Ruisrock 2017: Hipistä vipiksi

Ruisrock on ollut mulle jo vuosien ajan the kesäfestari, käyntikertojen laskemiseen eivät enää kahden käden sormet riitä. Artistikattaus on aina niin laaja, että joka vuosi joukosta löytyy joku must see. Tällä kertaa pääsin aistimaan festaritunnelmaa vip-vieraan näkökulmasta. Miltä tuntui välttää kuuluisa Via Dolorosa? Löytyikö tällaiselle tofuhaukalle ja porkkanan purijalle buffasta mitään murkinaa? Entä oliko bajamassa paperia? Nyt se selviää!

Rannekkeenvaihto ja vip-passin noutaminen

Rannekkeet ja passit noudettiin Hotel Marina Palacesta Ruisrockin akkreditointipisteestä. Tulimme mestoille tietty juuri silloin kuin kaikki muutkin, mutta yllättävän nopeasti pääsimme jatkamaan matkaa, vaikka koko aulan ympäri kiemurrellut jono peljästytti ensin. Peukku ripeille työntekijöille! Rakastan festarirannekkeita, ne ovat vain niin saakelin käteviä kapistuksia. Soisin niiden tulevan laajempaan käyttöön Ruississakin, sillä ranteeseen ankkuroidusta kankaanpalasta on huomattavasti helpompi pitää kolmen päivän ajan huoli kuin paperilipusta. Rannekkeen lisäksi saimme myös VIP-passit.

Vesibussikuljetus

Ruuan lisäksi odotin eniten vesibussikuljetusta festarialueelle. Olen tarponut Via Dolorosan päästä päähän niin monta kertaa, että koipeni ansaitsivat vip-kohtelun. Ensimmäinen kosketus vesibussiin perjantai-iltapäivänä ei kuitenkaan ollut kummoinen. Seurueemme tipahti jostain syystä mystiseen, noin neljänkymmenen minuutin väliin, jolloin laituriin ei puksuttanut yhtäkään paattia. Ikuisuudelta tuntunut odotus nostatti epäilykset koko kuljetuksen nopeutta kohtaan ja mietimme, että seuraavina päivinä pitää olla hyvissä ajoin liikenteessä. Takkuilu jäi kuitenkin kaikeksi onneksi tuohon yhteen menomatkaan, kaikki muut kerrat liplattelimme Ruissaloon ja pois mukavan ripeästi ilman sen suurempaa jonotuskaaosta. Aurajoen maisemia kelpasi ihailla ja festarialuetta oli huippua tarkastella täysin uudesta näkövinkkelistä. Vesibussikuljetus oli ehdottomasti viikonlopun suurinta luksusta. Aikaa ja ennen kaikkea energiaa säästyi huimasti ja aamulla oli huomattavasti helpompi päästä sängystä ylös, kun joka jäsentä ei kolottanut.

VIP-alueet

Vipeille oli kaksi omaa aluetta, Niitty-VIP ja Ranta-VIP, joista jälkimmäinen oli ehdoton suosikkini. Rannasta löytyi mm. riippumattoja, varjoisia ja vehreitä piilopaikkoja ja ennen kaikkea rauhaa festarin pauhulta. Leikittelevää hippityyliä modernilla skandinaavisella twistillä, diggasin kovasti! Ranta-VIPissä tuli vietettyä paljon aikaa, sillä kaikki kiinnostavimmat keikat osuivat tänä vuonna jostain syystä Rantalavalle. Remuamisen jälkeen oli taivaallista tulla chillaamaan puiden katveeseen.
Niitty-VIPissä kävin edellä mainitusta syystä vain kerran, mutta jos päälavan tarjonta olisi kiinnostanut enemmän, niin moni keikka olisi varmasti tullut katsottua vip-karsinasta käsin. Näköyhteys Niittylavalle oli loistava, kerrassaan! Alue oli lavan oikeassa reunassa, mutta ainakin JVG:n keikan aikana tunsi olevansa siitä huolimatta homman kuumimmassa ytimessä bailaavan festarikansan keskellä. Niitty-VIP oli omiaan bilehileille ja festarieläimille, Ranta-VIP puolestaan syleili fiilistelijöitä ja rauhallisemman juhlatunnelman ystäviä.

Ruokailu

VIP-buffet tarjoiltiin Ranta-VIPissä ihastuttavassa puutalossa. Ruokalippua vastaan sai lautasen, jonka sai täyttää mielensä mukaan ja santsata niin paljon kuin mieli teki. Linjastoja oli yhteensä neljä, eikä ainakaan meidän seurueemme tarvinnut kauaa jonotella. Noutopöydät oli myös koristeltu ihanan boheemisti ja värikkäästi. Aidoista leikkokukista iso plussa, muovikukat ovat yksi ihmiskunnan turhimmista ja mauttomimmista keksinnöistä.
Tarjolla oli päivittäin vaihtuva lämmin liha- ja kasvisvaihtoehto sekä kylmä salaattipöytä, jonka tarjonta oli sama koko viikonlopun ajan. Salaattipöydästä kauhoin lautaselleni varsinkin aivan iiiihanaaaa kahden tomaatin salaattia sekä kesäkurpitsalla ja rakuunalla terästettyä perunasalaattia. Lämpimistä ruuista suosikkini oli lauantain ohrahelmipläjäys, johon oltiin upotettu paahdettuja kasviksia, härkäpapua ja grillijuustoa. Nam, nam ja nam! Terhakka peukku myös perjantain kylmäsavutofulle ja fenkolille. Liharuuista en osaa antaa arvioita, mutta festarikaverit vaikuttivat ainakin vähintään yhtä tyytyväisiltä sapuskoihinsa kuin minäkin. Jälkkäriksi sai halutessaan kahvia tai teetä sekä minttusuklaata. Lämpimällä säällä suolainen safka uppoaa helpommin, joten pienet suklaapalat olivat oivallinen jälkkäri, mitään isompaa ei olisi jaksanut syödä. Buffasta jäi kaiken kaikkiaan positiivinen fiilis ja oli ihanaa huomata, että kasvissyöjiä ei väheksytty vaan kaikille tarjottiin maukasta ja sopivan mausteista ruokaa. Porkkanan purija kiittää ja kumartaa!

Bajamajat

Vip-tonttujen berbereistä pidettiin Ranta-VIPissä myös hyvää huolta, bajamajan sijasta tarpeilleen pääsi konteissa oleviin vesivessoihin. Päivän kääntyessä iltaan käsisaippuoita ei juurikaan täydennetty, mutta vessat pidettiin yleisesti ottaen todella siistissä kunnossa koko festivaalin ajan. Paperia, juoksevaa vettä, kunnon lavuaari, peili... Melkein kuin kotona siis! Molemmilla VIP-alueilla vieraille oli tarjolla myös kosteusvoidetta, kasvovettä, hiuslakkaa, purkkaa ynnä muuta virkistymiseen ja ehostukseen tarvittavaa kamaa. Kiva pieni bonari, jolla oli kuitenkin yllättävän iso vaikutus kokonaisfiilikseen.

Olen ollut aiemmin vippinä parilla pienemmällä festarilla ja kokemus ei päätä huimannut. Ruisrock-VIP oli kuitenkin toista maata. Uskaltaisin jopa sanoa, että festarivippien aatelia. Siistit ja loppuun asti suunnitellut VIP-alueet, ystävällinen henkilökunta, a-luokan safkat sekä sujuvat kulkuyhteydet tekivät kylmän kesän aurinkoisimmasta viikonlopusta entistä paremman. Suosittelen! //YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto