Hyviä bändinnimiä Vastiksella 5.2.2016

Nimimerkillä aamuvuorolainen, on pakko heti antaa propsit illan aikataulujen julkaisusta etukäteen -vaikka odotetusti nekin kusi heti alkuunsa. Tässä tapauksessa 22:30 oli kuitenkin huomattavasti pätevämpi infopläjäys kuin "siinä kympin pintaan". Nyt ehti vedellä sikeitä aina puol kybään asti ilman huolta siitä, että missaisi yhtäkään bändiä. Arvostan!

Jätä Jämät

Kun näin Jätä Jämät ensimmäisen kerran, kappale nimeltä Yksiö, jossa laulellaan mun yksiöni lähti alta pisti heti hymyilyttämään, sillä niihin aikoihin pystyin jollain tasolla samaistumaan kyseiseen kappaleeseen. Tuosta Lepiksen keikasta jäi oikein hyvät vibat bändistä, joten oli kiva päästä ottamaan uusiksi.

Kolmas kerta sanonee toden, sillä nyt ei tää setti lähtenyt. Etenkin alkuun soundit oli tukkoiset eikä laulusta meinannut saada selkoa. Tiedättehän puhelimien mukana tulevat surkeat nappikuulokkeet, joita ei kenenkään, joka oikeasti haluaa musiikkia luurillaan kuunnella tulisi säilyttää. Tuntui kun bändi olisi soittanut ällaisen filtterin läpi. Harmi, koska juurikin mikä Lepiksen keikalla viehätti tässä uudessa tuttavuudessa oli sanoitukset ja mieleen jäi tarttuvien kappaleiden joukkiosta mm hittipotentiaalin omaava Kela meidät pelastaa. Tällä kertaa kaikki oli aikas samaa puuroa ilman sitä mantelia. Kelan lisäksi asia mikä pelastaa on onneksi hyvä yleisö! Ei tarvii toimia mulle, kun toimii monille muille. Välittömässä lavan läheisyydessä hauskaa piti sulassa sovussa niin sooloja fiilistelevä porukka kuin vain tanssimaan tulleet. Propsit sinnikkäästä biisitoiveen esittämisestä eturivin bailukaksikolle. Kyllähän se joku wanhempi kappale sieltä sitten lopulta tuli. Taputapu bändille tästä eleestä. Livenä menee, muutoin mun makuun kuitenkin vähän liian...kilttiä tää Jätä Jämät. Kattaisin hienot astiat pöytään ilman vaaran tuntua runopoika-punkkia

Flippipuisto

Youtuben + soundcloudin voimat yhdistämällä Flippipuistolta on kuunneltavissa kolme eri kappaletta. Näiden perusteella bändi soittaa edgen droppaus ja kuinka sitten kävikään sekoilusoundtrack [Helsingin] kesän yöttömiin öihin -punkkia (on kiva keksiä näitä todella suuntaa antavia kuvauksia, hähää). Väittäisin soiton sujuneen vahviten juurikin noiden jo julkaistujen biisien kohdalla. Setin alkupuolella kuultu Alamaailman dandyt erottui jo paljon tiukempana rallina kuin sitä edeltäneet. Ennen Kevätpäivän droppausta todettiin, että tällä kertaa ei esiinnytä selvinpäin. Kerta toi kappale kertoo suorakulman oikomisesta niin tässä asiayhteydessa annan ton illan no shit Sherlock informaation mennä läpi sormien. Pääosin artistin päihtymisen tilaan viittaavat heitot on niiiiin evvk-kastia kun voi vaan olla.

Operaatio Charlie Sheen! Tämä voisi olla Kevätpäivän droppauksen jatko-osa. Loota kii ei ole sitä kaikista perinteisintä lyriikkaa ja kun laini on mukana kahdessa kappaleessa, tästä kehitteli nopeasti tuon aasin sillan. Kannattaa kuunnella noi peräkkäin, ole ole niin kaukaa haettua kuin voisi luulla. Ensin äxät pestään käsistä ja toisessa osiossa mennään ja vedetään talla pohjassa uuden oven avauduttua. Tässä olisi hyvä sauma kehitellä kolmas osio, joka jatkaisi siitä, mihin hanskojen pudottaminen johtaa. Loota kii trilogia. Pitäisköhän nukkua hieman enemmän kuin pari tuntia ennen näitä juttuja kirjoitellessa? Nääh.
Keikalla ilmeni ettei kappaleiden aiheet onneksi pyörineet vain silkan hauskanpidon ympärillä. Pari julkaisematonta sävellystä (joiden nimistä ei mitään käryä) erottui edukseen ja näihin kyllä koitan ensi kerralla kiinnittää enemmän huomiota. Vastiksella sai maailman ensiesityksen kappale, jonka "pitäisköhän tähän räpätä" väliosaa hyödynnettiin bändiesittelyyn. Jos riimejä irtoo niin äänestän todellakin räpin puolesta. Mikä Flippipuistossa herättelikin mielenkiintoa oli toimivan reseptin kanssa eri juttujen hienovarainen soveltaminen ja näin tasapaksulta ilmaisulta välttyminen. Näen Flippipuistossa ainesta siirtyä hyväksyvästä joo-oo nyökyttelystä seuraavallekin tasolle. Lisää kilometrejä keikkapakulle ja jotain julkaisua ulos niin eiköhän se siitä lähde nousuun ja edgen droppaus punk -termi saisi kenties aihetta päivitykseen.

Juice Normaali

Tietääkseni Juice Normaali soitti ensimmäisen Tampereen keikan, ellei peräti ihan ensimmäisen keikkansa näiden seinien sisällä heinäkuussa 2015. Silloin kokoonpanosta tosin puuttui vielä toinen kitaristi eli nyt tehtiin VV-debyytti vakiintuneen line-upin voimin. Tässä porukassa hienoa on se, että keikkojen välillä ehtii unohtaa miten hiton hauskaa ja viihdyttävää Juice Normaalin "isännöimät" illat ovatkaan. Aina saa yllättyä uudestaan, tähän mennessä vain positiivisella tapaa.

Kehitystä oli jälleen huomattavissa sitten viime näkemän. Settiin oli tullut uutena En halua olla skinhead "tää kertoo kaljuuntumisesta". Biisijärjestystä oltiin myös muuteltu mielestäni sujuvampaan suuntaan kun Bull Mentulan päätä himottiin hieman aiemmin ja heti toisena tarjoiltiin vierailevien ankkapillistien avustuksella Akateeminen poika. Oli sen verta komia versiointi, että tämä olisi kyllä myös sopinut vaikka koko setin huipennukseksi. Koira-kipaleesen lisäpuhtia toi tälle eläinlajille tyypillisten äänien imitointi.

Keikka, jolla lisäksi näkee höyhennetyn kumikanan puristelua, asiallinen Bourbon street koveri encoressa voi tulla aika odottamattomana. Mukana oli jälleen Punk Rock X-mas iltamissa vokaalit hoitanut Jussi (sori en muista sukunimeä) ja tämä oli lämminhenkinen tapa päättä tämä setti. Tai niin voisi luulla. Jos kauha on käteen isketty, niin pitäähän sitä soppaa hämmentää. Sarjassamme vain Juice Normaalin keikalla:

Multa kysyttiin tiedänkö millaista musiikkia Juice Normaali soittaa. Jos tämä kysymys osuu vielä mun kohdalle vastaan pöydän tyhjentävästi, että pilke silmäkulmassa ja tikku siellä silmässä -punkkia.

Ajattelen sua (Kaksio koveri):

Mä tulin mun mutsin vitusta:

Kiitos taas järjestävälle taholle ja orkestereille -kilu ✌ FB / instgrm

Jätä Jämät

Flippipuisto

Juice Normaali

Torstain throwback: 2015 marraskuu ja kasa hoovee-debyytin tekeviä bändejä

No huppista, aloitin hahmottelemaan tätä merkintää jo tuolloin marraskuussa, mutta jotenkin se jäi muiden keikkojen sekä muuton jälkipyykin jalkoihin. Yksi illan bändeistä teki kuitenkin niin suuren vaikutuksen, että pakko saada jotain tänne blogin puolellekin. Tässä olisi luonnoksen ja eritasoisten muistikuvien varaan kasattua sössöä kera laadukkaiden kuvien nyt sitten käsillä. S'il vous plait!

6.11.2015 @ Vastavirta

Iltavuorosta suoraan Vastikselle. Ensimmäinen bändi Peruskoulu taisi juuri aloitella kun kurvasin Vastavirran kohdalle, sillä jotain möykkää kantautui ulkopuolellekin asti. Ensireaktio oli Aivolävistys, sillä sama laulajahan kyseessä. Jännä, etten kuunneltavissa olevien biisien perusteella tätä jo tajunnut kun onhan hänellä kuitenkin niin tunnistettavissa oleva lauluääni. Rikkinäinen ja väkivaltainen maailmankuva nousi bandcampissa ilmaiseksi ladattavissa olevan levyn kappaleista suosikikseni ja se taisi olla setin viimeisiä biisejä. Ei kaiken tarvitse olla tajunnanräjäyttävää tai pyörän uudelleen keksimistä. Peruskoulu on kovin ..no just peruspunkkia ja näistä tän illan punk/hc-osaston edustajista varmasti se iisein pala nielaistavaksi jos haluaa varovasti tän tyyppisen musan ovelle ummikkokorvin koputella. Luonnoksesta löytyi ytimekkäästi: "juu, me likes!". Ei lisättävää.

Acid Runs

Netistä löytyi vain pari maistiaista Acid Runsin tuotannosta ja tämähän olikin rock'n'roll! Erittäin menevää musiikkia, jota kelpasi kuunnella myös livenä. Jotain jäi kuitenkin keikasta uupumaan kun huomasi livevedon jättävän fiiliksen vain puolitiehen verrattuna minkälaiset pippalot korvien väliin syntyi kuulokkeiden johtoa pitkin bandcamp-linkin takaa. Kun nyt taas palaa biisien luokse, joulukuussa kahden muun kappaleen joukkoon lisätty Your Head vie pisimmän korren luoden jälleen odotukset kovasta livebändistä ja kaiketi levystäkin. Acid Runs ansaitsee ehdottomasti uuden tilaisuuden mun kirjoissa sillä en nyt yhden esityksen ja noin hyvien nauhoitusten perusteella halua uskoa tän porukan oikeasti olevan niin "ai tää oli tässä?" tasoa mitä keikkoihin tulee. Enpä itsekään tainnut kovin skarppina olla liikenteessä sillä olin kirjoittanut luonnokseen tän bändin kohdalle plussaa suomenkielestä. I'll get my coat...

Loppusijoitus

Ouuuuyeaaaaaahhh! Bändin nimeen useasti ennenkin törmänneenä vihdoin sitten livenä ja JUST tätä kaipasinkin enkä tajunutkaan kuinka paljon! Osui ja upposi, napakymppi ja mitä näitä nyt on. Edellisen illan pääosin kepeiden Monsters of Pop bändien jälkeen Loppusijoitus oli juuri oikean asteista paahtoa saaden kaksi edellistä orkesteria vaikuttamamaan vauvan pepun talkilla taputtelulta. Kunnon kohkaamista ja näillä oli myös mystinen alkunauha, joka viritteli kiinnostusviisarin samantien sojottamaa tappiin asti *bojoing*. Brutaalin sahaamisen ohella biiseistä löytyi myös breakdown-osia, joten setti ei ollut pelkkää nautinnollista peltiämpäri päähän ja lyö sillä lekalla!!! -meininkiä. Keikkojen jälkeen olin jo kukkaron nyörit auki huutelemassa shut up and take my money, mutta bändillä ei vielä mitään fyysistä kamaa ollut tarjottavissa. Tällä keikalla mainosteltiin kyllä tulevaa seiskatuumaista, mutta sille ei vielä ole jostain kumman syystä löytynyt julkaisijaa. En kyllä voi olla ainoa joka into piukeena odottelee tän asian etenemistä, sen verran kovaa kamaa. Bandcamp tarjoaa maistiaisia tulevasta.

Tässä tosiaan kolme kuukautta keikan jälkeen näitä tekstejä tänne pääosin näpyttelen ja edelleen kumpuaa nuo ensifiilikset pintaan. Luonnokseen on piirrelty sydänkin, heh. Hyvin harvoin tuohon enää mitkään orkesterit tänä päivänä kykenevät, joten bändi jota pitää silmällä 2016: Loppusijoitus. Vaikuttaa vain kovin pahasti siltä, että Loppusijoituksesta kehkeytyy mun seuraava Lighthouse Project, mitä siis tulee keikkojen ja aikataulujen yhteensopivuuteen. Esmes nyt lauantaina bändin kalenterissa koreilee Jyväskylä - no can do sillä matkahuolto prkl karsi jo viime vuoden puolella yhden lifelineni eli JKL-TRE yövuoron. SNIF. Myös se joulukuinen Tre-keikka osui 2015 vuoden surkeimpaan mahdolliseen ajankohtaan, you see a pattern here? Kova luotto silti, että vielä tässä ehtii ja pääsee joko romuttamaan nämä kuherruskuukausi-fiilikset tai sitten jatkaa tässä vain ouuuuuuyeaaaaah-ilmaisuun kykenevässä tilassa liihottamista. High on harkkore!

Hjärnblödning

Well hello Jane Doe. Ulkomusiikillisilla asioilla ei sinänsä pitäisi olla vaikutusta, mutta jos jonkun bändiläisen (oli kyseessä mikä bändi tahansa) ihoa koristaa tämä hooveen sivupalkistakin tuttu kuva niin mun huomio on taattu. Osui hyvään saumaan, sillä edellisen bändin jälkeen olin jo valmis lähtemään kotio kun eihän siitä voinut paremmaksi pistää. Ei pistänytkään, mutta plussan puolelle silti päästiin. Hjärnblödning oli varsin mielenkiintoinen jo pelkästään kahden vokalistin ansiosta. Lisätään päälle vielä ulosanti på svenska niin ollaan jo suht kaukana perusbändikokoonpanoista. Yllätys yllätys, etten lyriikoista mitään poiminut livetilanteessa, mutta eipä sitä aina tajua kaikkea suomenkielisistä sanoituksistakaan varsinkaan iltana, jona onnistuin kuulemaan englantiakin suomena. Tähän ei fanityttöilysydämiä piirrelty, mutta diggasin silti kovin kerta livenä soitto kulki saumattomasti ja sehän riittää jatkoon. Tältä illalta Hjärnblödningin ja Loppusijoituksen vois suoraan poimia lämppäämään Convergea sitten kun seuraavan kerran saapuvat Suomeen. Meikä tuulettaa jo pelkkää ajatustakin tästä.

Hard Action

Muhun suurimman vaikutuksen teki miten keikan jälkeen bändistä näki, että nyt on muuten annettu kaikki. Yleisö janosi lisää soittajilta, jotka vaikuttivat tässä kohtaa olevan lähinnä nestehukan partaalla. Hard Actionin kanssa kävin päinvastoin mitä Acid Runsin. Nyt ei ne levyversiot tehneet minkäänlaista vaikutusta. Tää jytä olisi mulle todennäköisesti toiminut huomattavasti paremmin suomeksi, sillä tässä enkun ulosanti tökki hieman liikaa ja näin ollen laitan enemmin sen AC/DC:n pauhamaan kun annan Hard Actionin tuotannon hiipua keskittyneen kuuntelun piiristä sinne taustalle jonotusmusiikin tasolle. Bandcampissa joku oli kommentoinut bändin kuulostavan nimeltään ja toi on kyllä osuvasti sanottu! Livenä kelpaa todellakin toistekin, levyltä ei niinkään. I'm not enough of a rock'n'roll lover just yet.

*

Huikea ilta kaiken kaikkiaan. Huokeaan hintaan edustettuna niin punkkia/hooseeta kuin sitä rokimpaakin menoa. Hyvä konsepti tarjoten mahdollisuuden poiketa sen oman mukavuuskuplan ulkopuolellekin. Myöhäiset thumbs upit vaan kaikille asianosaisille. -kilu ✌ yykaahooveFB / insta

Täs viel liveklippiä Hjärnblödningistä:

thanks:

Peruskoulu / bandcamp

Acid Runs / bc

Loppusijoitus / bc

Hjärnblödning / bc

Hard Action / bc

Sellanen fiilis et tänään lähtee

Voi morjens mikä viikonloppu takana!

Cheek @ Ritari-areena, Hämeenlinna 29.1.2016

Luojan kiitos on perjantai, eiks niin? Oletin Hämeenlinnan iltamien noudattavan samaa kaavaa kuin ennenkin, mutta tällä kertaa pääsimme yllättäen pällistelemään keikkaa Golden Circlestä käsin tavallisten kenttäpaikkojen sijasta, jännää! Aiemmista viikonlopuista viisastuneena olin varustautunut hyytävään jäähalli-ilmastoon kivalla ja lämpimällä collegella ja tottakai Ritari-areenalla olikin sitten aivan pärkeleen kuuma. Perus. Aika kului todella nopeasti uutta ympäristöä ihmetellessä ja keikka ehti alkaa jo ennen kuin sitä oli oikein ehtinyt edes sisäistää.

Kentältä ei oikein näe kunnolla Goldenin sisään catwalkin korkeuden takia, joten en ollut tajunnut kuinka paljon siellä onkaan tilaa liikkua ja miten hyvin ihan jokaisesta nurkasta näkee lavalle, vaikka niskat saavat aika tehokasta treeniä jos sattuu seisomaan ihan lavan edessä. Tykkään, että keikoilla on tiivis tunnelma, mutta nyt oli oikeastaan tosi siistiä että oli tavallista enemmän tilaa. Pääsin toteuttamaan tanssin-vaikka-en-osaa -periaatettani melko huolella, hahaa! Jossu-mooveihinkin sai ihan toisenlaisen grooven päälle kuin aitaa vasten joratessa.

Saimme kuulla ennen keikkaa, että jotain ylläripylläriä olisi ohjelmassa ja hitto sentään! Sanni ja VilleGalle kävivät vetäisemässä Lähtisitkö-versionsa, aivan luvattoman kovaa kamaa kuulkaas. Alkuperäisversio on mielestäni yksi Suomen musahistorian yliarvostetuimmista viisuista, mutta nyt kyllä osui ja upposi myös muhun. Kaikista kiertueella tähän mennessä nähdyistä erikoishetkistä Lähtisitkö nousi ehdottomasti lemppariksi, saa olla todella erikoisspessua juttua luvassa jos sen haluaa päihittää. Juuri kun ehdin edellisessä postauksessa kehua Pete Parkkosta niin nyt Sami Saari oltiin saatu mukaan feattaamaan Kyyneleet ja kyllähän biisi toimii tällä vanhalla tutulla kaavallakin kuin junan vessa.

Aiemmilla keikoilla tunnelma on joissan kohdissa hetkellisesti vähän lässähtänyt, mutta ei tällä kertaa ei lähdetty laskuun kertaakaan. Jaresta huokui heti ensimmäisestä biitistä lähtien sellaista positiivista raivoa, joka tempaisi mukaansa. Tuo älyttömän tiukka energia konkretisoitui omasta mielestäni parhaiten Me ollaan ne -biisissä, huh! Jos jonkun asian takia kannatti olla Goldenissa niin sen biisin. Golden on kyllä vähän oma universuminsa, josta on suht hankalaa seurailla mitä muualla hallissa tapahtuu. En tiedä oliko mulla tulpat liian syvällä korvissa, mutta en oikein kuullut taaempaa kentältä tulevia huutoja ja kirkumisia, catwalk taisi blokata ne aika tehokkaasti. Yleisen innostuksen ja iloisen fiiliksen kuitenkin aisti, joka tehosti omaa hyvää mieltä ja niitä tyhmiä tanssimooveja.

Cheek @ Jäähalli, Mikkeli 30.1.2016

Hämptönin armottoman meiningin jälkeen Mikkeliin lähdettiin lievästi sanottuna into piukeana. Aika nopeasti sitä muuten tottui ajatukseen Goldenissa olemisesta ja palaaminen takaisin ruotuun tuntui vähän hassulta. Saimme onneksi pokattua loistopaikat, ihan niin keskelle ei olla vielä tällä rundilla päästykään. Mietin siinä aitaan nojaillessani, että noustaisiinkohan tänä iltana Hämeenlinnan tasolle? Noustiin, ja ehkä vähän sen ylikin. Nyt mestoilla oli sellaista porukkaa, joita ei juurikaan tarvinnut erikseen kehottaa osallistumaan, vaan kaikki olivat ihanan omatoimisia bailaajia. Heittämällä kiertueen paras yleisö tähän mennessä. Chekkonen lähti komeasti, eikä tällä kertaa olisi välttämättä tarvinnut edes sen kummemmin treenata.

Illan kuumottavinta antia eivät suinkaan olleet pyrot vaan se hetki, kun Jare sai helvetin hyvän idean tulla istumaan aidalle meidän kahden eteen. No niin. Meikäläinen on aika tujuissa liemissä keitetty mitä keikkailuun tulee, mutta olisin ottanut mielummin sellaisen keskiverto 120-kiloisen kännigorillan vastustajakseni kuin ne about kaksi tuhatta selkään vyörynyttä teiniä. Pelkkä mikki meidän välissä. Jep. Mitä tänne jää kun mä lähden täältä? Märkä läntti tähän hallin lattialle jos ei muuta.

Muuten onkin sitten tosi vaikea lähteä erittelemään mitään, koska koko keikka oli silkkaa mahtavuutta alusta loppuun. Tuntui siltä, että joka ikinen hallissa ollut tyyppi oli hullun lailla messissä ja kaikilla oli älyttömän hauskaa. Joukkohurmos on ihana tunne. Myös ennen keikkaa mielessä kummitellut Golden Circle unohtui alta aikayksikön. Vaikka Goldenissa tanssahtelu oli siistiä, niin henkilökohtaisesti tykkäilen silti paljon enemmän näistä taviskenttäpaikoista. Niska ei mene juntturaan ja koko show kaikkine elementteineen pääsee paremmin oikeuksiinsa kun sitä katseleee vähän kauempaa.

Hämptön ja Mikkeli muodostavat kiertueen keikkojen top kakkosen, siitä ei ole epäilystäkään. Tänä viikonloppuna ohjelmassa ovat Jyväskylä ja Lahti, joista varsinkin jälkimmäistä kohtaan on aika mojovat odotukset. Saas nähdä kuinka käy.

- juoksepoistytto

Rapsat aiemmilta Alpha Omega Tourin keikoilta:
Lappeenranta 22.1.2016
Helsinki 8.1.2016 ja Turku 9.1.2016

yykaahoovee feisbuuk + insta

Kovempi, parempi, nopeempi, vahvempi

Rauman ja Vaasan keikat jäivät allekirjoittaneelta väliin kiitos viisaudenhampaan, joten oli sitäkin siistimpää roudaantua Lappeenrantaan pakollisen keikkatauon jälkeen yhtä hammasta köyhempänä ja entistä tollompana.

Cheek @ Kisahalli, Lappeenranta 22.1.2016

Lappeenrannan kisahalli oli selvästi aiempia halleja pienempi ja ilmassa oli astetta tuhdimpaa pöhinää ja innostusta. Jo Nikke Ankaran setin aikana nousi kiitettävästi tassuja ilmaan, mikä oli ihan hyvä merkki. Alpha Omega pärähti viimein ilmoille ja biisi oli yleisön osalta paremmin hallussa kuin rundin kahdella ensimmäisellä gigsillä. Jossu-keinahtelutkin alkoivat älyttömän lupaavasti, mutta heti kun lavalta ei enää näytetty mallia niin homma loppui kuin seinään. Argh. Teki mieli vain karjua, että jaksaa jaksaa painaa painaa!! Helsingissä tämä koreografia sisäistettiin, mutta muualla ei ole oikein lähtenyt. Tai siis kyllä se aina lähtee, mutta ei jatku. Koitettiin siinä keikkakamun kanssa kaksistaan jatkaa, mutta ei sitä paikallaan tönöttävien vierustovereiden kylkiin paukahtelua kauaa jaksanut. Jottei ihan nillittämiseksi menisi, niin pakko kehua porukkaa siitä, että tällä keikalla oli jopa vähän painetta. Ei lähellekään mitään ultimate kylkiluut halki, poikki ja pinoon -tyyppistä painetta, mutta sellaista että tiesi olevansa keikalla.

Vierailijoita oli nyt huomattavasti vähemmän kuin Helsingissä tai Turussa ja pakko sanoa, että joskus vähemmän on enemmän. Kunnon tykitys on tottakai osa tällaista isoa tuotantoa, mutta jos jokaisella keikalla olisi about joka toisessa biisissä joku feattaamassa niin henkilökohtaisesti mulle tulisi siitä vähän ähky. Tietynlainen yksinkertaisuus on sen takia todella tervettä ja tervetullutta. Itse saan kuitenkin kovimmat kiksit ihan niistä perus klubikeikoista, joilla Luoma soittaa levyjä ja ne pari muuta hermannia heiluvat ympäriinsä. Olen sillä tavalla aika helppo, nääs.

Kiva, että yksi noista illan aikana nähdyistä harvoista vierailijoista oli Pete Parkkonen. Kiertueen alussa en ollut ihan varma tästä Kyyneleet-versiosta, mutta kun olen saanut sitä tässä jonkin aikaa natustella niin Peten ääni tuo biisiin oikeastaan tosi mukavasti ihan uudenlaista särmää. Mulle slovarit ovat melkeinpä minkä tahansa bändin keikalla se välttämätön paha mikä nyt vaan pitää kestää, koska voisin ennemmin vain riehua alusta loppuun. Poikkeuksiakin nyt näköjään voi sitten tulla, kuten Kyyneleet ja varsinkin Keinu. Ah!

Illan lempparihetkiä olivat ehdottomasti Jippikayjei ja Liekeissä, mutta niihin verrattuna vanha kunnon Sokka kyllä pyyhki pöydän puhtaaksi niin että suhina kävi. Oli kevyesti kovin Sokka hetkeen, ihan parasta! Uudelta lätyltä löytyvä Me ollaan ne puolestaan paranee joka keikalla. Sen soisi olevan myös kesällä festarisetissä mukana, mutta saattaapi olla turha toivo ellei biisiä jostain syystä julkaista sinkkuna ennen sitä. Kymmenen pistettä myös Tuhlaajapojan vetämisestä! Aika pikakelauksellahan se mentiin läpi, mutta hienoa, että suht tarkkaa kaavaa noudattavassa showssa on jonnin verran tilaa myös biisille, joka ei alkuperäiseen käsikirjoitukseen kuulu.

Keikasta jäi käteen oikein muikea fiilis. Nyt kun keikkoja on takana jo kourallinen, niin aloitusviikonlopun keikoilla vallinnut lievä kankeus alkaa olla historiaa ja meininki on rennompaa ja energisempää. Lauantaiaamuna olisi luonnollisesti ollut kovasti fiilistä kääntää nokka kohti Joenzoota, mutta keikka oli pakko skipata, koska meillä molemmilla on AO-rundin jälkeen ohjelmassa heti pari muutakin kiertuetta. Ilosaarirockin keikkajulkistus (!!) kuitenkin lämmitti mieltä ja seurailin suurella hilpeydellä sekä tuttujen että tuntemattomien joensuulaisten elitistihipstereiden someraivoa asian tiimoilta, hähähää. Näillä eväillä on hyvä jatkaa kohti tämän viikonlopun Hämeenlinnan ja Mikkelin iltamia, jes jes!

- juoksepoistytto

Helsingin ja Turun keikoista voi lukea TÄÄLTÄ!

yykaahoovee feisbuuk // instagram

Joka keikalla mua vituttaa sun naama // osa 2.

Kilun 2015 Pää Kii-överit oksennuspostaus osa 2/3.

Seuraavaksi luvassa on ihan täysin vain reissupäiväkirjaa ja mitä fiiliksiä keikoista jäi. Tarkkoja biisi-biisiltä keikka-analyyseja on turha odottaa. Mut jees, tämä merkintä kulkee reittiä Helsinki-Vaasa-Kokkola-Helsinki-Turku-Helsinki-Joensuu-Kouvola.

23.4. Bar Loose, Helsinki (+Maailmanlopun tyttö & hyeenat, Seksihullut)

Eka Helsigin keikka ja kovat odotukset vaikka olisi pitänyt heti tajuta ottaa huomioon, että torstai ja lipun hinta suht kova. Tältä keikalta jäi mieleen lähinnä miten huikee Seksihullut oli ja miten väljää Pää Kiin aikana tuolla olikaan. Joku ihana randomi sentään tuli mukaan mun ja Pertsan spur of a moment pieni piiri pyörii koreografiaan Nyt skipataan kahvit kertsin aikana. Pertsa huuteli encoressa toiveikkaana Kytänsoittajien Sokka Irti -kipaleen perään, mutta se ei ollut kaikilla hallussa joten se äänköör toppas siihen.

29.5. Hullupullo, Vaasa (+Vanity Nation)
Toukokuun puolivälissä Pää Kiillä oli harvinainen viisi keikkaa neljässä päivässä putki. Tämä kiertuepätkä silmissä kiiluen olin jo esittänyt alustavat kesälomatoiveet intoillen esim epäterveellisen paljon Parkanossa käymisestä. Kuinka ollakaan samalle viikolle kuitenkin osui kerran elämässä tilaisuus toteuttaa meikän tähän asti pitkäaikaisin livemusaan liittyvä unelma, joten Pää Kii addiktoituminen jäi pienelle paussille. Vaasan saavuin sitten suoraan, siis todellakin suoraan tolta pieneltä interventiolta. Vuorokausi lentokoneessa ja yö casa Helsinki-Vantaan lentoaseman penkeillä viettäen oli hyvä lähteä päihittämään jet-laggia 24/7 valoisaan Suomeen.

Lämppäri soitti Sonic reducerin. Kymmenisen minuuttia ennen Pää Kiin keikan alkua joku humaltunut nuori poika tuli kyselemään millaista musiikkia Pää Kii soittaa. Mikään ei toivota yhtä tervetulleeksi takaisin kuin ekat päälle kaatuneet kaljat siinä 15 sekunnin sisään keikan alkamisesta. Vaasa oli humaltunut ja lattiasta päätellen olin edelleen keskellä sademetsää. En muista millon viimeksi sain olla yhtä paljon nostelemassa jengiä takaisin jaloilleen kuin mitä tällä keikalla. Kaiken kaatuilun keskellä vallitsi horisontaalista letkajenkkaa muistuttavat kaveripiirit joihin tällaisella sooloilijalla ei ollut asiaa, snif yhyy all by myself mut kuitenkaan en. Onneksi aamulla sai hyvin nukutun yön jälkeen syödä suruun vadillisen karjalanpiirakoita ja ruisleipää. Hyvä olla selkä!

30.5. Kokkola, West Coast Billiard

Vaasan tiiviiden kaveriletkojen jälkeen Kokkolassa oli ihan eri meno kun täällä pääsi varkain mukaan toisten riveihin. Nyt sen pogoilevan jengin määrä ei ollut ehkä yhtä riittoisaa läpi setin, mutta silti tää keikka veti näistä kahdesta sen pidemmän korren hilpeämmän yleistunnelman takia. Keikkojen jälkeiset discojumputukset on aina yhtä nihkeitä, mutta näin hauskan keikan jälkeen sitäkin paskaa kestää sen hetken ja eipä haittannut se myöhässä oleva yöjunakaan. Pienempi kuin merkit kertokoot sen: Pää Kiii <3<3<3

11.7. On The Rocks, Helsinki (+Hunters)
Levykiska oli auki! Mukaan lähti uusi paita ja juuri julkaistu seiskatuumainen. Napattuani seiskan kioskinpitäjä mainitsi miten olisi kyllä myös värillistä versiota tarjolla. Musta musta oli just hyvä, mutta olihan tuo huomaavaista. Otto-mania oli vahvasti läsnä herran noustessa lavalle ja hitto alkaako tässä itsekin hieman jo nyökkäilemään hyväksyvästi näille fiittauksille kun aiemmin reaktiot on ollut päinvastaisia. Tän keikan ekat 30 min löytyy youtubesta, joskin sellaiseta kulmasta kuvattuna mistä ei välity se parhain meno. Ihan hauska kuitenkin laittaa taustalle pyörimään, joten turha tässä jauhaa keikasta sen enempää, go check it out for yourself.

30.7. Klubi, Turku (+Night Lives, Tryer)
Australia-serkun visiitti osui just tälle ajankohtaa, joten mikäs sen mukavampaa kuin houkutella mukaan kuuntelemaan mikä siansaksa saa Suomi-serkun eniten sekaisin. Sanoitukset on Pää Kiin vahvimpia puolia, mutta vaikkei niistä sanaakaan ymmärtäisi jäljelle jää kuitenkin se tanssittavuus, joten eturiviin ja tukka heilumaan! Artisti tarjosi yhdelle jäbälle parikin kaljaa keikan aikana ja kirkaspullo kiersi kans yleisössä. Muutaman naaman tunnistin On The Rocksin keikalta myöskin paikalla, hyvä te! Täällä lanseerattii hyvät ja huonot uutiset -välispiikki joka edellen voi hyvin niillä ei Otollisilla illoilla. Jatkoi linjaa perushyvä Pää Kii keikka.

paska kuva, mut Endstand-logo!

Mikäli yykaahoovee olisi ollut jo tässä vaiheessa pystyssä, illan ekoille bändeille olisi tullut oma lämppäribisnes-postaus. Pikaversio: Night Lives - thumbs up, toivottavasti näkis toistekin! Tryer yllätti loppusetin feat. Janne Tamminen Endstand-pläjäyksellä, energistä!

7.8. Lepakkomies, Helsinki (+The Fuckmes, Jätä Jämät)

Tämä oli kesäkuussa sairastapauksen johdosta perutun keikan korvaava ilta, jonka olemassaolon huomasin vasta samana päivänä noin pari tuntia ennen sopivan bussin lähtöä. Alkuperäinen ilta ei olisi omalla kohdalla onnistunut, joten tämä oli muchos gut. Kahden viimeisimmän keikan kulkiessa kultaista keskitietä tää sujahti salamana top-keikkojen joukkoon. Tupa täynnä, hyvät lämppärit, hauskaa, hikistä, riehakasta, vielä kerran hikistä = kestovirne kun on vaan niin hemmetin kivaa! Täällä ylittyi ne Helsinki-keikoille laittamani odotukset. Uu jeah.

Jos joku ottaisi asiakseen mennä Pää Kiin jokaiselle Helsingin keikalle vuoden ajan, oli kyseessä festari tai mikä tahansa niin niitä keikkoja kertyisi aika varmasti yli kymmenen alta aika yksikön. Se miten paljon kaikki nämä tähänastiset hesa..eeh sori stadikeikat toisistaan olivat jo eronneet, niin Pää Kiin pääkaupunkiseudun kuulijakunta selvästikin käy keikoilla valikoidusti -varmasti muutamia vakikasvopoikkeuksia lukuunottamatta.Tietty kun jossain välissä se alle kybän Lepiskeikka taas bändille tulee niin miksi vaivautua maksamaan liki kaksinkertainen hinta nähdä poppoo Loosessa? Ellei ole meikä heh heh.

21.8. Kerubi, Joensuu (+Nuoret Sankarit)

Sarjassa ne, lainausmerkit, hyvät ideat jotka pakko toteuttaa. Aamuvuorosta suoraan suunnaksi Joensuu ja paraatipaikalla keskiyön hujakoilla eli hyvin ehti nähdä lämppärinkin. Kuvittelin keikkapaikan paljon intiimimmäksi, joten kaikki se tila tuli ihan puun takaa. Onneksi se osattiin ottaa hyvin haltuun ja parin ekan kappaleen aikana vaikutti siltä, että jengin juomat vain lentelivät kaaressa. Tästä sain neronleimauksen: jos haluaa välttyä pahimmilta hanajuomapommeilta kannattaa olla suosiolla alkuun vähän sivumalla sillä parin ekan biisin aikana tuopeista ehtii läikkyä ne ylimääräiset pois. Mun piti pitää etäisyyttä kerta töistä-keikalle-töihin-keikalle kuvio oli kesken, muuuutttta Kylän pahalla puolella vaan vetää mukaansa ja tällä tasapainokyvyllä varustetun suoraan sinne lattian tasolle. Hyvin menee!
Keikan jälkeen soi hyvää musiikkia - tosin harmillisen vähän aikaa sillä disco jyräsi päälle. Lämppäri oli nimensä veroinen joten discomusassa kärvistely ja yökukkuminen vaihtuikin hyvään seuraan ja musaan. Tämä käänne juontaa juurensa Jyväskylään ja Pää Kiin helmikuiselle Free Timen keikalle, kaikenmoista.

22.8. Downtown, Kouvola (+Nervous System)

Tänne sitten vuorostaan suoraan sieltä iltavuorosta. En ikinä ennen ollut käynyt Kouvolassa joten tää oli ihan must! Asemalle saapuessa tervetuloa Kouvolaan kyltti näytti kuitenkin petollisen tutulta ja pian palasikin mieleen, että katos kehveliä onhan täällä ennenkin pyöritty. Sentään eri keikkapaikka, jossa mun mukamas nerokas oivallus setin alkupään ja juomien suhteen otti samantien köniinsä kun täällä ei hommat startannutkaan samaan tapaan mitä Joensuussa. Olin myös näkevinäni pari henkilöä, jotka pitelivät sormiaan korvissa?? Ei tänne tultu tapittamaan, menoks perskeles! Täällä sai todistella vaikuttavia drink-express suorituksia kun kaverit piti huolta ettei eturiviläisiltäkään loppuneet kostuttavat. Joku hyväntuulisesti juopunut kysyi multakin haluanko loput jostain juomasta jonka ilmeisesti olin vahingossa kumonnut tiiviin tunnelman lomassa, oops. Settilistasta nappasin kuvan keikkapaikan ulkopuolella. Pariskunnan kauniimman sukupuolen edustaja oli toivonut settilistaa muistoksi illasta ja jätkäkaveri hoiti sitten homman kotiin. Hauska!
On koluttu perushyviä keikkoja ja sitten niitä joissa on lisäksi vielä sitä JOTAIN. Tää oli niitä iltoja ja vaikka mulla alkaa tässä vaiheessa keikkamuistot puuroutua keskenään, millä keikalla kuultiin Pohjasakkaa ja millä ei, niin aina kuitenkin muistaa sen perusfiiliksen mikä illalta jäi. Uusiksi Kouvolaan siis kiitos.

*

Ei kyllästymisen merkkejä havaittavissa!! Vielä kolmas osio 2015 vuoden Pää Kii keikoista tuloillaan jossain välissä. Eka osa *klik*. Uusia reissuja odotellessa!! yykaahoovee naamat / insta -kilu ✌

Kouvola dreamin'

Täällä jälleen

Meikäläisen blogituutista ei tule seuraavaan kahteen kuukauteen hirveästi mitään muuta kuin tätä, hähähää. Ai mitä "tätä"? Jos joku on asunut viimeiset puoli vuotta tynnyrissä, niin kyseessä on tietenkin ALPHA OMEGA TOUR 2016. Ensimmäisenä viikonloppuna olivat vuorossa Helsinki ja jokaisen tamperelaisen suosikkikaupunki Turku.

Cheek @ Jäähalli, Helsinki 8.1.2016

Parin vuoden takaisilta ensimmäisiltä jäähallikeikoilta on paljon kivoja muistoja, joten oli jännä palata nyt takaisin samoille hoodeille. Sisäänmeno vähän venähti, koska Kuka muu muka -pakettiin kuuluneiden kamojen saaminen kesti pienen ikuisuuden. Päätimme sitten olla yhden illan ajan rokkipoliiseja (tai siis räppipoliiseja?) ja jäädä suosiolla taaemmas miksauskopin tuntumaan. Illan meiningit aloitti Lahdesta ponnistava ja AO-kiertueella lämppärin virkaa toimittava Nikke Ankara, josta kirjoittelen jossain vaiheessa Lämppäribisneksen puolelle. Mutta nyt itse asiaan.

Keikka alkoi odotetusti videointrolla. Ensimmäisillä jäähallikeikoilla käytetty intro on ikuinen ykkössuosikkini, se oli kaikista kliseistä huolimatta päräyttävä, mutta ei tässä uudessakaan mitään vikaa ollut. En kuitenkaan aavistanut, että videoklipeistä muodostuva kokonaisuus tulisi rytmittämään koko keikkaa ja antamaan aina vähän osviittaa siitä mikä biisi on seuraavana vuorossa. Kiva ja tosi epäsuomalainen idea, peukut sille. Hauskinta oli kuitenkin seurata yleisön reaktioita videoihin, varsinkin herkempien kohtausten aikana porukka hurrasi ja vihelteli, heh. Helsingin yleisö oli muuten aika hiljainen, vaikka kädet viuhuivat mielestäni kiitettävästi ja Jossun tahdissa keinahdeltiin vakuuttavasti. Kontrasti Alpha Omegan biisien ja vanhemman matskun välillä oli aikamoinen, sillä vanhat biisit aiheuttivat huomattavasti suuremman reaktion. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska AO:n pohjavire on aika synkkä ja sillä ei ole samalla lailla bileralleja kuin vanhemmilla levyillä. Ei se omaa heilumistani estänyt eikä estä vastaisuudessakaan, mutta tajuan miksi joku muu jätti hytkymättä.

Lavalle tuli loikkimaan pitkä liuta vierailijoita aina Yasmine Yamakosta VilleGalleen ja Kapasiteettiyksikköön. Leveellä oli ehdottomasti yksi illan lemppareista ja elättelen toiveita, että se kuultaisiin uudestaan vielä Hartwallilla. Kasmir ei iske meikäläiseen yhtään, eli Makee ja selkee aiheuttaa levyversiona hampaiden kiristelyä, mutta livenä, saksofonin säestyksellä ja ennen kaikkea ilman Kasmiria se oli ihanan rento. Viime kesänä Blockfesteillä pankin räjäyttänyt Chekkonen meni armottomaksi läpsyttelyksi niin yleisön kuin esiintyjienkin puolesta, mutta se vain nauratti, koska sekoilu tuo aina inhimillisyyttä peliin. Jippikayjei ja Liekeissä aiheuttivat meikäläiselle illan leveimmät hangonkeksihymyt. Molemmat kuuluvat livesuosikkeihini ja en tiedä johtuiko keikkatauosta vai mistä, mutta ne kuulostivat nyt ihan luokattoman meheviltä. Oi oi.

Keikan superyllättäjä oli ehdottomasti Keinu. Kun AO tuli syksyllä pihalle niin kaikki hehkuttivat juuri tätä biisiä, mutta itse jostain syystä skippaan sen melkein aina kun levy pyörii soittimessa enkä suoraan sanottuna odottanut livetilanteeltakaan suuria. Kun biisi sitten pärähti soimaan Helsingin illassa ja Jare pönötti yleisön päällä kiikkuvassa "keinussa", niin tuijotin vain monttu auki kun en muuhun oikein kyennyt. Ihan älytön pläjäys. Ihmiskunta sai taas yhden uuden todisteen siitä, että livemusa on yleensä vain niin paljon parempaa ja vaikuttavampaa.

Kun vaikuttavista biiseistä puhutaan niin Valot sammuu on myös sellainen, mutta lopetuksena vähän masentava. Onneksi on encore, johon voi vielä ympätä kaikkea kivaa! Sokka irti on päässyt taas sinne minne se mielestäni kuuluu, eli setin loppuun. Ja sehän pompitaan aina läpi vaikka olisi jalat poikki, perkele. Sori taas (leikisti) kaikille joiden varpaat talloin mössöksi. Ilta päättyikin sitten yllättäen kunnon järkytykseen. Vanhoja viisuja saa ja pitää uudistaa, mutta ei niitä nyt saunan taakse tarvitse viedä. Timantit on ikuisia meinasi lennättää meidät molemmat takaseinästä läpi. Huh huh. Korkea naisääni kertsissä ei vain toiminut millään tasolla. Ei, ei ja vielä kerran ei. Kun sivuutetaan edellä mainittu niin pakko myöntää, että olipahan taas hauskaa ja rutkasti ihasteltavaa! Lauantaiaamuna olikin sitten outoa lukea lehdestä, että keikasta puuttui vilpittömyyttä ja ties mitä kaikkea muuta. Aha. Älä kerro lisää. Mistä noita kaikkitietäviä setämiestoimittajia tulee? Olen niiden kanssa tosi usein samassa paikassa, mutta joka kerta ihan eri keikalla.

