Lakeuden Kutsu Punk Fest @ Rytmikorjaamo, Seinäjoki
Kun tapahtuma tuli julki mun piti pari kertaa hieraista silmiä sillä nyt oli meikälle ihan 5/5 koliseva esiintyjäkaarti. Tietenkin myöhemmin samalle päivälle siunaantui Teksti-TV 666 ekaa laatuaan oleva Vastavirtaklubi-keikka, mutta pienestä yhyysniffmiksiminä-märehtimisestä huolimatta valinta oli kuitenkin päivän selvä.
MÖTKY
Päällekäisyyden aiheuttama sadepilvi väistyi siltä seisomalta kun Mötky aloitti keikkansa. Huomio oli jo aiemmin kiinnittynyt bändin paitoja sporttaaviin henkilöihin, eikä vain siksi että halusin kans yhden - siis paidan, heh heh. Jälleen kerran tässä keikassa oli niin ilmiselvää yhteisöllisyyttä, että voisin ihan helposti uskoa Mötky-partybiilin, josta Mötky paidoitettu entourage valahtaa juomat valmiiksi kourissa suoraan lavan eteen pitämään hauskaa. Mitä en meinannut uskoa oli kuulemani, että viime vuoden Bar 15 keikka oli bändin eka (oikeesti?) ja tämäkin veto siis toka/kolmas?
Tuttua oli heti parin biisin jälkeen koittaneet sipsien perään huutelut ja tokihan Rakastan sipsejä tuli jälleen siellä loppuhuipennuksena. Keikan keskivaiheilla ennen Yhdessä -biisiä bändi kehotti ottamaan vierustoveria kädestä kiinni. Omalle kohdalle osui sopivasti hyvässä tuiskeessa oleva partybiilistä noussut ja selkeästi keikasta ihan pähkinöinä oleva tyyppi. Toistuvien tää on niin hyvä hokemien lomassa tuli myös illan huumoripläjäyksen tarjoavaa ilosanomaa, mutta jääköön ne heitot meidän kahden keskeisiksi..tai ok ehkä vain mun jos tarkastelee asiaa juomankittauskulmasta. Ei siinä mitään, kyllä aina lämmittää mieltä nähdä miten riemuisaksi joku bändi voikaan ihmisen saada. Nopeastí meni tämäkin ohi ja hauskaa oli!
Voi ristus miten niitä SIPSejä rakastetaankin
bonus round: Mötkyläisille oli jostain pupun kolosta tullut vielä vastaan kopio heidän demostaan ja kysyivät kiinnostaisko. No todellakin! Toin sitten tälle keikalle vaihdossa Budapestista hommattuja sipsejä jotka tässä vaiheessa taisivat koostumukseltaan olla lähempänä maustettuja korppujauhoja (terkuin aina reissussa vain käsimatkavataroiden varassa), mutta ajatus hyvä! Kiitos vaan kertaalleen Mötky!
KEHONRAKENTAJAT
"Seuraava biisi on omistettu [eturivin tyypin nimi]" josta seurasi parin sekunnin ilahtuminen aina kappaleen nimeen "...Sosiaalipummi!" asti ja eiku keskaria lavan suuntaan. Kyllä yleisökontaktia pitääkin olla ja nyt kun kelailen taaksepäin niin olihan saman kategorian sorttia tarjolla Turbo-O-Rama-bileissä kun joku extraaja kävi mikin tykönä yhden biisin kertsien aikana. Olin tosiaan kaikki näiden festien esiintyjät nähnyt vähintään kertaalleen aikaisemmin ja näihin kokemuksiin verraten Kehonrakentajat ansaitsisivat tasaisen tyylipuhdas suoritus -pystin. Keikasta ei noussut mitään erityistä ylitse muiden eli edelleen sai laittaa ruksit ruutuun niihin samoihin kohtiin mitkä viimeksikin livenä miellytti ja tuskin hetkeen on pelkoa esim Viljanen kipaleen tippumisesta setistä vaikka uutta pukkaakin. Joskus tasainen meno on toivottavaakin. Paljon parempihan se on näin kuin värittää alkuun juttua pillein ja piiparein, jolloin siihen extraan tottuu ja pitää sitä normina. Nyt uskoisin saaneni tän bändin kohdalle sen ns. peruspohjan johon voi taas heijaistella seuraavia kertoja joita varmasti vielä on luvassa jos se on musta kii. (Toukokuun keikka on jo possibly maybe hopefully yes listalla).
Pieni SJK-fiilistely tähän väliin! Virkavalta, Kuolleet Intiaanit, The Knob jayhä aktiivinen Nicole oli ennen ne bändit mitkä ensisijaisesti tiesin Seinäjoen (ja lähitienoon) suunnalta ja joiden keikoille tuli hakeuduttua. Nicole jäänyt omalla kohdin unholaan jo aikoja sitten ja enpä ollut hereillä The Knobin vikan levynkään tiimoilta. Siksi onkin nyt ollut virkistävää kun näiltä kulmilta on tullut vastaan uutta mielenkiintoista verta sillä Seinäjoki on matalan kynnyksen keikkakaupunki. +Kyllä kelpaa Pirkanmaan pimun (eka ja vika kerta kun kirjotan ton..hrr) Etelä-Pohjanmaalla kun huolehdittiin niin hyvin kasettikokoelman karttumisesta. Kiitos Kehari-Anssi kun vinkkasit Salilla Aina! uudesta painoksesta, onneksi otin walkmanin mukaan niin pääs heti kuuntelemaan Mötkyn demon ohella.
MARA BALLS
Mara Ballsin valovoima sai tällaisen verbaalisesti ontuvan tapauksenkin ottamaan laukka-askelia sillä luennointuani miten monella eri tapaa seuraavana vuorossa oleva esiintyjä onkaan huikea vierustoverini kysyi olenko taideopiskelija kun noin kirjavaa luonnehdintaa oli tarjolla. Se on kato helppoa kun osaa ja Mara Ballsista löytyy melkeinpä kaikki mitä bändiltä voi kaivatakaan. En ala tässä jokaista niistä asioista kuitenkaan alleviivaamaan vaan kehotan menemään keikalle ja ottamaan itse selvää. Yksi niistä kuitenki on se draivi, millä keikat vedetään läpi.
Vuorten Taa levyn ja tän setin avausraidan Mitä sä odotat? instrumentaalisena kulkeva alku kutsui viettelevän katseen ja luokse viittovan sormen lailla tanssimaan ja kappale antaakin kehon vääntelyyn kelpo soinnut. Gogo-tanssija piti huolen siitä ettei sävelet valuneet hukkaan mikäli menojalka oli ujompaa sorttia. Täällä oli kyllä jengi heti hereillä ja valmiusasemissa, osa varmaankin juuri hankituissa Mara Balls paidoissaan, joten ei huolta hyvän meiningin puolesta. Time to Testifyn tahtiin hakkaisi kepeästi kannoista klapeja kappale kun on alusta loppuun kunnon oksat pois menoa. Älä muuta mitään toi seuraavaksi esille myös Mara Ballsin herkempääkin puolta antaen enemmän tilaa laululle ja lyriikoille. Tällainen tasapainottelu pitää setin mielenkiintoisena.
Ainoa latistava seikka tällä keikalla oli kun bändin piti todeta yleisön toiveikkaisiin lisää! -pyyntöihin ettei aika yksinkertaisesti riitä. Tiukkaakin tiukempi aikataulu ei sovi yhteen Mara Ballsin kanssa sillä kiven pitää antaa vyöryä luonnon voimalla eteenpäin eikä kontrolloidusti. Spontaanit jammailut kuuluisi asiaan jos niitä on sieltä tullakseen. Yllätyin miten tämä oli kovin erilainen keikkakokemus verrattuna siihen kun näin Mara Ballsin ensimmäistä kertaa Vuorten Taan julkaisun aikoihin. Ajatuksissa olisi tehdä pieni throwback vielä tuohonkin iltaan sillä tätä magiaa ei voi olla koskaan liikaa. Tämäkin keikka poimi varmsti uusia kuulijoita Mara Ballsin kyytiin ja kovaa kyytiä se onkin.
JUICE NORMAALI
Puolet bändistä oli vissiin kaljaa hakemassa kun keikka olisi pitänyt jo aloittaa niinpä sitten musisoinnit starttasi Ekman + Bergman mies ja kitara ja mies esitys, johon pikkuhiljaa yhtyi loputkin Juice Normaalista.
Varsinainen keikka käynnistyi yhdellä suosikeistani Murtuneet luut jatkuen sitten tasaiseen tahtiin Akateeminen poika ja Kaikkein komein varassa. Välissä heitettiin hieman jotain läppää ja vastattiin myöntävästi yleisöstä tulleeseen kosinnan tapaiseen, mutta joku vaan nyt tökki.
Oon tullut tän bändin kanssa vähän kummalliseen pisteeseen. Käyn mielelläni katsomassa livenä jos kohdalle osuu ja annan seiskoille kierroksia kotona, mutta ei tästä enää jaksa innostua samalla tapaa mitä alkuun. Juice Normaalin hauskemman ja yllättävän puolen kipinä on pääasyt hiipumaan ja Koiran tiputtaminen setistä ei ainakaan avita asiaa.
Nyt lavalla on hyvä rokkibändi, jonka tahtiin kelpaa jorata ja...niin. Kai sen pitäisi olla tarpeeksi, mutta en tiedä kun tässä on ehtinyt jo bongata vaikka mitä muita huikeita bändejä, hankalaa! Harmillista jos/kun alkuun hyvä livebändi taantuu sille tasolle että pelkkä levytyksien luukuttaminen riittää. Kenties pidempi väliaika seuraavaan Juice Normaalin keikkaan voisi sekin auttaa? Tai sitten vain hyväksyn ettei kaikkia bändejä oo tehty kestämään samanlaista livekulutusta mitä toisia.
NYRKKITAPPELU
Klassikko, blogin alkuajoilta meille epäsuorasti osoitettu palaute. Ei jätetä ja tää ON meidän (vaihtelevella menestyksellä) päivittyvä päiväkirja :D
Moneskohan Nyrkkitappelu-keikka tää jo mulle oli, niitä kun tuntuu aina ilmestyvän eteen ihan puskista. Parasta kuitenkin on miten joka välissä tuppaa unohtumaan kuinka hyvä livebändi olikaan kyseessä ja sitten saa aina yllättyä, että hemmetti ne oli näin kovia. Kerroista viis -toki tää oli eka kerta kun sain kuulla jo kovin tutuksi käyneiden kappaleiden liveversioita Seinäjoen koordinaateissa.
And Seinäjoki delivered! Ämmäbändit räjäytti potin ja kyllä viimeistään heti perään tulleen Mimmit mimmit mimmit aikana lavan suuntaan oli horjunut sekä yleisönedustajia että nestemäisiä. Täällä oli läpi koko setin railakas pöhinä päällä ihmislapsen jaksamisen rajoissa ja lattialta pystyi bongailemaan bailuväen taskuista tai ties mistä tippunutta omaisuutta. Just sellaista menoa mitä tän bändin keikoille toivookin!
Aikataulut oli pakostakin tässä vaiheessa jo venyneet ja paukkuneet entisestään ja hieman kuumottikin joutuisiko lähtemään kesken pois. Settilistaa silmäillessä sieltä löytyi loppupuolelta molemmat suosikkini ("Tää on Kilulle") Mielipiteet ja Rockpulsu. Niiden sijoittelu peräkkäin tarkoitti kamojen heivaamista helvettiin ja eiku pyörimään mukaan. Vikat veisut Voi pyhä äiti, nyt mennään! ja Seppo Räty katselin kauempaa samalla kun myhäilin itsekseni miten tää kuulkas taisi olla yksi suosikki näkemistäni Nyrkkitappelun keikoista, iso peukku yleisölle, bändille ja etenkin biisivalinnoille! -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti