Tavastialla tuntui kuin olisi ollut kahdessa eri tapahtumassa samalla kertaa. Ekat bändit sai kyselemään mitä ihmettä täällä teen ja sitten puolestaan kaksi vikaa oli sarjaa ou jeeaah! Antanee osviittaa miten monipuolisia artisteja Alt Agency & Managementin hoiteista löytyypi ja oli ihan mukava viimein saada musiikkia parin joka paikassa vastaan tulleen nimen taakse = ne illan ensimmäiset.
ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO
Laulaja-kitaristista tuli tän vuoden puollella nähtyjen bändien joukosta mieleen Joni Ekmanin ja Sur-rur yhtyeen rakkauslapsi. Esiintymisessä samanlaista musiikkiin heittäytymistä ja hemmetin miellyttävältä persoonalta vaikutti hän. Jopa siinä määrin, että olisin ihan hirmusti halunnut pitää musiikillisestakin ulosannista sillä ainahan on oma lisänsä jos tietää tukevansa "hyvän tyypin" musajuttuja. Toivottavasti ne keille tää iskee ovat jo olleet kukkaron nyörit höllänä ostelemassa!
Seuraavan lauseen voisin toistaa Itä-Hollola Installaation jälkeen esiintyneen yhtyeen kohdalla: keskittymiskyky ei riittänyt koko keikalle joka tuntui kestävän liiankin pitkään. Hyviä juttuja oli esimerkiksi setin kolmas biisi joka toi alkuun hieman mieleen BlurinSong 2 -kappale ja sitten se jossa mainittiin röökikoppi siinä olleiden huutokohtien takana (voin myös sekoilla ja kyseessä olla yks ja sama biisi heh). Vika kappale, joka oli vain basisti-laualajan laulama voisi helposti kuvitella myös levyn viimeiseksi biisiksi, samanlaista finaalin tuntua ilmoilla. Bändi soitti myös vallan uusia biisejä, eli mukavaa heille keille tuttua oli noin muutenkin. Parasta oli kuitenkin laulaja-kitaristin ja basisti-laulajan välinen kemia lavalla. Instrumentaalijammailut oli siisteintä ja näiden aikana ei kyllästyttänyt vaikka osin jotkut kappaleet olivatkin liian samankaltaisia. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kaikkea setissä olikaan mukana.
Vaikkei tässä yhteistä polkua aletakaan nyt polkemaan, harmitti taannoisen valtakunnallisen keikkapäivän Tampereen keikan peruuntuminen. Tarkoituksena oli keikkaa ennen laittaa levy kuunteluun, jotta olisi edes inasen perillä mistä hoilataan. Sellainen kutina kyllä on, että joskus taas osumme samoissa merkeissä saman katon alle ja ei nyt haittaakaan hyvän tyypin menoa seurata toistemiseenkin. Tai totta puhuen, uudestaan voisin mennä keikalle ihan vain että saisin taas ihastella basistin sorminäppäilytaitoja terkuin hylätyn basson soittotaidoton uusi omistaja.
LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO
Mittarilla miten nopeasti eturivi täyttyi oli heti pakko uskoa bändin ympärillä vallitsevaan hypetykseen. Litku Klemetti & Tuntematon Numero nimeltä ei ole voinut välttyä vaikka pitäisi majaa kiven alla. Ensimmäisenä huomion vei Litku Klemetin lava-karisma. En ole täysin perillä tästä Tuntematon Numero kuviosta -taustabändi vai häh, mutta muut soittoniekat jäi kyllä täysin balalaikkataiturin varjoon.
Kokoonpanolle laatuaan ensimmäinen Tavastian keikka, jonka menestykseekkäästä kulusta piti huolen yleisömeri ja miten ne biisit sinne upposivat (hyvin). Loppupuolella en saanut meiningistä enää mitään uutta irti ja odotellessani soittoajan tulemista tiensä päähän, huomio kiinnittyikin enemmän siihen miten kivaa monilla muilla selkeästi oli. Mieleen ei tästä setistä jäänyt yksittäisiä kappaleita, ainoastaan juurikin ihan piinkova keulahahmo. Jälkikäteen jollain Spotifyn soittolistalla sattumalta vastaan tullut Progetyttö -kappale pääsi kyllä yllättämään miten miellyttävää kuunneltavaa olikaan. Ehkä kirjasin itseni ulos bändin kuuntelijakunnasta hieman liian aikaiseen?
Helpoin tapa selvittää mikä lopulta oli viimeisin päälle jäänyt tunne keikasta on kysyä itseltään menisitkö katsomaan uudestaan jos tulisivat kotikaupunkiin keikalle. En menisin ja tuskin mahtuisinkaan messiin sillä innokkaista ei ainakaan olisi pulaa. Joidenkin muiden kivojen ohessa Litku Klemetti & Tuntematon Numero olisi ihan kiinnostava nähdä uusiksi, etenkin jos tilasta on mahdollisuus haihtua jonnekin taka-alalle jos meinaa alkaa mennä ylitse. Pieninä annoksina ihan käypää kamaa.
THE HOLY
The Holyn keikoista ei suitsuteta turhaan. Toinen kerta itselleni, joten tiesi mitä odottaa ja samaa wow-efektiä ei tietenkään enää ollut mukana mitä Indie-Iltamien keikalla. Hyvin pitkälti samaa kontrollissa pysyvää, ei koreografioitua kohkaamista mitä osasikin odottaa. Yllätysmomentteja pyöreä nolla riman pysyessä koholla siellä minne Turussa se jäikin. Bändi on onnistunut vangitsemaan mahtipontiseen menoonsa kansainvälistäkin soundia ja sinne suuntaan tähtänevätkin. Voi hyvinkin olla niitä tapauksia joita osataan enemmän arvostaa kotimaan rajojen ulkopuolella.
Ekan keikan jälkeen mieltä jäi kalvaamaan tohtiiko sellaisen aistit räjäyttävän spektaakkelin jälkeen edes kuunnella levytettyjä versioita, jos ne sitten latistaa bändin jättämän voimakkaan ensivaikutelman? Rohkaistuin ja kyllä se keikan vika Ramses The Evil Brother ihan mukiin menevä oli tässäkin muodossa.
TEKSTI-TV 666
Neljä Seinää Ja Puolikas Sielu oli nannaa kuulla pitkästä aikaa. Erityisen kivaa oli nähdä Lauri Elorantaa taas lavalla aina Sä Et Tuu Enää Takaisin Koskaan alkaen ja sitten loppuajan mitä nyt setistä olikaan jäljellä. Ylemmän tahon kitarahenget ottivat tästä nokkiinsa, one guitar too many ja Tannerin kitara oli hetken poissa pelistä teknisien ongelmien takia. Täällä surffausta tapahtui niin bändin kuin yleisönkin puolelta, jossa meno äityi ihan ok pöpiksi alun hitaahkon startin jälkeen. Niskat jumissa next day, eli bailandosilta itselle. Sanainen arkkuni on aikas tyhjentynyt Teksti-TV 666 kohdalla, vakkareita kun ovat hooveen puolella, joten parit kuvat vielä and täts it.
Indie-iltamat talviversio, sijaintina mikäs muukaan kuin Turku ja artistit ottivat vuorotellen haltuun Gongin lavat 1 & 2!
KUNINGAS YRJÖ (Gong 1)
Keikasta ehdin nähdä viimeiset kymmenen minuuttia, joten kuuntelinpa tässä huvikseni Mustelma Myrskyn Silmässä -levyn läpi. En ole tällaisen iisigoing-musan suurin kuluttaja/ystävä ja heti parin biisin jälkeen teki mieli jättää homma sikseen, mutta maaliin päästiin vaikka vikat veisut meni aika lailla ohi. Livenäkin se mitä ehdin nähdä riitti passelisti eikä keikka näin ollen ehtinyt käydä tylsäksi.
Meinasin Kuningas Yrjön musisoinnin olevan käypää taustamusiikkia ulkoilmafestareilla kun auringon paisteessa (yeah right in Suomi Finland) nurtsilla istuskellessa on aika syöpötellä ja juopotella. Verkkaisesti soljuvan musiikin ja pehmeän lauluäänen takana piilikin suoraa ja vihjailevan pikkutuhmaakin lyriikkaa. Kukkahattutätien eväsleipäpala voisi siinä vaiheessa jäädä kurkkuun kiinni kun tasaisen tyylikkään musiikin sanoma pääseekin yllättämään. Vaikkapa ote kappaleesta Miljonääri antakoon hieman osviittaa: "Ei mulla ole varaa viedä sua ulos syömään, mutta mulla on jotain millä sut täyttää". Kuka Vaan Osaa Nussii aikana bongailin mukana lauleskelevia hymynaamoja ja oli muuten todella mieluisa yllätys miten ihmeen paljon porukkaa oli jo illan alkuvaiheilla löytänyt tiensä Indieiltamien antimien huomaan. Parhaimmat kicksit alkuun tulikin osallistusmisasteen hyvältä vaikuttavasta prosentista vaikka oli Kuningas Yrjökin ihan mieluisaa kuunneltavaa -just sen kymmenen minuuttia.
KYNNET (Gong 2)
Onpas siiistiä kun näin lyhyessä ajassa näin mukavan bändin keikalla jo kolmatta kertaa! Ennen Turkuun lähtöä mulla oli missiona löytää Kynnet ..Menee Poks! -kasetti ja heti ensimmäisestä putiikista tärppäsi. Ihan mahtava bändi kommentoitiin ostotapahtuman yhteydessä, heh. Kasetti pääsi heti toimittamaan matkamusiikin virkaa ja kappaleiden tullessa hieman tutummiksi toi se keikkaankin erilaista struktuuria nyt kun hahmotti minkä verran miltäkin julkaisulta settiin päätyi tavaraa vaikken settiä muistakaan, älkää edes kysykö.
Se biisi jossa lauletaan teinidepressiooo ja lyödään tahtia lehmänkellolla (<3) sai nyt myös nimen Antaa Heittää! Alkuspiikki ennen Kuningas Tolloa oli ehkä hämmentävin aikoihin kun Sipilä sai kutsun tulla lusikkaan tutimaan, mikäs siinä. Taisi olla Neiti Äm jonka aikana Kynnet laittoivat läpykierroksen liikkeelle eli high-five vaan aina oikealla seisovalle tyypille. Toivottavasti läpyketju kulki ihan loppuun saakka, itse olin sen alkuvaiheilla joten ei havaintoa.
Vaikka alakerran musiikista vastaava antoikin valmiusasemissa olevan bändin odotella lavalla muutaman minuutin keikan alkuun, pysyttiin aikatauluissa liiankin hyvin. Jos olisin niitä tyyppejä, jotka osaa alkaa huutelemaan "soittaakaa vielä edes se ja se" olisi tossa vaiheessa leipäläpi alkanut louskuttaa aikaa kun rutkasti vielä oli (toki autuaan tietämättömänä siitä mitkä treenattuna soittokuosiin). Snif, miksi menitte pois niin nopee.
Pakko mainostaa kerta Kynnet leirissä kuohuu hyvällä tapaa. Musiikkivideo keikallakin luonnollisesti soitetulle Laulu Lapinlahden Linnuille (merkinnän lopussa check it!) pihalla ja erityisesti tässä kuussa aloittanut ohjelmatoimisto Undie Agency ansaitsee maininnan sillä nyt halukkaat (esim minä) pysyy hyvin ajantasalla Kynnet-keikkojen kanssa. Mukavaa luettavaa oli myös mitä julkaisupuolella duunataan niin tohtii noiden uutisen valossa kuunnella kasettiakin mielin määrin. Mainoskatko ohi ja seuraavaan bändiin,
THE HOLY (Gong 1)
Sori, ihan pakko, mutta holy shit! Tuo vähänkös hyvin keksitty heitto kiteyttää aika varmasti monen muunkin ensiajatukset bändistä, sillä nyt laitettiin lavalla hommat isoksi kuin areenakeikalla konsanaan. Keikka ruokki niin kuulo- kuin näköaistiakin sillä The Holy otti äänivyöryllään Gongin haltuunsa voimalla.
Oon ennekin nähnyt kahden rumpusetin kokoonpanoja, mutten muista kenenkään osanneen tuoda tätä ei niin yleistä ratkaisua kuitenkaan samalla tavalla esille yhtä vakuuttavasti tai perustellen miksi tuplarummuille edes olisi tarvetta. Hauska kun vielä lisäksi tamburiini, pipot ja vesipullotkin vaikutti lentelevän sovittuihin aikoihin ympäriinsä niin se runsauden tunne ei ainakaan päässyt loppumaan. Parhaimmillaan juurikin nopeammissa tempoa kasvattavissa biiseissä sillä sen setin ainokaisen(?) slovarimman kohdalla taso ei ollutkaan enää niin woaaah-kamaa. Kielen päällä kävi parin tunnetunkin artisti nimet mitä The Holya katsellessa tuli mieleen, mutta sinne jonnekin ne myös jäi. Jos stadionikeikoille mietitään lämppärivalintjoa niin The Holy antaisi kyllä rahoille vastinetta ja pääesiintyjälle tutinaa polviin.
Selkeästi illan viimeiseksi grande finaaliksi tarkoitettu biisi saikin keikan edetessä innostustaan kasvattaneen yleisön vain janoamaan äänekkäästi lisää. Tätä ei bändi tainnut aidosti osata odottaa kerta piuhoja oltiin jo ehditty alkaa irrottelemaan. Äkkiä plug it back in ja ihan oikeasti vikana lähti bändin ensimmäisiä tuotoksia. The Holy näytti esimerkkiä miten livenä herätetään huomio ja Indie-iltamien keikoista varmasti se mikä teki suurimman vaikutuksen kaltaisiini tyyppehin, jotka eivät tätä ennen bändiä olleet kuulleet. Yhden miinuspuolen onnistuin löytämään, mutta kerta olen samaisen ryhmän kohta näkemässä jo uudestaan, odotan päteekö samat ajatukset vielä silloin eli palataan astialle.
SUR-RUR (Gong 2)
The Holyn maton jalkojen alta vetävän shown jälkeen olisi helposti voinut asennoitua niin ettei mikään enää illan aikana voisi tuntua yhtä päräyttävältä. Voi voi kuulkaas.
Avainsana on välittömyys. Ja läsnäolo! Sur-rur saa tuotua tilaan kuin tilaan just sen hetken ja muulla ei olekaan enää väliä. Vuoropuhelu yleisön vielä yksi lisää -huutelijan kanssa oli huvittavaa seurattavaa: "Meillä kyllä olisi tässä vielä ainakin neljä kappaletta" sitten kai pitikin olla viisi lisää ja kun oltiin vikan kohdalla huutelija noteerattiin vielä miten nyt hänen toiveensa toteutuu kun se yksi vielä soitettiin. Täällä yleisö oli hyvin mukana likipitäen heti alusta ja etenkin loppua kohden karnevaalitunnelma oli se mikä vallitsi.
Ylivoimainen kohokohta itselleni oli se hetki kun havahduin Maisemaan. Yhtäkkiä koko keho täyttyi sisäänpäin virtaavista onnen kyynelistä ja niiden lammikoissa kirmaavista pikku poneista sillä *VOIMASANA* MAISEMAAAH! Ehkä mulla sumeni silmissä hetkeksi, en tiedä mutta tulkoon valo ja autuus! Viime vuonna kun Sur-rurin jotain keikkoja ujosti vilkuilin kuitenkin aina lopulta päätyen jonnekin muualle, niin kyllä näillä tiedustelureissuilla huomasin settilistoja, joissa oli mukana omia suosikkeja Uurnapölyjen Paluu-levyltä.Toissapäiväisellä Yo-Talon keikalla ei kuitenkaan näitä helmiä joukosta löytynyt joten en tohtinut täälläkään odottaa mitään niistä kuulevani. Tampereella oman väsymyksen johdosta tällainen hemmotteluhetki olisi mennyt ihan hukkaan ja nyt Kuudennen Linjan settilistasta kuvan nähtyäni vedin kerrankin sen pakan pisimmän korren.
En tiedä tarviiko mun Sur-ruria enää nähdä(!?) sillä arpapelillä selkeästi mennään biisien kanssa ja kyllä jatkossa väistämättäkin on pieni pettymys jos ei osumaa tule. Kiitollisena siis tästä! En nyt bändiä ala välttelemäänkään, ei tää niin haudan vakavaa hommaa kuitenkaan oo kerta hauskaa on anycase! Huutomerkkejä koko hemmetin merkintä täyteen, olin niin onnellinen!
TEKSTI-TV 666 (Gong 1)
[lisää teksti kitaristien määrästä kysyen onko se määrä xxx tarpeeksi, liitä valli-sanan eteen joku vaihtoehdoista a)kitara b)ääni c)vaihtoehdot a+b ja kas näin sinulla on kaiken kattava Teksti-TV 666 keikkaraportti]
Tuttu Hooveesta-versio menee tiivistettynä jota kuinkin näin: uuh, aah Tekstariit!
Kierrätyskuva Tampereen Klubin keikalta 2016
Sur-rurin lopetettua lavanedustan tyhjin kohta oli just eikä melkeen keskellä joten uhrauduin tän kerran. Viime Turun keikasta olikin aikaa alle kaksi kuukautta ja bändi pahoittelu kun aina vaan näillä samoilla biiseillä mennään lupaillen kovasti seuraavalla kerralla olevan mukana jotain uuttakin [tähän se uuh, aah]. Perus Tekstari-keikka menoa tarjosi nyt yleisöstä kavereiden toimesta lavalle kammettu Myrttiset-lätsän omannut tyyppi. Vastaanotto lavalla oli luokkaa missä jäbä on viipynyt kun samantien kaljapullo suoraan suulle, kitara kouraan ja eiku biisiä kohti. Just another day in the Teksti-TV 666 office. Miten kaikki saakin kitaran soittamisen näyttämään niin helpolta? En tajuu, terkuin nakkisormi jolle bassonkielilläkin pysyminen tuottaa hankaluuksia. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
No en! Teksti-TV 666 todellakin rules ok!
Päällimmäiseksi jääneitä havaintoja ja fiiliksiä bändin vuoden vikoilta keikoilta ja sitä rataa, radalta ojaan suistumista tai jotain! Paljon huutomerkkejä!
PE 28.10. Suisto-klubi, Hämeenlinna KvelertakNattersferd-keikkojen jälkeen (joista joskus jotain..köh) odottelin tätä iltaa into piukeena sillä Suisto on yksi meikän suosikkikeikkapaikoista ja kaipailin enemmän Teksti-TV 666 fanikuntaa ympärille pörräämään kuin mitä tuolla mainitulla kiertueella. Paikalla puoli tuntia ennen oletettua soittoaikaa ja järkytyksen määrä oli suuri sillä missä hemmetissä kaikki oli?? Eka kerta kaikelle kuten sille, että todellakin toivoin viivästystä aikatauluun. Hienoinen sellainen toteutuikin ja huvitti "riittäisi soittimia kaikille yleisössä oleville" heitto. Tilanne onneksi kuitenkin koheni ja keikan aikana en enää kiinnittänyt huomiota oliko takana se parikymmentä tai-sataa tyyppiä, sillä jos jotain niin Tekstareiden musa vie kyllä mennessään.
Täällähän sitä oli enemmän tarjolla kun päästiin takaisin pääesiintyjän settilistan mittoihin. Tämä oli bändin ensiesiintyminen Hämeenlinnassa ja vaikka yleisön puolelta hieman ujosteltiinkin oli taas hauska nähdä Tekstari-tyypit irrottelemassa tyylilleen uskollisina ilman tarkkojen aikataulujen huohottamista niskaan. Sai todistaa ihailtavaa tasapainon hallintaa Suiston eturivin keikkuvilla pöydillä ja lavajuomiakin "ammuttiin" kaarressa tarkalla silmällä suusta toiseen. Jos lähtee Teksti-TV 666 keikoille pelkkä soitinporno mielessä niin saattaa yllättyä kun vastassa ei olekaan silkkaa musanörttien kitarakikkailua. Ja tää antaakin bändille just sen vinksahtaneen lisän mistä meikä ainakin diggaa!
LA 29.10. Olympia-kortteli, Tampere (sain tavata portsareille kuka täällä soitti heh)
Tätä keikkaa ennen ehdin Pakkahuoneen puolella kuunnella Nyrkkitappelua ja jonki verran Klamydiaakin, sillä kerrankin saman kaupungin keikkojen aikataulut osui tarpeeksi hyvin yhteen. Noista keikoista oma merkintä muhimassa.
RISTO (soolo)
Jos olen niellyt myrkkyä ja mut pitäis saada oksentamaan, soittakaa mulle Ristoa.
Olympia avasi ovensa vasta viikkoa aiemmin, joten ei ollut aavitustakaan miten annetut soittoajat pitivät täällä kutinsa. Paikalle siis hieman ennen kello yhtätoista Tekstareita varten. Yläkerrassa sijaitsevasta keikkatilasta kantautui valitettavasti vielä Riston soittoa, joten jäin alatason tilavaan aulaan hengailemaan samalla kun ylös ehti kävellä enemmän porukkaa mitä Suiston keikalla oli ollut yhteensä. Astuin kuitenkin musiikin loputtua encore-ansaan ja tän tajuttuani meinasin samantien kääntyä pois, mutta artistin mainitessa jotain kaksikymmentä sekuntia kestävästä biisistä ajattelin että kyllä nyt tän verran kestän. Ne sekunnit osottautuikin vain hyväuskoisen huijaukseksi ja alkaessani voida pahoin oli pakko poistua tilasta. En tajua mikä Riston musiikista tekee niin vastenmielistä, mutta tänään ei selkeästikään ollut se oikea hetki testata sietokyvyn rajoja. Ehkä joskus joutuu siihen tilanteeseen, että pakko vain koittaa kestää.
TEKSTI-TV 666
No nyt! Tampere ei pettänyt ja jotain tän suuntaista olikin odottanut. Yleisön ikäjaukauma vaikutti tällaisen erittäin huonon kenenään ikää arvioimaan lähtevän silmiin laajemmalta ja nuorehko ydinjengi pitikin liekkiä heti yllä tartuttaen innostusta muihinkin. Riekkumista kesti koko setin läpi ja nyt näin päinvastaisien yleisöjen jälkeen ekaa kertaa havahduin siihen miten ei se paikalle saapuneiden osallistumisaste oikeastaan vaikuta Tekstareiden meininkeihin mitenkään merkittävästi. Sä et tuu enää takaisin koskaan sijoitettuna jo keskivaiheille aiheutti joissain suurta hämmennystä ja täällä tunneskaalan kirjo olikin laajaa.
Se mikä jäi hiertämään oli yksi yleisössä ollut tyyppi, joka otti kovin henkilökohtaisesti sen kun joku häneen törmäili siinä kaikessa ihmismyllytyksessä. Suoraan sanottuna: vittu mikä urpo kun alkoi viittoilemaan tälle törmäilijälle, joka ei todellakaan edes tarkoituksella tähdännyt tähän ilonpilaajaan, "pidän sua silmällä" tyyppisesti. Just. Tämä vilpittömästi hauskaa pitänyt sitten lopulta lähti pois hämmentyneenä/järkyttyneenä kerta toi toinen vaikutti inasen agressiiviseltakin tapaukselta. Noi tyypit vois vähintäänkin painua kauas siitä edestä tai vielä parempi, jäädä suosiolla kotiin jos ei kestä pientä musan mukana tulevaa tuuppimista. Trust me, kyllä sen eron huomaa jos keikalla tarkoituksella joku kourii sua perseestä tai iskee kyynerpäällä selkärankaan vs. miten nyt yleisöpaljoudessa ajautuu pakostakin kosketuksiin muiden kanssa nimimerkillä kokemusta on.
Ja miksi kiinnitin tähän näin vahvasti huomiota? Olympiassa oli aivan liian valoisaa keikan aikana. Lava oli hyvää kokoa ja soundeissakaan ei valittamista, mutta se valoisuus aiheutti salimaisen tilan takia fläsäreitä jonnekin ala-asteen liikuntatunneille asti latistaen tunnelmaa. Tuollainen valaistus ei mielestä palvele kuin niitä, jotka haluaa enemmin keskittyä keikan aikana juomaan ja juttelemaan sekä ottamaan kuvia itsestään -mitä tätäkin oli havaittavissa. Sopiva pimeys helpottaa keikkaan keskittymistä huimasti ja ei kyllä kauhesti kiinnosta olla valokeilassa noin muutenkaan. Jätetään se homma lavalla heiluville jotka kyllä jälleen kerran hoitivat homman kotiin. LA 12.11. Dynamo, Turku
2016 vika Tekstari-keikka! Lattiakeikka! Meikän kesäloman aloitus! Settilista oli kokenut ihan totaallisen myllerryksen kun nyt enemmän lauluosuuksia omaavat Silmät kiinni ja kädet ristiin sekä Ilmapallo korkkasivat setin. Metsärosvo teki tällä keikalla myös comebackin ja pakko myöntää, että vasta hiljattain olen oppinut arvostamaan kyseistä biisiä sen ansaitsemalla tavalla. Kappale alkaa puhtaasti slovarina mistä johtuen meidän suhde oli hitaasti kypsyvämpää sorttia. Olin siis eri mielissäni sen paikasta nyt biisilistalla vaikka one guitar too many kerta tän alkaessa yhden soittajan taskusta kaivautui jojo!
Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana ja siitä vielä pari biisiä loppua kohden Jarkko antoi yleisölle mahkun maistaa rokkitähden elämää jakelemalla auliisti kitaraansa randomisti eteenpäin, joten tuore lisäys meikän CVseen: Tekstari "kitaristi" ohikiitävän hetken ajan. Täällä oli tosi hyvä fiilis alusta loppuun! Mukavan intiimi keikkapaikka täynnä hyvää jengiä, joten ainakin mulle passasi mainiosti lopettamaan tältä vuodelta Teksti-TV 666 stalk...keikkailut. Etenkin kun aamulla oli vielä keikkaposterikin pöllittävissä, wohoo! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/
Kevään 2016 Tekstaripöhinät ja jotain shaibaa jokaiselta kohdalle osuneelta keikalta!
29.4. KLUBI, TAMPERE
Tämän kanssa oli vähän on/off suhde. Siinä vaiheessa kun lämppärit jo soittivat (en ollut vielä mestoilla), kaikki meni päin helvettiä ja olin sitä mieltä, että antaa koko paskan olla. Bussista myöhästyminen käänsi suunnitelmat taas takaisin Klubin suuntaan kellon ollessa kahdeksaa vaille tasan, jolloin Teksti-TV 666 oli määrä aloittaa. Jalkaa vimmatusti toisen eteen, viisi yli mestoilla eikä onneksi vielä kuulunut muuta kuin dj:n valitsemaa musiikkia. Kyl tää tästä!
Oli ilo seurata Klubin leveän lavan sivuun jääneitä, selkeästi keskipaikkeille parkeeranneita henkilöitä innokkaampia tyyppejä, jotka kuin aallon lailla keikan käynnistyessä hivuttautuivat kohti hot spottia. Ja oikeutetusi, sillä kyllä imo keskiosa kuuluu riehakkaimille tapauksille. Tällä keikalla siisteintä olikin hurmoksen vallassa olevat fanittajat. Hyvänä esimerkkinä Piritorilta taivaaseen ja ne rumpukapulat, joilla kitaroita hieman näppäillään biisin alussa. Kun se kapula sitten iskettiin jonkun valitun kouraan, niin sehän olikin sitten tarkoin varjeltu aarre, joka kädessä oli hyvä heilua loppusetti. Mukana taisi olla myös palvovaa kumartelua lavan suuntaan. Tämä oli myös ainoa tän merkinnän keikoista jolla kuultiin aina yhtä sekopäinen Lisää spiidii. Onneksi missasin sen bussin.
Vaikka bändi onkin ihan huikea sekä livenä, että levyllä, jokin kuitenkin hieman vielä jarrutteli saaden mut epäilemään kestääkö Teksti-TV 666 kovempaakin kulutusta menettämättä hohtoaan. Seuraavaksi oli vuorossa keikkoja Pää Kiin kanssa, joten oli aika ottaa selvää.
20.5. TOTEM, LAPPEENRANTA (Pää Kiin lämppäreinä)
Ensimmäinen Tampereen ulkopuolinen Tekstari-keikka mulle! Totemin lavalla ei ollut tarpeeksi tilaa koko bändille, siispä osa soittajista oli yleisön tasolla lattialla muodostaen porrastetun asetelman. Molemmilla sivuilla oli lisäksi peilejä, joten nyt oikein korostui lavalla olevan populan määrä.
Peilien lisäksi löytyi tanko jota hyödyntäen pari bändin jäsentä kävikin pienimuotoisen tankotanssi-dance-offin ilman selkeää voittajaa. Toistan itseäni kun täälläkin oli siisteintä taas nähdä miten sekasin porukka voi mennäkin Tekstarien tahtiin nostaen tän keikan suosikkivedoksi so far. Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana havahduin miten yllättäen yksi yleisössä sekoilleista olikin kitaran varressa ja veti siihen malliin kuin soitin olisi hänellä koko keikan ollutkin. Kävi mielessä oliko kyseessä joku bändin soittotaitoinen tuttu, mutta heti seuraavana päivänä en tiennyt enää mitä täällä oikeasti tapahtuu.
kuvat laatua: puhelimella
21.5. NOSTURI, HELSINKI (Pää Kii soitti nyt ensin)
Illan spektaakkeli oli ihan kirkkaasti juuri mainittu Sä et tuu enää takaisin koskaan nyt ft. Pää Kiin kepittelijät plus se onnekas, joka tällä kertaa sujautettiin kitararemmin alle ja nostettiin lavalle mukaan soittamaan n. biisin puolivaiheilla. Tämä kaveri hieman häkeltyi alkuunsa, ehkä epäili soittokykyään vaikka ei kai siinä 34879 muun kitaristin joukossa jotain väärin rämpytettyä c-sointua enää kukaan huomaisi.
Tämä kollaboraatio Pää Kiin kanssa oli jotain niin kaunista ja elämänmakuista, että edelleen aina välillä on vain pakko palata fiilistelemään ottamaani muutaman sekunnin pituista videoklippiä itseasiassa kaikkien näiden keikkojen kohokohdasta (*click*). Ei tosta oikeen paremmmaks voinut enää laittaa. Oudommaksi kylläkin...sitä luvassa seuraavaksi.
27.5. BAR KINO, PORI (täälläkin Pää Kii oli eka)
Bar Kinossa on heti lavan ja tanssilattian takana pöytiä, joiden äärestä varmaan mukava seurata keikkaa juoman kera jos se on se sun juttus. Loppukeikkaa kohden lavan lähelle oli yhtäkkiä kerääntynyt, varmaan juurikin noilta paikoilta, pedaaliviritelmistä kiinnostunut tuoppikäsikansan ryhmittymä. Samalla nousi lavan edustan keski-ikä synnyttäen hauskan kontrastin joraavien keskuuteen.
Tällä keikalla osasi jo vähän odottaa joidenkin tiettyjen kuvioiden toistumista, mutta nou hätä, ei tää bändi sorru kaavoihin kangistumiseen. Jälleen ne Piritorilta taivaaseen rumpukapulat. Huomio kiinnittyi tähän touhuun kun kapulaa dippailtiin eturiviläisen suuhun, pian myöskin hänen kaljalasinsa kautta. Dip and to the lip. Vasta puisen kappaleen käydessä myös muusikon limakalvoilla tuli tälle hyvin mukana pelanneelle raja vastaan, propsit heittäytymisestä! Eturivi paras rivi vai miten se meni.
Mitäs täällä vielä sekoiltiin.. laulaja-kitaristin elintoimintojen äkkinäinen heikentyminen ja siihen tarvittavat elvyytystoimenpiteet muusikon saamiseksi takaisin jaloilleen. Sä et tuu.. kohdalla tällä kertaa ei valkattu yhtä uutta soittajaa vaan bändin sisältä basisti ylennettiin kitaristiksi liki kaikkien mahdollisten kuusikielisten avulla.
Olin tosi otettu kun kysyessäni settilistan perään (kiertueen vika keikka ja kaikkee jne) mulle tultiin myöhemmin sellainen tuomaan, vaikka alkuun näyttikin ettei niitä enää ollut. Settilistahaukan mieltä lämmitti kovasti tämä pieni, odottamaton, mukava ele. Arvostan, kiitos.
Joo, kyllä Teksti-TV 666 musa vaan paranee mitä useammin pääsee livenä kuulemaan! Work in progress... -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Yykaahoovee in da house! Se ois sitten vuoden 2015 viimeiset ja vuoden 2016 ensimmäiset keikat nyt koettu. Molemmat hooveelaiset oltiin paikalla Yo-Talolla Tampereella kolmipäiväisenä porskuttavan PunkRock X-mas:in aloitusiltana ja tässä tuoreeltaan tarjolla yhdessä erikseen kirjoiteltuja fiilistelyjä. Kuvat otti juoksepoistytto, kilu muokkasi.
Kaupungin Valot kilu: Helposti lähestyttävä alkaa olla mulle kirosana bändien kohdalla. Tätä Kaupungin Valot pahimmillaan oli. Mikä kuitenkin pelasti makuuni liian kilttiä meininkiä ja piti huomion kiinni keikassa, oli kappaleiden hienovarainen monivivahteisuus. Joukosta ei noussut esille mitään tajunnan räjäyttävää, mutta esimerkiksi Huhtikuun viheltelyt, Ilmapallon raflaava loppu ja sitä seuranneen biisin hyvä aloitusboogie laittoi tässä samalla kuuntelemaan bandcampista löytyvät 2015 loppuvuodesta julkaistun Laulunmaa-levyn kappaleet läpi. Koko levyn lyriikat on bandcampissa luettavissa ja kyllä nyt täytyy näyttää bändille vihreätä valoa. Varovainen jatkoon, eli paikalle kyllä ajoissa jos toistamiseenkin Kaupungin Valot avaavat jonkun omasta kalenterista löytyvän keikan illan. Pitänee myös tuo tuorein levy kuunnella ihan kokonaisuudessaankin.
juoksepoistytto: Tämä poppoo oli loppujen lopuksi mun suosikki! Biiseistä löytyi paljon hyviä melodioita, jonka ansiosta biisit erottuivat edukseen illan muihin bändeihin verratuna. Haukottelu alkaa omalla kohdallani siinä vaiheessa, jos joka biisissä on sama komppi ja samantyyppinen kitarariffi kuin edellisessä. Kaupungin Valoilla oli mukavan monipuolisia ja toisistaan erottuvia biisejä ja sen verran mitä lyriikoita ehdin kuulostella niin oikein mainioilta kuulostivat nekin. Lyriikat on tärkeitä! Täytyypä ottaa asiakseen tutustua bändin tuotantoon lähemmin ja eksyä joskus toisenkin kerran keikalle!
Punk Lurex
juoksepoistytto: Setin ensimmäiset biisit upposivat meikäläiseen hyvin, mutta jossain vaiheessa alkoi vähän puuduttaa. Paikalla oli kuitenkin kiitettävä kasa diggareita, jotka pitivät menoa yllä ja olivat silminnähden innoissaan bändistä. Asenne oli kyllä soittajillakin kohdillaan, joten ei mikään ihme että tämä 90-luvulla pykätty bändi porskuttaa edelleen.
kilu: Punk Lurexin aikana pidettiin huolta siitä, että kaveria jolla ei meinannut enää jalat pysyä mukana menossa ei ohjattu ulos ja musadiggailu sai jatkua. Kun "juodaan kaljaa ja ei totella sääntöjä" (tai sinne päin) laulaessa ulosanti on laadukkaan tasaista kuten muissakin kappaleissa, niin siinä vaiheessa mun keskittymiskyky irtisanoo itsensä. Kaipasin enemmän vaihtelua, mutta ehkä se ei ollut tän musan juttu. Olisihan se kohtuutonta kuvitella, että tällaisina useamman bändin iltoina kaikista saisi itsekin jotain erityisejä kicksejä. Ilahduttavan monelle tämä keikka taisi olla illan odotetuin, joten hymyä pukkasi pakosta itsellekin muiden hoitaessa se fanittaminen.
Lapinpolthajat
kiitti setin saaneelle että sai kuvata! -kilu
kilu:Pää Kii:llä olisi jälleen ollut keikka Helsingissä ja alkuun nokka sojottikin siihen suuntaan. Lopulta vaaka kallistui kuitenkin enemmän Lapinpolthajien ja kahden seuraavan esiintyjän suuntaan, eikä muuten kaduta. Kaikki aiemmat Lapinpolthajien 2015 Tre-keikat missanneena tätä olin odotellut! Ja se meni ohi nopee! Heti ekana mentiin kakkimaan Espooseen, ei hengähdystaukoa kunnes tuli jotain säätöä vahvareiden kanssa, samalla toki ehdittiin heittää pari vitsiä, meno jatkuu, hei se Pää Kii splitti-seiskan biisi, lisää sahausta surullisen totuudenmukaisista stooreista, apuamitälievielä - done and out se oliki siinä. Kello tais olla 25 yli tasan. No hooseempaa menoa kaipasin ja sitä sainkin! Laitetaans nyt vielä yks huutomerkki mukaan jottei jää kellekään epäselväksi, tykkäsin!
juoksepoistytto: No punkkiahan tämä oli, ihan hyvää sellaista. Espoo-biisi oli hauska ralli, mutta muut biisit eivät iskeneet sen kummemmin. Yleisökin oli kummallisen rauhallinen läpi keikan, odotin vähän enemmän liikehdintää. Kädenlämpöinen fiilis jäi.
Nyrkkitappelu
kilu: Tamperehan oli ihan sulaa vahaa Nyrkkitappelun edessä. Eipä jäänyt epäselväksi mikä bändi sai aikaan illan suurimman hurmoksen ja kasasi eturivin täyteen naisedustusta, varmaan ihan kauheaa bändin mielestä. Onneksi kundit tulivat pikaisesti tasoittamaan tilannetta keikan edetessä ja biletyspaketti oli sopivan sekaisin nautittavaksi. Taattua energistä menoa ja yhteislaulua. Porukkahan tuntui osaavan jo uudetkin biisit ja keikan lopulla settilistat vietiin käsistä. Yleisö ja bändi lienee samaa mieltä, että tää oli loistava tapa korkata 2016 keikkavuosi.
juoksepoistytto: Tykkäsin vauhdikkaasta meiningistä ja anteeksipyytelemättömästä asenteesta, mutta setin sisältö ei ollut ihan täysin omaan mieleen. Löytyivät sieltä listalta kuitenkin Rikas läski sika ja Mun äiti synnytti mut tänne laittaan paikat paskaksi, pointsit siitä. Mälsä settilista tai ei, oli joka tapauksessa kiva nähdä pitkästä aikaa oikeasti kova tamperelainen bändi.
kilu: Aiemmassa Nyrkkismerkinnässä sössötin jo mm miten setti vaihtelee keikasta toiseen. Mulla on kirjoittamaton kolmesta biisistä koostuva toivelista, jolta ois mukava saada aina edes yksi niiden muutaman settivakion sekaan. Tällä keikalla ei paljoa bingoa huudeltu kun nyt ei ainuttakaan näistä mahtunut mukaan. Paikansin sekalaiset muistiinpanoni ekojen Nyrkkitappelu-keikkojen jälkeen ja siellä todettiin ytimekkäästi "Nyrkkitappelu on coolio." On sitä edelleen ja ehdottomasti täytyy jatkossakin tehdä satunnaisia pistokeikkoja jos vaikka joskus osuis kolme oikein.
Tän tahtin paikat laitettiin paskaksi 21.11.2015:
Teksti-TV 666 juoksepoistytto: Pystyn ymmärtämään miksi ihmiset (kitaristit varmaan erityisesti) tykkäävät tästä bändistä, mutta itseäni ei loputon pörinätiluttelu vain jaksa kiinnostaa millään tasolla. Jos lyriikkaa olisi enemmän niin sitten ehkä jaksaisin keskittyä vähän enemmän, mutta ilman niitä Tekstareiden musa on mulle vain surinaa. Tänä iltana yksi biisi riitti, jonka jälkeen lähdin kotiin nukkumaan. Kun puin takkia päälleni niin hyvin tuohtuneen oloinen kaveri paineli myöskin lappu kourassa narikkaan ja sanoi kovaan ääneen kavereilleen, että "tää bändi on ihan paska!". Kaveri koitti vähän, että no täähän on tämmöistä progea, johon tuohtunut herra edelleen totesi, että paskaa joka tapauksessa. Ei lisättävää.
kilu: Kenties oli mun kiero juoni jättää kamera kotio, niin pystyin tähän vedoten sitten vinkumaan juoksepoistytolle, että jäisi nyt edes muutaman kuvan ottamaan ja ylempää voikin nyt lukea yhden biisin kestoisen mini-Rientoihin raahattu -merkinnän. Tietenkin heti ekana parhainta -tai luoltaantyötävinä pörinää tarjoili liki viisiminuuttinen Kosminen erämaa. Seuraavana vuorossa ollut Tuhatvuotinen harharetki olisi ehkä tässä tapauksessa ollut pehmeämpi lasku blogin anti-surinatterelle, mutta pakko arvostaa että kesti(t) koko ensimmäisen kappaleen ajan kuitenkin niin sai vähän enemmän blogimatskuu <3 Sitä joko on yhtä pörinän kanssa tai sitten se pörinä tulee siitä perämoottorista (ei tekemistä suolikaasujen kanssa) kun haluaa pois maisemista tavalla tai toisella.
kilu jatkaa: Onhan tätä bändiä tullut jo aiemminkin hehkutettua ja sama levy soi edelleen tän keikan jäljiltä. Uuden ulottuvuuden Tekstarimaailmoihin tarjoili tällä kertaa yleisön sekaan ujuttautunut taitavaksi osoittaunut tamburiininsoittaja. Toimi ihmeellisen hyvin! Aikataulut oli Tekstareiden kohdalla päässet jo venymään, mutta ei haitannut tippaakaan. Keikka huipenteui Piritorilta taivaaseen, Sä et tuu enää takaisin koskaan ja Lisää spiidii kappaleiden luomaan surinapörinöiden pyhään kolminaisuuteen. Viimeisimmän aikana tamburiinisoittaja päätyi lavalle asti ja kitaranvarressakin nähtiin viime sävelissä uusi pestistään selkeästi ilahtunut kasvo. Ilo tarttuu, joten tämä oli oikein mainio hyvän mielen lopetus tälle iltaa!
*edit* psst, oltiin paikalla myös seuraavana iltana, clickety click!
behind the scenes mitä kilarointia joudutaan kestämään puolin ja toisin yykaahooveen tiimoilta </3 hi there juoksepoistytto!
Alla alle neljän tunnin yöunet edellisen illan keikkareissun takia ja siitä suoraa laukkaa töiden jälkeen Klubille juuri parahiksi kun Teksti-TV 666 pitäisi aloittaa. Muutaman sanan ehti vaihtaa Teksti-TV:stä mitään tietämättömän kaverin kanssa ja heti varoittelin ettei kannata innostua liikaa sillä levyt on OOP ellei halua tukea jonkun record-flipperin toimintaa. NIIN TOSIAAN. Viimeksi hehkutin miten todellakin ostelen kaiken, mutta karu totuus olikin ettei se nyt ihan noin vain onnistukaan. Ei edes bandcampia, vain spotify ja youtube. Just ne mun all time favourite kanavat kuluttaa musiikkia <3<3. Tuunaan jotkut jäätävät epätoivoisen Tekstari-diggarin DIY cd-r/kasetti-asiat ja kuuntelen sit niitä NIH, just watch this space. Uusintapainos some day...? Edes sitten kun trilogia valmis? pliis?
Mutta sitten sitä pörinää! "Taas vaihteeksi Tampereella" Lost in Musicin missaanneena tämä kelpasi ja olikin ehkä mieluisampaa päästä kuulemaan bändiä toista kertaa eri lavalla mitä tutustumisvaiheessa. Klubilla soundit olivat paremmat ja se sopikin passelisti biisien nyt olleessa pinttyneinä mieleen (moi vaan parit kappaleet repeatilla koko öisen helsinki-tampere bussimatkan). Setin aloitti Piritorilta taivaaseen muistuttaen heti miten paljon tätä bändiä tulee kerralla kuulo- ja näköaistien ahmittavaksi. Ei tästä porukasta saisi julkaista mustavalkeita kuvia, sillä kaikki ne valot ja värit vain korostavat sitä paikoittain kaoottista maailmaa mitä Teksti-TV 666 onnistuu musiikillaan luomaan livetilanteessa. Jopa usein keikoilla häiritsevät savuefektit toivat hillitysti käytettyinä kosmisen erämään just siihen sun ympärille. 3D-keikka!
"Vielä pari biisiä jäljellä" joista se jälkimmäinen oli hitti Sä et tuu enää takaisin koskaan. Jokainen enemmän kuin pari kertaa vuodessa keikalla käyvä tietää sen tilanteen kun tuli katsomaan niitä pääbändejä ja tässä vaiheessa huomaat sen jo ekan biisin aikana vituttamaan alkaneen lämppärin selkeästikin keskustelevan pitäiskö vielä vetää se yks vaikka seuraavan esiintyjän soittoaika jo polttavasti lähestyy. Tekstareilla oli tämä palaveeraus päällä ja silmät toiveikkaasti pullistuineina huutelin lujaa mielessäni "joojoojoojoo!!!" ja SCORE Lisää spiidii se sieltä vielä tuli. Tän kappaleen loppupuolisko on ihan helvetin ahdistava kun muuten Teksti-TV 666:n musan kanssa tuntuu vaan leijuvan jossain ihan toisissa sfääreissä, mutta tässä kaikki kaatuu lopussa niskaan and you are trapped. Mitä mä horisen. Ei tarvetta päihteille, tuu kattoon Teksti-TV 666:ta ja meet ihan tarpeeks sekasin jo ihan vaan siitä musiikista! wheeee...!
Todennäköisesti taas vaihteeks Tampereella kohdataan seuraavan kerrankin vaikka ehdottomasti kiinnostaisi muissakin pitäjissä kävästä tätä pöhinää todistamassa. Tän vuoden mahkujen jäädessä pahasti muiden juttujen jalkoihin bongasin ensi vuoden puolelta yhden keikan joka jo tässä vaiheessa saa hieromaan käsiä tyytyväisenä yhteen. Siihen tosin ikuisuus, joten calm down woman.
*
Seuraavaksi olisi ollut vuorossa spektaakkeli nimeltä Circle. Päädyin siihen tulokseen, että missaan enemmän katsomalla ehkä säkällä yhden kipaleen kuin jos vain lähden tässä vaiheessa jatkamaan iltaa. Olen Circlen kuitenkin jo kertaalleen nähnyt loppuunmyydyn The Scalan lavalla Lontossa kun olivat lämppäämässä ihastuttavaa/ hämmentävää/ parhaimmat facebookpäivitykset omaavaa Old Man Gloomia viime vuonna. Se riittää mulle. Mainostaa vois sen verran että Jussi LehtisalonEktro-records ottaa paraikaa ennakkotilauksia vastaan Old Man Gloomin Lontoon keikan livelevystä. Aika hiton spessua saada tän bändin julkaisua näin edukkaasti ja näytebiiseistä päätellen nauhoitukset ovat onnistunet kerrassaan mainiosti. Jos raskaampi musa maistuu, niin hyvä sauma tutustua ehkä uuteen bändiin ja samalla tukea pienempää levylafkaa. Näytteitä/tilaamislinkki!
Ilta jatkui Vastavirta-klubilla mutta koska tää merkintä lähtikin vähän käsistä niin laitetaan Pispalan ilta ihan omaan pikku pakettiinsa tässä lähipäivinä! -kilu ✌ (hooveilu jatkuu naamakirjassa ja yritys kova myös instassa)
Kerta me molemmat yykaahoovee:laiset oltiin paikalla, tämä merkintä
koostuu kilun teksteistä ja juoksepoistyton ajatukset tulevat julki hänen
ottamiensa kuvien mukana. Eiku menoks!
Suomirock 2015 - Pakkahuone ja Klubi 12.9.2015
Suomirockia lähdettiin kuuntelemaan tasan yhdestä syystä: Pää Kii. Siitä
spektaakkelista tulee ihan oma merkintänsä myöhemmin hyvästä syystä x. Muut illan
bändit olivat sarjaa neverhöörd ja a little bit höörd. Paitsi antikraist-Risto,
joiden rituaalit eivät valitettavasti siunaantuneet illan viimeisiksi.
Illan avasi Klubin puolella mies ja kitara -combo Nicolas
Kivilinna. Paikalle saavuimme n. 10min setin oletetun alkamisajan jälkeen,
sillä aina ei mene kuin elokuvissa. Kiitollista
meininkiä havaittavissa kun samaan aikaan iltamia katsomaan tulee myös kyseisen
artistin listalla ollut henkilö, yykaahoovee paheksuu. Kivilinnan tuotantoa
olimme molemmat kuunnelleet ihan vain pintaraapaisuin verran. Klubille oli
kuitenkin kasaantunut porukkaa, joista osa selvästikin tunsi kappaleita jo
ennakkoon. Kivilinna oli oiva aloitus illalle lämpimänhenkisen musiikin ja artistin
helposti lähestyttävän hymyilevän olemuksen johdosta.
Parille biisille lisäpuhtia toi saksofonisti/ukuleletaituri,
sukunimi meni ohi, Pyry. Ilmeisesti
uuttakin matskua oli mukana. Setin toiseksi viimeisenä kuultiin Kapteeni Kirk, jolloin
yleisö laitettiin laulamaan mukana. Vika
sammakkobiiisi oli myös mukaansatempaava ja ihan kiva, mutta omalla kohdalla se
yhteislauluhetki meni jo ohi. Edellä mainittu tai Kirk olisivat varmasti toimineet
paremmin setissä sijoiteltuna hieman erilleen toisistaan. Omaa keikkakalenteria
vilkaisemalla meikän ja Kivilinnan tiet kohtanevat jälleen marraskuussa, lopullinen
tuomio langettakoon silloin.
"Symppis! Kapteeni Kirk, vähän Eino Leinoa ja söpsä koirabiisi. Oikein hyväntuulinen keikka."
Mies ja kitara linjalla jatkettiin. Täällähän tosin piti
olla Jukka & Jytämimmit, joiden settiä Pää Kiin ohella odotin eniten, mutta
aina ei mene kuin onnellisen lopun omaavissa elokuvissa. Jukka & Jytämimmit tuli nähtyä kerran ilmaiskeikalla
Telakalla. Näkemisen voi toki kyseenalaistaa sillä todellisuudessahan istuin
seurueeni kanssa pöydän ääressä tupaten täyteen tulleessa keikkapaikassa ja
näkökentässä vain muiden selkämykset ja pebat. ”No Turun klubilla uusiks
viikonloppuna” Jukka & Jytämimmit peruivat sairastapauksen vuoksi. ”No
sitten Suomirock-iltamissa” Jukka & Jytämimmit hajosivat. Kuulosti kyllä
hyvältä! Kannattaa siis aina lähteä katsomaan keikkaa jos bändi yhtään
kiinnostaa ja mahdollisuus on, sillä toista tilaisuutta ei aina välttämättä
tule.
Lavalla oli nyt Jukka Nousiainen soolo. Siinä missä Nicolas Kivilinna soitti selkä
suorana tiensä ihmisten sydämiin tai ainakin yritti, Nousiainen saapui lavalle
vanhan Nokian puhelimen ja muistiinpanolappusten kanssa tarjoillen
musiikillisen sanomansa istualtaan esiintyen. Yleisöstä suuri osa oli jo
selvästikin voitettu puolelle, sillä lavan edusta oli täyttynyt faneista jo
ennen h-hetkeä. Nousiaisen koko
olemuksesta huokui, että lavalla on nyt artisti vailla tarpeetonta
egomaniac pönötystä. Varmasti aiheutti joillekin hieman hämmennystä mikä ihme hippi
siellä kitaraa soitteli kaikkien näiden palvovien katseiden kohteena ja ei
varmasti selkeytynytkään jokaiselle illan aikana. Google auttaa selvittämään
Nousiaisen meriitit suomalaisen musiikin maailmassa. En minäkään ole jatkossa
kilpailemassa niistä eturivipaikoista, mutta se oli selvää miten Nousiaiselle
musiikki todellakin on se juttu, eikä tekotaiteellista väkisin väännettyä
paskaa. Setissä kuului pari Jytämimmit kipalettakin.
"Tykkäsin eniten hauskoista välispiikeistä. Muuten en oikein tajunnut jutun viehätystä."
"Ehkä Jytämimmien kanssa homma olisi uponnut paremmin."
Pakkahuone ja kovasti odottamani Teksti-TV 666 kutsuivat
seuraavaksi. Jotta Pakkahuoneen lava ei vain näyttäisi autiolta, myös Joni
Ekman liittyi kitarasankareiden sakeaan joukkoon joidenkin kappaleiden ajaksi.
Settilistasta ei mitään käryä a) tuotanto kun ei tuttua b) kappaleiden
sulautuessa yhteen aikas saumattomasti. Hyvää musiikkia hytkyä mukana ja bändi
lunastikin omat odotukseni. Hei tyypit, myitte juuri pari levyä! Siis heti kun
jossain osuu kohdalle ja rahatilanne vain sallii.
Ainoa asia mikä jäi keikasta harmittamaan oli se, miten rumpali ei pitänyt joka välissä yllä, kuinka sen nyt sanoisi,
tuntosarvikoreografiaansa. Ehti jo innostua kun alkupäässä aina ennen kappaleiden
alkua tuntosarvet (suomeksi rumpukapulat) olivat pystyssä ennen surinamenojen
alkua. Musiikkia voisi kuvailla eteenpäin mönkiväksi tuhatjalkaiseksi tai vastaavasi
ötökäksi, joten pettymys oli suuri kun nämä tärkeät ruuminosat eivät olleetkaan aina
paikallaan. Onneksi loppupäässä sarvet tulivat vielä kertaalleen esiin kera
vihreän valaistuksen, joten setti päättyi sopivan sekopäisissä merkeissä. Alleviivattakoon Teksti-TV 666:den luomaa tunnelmaa tällä överimuokkaamallani kuvalla ft Joni Ekman.
"Pörinää. Lisää pörinää."
Klubi kutsui jälleen ja lavalla Hopeajärvi. Hopejärven
sointuja tuli kuunneltua levyllinen ennakkoon ja ihan mielenkiinnolla kohti
keikkaa mentiinkin, mutta jotain tapahtui ja kiinnostus lopahti. Ehkä innostus
seuraavaa esiintyjää kohden otti liiaksi vallan keskittymiskyvyn herpaantuessa. Jossain laulettiin pelikaaneista ja kiva pelikaanipaita bändillä. Koko
settiä ei jaksanut olla klubin puolella. Siinäpä se.
"Tästä oli aika isot odotukset levyversioiden perusteella, mutta mutta... Eeehh?"
Pakkahuoneen puolelle oli myös pystytetty muutamat
myyntipisteet; paitoja, lehtiä, musiikkia ja kirjoja ym. Levyjä olisikin
tarttunut mukaan aivan liikaa sen hetkiseen budjettiin nähden, joten onneksi
muut ehtivät ostella ne pahimmat pois ennen sortumista. Houkutusten lisäksi tässä pisteessä
tarjoiltiin illan kauhunäytelmä kun sain todistaa miten huolettomasti
myyntipisteessä touhunnut henkilö käytti vinyylilevyjä kirjoitusalustoina
kuulakärkikynällä jotain söhertäessään. Hyvä että happi kulki! Kansiin voi
jäädä painaumia! Note to self, älä ikinä huoli päällimmäistä kopiota
vastaavissa tilanteissa.
IIIK! Pää Kii = JEEE! Uusii paitoja, uuh! Keikasta siis oma merkintä tuloillaan, todellakin
pysy kuulolla, minua ainakin kiinnostaa mitä sieltä on juoksepoistyton
kynäilemänä luvassa! heh heh.
Sitten kävikin niin, että oli ollut vähän liian kivaa
ja iltaa ei halunnut latistaa Riston avulla vaikka viimeinen esiintyjä, Lasten
Hautausmaa oli sitä kiinnostavinta kastia. Välissä olisi toki vielä ollut
täysin tutustumisen ulkopuolelle jäänyt (sori!) Saijaa Saijaa. Väsy vain alkoi painaa
pitkän työpäivän jälkeen, joten tässä vaiheessa totesimme parhaimmaksi ratkaisuksi
suksia vällyjen väliin ja päättä ilta on a high note. Saimmehan jo mitä halusimmekin. Lasten
Hautausmaa, until next time! Ja ehkä se Ristokin tulee joskus kohdattua... - kilu ✌ & seurana +kuvaajana juoksepoistytto yykaahoovee feisbuuk / instagram
Kiitti järjestäjät ja bändit! pusi pusi: Nicolas Kivilinna Jukka Nousiainen Teksti-TV 666 Hopeajärvi