Cheek @ HK Areena, Turku 9.1.2016

Ennen kiertuetta oli puhetta, että me ei sitten mitään jonoteta missään. Joopa joo, muuten vaan oltiin Nakkiareenalla about tuntia ennen ovien aukeamista, että peräti yksi keikka siihen täyskäännökseen sitten vaadittiin. Koska ulkona ei ollut tarpeeksi kylmä, niin joku masokisti oli laittanut areenan patterit pois päältä, hyi saakeli. Keikkaa edeltävä aika kului tutisten ja pyrojen lämmöstä haaveillen, kunnes intro lähti viimein pyörimään. Jos Helsingissä jengi reagoi erityisesti videoihin äänekkäästi niin Turussa oltiin suut supussa. Kummaa. Turku oli yleisön puolesta muutenkin täysi Helsingin vastakohta, sillä yleisesti ottaen ääntä riitti mutta tassut nousivat kattoon lähinnä käskystä. Toisen videopätkän alussa takanamme seisonut tyttö ilmoitti kaverilleen kovaan ääneen, että "mä en jaksa keskittyä näihin". Hahahaa, neidille tuli varmaan pitkä ilta.

Tässä vaiheessa täytyy julistaa syvää rakkautta setin avausbiisiä Alpha Omegaa kohtaan, siinä biisissä on kyllä ytyä. Klubiympäristössä se tosin olisi vieläkin täydellisempi ja pääsisi entistä paremmin oikeuksiinsa, vink vink. Ehkä vielä joskus? Tinakenkätytön aikana ennen keikkaa hankittu vilu väistyi ja tunnelma lämpeni kivasti. Jos jotain Vain Elämää -kamaa vielä pitää veivata niin Tinis on ehdottomasti The Biisi siihen hommaan, sen sanomaan samaistun itsekin eniten. Turussa oli paria poikkeusta lukuunottamatta melkeinpä yhtä paljon vierailevia tähtiä kuin avauskeikalla, mistä olin vähän yllättynyt. Varsinkin VilleGallen kahelia meininkiä (ja vaatevalintoja) on kyllä riemastuttavaa katsella, tyyppi saisi olla vaikka joka keikalla mukana. Flexaa on muuten myös sellainen biisi, joka herää livenä eloon ihan eri tavalla.

Helsingissä plörinäksi mennyt Chekkonen meni nyt käsikirjoituksen mukaan, vaikkakin biisiä edeltänyt pikainen huutotreeni oli ihan paikallaan. Blockfest-hurmoksen leveleille ei päästy, mutta ihan semmonen vahva 9+. Sokan jälkeen otsa meni jo valmiiksi kurttuun, kun tajusin mitä tuleman pitää. Pian kävi kuitenkin ilmi, että joku musajeesus oli kuullut meikäläisen rukoukset. Timantit oli sovitettu uudelleen ja voi tsiisus miten ihanasti! Biisissä oli nyt vähän enemmän balladin aineksia kuin normaalisti, hitto että se kuulosti hyvältä. Herkkää, mutta samalla voimakasta meininkiä. Täydellinen lopetus keikalle.

Nyt on kaksi ensimmäistä jäähallikeikkaa koettu ja hommat laitettu alulle. Puitteet ovat jälleen kerran suuret ja mahtavat, enkä vähempää odottanutkaan. Löytyy kaiken maailman leffat, pyrot, paukut ja erikoistehosteet. On kuitenkin mahtavaa, että olennaisin juttu eli musiikki ei kuitenkaan huku kaiken sen alle, vaan nousee esiin oikeastaan entistä tymäkämmin. Niin sen kuuluukin mennä.

- juoksepoistytto

yykaahoovee feisbuuk // insta

Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

It's that time of the month again and this time in English! We seem to be having a bit of a, well, Swedish theme going on...

Katy Perry @ Nalen, Stockholm, Sweden 22.2.2009

After coincidentally watching a random band playing Katy Perry cover the other night in Dublin, en route to home I teamed up with juoksepoistytto in Stockholm for some Kity Purry action. Seeing now where Katy Perry plays these days, including her Finland debut just last year at the sold out 13,000 capacity Hartwall Arena, it's quite crazy we got to witness her in a utsolgt club with 598 other people.
A giant maneki-neko cat and giant inflatable strawberries were used as stage props so one would without a doubt know they are in for a pop concert. But she rocked! I really dig Perry's voice and she does know how to sing. During the set you'd catch her playing guitar along with the band, switching to acoustic for some of the songs and then finally just with the mic going around engaging with and surprisingly even amongst the crowd. I'd guess it was during the encore when miss Perry herself handled a giant inflatable lipstick which she poked the crowd with or something. Her quirky lyrics translate well into the music she makes, but the mid set speeches of similar lines felt a bit too childish, even when the crowd was quite young that evening. Last year we toyed around attending that said Hartwall Arena gig to get the total opposite experience of this night in Stockholm. Buuut after coming to a conclusion how we don't even know Perry's new material or listen to her much anyway -and most importantly when just alone the ticket money could get us to see many local faves, had to give it a pass this time. Never say never though...

-kilu

H.E.A.T. (SWE) @ South Park Festival, Tampere 7.6.2014

The musical genre this festival represents has never really been my cup of tea, but this time Reckless Love was in the lineup and my friend also got us free tickets. Both of us had some other engagements later that evening so we thought we would just briefly pop in, watch RL and get out. However, we still had some spare time after RL so we decided to give "that next band whatever they were called" a chance and I'm so glad we did. Pardon my Swedish, but jävla helvete!! Seriously.
I have never before been so instantly and almost violently charmed by a band whose whole existence was a complete mystery to me until they hit the stage. All of the songs had awesome catchy melodies and their performance was so electrifying. We couldn't stop dancing and jumping around despite the fact that we naturally didn't know any of the songs, hah. I will always remember this gig as one of the most powerful live music experiences of my life, it was pure love from the start.

- juoksepoistytto