Tavastialla tuntui kuin olisi ollut kahdessa eri tapahtumassa samalla kertaa. Ekat bändit sai kyselemään mitä ihmettä täällä teen ja sitten puolestaan kaksi vikaa oli sarjaa ou jeeaah! Antanee osviittaa miten monipuolisia artisteja Alt Agency & Managementin hoiteista löytyypi ja oli ihan mukava viimein saada musiikkia parin joka paikassa vastaan tulleen nimen taakse = ne illan ensimmäiset.
ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO
Laulaja-kitaristista tuli tän vuoden puollella nähtyjen bändien joukosta mieleen Joni Ekmanin ja Sur-rur yhtyeen rakkauslapsi. Esiintymisessä samanlaista musiikkiin heittäytymistä ja hemmetin miellyttävältä persoonalta vaikutti hän. Jopa siinä määrin, että olisin ihan hirmusti halunnut pitää musiikillisestakin ulosannista sillä ainahan on oma lisänsä jos tietää tukevansa "hyvän tyypin" musajuttuja. Toivottavasti ne keille tää iskee ovat jo olleet kukkaron nyörit höllänä ostelemassa!
Seuraavan lauseen voisin toistaa Itä-Hollola Installaation jälkeen esiintyneen yhtyeen kohdalla: keskittymiskyky ei riittänyt koko keikalle joka tuntui kestävän liiankin pitkään. Hyviä juttuja oli esimerkiksi setin kolmas biisi joka toi alkuun hieman mieleen BlurinSong 2 -kappale ja sitten se jossa mainittiin röökikoppi siinä olleiden huutokohtien takana (voin myös sekoilla ja kyseessä olla yks ja sama biisi heh). Vika kappale, joka oli vain basisti-laualajan laulama voisi helposti kuvitella myös levyn viimeiseksi biisiksi, samanlaista finaalin tuntua ilmoilla. Bändi soitti myös vallan uusia biisejä, eli mukavaa heille keille tuttua oli noin muutenkin. Parasta oli kuitenkin laulaja-kitaristin ja basisti-laulajan välinen kemia lavalla. Instrumentaalijammailut oli siisteintä ja näiden aikana ei kyllästyttänyt vaikka osin jotkut kappaleet olivatkin liian samankaltaisia. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kaikkea setissä olikaan mukana.
Vaikkei tässä yhteistä polkua aletakaan nyt polkemaan, harmitti taannoisen valtakunnallisen keikkapäivän Tampereen keikan peruuntuminen. Tarkoituksena oli keikkaa ennen laittaa levy kuunteluun, jotta olisi edes inasen perillä mistä hoilataan. Sellainen kutina kyllä on, että joskus taas osumme samoissa merkeissä saman katon alle ja ei nyt haittaakaan hyvän tyypin menoa seurata toistemiseenkin. Tai totta puhuen, uudestaan voisin mennä keikalle ihan vain että saisin taas ihastella basistin sorminäppäilytaitoja terkuin hylätyn basson soittotaidoton uusi omistaja.
LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO
Mittarilla miten nopeasti eturivi täyttyi oli heti pakko uskoa bändin ympärillä vallitsevaan hypetykseen. Litku Klemetti & Tuntematon Numero nimeltä ei ole voinut välttyä vaikka pitäisi majaa kiven alla. Ensimmäisenä huomion vei Litku Klemetin lava-karisma. En ole täysin perillä tästä Tuntematon Numero kuviosta -taustabändi vai häh, mutta muut soittoniekat jäi kyllä täysin balalaikkataiturin varjoon.
Kokoonpanolle laatuaan ensimmäinen Tavastian keikka, jonka menestykseekkäästä kulusta piti huolen yleisömeri ja miten ne biisit sinne upposivat (hyvin). Loppupuolella en saanut meiningistä enää mitään uutta irti ja odotellessani soittoajan tulemista tiensä päähän, huomio kiinnittyikin enemmän siihen miten kivaa monilla muilla selkeästi oli. Mieleen ei tästä setistä jäänyt yksittäisiä kappaleita, ainoastaan juurikin ihan piinkova keulahahmo. Jälkikäteen jollain Spotifyn soittolistalla sattumalta vastaan tullut Progetyttö -kappale pääsi kyllä yllättämään miten miellyttävää kuunneltavaa olikaan. Ehkä kirjasin itseni ulos bändin kuuntelijakunnasta hieman liian aikaiseen?
Helpoin tapa selvittää mikä lopulta oli viimeisin päälle jäänyt tunne keikasta on kysyä itseltään menisitkö katsomaan uudestaan jos tulisivat kotikaupunkiin keikalle. En menisin ja tuskin mahtuisinkaan messiin sillä innokkaista ei ainakaan olisi pulaa. Joidenkin muiden kivojen ohessa Litku Klemetti & Tuntematon Numero olisi ihan kiinnostava nähdä uusiksi, etenkin jos tilasta on mahdollisuus haihtua jonnekin taka-alalle jos meinaa alkaa mennä ylitse. Pieninä annoksina ihan käypää kamaa.
THE HOLY
The Holyn keikoista ei suitsuteta turhaan. Toinen kerta itselleni, joten tiesi mitä odottaa ja samaa wow-efektiä ei tietenkään enää ollut mukana mitä Indie-Iltamien keikalla. Hyvin pitkälti samaa kontrollissa pysyvää, ei koreografioitua kohkaamista mitä osasikin odottaa. Yllätysmomentteja pyöreä nolla riman pysyessä koholla siellä minne Turussa se jäikin. Bändi on onnistunut vangitsemaan mahtipontiseen menoonsa kansainvälistäkin soundia ja sinne suuntaan tähtänevätkin. Voi hyvinkin olla niitä tapauksia joita osataan enemmän arvostaa kotimaan rajojen ulkopuolella.
Ekan keikan jälkeen mieltä jäi kalvaamaan tohtiiko sellaisen aistit räjäyttävän spektaakkelin jälkeen edes kuunnella levytettyjä versioita, jos ne sitten latistaa bändin jättämän voimakkaan ensivaikutelman? Rohkaistuin ja kyllä se keikan vika Ramses The Evil Brother ihan mukiin menevä oli tässäkin muodossa.
TEKSTI-TV 666
Neljä Seinää Ja Puolikas Sielu oli nannaa kuulla pitkästä aikaa. Erityisen kivaa oli nähdä Lauri Elorantaa taas lavalla aina Sä Et Tuu Enää Takaisin Koskaan alkaen ja sitten loppuajan mitä nyt setistä olikaan jäljellä. Ylemmän tahon kitarahenget ottivat tästä nokkiinsa, one guitar too many ja Tannerin kitara oli hetken poissa pelistä teknisien ongelmien takia. Täällä surffausta tapahtui niin bändin kuin yleisönkin puolelta, jossa meno äityi ihan ok pöpiksi alun hitaahkon startin jälkeen. Niskat jumissa next day, eli bailandosilta itselle. Sanainen arkkuni on aikas tyhjentynyt Teksti-TV 666 kohdalla, vakkareita kun ovat hooveen puolella, joten parit kuvat vielä and täts it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti