Perjantai-illan ratoksi Helsinkiin kuuntelemaan sekä vanhoja että uusia tuttavuuksia. Bar Loosessa meiningit ampaistiin käyntiin Henkan ja Mathiaksen voimin ja illan päätti vuoden viimeisen keikkansa vetänyt M.
Henkka & Mathias
Tässäpä vasta vanhaa avioparia muistuttava sympaattisen höpsö kaksikko, jota näkisi mielellään keikkalavoilla vähän tiuhempaankin. Vuonna 2016 julkaistun
Mökki sisämaassa-ep:n biisit ovat saaneet vuoden kuluessa seurakseen lukuisia uusia kavereita, jonka ansiosta keikoissakin on nyt entistä enemmän puhtia, pöhinää ja pituutta. Ei sillä, että varhaisissa gigseissä olisi ollut mitään vikaa, mutta viiden biisin repertuaari tuli kaltaiselleni keikkahirmulle nopeasti vähän turhankin tutuksi. Toivottavasti uusia biisejä laitetaan jossain vaiheessa narulle, että niitä pääsisi myös kotosalla kuulostelemaan.
Uudesta matskusta
Kukkakuosipaita (tai ööö Paitaa pukee, ota näistä nimettömien biisien nimistä nyt selvää!) iskee kovaa, biisin universaaliin tarinaan on helppo itse kunkin samaistua. Hännänhuiskuttajien arkea pohtiva koirabiisi sai myös kaltaiseni kissaihmisen hymyilemään ja
Maailma palaa ja
Kyyneleet sateeseen olivat nekin korvia hivelevää kunnon kamaa. Valtaosa setistä taisikin itse asiassa koostua nimenomaan uudesta materiaalista, mutta oli mukaan eksynyt myös vanhoja kunnon klassikoita, kuten pirtsakka
Sauna sammui siinä sittenkin, ihanan herkkis
Mökki sisämaassa sekä lempparini
Saippuakupla. Jos folk miellyttää ja kaipaat nauruhermojen kutkutusta sekä hyvää mieltä, suosittelen lämpimästi etsiytymään tämän parivaljakon keikalle tilaisuuden tullen.
M
Illan pääesiintyjä M on kiinnostellut jo hyvän aikaa, mutta vasta keikkaa edeltäneenä iltana sain aikaseksi istuutua rauhassa koneen ääreen ja kuunnella Tehtaantyttö-debyytin Spottarista alusta loppuun. Levy upposi kiitettävästi, mutta se ei silti valmistanut millään tasolla kenties vuoden järisyttävimpään keikkakokemukseen. Tekisi mieli vain luetella tähän litania superlatiiveja, mutta yritän parhaani mukaan suoltaa eetteriin jotain älykkäämpää. Muistikuvat setin biisijärjestyksestä ovat suhteellisen sumeita, joten kertailen vaikuttavimpia hetkiä sattumanvaraisessa järjestyksessä.
Ensikuulemalta M:n matsku vaikutti sellaiselta musalta, jonka tahtiin keinutaan maltillisesti iltahämärässä kynttilänvalossa. Livenä asiat tuppaavat kuitenkin muuttumaan ja kuten monien muidenkin bändien biisit, nämäkin heräsivät aivan uudella tavalla eloon Bar Loosen lavalla. Ei aiemmin mainittu seesteinen keinuminen täysin metsään mene, mutta useammasta biisistä löytyi livenä uusi ja odottamaton vaihde. Sillat lähti käyntiin herkän rauhallisesti, mutta tunnelma sähköistyi tarttuvan diskobiitin jysähtäessä ilmoille ja biisi muuttui silmänräpäyksessä ihanan synkäksi bileralliksi. Mietin vain, että jumalautaperrrrrkele NYT! Pieni musta sydämeni hyrisi onnesta. Myös nimikkobiisi Tehtaantyttö sai tanssijalan nykimään, mahtavan koukuttava kipale! Lampi-biisistä puolestaan tulee vahvasti mieleen Laura Moision laulutyyli, mikä ei ole yhtään huono juttu. Pakko kehua myös Muista-kappaleen lyriikoita, sillä ne ovat malliesimerkki yksinkertaisista, mutta todennäköisesti jokaista kuulijaa ainakin jollain tasolla puhuttelevista lyriikoista. Ensimmäisellä kuuntelukerralla koin biisin jostain syystä äärimmäisen melankolisena ja jopa vähän ahdistavana, mutta keikalla kuultuna mukaan tuli myös paljon lohdullisia sävyjä.
M:n biiseissä on sopivassa suhteessa sekä utuista mystiikkaa että konstailematonta konkretiaa, joka tekee lyriikoista helposti ymmärrettäviä ja taianomaisia samaan aikaan. Toki abstraktitkin lyriikat toimivat silloin tällöin, mutta itse diggailen enemmän biiseistä, joista voi löytää merkityksiä ilman jäätävää analyysia. Tästä saa rakennettua oivan aasinsillan illan ehdottomaan suosikkihetkeen. Setin toiseksi viimeinen biisi
Kuolleen naisen maalauksia saa mut matkaamaan ajassa taaksepäin viime kevääseen ja Tampereen taidemuseoon, jossa oli silloin esillä 1900-luvun alun naistaiteilijoita käsitellyt näyttely. Omana elinaikanaan tahallisesti syrjään sysättyjen ja pimentoon jätettyjen naisten maalaukset olivat älyttömän upeita ja voimaannuttavia, ja olisin halunnut tavata tekijöistä jokaisen.
Kuolleen naisen maalauksia on täydellinen tunnelmakuva niistä tunteista, joita museokäynti ja sen fiilistely sai ja saa edelleen meikäläisessä aikaan. Levyversio oli jo kovaa kamaa, mutta livenä se veti maton täydellisesti jalkojen alta, huh!
Artistin vähäeleinen ja rauhallinen, mutta siitä huolimatta vangitsevan intensiivinen esiintyminen teki myös suuren vaikutuksen. Esiintymistyyli oli niin täydellisessä synkassa biisien tunnelmien kanssa, ettei mitään järkeä. Mahtavaa löytää vielä loppuvuodesta näin huikea uusi ihastus, en ole aikoihin ollut näin täpinöissäni.
Tehtaantyttö-albumiin voi kietoutua kuin kaamokselta suojelevaan vilttiin ja uppoutua itselle rakkaisiin hetkiin aina uudestaan ja uudestaan. Loosessa vietetty ilta tulee ehdottomasti jäämään mieleen yhtenä vuoden kovimmista. //
YYKAAHOOVEE
- juoksepoistytto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti