Tämä oli ensikosketukseni(!) Doriksen keikkailtoihin ja ihmetystä herätti miten homma lähti etenemään likipitäen ajallaan. Tämä oli myös ensikerta kun kuulin Hintit-yhtyettä missään muodossa, enkä osannut yhtään veikata mitä olisi luvassa. Tila otettiin heti haltuun Hinttarit -biisillä ja mikä bändissä välittömästi miellyttikin oli heidän vankka tatsi lavalla (ja siitä vähän ohi) olemiseen. Kepittäjien mätsäävät asusteet oli nekin hyvä yksityiskohta.
Yleisöäkin oli jo kivasti. Toki Doriksen pohjapiirros vähän pakottaakin heti sinne lavan läheisyyteen jos meinaa mitään nähdä mikä taas toisaalta bändien onni, heh. Ei hidastelua vaan lyhkäisiä punk-biisejä joiden nimissä vilahti settilistaa silmäillessä tuttuja hahmoja kuten Timo Soini ja Tommy Tabermann. Setistä löytyi sopivasti sekaisin kantaaottavaa sekä myös tarinaa kertovaa lyriikkaa lokaatioden vaihdellessa Teksasista Mixein vessaan.
Olin kuvitellut bändin suht tuoreeksi tapaukseksi, mutta bandcamp paljastikin päinvastaisen totuuden ja keikan matsku oli kasattu 2013 Eliittikumppanit-EP:n ja vuotta nuoremman Passiivinen Agenda -levyn biiseistä. Ilmankos löytyikin lyriikoita osannutta jengiä. Hintit sopi oikein mainiosti tämän illan bändikattaukseen ja kyllä tätä energiaa voisi toistamiseenkin jonkun hyvän line upin mukana kuunnella. KOLJOSEN TIEKIISTA Juu, näin o! ekan levyn se pari sekuntia kestävä lopetusrykäsy soitettiin keikalla useampaankin otteeseen hemmotellen bändin alkuajoista mukana olleita kuulijoita.
En itse pahemmin välitä läpändeerusyhtyeistä ja vaikka biiseissä olikin yllätyksekseni mukavasti monipuolisuutta ja keikka eteni reippaaseen tahtiin, niin esinkertalaiselle lyhyempikin setti olisi riittänyt. Ei käy kuitenkaan kiistäminen miten upposi (kohde)yleisöönsä ja kyllähän bändi taitoi paikalle saapuneiden kanssa seurustelun jalon taidon ja näin ollen keikan aikana oli kovin rento tunnelma. Bändin ilmaistessa miten nyt maistuis kostuke kurkussa (oisko ollut jallu?) niin tähän "hätähuutoon" tarttuikin eräs keikasta nauttinut henkilö ja piakkoin laseja kannettiinkin lavan suuntaan. Propsit fanille!
Toiste ei tarvitse Koljosen Tiekiistan keikalle kyllä päätyä kerta överiannostus oli nytkin suht lähellä. Tämän yhden keikan perusteella jäi vielä ihan jees fiilis yhtyeen menosta eli tähän hyvä lopettaa. Parasta keikassa? No ei niitä slovareita, Juu näin, o!
KIVESVETO GO GO
Kivariit-iih kiljui tää kilari kun Tampereelle siunaantui tämä tapahtuma. Suositeltavaa ei ole hommata nilkkaan uutta väriä keikkaa edeltävänä iltana, sillä Kivesveto Go Gon aloitellessa turvonnut kinttu huusi armoa jo siihen malliin, että keikka oli pakko seurata jalka irti maasta perse puoliksi johonkin korokkeeseen tukeutuen. Siinä sivussa sitten kelpasi (kateellisena) seurata miten kappale kappaleelta meno äityi siihen Kivari-keikoilla tuttuun mikkitelinettä suuntaan ja toiseen heiluttavaan tahtiin. Railakasta yhteislaulua ja riehakas yleisö, ei siis mitään mullistavaa Kivarit-maailmassa eikä tarvitsekaan sillä simppeli, mutta toimiva combo! Toinen kitaroista sanoi itsensä jossain välissä irti, mutta apuun riensi Hintit-yhtyeen kitarasankari sanan todellisessa merkityksessä ja meno jatkui. Tulevilta julkaisuilta kuultiin taas settiin jo jonkun aikaa sitten rantautuneet Tony sekä Veijo jotka molemmat aiheuttivat kutinaa johon auttaisi vaan ne levyt omissa näpeissä pideltyinä ja sterkoista huudatettuna. Illan hitain titteli meni kappaleelle Iho Kesi mikä kertonee jotain siitä tahdista millä edettiin.
Ei kiitos istuskelukeikoille vaikka olihan tämänkertainen oiva tilaisuus tallentaa vähä videomatskuu mahdollistaen revanssin ottamisen parin biisin kohdalla läppärin pienen ruudun ja surkeiden kajareiden avulla. Youtube-videot, niin ne keikat pitääkin kokea -fuck no! #käykääkeikoilla -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti