Tampesterissa oli viime viikonloppuna tarjolla niin monta huippuluokan ilmaiskeikkaa, että allekirjoittanut sai suhata ympäri kylää tukka putkella ja siitäkin huolimatta osa jäi näkemättä. Mutta mitäs sitä sitten tuli nähtyä? Tiisu soitti koko bändin voimin TTY:n Kampusfesteillä perjantai-iltana ja lauantaina Levykauppa Äxän ohjelmassa oli puolestaan yhden miehen show. Nyt vuorossa videomatskua ja tamperelaisittain viilistelyä jälkimmäisestä. Kampusfestin gigiin palaan kenties joskus tulevaisuudessa, jos ajankäytön jumalat suovat.
Tiisu (soolo) @ Levykauppa Äx, Tampere 9.9.2017
Jokaisen vakavasti otettavan keikkabloggarin tavoin puhun ensin vähän säästä. Sateenvarjo ja kumisaappaat ovat toimittaneet elämänkumppanin virkaa liian monen kuukauden ajan ja se on ottanut radikaalisti pannuun jo hyvän aikaa. Myös lauantaina pääni päällä leijaili sarjakuvamainen sadepilvi, kun astuin Levykauppa Äxän ovesta sisään punaiset Hai-saappaat parketilla narskuen. Sateesta huolimatta paikalla oli mukavasti kansaa ja pian koko pulju olikin pullollaan porukkaa. Kuuden biisin minisetti alkoi Partiolapsilla, joka oli märkään harmauteen kietoutuneelle mielelleni nappivalinta. Ehkä en ollutkaan tuntemuksieni kanssa yksin, ajatus kollektiivisesta kurjuudesta toi kummallista lohtua ja jopa mielihyvää. Havahduin Kuuden jälkeen osaan tanssia -biisin ensitahteihin ja pian biisin viimeisen kertsin särökitara ravisteli luita ja ytimiä. Kovin epäakustinen äänimaailma, muttei ihan sataprosenttisen sähköinenkään. Jännää ja tärykalvoja hivelevää! Toinen suupieli alkoi ujosti nykiä. Oho, hymykö se siellä?! No joo, pieni.
Kuten Tiisun keikoilla usein käy, tälläkin kertaa homma eskaloitui vauhdilla. Napa on ollut viime aikoina vähän paitsiossa, joten pirteä akkariversio oli tervetullut. Seuraavaksi akkarisoundi sai säröltä lopullisesti turpaan ja galaksit alkoivat räjähdellä, koska Uusi aika! Sadepisarat naputtivat vaativasti ikkunoita vasten, mutta yhden vilkaisun jälkeen nostin niille henkisen keskisormen. Oon nyt täällä kuuntelemassa hullua versiota lempibiisistäni, latistakaa te pikkupaskiaiset vaan keskenänne tunnelmaa siellä ulkona! Uho jalostui orastavaksi toivoksi, kun astetta rauhallisempi, mutta slovariksi harvinaisen nostattava Tunnistatko itsesi tänään kajahti ilmoille. Keikka paketoitiin kääntämällä volat vielä kerran kaakkoon, Suomi on poliisivaltio -kertsi raikui Mansessa vähintään yhtä kuuluvasti kuin muillakin Äxän keikoilla.
Harmi vaan, että levykauppojen tarkoituksena on todellakin myydä niitä lättyjä. Olisi tuota meinaan kauemminkin voinut kuunnella, mutta lisäaikaa ei ymmärrettävästi herunut. No, hyvää teki joka tapauksessa, ainakin yksi syksyn runtelema tyyppi lähti takaisin sateeseen keventynein sydämin. Kenties useampikin.
Ps. Dramaattisista zoomauksista sekä yleisesti ottaen tymäkästä kuvauksesta kaikki maine, massi ja kunnia blogin toiselle puoliskolle, pus! //YYKAAHOOVEE
"Ooh, Sairas T:llä keikka Kouvolassa meikän synttäreinä, sinne! Eiku hetkonen..Pohjalla? Mikäs juttu tää on ..jaa hitosti muitakin, ei taidakaan kiinnostaa."
Ollaanpas heti rehellisiä, maaliskuun loppupuolella kun bongasin tämän Pohjalla spessukeikan ensikertaa Sairas T:n Facebookista, luulin kyseessä olevan soolokeikka sillä Pohjalla -hokemaa olin kuullut siinä vaiheessa tasan sillä yhdellä Saikun keikalla. Delirium -levyltä alkuun vaikeinta oli kuunnella Päättäriltä Päättärille -biisiä sillä siinä on äänessä niin paljon eri tyyppejä ja mua kun ei voi edelleenkään kutsua suomiräpin minkääntasoiseksi kuluttajaksi, niin ajatus kymmenestä jäbästä heilumassa mikkien kanssa lavalla ei ollut se ihanteellisin skenaario.
Ajan kanssa ensin lämpenin Tyhjä Lipas -levylle by Toluhaukat ja sitten erään energisen tuplaajan kovat mainospuheet sai harkitsemaan lähtöä uudestaan. Asioita tapahtui ja yhtäkkiä suunnitelmat olikin harvinaisen selkeät: 10.6. Bar Downtown Kouvola, ei vaihtoehtoja. Tässä yhden tyypin fiilikset iltamista, s'il vous plaît!
POHJALLA SPECIAL @ Bar Downtown Kouvola, 10.6.2017
Hetki ennen lipunmyynnin alkua jonon tiivis tunnelma enteili lupaavaa illalle. Rapussa tarjottiin huikkaa toisille kerta yläkerran juomat piti tuhota ennen alakerran keikkatiloihin valumista. Joillain kyllä jo oli vahvat pohjat alla ilman extrahuikkiakin. Narikan viereiseen loosiin oltiin pystytetty vaatimaton myyntipiste kera mukavat myyntimiehet ja illan ekat kaupat syntyikin heti Klassikot Dekis paidasta ja illan vikat vielä kun Vetelä Helsinki1 & 2 sekä Liskomies Kuoleman 4 Kättä kassut vaihtuivat massiin. Olisikin ollut aika hienoa jos Katin Tavaran Pohjalla vermeet olisivat ehtineet tälle iltaa! Netistä onneksi saa tilattua.
Aloitusta venaillessa Painajainen kävi vielä vaihtamassa muutaman sanan ja hehkutti miten porukkaa oli reissannut paikalle ympäri Suomen ja Jonestownin perässä peräti Puolasta(!) asti. Mad respect kaikille paikalle saapuneille välimatkoista viis.
LISKOMIES
Liskomies aloitti odotetun illan siinä vaiheessa kun itse taistelin nukahtamispisteen kanssa (terkuin aamuvuorosta Kouvolaan). Puoliksi valveilla olevaan tilaan sopi kyllä kuin nakutettu se mitä oli luvassa. Joko näin jo unta, mutta voisin vaikka vannoa intron tai peräti ekan biisi 30 Sekuntia Puremasta olleen vain matelijan sihinää imitoivaa ääntä. Oli miten oli, Liskomiehen musa hiveli sitä sielun pimeämpää puolta ja ilahdutti huomata ettei usein epäsuotuisana pidettävästä lämppäysslotista ollut tietoakaan kun porukkahan ties näitä biisei! Hail Satan pt. II kunnon mosh-tsipaleena sai mutkin hereille. Monipuolista, propsit!
Kun vikoja vietiin ja Lampun Henki (Solomonin Laulu) spiikattiin suomiräpin pisimpänä biisinä, hetken jo ehdin pelätä jotain yli kymmenen minuutin teosta, mutta sillä viitattiinkiin liki kaksimetrisiin esiintyjiin kun mukaan tuli vielä OD Kokemuskin. Tällainen sopivassa määrin hämäräperäinen setti toimi paljon paremmin, kuin jos ensin olisi pitänyt katsella jotain up beat mikämeininkiii -esitystä. Liskomiehen mystisestä olemuksesta saatiin nauttia vielä myöhemminkin illan pääohjelmassa johon seuraavaksi!
POHJALLA // A-puoli
Sairas T, Painajainen, Silmälappu-Steve aka SLS, OD Kokemus, O'Malley, Toluhaukat (Tolu-J & Sike Da Sinista), Jonestown (Dsmrfn/Deso & Klvni), Köyhä Jonne. "Jos et sä vielä oo tiennyt niin me ollaan se pahamaineinen Pohjalla gang." Joskus ennalta-arvattavuus ei ole pahitteeksi sillä kellekään ei varmasti tullut yllätyksenä miten pakka laitettiin heti sekaisin Liu Kangilla ja jumaleissön miten toimi! Yleisön päässä naksahti heti jotain ja kun siihen lisättiin se uho sekä itsevarmuus mikä tuli päin pläsiä lavan suunnalta, kävi selväksi ettei ne jätkät siellä todellakaan leiki.
Huudit jatkoi tuttuna viisuna ja takasi energiatasojen pysyvän tapissa esiintyjien ja yleisön ruokkien toisiaan puolin ja toisin etenkin kertosäkeen huudatuskohdissa, jolloin ne mikit sojotti auliisti lavalta pois päin. Seuraavaksi tahti tiputettiin setin perustasolle Killa Klikki pt. 2 lähtiessä käyntiin. Tässä vaiheessa alkuhurmoksen jälkeen pystyi hahmottamaan paremmin mitä lavalla oikeasti tapahtui. Käytössä oli neljä mikrofonia joita vuoronperään vaihdeltiin sen mukaan kenen veisu päällimmäisenä kyseessä -toki välillä jaettiin lennosta kaverille kanssa.
Kuulin valtaosan illan aikana esitetyistä kappaleista ensimmäistä kertaa ever. Sieltä joukosta yhdeksi suosikeistani nousi jo kauan netissä elänyt, mutta vasta hiljattain fyysiselle formaatille päätynyt OD Kokemuksen ja O'Malleyn Klassikot Dekis levyn letkeästi rullaava aloitusbiisi Matala Profiili. Siitäpä sitten löyhä aasinsilta siihen miten livetilanteessa, jossa esiintyjämäärään nähdän pienellä lavalla on niin monta eri persoonaa samaan aikaan estraadilla, kaikki ei sieltä jää mieleen samalla tapaa etenkin jos keikkaa seuraavalla ei entuudestaan ole mitään tatsia kyseiseen artistiin. O'Malleyn kohdalla kävi näin ja vasta jälkikäteen tuota levyä kuunnellessa havahduin siihen miten soljuvaa settiä herralta löytyykään.
(kuvat ei sit mene synkassa tekstin kanssa, ainoastaan kumpi setti kyseessä)
SLS ja Rauhassa pt 3 jatkoi letkeetä linjaa. Persoonista kun puhe niin Silmälappu-Steve oli se joka hoiti enemmän sitä yleisön kanssa seurustelua. SLS on semmoinen kirjainyhdistelmä mihin on huomaamatta törmännyt kyllä todella, todella monen eri kappaleen kohdalla.Vaikka joidenkin biisien aikana sanoja piti luntata puhelimen ruudulta, niin ei tätä tullut katsottua millään tapaa kieroon. Parempi vaan, että kerralla kunnolla kun jotain epämääräistä unohdin sanat freestyleä. Seuraavaksi Penaaaaaah huudatuksien saattelemana lavan etureunaan nousi porukan energisin livejäbä Painajainen ja hänen tuotannostaan kuultiin Kuus Jalkaa, joka tallentui myös kameran muistiin
Lavalla pyöri enemmän väkeä mitä Pohjalla porukkaan kuului mikä oli hämmentävää eritoten kaltaiselleni keltanokalle. Esimerkiksi alkuun luulin Deson olevan vain se verellä koristellussa aatamin asussa mukana fiilistelevä frendi, kunnes Jonestown pääsi parrasvaloihin esittäen Köyhä Jonnen kanssa Narkoholistin. Mua sivistettiin, että Deso = Kuristaja (jota kuullut parin biisin verran) jolloin koin ahaa-elämyksen. Ilmankos ne ulkomaalaiset fanittajat kääntävät Jonestownin lyriikkaa kun ei taida olla ihan päiväradion soittolistoille sopivaa matskua.
Kohta setissä oli vuorossa Heil Delirium. "O'Malley saa mun kengät, Klvni saa mun vitun kämpän.." Ei hitto, nythän nää kaikki kenet kappaleessa mainitaan oli ensimmäistä kertaa historiassa siinä samassa livetilanteessa. Miten en ollutkaan tätä aiemmin tajunnut ton kohdan ideaa. Näin tää biisi pitikin kuulla!
Vielä tuli pari kappaleta ennen väliajan koittamista. Tyhjentynyt lava kiilteli rikkoutuneesta lasista, kaatuneista juomista ja varmasti myös hikipisaroista sillä vallitseva tunnelma koko ekan rykäsyn aikana oli kuuma. Hot damn!
POHJALLA // B-puoli
Huilitaoko antoi hyvän sauman käydä haukkaamassa raikasta *köh* "raikasta" ulkoilmaa ja varmistaa nesteytystasapainon säilymisen sopivan kosteana. Tai tehdä kuten minä ja jäädä varmistamaan, että sama hyväksi todettu paikka pysyy seuraavankin koitoksen ajan.
DJ Loasteeze
ODK: Bushido
Toka setti lähti käyntiin rauhallisemmin mikä sopikin siinä vaiheessa jo vähän hitaammin käyvälle yleisölle. SLS:n Vapaat Kädet, jonka biitissä oli inasen lounge-vibaa, yhdistettynä lämpimään valaistukseen loi tuttavallisen jälleennäkemisen fiiliksen. Pidä kädestä, kohta sitä taas mennään. Nyt myös lavalle tuiskeessa pyrkivät frendit ohjattiin ystävällisesti takaisin bäkkäritiloihin, joten tämä toinen puolisko oli selkeämpi siltä osin vaikka nyt jo olikin oppinut erottamaan muusikot muista.
Ennen kaikkea toinen setti piti sisällään odotettuja hetkiä musiikin parissa. Köyhä Jonnen Mä Muutan Mökille Norjaan oli se isoin juttu keikkaseuralleni ja extraspessua tästä teki sen kun mikkiä taas tuupattiin yleisön huulille kappaleen nimeä toistavissa kohdissa. Ainakin siis yksi kohdalle osuneista sai niistä parista sekunnista jotain ikimuistoista mukaansa. Artistin esiintymiset ovat ilmeisesti harvinaisempaa herkkua, joten hän olkoon suomirapin ystävien töyhtökiuru, josta tehtiinkin ensimmäinen havainto Kouvolassa vasta tänä vuonna.
Myös A2 vuoden 2012 kassulta kuultiin keikalla
Toukokuussa tuli pakottava tarve päästä Vaasaan kerta Toluhaukat sekä Sairas T oli buukattu samalle illalle luoden vahvat mahkut kuulla Fataalirata. No juu, mutta siellä se ei mennyt ihan kuin elokuvissa, joten odotukset oli Kouvolassa korkealla. Ei tarvinnut pettyä sillä yleisö oli jälleen ihan täysin messissä ja Loasteezen ammattitaitoon pystyi kyllä luottamaan. Tunnelmat on tallentuneena jokseenkin heiluvalle videokuvalle josta myös filmi meni hetkeksi poikki verta varoessa.
Illan uusista tuttavuuksista eritoten Jonestown alkoi biisi biisiltä pimeine äänimaisemineen kiinnostamaan enemmän. Misantropian saatanan vittu hokemiin osasi helposti yhtyä mylvimään muiden mukana joten en kokenut olevani mikään poser siellä räppifanikansan joukossa. Tokan setin top kolmoseen kipusi Keta Avaruus, jossa kaiken sen tunnelmoinnin kesken Liskomies suoritti hyytäviä black-metalli huutoja erottaen tän kappaleen kyllä täysin muista.
Liskomies
Veripullo piipahti yleisönkin puolella jolloin halukkaat saivat hörppiä ja pulautella verta rinnuksilleen imitoiden Deson tyyliä tai sitten vain ronskisti juoda janoonsa/nälkäänsä. Mulle riitti ihan tarpeeksi ne suihkut mitä kohdalle osui, thänks veri much (he he). Kuuluuko mainitut verellä läträämiset aina heidän keikkojensa sisältöön, en tiedä, mutta toi se tähän oman (odottamattoman?) lisänsä. En voinut olla ajattelematta ulkomailta Jonestownia katsomaan tulleita tyyppejä, saivat totisesti rahoillensa vastinetta.
Koko helahoito alkoi kovat piipussa, mutta kyllä maar loppuun oli vielä jätetty sellaiset järkäleet, että viimeisetkin järjen rippeet poistui kehosta ja juodut juomat hikoiltiin pois. Kuoleman Riitti olisi voinut olla kaikessa komeudessaan ja OD Kokemuksen (hyvässä mielessä) holier-than-thou olemuksen puolesta se setin vika niitti, mutta ei sinne päinkään. Valkoinen Käärme, jumalaut ei armoa, kirvoitti vielä kerran Bar Downtownin komeaan yhteislauluun. Kerta sitä ei ollut vielä tähän mennessä tullut setissä vastaan no surprise there, että Pohjalla Juhannus lopulta sinetöi tämän historiallisen tuplasetin aikaansaaman hurmoksen nättiin vaikkakin jokseenkin erittäin hikiseen pakettiin. Mic drop.
kaksi palaa historiaa T:settilistahaukka
Keikan jälkeen oli vielä varattuna pieni ylläri Pena "Antakaa sponssi!" Painajaiselle, sillä mahtavat/hölmöt -split ideat on tehty toteutettaviksi keikkaetkoillessa. Jos uteliaisuus heräsi käänny Painajaisen instagramin puoleen, joka kannattaa ottaa seurantaan, ihan parhaat stoorit!
The morning after pestessäni hiuksia tahmaisten hanajuomien ja kuivuneen naudanveren muodostamasta pyhästä liitosta, silmiin osui koipiin lavanreunasta muodostuneet mustelmat. Siis olinko just räppi-keikalla, mitä v*ttua? Helvetin hieno ilta! Noihin kolmeen sanaan olisin voinut tiivistää tän koko eepoksen.
Summa summarum, on aika kuumaa kamaa laittaa festeille vetonaulaksi exclusive-spessusettejä, joten nyt isot propsit jokaikiselle henkilölle ken oli tätä järkkäämässä niin, että eka kerta tapahtui klubikeikan muodossa. Uskon tän olleen mieluisampaa myös artisteille, että ensin saa vetää intiimissä tilassa just niille jotka varta vasten tulivat sitä juttua paikalle todistamaan vs ennen setin viemistä isolle lavalle ja ainakin osittain ihan ummikkojen eteen. Tästä kyllä aivan varmasti sai hyvät pohjat Hoodfestin keikkaa varten. Suosittelen saapumaan paikalle, sä et halua missata tätä! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
YouTube-soittolista livetaltioinneista keikalta sisältäen; Kuus Jalkaa, Narkoholisti, Mä En Voi Tehdä Väärin + Mä Muutan Mökille Norjaan (klippi), Fataalirata, Pohjalla Kera Ystävien sekä Kuoleman Riitti.
Tämä oli ensikosketukseni(!) Doriksen keikkailtoihin ja ihmetystä herätti miten homma lähti etenemään likipitäen ajallaan. Tämä oli myös ensikerta kun kuulin Hintit-yhtyettä missään muodossa, enkä osannut yhtään veikata mitä olisi luvassa. Tila otettiin heti haltuun Hinttarit -biisillä ja mikä bändissä välittömästi miellyttikin oli heidän vankka tatsi lavalla (ja siitä vähän ohi) olemiseen. Kepittäjien mätsäävät asusteet oli nekin hyvä yksityiskohta.
Yleisöäkin oli jo kivasti. Toki Doriksen pohjapiirros vähän pakottaakin heti sinne lavan läheisyyteen jos meinaa mitään nähdä mikä taas toisaalta bändien onni, heh. Ei hidastelua vaan lyhkäisiä punk-biisejä joiden nimissä vilahti settilistaa silmäillessä tuttuja hahmoja kuten Timo Soini ja Tommy Tabermann. Setistä löytyi sopivasti sekaisin kantaaottavaa sekä myös tarinaa kertovaa lyriikkaa lokaatioden vaihdellessa Teksasista Mixein vessaan.
Olin kuvitellut bändin suht tuoreeksi tapaukseksi, mutta bandcamp paljastikin päinvastaisen totuuden ja keikan matsku oli kasattu 2013 Eliittikumppanit-EP:n ja vuotta nuoremman Passiivinen Agenda -levyn biiseistä. Ilmankos löytyikin lyriikoita osannutta jengiä. Hintit sopi oikein mainiosti tämän illan bändikattaukseen ja kyllä tätä energiaa voisi toistamiseenkin jonkun hyvän line upin mukana kuunnella. KOLJOSEN TIEKIISTA Juu, näin o! ekan levyn se pari sekuntia kestävä lopetusrykäsy soitettiin keikalla useampaankin otteeseen hemmotellen bändin alkuajoista mukana olleita kuulijoita.
En itse pahemmin välitä läpändeerusyhtyeistä ja vaikka biiseissä olikin yllätyksekseni mukavasti monipuolisuutta ja keikka eteni reippaaseen tahtiin, niin esinkertalaiselle lyhyempikin setti olisi riittänyt. Ei käy kuitenkaan kiistäminen miten upposi (kohde)yleisöönsä ja kyllähän bändi taitoi paikalle saapuneiden kanssa seurustelun jalon taidon ja näin ollen keikan aikana oli kovin rento tunnelma. Bändin ilmaistessa miten nyt maistuis kostuke kurkussa (oisko ollut jallu?) niin tähän "hätähuutoon" tarttuikin eräs keikasta nauttinut henkilö ja piakkoin laseja kannettiinkin lavan suuntaan. Propsit fanille!
Toiste ei tarvitse Koljosen Tiekiistan keikalle kyllä päätyä kerta överiannostus oli nytkin suht lähellä. Tämän yhden keikan perusteella jäi vielä ihan jees fiilis yhtyeen menosta eli tähän hyvä lopettaa. Parasta keikassa? No ei niitä slovareita, Juu näin, o!
KIVESVETO GO GO
Kivariit-iih kiljui tää kilari kun Tampereelle siunaantui tämä tapahtuma. Suositeltavaa ei ole hommata nilkkaan uutta väriä keikkaa edeltävänä iltana, sillä Kivesveto Go Gon aloitellessa turvonnut kinttu huusi armoa jo siihen malliin, että keikka oli pakko seurata jalka irti maasta perse puoliksi johonkin korokkeeseen tukeutuen. Siinä sivussa sitten kelpasi (kateellisena) seurata miten kappale kappaleelta meno äityi siihen Kivari-keikoilla tuttuun mikkitelinettä suuntaan ja toiseen heiluttavaan tahtiin. Railakasta yhteislaulua ja riehakas yleisö, ei siis mitään mullistavaa Kivarit-maailmassa eikä tarvitsekaan sillä simppeli, mutta toimiva combo! Toinen kitaroista sanoi itsensä jossain välissä irti, mutta apuun riensi Hintit-yhtyeen kitarasankari sanan todellisessa merkityksessä ja meno jatkui. Tulevilta julkaisuilta kuultiin taas settiin jo jonkun aikaa sitten rantautuneet Tony sekä Veijo jotka molemmat aiheuttivat kutinaa johon auttaisi vaan ne levyt omissa näpeissä pideltyinä ja sterkoista huudatettuna. Illan hitain titteli meni kappaleelle Iho Kesi mikä kertonee jotain siitä tahdista millä edettiin.
Ei kiitos istuskelukeikoille vaikka olihan tämänkertainen oiva tilaisuus tallentaa vähä videomatskuu mahdollistaen revanssin ottamisen parin biisin kohdalla läppärin pienen ruudun ja surkeiden kajareiden avulla. Youtube-videot, niin ne keikat pitääkin kokea -fuck no! #käykääkeikoilla -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
Suomen rap-skene on mulle kuin sienimetsä. Tiedostan olemassaolon, mutten laita tikkua ristiin sen eteen, että ottaisin selvää mitkä joukosta kelpaa nautittavaksi saatika lähtisi itse poimimaan sieltä helmiä omalle (levy)lautaselle. Siksi se millä tapaa Sairas T löysi tiensä korvakäytäviini ilahduttaa kovasti ja vaatii astetta pidemmän pohjustuksen ennen varsinaisia keikkameininkejä.
Kaikkihan alkoi osuvasti Suistoklubilta noin kuukautta aiemmin Eevil Stöön keikalta (tuosta + neljästä muusta Stöö-gigsistä tuloillaan yhteismerkintä joskus) kun juttusilleni tulleen asiallisen oloisen tyypin puheissa nousi esille nimi Sairas T. Myös juuri ennen Stöön aloittamista jotkut kehuivat vielä tän samaisen henkilön hupparia ja kun kysyin ketäs tässä edustetaan vastaus kuului: Sairas T. Välissä Stöön setti jonka jälkeen rupattelun jatkuessa toisin kun mulla, hänellä tuntui olevan erittäin hyvin halussa tämä musastaili. Edelleen kuitenki tämä maskin omaava (sillä toki piti siinä ohessa vilkuilla netistäkin) artisti keräsi eniten ylistyssanoja.
Alkoi kiinnostamaan minkälainen musa sai tän Stööfanin intoilemaan noinkin paljon niin mikäs siinä yöbussia venaillessa oli laittaa Delirium -levy soimaan kerta Spotifysta löytyi. Kello 1:18 heti ekan biisin Valkoinen Käärme jälkeen olin positiivisesti yllättynyt miten tää ei ollutkaan yhtään hassumpaa. Samaa rataa jatkoi muutkin biisit kunnes vika kappale Suljetut Ovet hardcorebändi Bloodlandsin fiittauksella tuli täysin puun takaa. Millä järjellä tän ihan randomisti tielle osuneen rap-muusikon levyllä on myös mukana enemmän mullekin tutumpaa musatyyliä!? Levy lähti suorilta toiselle kierrokselle toimittaen matkamusiikin virkaa ja samalla vahvistaen miten Sairas T piti todellakin kokea livenä. Ensimmäinen tilaisuus oli Saikku-hehkutuksien ohessa mainittu Suiston keikka. Lippu oli kyllä jo toisaalle, mutta paristakin syystä olin harkinnut luopuvani kyseisetä piletistä sitä enemmän tarvitsevalle, joten next stop Hämeenlinna.
Sairas T @ Suistoklubi, Hämeenlinna 24.2.2017
Juna kulkee part not. Venailua lopulta 75 minuuttia, onneksi Suisto oli jo käynyt tutuksi eli no panic.
Ensimmäisenä huomio kiinnittyi miten lavalla oli DJ soittamassa musaa, how nice. Kun myös spiikkaukset tuli sieltä käsin ja DJ jäikin koko keikan ajaksi taustavoimiin, myöhemmin meikällle selkeni nimen lisäksi se, että Loasteeze kuului vähän niin kuin pakettiin. Pari vikaa biisiä ennen keikan alkua sai jengin laulamaan ja jorailemaan mukana ihan kunnolla, joten hyvin valitut lämmittelybiisit. Itse vaikutin olevan ainoa joka kuuli kyseiset veisut ekaa kertaa ja tämä tunne pulpahti uudestaan pintaan pariinkin otteeseen illan aikana. Yhen Naisen Mies on nerokkain rakkaudenosoituslaulu mikä on vähään aikaan tullut vastaan, kunnes kaikkien tää on huikee/nerokasta ajatusten lomassa kertsin "Pikkumimmit haluu nussii meitsii - ei tuu onnistumaan" loi kauhunsekaisia tunteita siitä millainen yleisö Sairas T:n keikoilla oikein on. Tällä biisillä lähdettiin etenemään ja arvelut naispainotteisesta eturivistöstä osui kyllä nappiin, mutta pahimmat maalailemani kauhuskenaariot toisiaan Saikun huomiosta tapellessa hiuksista kiskovista muijista oli onneksi vain päänsisäistä saippuaoopperaa. Paikalla oli ihan selkeesti musiikista pitäviä ja siitä perillä olevia, hiton kovaakin mukana laulavia kannattajia, hyvä! Mikä parasta, myöhemmin keikalla artistikin oikein otti tän esille. Puoliksi tarkkailijan näkökulmasta tällaisesta tuli tosi hyvä mieli, arvostetaan kun jengi diggaa ja näyttää sen. Hauska oli myös ennen Juna Kulkee Part 2. Sairas T:n tehdessä pienen yleisökyselyn kuka tietää seuraavan biisin taustoiden jo alkaessa hieman soimaan. Eturivissä tiedettiin, of course.
"Älkää tarjotko kokkelii, antakaa mulle leipää" yleisöä hypyttävän Huudit -biisin aikana tuunattu Reissumies-paketti singahti lyriikoihin synkronoituna lavalle. Mietinkin onko näin koskaan tapahtunut ja voila, heti ekalla kertaa tämäkin lisämauste. Mikäs siinä oli leipä kourassa heiluessa. Palautusyritys hieman epäonnstui leipä lavalle -huutelujen alkaessa kantautua pian yleisöstä. Turha vastustaa ja siitä sopivasti päästiinkin seuraavaksi hieman rauhallisempiin tunnelmiin Mätänen -kappaleen pätkäistyn version voimin. Huomio oli kiinnittynyt siihenkin miten Loasteeze mukaan lukien tää koko kolmen koplan livetiimi eli käsielein mukana lyriikoissa. Hieman erilaista mihin on Stöön keikoilla tottunu.
Minähän en siis todellakaan a) muista missä järjestyksessä kappaleet kulki b) mitä kaikkia Deliriumin ulkopuolisia varmuudella kuultiin. Paitsi Nettokävely Saved My Life ja tänkin muistan vain mukana olleen hokeman takia ja koska tämä kappale aiheutti huomattavan reaktion yleisössä. Neverhöörd, vaikka again jälkikäteen opin tämän olevan SE biisi minkä jengi Sairas T:ltä tietää jos jotain. Olin kuulevinani Toluhaukat nimen ja veikkaisin Fataali Rata olleen yksi niistä mitä kuulin keikan aikana ensimmäistä kertaa [*muoks* kysyin Painajaiselta ja tää keissi meni kyl ihan metsään. Huppista! Kova biisi anycase] Sairas T:n tuplaajana lavalla heiluu Painajainen ja hänen tuotannostaan Vitun Hipit on toinen vahva veikkaus. Jep, lukitsen vastaukset. (Saa korjata jos tätä eksyy lukemaan joku paikalla ollut, heh) Jo mainittujen lisäksi keikalla sai swayy Varjoissa letkeeseen tahtiin sekä koittaa komppaa jotain laineja henk koht. odotetuimpien joukossa olleiden Valkoinen Käärme, minkä niiiin luulin aloittavan keikan, sekä oikeutetusi loppuhuipennukseksi säästetyn Heil Deliriumin mukana. Päälle vielä hieman matalalentoiseksi jäänyt stage dive attempt. Toki kun tämä oli ainoa ei tuulta alleen saanut keissi keikan aikana niin voi sekä yleisö että esiintyjät olla kyllä tyytyväisiä.
Se miten Suistolta linja-autoasemalle kulkiessa bongattu tarrajäänne liittyi keikkaan hymyilytti sekin.
Hetkonen, mitä tässä meni, joku puoli tuntia? Siltä ainakin tuntui ja teki mieli kysyä vierustoverilta oliko tää nyt oikeesti tässä. Epäuskoisena katsoin kelloa ihan senkin takia, että nyt ehti pykälää aikaisemmalla bussilla himaan. Punk-keikan mittainen setti, aika kuluu nopeasti kun on kivaa ja niin paljon uutta ammennettavaa. Tuskin ehdin saada takkia päälle kuin Takkinen ilmestyi lavan sivuun poseeraamaan halukkaiden kanssa kuvissa ja ties mitä muuta. Arvostan. Sitä kyllä en yleisön puolelta kun joku kovis omin lupinensa loikki bäkkärille keikan loputtua. Tässäkin tapauksessa kun artistia selkeästi voisi kuvailla faniystävälliseksi niin ei kannata pilata hyvää juttua huonoilla käytöstavoilla, vaan kunnoittaa myös esiintyjien omaa tilaa, tsk tsk. Vikat fiilikset: pitää todellakin nähdä uudestaan. -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Ps. Poislukien Eevil Stöö +liittyvät julkaisut, Delirium on eka kotimaisen rap-artistin levy jonka oon hommannut sitten 2011. Jos pidät, niin tue jos suinkin kykenet!
Tavastialla tuntui kuin olisi ollut kahdessa eri tapahtumassa samalla kertaa. Ekat bändit sai kyselemään mitä ihmettä täällä teen ja sitten puolestaan kaksi vikaa oli sarjaa ou jeeaah! Antanee osviittaa miten monipuolisia artisteja Alt Agency & Managementin hoiteista löytyypi ja oli ihan mukava viimein saada musiikkia parin joka paikassa vastaan tulleen nimen taakse = ne illan ensimmäiset.
ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO
Laulaja-kitaristista tuli tän vuoden puollella nähtyjen bändien joukosta mieleen Joni Ekmanin ja Sur-rur yhtyeen rakkauslapsi. Esiintymisessä samanlaista musiikkiin heittäytymistä ja hemmetin miellyttävältä persoonalta vaikutti hän. Jopa siinä määrin, että olisin ihan hirmusti halunnut pitää musiikillisestakin ulosannista sillä ainahan on oma lisänsä jos tietää tukevansa "hyvän tyypin" musajuttuja. Toivottavasti ne keille tää iskee ovat jo olleet kukkaron nyörit höllänä ostelemassa!
Seuraavan lauseen voisin toistaa Itä-Hollola Installaation jälkeen esiintyneen yhtyeen kohdalla: keskittymiskyky ei riittänyt koko keikalle joka tuntui kestävän liiankin pitkään. Hyviä juttuja oli esimerkiksi setin kolmas biisi joka toi alkuun hieman mieleen BlurinSong 2 -kappale ja sitten se jossa mainittiin röökikoppi siinä olleiden huutokohtien takana (voin myös sekoilla ja kyseessä olla yks ja sama biisi heh). Vika kappale, joka oli vain basisti-laualajan laulama voisi helposti kuvitella myös levyn viimeiseksi biisiksi, samanlaista finaalin tuntua ilmoilla. Bändi soitti myös vallan uusia biisejä, eli mukavaa heille keille tuttua oli noin muutenkin. Parasta oli kuitenkin laulaja-kitaristin ja basisti-laulajan välinen kemia lavalla. Instrumentaalijammailut oli siisteintä ja näiden aikana ei kyllästyttänyt vaikka osin jotkut kappaleet olivatkin liian samankaltaisia. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kaikkea setissä olikaan mukana.
Vaikkei tässä yhteistä polkua aletakaan nyt polkemaan, harmitti taannoisen valtakunnallisen keikkapäivän Tampereen keikan peruuntuminen. Tarkoituksena oli keikkaa ennen laittaa levy kuunteluun, jotta olisi edes inasen perillä mistä hoilataan. Sellainen kutina kyllä on, että joskus taas osumme samoissa merkeissä saman katon alle ja ei nyt haittaakaan hyvän tyypin menoa seurata toistemiseenkin. Tai totta puhuen, uudestaan voisin mennä keikalle ihan vain että saisin taas ihastella basistin sorminäppäilytaitoja terkuin hylätyn basson soittotaidoton uusi omistaja.
LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO
Mittarilla miten nopeasti eturivi täyttyi oli heti pakko uskoa bändin ympärillä vallitsevaan hypetykseen. Litku Klemetti & Tuntematon Numero nimeltä ei ole voinut välttyä vaikka pitäisi majaa kiven alla. Ensimmäisenä huomion vei Litku Klemetin lava-karisma. En ole täysin perillä tästä Tuntematon Numero kuviosta -taustabändi vai häh, mutta muut soittoniekat jäi kyllä täysin balalaikkataiturin varjoon.
Kokoonpanolle laatuaan ensimmäinen Tavastian keikka, jonka menestykseekkäästä kulusta piti huolen yleisömeri ja miten ne biisit sinne upposivat (hyvin). Loppupuolella en saanut meiningistä enää mitään uutta irti ja odotellessani soittoajan tulemista tiensä päähän, huomio kiinnittyikin enemmän siihen miten kivaa monilla muilla selkeästi oli. Mieleen ei tästä setistä jäänyt yksittäisiä kappaleita, ainoastaan juurikin ihan piinkova keulahahmo. Jälkikäteen jollain Spotifyn soittolistalla sattumalta vastaan tullut Progetyttö -kappale pääsi kyllä yllättämään miten miellyttävää kuunneltavaa olikaan. Ehkä kirjasin itseni ulos bändin kuuntelijakunnasta hieman liian aikaiseen?
Helpoin tapa selvittää mikä lopulta oli viimeisin päälle jäänyt tunne keikasta on kysyä itseltään menisitkö katsomaan uudestaan jos tulisivat kotikaupunkiin keikalle. En menisin ja tuskin mahtuisinkaan messiin sillä innokkaista ei ainakaan olisi pulaa. Joidenkin muiden kivojen ohessa Litku Klemetti & Tuntematon Numero olisi ihan kiinnostava nähdä uusiksi, etenkin jos tilasta on mahdollisuus haihtua jonnekin taka-alalle jos meinaa alkaa mennä ylitse. Pieninä annoksina ihan käypää kamaa.
THE HOLY
The Holyn keikoista ei suitsuteta turhaan. Toinen kerta itselleni, joten tiesi mitä odottaa ja samaa wow-efektiä ei tietenkään enää ollut mukana mitä Indie-Iltamien keikalla. Hyvin pitkälti samaa kontrollissa pysyvää, ei koreografioitua kohkaamista mitä osasikin odottaa. Yllätysmomentteja pyöreä nolla riman pysyessä koholla siellä minne Turussa se jäikin. Bändi on onnistunut vangitsemaan mahtipontiseen menoonsa kansainvälistäkin soundia ja sinne suuntaan tähtänevätkin. Voi hyvinkin olla niitä tapauksia joita osataan enemmän arvostaa kotimaan rajojen ulkopuolella.
Ekan keikan jälkeen mieltä jäi kalvaamaan tohtiiko sellaisen aistit räjäyttävän spektaakkelin jälkeen edes kuunnella levytettyjä versioita, jos ne sitten latistaa bändin jättämän voimakkaan ensivaikutelman? Rohkaistuin ja kyllä se keikan vika Ramses The Evil Brother ihan mukiin menevä oli tässäkin muodossa.
TEKSTI-TV 666
Neljä Seinää Ja Puolikas Sielu oli nannaa kuulla pitkästä aikaa. Erityisen kivaa oli nähdä Lauri Elorantaa taas lavalla aina Sä Et Tuu Enää Takaisin Koskaan alkaen ja sitten loppuajan mitä nyt setistä olikaan jäljellä. Ylemmän tahon kitarahenget ottivat tästä nokkiinsa, one guitar too many ja Tannerin kitara oli hetken poissa pelistä teknisien ongelmien takia. Täällä surffausta tapahtui niin bändin kuin yleisönkin puolelta, jossa meno äityi ihan ok pöpiksi alun hitaahkon startin jälkeen. Niskat jumissa next day, eli bailandosilta itselle. Sanainen arkkuni on aikas tyhjentynyt Teksti-TV 666 kohdalla, vakkareita kun ovat hooveen puolella, joten parit kuvat vielä and täts it.
