esille aina yksi. Kameraa ei ollut mulla mukana eli ihana Pörrö-kisu hoitakoon poseeraamisen.

5.3. MAJ KARMA @ SUISTOKLUBI, HÄMEENLINNA
Hiukan jännitti tää ilta sillä viimeisimmästä näkemästäni karman keikasta oli vierähtänyt se kolme vuotta ja tuo keikka oli niin paksua kuraa, että bändin puoliksi hautaaminen sujui yllättävän sutjakkaasti näinkin kovalta bändin kannattajalta. Comeback-paikaksi valikoitui aina yhtä huikea Suisto ja seuraksi lähti juoksepoistytto. Tänne mentiin sillä asenteella että ei muuten himmailla. Keikan aloitti uusimman levyn avausraita Sotaa ei tule ja estot sanoi sillä sekunnilla se on moro ja bailattiin menemään kuin wanhoina hyvinä aikoina konsanaan. Tää oli joillekin liikaa, juoksepoistyton pidemmästä rapsasta selviää enemmän, sorry not sorry.
Anteeks mitä sä sanoit? Et voi olla tosissas.
Oli ihan hemmetin hauskaa ja ilahdutti nähdä Maj Karmankin hyvällä tuulella. Keikan kohokohta oli uusista kappaleista levynkin paras kipale, sopivan häiriintynyt Telekineesi ja vanhoista encoreen mukaan mahdutettu kunnon mosh it kappale Taivaanvuohi. Seuraavilla keikoilla tilalle tuli rauhallisempi Romanssi, joten meillä kävi hyvä mäihä!

Livekokemuksen latistajat: kun lavan edustaan hakeutuva porukka ei tiedä mitä bändiä ovat tulleet katsomaan ja sitten tulee yllätyksenä millaiseksi meno voi yltyä.

18.3. ROT IN HELL @ TVO, TURKU 
Tähän väliin vahva russutusvaroitus. Kun annetaan soittoajat on ymmärrettävää, että aina ei aikataulussa pysytä. Siinä vaiheessa iltaa kun huomaa homman rullaavaan ainakin sen 30 min aikataulusta EDELLÄ (aaarghhh e-d-e-l-l-ä) ei lipun ostajan näkökulmasta ole kohtuutona toivoa keikkaa järjestävältä taholta, että tästä pikkuseikasta voitaisiin informoida esim siellä naamakirjassa "jos et oo vielä mestoilla niin nyt nopeasti paikalle!!!" tai vaihtoehtoisesti luopua niistä turhan tarkoista ajoista ja vain kirjoittaa soitot 21:30 etiäpäin.

Kohti TVO:ta tallustaessani sieltä kantautui jo aika tasokasta möykkää. Sisällä en halunnut uskoa sitä tilannetta todeksi ja niinpä epätoivon vallatessa googletin miltä se pääbändi näyttää (wtf). Onneksi Rot In Hell ei oo mulle mikään iso juttu, vaan sarjassa mielenkiintoinen tän genren bändi, jolta Deathwish Inc julkaissut levyn, joten why the fuck not. Not indeed. Jos oisin tiennyt, oisin juossut tai vaihtoehtoisesti hoitanut Helsingin keikan mahdolliseksi. Hieman helpotti kun ehdin kuitenkin kuulla suosikkini eli Cauldron Bornin. Odotin, että tuolla olisi ollut enemmänkin jengiä. Onneksi väljyys ei tuntunut ihan kauheasti Rot In Helliä haittaavan ja merkkarikiska kävi sitäkin kuumempana. Bändi lopetti kun ilmoitettu soittoaika koitti. HEH HEH. Ihan huikea ensikosketus TVO:hon. Perseeseen ammuttu karhu kuvas parhaiten mua tän illan jälkeen.
VOE *********!!!
Livekokemuksen latistajat: kun soittoajat eroaa ilmoitetusta erittäin paljon ja ketään ei kiinnosta, että jotain vois kiinnostaa tää tieto!!!

7.4. NYRKKITAPPELU @ HENRY'S PUB, TAMPERE
Maaliskuun Vastiskeikka meni multa ohi kun mietin liian kauan inspaako vai ei. Punkrock-xmas keikan setistä kun puuttui ne omat suosikit ja lämppäritkään eivät kummemmin sytyttäneet. Tupa oli kuitenkin siinä vaiheessa odotetusti täynnä kun päätin mennä tilanteen tarkistamaan. Nyt tämä keskellä viikkoa oleva keikka kello 00:30 soittoajalla kenties auttoi, että sisään mahtui hyvin juuri tuolla samalla kellon lyömällä. Eipä tarvinnut kauaa keikan aloitusta odotella tehden illasta nopean in and out session työpäivän huohottaessa jo niskaan.

"Ihanan energistä!" kommentoi mulle eräs keikan aikana ja tää on totally fine, sillä aina hienoa huomata bändin josta diggailet tekevän vaikutuksen uusiin tyyppeihin eikä tässä koitettu herätellä mitään keskustelua. Sen sijaan vain narikan hinnan kustantavan keikan lieveilmiö on ne randomit, jotka koittavat enemmänkin haastella bändin soittaessa. Häiriköisivät ennemmin luurejaan räplääviä tai baaritiskillä selkä lavan suuntaan norkoilevia. Ärr!
Älä häiritse.
Mutta itse keikka! Uusia biisejä lupailtiin ja niitähän tuli reilulla kädellä tiettyjen settivakkareiden seassa sopivasti sijoiteltuina. Omaksi suosikiksi on livetilanteessa noussut Aivovaurioon-biisi, damn what grooves ja kummittelee edelleen päässä tehokkaiden vuorolaulujen takia. Tän aikana etenkin Nästi Jeskasen suoritus nousi ylitse muiden, oli aika kova meno! Meikän tuurilla tuo kappale tulee kuitenkin olemaan levyn julkaisun jälkeen se eka setistä tippuva uutukainen, story of my life. Nyt kun uutta matskua tykiteltiin oikein olan takaa ei niiden vanhojen perään osannut enää itkeä. Vaikka olosuhteet ja yleisö ei tunnelmaltaan yltänyt samaan mitä jo mainitulla Yo-talon keikalla niin silti tää veti pidemmän korren. Ennustaisin, ettei tarvii kauaa pohtia jaksaisiko raahauta seuraavankin kerran paikalle vai ei sillä tähän tasoon on Nyrkkitappelulta tottunut. Sitä levyä odotellessa! 

Livekokemuksen latistajat: keikan aikana sössöttämään tulevat, jotka jostain uuvatista syystä kuvittelevat että heidän asiansa voisi kiinnostaa enemmän kuin lavalla oleva bändi.

En mä nyt (aina) ihan näin hirvee angstimuikkeli oo, joten tässä vielä kerran Pörde-kisu tui tui. -kilu 
Slurps!

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Karmaa kolmen vuoden tauon jälkeen

Maj Karma @ Suistoklubi, Hämeenlinna 5.3.2016

* Allekirjoittaneella ei ollut tällä kertaa kameraa messissä, joten postauksessa on hyödynnetty viimeisen kymmenen (!) vuoden aikana kertyneitä karmaräpsyjä. 

"Ootteks te tullu kattoon Herra Ylppöö?"

Excuse my French, mutta voi nyt saatana. Olisimmekohan ehtineet viisi minuuttia Suistoklubin penkkejä kilun kanssa kuluttaa, kun joku uuvatti päätti istua pöydän toiselle puolelle ja töräyttää ilmoille edellä mainitun kysymyksen. No annapa se ratakisko tänne niin aloitetaan vääntäminen. "Niin siis ihan Maj Karmaa tultiin katsomaan." Tyyppi tuntui olevan aidosti hämillään siitä, että Maj Karma on aikuisten oikeasti ollut olemassa jo suht kauan ennen kuin Ylpön sooloseikkailusta oli tietoakaan. Mekin yritimme aikoinaan olla ihmisiksi ja innostua, mutta Sata vuotta -debyyttilätyn jälkeen kiinnostus sooloiluun alkoi hiljalleen hiipua ja ennen pitkää sammui kokonaan. Karma oli kuitenkin meille molemmille se The Juttu. Karmarockissa jaksoimme käydä kesään 2013 asti, jonka jälkeen sinnekään ei ole tullut enää lähdettyä. Kun koko bändistä huokuu puhdas vitutus, niin ei sellaista kukaan halua katsella tai kuunnella. Monien muiden asioiden tavoin myös ketutus tuppaa tarttumaan, nääs. Kolmen vuoden hiljaiselon aikana sitä ehti tottumaan jo ajatukseen, että mahtaako tätä bändiä enää koskaan nähdä livenä ja ennen kaikkea hyvällä fiiliksellä höystettynä.

Tunne oli täten melko epäuskoinen kun kuulin, että uusi Peltisydän-nimeä totteleva levy on tulossa ulos ja siihen kylkeen vielä klubirundi. Peltisydän ei ole millään levelillä meikäläisen suosikki Karman tuotannosta, vaikka siltä pari kovaa viisua löytyykin. Suistolle roudaantuminenkaan ei ollut itsestäänselvyys, oikeastaan kaukana siitä. Uteliaisuus ja vanhojen aikojen kaipuu kuitenkin voittivat, vaikka meitä molempia suoraan sanottuna ihan pikkasen kuumotti.

Jouluräyhä Helsingin Nosturissa 26.12.2007
Keikka alkoi uuden levyn aloitusraidalla Sotaa ei tule, joka on oma lempparini. Olin parin ensimmäisen säkeistön ajan vähän pöhnässä, mutta kilu oli onneksi hereillä ja kirjaimellisesti repäisi meikän mukanaan. Takana olevan misun sidukat valuivat siinä vaiheessa jo kylkeäni ja takareittäni pitkin, joten ei kai siinä muuta kun rähinä päälle niin kuin ennen vanhaan. Sid ja Nancy jatkoi samaa ihanan rouheaa menoa. Puumiekan sijoittaminen heti setin alkuun kolmanneksi oli ehkä vähän yllättävää, vaikka kröhöm toisaalta oli kiva saada se alta pois. Paljon raflaavammalta biisi kyllä kuulosti livenä kuin levyllä, joten ihan mukavaa sen tahtiin oli heilua. En ollut malttanut olla kurkkimatta settilistaa etukäteen, joten tiesin, että seuraavana vuorossa olisi toinen suosikkini uudelta levyltä, eli Telekineesi. Ai että olikin kova, tykkäsin!

Wanajafest 2009, Hämeenlinna
Tyttö ilman talvea on pliisu biisi, sen olisi voinut korvata jollain toisella. Kukaan ei huomaa mua on rakenteellisesti tosi onnistunut ja tykkään siitä kuinka biisi räjähtää kunnolla käyntiin alkupuolen hissuttelun jälkeen. Pelastakaa lapset toimi livenä oikeastaan todella hyvin, vaikka levyversioita ei ole montaa kertaa tullut kuunneltua. Uuden levyn biiseistä livesuosikiksi nousi nimikkobiisi Peltisydän, joka pääsi jotenkin ihan eri tavalla oikeuksiinsa keikkatilanteessa ja vangitsi ainakin meikäläisen ihan täysin. Vanhasta matskusta biisilistalle olivat päätyneet lähinnä sinkut, mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää. Kyllä Valaiden laulu, Rukous, Ukkonen, Kokki, varas, vaimo ja rakastaja ja Salama kuitenkin edelleen potkivat persuksille kiitettävästi, vaikka niitä on tullut aikoinaan kuunneltua ehkä vähän liikaakin. Potkimisesta puheenollen, illan raivostuttavinta ja samalla huvittavinta antia olivat takanamme olleet leidit, joille hauskanpitomme aiheutti suurta tuskaa. "Voisitteks te rauhottuu?!" Myönnän astuneeni pari kertaa ihmisten varpaille, mutta ei tsiisus että tuollainen kermaperseily ottaa aivoon. Kilu hoiti homman tahdikkaasti (joskin erittäin hoovee-asenteella), kun itse tuijotin taustalakanaa ja laskin hitaasti kymmenestä yhteen. Jos haluatte vain seistä paikallanne neljäntoista sentin piikkikorot väpättäen niin kannattaa mennä katsomaan jotain ihan muuta bändiä tai vaihtoehtoisesti pysyä meistä kahdesta ihan helvetin kaukana.

Karmarock19, 2010, Harjavalta
Perinteisiä "Attentaattiiiih!!"-rääkäisyjä ei, yllättävää kyllä, kuulunut ennen kuin setti oli jo edennyt reilusti yli puolenvälin. Ennen ne alkoivat about heti ensimmäisen välispiikin aikana ja se oli joka kerta älyttömän ärsyttävää. Olihan Attentaatti siellä taas vanhalla tutulla paikallaan setin viimeisenä biisinä ja kyllä maistui. Encore koostui puolestaan peräti viidestä biisistä, ylimääräisenä erikoisherkkuna tosin saatiin kuulla Taivaanvuohi, jota ei tietääkseni ole tällä kiertueella ainakaan kovin monesti soiteltu. En muistanutkaan miten siistiä sen tahtiin on heilutella tukkaa, hih! Illan viimeinen biisi Onnellinen loppu on tullut kuunneltua levyltä kerran, joka kertoo jotain sen biisin vetovoimasta. Suiston taika kuitenkin toimi senkin kohdalla ja sai sen kuulostamaan oikeastaan ihan kivalta.

Karmarock20, 2011, Harjavalta
Kaiken kaikkiaan setti oli tasapainoinen ja uusi lätty hyvin edustettuna, vaikka tällaiset vanhat diggarit aina sen vanhan kaman perään tuppaavat vähän poraamaan. Älyttömän hauskaa oli siitä huolimatta ja iltamissa hankittu niskajumi alkaa hellittää vasta nyt. Ylivoimaisesti hienointa oli kuitenkin päästä näkemään, että myös bändillä on pitkästä aikaa aidosti kivaa. Negatiivinen pohjavire loisti poissaolollaan ja sen johdosta itsellekin tuli rento ja vapautunut fiilis.
Tervetuloa takaisin geimeihin Maj Karma! En tiedä meneekö ihan jokainen torppa tästä jutusta sekaisin, mutta meiltä hooveelaisilta ainakin löystyi taas pari ruuvia.

- juoksepoistytto

yykaahoovee Facebook

torstai 3. maaliskuuta 2016

Unknown Pleasures // Eevil Stöö @ Suisto-Klubi

Kirjoitin Iso vauva Jeesus world tourin ensimmäisen keikan yhteydessä miten muut kiertuepäivämäärät eivät mitenkään onnistuneet kalenterin ollessa jo täynnä. Stöö jäi vahvasti kummittelemaan Lahden jälkeen joten hitto, siihen kalenteriin sitten raivattiin sitä tilaa ja matka kohti Hämeenlinnaa 27.2. oli sinetöity
LOKKIJAY & KVP
Tää lämppäri roikutti mua löysässä hirressä koko setin läpi. Ensimmäisen biisin aikana tiesin hyvin pian, että nyt mulla menee yli hilseen äänen pään sisällä hokiessa ei ei ei ei eiiih. Toinen kappale spiikattiin yleensä olevan se vika ja kunpa toi olisi jo siinä vaiheessa ollut mahdollista. Heeeetkonen, otan ton takaisin sillä nyt tässä sitten olikin sitä jotain ja kaulaa ei kiristänytkään enää yhtä paljoa. Kovin villi-länsi vibat ja pidin siitä miten LokkiJay ja KVP eläytyivät sanojen mukana. Heittäytymisen kanssa ei himmailtu, kirjaimellisesti, kun vikoja laineja syljettiin lattialta maaten. Kolmas kappale ja déjà-vu setin ekan kanssa. Argh. Kun huomaan ettei joku vaan yksinkertaisesti lähde, tarkkailen hieman mitä muut yleisön edustajat diggailevat. Täällä oli selkeesti kannattajia mestoilla osan räpätessä mukana ja sehän on aina hienoa menköönkin sitten miten ohi omien makumieltymyksien. 
Oli tuskallista nähdä läppäriltä missä vaiheessa settiä vasta mentiin kunnes yleisöstä lavalle nousi Marleena Arianna fiittaamaan, thank dog. useammankin biisin ajan. Lisävokalisti toi heti laahaavaan menoon uuden säväyksen ja tän keikan parhaat hetket koettiin siinä. Ohikiitävää oli nämä onnen tunteet kun viimeisiä vietiin taas duona, vaikka pakko myöntää sinne mahtuneen jälleen pari ei niin tuskaistakin momenttia. Lahdessa lämpänneen Ameeban näkisin mielelläni uusiksi, samoin Marleena Ariannan meininki alkoi kiinnostamaan. LokkiJayta ja KVP:tä kiitän ja jätän jatkamaan juttuaan, jonka päälle selkeesti jotkut muut kyllä tajusivat.

LokkiJay & KVP feat Marleena Arianna:

EEVIL STÖÖ
Oispa tän keikan voinut katsella näkyvyyden muualle kuin lavalle peittävät laput silmillä sekä kaikki muut yleisön äänet paitsi yhteislauluhetket eliminoivat korvatulpat korvissa. Nyt pään rei'istä lähinnä nousi savua kun (aivan kuten Lahdessakin näin btw huomiona) taas jotkut neropatit kuvittelivat lavan läheisyyden olevan sopivin paikka sössöttää vaikka keikka on jo hyvää vauhtia menossa?? Maksaa reilu kymppi lipusta ja tulla naureskelemaan "hyvin sä vedät". Kai oon jo niin kalkkis ettei ymmärrys riitä miksi, OI MIKSI, pitää lähetellä keikan aikana jotain sysipaskoja viiden sekunnin videoklippejä whatsappissa ja ylipäätänsä sukkuloida sosiaalisessa mediassa? Valitettavasti tätä kaikkea ei voinut välttää huomaamasta. Otan altsu/punk/rock keikkojen hanajuomasankareiden epätasapainon aiheuttamat märät vanat kintuille paljon mieluummin kuin altistun tällaiselle epäkunnioittavalle käytökselle. Hanajuomasankarit sentään läikyttelevät sen musiikin tahtiin.
Suisto-klubista on kehkeytynyt yksi mun suosikkikeikkapaikoista. Tällä kertaa Suiston taika ei kuitenkaan riittänyt loihtimaan sammakosta prinssiä yleistunnelman jääden korkeita odotuksia kolkommaksi. Onneksi turbo-kaksikko Nuori Derrick ja Stöö eivät tätä tuntuneet huomaavan. Predator-hanska on jo niittänyt mainetta ja koko Nuoren Derrickin olemus huokuu ilkikurisella virneellä maustettua hyvää meininkiä ja jäkimmäistä ei lavalta puuttunutkaan. Propsit lattialta katsottuna yleisön stage left edustukselle, sieltä kuului sing-alongit komeasti!
Viimeksi en osannut sanoa oliko setissä jotain Iso vauva Jeesus -levyn ulkopuolelta ja eihän siinä oikeutetusti ole. Ton levyn jaksaa aina kuunnella alusta loppuun ja se onkin noussut omaksi Stöö-suosikiksi kansitaiteesta lähtien. Siitä saa ihan eri vibat jos sen laittaa soimaan kävellessä ulkona kirkkaana talvipäivänä vs. yöllä bussimatkan aikana. Noi on niitä pikkuseikkoja, jotka vaikuttavat miten kovaa kulutusta levy tulee kestämään, Iso vauva Jeesukselle povaan pitkää ikää.


Encoressa tuli, nyt ilman mafia mafia mafia-huutoja, ei yhtään yllättävästi Tyyppaa viel. Oon Eazy-E:n perään huudeltiin jo alkusetistä ja noi kaksi Toonin seuraaman muodostaa aikamoisen hittikolmikon levyllä. Räjähtäiskö päät jos kuulis tossa järkässä keikallakin? Tällä kertaa Luurangon luut vei sen oman potin ja siitä on alkanut leipoutua henk. koht. suosikki, eikä vain koska lyriikoissa liihottaa useampikin siivekäs. Kultaiset leegot ois ollu siistiä kuulla uudestaan. Jännä miten näillä kahdella kokemallani keikalla oli alusta loppuun todella suuri ero Torven viedessä kyllä 6-0. Pitää selvittää kumpi on lähempänä sitä normia, seuraavia kiertuepäivämääriä odotellessa siis. "Stöön livekeikat vailla vertaa." -kilu Tunnelmat useasti mainitulta Lahden keikalta / hooveeFB


Luurangon luut @ Suisto-Klubi:

kiitos!


tiistai 2. helmikuuta 2016

Sellanen fiilis et tänään lähtee

Voi morjens mikä viikonloppu takana!

Cheek @ Ritari-areena, Hämeenlinna 29.1.2016

Luojan kiitos on perjantai, eiks niin? Oletin Hämeenlinnan iltamien noudattavan samaa kaavaa kuin ennenkin, mutta tällä kertaa pääsimme yllättäen pällistelemään keikkaa Golden Circlestä käsin tavallisten kenttäpaikkojen sijasta, jännää! Aiemmista viikonlopuista viisastuneena olin varustautunut hyytävään jäähalli-ilmastoon kivalla ja lämpimällä collegella ja tottakai Ritari-areenalla olikin sitten aivan pärkeleen kuuma. Perus. Aika kului todella nopeasti uutta ympäristöä ihmetellessä ja keikka ehti alkaa jo ennen kuin sitä oli oikein ehtinyt edes sisäistää.


Kentältä ei oikein näe kunnolla Goldenin sisään catwalkin korkeuden takia, joten en ollut tajunnut kuinka paljon siellä onkaan tilaa liikkua ja miten hyvin ihan jokaisesta nurkasta näkee lavalle, vaikka niskat saavat aika tehokasta treeniä jos sattuu seisomaan ihan lavan edessä. Tykkään, että keikoilla on tiivis tunnelma, mutta nyt oli oikeastaan tosi siistiä että oli tavallista enemmän tilaa. Pääsin toteuttamaan tanssin-vaikka-en-osaa -periaatettani melko huolella, hahaa! Jossu-mooveihinkin sai ihan toisenlaisen grooven päälle kuin aitaa vasten joratessa.


Saimme kuulla ennen keikkaa, että jotain ylläripylläriä olisi ohjelmassa ja hitto sentään! Sanni ja VilleGalle kävivät vetäisemässä Lähtisitkö-versionsa, aivan luvattoman kovaa kamaa kuulkaas. Alkuperäisversio on mielestäni yksi Suomen musahistorian yliarvostetuimmista viisuista, mutta nyt kyllä osui ja upposi myös muhun. Kaikista kiertueella tähän mennessä nähdyistä erikoishetkistä Lähtisitkö nousi ehdottomasti lemppariksi, saa olla todella erikoisspessua juttua luvassa jos sen haluaa päihittää. Juuri kun ehdin edellisessä postauksessa kehua Pete Parkkosta niin nyt Sami Saari oltiin saatu mukaan feattaamaan Kyyneleet ja kyllähän biisi toimii tällä vanhalla tutulla kaavallakin kuin junan vessa.


Aiemmilla keikoilla tunnelma on joissan kohdissa hetkellisesti vähän lässähtänyt, mutta ei tällä kertaa ei lähdetty laskuun kertaakaan. Jaresta huokui heti ensimmäisestä biitistä lähtien sellaista positiivista raivoa, joka tempaisi mukaansa. Tuo älyttömän tiukka energia konkretisoitui omasta mielestäni parhaiten Me ollaan ne -biisissä, huh! Jos jonkun asian takia kannatti olla Goldenissa niin sen biisin. Golden on kyllä vähän oma universuminsa, josta on suht hankalaa seurailla mitä muualla hallissa tapahtuu. En tiedä oliko mulla tulpat liian syvällä korvissa, mutta en oikein kuullut taaempaa kentältä tulevia huutoja ja kirkumisia, catwalk taisi blokata ne aika tehokkaasti. Yleisen innostuksen ja iloisen fiiliksen kuitenkin aisti, joka tehosti omaa hyvää mieltä ja niitä tyhmiä tanssimooveja.



Cheek @ Jäähalli, Mikkeli 30.1.2016

Hämptönin armottoman meiningin jälkeen Mikkeliin lähdettiin lievästi sanottuna into piukeana. Aika nopeasti sitä muuten tottui ajatukseen Goldenissa olemisesta ja palaaminen takaisin ruotuun tuntui vähän hassulta. Saimme onneksi pokattua loistopaikat, ihan niin keskelle ei olla vielä tällä rundilla päästykään. Mietin siinä aitaan nojaillessani, että noustaisiinkohan tänä iltana Hämeenlinnan tasolle? Noustiin, ja ehkä vähän sen ylikin. Nyt mestoilla oli sellaista porukkaa, joita ei juurikaan tarvinnut erikseen kehottaa osallistumaan, vaan kaikki olivat ihanan omatoimisia bailaajia. Heittämällä kiertueen paras yleisö tähän mennessä. Chekkonen lähti komeasti, eikä tällä kertaa olisi välttämättä tarvinnut edes sen kummemmin treenata.



Illan kuumottavinta antia eivät suinkaan olleet pyrot vaan se hetki, kun Jare sai helvetin hyvän idean tulla istumaan aidalle meidän kahden eteen. No niin. Meikäläinen on aika tujuissa liemissä keitetty mitä keikkailuun tulee, mutta olisin ottanut mielummin sellaisen keskiverto 120-kiloisen kännigorillan vastustajakseni kuin ne about kaksi tuhatta selkään vyörynyttä teiniä. Pelkkä mikki meidän välissä. Jep. Mitä tänne jää kun mä lähden täältä? Märkä läntti tähän hallin lattialle jos ei muuta.



Muuten onkin sitten tosi vaikea lähteä erittelemään mitään, koska koko keikka oli silkkaa mahtavuutta alusta loppuun. Tuntui siltä, että joka ikinen hallissa ollut tyyppi oli hullun lailla messissä ja kaikilla oli älyttömän hauskaa. Joukkohurmos on ihana tunne. Myös ennen keikkaa mielessä kummitellut Golden Circle unohtui alta aikayksikön. Vaikka Goldenissa tanssahtelu oli siistiä, niin henkilökohtaisesti tykkäilen silti paljon enemmän näistä taviskenttäpaikoista. Niska ei mene juntturaan ja koko show kaikkine elementteineen pääsee paremmin oikeuksiinsa kun sitä katseleee vähän kauempaa.


Hämptön ja Mikkeli muodostavat kiertueen keikkojen top kakkosen, siitä ei ole epäilystäkään. Tänä viikonloppuna ohjelmassa ovat Jyväskylä ja Lahti, joista varsinkin jälkimmäistä kohtaan on aika mojovat odotukset. Saas nähdä kuinka käy.

- juoksepoistytto

Rapsat aiemmilta Alpha Omega Tourin keikoilta:
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 8.1.2016 ja Turku 9.1.2016

yykaahoovee feisbuuk + insta

torstai 31. joulukuuta 2015

Vuoden 2015 kovimmat keikat

Uusi vuosi ja uudet kujeet kolkuttelevat jo ovella, joten on aika pamauttaa tiskiin kuluneen vuoden tykeimmät livet.

Queen + Adam Lambert @ Hallenstadion Zürich, Sveitsi 19.2.2015


Viimeinkin tämä kiertue rantautui Eurooppaan kaiken maailman Jenkkilöiden ja Aasioiden jälkeen! Olen seurannut Adam Lambertin uraa American Idolista lähtien ja tyyppi on ainoa ihminen maailmassa, jota vertaan täysin tosissani Freddie Mercuryyn. Odotin siis ilman muuta pääseväni todistamaan jotain älytöntä, mutta Brian May, Roger Taylor & kumppanit onnistuivat silti vetämään maton jalkojen alta. Ne keikat, joilla olen itkenyt voi laskea yhden käden sormilla. Kun Bohemian Rhapsody jysähti käyntiin Zürichin illassa, niin mulla meni kilo roskia silmiin. Koko show kunnioitti tajuttoman hienosti Freddien muistoa vanhojen liveklippien ja muiden tehosteiden avulla, mutta Bohemian Rhapsody oli jotain sanoinkuvaamatonta. Miten parikymmentä vuotta sitten kuollut ihminen voikaan olla niin voimakkaasti läsnä? Sitä fiilistä en koskaan unohda.

Anssi Kela @ Ruisrock, Turku 4.7.2015


Juttelin marraskuussa Kokemäen yössä erään Tiisu-fanin kanssa ja hän yllätti kiperällä kysymyksellä: "Mikä on paras keikka millä oot koskaan ollut?" Voi morjens. Yhden keikan nostaminen kaikkien muiden yläpuolelle on täysin mahdotonta ja epäreilua, mutta monta käänteentekevää keikkaa puolestaan tulee heti mieleen. Anssi Kelan Ruissikeikka oli sellainen.
Festarikamuni bailasi täysillä kun itse seisoin vieressä rokkipoliisina ja sota pääni sisällä yltyi yltymistään jokaisen biisin jälkeen. Olin suhtautunut viileästi Kelan musiikkiin vuosikaudet, joten täysin puskista tulleet lämpöaallot saivat aikaan järisyttävän vastareaktion. En vain pystynyt ymmärtämään, että miten helvetissä nämä biisit kuulostavat yhtäkkiä aivan uskomattoman hyviltä. Henkinen juoksuhaudoissa konttaaminen jatkui vielä monta viikkoa festareiden jälkeen, kunnes oli pakko nostaa valkoinen lippu ylös ja antautua. Päätös ei ole kaduttanut, tässä sodassa oli loppujen lopuksi pelkkiä voittajia.

Antti Tuisku @ Ruisrock, Turku 5.7.2015


Vuoden hikisin keikka, ihan sata-nolla. Tuiskun talentti ei ole ollut meikäläiselle koskaan mitenkään epäselvää, mutta muulle maailmalle se on näköjään valjennut kunnolla vasta nyt. Ääriään myöten täydessä Ruissi-teltassa oli kuuma kuin helvetissä ja joukkohurmos tapissa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kuulin Peto on irti-albumin biisejä livenä ja homma toimi paremmin kuin junan vessa. En muista koska viimeksi olisin ollut keikan päätyttyä fyysisesti niin totaalisen poikki ja paskana kuin mitä tämän keikan jälkeen, vaikka mieli oli korkeammalla kuin aikoihin. En kyennyt enää loppupäivänä tekemään juuri muuta kuin lipittämään vettä ja istumaan maassa pää polvien välissä. On rankkaa olla peto.

Nightwish @ Qstock, Oulu 25.7.2015


Vuoden aikana näkemistäni neljästä NW-keikasta Qstockin keikka oli ehkä se kaikista "tavallisin", sillä sitä ei kuvattu dvd:lle, se ei ollut yhtään minkään rundin avauskeikka eikä ilmassa ollut muutenkaan mitään ylimääräistä jännitysmomenttia. Jälkeenpäin ajateltuna se oli oikeastaan tosi hyvä juttu ja ehkä mulle jäi niin mahtava fiilis juuri sen takia. Aina välillä vähemmän on nimittäin enemmän. Musiikkiin pystyi keskittymään täysillä, eivätkä ajatukset lähteneet kertaakaan harhailemaan sivuraiteille. The Greatest Show On Earth on aivan älytön biisi ja Oulun yössä se maistui kaikessa ylhäisyydessään makeammalle kuin koskaan. Bändin käyttämät pyrot eivät ole kuumotuksellaan aiheuttaneet ihmetystä enää hetkeen, mutta nyt sekaan oli heitetty muutamat oikein tymäkät pommit, joiden posahtaminen muutaman metrin päässä omasta pärstästä aiheutti sydämentykytyksiä niin hyvässä kuin pahassakin, hah. En yleensä "kilju niin kuin tyttö", mutta niiden pommien edessä kyllä. Tällaisten keikkojen takia 11 tunnin eturivipönötys kannattaa.

Cheek @ Blockfest, Tampere 22.8.2015


Kun Blockfestin keikka tuli julki, niin ensimmäinen reaktioni oli että ai nytkö jo? Olisihan se pitänyt tietenkin tajuta, että jos jotain festaria ei jätetä väliin niin Blockia ja olipa stadikoistakin tuossa vaiheessa kulunut tasan vuosi. Niin, vuosi. Monille se tuntui olevan pitkä aika, mutta itse olen aikojen saatossa tottunut siihen, että monet lempparit saattavat olla poissa kuvioista keskimäärin 2-3 vuotta ennen kuin taas alkaa tapahtua. Odottelu ei siis tuottanut tässä tapauksessa pahemmin tuskaa, vaikka tottakai keikoille (varsinkin klubi-sellaisille) oli ajoittain kova ikävä.
Blockfestin keikka oli sitä taattua laatukamaa, mitä Jarelta on tottunut näkemään. Oli siistiä kuulla vähän vanhempaakin tuotantoa, mutta yksi ehdottomista lempparihetkistä oli ensiesityksensä saanut Chekkonen. Siinä tuli myös todistettua itse ajoittain karsastamani sosiaalisen median voima, sillä porukka oli hienosti mukana vielä siinä vaiheessa täysin tuntemattomassa biisissä. Mitään jättiyllätyksiä en ainakaan itse illan aikana kokenut, mutta puitteet olivat hienot ja shown rakentamiseen oli selvästi käytetty aikaa ja aivonystyröitä. Toiset ilmoittavat loman loppumisesta ottamalla työsähköpostin automaattivastauksen pois päältä, mutta voi asiat tietty vähän isomminkin hoitaa, heh.

The Red Paintings (AUS) @ Klubi, Tampere 26.9.2015


Olemme tottuneet kilun kanssa roudaantumaan TRP:n perässä pitkin Eurooppaa, joten oli todella outoa, että nyt ei tarvinnut mennä bussilla, lentokoneella ja taas bussilla tai junalla päästäkseen perille. TRP kiertää lähes tauotta ja vaikka rundilla oleminen voi olla palkitsevaa, niin välillä se on perseestä. Edellisen illan Nosturin keikalla oli ilmennyt, että turnausväsymys vaivasi. Kuin kirsikkana kakun päällä rundin pääesiintyjä oli saksalaisista egoisti- ja sovinistimulkeroista koostuva Die Krupps, joiden mielestä naisten tehtävä musiikkibisneksessä on nähtävästi vain ja ainoastaan ottaa suihin. No, meidän kahden polvet eivät taivu, joten haistateltiin takaisin ja laitettiin bratwurstit grilliin tirisemään.
Ainahan keikalle meneminen on osoitus jonkun bändin tukemisesta, mutta tällä kertaa se oli jotenkin vielä tärkeämpää kuin normaalisti. Haluan itsekkäästi uskoa, että meidän läsnäolollamme (ja etenkin niillä vegaanimunkeilla) oli positiivinen vaikutus tapahtumien kulkuun. TRP onnistui sysäämään väsymyksen syrjään, soittamaan raivokkaan keikan ja räjäyttämään potin. BOOM! Oli ihana nähdä miten vilkkaasti levyt ja muut härpäkkeet lähtivät paitamyynnistä keikan jälkeen liikkumaan. Riemastusta aiheutti myös se, että Tomi Palsa oli ottanut TRP-hehkutuksemme todesta ja tuli mestoille kameransa kanssa, jes!

Tiisu @ Suistoklubi, Hämeenlinna 10.10.2015


Olin ensin vähän kahden vaiheilla, mutta vaikka marraskuinen Jyväskylän keikka huikea olikin niin tähän postaukseen valikoitui loppujen lopuksi kuitenkin Hämeenlinnan Suistoklubin rokki. Kilu kutsuu Suistoa usein nimellä "magic box", mikä on kieltämättä aika osuvaa sillä jotain maagista tuona lokakuun iltana tapahtui. Kyllähän Tiisu oli jo ehtinyt tuossa vaiheessa herättää syvää innostusta ja ihastusta, mutta Suiston keikka oli jotenkin se viimeinen niitti. Mitä musahommiin tulee niin mun ruuvit eivät yleensä pelkästään löysty vaan jossain vaiheessa ne sitten tippuvat ihan kokonaan. Sinnepä ne taisivat jäädä lattialle pyörimään kaljalätäköiden ja lasinsirujen kavereiksi. Ei tartte palauttaa, pärjään ihan hyvin ilmankin!

Pää Kii @ Siltanen, Helsinki 22.12.2015


Ilmainen keikka ja halvat bussiliput. Siinä päällimmäiset syyt sille miksi lähdin Siltasen pikkujouluihin kilun seuraksi. Ensimmäinen Pää Kii-kokemukseni oli sen verran normimeiningistä poikkeava, joten ajattelin, että toinen kerta toden sanoo ja saan sen asianmukaisen kaljakasteen. Alku ei vaikuttanut lupaavalta. Siltanen oli täynnä kovin, kröhöm, helsinkiläisen näköistä ja rauhallisenoloista porukkaa ja voisin lyödä vetoa, että olimme ainoat kehä kolmosen ulkopuoliset asukit. Keikkapaikan tarjoaman ilmaisen iloliemen siivittämänä hommat lähtivät kuitenkin yllättäen terhakkaaseen nousukiitoon. Ilta oli loppujen lopuksi kaikessa hillitömyydessään täysi menestys ja täynnä hassuja kohtaamisia ennen keikkaa, keikalla sekä keikan jälkeen. Reissun tapahtumille ollaan sittemmin naurettu monesti ja nauretaan vielä ensi vuonnakin.

Toivottelen meidän molempien puolesta kaikille yykaahoovee-lukijoille IHANAA UUTTA VUOTTA 2016, olkoon se railakas ja livemusaa täynnä! Nähdään keikoilla, pus!!
Me ollaan tänään Yo-talolla Punkrock Xmas-tunnelmissa, tulkaa tekin!

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // instagram