Kokovartalokylmiksiä Bar Loosessa 8.12.2017

Perjantai-illan ratoksi Helsinkiin kuuntelemaan sekä vanhoja että uusia tuttavuuksia. Bar Loosessa meiningit ampaistiin käyntiin Henkan ja Mathiaksen voimin ja illan päätti vuoden viimeisen keikkansa vetänyt M.

Henkka & Mathias

Tässäpä vasta vanhaa avioparia muistuttava sympaattisen höpsö kaksikko, jota näkisi mielellään keikkalavoilla vähän tiuhempaankin. Vuonna 2016 julkaistun Mökki sisämaassa-ep:n biisit ovat saaneet vuoden kuluessa seurakseen lukuisia uusia kavereita, jonka ansiosta keikoissakin on nyt entistä enemmän puhtia, pöhinää ja pituutta. Ei sillä, että varhaisissa gigseissä olisi ollut mitään vikaa, mutta viiden biisin repertuaari tuli kaltaiselleni keikkahirmulle nopeasti vähän turhankin tutuksi. Toivottavasti uusia biisejä laitetaan jossain vaiheessa narulle, että niitä pääsisi myös kotosalla kuulostelemaan.
Uudesta matskusta Kukkakuosipaita (tai ööö Paitaa pukee, ota näistä nimettömien biisien nimistä nyt selvää!) iskee kovaa, biisin universaaliin tarinaan on helppo itse kunkin samaistua. Hännänhuiskuttajien arkea pohtiva koirabiisi sai myös kaltaiseni kissaihmisen hymyilemään ja Maailma palaa ja Kyyneleet sateeseen olivat nekin korvia hivelevää kunnon kamaa. Valtaosa setistä taisikin itse asiassa koostua nimenomaan uudesta materiaalista, mutta oli mukaan eksynyt myös vanhoja kunnon klassikoita, kuten pirtsakka Sauna sammui siinä sittenkin, ihanan herkkis Mökki sisämaassa sekä lempparini Saippuakupla. Jos folk miellyttää ja kaipaat nauruhermojen kutkutusta sekä hyvää mieltä, suosittelen lämpimästi etsiytymään tämän parivaljakon keikalle tilaisuuden tullen.

M

Illan pääesiintyjä M on kiinnostellut jo hyvän aikaa, mutta vasta keikkaa edeltäneenä iltana sain aikaseksi istuutua rauhassa koneen ääreen ja kuunnella Tehtaantyttö-debyytin Spottarista alusta loppuun. Levy upposi kiitettävästi, mutta se ei silti valmistanut millään tasolla kenties vuoden järisyttävimpään keikkakokemukseen. Tekisi mieli vain luetella tähän litania superlatiiveja, mutta yritän parhaani mukaan suoltaa eetteriin jotain älykkäämpää. Muistikuvat setin biisijärjestyksestä ovat suhteellisen sumeita, joten kertailen vaikuttavimpia hetkiä sattumanvaraisessa järjestyksessä.

Ensikuulemalta M:n matsku vaikutti sellaiselta musalta, jonka tahtiin keinutaan maltillisesti iltahämärässä kynttilänvalossa. Livenä asiat tuppaavat kuitenkin muuttumaan ja kuten monien muidenkin bändien biisit, nämäkin heräsivät aivan uudella tavalla eloon Bar Loosen lavalla. Ei aiemmin mainittu seesteinen keinuminen täysin metsään mene, mutta useammasta biisistä löytyi livenä uusi ja odottamaton vaihde. Sillat lähti käyntiin herkän rauhallisesti, mutta tunnelma sähköistyi tarttuvan diskobiitin jysähtäessä ilmoille ja biisi muuttui silmänräpäyksessä ihanan synkäksi bileralliksi. Mietin vain, että jumalautaperrrrrkele NYT! Pieni musta sydämeni hyrisi onnesta. Myös nimikkobiisi Tehtaantyttö sai tanssijalan nykimään, mahtavan koukuttava kipale! Lampi-biisistä puolestaan tulee vahvasti mieleen Laura Moision laulutyyli, mikä ei ole yhtään huono juttu. Pakko kehua myös Muista-kappaleen lyriikoita, sillä ne ovat malliesimerkki yksinkertaisista, mutta todennäköisesti jokaista kuulijaa ainakin jollain tasolla puhuttelevista lyriikoista. Ensimmäisellä kuuntelukerralla koin biisin jostain syystä äärimmäisen melankolisena ja jopa vähän ahdistavana, mutta keikalla kuultuna mukaan tuli myös paljon lohdullisia sävyjä.

M:n biiseissä on sopivassa suhteessa sekä utuista mystiikkaa että konstailematonta konkretiaa, joka tekee lyriikoista helposti ymmärrettäviä ja taianomaisia samaan aikaan. Toki abstraktitkin lyriikat toimivat silloin tällöin, mutta itse diggailen enemmän biiseistä, joista voi löytää merkityksiä ilman jäätävää analyysia. Tästä saa rakennettua oivan aasinsillan illan ehdottomaan suosikkihetkeen. Setin toiseksi viimeinen biisi Kuolleen naisen maalauksia saa mut matkaamaan ajassa taaksepäin viime kevääseen ja Tampereen taidemuseoon, jossa oli silloin esillä 1900-luvun alun naistaiteilijoita käsitellyt näyttely. Omana elinaikanaan tahallisesti syrjään sysättyjen ja pimentoon jätettyjen naisten maalaukset olivat älyttömän upeita ja voimaannuttavia, ja olisin halunnut tavata tekijöistä jokaisen. Kuolleen naisen maalauksia on täydellinen tunnelmakuva niistä tunteista, joita museokäynti ja sen fiilistely sai ja saa edelleen meikäläisessä aikaan. Levyversio oli jo kovaa kamaa, mutta livenä se veti maton täydellisesti jalkojen alta, huh!

Artistin vähäeleinen ja rauhallinen, mutta siitä huolimatta vangitsevan intensiivinen esiintyminen teki myös suuren vaikutuksen. Esiintymistyyli oli niin täydellisessä synkassa biisien tunnelmien kanssa, ettei mitään järkeä. Mahtavaa löytää vielä loppuvuodesta näin huikea uusi ihastus, en ole aikoihin ollut näin täpinöissäni. Tehtaantyttö-albumiin voi kietoutua kuin kaamokselta suojelevaan vilttiin ja uppoutua itselle rakkaisiin hetkiin aina uudestaan ja uudestaan. Loosessa vietetty ilta tulee ehdottomasti jäämään mieleen yhtenä vuoden kovimmista. //YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Ääripäiden kohtaaminen

Alkuperäisen suunnitelman mukainen rauhallinen kotiviikonloppu meni täysin reisille, kun tajusin että nyt olisi mahdollisuus nähdä kaksi siistiä keikkaa saman päivän aikana. Ei kai siinä sitten muuta kun reppu selkään ja haudassa ehtii nukkua.

Beetlehem @ Valtava-festarit, Helsinki 3.9.2016

Tänne suoraan Lintsin vatkaimista jalat pohkeisiin asti läpimärkinä. Iltapäivällä alkanut esterisade ei hellittänyt ja yliopistorakennusten sisäpiha litisi, lätisi ja lainehti. Aikataulut olivat vähän venähtäneet, sillä hurmaava Karina soitteli vielä kun saavuimme paikalle iltaseiskan aikaan. Olosuhteet nyt olivat mitä olivat, joten ei ihme että soittoajatkin menevät vähän vituralleen. En yleensä jaksa vetää säästä sen ihmeempää pulttia, mutta tällä kertaa otti kyllä infernaalisesti pannuun lähinnä tapahtuman järjestäjien puolesta. Festarimiljöö ja bändikattaus oli niin huikea, että se olisi ansainnut arvoisensa kelin. Oli märkyydessä ja kylmyydessä kuitenkin jotain hyvääkin. Tiedä sitten onko tämä vain suomalaisille tyypillinen piirre, mutta haastavien olosuhteiden vallitessa sitä yleensä yltyy huippusuorituksiin ikään kuin näyttääkseen kansainvälistä käsimerkkiä universumille.

En osaa nostaa Beetlehemin setistä esiin yhtäkään yksittäistä biisiä lahopäisyyteni takia, mutta voi pyhä persaus että oli mahtavaa. Yksi ihan uusi biisikin sieltä tuli, eikä ollut yhtään pöllömpi kipale. Bändi kuulosti ylipäätään hullun hyvältä. Kaveri kommentoi, että mieleen tuli entisaikojen Apulanta ja siinä on kieltämättä jotain perää. Rosoista, äänekästä, räkäistä ja sähköistä menoa tehokkaita melodioita unohtamatta. Tuntui kuin joku olisi ottanut hartioista kiinni ja ravistanut niin, että päässä vain kolisee. Jälkeenpäin ajateltuna kaatosade oikeastaan sopi kuvioon täydellisesti, ei tällaista settiä olisi voinut missään hempeässä auringonlaskun kajossa vetää. Keikalla vallitsi jotenkin tosi alkukantainen tunnelma ja raaka energia, joka korostui entisestään kun yleisön keskuuteen syntyi pieni mutta pippurinen moshpit. Onhan siinä jotain äärimmäisen hienoa ja voimauttavaa kuunnella raivoisaa livemusaa ja liukastella märillä mukulakivillä. Ainoa miinus oli se, että setti oli ohi yhdessä hujauksessa, enemmänkin olisi mieluusti kuunnellut. (ps. Beetlehemistä on raapusteltu blogiin kerran aiemminkin, kiinnostuneet ei muuta kun Klik!)

Keikkahurmoksen laannuttua kylmät, märät ja tunnottomat jalat muistuttivat nopeasti olemassaolostaan, joten seuraavaksi kohteeksi valikoitui yksimielisesti kaverin residenssi. Varpaiden kuivattelua ja teetä sisältäneen välikuoleman jälkeen oli aika lähteä takaisin sateeseen, tosin tällä kertaa lopullinen määränpää sijaitsi onneksi sisätiloissa.

Henkka ja Mathias @ Omatuntoklubi, Helsinki 3.9.2016

Ja sitten jotain aivan muuta! Mökki sisämaassa-ep oli juuri pulpahtanut Spotifyyn kaiken kansan kuultavaksi ja Omatuntoklubin gigsi toimitti julkkarikeikan virkaa. Railakkaista suosionosoituksita päätellen paikalla oli jonnin verran ihmisiä, jotka olivat jo ehtineet ottaa parivaljakon tuotannon haltuun. Setti alkoi lyhyellä stoorilla, joka pohjusti kivasti ep:n teemaa. Teemalevyille eksyy aina helposti pari täytebiisiä, jotka eivät oikein sovi kuvaan ja täten tekevät särön kokonaisuuteen, mutta Mökki sisämaassa ei kärsi niistä ongelmista. Toki biisejä on "vain" viisi, mutta lyhyestä virsi kaunis. Harvemmin sitä näkee ja kuulee näin onnistunutta teemoitusta ja draaman kaarta, biisejä kuunnellessa aistii kuinka vaivattomasti ja luonnollisesti ne ovat syntyneet.

Keikalla oli todella rento tunnelma, oikeastaan lähes unenomainen. Tykkään Henkan ja Mathiaksen tuotannossa siitä, että biisit saattavat ensikuulemalta vaikuttaa tosi yksinkertaisilta, vaikka todellisuudessa niissä on mielettömästi eri kerroksia ja sävyjä. Aamuyö- ja Sauna sammui siinä sittenkin -biisit ovat samaan aikaan uskomattoman viattomia ja sopivasti pikkutuhmia, niitä kuunnellessa on mahdotonta olla virnistämättä. Omia lempparibiisejäni ovat Saippuakupla sekä Usko, toivo ja rakkaus. Kerrankin jollain artistilla on niin vähän biisejä repertuurissaan, että omien lempibiisiensä perään ei tarvitse jäädä livetilanteessa itkemään vaan ne kuulee satavarmasti, hah. Molemmissa kipaleissa käsitellään käsitellään suht syvällisiä juttuja, mutta heleät melodiat saavat ne tuntumaan kevyiltä ja jotenkin raikkailta. Ihanan moniulotteista kamaa, jokaisella kuuntelukerralla huomaa löytävänsä jotain uutta.

Jos päivän tapahtumia pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, niin "tunnelmasta toiseen" olisi aika hyvä kiteytys. Beetlehemin keikka oli kuin musiikillinen turpiinveto kun taas Henkan ja Mathiaksen setti toi yhtä lämpimän fiiliksen kuin hunajalla terästetty tee. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto