Suomen rap-skene on mulle kuin sienimetsä. Tiedostan olemassaolon, mutten laita tikkua ristiin sen eteen, että ottaisin selvää mitkä joukosta kelpaa nautittavaksi saatika lähtisi itse poimimaan sieltä helmiä omalle (levy)lautaselle. Siksi se millä tapaa Sairas T löysi tiensä korvakäytäviini ilahduttaa kovasti ja vaatii astetta pidemmän pohjustuksen ennen varsinaisia keikkameininkejä.
Kaikkihan alkoi osuvasti Suistoklubilta noin kuukautta aiemmin Eevil Stöön keikalta (tuosta + neljästä muusta Stöö-gigsistä tuloillaan yhteismerkintä joskus) kun juttusilleni tulleen asiallisen oloisen tyypin puheissa nousi esille nimi Sairas T. Myös juuri ennen Stöön aloittamista jotkut kehuivat vielä tän samaisen henkilön hupparia ja kun kysyin ketäs tässä edustetaan vastaus kuului: Sairas T. Välissä Stöön setti jonka jälkeen rupattelun jatkuessa toisin kun mulla, hänellä tuntui olevan erittäin hyvin halussa tämä musastaili. Edelleen kuitenki tämä maskin omaava (sillä toki piti siinä ohessa vilkuilla netistäkin) artisti keräsi eniten ylistyssanoja.
Alkoi kiinnostamaan minkälainen musa sai tän Stööfanin intoilemaan noinkin paljon niin mikäs siinä yöbussia venaillessa oli laittaa Delirium -levy soimaan kerta Spotifysta löytyi. Kello 1:18 heti ekan biisin Valkoinen Käärme jälkeen olin positiivisesti yllättynyt miten tää ei ollutkaan yhtään hassumpaa. Samaa rataa jatkoi muutkin biisit kunnes vika kappale Suljetut Ovet hardcorebändi Bloodlandsin fiittauksella tuli täysin puun takaa. Millä järjellä tän ihan randomisti tielle osuneen rap-muusikon levyllä on myös mukana enemmän mullekin tutumpaa musatyyliä!? Levy lähti suorilta toiselle kierrokselle toimittaen matkamusiikin virkaa ja samalla vahvistaen miten Sairas T piti todellakin kokea livenä. Ensimmäinen tilaisuus oli Saikku-hehkutuksien ohessa mainittu Suiston keikka. Lippu oli kyllä jo toisaalle, mutta paristakin syystä olin harkinnut luopuvani kyseisetä piletistä sitä enemmän tarvitsevalle, joten next stop Hämeenlinna.
Sairas T @ Suistoklubi, Hämeenlinna 24.2.2017
Juna kulkee part not. Venailua lopulta 75 minuuttia, onneksi Suisto oli jo käynyt tutuksi eli no panic.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyi miten lavalla oli DJ soittamassa musaa, how nice. Kun myös spiikkaukset tuli sieltä käsin ja DJ jäikin koko keikan ajaksi taustavoimiin, myöhemmin meikällle selkeni nimen lisäksi se, että Loasteeze kuului vähän niin kuin pakettiin. Pari vikaa biisiä ennen keikan alkua sai jengin laulamaan ja jorailemaan mukana ihan kunnolla, joten hyvin valitut lämmittelybiisit. Itse vaikutin olevan ainoa joka kuuli kyseiset veisut ekaa kertaa ja tämä tunne pulpahti uudestaan pintaan pariinkin otteeseen illan aikana. Yhen Naisen Mies on nerokkain rakkaudenosoituslaulu mikä on vähään aikaan tullut vastaan, kunnes kaikkien tää on huikee/nerokasta ajatusten lomassa kertsin "Pikkumimmit haluu nussii meitsii - ei tuu onnistumaan" loi kauhunsekaisia tunteita siitä millainen yleisö Sairas T:n keikoilla oikein on. Tällä biisillä lähdettiin etenemään ja arvelut naispainotteisesta eturivistöstä osui kyllä nappiin, mutta pahimmat maalailemani kauhuskenaariot toisiaan Saikun huomiosta tapellessa hiuksista kiskovista muijista oli onneksi vain päänsisäistä saippuaoopperaa. Paikalla oli ihan selkeesti musiikista pitäviä ja siitä perillä olevia, hiton kovaakin mukana laulavia kannattajia, hyvä! Mikä parasta, myöhemmin keikalla artistikin oikein otti tän esille. Puoliksi tarkkailijan näkökulmasta tällaisesta tuli tosi hyvä mieli, arvostetaan kun jengi diggaa ja näyttää sen. Hauska oli myös ennen Juna Kulkee Part 2. Sairas T:n tehdessä pienen yleisökyselyn kuka tietää seuraavan biisin taustoiden jo alkaessa hieman soimaan. Eturivissä tiedettiin, of course.
"Älkää tarjotko kokkelii, antakaa mulle leipää" yleisöä hypyttävän Huudit -biisin aikana tuunattu Reissumies-paketti singahti lyriikoihin synkronoituna lavalle. Mietinkin onko näin koskaan tapahtunut ja voila, heti ekalla kertaa tämäkin lisämauste. Mikäs siinä oli leipä kourassa heiluessa. Palautusyritys hieman epäonnstui leipä lavalle -huutelujen alkaessa kantautua pian yleisöstä. Turha vastustaa ja siitä sopivasti päästiinkin seuraavaksi hieman rauhallisempiin tunnelmiin Mätänen -kappaleen pätkäistyn version voimin. Huomio oli kiinnittynyt siihenkin miten Loasteeze mukaan lukien tää koko kolmen koplan livetiimi eli käsielein mukana lyriikoissa. Hieman erilaista mihin on Stöön keikoilla tottunu.
Minähän en siis todellakaan a) muista missä järjestyksessä kappaleet kulki b) mitä kaikkia Deliriumin ulkopuolisia varmuudella kuultiin. Paitsi Nettokävely Saved My Life ja tänkin muistan vain mukana olleen hokeman takia ja koska tämä kappale aiheutti huomattavan reaktion yleisössä. Neverhöörd, vaikka again jälkikäteen opin tämän olevan SE biisi minkä jengi Sairas T:ltä tietää jos jotain. Olin kuulevinani Toluhaukat nimen ja veikkaisin Fataali Rata olleen yksi niistä mitä kuulin keikan aikana ensimmäistä kertaa [*muoks* kysyin Painajaiselta ja tää keissi meni kyl ihan metsään. Huppista! Kova biisi anycase] Sairas T:n tuplaajana lavalla heiluu Painajainen ja hänen tuotannostaan Vitun Hipit on toinen vahva veikkaus. Jep, lukitsen vastaukset. (Saa korjata jos tätä eksyy lukemaan joku paikalla ollut, heh) Jo mainittujen lisäksi keikalla sai swayy Varjoissa letkeeseen tahtiin sekä koittaa komppaa jotain laineja henk koht. odotetuimpien joukossa olleiden Valkoinen Käärme, minkä niiiin luulin aloittavan keikan, sekä oikeutetusi loppuhuipennukseksi säästetyn Heil Deliriumin mukana. Päälle vielä hieman matalalentoiseksi jäänyt stage dive attempt. Toki kun tämä oli ainoa ei tuulta alleen saanut keissi keikan aikana niin voi sekä yleisö että esiintyjät olla kyllä tyytyväisiä.
Se miten Suistolta linja-autoasemalle kulkiessa bongattu tarrajäänne liittyi keikkaan hymyilytti sekin.
Hetkonen, mitä tässä meni, joku puoli tuntia? Siltä ainakin tuntui ja teki mieli kysyä vierustoverilta oliko tää nyt oikeesti tässä. Epäuskoisena katsoin kelloa ihan senkin takia, että nyt ehti pykälää aikaisemmalla bussilla himaan. Punk-keikan mittainen setti, aika kuluu nopeasti kun on kivaa ja niin paljon uutta ammennettavaa. Tuskin ehdin saada takkia päälle kuin Takkinen ilmestyi lavan sivuun poseeraamaan halukkaiden kanssa kuvissa ja ties mitä muuta. Arvostan. Sitä kyllä en yleisön puolelta kun joku kovis omin lupinensa loikki bäkkärille keikan loputtua. Tässäkin tapauksessa kun artistia selkeästi voisi kuvailla faniystävälliseksi niin ei kannata pilata hyvää juttua huonoilla käytöstavoilla, vaan kunnoittaa myös esiintyjien omaa tilaa, tsk tsk. Vikat fiilikset: pitää todellakin nähdä uudestaan. -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Ps. Poislukien Eevil Stöö +liittyvät julkaisut, Delirium on eka kotimaisen rap-artistin levy jonka oon hommannut sitten 2011. Jos pidät, niin tue jos suinkin kykenet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti