Shopping mall hardcore

You won't like Raised Fist live - said no one ever.
Well...

Raised Fist @ Pakkahuone, 18.12.2015
I arrived to the venue just in time for Raised Fist to start. Bummed I had zero chance to catch the supports as Engel would have been a new acquaintance and Tryer seems to get better each time. Flashing lights, band enters the stage and the gig begins. I think Flow was 3rd one and it just kinda went past. By the 4th song I had to find my friend who has seen Raised Fist years back. "Is this seriously this ..lame?" and my friend told with disbelieving look in her eyes that she was just saying the same thing. What an absolute let down. What made it worse was all the talking. I get it when it's the last show on tour and band wants to give credit to the crew that makes sure the show goes on. That's totally understandable but what a difference it would have made had that been the only longer speech of the night, but no. All the repeating of Koskenkorva etc crowd pleasing chitter-chatter "Sorry Helsinki but Tampere is better." made it clear to me I'm not the target audience of this night and the few devil's horns raised by members of the crowd reassured me of this. 14-year-old me would have been stoked over this more of a alt/nu-metal sorta gig than what the old fart that I'm now was. Thirty minute mark and it seriously felt like 1/4 of the set was just talking. Something is not right when in these settings Dixie Chicks document called Shut up and sing pops in mind. To me the members of the band don't exactly look like they would need those mid set speeches as a break to catch some breath. Was there some equipment tuning? If so I'd suggest re-thinking the setlist order as this was as far from flow as it could be.

I really, REALLY wanted to like this show and be as mind blown about it as I had heard and read from several others who've seen them before. Not only cos I paid that 30€ that now truly feels like it went to waste but because I do enjoy their records, especially From The North. Hot damn I've been playing that a lot and my wishlist setlist would have included way more songs from it. Because Raised Fist has good songs, I kept waiting and waiting when the live would HIT me like most of the people there. Man and Earth yesss.. or no. In Circles oh yeah now....or not. It was like waiting a cake to rise but nothing happens and when you take it out the oven it's just a limp blob looking nothing like pictured. This gig felt too rehearsed and polished. Best described as shopping mall hardcore, easy access with the catchy choruses for those that don't actually listen to any (other)hardcore bands. I'm not an expert though. I say this with all the respect and without taking anything away from the years the band has been around working hard "from the club to the squat / you people choose the spot" building their career. I much rather have this type of music fill venues this size and be played on radio than some auto-tuned crap where quirky looks of the artists mean more than the actual songs. Pakkahuone is not the most ideal venue to check out a band for the first time either. More intimate setting would've most likely distracted from all that "shopping mall" vibe. When Rise Against announced the shows with RF in relatively smallish venues in Italy, I was looking into flights and travel plans until turned out it would not be possible at that time. Had that worked out I have a feeling the tone of  that gig report maybe would have been quite different.

What definitely made the gig better was to see how great majority of the crowd were having an absolute blast! Shout-out to that one dedicated crowd-surfer dude. All the smiles in the cloakroom queue too. I bet there's been several social media updates how this was the best gig evaaah. I guess I was six....eight years too late to hop on this board? Or just spoiled rotten with so many quality gigs that local bands have played lately. Or because I'm more of a casual listener of the band and don't know any of the records by heart? Who knows. There's absolutely no reason for me to feel nostalgic about Raised Fist but it felt like nostalgia was my justification for being there.

With this gig Raised Fist scores number one position on the biggest live let downs of 2015 (or actually as far as my memory serves at the moment) because my expectations where sky high and like mentioned before, they have good records. Such a shame, cos they are so frequent visitors in Finland. I guess next time I'll see them it will be at some Finnish festival. Now I just wish I would have got off earlier from work to catch the two other bands to even out the financial loss, either that or got asked for ID cos then my night would have ended at the door and I would have walked back home annoyed but left with the illusion of a siiiiiick live band called Raised Fist.

-kilu ✌ let's face it // @yykaahoovee

cheerio;

Raised Fist

Ei mitään tyttörukkia

SOFA @ Ateneum-klubi 4.12.2015

Kiinnostuin tästä parivaljakosta joskus loppukesästä ja nyt sain vihdoinkin raahattua itseni keikalle, jes! Keikkapaikkana toimi Ateneumin taidemuseon kahvila, joka ei ole ehkä se ensimmäinen mieleen pompsahtava mesta kun Helsingin tarjontaa ajattelee. Saavuin paikalle vasta varttia ennen showtimea ja silloin salissa oli lisäkseni ehkä kymmenen ihmistä, joten en voinut olla ajattelematta että kuinkakohan vaivaannuttavaa tästä tulee, heh. Museon puolelta onneksi valui kahvioon vielä ihan kiitettävästi lisää porukkaa ja kolkko sali sai kivasti eloa ja täytettä.

Olen luukuttanut SOFAn biisejä YouTubesta syksyn mittaan, mutta livemenosta ei ollut ennakkoon oikeastaan mitään tietoa. Oletin näkeväni energistä menoa ja sitä sieltä sitten todella tuli! Keikan alku oli koreografian puolesta selvästi suunnitelluin ja se itse asiassa vähän yllättikin. Siitä eteenpäin mentiin kuitenkin spontaanisti ympäri kahvilaa pyörien. Illan omiin suosikkihetkiin kuuluivat biisit Tyttörukka ja erityisesti lempparini Kerää Ittes. Muutenkin oli siistiä, että setistä ei pahemmin löytynyt mitään hempeilybiisejä vaan tempo pysyi nopeana alusta loppuun. Itselle tuntemattomiakin biisejä tuli pari kipaletta ja mietin vain miten mahtavaa olisi saada tältä(kin!) poppoolta jotain fyysistä tallennetta omaan levyhyllyyn.

Ensimmäinen kosketukseni duoon oli taannoin joku artikkeli, jonka otsikossa kyseltiin että mahtaiskos SOFA olla uusi PMMP. No, myönnän itsekin klikanneeni jutun auki osittain tuon PMMP-maininnan takia, mutta kyllä tällä keikalla viimeistään tuli selväksi, että SOFAlla on ihan oma juttu. Sellainen, että mennään eteenpäin keskari pystyssä ja käsitellään vähän vaikeitakin asioita, mutta kuitenkin hyvällä fiiliksellä ja terveellä itseironialla. Toivottavasti SOFAsta aletaan siis pian puhua ihan omana itsenäisenä kokonaisuutenaan ilman mitään sen kummempia mainintoja tuosta toisesta bändistä.

Tykkäsin likkojen meiningistä aivan älyttömästi ja sen takia olisinkin toivonut, että illan venue olisi noussut samalle levelille. Ateneum on varmasti tosi passeli paikka akkarikeikoille ja tunnelmoinnille, mutta energisen räppikeikan miljööksi ihan kamala. Tila oli museotyyliin aika korkea mikä johti tietty siihen, että huoneessa kaikui. Soundit puuroutuivat sen takia välillä aika pahasti ja äänimaisema oli ylipäätään tosi kumiseva. En tiedä olenko vaan jotenkin tosi herkkis, mutta jos päässä kumisee läpi koko keikan, niin ei kiva.

SOFA on rakkautta ja livemenoa pitää todellakin päästä todistamaan uudestaan, mutta mielellään jossain perinteisemmässä ja ei niin helvetin jäykässä keikkapaikassa. Ateneumiin menen jatkossa vain ja ainoastaan tauluja pällistelemään.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk + instagrrr!

Lämppäribisnes vol. 5: LEO ja Teppo Vapaus Pohja-klubilla 28.11.2015

Jälleen kerran olin mestoilla, koska Tiisu. Siihen liittyvää höpötystä löytyy täältä!

Mietin Helsinkiin busseillessani, että mihinköhän hipsteriluolaan sitä oikein ollaan menossa. Välillä sitä jää aina kiinni omista ennakkoluuloistaan, sillä Pohja-klubi osoittautui loppujen lopuksi tosi lämpimäksi ja sydämelliseksi paikaksi lievästi hämäräperäisestä sijainnistaan huolimatta. Emme ehtineet kauaa paikalla hillua, kun meidät tultiin melkeinpä kädestä pitäen hakemaan pikkujoulupurtavien ääreen ja käskettiin painokkaasti syömään (kun pöydässä on kolmea eri juustoa niin ei tartte kyllä kahdesti käskeä!). Aikamoista.

LEO

Ensimmäisenä lavalle astui Leo. Muutaman biisin olen jo kuopatun Face Of Godin repertuaarista joskus kuullut, joten kaverin historia on jossain määrin tuttu. Soolomatsku poikkeaa kuitenkin Face Of Godin tuotannosta aika tavalla, joten käytännössä kyseessä oli mulle täysin uusi tuttavuus ja uudet biisit. Se on aina siistiä, kun saa yllättyä positiivisesti. Nämä artisti&kitara-hommat ovat itselleni vähän vaikeita, koska kaikki tuppaavat usein kuulostamaan omiin korviini liian samankaltaisilta ja siksi jaksan harvoin innostua. Tässä tyypissä ja meiningissä oli kuitenkin sitä jotain!

Harvemmin on niin mukavaa hytkyä ja heilua itselle täysin tuntemattomien biisien tahdissa kuin tällä keikalla oli. Haluaisin kovasti marssia kauppaan ostamaan levyllisen tätä kamaa, mutta se ei valitettavasti ole vielä mahdollista. Jospa ei kuitenkaan kauhean kauaa tarvitsisi odottaa?
Keikan aikana kaverin kanssa käyty lyhyt ja ytimekäs keskustelu tiivistää homman aika hyvin:

"Täähän on oikeestaan ihan tosi hyvä."
"Ja aika söpö."

Teppo Vapaus

Seuraavaksi vuorossa oli Teppo Vapaus. Tähän väliin on pakko heittää lyhyt historiikki. Kävimme blogin toisen puoliskon kanssa aikoinaan aktiivisesti Maj Karman keikoilla ja Teppo tulikin meille sitten tutuksi niihin aikoihin kun Karman kuolonkorina alkoi. Yritimme myös innostua Herra Ylpön ja Ihmisten hommista ja siinä sivussa todistimme myös muutamat Vapaus-gigsit, mutta se yritys kuitenkin kuivui kokoon hyvin nopeasti. Elin Tepon tekemisien suhteen lähes täydellisessä pimennossa parin vuoden ajan, kunnes eksyin muutama kuukausi sitten ensimmäiselle Tiisukeikalleni Tampereen Klubille. Teppo oli siellä lämppärin roolissa ja koin melko intensiivisen déjà vu -hetken setin alkaessa samalla biisillä kuin keväällä 2012, jolloin hän lämmitteli Ihmisiä samaisessa mestassa.

Seuraa mielipide: en ole koskaan erityisesti pitänyt Teppo Vapauden musiikista. En silloin vuosia sitten eikä mieli ole juurikaan siitä muuttunut. Joskus vaan tulee vastaan semmoista musaa, jota kuullessani lähtisin mielummin keikan ajaksi ulos röökille vaikka en edes polta. Mitään sen kummempaa syväanalyysia en osaa asian tiimoilta antaa ja kyllähän kaikki tietää mitä mielipiteistä sanotaan...

Nyt kun olen syksyn mittaan taas herran menoa vähän tiiviimmin seuraillut, niin kannattajia hänelle on kyllä kertynyt. Se näkyi selvästi Pohja-klubin keikalla, sillä porukka taisi yltyä illan äänekkäimpään yhteislauluun (tai huutoon, heh) Runoilija ulos!-sinkkubiisin aikana. Innostusta ja kannustusta riitti muutenkin läpi koko keikan, ja hyvä niin. Keikkakaverini todisti Vapaus-meininkiä livenä ensimmäistä kertaa ja kuulemma boogie oli mieleistä. Itseltäni jutun hienous menee kuitenkin edelleen ohi niin että viheltää, ei mahda mitään. Teppoa voisi kai kuvailla ennemminkin tulkitsijaksi kuin laulajaksi ja omat preferenssini ovat vahvasti kallellaan jälkimmäisen suuntaan. Myös Vesa-Matti Loiri on kuulemma tulkitsija ja meitsi on kyllä lännen nopein kanavanvaihtaja kun sitä ölinää jostain tuutista tulee. Mulla on siis selvästi joku tulkitsijavamma.

Vaikka musapuoli ei juuri herätä ihastusta, niin tyypin kirjalliset tuotokset uppoavat kuin kuuma veitsi voihin. Herra Ylpön Sydämen ahmaisin aikoinaan yhdessä illassa ja Soundista löytyviä juttuja lueskelen mielelläni. Jännä miten yksi asia toimii, mutta toinen ei. Kukaan ei kyllä voi yrityksen puutteesta mua soimata, sillä Tepon soolokeikkoja on tullut aikojen saatossa nähtyä about kymmenkunta ja yksi bändikeikkakin tänä syksynä Porin Montussa. Onneksi maailmassa tuntuu olevan monia muita otuksia, jotka tajuavat tämän jutun niin meikäläinen voi kilaroida rauhassa jossain muualla.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk + instagram

Lämppäribisnes vol. 4: New Deadline, The Splits @ Jäähalli, Helsinki 16.10.2015

mainboogie: Rise Against

Pitkin eurooppaa Rise Againstia tällä kiertueella lämppäsivät esim Refused, Raised Fist, Berri Txarrak sekä Great Collapse -enemmän tai vähemmän yhdessä ja erikseen. Suomi on usein oma pieni lumihiutaleensa sillä tännehän ei aina ns. normilämppärit noin vain tulekaan mukana. Näissä tilanteissa Rise Against saa listan paikallisista bändeistä, joiden joukkiosta sitten valitsevat mieluisensa. Toki aina välillä jos joku awesome person on sattunut ojentamaan jonkun todella kovan levyn Risen Timpalle niin sitten valinta voi osua myös listan ulkopuolelle. Esimerkiksi Rise Againstin ensimmäisellä Suomen keikalla vuonna 2009, heh heh. En tietty tän jäähallikeikan kohdalla voi 100% varmuudella sanoa bändivalintojen menneen mainitsemani kaavan mukaan, mutta ainakin aiemmin tuo on ollut bändillä käytäntönä ja kun tätä lämppärikaksikkoa kuuntelee, niin helposti tämän uskoisi.

NEW DEADLINE
Bändin facebookin perusteella New Deadline tuntui olevan tästä tilaisuudesta erittäin mielissään, päästessään soittamaan ilmeisesti yhden suosikeistaan kanssa. New Deadline oli mulle uusi nimi ja oli yllättävää huomata miten isojakin keikkoja heillä oli jo takanaan. Lähinnä siis juuri lämppärislotteja, mutta myös omia kiertueita Suomen ulkopuolellakin paraikaa tai tuloillaan. Toki jo noiden soittokumppaneiden perusteella osasin ennakoida ettei tää tuu olemaan mun juttu. Kuuntelin uusimman levyn läpi ja jep, varmasti uppoaisi kuin voisilmä aamupuuroon uudemman virran Rise Against faneille.

muokkailtu New Deadlinen "Abraham" musavideosta kaapatuista kuvista

Oletin New Deadlinen olevan se päälämppäri, mutta olikin kiva että aloittivat illan, no offence. Jotain oli jäänyt levyn kuuntelemisesta kuitenkin mieleen kun yhden biisin tunnistin illan aikana. Keikka itsessään ei yllättänyt mihinkään suuntaan. Iloisen oloisia jätkiä lavalla ottaen haltuun sen 25min soittoajan mitä heille suotiin. Siinähän ne kappaleet suhahtivat sisään ja ulos ilman että kiinnosti edes tietää mistä lauleskelivat. Harmitonta menoa. Havaittavissa kuitenkin vähän kansainvälisempää otetta hommassa ja varmaan niittävät enemmän arvostusta Suomen rajojen ulkopuolella. Tämmöinen meno varmaan toimii Saksassa aika hyvin? Samu Haberin jalanjälissä. Kaikkea hyvää heille!

THE SPLITS
Tälle porukalle tämä keikka tuntui olevan aika "mitä helvettiä+hymiö" -osastoa tarjoten varmasti hyvät naurut. Rise Againstin kuunteluprosentti varmaan kauniin soikea nolla bändin jäsenistön joukossa. Jos mentäisiin Risen uran alkuvuosiin, sillon tämä match tuskin olisi herättänyt samanlaisia reaktioita. Mutta nyt oltiin Jäähalilla ja itsekin ihmettelin miksi.

Olisi pitänyt kysyä keikalla mun takana olleilta, josko he olisivat halunneet tulla vieraileviksi tähdiksi tätä merkintää kirjoittamaan, sillä heillä riitti kommentoitavaa kaikkeen olennaiseen. Valikoituja paloja: heitot parrakkaasta naisesta kun oli tullut huijattu olo, kerta lavalla piti olla vain naisenergiaa, outo bassokaappi, miten jokaisessa punk-bändissä jollain lukee paidassa bitch ja sekin oli pistetty merkillem että jonkun housuissa oli reikä samassa kohtaa mitä edeltäneen bändin samaa instrumenttia soittavalla. Onneksi olivat sentään hiljaa itse keikan aikana.

juu ei ollu mitään kameraa mukana tällä keikalla ps. molemmat 7" very good shit.

Keikka! No sehän alkoi Rotten Me:llä joka on levyn avausraitanakin helevetin kova! Ehdin jo hetken fiilistellä sitä tilaa mikä mulla oli ekan bändin aikana, mutta odotettavasti joku siihen ujuttautui viereen, joten omapa oli ongelmansa kun joutui kestämään mun yhden hengen sheikkausta keikan aikana. Tykkäsin tästä keikasta todella paljon ja jos olisin vielä pari kappaletta saanut lisätä mukaan niin You Don't Get My Love ja Broken Arrow olisivat olleet ihan top notch. Keikan päätösbiisi taisi olla (kiva koittaa liki pari kk jälkikäteen muistella näitä oops) pähee Don't Fear. "Encore!" -huuto kantautui katsomosta ja jos oikein muistan bändin huutaneen takaisin "Hyvä Seppo!" (nimi muutettu) niin taisi olla sama tyyppi kyseessä kelle annoin voittamani katsomolipun. Oikeaan osoitteeseen siis meni jos näin, woop woop.

Mutta mikä sai porukan kaivelemaan puhelimiensa kameroita esiin The Splitsin aikana? Siis kyllähän nyt herra jestas kun jäähallin kokoisessa paikassa ollaan niin jotain pyroja tai pauketta pitää jostain tuutista tulla. Ensin mainittua tarjoili omalla DIY-tyylillään bändin rumpali laittaessaan symbaalit liekehtimään, eikä vain kertaalleen! Yleisö taisikin jäädä aina odottamaan tätä spektaakkelia, sen verran heräilyä oli  muutoin aika perus "odotamme vain pääbändiä" -yleisössä havaittavissa. Peukku ja pisteet huumori- sekä tilannetajusta bändille! Harmittelin jälkikäteen lyhyttä soittoaikaa useamman The Splits keikan nähneelle tutulle joka totesi että ainahan niillä on suht lyhyt setti. Tämä toimi mun ekana The Splits livekokemuksena tän vuoden aiempien tilaisuuksien jäädessä aina työvuorojen jalkoihin. Oli kivaa! Ens kertaa odotellessa.

-kilu ✌ hoovee fb / insta

kiitti:

New Deadline / The Splits

Turned out a punk // VV:llä Sheer Mag, The Achtungs & Generals

26.11. Tännepä siis suoraan Teksti-TV 666 sulosointujen jälkeen."Keikat alkaa arkisin klo 21:00" no ei muuten ala, joten varmalla luotolla uskalsi vielä hetkesi jäädä jutustelemaan Klubille ennen Vastikselle suuntaamista. Kaikki muutkin tuntuvat tämän soittoaikojen paikkansapitämättömyyden tietävän ja ehkä siinä se ongelman ydin piilekin. Olisi kyllä todella luksusta jos soitot oikeasti alkaisivat kuten keikkapaikkojen sivuilla kerrotaan, etenkin jos saapuu paikalle kauempaa. Juoksepoistytto voisi avautua tästä(kin) aiheesta hiljattaisten kokemusten perusteella.

Generals

Sano joku punkrock bändi? Sanoisin Generals. Just sopivan räkästä ja rouheeta. Ekaa kertaa näin livenä. Näillä kuulemma kova kasettijulkasu ja en kyllä yhtään kyseenalaista tätä statementtia keikalla kuulluun perusteella. Olin erittäin tyytyväinen päätökseeni skipata Circle kokonaan, sillä en olisi halunnut missata biisiäkään. Hyvää kannatti odottaa. Ainoa miinus(?).Tällasta musaa kuunnellessa ja katsellessa tulee pohdittua kuulostaisiko tämä vieläkin paremmalta, jos poikkeaisi vesilinjalta. Kohta aukee korkki tätä menoo, äkkiä jollekin iisimmälle keikalle!

The Achtungs - ei sen iisimpi.
Kertooko väsymyksestä kun bändin soundchekkaa "Testaillaan, testaillaan" ja olin aidosti hämmentynyt kun olin olettanut poppoon vetävän in english ja nyt sit keikka alkoi ihme laivalallatuksella. Tässä oli mukana mukavan häiriintynyttä vibaa ja Joni Ekmanista kuoriutui ajoittain aika pelottavia piirteitä omaava front man, Venom -paita varmasti harkittu.

Kappaleiden joukosta erottui edukseen etenkin se missä laulettiin suffer jotain. Tätä jäi kaipailemaan siinä määrin lisää, että seuraavan levykauppavierailun yhteydessä The Achtungs - Welcome to Hell lähti muiden ostosten mukana kohti rakastavaa kotia. Kansien alta paljastui yllätyksekseni sesonkiin sopiva JOULUN PUNAINEN levyskä. Tämä suffering-biisi eli Make you feel ei ollutkaan tällä julkaisulla vaan Lies Again EP;llä. *Sensuroitua mutinaa* jos sekin out of print. Tänä vuonna julkaistu Welcome to Hell on äkäinen ja nopee. Tarttuvia, mukaansatempaavia biisejä = pants off, dance on! Täytyy muistaa laittaa sälekaihtimet aina kiinni ennen kuuntelua tai meikän kankeat tanssimuuvit voi välittyä hieman liian usealle vilkkaan kadun kulkijalle.

Sheer Mag

Tampere toimi Sheer Magin kolmen keikan pituisen Suomi-visiitin avaajana. Ihanaa, että torstaina paikalle oli tullut ihan mukavasti porukkaa. Kovilla lämppäreillä varmasti osansa asian kanssa, hyvä niin. Pääesiintyjä oli selkeästi illan kevyintä kamaa sopien silti joukon jatkoksi poppis-garage meiningillään juuri passelisti. Joskus ulkomaanihmeet höpöttelee lavalla ihan likaa, tää bändi ei onneksi turhia haaastellut vaan antoi mennä. Tykkäsin joo, mutta ei Sheer Mag nyt kauheasti saa runosuonta erityisemmin sykkimään. Osasivat soittaa, hyvii rallei..jee jee ja niin edelleen. Kävisin uudestaankin kuuntelemassa jos joskus kohdalle siunaantuu. Mun onni, että paikalliset lämppärit kolahtivat kovempaa sillä heihin varmasti törmään huomattavasti todennäköisemmin uusiksi kuin Sheer Magiin.

Erittäin kiva arki-illan keikkakattaus. Kiitos vaan järjestäjille ja bändeille! -kilu ✌ FB / @yykaahoovee

Generals / The Achtungs / Sheer Mag

Otsikon turned out a punk on revitty Fucked Up -yhteen solistin samalla nimellä kulkevasta podcastista kun sitäkin tässä taustalla tuli pyöriteltyä. (https://audioboom.com/channel/turned-out-a-punk)

Kuukauden kuvat

Nyt on mitä täydellisin päivä pistää alulle ihan uusi juttusarja nimeltään Kuukauden kuvat. Jipii! Molemmat hooveelaiset postaavat siis kerran kuukaudessa yhden kuvan, joka herättää muistoja tai on muuten vain onnistunut otos.

Negative @ 8-sali, Lahti 11.11.2011

Näin joulukuun kunniaksi valitsin kuvan sellaisen bändin keikalta, jonka jäsenet muistuttivat pukeutumistyylinsä puolesta erehdyttävästi joulukuusia varsinkin uransa alkuvaiheessa. Negative hallitsi meikäläisen kiertue-elämää vuosina 2009-2013 kuin mikäkin dominatrix, bändin perässä tuli kierrettyä sekä isot kaupungit että syrjäisimmät peräkylät.

Lahden 8-salin keikka oli niin sanottu "lasten keikka", eli ikärajaton sellainen. Olimme päättäneet jättää jonotuksen sillä kertaa väliin ja saavuimme paikalle kun ovet olivat olleet jo hetken avoinna. Iltamien ideanahan oli nollien puhaltaminen ja liian tunnollinen järkkäri riisti ovella tyhjän vesipullonkin pois vaikka kovasti yritin vakuutella olevani jo sen verran vanha, että mulla ei ole mitään tarvetta tulla vetämään armottomia kapinakännejä tällaiseen tapahtumaan. Negativen settilistaan tehtiin muutoksia hyvällä säkällä kerran vuodessa, joten oletimme, että tänään kuullaan taas ne samat tutut rallit. Leuat loksahtivat lattiaan kun ensimmäinen biisi olikin jotain aivan muuta kuin mihin oltiin totuttu ja illan aikana kuultiin vielä muutama muukin biisi, jotka harvemmin settilistaan eksyivät.

Meininki oli läpi keikan poikkeuksellisen kova ja porukka bailasi sydämensä kyllyydestä. Oli ihana huomata, että myös läpeensä tuttu ja kymmeniä kertoja nähty bändi pystyy vetämään maton jalkojen alta silloin kun sitä vähiten osaa odottaa.

- juoksepoistytto


Agnostic Front @  The Garage, Lontoo 17.8.2014

Keikkareissatessa ulkomailla pyrin siihen, että joka päivä olisi jotain ohjelmaa jos vain suinkin itsellä virtaa riittää. Agnostic Frontin Lontoon keikka osui passelisti viimeiselle lomapäivälle toimien loppuhuipennuksena 2014-kesän kolmetoista keikkaa neljässätoista päivässä rupeamalle, jolla se reissun ainoa keikaton päivä kului kokonaisuudessaan perse penkissä Belgia-Unkari välin junamatkalla.

The Garage on 600-henkeä vetävä paikka ja pari loppuun myytyä keikkaa oli tullut siellä tätä ennen koettua. Sen sijaan Agnostic Front oli entuudestaan vain nimeltä tuttu, joten tämä ilta toimi mukavasti "yleissivistävänä" kokemuksena. Onnistuin valitsemaan oman paikkani juurikin sopivasta kohtaa eturiviä, sillä vierustoverini sai monosta päähän porukan villiintyessä, kun taas itse selvisin ehjin nahoin ja kykenin keskittymään hyvin vain itse keikkaan. Bändin tietäville ei tule varmastikaan yllätyksenä miten Vinnie Stigma ihastutti huikealla persoonallaan! Tuolla oli erittäin hyvä meininki, vaikka varmasti joillekin AF-konkareille tämä keikka oli bändiltä väsynyttä, laulu ei kulkenut ym shaibaa, mua ei häirinnyt yhtikäs mikään! Paitsi ehkä inasen se jäbä joka sinnikkäästi oli sitä mieltä, että mun pitäisi pitää hänestä huolta jos herra Suomeen saapuisi. Drunks </3.

Keikan jälkeen stalkkaan yleensä niitä, jotka onnistuvat nappaamaan settlistan. Tämä ilta ei ollut poikkeus. Agnostic Frontille on tämän keikan perusteella sijaa omassakin hyllyssä. Vaikeaksi tekee vain se, että minkä levyn hommaisi kun omat stand out kappaleet jakautuivat keikalla paljon vanhan ja uuden tuotannon molemmin puolin, enkä mä nyt iiihan niitä kaikkia levyjä kuitenkaan tarvitse. Jos sitä 2016 koittais löytää sen oikean, heh heh.

Lontoo pieni paikka on kun kaikista undergroundeista päädyin myöhemmin samaan vaunuun juurikin settilistan saaneen tyypin ja hänen kavereidensa kanssa. Jotain juteltiin ja lopuksi sain vielä muutaman Agnostic Front tarran muistoksi. Kerrassaan onnistunut ilta! -kilu ✌

Pohjalta Kom-ravintolaan

Tiisu (soolo) @ Pohja-klubi, Helsinki 28.11.2015

Tiisun bändimeininki on tullut syksyn mittaan melkoisen tutuksi, joten odottelin tätä soolokeikkaa into piukeana. Oli kiva päästä näkemään miten homma toimii yhden miehen voimin. Illan aloittivat Leo ja Teppo Vapaus, joista kirjoittelen lähitulevaisuudessa Lämppäribisneksen puolelle. Pohja-klubi oli astetta erikoisempi keikkapaikka, jonne sai roudailla omat juomat ja muutenkin hengittää vapaammin kuin yleensä.

Ihmisten tarkkaileminen kuuluu lempipuuhiini ja tuolla oli kyllä (kirjaimellisesti) pyörimässä jos jonkinmoista hermannia sekä lavalla että yleisössä. Ei tullut ainakaan aika pitkäksi heitä seuraillessa ja naurua riitti kiitettävästi. Keikan alussa vähän koitettiin slovareita, mutta porukka oli enemmän ja vähemmän riehakkaalla mielellä, joten nopeatempoisempiin biiseihin keskittyminen oli hyvä veto. Jos Guinnessin ennätystenkirjassa on kategoria katkeaville kitaran kielille niin Henkan kannattaisi varmaan harkita osallistumista. Meniköhän siinä kaksi vai kolme biisiä, niin yksi kitara oli pois pelistä ja kohta toinen. Lavan sivuun oli tuotu piano, joka helpotti tilannetta kunnes kehiin saatiin vielä kolmas kitara, joka palveli uskollisesti loppukeikan.

Kaikki viisut kuulostivat kyllä hyviltä tällaisina riisutumpinakin versioina ja olin vähän yllättynyt miten tymäkältä esimerkiksi Napa tai Viherhukka kuulostivat vaikka taustalla ei ollut isoa soitinarsenaalia. Lavalla nähtiin pariin otteeseen myös vierailijoita, aika kiva ylläri etten sanois!

 

Viulun ja duettojen takia tuli ihan väkisin mieleen eräs lokakuinen perjantai-ilta. Pohja-klubin keikkaa voisi kevyesti kuvailla köyhän miehen versioksi Tavastian riennoista, heh. Ei siis hassumpi ollenkaan! Kommelluksista ja katkenneista kielistä huolimatta keikka oli ainakin omiin silmiini onnistunut ja keikkakamukin tuntui tykkäilevän. Jos pitäisi jotain vertailua vielä harrastaa, niin meininki tuntui olevan tällä kertaa vähän normaalia vapautuneempi ja spontaanimpi, vaikka ei Tiisun bändikeikkojakaan voi todellakaan miksikään pönötysfesteiksi kutsua, päinvastoin. Soolokeikan näkeminen ja kuuleminen oli kuitenkin mukavaa vaihtelua, eiköhän näille tule tulevaisuudessakin eksyttyä tilaisuuden tullen.

Keikan päätyttyä ilta jatkui tanssikilpailulla ja mulla oli vahva luotto varsinkin seuralaiseni mooveihin. Ei siinä mennyt montaa minuuttia kun Michael Jackson jo pyöri haudassaan ja meille kiikutettiin siitä hyvästä pullo skumppaa. Meikäläisen "klo 01.00 bussilla tunnollisesti kotiin" suunnitelma kosahti alta aikayksikön. Loppujen lopuksi vietin ihanan välikuoleman ystävän pehmoisessa punkassa ja jatkoin kotimatkaa aamupäivällä puuskuttavana, mutta muuten elämääni suht tyytyväisenä darrapeikkona. Kiitos ja anteeksi, Pohja-klubi.

Tiisu @ Kom-ravintola, Helsinki 30.11.2015

Sunnuntain oloista selvittiin ja sitten olikin taas aika pakata reppu (okei en edes ehtinyt purkamaan sitä) ja suunnata takaisin pääkaupunkiin! Kom-ravintolan lavaa voisi kuvailla yhdellä sanalla riittämättömäksi, koska puolet bändistä jäi sen ulkopuolelle. Tunnelma oli muutenkin mukavan intiimi ja tiivis. Kerrankin mestoilla taisi olla vain keikasta aidosti kiinnostuneita ihmisiä eikä yhtäkään rokkipoliisia, jes!

Illan aikana kuultiin niin vanhoja kuin ihan uutukaisia biisejä, messeviltä kuulostivat kaikki. Vierailijat alkavat olla Helsingin keikoilla jo vakio, lavalla nähtiin ensin fonisti ja Sallamarja tuli heti perään duetoimaan Virtaset. Tajusin muuten vasta tällä keikalla miten synkät lyriikat Partiolapsissa on, tsiisus sentään. Jotenkin se suhteellisen kevyt ja mukava melodia on aikaisemmin onnistunut harhauttamaan meikäläistä. Jännä miten jotain biisiä voi kuunnella monta kertaa ennen kuin lopulta oikeasti kuulee sen. Vauhdikkaampien biisien aikana välillä vähän harmitti kun ei oikein voinut nostaa pehvaa ylös penkistä ja alkaa heilumaan, vaikka teki kovasti mieli. Paikallaan pysyminen ei ole yhtään mun juttu kun keikoista puhutaan, mutta tällä kertaa bändin vauhdikas meno sai ajatukset pääosin muualle istumisen tyhmyydestä. Biisilistassa tunnelmointi ja räyhääminen olivat hyvässä tasapainossa, molempia tuli sopivasti.

Tässä laadukas 20 sekunnin pituinen ja kummallisesta kohdasta katkeava videopläjäys. Biisihän on Tänään sä musta hullaannut!

Levylaulajalla meni tosiaan vielä vähän lujempaa kuin yleensä ja sain nauraa vedet silmissä vastapäätä istuneen keikkakuoman ilmeille kun parin sentin päässä viuhui vimmatusti milloin kitaran kaula, mikkiständi tai varpaat. Kaverin helpotus oli suuri, kun akkarista katkesi kieli (jälleen kerran!) ja yksi lentävä esine oli vähän aikaa pois kuvioista. Ei tällä keikalla tosin naurattaneet pelkästään kaverin lievästi kauhunsekaiset ilmeet vaan ylipäätään tuli hekoteltua enemmän kuin millään keikalla vähään aikaan, oli vaan kaiken kaikkiaan ihan älyttömän hillitöntä ja iloinen tunnelma alusta loppuun. Harvemmin mulla on maanantai-iltaisin niin kivaa.

Välillä melkein hirvittää miten ryminällä tämä poppoo on singahtanut omien kotimaisten suosikkieni kärkeen, mutta eipä näitä sydämen asioita vastaan kannata taistella, enkä helvetti vieköön edes halua. Harva orkesteri pystyy tuottamaan iloa ja valoa vastaavalla intensiteetillä, joten toivottavasti Tiisu pysyy Suomen musakartalla vähintään maailman tappiin asti ja mieluiten pidempään.

- juoksepoistytto

hoovee feisbuuk // hoovee insta