tiistai 20. syyskuuta 2016

Äiti hei! Mua Kuopio kutsui

Elämä on Punk vol. 18 @  Kaivuri Pub, Kuopio 10.9.2016
Keikkapaikka Kaivuri Pub oli mulle täysin uusi tuttavuus ja ihan eri suunnalla Kuopiota missä olin ikuna käynytkään, eli paljon kaivattua vaihtelua Tre-Hki-Tre akselilla ravaamiseen. Perillä odotti tervetullut vastaanotto, vaikka ensin paikasta ehtikin iskeä "apua ahdistus" -vibat. Onneksi olin väärässä. Elämä on Punk pippaloihin saapunut porukka oli aikas huikeaa. Koko reissun ainoa kännisössääjä löytyi vasta Kampin terminaalista hetki ennen Tampereen bussin lähtöä...kuinkas muutenkaan.

MOONSHINE MOJO
Sikarilaatikko-kitaroilla taiteileva duo, joka tälle keikalle oli saanut vahvistusta rumpalistakin. Hyvä valinta illan ekaksi rauhallisemman, mutta kuitenkin rytmikkään bluesmusan takia. Kun aloitettiin hieman iisimmin, bändi sai luotua tillan tosi lämminhenkisen tunnelman. Juuri sellaista musiikkia mikä kantautuessa ulkopuolelle asti herättää mielenkiinnon ja saisi astumaan sisälle. Yhden kappaleen verran tutustuin ennakkoon ja jo silloin laulajan matala ääni miellytti kovasti. Livenä laulaja-kitaristin habituksesta tuli hieman mieleen Jukka Nousiainen aina sikin sokin lattialla olevia papereita myöten. Tulkinnassa ei nyt vielä päästy Nousiaisen tasolle, mutta tuskin siihen pyrittiinkään. Moonshine Mojo soitti noin nelisenkymmentä minuuttia joiden aikana mm yksi biisi sai ensiesityksensä, jotkut ottivat hieman tanssiaskelia ja vikan biisin aikana tasaisesti lisääntynyt yleisömäärä taputti mukana tahtia. Tästä oli hyvä jatkaa.

RATKAISU
Paikallinen, kovaääninen "pitäiskö viimein opetella soittamaan" trio joka nyt sit toi tapetille sitä punkkia. Lyhkäsiä biisejä, jotka sai porukan bailaamaan. Tässä vaiheessa katselin epäuskoisena seinällä ollutta kelloa joka ei näyttänyt edes kymmentä ja Kuopiossa oli jo näin kova meininki päällä. Ratkaisun setti loppui ehkä liiankin äkkiä sillä aina näin suoraviivaista paukutusta olisi mielellään kuunnellut vielä enemmänkin. Tervetuloa Kuopioon niminen biisi päätti keikan ja ajattelin mielessäni että kiitos vain heh. "Ei osata soittaa" en kommentoi tuohon mitään, mutta kun ideaa löytyy ja ne toteutetaan tarpeeksi ääneekkäästi niin sillä kombolla pärjää jo ihan hyvin. Mielelläni näkisin uudestaankin.

TERVE HULLUUUS
Ratkaisun aikana sain vain arpoa kumpikohan näistä kahdesta siinä soitteli, joten pointist heti siitä että bändi esitteli itsensä. Ilmeisen moni paikalla olleista löysi teksteistä paljon samastumisen kohteita, sillä pääesiintyjää lukuunottamatta Terve Hulluus sai riehakkaimman vastaanoton. Kappaleiden maailmoista tuli hieman mieleen Häiriköt, eli jos kyseisestä bändistä pitää tämäkin saattoi toimia. Setissä oli ilmeisesti kovereitakin joukossa, ainakin Hävityksen nimi mainittiin. Uuden biisin aikana sanat jäi hieman matkan varrelle, mutta mitäs pienistä eikä tuntunut yleisö ainakaan haittaavan. Mukavaa, että monille maistui. Mun kohdalla ei juurikaan herättänyt tunteita suuntaan eikä toiseen. Olisihan se ollutkin aika ihme jos 5/5 esiintyjistä olisi tarjoillut sellaista settiä mitä voisi käydä katselemassa toistekin.

GENERALS


Suosikki vetojuhta! Tarkoittaen, että madaltaa huomattavasti kynnystä lähteä keikalle jos mukana Generals. Viime kerrasta oli vain pari viikkoa aikaa ja samaan tuttuun tyyliin täälläkin hoidettiin homma nopeeta kotio. Tasaisen laadukkaita keikkoja bändiltä so far siis nähnyt, että ei nyt järkeä toistaa Lepakkomiehen keikan hehkutuksia. Yleisö oli alkuun ehkä inasen ujompi Generalsin aloittaessa vrt miten muut bändit sai heti porukkaa lähemmäksi lavaa, mutta huom vain alkuun. Ainahan voisin toki vinkua siitä, miten settiin saisi änkeä mun puolesta vielä pari biisiä lisää Pissing In Cereals levyltä sillä toi levy vaan nyt on ihan must listen (+must have!) jos minkään sortin punk-musiikki maistuu. Kova livebändi. Piste.

KIVESVETO GO GO

Äiti hei mua saatana kutsuu - tuo illan kulutetuin lausahdus, joka alkoi elämään jo ennen kuin bändiä näkyi edes lavalla. Mulle tää oli vasta toinen kerta kun Kivesveto Go Go:n keikalla olin, joten en tiedä kuuluuko tuon mainitun lainin sitkeä huuteleminen joka ikiseen väliin vain asiaan? Tavastian keikallahan Äiti Hei korkkasi koko setin vesittäen soidinkutsut heti alkuunsa. Nyt oli bändin turha yrittää vihjata maltin olevan valttia sillä shaatana kutsuuuh. Ihan täysin ei mene jakeluun miksi sitä heti kaipaillaan kun kolme kovaa Psykoosi syvenee, Tajuutsä jätkä? ja Las Vegas tuli heti alkuun eikä Kivareilta taida nyt mitään varsinaista slovaria löytyäkään. Älkööt siis olkoot huolissanne ken tulitte paikalle pogoon, kyl maar oikea orkesteri oli nyt asialla. Tarttuvat kertsit Ankee kesä tytöt syö jäätelöööö ja kaiken kaikkiaan hyvin kasattu settilista piti tunnelmaa yllä aina siihen liki loppuspektaakkeliinkin asti kun viimein Äiti Hei:n aika koitti ja äänekkäimmät pääsivät kipuamaan lavalle antamaan osan itsestään kertosäkeen aikana.

Listan viimeiseinä kappaleena kuultoom Taulasalo, jolla kunnioitettiin saman päivän aamuna menehtyneen kouvolalaisen pesäpallolegendan Pekka Taulasalon muistoa. Oikein hieno ele bändiltä. Kuopio kuitenkin ilmaisi haluavansa lisää ja ainakin 20 denierii vielä piti huolen että kaikilla oli vielä kivaa. Tai ainakin melkein kaikilla. Jossain välissä settiä yleisön joukosta oltiin bongattu henkilö, joka vaikutti paikan päälle raahatulta ja bändin puolelta tuli lupaus tarjota kalja keikan jälkeen mielipahaa paikkaamaan. Tarina ei kerro tartuttiinko tarjoukseen, mutta jälleen oikein huomaavaista. Kahden kerran perusteella Kivesveto Go Go:n keikoille täytyy jatkossakin hakeutua, on ollut tosi letkee meininki!
Kotimatka alkoi aamukolmelta ja päättyi puolilta päivin. Mikäli Elämä on Punk vol. [#] esiintyjien joukosta löytyy jatkossa edes yksi omien suosikkien joukkoon kuuluva, niin kyllä olisin ihan heti valmis roudaan samat reitit uusiksi. Seuraavalla kertaa en ehkä edes eksyisi matkalla keikkapaikalle kuten nyt kävi, terkuin surkein kartanlukija ever.
-kilu ✌ //YYKAAHOOVEE

Oli siistii, kiitos:
+tapahtuman järkkääjät, yleisö, ym!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti