Luulin tehneeni näistä keikoista muistiinpanoja tuoreeltaan, mutta olikin aika karua kun ainoa kirjoittamani asia oli Miettiin ekasta keikasta "paljon oravia, huikee" Tämäpä auttoi. Kiitos yöbussissa selkeästi väsyneenä istunut minä 5kk sitten.
Puhelinseksi + Miettiin. Tämä karavaani kulki ke-pe 21.-23.9.2016 reittiä Helsinki-Tampere-Kouvola, josta viimeisimmän suhteen jouduin luovuttamaan sillä jostain kumman syystä paholainenkin repi sopimuspaperit siinä vaiheessa silpuksi kun sielun vastikkeeksi oli tarjolla lauantain aamuvuoroa. Harmitti, sillä kolmen putki on kovin harvinaista herkkua Suomen kamaralla, mutta toki kaksi keikkaa oli jo hyvin ottaen huomioon miten lyhyellä varoajalla nämä ilmestyivät eetteriin.
Mukana oli pari muutakin bändiä joista heistäkin muutama sana messiin.
PLASTIC TONES @ Lepakkomies, 21.9.2016
Tällä keikalla kuulin bändiä ensimmäistä kertaa ja mieltä lämmitti ensinnäkin hyvin lausuttu englannin kieli. Bändi mainitsi keikan aikana miten julkaisuja on kyllä tulossa ja tälläiselle jälkijuna-jantterille toi oli nannaa korville, sillä olisin liven perusteella helposti uskonut miten tarjolla olisi voinut olla pelkää OOP:tä. Update nykyhetkeen ja molemmat seiskat löytyypi kokoelmista, keikalta ostettu of course. Plastic Tonesista on kehkeytynyt nähtyjen keikkojen myötä mun suosikki kotimainen powerpoppis poppoo ja aina vaan paranee sillä keikkailevatkin kiitettävästi.
LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT @ Yläkerta, 22.9.2016
Ensireaktio: kappas taas yksi Ekman bändi lisää josta ei ollut aavistustakaan. Seuraavaksi aaha-elämyksen tarjosi kun tajusin kitaristi-laulajan olevan sama kaveri joka on Juice Normaalin keikoilla käynyt fiittaamassa Bourbon Streetiä ja hoitaa rumpalin virkaa The Achtungsissa. Suoraan sanoen en tässä vaiheessa tästä keikasta mitään erityistä muista, lähinnä sen, että Lähtevät Kaukojunat jätti ihan hyvän fiiliksen päälle jääden kuitenkin ns pääbändien varjoon.
PUHELINSEKSI
Lepakkomies
"..Ja yksi Puhelinseksi kasetti kiitos." linjaa taisi toteuttaa moni Lepikseen saapunut. Itsekin lampaana muiden joukossa sillä olin jo ihan myyty niiden parin YouTubesta kuuntelemani kappaleen perusteella. Kaunista, kaihoisaa. Harmillisesti soittoajat kuitenkin kusasi puolen tunnin verran ja vaikka ripeästi bändi aloittikin (kiitos siitä) jäi tämä keikka mun osalta viiteen biisiin joista vikojen kohdalla keskittymistä häiritsi kellon kyttääminen kerta paluulippu oli jo plakkarissa. Höh ja pöh. Porukkaa oli tosi hyvin paikalla niin eipä yksi paikalta poistunut tuntunut missään. Paitsi sitä poistunutta kyllä kirpaisi.
Yläkerta
Täällä Puhelinseksi esiintyi keskimmäisenä ja nyt täyttä Puhelinseksi-experienceän himmailli ensinnäkin mikrofoni aiheuttama päänvaiva kun etenkin allupuolella laulu ei meinannut kuulua. Osa bändistä paini myöa flunssan kourissa ja tätä ei kyllä keikkaa vain seuranneena olisi tajunnut, joten mad props että setti vedettiin kun ei mitään olisikaan.
En näiden keikkojen välissä ollut vielä ehtinyt ottaa Meillä On Ikävä Kaikkea kasettijulkaisua haltuun, joten tälläkin kertaa liki kaikki oli uutta ja ihanaa. Slovareita tuon seitsemän biisin joukossa ei ole joten keikkakin eteni rivakkaa tahtia. Pidän hurjasti laulajan vähän rosoisesta äänestä ja livenä kun tajusi miten paljon kitaristikin osallistuu lauluosuuksiin niin sehän passaa. Tässä bändissä sävellys- ja sanoituspuoli kohtaa hyvin ja melkeinpä kaikissa kappaleissa on sinkkupitentiaalia ja tämäntapaista matskua kuullessa toivois myös radiokanavien ymmärtävän hyvän päälle. Apuja on ilmeisesti saatu muualtakin, ainakin yhden bassokuvion verran. Biisiä en muista, mutta taisin ajatella ääneen miten miellyttävät koukerot siinä oli kun heti kappaleen jälkeen basisti antoi krediitit eturivissä seisoneelle henkilölle. Puhelinseksi jäi kiinnostamaan ja paljon.
Kasetista vielä sen verran, että näin nämä hommat pitäisikin hoitaa. Biisit oli pakattu ansaitsemansa muikaiseen pakettiin. Mukana tuli lyriikat ja ei tarvinnut edes itse tussata, että mitäs tältä muovipalalta kuuluupi. +vielä se ihmeellisesti taiteltu pikkukirje. Kuuntelijalle/ostajalle välittyy heti fiilis, että bändi on itsekin ylpeä tuotoksestaan kuten Puhelinseksin todella pitääkin olla. I feel special for owning one.
MIETTIIN
Lepakkomies
En olisi uskonut näkeväni uudestaan alle kuukauden sisään viime Lepiksen keikasta. Bändi esiteltiin jälleen erikoiskokoonpanona ja varmaan se sitä on aina jatkossakin. Unelmissa tuli heti alkuun! Ihan mahtavaa sillä viimeksi tän biisin aikana mikrofonin käyttöaste ei ollut ihan sitä sataa prossaa mitä kappale kyllä vaatisi päästäkseen oikeuksiinsa. Hittiputkelta ei voi välttyä Miettiin keikoilla ja taas suoriltaan se top kolmosen tapainen jatkoi toteutumistaan kun vuoroon pääsi Paniikkihäiriötä Turpaan ja Urbaani Ahdistus.
Olin edellisen Lepiskeikan jälkeen tehnyt löydön nimeltä Yksi Miljoonasta, joka oliaiemmin jäänyt multa tyystin huomaamatta SoundCloudin puolella. Tällä keikalla aloinkin epäilemään josko kyseinen biisi oli se mitä elokuussa veikkailin koveriksi. Ainakin samanlaista reaktiota tuntui herättelevän yleisössä. Hämmentävä välikysymys lempivihanneksesta sai hetkeksi elättelemään toiveita oisko Sipulin Määrä tällä kertaa mukana vaikka sipuli nyt ei ihan vihanneksesta mene. Anycase false hope ja vastaus taisi kuulua "sellainen joka ei äänestä". Kannanotto Yhdysvaltain vaalirumbaan kenties tai sitten ei. Täällä povattiin seuraavan keikan teemaksi kauhua ja tän heiton jälkeen Muissa Maailmoissa kiipparit kuulosti erityisen horromaisilta.
Katto sai taas osansa kättä pidemmällä avitettuna. Muistiinpanojen paljon oravia oli pakko liittyä kappaleisiin SSNK sekä Eläin,joka taisinkin olla illan vika. Huikee on helppo avata sillä sitä tämä keikka oli alusta loppuun saakka enkä taatusti ollut ainoa Lepiksessä näin kelaileva.
Yläkerta
Taisi näkyä päälle päin, että odotin kovin tätä settiä sillä kaksi eri henkilöä kävi tiedustelemassa onko tää seuraava hyvä. En ihan kehdannut antaa sen hehkutusmoodin mikä oikeasti mylläsi mielessä pulputa ulos joten aisoissa pysyvä vastaus oli lyhkäsesti kyllä on. Tätä keikkaa varten oltiin tehtailtu jollain kännykkäsovelluksella intronauha. Tukholma mainittu, muuten en muista mitä siinä selitettiin, mutta kovin innoissaan itse artisti tästä innovaatiostaan näytti olevan.
Pari Miettiin keikkaa alla keikkaympäristöä on alkanut katsella sillä silmällä, että mitäköhän pääsee tällä kertaa osalliseksi showta. Nyt oli ehkä liiankin helppo arvata kohde: yksinäinen tuoli. Viimeksi moista istuinsijaa hyväksi käyttävää koreografiaa tuli todistettua ihan ekalla näkemälläni keikalla ever eli Spice Girls Hartwall Areenalla 1998. Oli se jännä kun Ginger Spicen pylly vilahti Naked biisin jälkeen! Täällä vaatteet pysyi päällä ja tuoli tiukasti mukana, että kohta puoliin Miettiin ja Bändin Jätkät ja Kuudes Jätkä ja First Lady -esittelyyn olisi voinut lisätä The Tuolin. Lepiksen keikalla viitattu kauhuteema taisi toteutua jos paikalla oli puuseppiä -eikö kukaan ajattele maalipintoja?! Lopulta tuoli vietiin artistin pyynnöstä pois.
Miten musta tuntuu että olen kokenut tän aiemminkin, lue: tähän mennessä jokaisella (hurjat 2kpl ennen tätä) Miettiin keikalla. Elikkäs kun sitä luulee olevansa mukamas so called eturivissä niin aina siihen näkökentän eteen on kuitenkin ilmestynyt keikan jossain kohtaa jengiä. Ja siis ihan hiton hyvä!! Bailaajat kuuluukin paalupaikalle poislukien väkivalloin sinne tunkevat urpot, joita siis nämä henkilöt eivät missään tapauksessa olleet. Tässä koitti jälleen sen iloisen yhteislauluhetken aika ja helppoja hoilauskohtia Miettiin tuotannosta löytyykin kelpo lailla.
Just sellaisia keikkoja (tai niiden komboja!) joiden jälkeen tekee mieli mennä kiittelemään bändejäkin hyvästä menosta, mutta plaaplaa ketään kiinnosta etenkin kun saman sanoman voi myös näpytellä liki puolen vuoden viivellä johonki blogintapaiseen keskeyttämättä sillä hetkellä mitään muuta. Hehkutuksesta on joutunut ajan myötä sitten kärsimään blogin toinen osapuoli, sori!
*Tilannekatsaus aikaan syyskuun jälkeen*
Loppuvuodesta kun mulle tarjoutui sopiva tilaisuus vaihtaa pari sanaa Monta Suoraa Seinää seiskan mulle alunperin antaneen henkilön kanssa, käytin ajan siihen, että jouduin melkein väkisin tunkemaan hänelle setelin kouraan maksuksi/kiitokseksi hyvästä levystä. En kykenisi missään määrin kutsumaan itseäni musiikkifaniksi jos tän tason julkaisun kohdalla alan siivellä eläjäksi ja etenkin kun Miettiin ei vielä tänäkään päivänä olisi varmaan edes osunut kohdalle ilman tuota kaikin puolin randomia heinäkuista päivää. Jos pidät, tue. -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Viimeksi näin bändin heilumassa Hervannassa Varjobaarin piskuisella lavalla, joten kiinnosti miten bändi ottaa haltuun Pakkahuoneen tarjoaman estraadin. Nyrkkitappelun keikoilla on tottunut Horo-Hepen säntäilyyn paikasta toiseen, joten siinä ei tälläkään kertaa mitään uutta. Tällä keikalla kitaristit riekkuivat siihen malliin, että Pakkahuoneen lava vaikutti ajoittain loppuvan kesken. Esimerkkinä miten Tollo-Miljoona syöksyloikan jälkeen melkein tipahti lavalta meinaten samalla viedä Klamydian lavan sivuun mukamas turvaan jätetyn mikkiständinkin mukanaan.
aww, kysyin jos #1 Nyrkkis-crew member Teemu vois lähettää kuvan settilistasta ja sit tuotiinki tämmönen kouraan. kiitti hei te <3
Päädyn jotenkin aina lämppärikeikoilla aina sille puolelle jolla on vähemmän lämmittelijästä piittaavaa porukkaa, joten sain aika keskenäni siinä olla ja mennä leveesti. Rockpulsu lämmittää aina mieltä ja oli jo muutama keikka ehtinyt vierähtää välissä kun viimeksi kuuli Sun lapset on mun lapsia nyt mukana setissä ja sen kitarakuvioiden tahtiin oli taas mukava jorailla. Nyrkkitappelu otti kaiken irti annetusta plus neljänkymmenen minuutin soittoajasta ja ei kirpassut maksaa paria kymppiä lipusta vaikka tiedossa olikin lyhyempi setti ja näin ollen (varmasti) sen suosikkilivebiisin tippuminen pois. Tän vuoden Nyrkkitappelut oli mun osalta tässä ja ihan komea lopetus. Kyl kelpaa!
Haureus sekoittaa mun pään:
KLAMYDIA
Klamydia ja kaljaa, match made in heaven
Blogipartnerini in crime ei voi sietää Klamydiaa (taustalla taisi olla traumoja joltain Vaasa-festarilta) ja sainkin kuulla "no hyi" kommentointia kun tästä keikasta mainitsin. Itse en ollut (kait?) bändiä aiemmin nähnyt tahi pahemmin kuuntelemalla kuunnellut. joten tää oli tämmöinen mikäs siinä hyvän bändin ohella tuleva kylkiäiskeikka. Pakkis oli myyty loppuun ja täällä Klamydia soitti kaksi settiä joista ensimmäinen keskittyi wanhaan tuotantoon ja pienen breikin jälkeen paahdettiin ilmeisesti normisetillä.
Itsehän olin paikalla vain sen reilut puoli tuntia bändin soittoajasta vaikka olisin viihtynyt kauemminkin, kovin pogoiltavaa musaa kun tää Klamydia oli. Yleisön paikoillaan pysyminen olikin lievä pettymys vaikka helpottikin puikkelemista paikasta toiseen. Olikohan ikä jo alkanut painaa tai varjeltiin hintatietoisina juomia läikkymiseltä, who knows, mutta onneksi mukana laulettiin sitäkin kovempaa. Toivottavasti baaritiskien jonot ennokoivat loppupuolelle hieman riehakaampaa menoa estojen kadotessa alas samaa tahtia nestemäisten kanssa.
Setin ekat Pippalot & Venäläisiä unelmia +klippi
Kesken piti lähteä sillä Teksti-TV 666 keikka odotteli vähän matkan päässä. Lisää siitä tässä merkinnässä!
SU 30.10. Yläkerta, Tampere
HARD ACTION
Onpas tämä nyt hankala bändi. Rokkaa just siinä hetkessä ihan sata lasissa, mutta jälkikäteen asetelmasta ei oikeastaan muista mitään erityistä. En luokittele bändejä musiikkityylin, vaan sen mukaan miten mielellään näkisin yhtyeen uudestaan livenä. Tässä päänsisäisessä arkistossani Hard Action sujahtaa todellakin kelpaa uudestaan livenä -mappiin, vieläpä tuoden lisäarvoa line-upille eikä siis mikään ihan sama bändi vaikken muuten osaakaan valita kumpi vai kampi. Tästä setistä mieleenpainuvin hetki oli kun yksi paikalla ollut Hard Actionin menoa fiilistellyt huudahti hiljaisessa kohtaa aidosti "Mä en oo ikinä ollut näin onnellinen!" Suoraa palautetta, ihana!
PLASTIC TONES
Välillä bändistä saattaa huokua vahvasti joku tietty vuodenaika. Plastic Tones toikin tarttuvilla melodioillaan valoisan pilkahduksen taakse jääneestä kesästä jo niin kovin hämärtyvään iltaan ja syypää miksi tämä keikka oli merkattuna kalenteriin. Parhaimmillaan kappaleet luovat soljuvan soundtrackin vailla huolen häivää kadulla kepein askelin kulkevalle auringon paistaessa ympärillä ja vastaantulijoidenkin vain hymyillessä. Valitettavasti tällä kertaa keikan tekniset ongelmat kuitenkin takuttivat tätä rytmiä, joten kadulla kulkija joutui nyt aina välillä sitomaan kengännauhoja tai poistamaan kiviä jalkineista.
On ollut tosi ilahduttavaa löytää keikkojen kautta näin hyvin englanninkielistä popimpaa matskua tekevä bändi, sillä omaan levyhyllyyn tällaiselle onkin tarvetta etenkin kotimaan puolelta. Jatkossakin tulee syynättyä bändi keikkakalenteria. Itseasiassa tänne blogin puolellekin olisi tarkoitus yhdestä aikaisemmastakin Plastic Tones keikasta vielä jotain sysätä (ajankohtaisuus ei ole vahvuutemme t: team yykaahoovee).
Plastic Notes #2 / settilista -split
Myös bändin tekemä Plastic Notes #2 zine ansaitsee kaiken hehkutuksen! Mukava fiilistellä toisten kautta esim välistä jääneitä Hässäkkäpäiviä ja muitakin kiertuejuttuja. Tällä bändillä on tekemisen meininki. 2017 julkaisujen joukossa lienee luvassa viimein myös musiikkia ihan fyysisessä muodossa. Sitä odottaen! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
