Tämä oli ensikosketukseni(!) Doriksen keikkailtoihin ja ihmetystä herätti miten homma lähti etenemään likipitäen ajallaan. Tämä oli myös ensikerta kun kuulin Hintit-yhtyettä missään muodossa, enkä osannut yhtään veikata mitä olisi luvassa. Tila otettiin heti haltuun Hinttarit -biisillä ja mikä bändissä välittömästi miellyttikin oli heidän vankka tatsi lavalla (ja siitä vähän ohi) olemiseen. Kepittäjien mätsäävät asusteet oli nekin hyvä yksityiskohta.
Yleisöäkin oli jo kivasti. Toki Doriksen pohjapiirros vähän pakottaakin heti sinne lavan läheisyyteen jos meinaa mitään nähdä mikä taas toisaalta bändien onni, heh. Ei hidastelua vaan lyhkäisiä punk-biisejä joiden nimissä vilahti settilistaa silmäillessä tuttuja hahmoja kuten Timo Soini ja Tommy Tabermann. Setistä löytyi sopivasti sekaisin kantaaottavaa sekä myös tarinaa kertovaa lyriikkaa lokaatioden vaihdellessa Teksasista Mixein vessaan.
Olin kuvitellut bändin suht tuoreeksi tapaukseksi, mutta bandcamp paljastikin päinvastaisen totuuden ja keikan matsku oli kasattu 2013 Eliittikumppanit-EP:n ja vuotta nuoremman Passiivinen Agenda -levyn biiseistä. Ilmankos löytyikin lyriikoita osannutta jengiä. Hintit sopi oikein mainiosti tämän illan bändikattaukseen ja kyllä tätä energiaa voisi toistamiseenkin jonkun hyvän line upin mukana kuunnella. KOLJOSEN TIEKIISTA Juu, näin o! ekan levyn se pari sekuntia kestävä lopetusrykäsy soitettiin keikalla useampaankin otteeseen hemmotellen bändin alkuajoista mukana olleita kuulijoita.
En itse pahemmin välitä läpändeerusyhtyeistä ja vaikka biiseissä olikin yllätyksekseni mukavasti monipuolisuutta ja keikka eteni reippaaseen tahtiin, niin esinkertalaiselle lyhyempikin setti olisi riittänyt. Ei käy kuitenkaan kiistäminen miten upposi (kohde)yleisöönsä ja kyllähän bändi taitoi paikalle saapuneiden kanssa seurustelun jalon taidon ja näin ollen keikan aikana oli kovin rento tunnelma. Bändin ilmaistessa miten nyt maistuis kostuke kurkussa (oisko ollut jallu?) niin tähän "hätähuutoon" tarttuikin eräs keikasta nauttinut henkilö ja piakkoin laseja kannettiinkin lavan suuntaan. Propsit fanille!
Toiste ei tarvitse Koljosen Tiekiistan keikalle kyllä päätyä kerta överiannostus oli nytkin suht lähellä. Tämän yhden keikan perusteella jäi vielä ihan jees fiilis yhtyeen menosta eli tähän hyvä lopettaa. Parasta keikassa? No ei niitä slovareita, Juu näin, o!
KIVESVETO GO GO
Kivariit-iih kiljui tää kilari kun Tampereelle siunaantui tämä tapahtuma. Suositeltavaa ei ole hommata nilkkaan uutta väriä keikkaa edeltävänä iltana, sillä Kivesveto Go Gon aloitellessa turvonnut kinttu huusi armoa jo siihen malliin, että keikka oli pakko seurata jalka irti maasta perse puoliksi johonkin korokkeeseen tukeutuen. Siinä sivussa sitten kelpasi (kateellisena) seurata miten kappale kappaleelta meno äityi siihen Kivari-keikoilla tuttuun mikkitelinettä suuntaan ja toiseen heiluttavaan tahtiin. Railakasta yhteislaulua ja riehakas yleisö, ei siis mitään mullistavaa Kivarit-maailmassa eikä tarvitsekaan sillä simppeli, mutta toimiva combo! Toinen kitaroista sanoi itsensä jossain välissä irti, mutta apuun riensi Hintit-yhtyeen kitarasankari sanan todellisessa merkityksessä ja meno jatkui. Tulevilta julkaisuilta kuultiin taas settiin jo jonkun aikaa sitten rantautuneet Tony sekä Veijo jotka molemmat aiheuttivat kutinaa johon auttaisi vaan ne levyt omissa näpeissä pideltyinä ja sterkoista huudatettuna. Illan hitain titteli meni kappaleelle Iho Kesi mikä kertonee jotain siitä tahdista millä edettiin.
Ei kiitos istuskelukeikoille vaikka olihan tämänkertainen oiva tilaisuus tallentaa vähä videomatskuu mahdollistaen revanssin ottamisen parin biisin kohdalla läppärin pienen ruudun ja surkeiden kajareiden avulla. Youtube-videot, niin ne keikat pitääkin kokea -fuck no! #käykääkeikoilla -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
Elämä on Punk vol. 18 @ Kaivuri Pub, Kuopio 10.9.2016
Keikkapaikka Kaivuri Pub oli mulle täysin uusi tuttavuus ja ihan eri suunnalla Kuopiota missä olin ikuna käynytkään, eli paljon kaivattua vaihtelua Tre-Hki-Tre akselilla ravaamiseen. Perillä odotti tervetullut vastaanotto, vaikka ensin paikasta ehtikin iskeä "apua ahdistus" -vibat. Onneksi olin väärässä. Elämä on Punk pippaloihin saapunut porukka oli aikas huikeaa. Koko reissun ainoa kännisössääjä löytyi vasta Kampin terminaalista hetki ennen Tampereen bussin lähtöä...kuinkas muutenkaan.
MOONSHINE MOJO
Sikarilaatikko-kitaroilla taiteileva duo, joka tälle keikalle oli saanut vahvistusta rumpalistakin. Hyvä valinta illan ekaksi rauhallisemman, mutta kuitenkin rytmikkään bluesmusan takia. Kun aloitettiin hieman iisimmin, bändi sai luotua tillan tosi lämminhenkisen tunnelman. Juuri sellaista musiikkia mikä kantautuessa ulkopuolelle asti herättää mielenkiinnon ja saisi astumaan sisälle. Yhden kappaleen verran tutustuin ennakkoon ja jo silloin laulajan matala ääni miellytti kovasti. Livenä laulaja-kitaristin habituksesta tuli hieman mieleen Jukka Nousiainen aina sikin sokin lattialla olevia papereita myöten. Tulkinnassa ei nyt vielä päästy Nousiaisen tasolle, mutta tuskin siihen pyrittiinkään. Moonshine Mojo soitti noin nelisenkymmentä minuuttia joiden aikana mm yksi biisi sai ensiesityksensä, jotkut ottivat hieman tanssiaskelia ja vikan biisin aikana tasaisesti lisääntynyt yleisömäärä taputti mukana tahtia. Tästä oli hyvä jatkaa. RATKAISU
Paikallinen, kovaääninen "pitäiskö viimein opetella soittamaan" trio joka nyt sit toi tapetille sitä punkkia. Lyhkäsiä biisejä, jotka sai porukan bailaamaan. Tässä vaiheessa katselin epäuskoisena seinällä ollutta kelloa joka ei näyttänyt edes kymmentä ja Kuopiossa oli jo näin kova meininki päällä. Ratkaisun setti loppui ehkä liiankin äkkiä sillä aina näin suoraviivaista paukutusta olisi mielellään kuunnellut vielä enemmänkin. Tervetuloa Kuopioon niminen biisi päätti keikan ja ajattelin mielessäni että kiitos vain heh. "Ei osata soittaa" en kommentoi tuohon mitään, mutta kun ideaa löytyy ja ne toteutetaan tarpeeksi ääneekkäästi niin sillä kombolla pärjää jo ihan hyvin. Mielelläni näkisin uudestaankin. TERVE HULLUUUS
Ratkaisun aikana sain vain arpoa kumpikohan näistä kahdesta siinä soitteli, joten pointist heti siitä että bändi esitteli itsensä. Ilmeisen moni paikalla olleista löysi teksteistä paljon samastumisen kohteita, sillä pääesiintyjää lukuunottamatta Terve Hulluus sai riehakkaimman vastaanoton. Kappaleiden maailmoista tuli hieman mieleen Häiriköt, eli jos kyseisestä bändistä pitää tämäkin saattoi toimia. Setissä oli ilmeisesti kovereitakin joukossa, ainakin Hävityksen nimi mainittiin. Uuden biisin aikana sanat jäi hieman matkan varrelle, mutta mitäs pienistä eikä tuntunut yleisö ainakaan haittaavan. Mukavaa, että monille maistui. Mun kohdalla ei juurikaan herättänyt tunteita suuntaan eikä toiseen. Olisihan se ollutkin aika ihme jos 5/5 esiintyjistä olisi tarjoillut sellaista settiä mitä voisi käydä katselemassa toistekin.
GENERALS
Suosikki vetojuhta! Tarkoittaen, että madaltaa huomattavasti kynnystä lähteä keikalle jos mukana Generals. Viime kerrasta oli vain pari viikkoa aikaa ja samaan tuttuun tyyliin täälläkin hoidettiin homma nopeeta kotio. Tasaisen laadukkaita keikkoja bändiltä so far siis nähnyt, että ei nyt järkeä toistaa Lepakkomiehen keikan hehkutuksia. Yleisö oli alkuun ehkä inasen ujompi Generalsin aloittaessa vrt miten muut bändit sai heti porukkaa lähemmäksi lavaa, mutta huom vain alkuun. Ainahan voisin toki vinkua siitä, miten settiin saisi änkeä mun puolesta vielä pari biisiä lisää Pissing In Cereals levyltä sillä toi levy vaan nyt on ihan must listen (+must have!) jos minkään sortin punk-musiikki maistuu. Kova livebändi. Piste.
KIVESVETO GO GO Äiti hei mua saatana kutsuu - tuo illan kulutetuin lausahdus, joka alkoi elämään jo ennen kuin bändiä näkyi edes lavalla. Mulle tää oli vasta toinen kerta kun Kivesveto Go Go:n keikalla olin, joten en tiedä kuuluuko tuon mainitun lainin sitkeä huuteleminen joka ikiseen väliin vain asiaan? Tavastian keikallahanÄiti Hei korkkasi koko setin vesittäen soidinkutsut heti alkuunsa. Nyt oli bändin turha yrittää vihjata maltin olevan valttia sillä shaatana kutsuuuh. Ihan täysin ei mene jakeluun miksi sitä heti kaipaillaan kun kolme kovaa Psykoosi syvenee, Tajuutsä jätkä? ja Las Vegas tuli heti alkuun eikä Kivareilta taida nyt mitään varsinaista slovaria löytyäkään. Älkööt siis olkoot huolissanne ken tulitte paikalle pogoon, kyl maar oikea orkesteri oli nyt asialla. Tarttuvat kertsit Ankee kesä tytöt syö jäätelöööö ja kaiken kaikkiaan hyvin kasattu settilista piti tunnelmaa yllä aina siihen liki loppuspektaakkeliinkin asti kun viimein Äiti Hei:n aika koitti ja äänekkäimmät pääsivät kipuamaan lavalle antamaan osan itsestään kertosäkeen aikana.
Listan viimeiseinä kappaleena kuultoom Taulasalo, jolla kunnioitettiin saman päivän aamuna menehtyneen kouvolalaisen pesäpallolegendan Pekka Taulasalon muistoa. Oikein hieno ele bändiltä. Kuopio kuitenkin ilmaisi haluavansa lisää ja ainakin 20 denierii vielä piti huolen että kaikilla oli vielä kivaa. Tai ainakin melkein kaikilla. Jossain välissä settiä yleisön joukosta oltiin bongattu henkilö, joka vaikutti paikan päälle raahatulta ja bändin puolelta tuli lupaus tarjota kalja keikan jälkeen mielipahaa paikkaamaan. Tarina ei kerro tartuttiinko tarjoukseen, mutta jälleen oikein huomaavaista. Kahden kerran perusteella Kivesveto Go Go:n keikoille täytyy jatkossakin hakeutua, on ollut tosi letkee meininki!
Kotimatka alkoi aamukolmelta ja päättyi puolilta päivin. Mikäli Elämä on Punk vol. [#] esiintyjien joukosta löytyy jatkossa edes yksi omien suosikkien joukkoon kuuluva, niin kyllä olisin ihan heti valmis roudaan samat reitit uusiksi. Seuraavalla kertaa en ehkä edes eksyisi matkalla keikkapaikalle kuten nyt kävi, terkuin surkein kartanlukija ever.
-kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Tänäänkin menee hyvin järkkäs Tavastialle kivan kasan bändejä 2v synttäreidensä kunniaksi! Vaikka elokuussa pitää nyt hieman hiljentää keikoillakäymisvauhtia niin tämä oli selkeä must attend happeninki. KOVA AJO
Missä ikinä liikutkin, jos olet onnistunut näkemään bändin livenä ennen kuin olet törmännyt Kova Ajo graffitteihin/töherryksiin katukuvassa/ojassa niin miten onnistuit siinä? Tre-Hki-Tre väliä tulee sahattua suht tiuhaan ja sillä reitillä altistuin tietämättäni ensimmäisen kerran tälle yhtyeelle. Setti oli jo hyvää vauhtia menossa kun ehdin Tavastialle. En ollut tutustunut Kova Ajoon ennakkoon ja odottelin rämisevää ja nopeeta rokketirollia, mutta bändi rullasi etiä päin kuin punk-versio MC Hammerista! Letkeetä ja hyvin jytisevää musiikkia.
Mutta sitten tulee se mutta. Laulajalla oli ihan liikaa asiaa koko keikan ajan. Näkee miten suu käy mutten kuitenkaan kuule mitään ja muistan tasan yhdestä kappaleesta edes jotain lyriikkaa (takaisin maalle hokema) kun muuten kaikesta sanotusta muodostui vain monotonista plaaplaaplaata. Jännä miten Ydinperheen keikoilla en tuohon ole kiinnittänyt mitään huomiota, sama persoona kun on kuitenkin mikin varressa. Parhaita hetkiä keikalla tarjosi biisien ne kohdat joissa laulua ei ollut mukana (stop! hammertime). Nämä osiot todellakin kelpasi sillä etenkin rymtiryhmä pääsi nyt erityisesti loistamaan. Harvemmin on yhtä aargh/hei tää toimii -splitti seurata keikkaa, joten pelkästään musiikkipuolen takia kyllä ihan mielläni kuitenkin näkisin Kova Ajon uudestaankin.
FLIPPIPUISTO
Keikka lähti käyntiin tiukasti biisillä jonka nimeä en tiedä, mutta joka on startannut muutkin Flippipuisto-keikat. Yllättäen heti perään seurasi youtubesinkkulohkaisu Operaatio Charlie Sheen joka alkaa keikka keikalta hyvällä tapaa olemaan vain yksi ralli muiden joukossa eikä the Flippipuisto biisi. Hetki meni prosessoida että eihän tää nyt voinu olla sama bändi minkä taannoin näki Bar Basessa, mutta olihan se kun tunnistin niitä biisejäkin. Jätkät psyykannu itseään huolella ennen Tavastian korkkausta tai treenikämpillä on viihdytty kesimääräistä enemmän, sillä tämä oli heittämällä paras veto mitä tältä bändiltä olen tähän mennessä nähnyt, hienoa siis havaita kehitystä.
Odottaessa yhtä tiettyä kappaletta asiaa helpotti biisien taustatarinoiden valottaminen lyhykäisesti ennen soittoa sen sijaan että vain tykitellään menemään. Kun asiat esitetään tiiviisti eikä sentään ihan jokaisessa mahdollisessa saumassa, ei keikan flowkaan pääse kärsimään. En kyllä tästä keikasta keksi mitään mieltä kaivertamaan jäänyttä. Eiku joo kitarasta katkeksi kieli, hui kamala eli ihan paska keikka!1 Jos Flippipuisto jatkaa tätä Tavastian rataa niin hyvä hyvä -no pressure guys.
KIVESVETO GO GO
Tässä vaiheessa iltaa porukka oli jo hyvin löytänyt paikalle ja jos katsoikin minkä verran yleisöä oli lavan välittömässä läheisyydessä ennen annettuja soittoaikoja, Kivesveto Go Go oli The Heartburnsin ohella illan odotetuin esiintyjä. Leppoisa on se adjektiivi mihin tiivistäisin tän keikan. Juu ei se meno tanssilattialla, siellä oli vilskettä ja kuhinaa. Yleistunnellmalta vain tuntui kuin kaikki tuntisivat toisensa ja mitäs tässä rupatellessa. En pysynyt kärryillä mille kaikelle setin aikana annettiin aplodit, varmaan vaan jatkuvasti bändille mutta mikäs siinä sillä ois helposti mennyt vaikka pääesiintyjästä sillä tatsilla.
Keikan aloitti Äiti Hei! ja vierailevana tähtenä lavalla oli Pertti Kurikan Nimipäivät yhtyeestä tuttu Kari Aalto. Muita kappaleita joita erittäin hataralla olevalla Kivarit-tietämyksellä tunnistin ja muistan oli ainakin Kirjasto, Asioita tapahtuu, Hypnoottismageettiset katseet josta videota yykaahooveen youtube-kanavalla sekä Tutti Frutti-levyn ihan törkeän koukuttava aloitusbiisi Tajuutsä Jätkä? Plus jotain kymmenen muutakin mutta tosiaan oma kuunteluperehdytys tapahtui suurimmaksi osaksi matkalla tälle keikalle ja siinä ajassa tietty tykästyin eniten niihin wanhempiin julkaisuihin joita ei enää fyysisesti voi haalia ellei oo hemmetisti massia = spotify it is. Yleisöstä kuului paljon biisitoivemylvintää ja ei kyllä hajua tartuttiinko yhteenkään, mutta mitä bändi soittikaan kyllä upposi kansaan kun lähes kaikki kappaleet saivat yhtä innostuneen vastaanoton.
Mulle tämä oli eka Kivari-keikka ja heti piti merkata kalenteriin toiveikkaana pari päivämäärää jolloin ois nastaa päästä ottamaan uusiksi. Sormet ristissä työvuoroja venatessa, on se vaan jännää jos edes yks tärppäis.
THE HEARTBURNS
Näin tän bändin ekaa kertaa vuonna kidneypapu..tai sitten en, sillä en siitä keikasta muista mitään, mutta kyllä The Heartburns sillä klubilla sillon soitti. Kiinnostus heräsi uudestaan viime vuoden puolella kaikkien keikkojen jäädessä kuitenkin muiden juttujen jalkoihin. Tänä vuonna tärppäsi Saksassa (edit: rapsaa sieltä nyt täällä!), tosin ne keikat oli kyllä hieman puolikkaita verrattuna mitä bändillä oli nyt Tavastian lavalla tarjottavana.
Innostuin heti alkuun kun bändi vei kamoja lavalle ja settilista oli paljon pidemmän näköinen mitä viimeksi. Toiveisiini vastattiin kun Cold Hell Below löytyi joukosta. Sitä tosin edelsi spiikki miten se biisi on syy siihen miksi The Heartburns lopettaa...hmm tiedä sitten mistä kulmasta tota pitäisi tulkita mutta ihan sama oli huisia kuulla kyseinen kappale livenä! Samat sanat muille Cold Hell Below seiskalta soitetuille ja tietenkin mun reissuanthemiksi muodostuneelle settivakiolle Retard on the Run.
Setin pituuteenkin saatin lavalta kommenttia "yleensä me soitetaan yksitoista biisiä, mutta nyt kolmetoista!" Yhtä juhlaa siis! Thinkin' 'bout Youn aikana yksi yleisön edustaja ei kirjaimellisesti pysynyt housuissaan (tai missään muissakaan vaatekappaleissa) kiivetessään lavalle ja hetken jo luulin että tässä meinataan stage daivata, mutta nope. Jokainen kokee musiikin eri tavalla ja jos menee tunteisiin niin hienoa että antaa sit vaan estoitta mennä (kunhan ei telo muita).
The Heartburns oli illan paras ja mitä tähän nyt muuta enää lisäämään. Ois kannattanut olla paikalla.
BISHOPS GREEN
Päätin ennen keikkaa, että jos pari ensimmäistä kappaletta ei räjäytä tajuntaa ja saa mua kysymään missä tämä bändi on ollut koko ikäni niin kotimatka alkaa kello yhden bussilla vs aamu neljän hujakoilla.
Pää ei räjähtänyt, mutta saatoin lähteä hyvin mielin menemään sillä Tavastialle jäi taakse hyvältä vaikuttava boogie paikalla olleiden Bishops Greenin ystävien ansiosta. Varmasti lämmitti ensimmäistä kertaa Suomessa keikalla olleen bändin mieltä kaikki ne yhteislauluun yltyneet ja mikrofonin nälkäiset fanit. Eiköhän ollut ihan jees tapa startata Euroopan kiertueen klubikeikat.
Otin videomatskuu ensimmäisestä biisistä, joka olikin sitten kaikista mitäänsanomattomin niistä neljästä-viidestä kipaleesta joiden aikana olin vielä mestoilla. Heti meinaa perässä seurasi just noita sing along kohtia omaavia veisuja, damn! Nice accent though. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//
