POHJALLA 10.6.2017

"Ooh, Sairas T:llä keikka Kouvolassa meikän synttäreinä, sinne! Eiku hetkonen..Pohjalla? Mikäs juttu tää on ..jaa hitosti muitakin, ei taidakaan kiinnostaa."

Ollaanpas heti rehellisiä, maaliskuun loppupuolella kun bongasin tämän Pohjalla spessukeikan ensikertaa Sairas T:n Facebookista, luulin kyseessä olevan soolokeikka sillä Pohjalla -hokemaa olin kuullut siinä vaiheessa tasan sillä yhdellä Saikun keikalla. Delirium -levyltä alkuun vaikeinta oli kuunnella Päättäriltä Päättärille -biisiä sillä siinä on äänessä niin paljon eri tyyppejä ja mua kun ei voi edelleenkään kutsua suomiräpin minkääntasoiseksi kuluttajaksi, niin ajatus kymmenestä jäbästä heilumassa mikkien kanssa lavalla ei ollut se ihanteellisin skenaario.

Ajan kanssa ensin lämpenin Tyhjä Lipas -levylle by Toluhaukat ja sitten erään energisen tuplaajan kovat mainospuheet sai harkitsemaan lähtöä uudestaan. Asioita tapahtui ja yhtäkkiä suunnitelmat olikin harvinaisen selkeät: 10.6. Bar Downtown Kouvola, ei vaihtoehtoja. Tässä yhden tyypin fiilikset iltamista, s'il vous plaît!

POHJALLA SPECIAL @ Bar Downtown Kouvola, 10.6.2017

Hetki ennen lipunmyynnin alkua jonon tiivis tunnelma enteili lupaavaa illalle. Rapussa tarjottiin huikkaa toisille kerta yläkerran juomat piti tuhota ennen alakerran keikkatiloihin valumista. Joillain kyllä jo oli vahvat pohjat alla ilman extrahuikkiakin. Narikan viereiseen loosiin oltiin pystytetty vaatimaton myyntipiste kera mukavat myyntimiehet ja illan ekat kaupat syntyikin heti Klassikot Dekis paidasta ja illan vikat vielä kun Vetelä Helsinki 1 & 2 sekä Liskomies Kuoleman 4 Kättä kassut vaihtuivat massiin. Olisikin ollut aika hienoa jos Katin Tavaran Pohjalla vermeet olisivat ehtineet tälle iltaa! Netistä onneksi saa tilattua.

Aloitusta venaillessa Painajainen kävi vielä vaihtamassa muutaman sanan ja hehkutti miten porukkaa oli reissannut paikalle ympäri Suomen ja Jonestownin perässä peräti Puolasta(!) asti. Mad respect kaikille paikalle saapuneille välimatkoista viis.

LISKOMIES

Liskomies aloitti odotetun illan siinä vaiheessa kun itse taistelin nukahtamispisteen kanssa (terkuin aamuvuorosta Kouvolaan). Puoliksi valveilla olevaan tilaan sopi kyllä kuin nakutettu se mitä oli luvassa. Joko näin jo unta, mutta voisin vaikka vannoa intron tai peräti ekan biisi 30 Sekuntia Puremasta olleen vain matelijan sihinää imitoivaa ääntä. Oli miten oli, Liskomiehen musa hiveli sitä sielun pimeämpää puolta ja ilahdutti huomata ettei usein epäsuotuisana pidettävästä lämppäysslotista ollut tietoakaan kun porukkahan ties näitä biisei! Hail Satan pt. II kunnon mosh-tsipaleena sai mutkin hereille. Monipuolista, propsit!

Kun vikoja vietiin ja Lampun Henki (Solomonin Laulu) spiikattiin suomiräpin pisimpänä biisinä, hetken jo ehdin pelätä jotain yli kymmenen minuutin teosta, mutta sillä viitattiinkiin liki kaksimetrisiin esiintyjiin kun mukaan tuli vielä OD Kokemuskin. Tällainen sopivassa määrin hämäräperäinen setti toimi paljon paremmin, kuin jos ensin olisi pitänyt katsella jotain up beat mikämeininkiii -esitystä. Liskomiehen mystisestä olemuksesta saatiin nauttia vielä myöhemminkin illan pääohjelmassa johon seuraavaksi!

POHJALLA // A-puoli
Sairas T, Painajainen, Silmälappu-Steve aka SLS, OD Kokemus, O'Malley, Toluhaukat (Tolu-J & Sike Da Sinista), Jonestown (Dsmrfn/Deso & Klvni), Köyhä Jonne. "Jos et sä vielä oo tiennyt niin me ollaan se pahamaineinen Pohjalla gang." Joskus ennalta-arvattavuus ei ole pahitteeksi sillä kellekään ei varmasti tullut yllätyksenä miten pakka laitettiin heti sekaisin Liu Kangilla ja jumaleissön miten toimi! Yleisön päässä naksahti heti jotain ja kun siihen lisättiin se uho sekä itsevarmuus mikä tuli päin pläsiä lavan suunnalta, kävi selväksi ettei ne jätkät siellä todellakaan leiki.

Huudit jatkoi tuttuna viisuna ja takasi energiatasojen pysyvän tapissa esiintyjien ja yleisön ruokkien toisiaan puolin ja toisin etenkin kertosäkeen huudatuskohdissa, jolloin ne mikit sojotti auliisti lavalta pois päin. Seuraavaksi tahti tiputettiin setin perustasolle Killa Klikki pt. 2 lähtiessä käyntiin. Tässä vaiheessa alkuhurmoksen jälkeen pystyi hahmottamaan paremmin mitä lavalla oikeasti tapahtui. Käytössä oli neljä mikrofonia joita vuoronperään vaihdeltiin sen mukaan kenen veisu päällimmäisenä kyseessä -toki välillä jaettiin lennosta kaverille kanssa.

Kuulin valtaosan illan aikana esitetyistä kappaleista ensimmäistä kertaa ever. Sieltä joukosta yhdeksi suosikeistani nousi jo kauan netissä elänyt, mutta vasta hiljattain fyysiselle formaatille päätynyt OD Kokemuksen ja O'Malleyn Klassikot Dekis levyn letkeästi rullaava aloitusbiisi Matala Profiili. Siitäpä sitten löyhä aasinsilta siihen miten livetilanteessa, jossa esiintyjämäärään nähdän pienellä lavalla on niin monta eri persoonaa samaan aikaan estraadilla, kaikki ei sieltä jää mieleen samalla tapaa etenkin jos keikkaa seuraavalla ei entuudestaan ole mitään tatsia kyseiseen artistiin. O'Malleyn kohdalla kävi näin ja vasta jälkikäteen tuota levyä kuunnellessa havahduin siihen miten soljuvaa settiä herralta löytyykään.

(kuvat ei sit mene synkassa tekstin kanssa, ainoastaan kumpi setti kyseessä)

SLS ja Rauhassa pt 3 jatkoi letkeetä linjaa. Persoonista kun puhe niin Silmälappu-Steve oli se joka hoiti enemmän sitä yleisön kanssa seurustelua. SLS on semmoinen kirjainyhdistelmä mihin on huomaamatta törmännyt kyllä todella, todella monen eri kappaleen kohdalla.Vaikka joidenkin biisien aikana sanoja piti luntata puhelimen ruudulta, niin ei tätä tullut katsottua millään tapaa kieroon. Parempi vaan, että kerralla kunnolla kun jotain epämääräistä unohdin sanat freestyleä. Seuraavaksi Penaaaaaah huudatuksien saattelemana lavan etureunaan nousi porukan energisin livejäbä Painajainen ja hänen tuotannostaan kuultiin Kuus Jalkaa, joka tallentui myös kameran muistiin

Lavalla pyöri enemmän väkeä mitä Pohjalla porukkaan kuului mikä oli hämmentävää eritoten kaltaiselleni keltanokalle. Esimerkiksi alkuun luulin Deson olevan vain se verellä koristellussa aatamin asussa mukana fiilistelevä frendi, kunnes Jonestown pääsi parrasvaloihin esittäen Köyhä Jonnen kanssa Narkoholistin. Mua sivistettiin, että Deso = Kuristaja (jota kuullut parin biisin verran) jolloin koin ahaa-elämyksen. Ilmankos ne ulkomaalaiset fanittajat kääntävät Jonestownin lyriikkaa kun ei taida olla ihan päiväradion soittolistoille sopivaa matskua.

Kohta setissä oli vuorossa Heil Delirium. "O'Malley saa mun kengät, Klvni saa mun vitun kämpän.." Ei hitto, nythän nää kaikki kenet kappaleessa mainitaan oli ensimmäistä kertaa historiassa siinä samassa livetilanteessa. Miten en ollutkaan tätä aiemmin tajunnut ton kohdan ideaa. Näin tää biisi pitikin kuulla!

Vielä tuli pari kappaleta ennen väliajan koittamista. Tyhjentynyt lava kiilteli rikkoutuneesta lasista, kaatuneista juomista ja varmasti myös hikipisaroista sillä vallitseva tunnelma koko ekan rykäsyn aikana oli kuuma. Hot damn!

POHJALLA // B-puoli

Huilitaoko antoi hyvän sauman käydä haukkaamassa raikasta *köh* "raikasta" ulkoilmaa ja varmistaa nesteytystasapainon säilymisen sopivan kosteana. Tai tehdä kuten minä ja jäädä varmistamaan, että sama hyväksi todettu paikka pysyy seuraavankin koitoksen ajan.

DJ Loasteeze

ODK: Bushido

Toka setti lähti käyntiin rauhallisemmin mikä sopikin siinä vaiheessa jo vähän hitaammin käyvälle yleisölle. SLS:n Vapaat Kädet, jonka biitissä oli inasen lounge-vibaa, yhdistettynä lämpimään valaistukseen loi tuttavallisen jälleennäkemisen fiiliksen. Pidä kädestä, kohta sitä taas mennään. Nyt myös lavalle tuiskeessa pyrkivät frendit ohjattiin ystävällisesti takaisin bäkkäritiloihin, joten tämä toinen puolisko oli selkeämpi siltä osin vaikka nyt jo olikin oppinut erottamaan muusikot muista.

Ennen kaikkea toinen setti piti sisällään odotettuja hetkiä musiikin parissa. Köyhä Jonnen Mä Muutan Mökille Norjaan oli se isoin juttu keikkaseuralleni ja extraspessua tästä teki sen kun mikkiä taas tuupattiin yleisön huulille kappaleen nimeä toistavissa kohdissa. Ainakin siis yksi kohdalle osuneista sai niistä parista sekunnista jotain ikimuistoista mukaansa. Artistin esiintymiset ovat ilmeisesti harvinaisempaa herkkua, joten hän olkoon suomirapin ystävien töyhtökiuru, josta tehtiinkin ensimmäinen havainto Kouvolassa vasta tänä vuonna.

Myös A2 vuoden 2012 kassulta kuultiin keikalla

Toukokuussa tuli pakottava tarve päästä Vaasaan kerta Toluhaukat sekä Sairas T oli buukattu samalle illalle luoden vahvat mahkut kuulla Fataalirata. No juu, mutta siellä se ei mennyt ihan kuin elokuvissa, joten odotukset oli Kouvolassa korkealla. Ei tarvinnut pettyä sillä yleisö oli jälleen ihan täysin messissä ja Loasteezen ammattitaitoon pystyi kyllä luottamaan. Tunnelmat on tallentuneena jokseenkin heiluvalle videokuvalle josta myös filmi meni hetkeksi poikki verta varoessa.

Illan uusista tuttavuuksista eritoten Jonestown alkoi biisi biisiltä pimeine äänimaisemineen kiinnostamaan enemmän. Misantropian saatanan vittu hokemiin osasi helposti yhtyä mylvimään muiden mukana joten en kokenut olevani mikään poser siellä räppifanikansan joukossa. Tokan setin top kolmoseen kipusi Keta Avaruus, jossa kaiken sen tunnelmoinnin kesken Liskomies suoritti hyytäviä black-metalli huutoja erottaen tän kappaleen kyllä täysin muista.

Liskomies

Veripullo piipahti yleisönkin puolella jolloin halukkaat saivat hörppiä ja pulautella verta rinnuksilleen imitoiden Deson tyyliä tai sitten vain ronskisti juoda janoonsa/nälkäänsä. Mulle riitti ihan tarpeeksi ne suihkut mitä kohdalle osui, thänks veri much (he he). Kuuluuko mainitut verellä läträämiset aina heidän keikkojensa sisältöön, en tiedä, mutta toi se tähän oman (odottamattoman?) lisänsä. En voinut olla ajattelematta ulkomailta Jonestownia katsomaan tulleita tyyppejä, saivat totisesti rahoillensa vastinetta.

Koko helahoito alkoi kovat piipussa, mutta kyllä maar loppuun oli vielä jätetty sellaiset järkäleet, että viimeisetkin järjen rippeet poistui kehosta ja juodut juomat hikoiltiin pois. Kuoleman Riitti olisi voinut olla kaikessa komeudessaan ja OD Kokemuksen (hyvässä mielessä) holier-than-thou olemuksen puolesta se setin vika niitti, mutta ei sinne päinkään. Valkoinen Käärme, jumalaut ei armoa, kirvoitti vielä kerran Bar Downtownin komeaan yhteislauluun. Kerta sitä ei ollut vielä tähän mennessä tullut setissä vastaan no surprise there, että Pohjalla Juhannus lopulta sinetöi tämän historiallisen tuplasetin aikaansaaman hurmoksen nättiin vaikkakin jokseenkin erittäin hikiseen pakettiin. Mic drop.

kaksi palaa historiaa T:settilistahaukka

Keikan jälkeen oli vielä varattuna pieni ylläri Pena "Antakaa sponssi!" Painajaiselle, sillä mahtavat/hölmöt -split ideat on tehty toteutettaviksi keikkaetkoillessa. Jos uteliaisuus heräsi käänny Painajaisen instagramin puoleen, joka kannattaa ottaa seurantaan, ihan parhaat stoorit!

The morning after pestessäni hiuksia tahmaisten hanajuomien ja kuivuneen naudanveren muodostamasta pyhästä liitosta, silmiin osui koipiin lavanreunasta muodostuneet mustelmat. Siis olinko just räppi-keikalla, mitä v*ttua? Helvetin hieno ilta! Noihin kolmeen sanaan olisin voinut tiivistää tän koko eepoksen.

Summa summarum, on aika kuumaa kamaa laittaa festeille vetonaulaksi exclusive-spessusettejä, joten nyt isot propsit jokaikiselle henkilölle ken oli tätä järkkäämässä niin, että eka kerta tapahtui klubikeikan muodossa. Uskon tän olleen mieluisampaa myös artisteille, että ensin saa vetää intiimissä tilassa just niille jotka varta vasten tulivat sitä juttua paikalle todistamaan vs ennen setin viemistä isolle lavalle ja ainakin osittain ihan ummikkojen eteen. Tästä kyllä aivan varmasti sai hyvät pohjat Hoodfestin keikkaa varten. Suosittelen saapumaan paikalle, sä et halua missata tätä! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

YouTube-soittolista livetaltioinneista keikalta sisältäen; Kuus Jalkaa, Narkoholisti, Mä En Voi Tehdä Väärin + Mä Muutan Mökille Norjaan (klippi), Fataalirata, Pohjalla Kera Ystävien sekä Kuoleman Riitti.

KIITOS!

Loasteeze

Liskomies

Pohjalla gang:

Sairas T

Painajainen

Jonestown

Köyhä Jonne

Toluhaukat

Silmälappu-Steve

O'Malley

OD Kokemus

järjestävä taho & yleisö!

Narkoholisti:

Mä En Voi Tehdä Väärin + Mä Muutan Mökille Norjaan (klippi):

Kuoleman Riitti:

Tiisun Ruisrock-revanssi

Tiisu @ Ruisrock, Suomen Turku 09.07.2017

"Kuinkahan monta mikkiä tänään menee rikki?"

Sellaisia pohti festaritoverini keskipäivän paahteessa, kun lilluimme vesibussin kyydissä kohti Ruissaloa. Sinänsä täysin aiheellista kelailua, kuten monet Tiisua seurailleet tietävät. Itseäni mietitytti kuitenkin solmussa olevien mikkiständien sijaan yleinen atmös ja tilanteen haltsaaminen. Viime kesän keikka Suomen legendaarisimmalla festarilavalla, eli Ruissin Rantalavalla, vedettiin kunnialla läpi, mutta olihan se selvästi vaikea gigsi, josta bändi ei itse pystynyt juurikaan nauttimaan. Nyt vuorossa oli telttalava, johon ei välttämättä liittyisi niin halvaannuttavan kovaa latausta. Tai toisaalta, mistäs sitä tietää? Olihan kyseessä kuitenkin kaikkien kesäfestareiden äiti.

Teltassa oli vartti ennen h-hetkeä rennon kupliva pössis ja mukavasti porukkaa, ja lisää festarikansaa valui koko ajan paikalle. Alkunauha Non, je ne regrette rien pääsi isolla lavalla oikeuksiinsa ja Bussi täältä pois potkaisi keikan käyntiin ryminällä. Biisin jälkeen huokaisin helpotuksesta, sillä lavalla oli ihan eri orkesteri kuin vuosi sitten. Hermoilusta ja hapuilusta ei ollut tietoakaan, jännitys oli vajonnut jonnekin Itämeren syvyyksiin. Molskis ja moi moi!

Biisilista oli perinteisen festarisetin tavoin odotetusti hittipitoinen, mutta yllätyksiäkin oli siunaantunut mukaan. Toisen levyn sinkuista Pusuttelemaan ihastutti heti setin alkupuolella, mutta mediassa huomattavasti enemmän esillä ollut Suomi on poliisivaltio loisti poissaolollaan. Toki sitä kesällä ennemmin pussailee kivoja tyyppejä kuin raivoaa ja heittelee kanssaihmisiä mädillä tomaateilla, joten ratkaisu oli sinänsä looginen ja vallinneisiin olosuhteisiin sopiva. Perhekuva rauhoitti mukavasti nopeatempoisten biisien keskellä. Jännä, että toisen levyn slovareista keikalle oli valikoitunut se, eikä esimerkiksi Menkat. Ei sillä, että se olisi haitannut. Menkat on ollut niin kovassa soitossa koko kiertueen ajan, että tarvitsen siitä vähän lomaa, vaikka biisin sanoma onkin pirun tärkeä. Keikan ylivoimaisesti hämmentävin hetki oli upouuden biisin ensiesitys. Mitä syntyy, kun yhdistetään Tiisu, Hurriganes ja Kummelin Erotix? No, tässä tapauksessa I'd like to fuck you. Jään salaa kaipaamaan lisää.

Kokonaisuudessaan setti oli vahvasti ensimmäiseen levyyn kallellaan, koska bändin suurimmat hittiviisut löytyvät ainakin toistaiseksi sieltä. Suomalaisen suurin riesa on sisu, Virtaset ja Tänään sä musta hullaannut osuivat festarieläinten laulu- ja tanssihermoihin. Järkkäritkin pääsivät osallistumaan, halusivat tai eivät. Kenties koko kiertueen komein yhteislauluhetki koettiin, kun jengi otti haltuun Elämältä turpiin sain -biisin kertsin ja koko teltta raikasi. Keikan loppupuolella koettiin vielä riemua, kun aikaa olikin 45 minuutin sijasta kokonainen tunti. Encoressa tunnelmoitiin Tähdet hymyilevät meille ja rokattiin maailman paras Uusi aika, jotka jäivät viime kesän Ruississa enemmän ja vähemmän paitsioon.

Kolmen päivän festarointiin mahtui niin paljon pommeja, pyroja, ilotulitteita ja erikoishommia, että sunnuntaina pahimman luokan ähky kolkutteli jo ovella. Tiisun tarjoilema rehellinen ja konstailematon rokkishöy helli sielua ja kuittasi kaikki menneiden Ruisrockien vaikeudet. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

PLEKSIVIIKKO vol.1

Nerokkaalla nimellä varustettu Pleksiviikko pelastaa pikkulauantain ohjelmapulman tuomalla Bar Loosen lavalle kolme kovaa bändiä ja tiskille juomia tasarahahinnoilla. Kun ekan kerran bongasin Pleksiviikko-mainoksen, reaktio oli miten vois hyvin kyllä saapua vaikka jokaiselle keikalle. Tietty kaikille kesäkuun keskiviikoille osuneet iltavuorot vesitti ne pläänit heti alkuunsa, mutta onneksi kuitenki konseptin eka osui vielä toukokuun puolelle, ha!

BAR LOOSE 31.5.2017

OUTO VALO

Outo Valo oli toinen pääsyy innostua keskelle viikkoa osuneesta keikkareissusta. Aiempiin näkemiini Outo Valo keikkoihin verraten tämän keikan alkutunnelma oli kuin joku painaisi rintaan eikä pystyisi kunnolla hengittämään. Hankala pukea sanoiksi, mutta jotain synkkää vibaa oli ilmassa. Pieni valonpilkahdus kuitenkin hiipi hiljalleen esiin ja loppupuolella oli jo rennompaa. Tällä keikalla kuultiin parin uudemman lisäksi kaikki mini-LP:n biisit ja keikan kohokohdaksi itselleni nousi illan vikat Tulisissa Koukuissa sekä Ehkä Vielä Joskus. Propsit Loosen hyville saundeille niin biiseistä sai kaiken irti mitä livetilanteessa nyt voikaan saada.

Tiivistelmä: Outo Valo tekee kiehtovalla tatsilla todella kaunista musiikkia ja siihen sopivaa lyriikkaa kombon todellakin kolahtaessa. Kiitos.

LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT

Lähtevät Kaukojunat on onnistunut osumaan muistini mustaan aukkoon sillä nimen kuullessa en edelleenkään osannut yhdistää bändiä jo pari kertaa aiemmin nähdyksi poppooksi. Iloinen yllätys oli toki taas kohdata, ei siinä mitään. Yksin en ollut muistireistailujen kanssa sillä keikalla soitettiin ihan uutta matskua ja välillä joidenkin uutukaisten sanat tuppasi unohtumaan. Huikeeta kun rumpali-laulaja meinasi että ei tästä mitään tuu ja seuraavaa biisiä vaan kehiin niin bändin kitaristi-laulaja puolusti kepittäjän oikeuksiaan ja kappale vedettiin läpi sillä KITARASOOLO. Oikein toimittu ja soolo menikin tyylipuhtaasti läpi.

"Kun oot poissa, mul on vaikeuksia perusasioissa kun oot poissaaa-aa-a-oo" ehkä muistan tän bändin next time, Kun Oot Poissa oli ainakin jo jäänyt mieleen. Lähtevät Kaukojunat tuottaa vain liiankin lämminhenkisen kuuloista matskua jotta siinä ois tarpeeksi mun makuun olevaa tarttumapintaa ja tästä johtuen yhtye on jatkossakin se kiva lisä esiintyjäkaartissa, muttei se pääsyy lähteä keikalle.

Tiivistelmä: Iloinen jälleennäkeminen(kuuleminen?) taidolla kerrottujen arkisten aihepiirien ympärillä pyörivien laulujen ja hyvän livemeiningin kanssa.

HÄIRIKÖT

Siinä vaiheessa kun Häiriköt on lavalla ei kannata enää suunnistaa sitä tiskiä kohti tai voi missata parit biisit sillä aikaa kun koittaa muodostaa huulille sanoja yksi kalja sekä toivottavasi myös sen kiitoksen. Jäisi metsähommissa moottorisahan valinnut toiseksi jos käsisahaa käsittelisi samaan tahtiin millä Häiriköt veti settinsä läpi. Nyt en tähän koita edes miettiä mitään lisättävää. Häiriköt keikat on laadultaan aina priimaa settilistasta lähtien eikä voi pettyä jos yhtyeestä pitää. Bändi seikkaillut hooveen puolella muutaman kerran aiemminkin, tästä painaen jos kiinnostaapi vilasta vanhempia juttuja.

Tiivistelmä: 6/5 !!!!

kuvasta ei saa selvää mut 14.6. Päivän Leike! 21.6. Miettiin! ja off topic 4.7. NEUROSIS aaaah!

Ihan fiiliksissä! Kaikki bändit näyttivät esimerkkiä miten perusasioilla eli kitara+rumpu+basso+laulu päästään pitkälle eikä syvällekin kolahtaviin biiseihin tarvitse ylimääräisiä krumeluureja kun kappaleiden tekotaito vain on hallussa. Ilahduttaa kun voi sanoa tuon pätevän kyllä jokaisen illan yhtyeen kohdalla.

Toivon Pleksiviikoille yhtä kovaa jatkoa jo julkaistujen keikkojen lisäksi vaikka kesällä hyvät terassikelit saattaakin rokottaa satunnaisien santereiden keikoille saapumista. Niin ja lisättäköön vielä näin pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tapahtumaan saapuvan näkökulmasta miten se on ihan pirun jees jos ja kun ehtii nähdä kaikki bändit ja siitä vielä 23:45 bussilla himaan toisin kuin mitä viikonloppuiltoina. Kyl näillä kattauksilla kehtaa uhmata sitä aamuvuoroakin kuten allekirjoittanut tekikin. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Kiitos!

Outo Valo

Lähtevät Kaukojunat

Häiriköt

+järkkäävä taho

Ei tilaa slovareille: Kivarit +2 Doriksessa

Doris, Tampere 19.5.2017

HINTIT

Tämä oli ensikosketukseni(!) Doriksen keikkailtoihin ja ihmetystä herätti miten homma lähti etenemään likipitäen ajallaan. Tämä oli myös ensikerta kun kuulin Hintit-yhtyettä missään muodossa, enkä osannut yhtään veikata mitä olisi luvassa. Tila otettiin heti haltuun Hinttarit -biisillä ja mikä bändissä välittömästi miellyttikin oli heidän vankka tatsi lavalla (ja siitä vähän ohi) olemiseen. Kepittäjien mätsäävät asusteet oli nekin hyvä yksityiskohta.

Yleisöäkin oli jo kivasti. Toki Doriksen pohjapiirros vähän pakottaakin heti sinne lavan läheisyyteen jos meinaa mitään nähdä mikä taas toisaalta bändien onni, heh. Ei hidastelua vaan lyhkäisiä punk-biisejä joiden nimissä vilahti settilistaa silmäillessä tuttuja hahmoja kuten Timo Soini ja Tommy Tabermann. Setistä löytyi sopivasti sekaisin kantaaottavaa sekä myös tarinaa kertovaa lyriikkaa lokaatioden vaihdellessa Teksasista Mixein vessaan.

Olin kuvitellut bändin suht tuoreeksi tapaukseksi, mutta bandcamp paljastikin päinvastaisen totuuden ja keikan matsku oli kasattu 2013 Eliittikumppanit-EP:n ja vuotta nuoremman Passiivinen Agenda -levyn biiseistä. Ilmankos löytyikin lyriikoita osannutta jengiä. Hintit sopi oikein mainiosti tämän illan bändikattaukseen ja kyllä tätä energiaa voisi toistamiseenkin jonkun hyvän line upin mukana kuunnella.

KOLJOSEN TIEKIISTA
Juu, näin o! ekan levyn se pari sekuntia kestävä lopetusrykäsy soitettiin keikalla useampaankin otteeseen hemmotellen bändin alkuajoista mukana olleita kuulijoita.

En itse pahemmin välitä läpändeerusyhtyeistä ja vaikka biiseissä olikin yllätyksekseni mukavasti monipuolisuutta ja keikka eteni reippaaseen tahtiin, niin esinkertalaiselle lyhyempikin setti olisi riittänyt. Ei käy kuitenkaan kiistäminen miten upposi (kohde)yleisöönsä ja kyllähän bändi taitoi paikalle saapuneiden kanssa seurustelun jalon taidon ja näin ollen keikan aikana oli kovin rento tunnelma. Bändin ilmaistessa miten nyt maistuis kostuke kurkussa (oisko ollut jallu?) niin tähän "hätähuutoon" tarttuikin eräs keikasta nauttinut henkilö ja piakkoin laseja kannettiinkin lavan suuntaan. Propsit fanille!

Toiste ei tarvitse Koljosen Tiekiistan keikalle kyllä päätyä kerta överiannostus oli nytkin suht lähellä. Tämän yhden keikan perusteella jäi vielä ihan jees fiilis yhtyeen menosta eli tähän hyvä lopettaa. Parasta keikassa? No ei niitä slovareita, Juu näin, o!

KIVESVETO GO GO

Kivariit-iih kiljui tää kilari kun Tampereelle siunaantui tämä tapahtuma. Suositeltavaa ei ole hommata nilkkaan uutta väriä keikkaa edeltävänä iltana, sillä Kivesveto Go Gon aloitellessa turvonnut kinttu huusi armoa jo siihen malliin, että keikka oli pakko seurata jalka irti maasta perse puoliksi johonkin korokkeeseen tukeutuen. Siinä sivussa sitten kelpasi (kateellisena) seurata miten kappale kappaleelta meno äityi siihen Kivari-keikoilla tuttuun mikkitelinettä suuntaan ja toiseen heiluttavaan tahtiin. Railakasta yhteislaulua ja riehakas yleisö, ei siis mitään mullistavaa Kivarit-maailmassa eikä tarvitsekaan sillä simppeli, mutta toimiva combo! Toinen kitaroista sanoi itsensä jossain välissä irti, mutta apuun riensi Hintit-yhtyeen kitarasankari sanan todellisessa merkityksessä ja meno jatkui. Tulevilta julkaisuilta kuultiin taas settiin jo jonkun aikaa sitten rantautuneet Tony sekä Veijo jotka molemmat aiheuttivat kutinaa johon auttaisi vaan ne levyt omissa näpeissä pideltyinä ja sterkoista huudatettuna. Illan hitain titteli meni kappaleelle Iho Kesi mikä kertonee jotain siitä tahdista millä edettiin.

Ei kiitos istuskelukeikoille vaikka olihan tämänkertainen oiva tilaisuus tallentaa vähä videomatskuu mahdollistaen revanssin ottamisen parin biisin kohdalla läppärin pienen ruudun ja surkeiden kajareiden avulla. Youtube-videot, niin ne keikat pitääkin kokea -fuck no! #käykääkeikoilla -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Tänks!

Hintit

Koljosen Tiekiista

Kivesveto Go Go

+järjestävä taho ym!

Kivarit: Kirjasto + Asioita Tapahtuu

Las Vegas

Koljosen Tiekiista: Ladas Heka, Ladas Vika

Hintit: Teksasin Seksikkäin Punaniska

Ihanasti turpiin Tavastialla

Tiisu @ Tavastia, Helsinki 21.4.2017

Helsingin Tavastian perjantain alkuillan kattaus oli harvinaisen tymäkkä. Ensin tarjoiltiin lämppärisetin verran ehtaa Ursus Factorya. Kaksikon energia jaksaa aina yllättää positiivisesti ja nähtiinpä lavalla myös pari tiisulaistakin kekkuloimassa.
Tiisun keikka alkoi jokaisen uskottavan rokkibändin varustukseen kuuluvasta lehdestä eli Kevätpörriäisestä sattumanvaraisesti valitulla stoorilla. Kevätpörriäinen oli illan kantava teema ja tarinat sopivat lähes poikkeuksetta hämmentävän hyvin keikan draaman kaareen. Oli osuvasti nimettyä Sisu-sisiliskoa ja ties mitä kaikkea muuta. Sisiliskon nopeat refleksit ja vikkelyys olisivat olleet tarpeen monille lavan edustalla hengailleille tyypeille, sillä yleisöön alkoi lentää tavaraa tiiviiseen tahtiin heti ensimmäisestä biisistä lähtien. No, kyllähän perjantai-iltaan sopii aina pieni vaaran tuntu! Perkele, Bussi täältä pois, Kuuden jälkeen osaan tanssia, Miehet saunassa... Siinäpä muutamia bailubiisejä, joiden avulla bändi sai Tavastian pauloihinsa heti alkuunsa.

Suomen legendaarisimman rokkiluolan keikoilla on yleensä lupa odottaa jotain erikoisboogieta ja kivoja ylläreitä sieltä tulikin vierailijoiden muodossa. Perhekuva piirtyi tärykalvoille kauniisti sellon säestyksellä, olipahan nättiä! Suomi on poliisivaltio puolestaan sai lisäpuhtia pasuunasta ja biisi pääsi täten melkoisen lähelle levyversioita, joka on soittimia pullollaan. Ennen kuin olin nähnyt yhtäkään tämän kiertueen keikkaa, niin toisen levyn biiseistä suurimmat epäilykseni kohdistuivat juuri Poliisivaltioon. Levyversion soundi on kovin muhkea ja ajattelin, että samanlaisen efektin tuottaminen livenä on aika haasteellista. Epäilykset kuitenkin kaikkosivat nopeasti, sillä sopiva määrä särökitaraa ja yleistä älämölöä ajaa asian ihan yhtä lailla. Pasuunan kanssa fiilis oli jännällä tavalla hienostuneempi, vaikka meno oli muuten tutun hektistä. Oli pasunisti-poliisista muutakin hyötyä, sillä eräs useampaan kertaan kamoja päälleen saanut eturivin asukki sai viimein kostaa kaltoinkohtelun. Syyllinen saatettiin vastuuseen teoistaan, rangaistuksena oli julkinen nöyryytys eli pasuunan "soittaminen" täpötäyden Tavastian edessä ja virkavallan valvovan silmän alla. Oikeus voitti tälläkin kertaa! Illan kolmas ja viimeinen vierailija oli Roosa-Emilia Sainio, joka tuli laulamaan Menkat. Naisääni toi mukavaa vaihtelua ja syvyyttä biisiin, peukku sille!

Vierailevien tähtien lisäksi Tavastian jengi sai muutakin spesiaalia, nimittäin yhden vielä kehittelyvaiheessa olevan biisin ensiesityksen. Kevätauringon kivuliaan kirkasta helotusta käsitellyt biisi sopi Tänne ei jää kukaan-levyn teemaan loistavasti. Mahtoiko valomiehellä olla koivujen kirkkaanvihreät hiirenkorvat mielessä, sillä kellertävänvihreät valot olivat täydellinen valinta. Ne loivat juuri sellaisen kepeän kesäisen tunnelman, joka oli ihanan raastavassa ristiriidassa biisin lyriikoiden kanssa. Siitä seilattiin sujuvasti Anna mun pyöristyä-biisin pariin ja ihan toisenlaisiin fiiliksiin. Slovarit jäivät tällä kertaa oikeastaan vähän paitsioon, mutta tällaiselle räyhäämisen rakastajalle ne muutamat hyvin valitut hitaat riittivät vallan hyvin. Oli mukava kuulla esim. harvemmin settiin eksyvä Tunnetko itsesi tänään pitkästä aikaa.

Keikan loppupuoliskolla meininki eskaloitui vauhdilla. Pusuttelemaan on about koko vuoden kovin korvamato, joka ei jätä ketään kylmäksi hyvässä tai pahassa. Yhtä riemukasta synamelodiaa ei olla hetkeen kuultu, se synnyttää poikkeuksetta hykerryttävää lämpöä sisuskaluissa. Elämältä turpiin sain on tarjonnut jo hetken aikaa liikuttavia yhteislauluhetkiä ja voi morjens, miten ihanasti Tavastialla lauleskeltiin! Bändin poistuttua lavalta porukka alkoi huutaa yhteen ääneen "Uusi aika! Uusi aika!". Anteeks, saako tällaisen yleisön tilattua kaikille keikoille? Nyt oli meinaan biisien suhteen prioriteetit kohdillaan! Encoressa kuultiin ensin Suomalaisen suurin riesa on sisu ja illan päätti Uusi aika. Sekä lavalla että yleisössä oli käynnissä asiaankuuluva hullunmylly ja tapahtumien tuoksinassa Antin mikkistandi päätti kaatua vielä viimeisen kerran, eikä kukaan moshaamiseltaan sitä huomannut. En huomannut itsekään, ennen kuin se kopsahti napakasti omaan silmäkulmaan. Aijai. Olen kokenut saman kohtalon Tavastian katon alla kerran aiemminkin, jolloin tuloksena oli reikä otsassa ja verilätäkkö lattialla. Tällä kertaa selvittiin parin päivän jomotuksella ja mustelmalla, joten no problemos. Ja jos pitäisi valita missä ottaisi turpaan, niin ennemmin Tiisun keikalla Uuden ajan aikana kuin vaikka siellä nakkikioskilla. Vai mitä?//YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Tiisun molemmat puolet

Pääsiäinen, tuo munavitsien ja keikkaputkien luvattu juhla!

Tiisu @ Torvi, Lahti 14.4.2017

Torvi on heittämällä yksi Suomen hikisimmistä keikkapaikoista, eikä tälläkään kertaa tarvinnut palella. Lavan edusta täyttyi tiisuttajista heti lämppärin virkaa toimittaneen Akseli Hiltusen setin päätyttyä. Jengistä hehkui villi ja pitelemätön energia jo ennen kuin yhtäkään sointua oltiin soitettu ja sehän lupasi pelkästään hyvää. Jo pelkkä intronauha Non, je ne regrette rien sai aikaan niin voimakasta liikehdintää, että Père Lachaisen mullassa makaavan Edith Piafin luutkin kalisivat. Sinkkuelämää aloitti setin ja bileet olivat virallisesti käynnissä. Torvi oli pullollaan raivokkaasti tamppaavia pääsiäispupuja ja kahjo fiilis levisi nopeasti myös lavalle.

Ero vanhan ja uuden matskun välillä on ollut ainakin näin kiertueen alkupuolella todella selkeä. Uusia biisejä fiilistellään yleensä rauhallisemmin, kun taas Elämän koulun tutummat biisit saavat luonnollisesti aikaan voimakkaamman reaktion. Lahdessa uusiin biiseihin suhtauduttiin kuitenkin yhtä raivokkaalla intensiteetillä kuin ensimmäisen levyn ralleihin ja rakastin sitä niiiin pirusti. Niinhän sen pitääkin mennä! Bussi täältä pois oli illan vedoista oma lempparini, se potki hullun kovaa. Myös Napa, Anna mun pyöristyä, Pusuttelemaan, Virtaset, Suomi on poliisivaltio ja tietty maailman paras Uusi aika nostivat sykettä. Välillä heiluttiin monitorien päällä, crowdsurffattiin vähän, kiipeiltiin kattopalkeissa kuin pienet karvaiset apinat ja hengattiinpa myös koko porukalla kyykyssä tyyntä ennen myrskyä-tyyppisessä tilanteessa. Tunnelma ei rauhoittunut edes slovareiden aikana, aina oli vähintään joku takarivin pupu pomppimassa.

Elämän koulu-kiertueella sekoilu ja keikkapaikkojen rakenteissa roikkuminen olivat ennemminkin sääntö kuin poikkeus ja tämän uuden rundin rauhallisempi luonne onkin yllättänyt meikäläisen aika isosti. Ei mitenkään negatiivisesti, mutta yllättänyt joka tapauksessa. Iisimpi boogie ei sinänsä tunnu vieraalta, mutta tosi erilaiselta kun kohkaamiseen oli ehtinyt jo niin tottua. Lahden keikka tuntui siis jollain tavalla paluulta menneisyyteen. Armoton bailaaminen, rääkyminen, kiroilu ja hiestä märät vaatteet tuntuivat pitkästä aikaa helvetin hyvältä. Se oli ihanan tuttua ja turvallista.

Tiisu @ Ravintola Sävel, Forssa 15.4.2017

Forssassa piti alun perin olla kaksi keikkaa, yksi sallittu ja yksi k18-keikka, mutta jälkimmäinen jouduttiin perumaan. Ratkaisu oli täysin oikea, sillä mikään keikka ei ole terveyttä tärkeämpi. Pakko kuitenkin tunnustaa, että juuri sen k18-setin peruuntuminen sai aikaan hennon angstin, sillä sallituilla keikoilla käyminen ei ole enää vuosiin tuntunut kovinkaan luontevalta. Epäilykset illan onnistumista kohtaan kasvoivat saavuttuani keikkapaikalle, joka muistutti ennemminkin 70-lukulaisen pikkukaupungin rautatieaseman kahvilaa. Jos Lahden keikka tuntui aikamatkalta Elämän koulu-rundille, niin Forssa oli sitten jotain aivan muuta.

Intro alkoi soida, jolloin osa porukasta nosti pyllyn ylös penkistä ja siirtyi varovaisesti hiipien kohti lavaa. En suoraan sanottuna muista varmasti millä biisillä keikka alkoi, mutta vähän pienemmässä cityssä kun oltiin, niin Tuhannes laulu Helsingistä ei ehkä mene liikaa metsään. Biisin jälkeen lavalta kyseltiin paikallaolijoiden tunnelmia. Siinä vaiheessa yleisön kengänkärjet kääntyivät kollektiivisesti sisäänpäin ja bändiä vilkuiltiin perisuomalaiseen tapaan ujosti silmäkulmien alta. Suu oli nidottu kiinni ja pihaustakaan ei kuulunut, mutta toinen suupieli nousi hanakasti ylöspäin. Että ei tässä mitään. Ihan mukavaa on. Juu. Mutta en kehtaa ääneen sanoa. Tirsk. Suomalaisten jäyhyydessä on jotain uskomattoman sympaattista ja hellyttävää ja tuo lyhyt, mutta samalla pieneltä vaivaantuneelta ikuisuudelta tuntunut hetki oli sen ultimaattinen multihuipentuma. Kehtaamista ja epävarmuutta käsittelevä Miehet saunassa oli sille täydellinen jatko-osa. Tässä vaiheessa oma sydämeni alkoi sulaa, vaikka keikan luonne ei ollut ehtinyt vielä hahmottua kunnolla.

Mestoilla oli myös pikkuihmisiä ja bändi havahtui kirosanoihin, joita biiseissä viljellään enemmän tai vähemmän. Sen seurauksena Perkele! muutettiin lapsiystävälliseen muotoon ja biisi kantoi yhden illan ajan nimeä Perhonen. Voiko olla mitään sympaattisempaa? Tuskinpa. Keikkaa kohtaan tuntemani skeptisyys alkoi murentua vauhdilla. Menkat ja Pusuttelemaan taisivat myös tarjota lapsukaisille ajateltavaa. Ehkä ihan hyvä, että Virtasten kaltaiset paneskelu-anthemit jätettiin kuitenkin tällä kertaa soittamatta, heh. Kaikki aikanaan.
Pääsiäisen paras yllätys oli vasta tuloillaan, nimittäin spontaanisti settiin tupsahtanut Muumipeikkojen pyllyt (Hmm vai pelkkä Muumipeikot?). Voi pyhä persaus!! Jos multa oltaisiin tuolla hetkellä kysytty mitä onni on, niin olisin vastannut, että tämä biisi. Näitä kaikkia hassuja levyttämättömiä biisejä on ollut ihan tautinen ikävä! Eihän niiden vetäminen ole uuden levyn kiertueella ajankohtaista tai relevanttia, mutta ei haittaa jos niitä välillä heiteltäisiin sekaan.

Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä ja keikan loppupuoliskolla huomasin, että ulkona pyrytti sakeasti lunta. Lyhyen hetken ajan elämä oli kuin Kaurismäen leffa. Siellä me oltiin, joukko ihmisiä ujostelemassa itseämme ja toisiamme. Kuuntelemassa lauluja siitä, kuinka vaikeaa on saada vastarakkautta, tunteet patoutuvat ja elämä murjoo. Niin, sitten vielä se kevään juhlan kunniaksi maahan satanut lumipeite. Kummallisinta ja sympaattisinta lienee se, että kaikilla oli kuitenkin todella mukavaa.

Olipa taas jännä reissu. Lahdessa lentelivät ärräpäät, Forssassa perhoset. Siinä mitä oivallisin kiteytys Tiisun molemmista puolista. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Hoo Moilasena Sairas T:n keikalla Suistoklubilla 24.2.2017

Suomen rap-skene on mulle kuin sienimetsä. Tiedostan olemassaolon, mutten laita tikkua ristiin sen eteen, että ottaisin selvää mitkä joukosta kelpaa nautittavaksi saatika lähtisi itse poimimaan sieltä helmiä omalle (levy)lautaselle. Siksi se millä tapaa Sairas T löysi tiensä korvakäytäviini ilahduttaa kovasti ja vaatii astetta pidemmän pohjustuksen ennen varsinaisia keikkameininkejä.

Kaikkihan alkoi osuvasti Suistoklubilta noin kuukautta aiemmin Eevil Stöön keikalta (tuosta + neljästä muusta Stöö-gigsistä tuloillaan yhteismerkintä joskus) kun juttusilleni tulleen asiallisen oloisen tyypin puheissa nousi esille nimi Sairas T. Myös juuri ennen Stöön aloittamista jotkut kehuivat vielä tän samaisen henkilön hupparia ja kun kysyin ketäs tässä edustetaan vastaus kuului: Sairas T. Välissä Stöön setti jonka jälkeen rupattelun jatkuessa toisin kun mulla, hänellä tuntui olevan erittäin hyvin halussa tämä musastaili. Edelleen kuitenki tämä maskin omaava (sillä toki piti siinä ohessa vilkuilla netistäkin) artisti keräsi eniten ylistyssanoja.

Alkoi kiinnostamaan minkälainen musa sai tän Stööfanin intoilemaan noinkin paljon niin mikäs siinä yöbussia venaillessa oli laittaa Delirium -levy soimaan kerta Spotifysta löytyi. Kello 1:18 heti ekan biisin Valkoinen Käärme jälkeen olin positiivisesti yllättynyt miten tää ei ollutkaan yhtään hassumpaa. Samaa rataa jatkoi muutkin biisit kunnes vika kappale Suljetut Ovet hardcorebändi Bloodlandsin fiittauksella tuli täysin puun takaa. Millä järjellä tän ihan randomisti tielle osuneen rap-muusikon levyllä on myös mukana enemmän mullekin tutumpaa musatyyliä!? Levy lähti suorilta toiselle kierrokselle toimittaen matkamusiikin virkaa ja samalla vahvistaen miten Sairas T piti todellakin kokea livenä. Ensimmäinen tilaisuus oli Saikku-hehkutuksien ohessa mainittu Suiston keikka. Lippu oli kyllä jo toisaalle, mutta paristakin syystä olin harkinnut luopuvani kyseisetä piletistä sitä enemmän tarvitsevalle, joten next stop Hämeenlinna.

Sairas T @ Suistoklubi, Hämeenlinna 24.2.2017

Juna kulkee part not. Venailua lopulta 75 minuuttia, onneksi Suisto oli jo käynyt tutuksi eli no panic.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi miten lavalla oli DJ soittamassa musaa, how nice. Kun myös spiikkaukset tuli sieltä käsin ja DJ jäikin koko keikan ajaksi taustavoimiin, myöhemmin meikällle selkeni nimen lisäksi se, että Loasteeze kuului vähän niin kuin pakettiin. Pari vikaa biisiä ennen keikan alkua sai jengin laulamaan ja jorailemaan mukana ihan kunnolla, joten hyvin valitut lämmittelybiisit. Itse vaikutin olevan ainoa joka kuuli kyseiset veisut ekaa kertaa ja tämä tunne pulpahti uudestaan pintaan pariinkin otteeseen illan aikana.
Yhen Naisen Mies on nerokkain rakkaudenosoituslaulu mikä on vähään aikaan tullut vastaan, kunnes kaikkien tää on huikee/nerokasta ajatusten lomassa kertsin "Pikkumimmit haluu nussii meitsii - ei tuu onnistumaan" loi kauhunsekaisia tunteita siitä millainen yleisö Sairas T:n keikoilla oikein on. Tällä biisillä lähdettiin etenemään ja arvelut naispainotteisesta eturivistöstä osui kyllä nappiin, mutta pahimmat maalailemani kauhuskenaariot toisiaan Saikun huomiosta tapellessa hiuksista kiskovista muijista oli onneksi vain päänsisäistä saippuaoopperaa. Paikalla oli ihan selkeesti musiikista pitäviä ja siitä perillä olevia, hiton kovaakin mukana laulavia kannattajia, hyvä! Mikä parasta, myöhemmin keikalla artistikin oikein otti tän esille. Puoliksi tarkkailijan näkökulmasta tällaisesta tuli tosi hyvä mieli, arvostetaan kun jengi diggaa ja näyttää sen. Hauska oli myös ennen Juna Kulkee Part 2. Sairas T:n tehdessä pienen yleisökyselyn kuka tietää seuraavan biisin taustoiden jo alkaessa hieman soimaan. Eturivissä tiedettiin, of course.

"Älkää tarjotko kokkelii, antakaa mulle leipää" yleisöä hypyttävän Huudit -biisin aikana tuunattu Reissumies-paketti singahti lyriikoihin synkronoituna lavalle. Mietinkin onko näin koskaan tapahtunut ja voila, heti ekalla kertaa tämäkin lisämauste. Mikäs siinä oli leipä kourassa heiluessa. Palautusyritys hieman epäonnstui leipä lavalle -huutelujen alkaessa kantautua pian yleisöstä. Turha vastustaa ja siitä sopivasti päästiinkin seuraavaksi hieman rauhallisempiin tunnelmiin Mätänen -kappaleen pätkäistyn version voimin. Huomio oli kiinnittynyt siihenkin miten Loasteeze mukaan lukien tää koko kolmen koplan livetiimi eli käsielein mukana lyriikoissa. Hieman erilaista mihin on Stöön keikoilla tottunu.

Minähän en siis todellakaan a) muista missä järjestyksessä kappaleet kulki b) mitä kaikkia Deliriumin ulkopuolisia varmuudella kuultiin. Paitsi Nettokävely Saved My Life ja tänkin muistan vain mukana olleen hokeman takia ja koska tämä kappale aiheutti huomattavan reaktion yleisössä. Neverhöörd, vaikka again jälkikäteen opin tämän olevan SE biisi minkä jengi Sairas T:ltä tietää jos jotain. Olin kuulevinani Toluhaukat nimen ja veikkaisin Fataali Rata olleen yksi niistä mitä kuulin keikan aikana ensimmäistä kertaa [*muoks* kysyin Painajaiselta ja tää keissi meni kyl ihan metsään. Huppista! Kova biisi anycase] Sairas T:n tuplaajana lavalla heiluu Painajainen ja hänen tuotannostaan Vitun Hipit on toinen vahva veikkaus. Jep, lukitsen vastaukset. (Saa korjata jos tätä eksyy lukemaan joku paikalla ollut, heh)  Jo mainittujen lisäksi keikalla sai swayy Varjoissa letkeeseen tahtiin sekä koittaa komppaa jotain laineja henk koht. odotetuimpien joukossa olleiden Valkoinen Käärme, minkä niiiin luulin aloittavan keikan, sekä oikeutetusi loppuhuipennukseksi säästetyn Heil Deliriumin mukana. Päälle vielä hieman matalalentoiseksi jäänyt stage dive attempt. Toki kun tämä oli ainoa ei tuulta alleen saanut keissi keikan aikana niin voi sekä yleisö että esiintyjät olla kyllä tyytyväisiä.

Se miten Suistolta linja-autoasemalle kulkiessa bongattu tarrajäänne liittyi keikkaan hymyilytti sekin.

Hetkonen, mitä tässä meni, joku puoli tuntia? Siltä ainakin tuntui ja teki mieli kysyä vierustoverilta oliko tää nyt oikeesti tässä. Epäuskoisena katsoin kelloa ihan senkin takia, että nyt ehti pykälää aikaisemmalla bussilla himaan. Punk-keikan mittainen setti, aika kuluu nopeasti kun on kivaa ja niin paljon uutta ammennettavaa. Tuskin ehdin saada takkia päälle kuin Takkinen ilmestyi lavan sivuun poseeraamaan halukkaiden kanssa kuvissa ja ties mitä muuta. Arvostan. Sitä kyllä en yleisön puolelta kun joku kovis omin lupinensa loikki bäkkärille keikan loputtua. Tässäkin tapauksessa kun artistia selkeästi voisi kuvailla faniystävälliseksi niin ei kannata pilata hyvää juttua huonoilla käytöstavoilla, vaan kunnoittaa myös esiintyjien omaa tilaa, tsk tsk. Vikat fiilikset: pitää todellakin nähdä uudestaan. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/

Ps. Poislukien Eevil Stöö +liittyvät julkaisut, Delirium on eka kotimaisen rap-artistin levy jonka oon hommannut sitten 2011. Jos pidät, niin tue jos suinkin kykenet!
                     

Kiitos

Sairas T

Painajainen

Loasteeze

+Suiston väki ym!

+tietty tää "Stööfani" :)

Yhen naisen mies:

Mätänen: