Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

You are all familiar with the case when the support act seems to (almost) steal the whole show from the headliner who was your foremost reason to attend - fucking ace right as in the best case scenario it could lead to some next level music related adventures.

Touché Amoré @ The Circus, Helsinki 10.03.2012

When things start to escalate quickly, that would be what happened with Touché Amoré when I first checked them out prior their tour with Rise Against. Their 2011 released record Parting the Sea Between Brightness and Me, running just a bit over 20 minutes, became my most listened record of 2012. It was like a sponge absorbing liquid how easily I fell for this band. I saw them three times on this tour, first time took place in Aarhus Denmark where it was super weird to appear like I was their biggest fan of the night by knowing most of the lyrics even when I had just been listening to the band for a few months. Next up were the back to back shows in Finland were luckily more people knew the band. Crowd participation plays a big role at Touché's gigs and if a big venue with barrier requires to get off stage to share the mic better with the sing-along hungry wolves waiting then that's what it is. This rare photo I have of the band is from the second night +18s show where at the start of the set singer Jeremy Bolm asked where the fuck is everybody? Typical finnish behaviour to come in time for the headliner, their loss. I would have never guessed after these shows that by the end of the year I'd see them twenty more times, mostly thanks to their Converge support slot.

Now I haven't see them in over two years but I hope I could change this when they a sure to come back to Europe with their anticipated new record Palm Dreams that will see the light of the day September 16th. -kilu ✌

Minä ja Ville Ahonen @ Korjaamo, Helsinki 13.10.2012

Illan päätähtenä oli Olavi Uusivirta, mutta onneksi eksyin paikalle jo sen verran ajoissa, että lämppärikin jäi haaviin! Minä ja Ville Ahonen kuului tähän meikäläiselle aika tavanomaiseen "nimi on tuttu, musa ei" -kerhoon ja keikan tunnelma pääsikin sitten yllättämään täysin. Englanninkielisen laululyriikan suurena kuluttajana olin alkanut tuohon aikaan pikku hiljaa heräillä siihen, että suomenkielinenkin musiikki voi olla oikeasti hyvää ja jotain muuta kuin pelkkää iskelmää. Keikka antoi tälle henkilökohtaiselle musiikkivallankumoukselleni uutta voimaa.

Tämä keikka oli ehkä runollisin livekokemus mitä olen koskaan päässyt todistamaan, eikä pelkästään siksi, että settilistan vieressä seisoskeli puolityhjä punaviinilasi tai siksi, että lavalle eksyi jostain jo ujosti nuupahtaneita ruusuja. Keikka oli yksinkertainen ja koruton, mutta se tarjosi kuitenkin kilokaupalla uutta pohdiskeltavaa. Biiseissä oli samaan aikaan melko surullinen, hauras ja haavoittuvainen pohjavire, mutta niiden tarinat olivat vahvoja ja pitivät kuuntelijan rautaisessa otteessaan. Olihan se Olavikin tietysti super niin kuin aina, mutta tällaiset Ville Ahosen kaltaiset mustat hevoset syöpyvät aina mieleen toden teolla.

- juoksepoistytto

Previous Kuukauden kuvat / Pictures of the Month posts:
05/2016 Sir Mr' Taf + Nightwish
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way

03/2016 Lady Gaga + Venom

02/2016 Strike Anywhere + HIM

01/2016 Katy Perry + H.E.A.T.

12/2015 Negative + Agnostic Front

YYKAAHOOVEE

Festarikesän korkkaus Kaisaniemessä

Cheek @ Radio Aallon kesäkonsertti, Helsinki 12.6.2016

Saavuin Helsinkiin paria tuntia ennen keikkaa ja huvitin bussimatkalla itseäni ajatuksella, että höhöö olisipas läppä jos Kaisaniemeen ei enää mahtuisi sisään. Sitten alkoi viestittely jo alueella olevan kuoman kanssa ja kävi ilmi, että portit oli laitettu ainakin hetkellisesti säppiin JVG:n aikana kovan tungoksen takia. Ääk. Siinä vaiheessa ei kauheasti enää naurattanut ja kipitin Kampista Kaisaniemeen ennätysvauhtia. Portilla oli älytön lössi ihmisiä ja kukaan ei vaikuttanut liikkuvan mihinkään. Isoissa häppeningeissä pyörimisestä on onneksi sen verran kokemusta, että ei muuta kun vanhan keikkaketun taidot käyttöön ja puikkelehtimaan. Jono lähtikin sitten onneksi liikkumaan tosi ripeästi ja olin festarikarsinassa nopeammin kuin uskoinkaan. Sisäänpääsyn jälkeen yritin paikantaa kaveria, tuloksetta. Ryhmää riitti tiuhaan ja maailman ääriin asti, tsiisus. Alueella liikkuminen oli niin hidasta ja turhauttavaa, että päätin lopulta vain etsiä kelvollisen paikan itselleni, että mielenterveys säilyy.

Olen ollut viime kuukaudet livemusan puolesta taas ihan eri sfääreissä, joten henkinen valmistautuminen keikkaan jäi pahasti vaiheeseen. Päässä alkoi kuitenkin surista ja vatsanpohjassa kihelmöidä, kun Luoma pyöräytti uuden ja aika hiton päheän intron soimaan. Se oli siisti sekoitus pääasiassa Alpha Omega -ja Kuka Muu Muka -lättyjen biisejä, täytyy sanoa että toimi! Keikan aloitusbiisiä en kuitenkaan osannut millään levelillä odottaa. Sokka Irti tarjosi toki vauhdikkaan lähdön, mutta itse jäin kyllä vähän telineisiin hämmentymään ja en tainnut olla ainoa. Sitä on jo niin tottunut siihen, että Sokka on about viimeisen kolmen tai neljän biisin joukossa, joten illan biisijärjestys todella yllätti. Seuraavaksi oli vuorossa päräyttävä Kuka Muu Muka ja siihen kyytiin pääsi jo itsekin ihan kivasti messiin.

Alkuvuoden jäähallirundin keikkojen rakenne ja draaman kaari oli muisto vain, sillä keikka oli varsinaista tykitystä ja tuuttausta alusta loppuun. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että jäähallirundille Jossua varten kehitelty kovan luokan joraustaitoja vaativa tanssi elää ja voi hyvin, heh! En oikein tiedä enää mitä mieltä olen Tinakenkätytön ja Jossun yhdistelmästä, ne ovat olleet setissä peräkkäin jo aika kauan. Toisaalta samaistun Tinikseen hurjan paljon ja sopiihan se nyt Jaren meininkiin super hyvin, mutta biisin terävin särmä on alkanut vähän hioutua pois ainakin mulle itselleni. Sen tilalle voisi ehkä laittaa vaihteeksi omaa tuotantoa, vaikka harvinaisen hyvä ja kovaa kulutusta kestävä coveri se kyllä on ollut. Lavalla kävi taas paljon spesiaaliporukkaa. Diandra käväisi tuttuun tapaan vetämässä Fiiliksissä-biisin ja Flexaa sai vahvistusta Sannista sekä VilleGallesta. Edellä mainitun kolmikon läsnäolo oli ennalta-arvattavaa, mutta Me Ollaan Ne Part 2 Elastisen, Pete Parkkosen ja muiden heppujen kera tulikin sitten ihan puskista. Todella kiva ylläri, en ollut yhtään ajatellut, että biisiä vedettäisiin Kaisaniemessä.

Keikka venyi vähän yliajalle, mutta eipä tuo haitannut ja olisi sitä tietysti enemmänkin voinut kuunnella. Kiva, että aikataulunatsit olivat jo poistuneet paikalta tässä vaiheessa ja sähköjä ei pistetty poikki muutaman ylimääräisen minuutin takia. Vaikka keikka oli lyhyt, niin kiireen tuntua onnistuttiin välttämään ihmeen hyvin. Timantit On Ikuisia sai väistyä tavanomaiselta paikaltaan, sillä Äärirajoille oli illan viimeinen biisi. Ei yhtään pöllömpi lopetus, kyseinen biisi tuntuu sopivan melkeinpä mihin tahansa kohtaan. Kaikista setin biiseistä Sä Huudat meni tällä kertaa jostain syystä eniten tunteisiin. Kaippa tuo keikkatilanne oli siinä vaiheessa ehtinyt iskeytyä huolella tajuntaan ja festarikesän alkamisen sisäistäminen sai tosi voimakkaat fiilikset nousemaan pintaan. On vaan yksinkertaisesti niin perkeleen siistiä päästä taas fiilistelemään näitä biisejä livenä ja keräämään positiivista energiaa, niin jaksaa taas painaa menemään arjessakin ihan eri tavalla.

Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea tämän kesän varsinainen festarisetti pitää sisällään. Sitä ihmetelläänkin sitten parin viikon päästä Provinssissa! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

ps. Linkit kaikkiin jäähallirundin keikkarapsoihin löytyvät täältä, mikäli niitä haluaa lueskella!

So what should I say, redneck?

This is the first appreciation post in the blog and there's not a better band to start with than

The Red Paintings.

Manchester 22.4.2015

We first laid our eyes and ears on them in Helsinki in November 2013 when they were supporting our another great favorite Mindless Self Indulgence. Our relationship started with a very innocent and brief discussion about Vegemite, the great Australian delicacy. Things escalated quickly (to put it mildly!) and by the time we arrived in Paris a few weeks later we were completely and utterly hooked. We had never before encountered a band quite like TRP, we were drawn to their bizarre and out-of-the-box energy and awesome music of course. And well, their stage hamster Elliot was a real charmer, too.

Hamburg 26.11.2013

 February 2014 arrived and with it a European headline tour. We jumped on board in Hamburg, Germany and rocked the last four shows of the tour. It was one of the best tour experiences I've ever had, full of strong feelings and crazy good moments. The tour had an Egyptian theme and we succeeded in impressing and confusing so many people with our costumes that I still crack up when I think about it. Now, you might be wondering why in hell am I talking so much about us rather than the band, this was supposed to be an appreciation post after all. Well, the truth is that this funny little blog of ours most likely would not exist without The Red Paintings. Or if it did, it would have the lamest name in the blogosphere. The name of this blog is tightly related to TRP's song Redneck, because it's a clever translation of one very rude verse in the song. It's a gutsy and perfect summary of our mentality and if we didn't have it, YYKAAHOOVEE probably would have never been born. Thanks to TRP, our blog has a soul.
Here, enjoy a video of said song (filmed by us in Germany in 2014) and the ballsy live energy TRP delivers:

So how would I describe TRP in one word? Inspiring with a capital I. No other band could make us head straight to a tattoo shop after the tour, and that's only the tip of the iceberg. They have given us so many ideas and boosted our creativity. I have loads of favorite bands representing different genres and I buy their records and go to shows, but I very rarely feel like I can really participate in things and get involved. TRP are delightfully different in that way as well. Show up to a TRP gig with an open mind and you'll soon be dragged in to a world full of radioactive bunnies, conspiracy theories, ray guns and body paint. You'll get to wonder and ponder, which might later result to something that changes the way you feel or think about something.

Stockholm 24.11.2013

Manchester 22.4.2015

The Red Paintings is not just a band, it is a whole new universe. They do not only step out of the box, but they burn that fucking box to the ground. We both strongly encourage you guys to take one brave step to TRP Land. Listen, explore and don't be afraid of getting lost during your adventures, because once you do you'll never want to be found again.

They are currently collecting funds on Pledgemusic in order to record their next album, go and show them some love!

The Red Paintings: The New Album on Pledgemusic
TRP on Facebook

- juoksepoistytto, on behalf of both of us
YYKAAHOOVEE

Pikaspurtti musamaratonilla // Beetlehem ja Flippipuisto Bar Basessa 26.5.2016

Meiltä ei olekaan tullut yhteismerkintää sitten Punk Rock X-Mas -iltamien, mutta nyt kun siihen tarjoutui tilaisuus niin ei muuta kun kaveri kainaloon, hikipanta päähän ja baanalle! Helsinki Music Marathonin koko ohjelma julkaistiin vain muutamaa päivää ennen itse tapahtumaa, joten aika ekstempore-reissu meillekin lopulta muodostui. Kaikki postauksen videomatskut ja muut sälät ovat kilun käsialaa, koska se toinen tyyppi ei jaksanut kaivaa kameraansa repusta ulos.

Beetlehem

juoksepoistytto: Suurin syy siihen, miksi itse olin paikalla. Aina kiinnostelee, mitä muita projekteja lempibändien tyypeillä on meneillään. Ilman Tiisu-kytköksiä mestoille eksyminen olisi kyllä ollut ihan sattuman kauppaa ja sellaista sattumaa olisi varmaan saanut odotellakin jonnin verran. Tietoni bändin musasta pohjautuivat pitkälti pariin hassuun Instagram-klippiin, joten jämäkän mielikuvan muodostaminen etukäteen oli oikeastaan mahdotonta. Itse asiassa oletin Beetlehemin musan olevan paljon vaikeammin lähestyttävää kuin mitä se oli, en tosin osaa antaa oletukselle mitään kauhean järkevää perustelua. Ehkä se johtuu osittain siitä, että aina kun joku mainitsee sanan "indie", niin ensimmäisenä tulee mieleen jo pari kuukautta pesua kipeästi kaivanneessa ruutupaidassa ja tyttöjen farkuissa vääntelehtivä heebo, joka ei edes laula vaan ulisee ja ynisee ja löyhkää "taiteellisuudelta". En todellakaan ajatellut kohtaavani vastaavaa keissiä Bar Basessa, mutta indie on siis ylipäätään musagenrenä sellainen mistä en oikein ole koskaan saanut otetta.

riffeistä giffiä!

juoksepoistytto jatkaa: Parin ensimmäisen biisin aikana päässä vain surisi, kun yritin jäsennellä kuulemaani ja rajata kaiken ylimääräisen oheistoiminnan (= parit pällit kanssaihmiset) tietoisuuteni ulkopuolelle. Mainittakoon tässä vaiheessa, että inhoan keikkapaikkoja joissa pidetään valot päällä keikkojen aikana. Oikeasti, hyi yök. Bar Base ei muutenkaan oikein vakuuttanut, mutta pimeä tai edes etäisesti hämärä miljöö olisi auttanut asiaa vähän. Onneksi musakki oli kuitenkin vallan mainiota ja sehän nyt aina se tärkein juttu onkin! Lyriikoihin en ehtinyt ja pystynyt keskittymään niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta jos yhdenkin biisin aihepiiri pyörii maailman rouheimman äijän eli Bruce Sprinsgteenin ympärillä niin uu beibe! Musa oli yleisesti ottaen tosi suoraviivaista, mutta mukana oli kuitenkin älyttömästi mielenkiintoisia riffejä ja koukkuja. Taisi olla setin tokavika biisi, joka oli muuten tyyliltään very much Teksti-TV 666, vaikka en sen bändin suhteen mikään asiantuntija todellakaan ole. Olipa kyllä siistiä tutustua taas uuteen hienoon bändituttavuuteen, toivottavasti matskuun pääsee pian syventymään kunnolla myös kotona omien kajareiden välityksellä. Keikalla tilanteet kuitenkin kiitävät ohi kovin nopeasti, eikä johonkin korvia hivelleeseen hetkeen ei pysty palaamaan vaikka haluaisikin. Ainoa asia, joka jäi keikan jälkeen vähän surettamaan oli se, että jäätävän raflaavalla meiningillä kannuja paukutellut rumpali olikin vain tuuraaja eikä vakikasvo. Höh!

kilu: Ton tekstin jälkeen huvittaa juoksepoistyton painikoinnit ennen keikkaa "mitä jos ne onkin ihan kauheeta paskaa enkä tykkää yhtään" hahaha. Parin Tiisu-keikan nähneenä Beetlehem kiinnosteli sillä muhun teki heti Tiisun keikalla vaikutuksen kreisienerginen sähköurkusankari ja kun pikkulinnut lauloivat saman heebon Teksti-TV 666 diggailuista niin kyllähän tossa on jo ihan tarpeeksi hyvä syy lähteä tyypin toisen bändin ilmaiskeikkaa katselemaan. Itse en marsinnut ulos ihan yhtä tohkeissani mitä tuo blogitoverini vaikka hyvinhän nää jäbät veti. Keskipaikkailla ollut Mugi oli huikee ja vasta silloin havahduin kolmen kitaristin läsnäoloon. Vikan biisin riipaiseva Tiinaaah sä oot niin kauniis tulkinta jäi soimaan päähän. Ja sitten tapaus Bruce. Nauroin ääneen mr Springsteenille sillä meikälle Bruce tietty oli yippee ki yay motherfucker Bruce Wills ja Die Hardit 1-3, joten onnistuin täysin ignooraamaan biisin alkuspiikit joissa tuo Springsteen mainittiinkin ja pilvilinna mureni vasta tuota juoksepoistyton tekstiä lukiessa, en tiedä toivunko tästä. Kyllä tän bändin silti voisi kuunnella livenä toistamiseenkin jos muut saman illan bändit ja ajoitus suinkin nappaa, oli kuitenkin sen verran monipuolista menoa.

No se Bruce-biisi, sanat ei välttämättä lopulliset ja saa kuulemma täytellä palautelomakkeita:

Flippipuisto

kilu: Bongasin tän koko tapahtuman Flippipuiston fb-postauksesta ja kerta ilta oli vapaa, samassa mestassa kiinnostava toinen bändi ja koko reissu kustansi parikymppiä niin why the hell not. Parasta tietty kun juoksepoistytto lähti mukaan! Tässä oli tosi jännä kontrasti edelliseen esiintyjään, ihan kuin oltaisi saavuttu täysin eri paikkaan tunnelman kääntyessä hieman epäkorrektimpaan ja päihtyneempään suuntaan Beetlehemin ollessa PG rated niin nyt siiryttiin sinne R-kategoriaan. Henkilökunnan ei todellakaan tarvinnut kysellä kenenkään papereita enää tässä vaiheessa, eikä olisi uskonut olevansa yhä perse kiinni Helsingin keskustassa sijaitsevan baarin penkissä. Pari kertaa toistunut känninen "nyt Lepakkomieheeenn" huudahdus palautti pääkaupunkseudulle vaikka olisi voinut vannoa olevansa jonkun pikkupaikan ainoassa kapakassa.

juoksepoistytto: Apua. Vaivaannuttavin keikkakokemus hetkeen, vaikka ei se bändistä sinänsä johtunut vaan about kaikesta muusta. Meni täysin hermo kahteen baaria edestakaisin seilanneeseen hyypiöön, joista toinen oli jo niin seis, että olisi varmaan kannattanut soutaa pikkuhiljaa himaan. Erittäin harvalukuinen yleisö koostui 95 prosenttisesti bändin kavereista ja itsellä keikka meni suurimmaksi osaksi lattialla kierimisten ja muun kännin piikkiin laitettavan toiminnan seuraamiseen. Biisit kuulostivat omiin korviini tosi samanlaisilta, Operaatio Charlie Sheen tosin rikkoi kaavaa ja erottui edukseen. Ihan hyvää peruspunkkiahan tämä räime kokonaisuudessaan oli, mutta tuskin eksyn kuitenkaan uudestaan katsomaan.

kilu: Oon tyytyväinen että mulla oli alla ne pari muuta ihan oikeissa keikkapaikoissa nähtyä Flippipuiston vetoa jolloin livemusa oli se pääasia eikä lisämauste. Bar Basessa bändit on vähän nurkkaan ahdistetussa epäsuotuisassa asemassa jota ei todellakaan avittanut eteenpäin kaikki se valoisuus. Paikassa toimii varmasti paremmin peruscoverbändit joiden tahtiin (ja ohitse) on ihan ok ravata hakemassa juomia tai haahuilla ympäriinsä kuten ilmeisesti täällä oli tapana. Tästä setistä jäi päällimmäisenä fiiliksenä käteen juurikin about sen kaiken muun takia aikas treenikämppävibat, soitellaan täs vähän kavereiden hauskanpidon taustamusana. Tuntu että me kaks Tampereelta oltiin hieman erehdytty ovesta heh. Bändillähän jatkui keikkaputki läpi viikonlopun, joten tämä varmaan toimitti ihan jees alkulämmittelyn virkaa ennen varsinaisia koitoksia. Se ei ollut muuttunut sitten viime kerran, että (työnimi) Yö haisee ohareilta erottui jälleen edukseen. Oli myös siistiä ettei sitä jo kertaalleen mainittua hittibiisiiä oltu tällä kertaa säästelty ihan pinon pohjimmaiseksi. Nyt on oikeasti paha lisätä yhtään mitään järkevää kun tilanne oli tuolla niin hiton kummallinen *tähän joku äxdee-hymiö*. Flippipuisto soittaa usein hyvässä seurassa eli eiköhän tän voi siis kuitata until next time -kunhan vain paikkana jokin muu mesta.

Että sellasta! Oli aika hoovee-ilta eli just hyvä! -juoksepoistytto & kilu

YYKAAHOOVEE

kiitos

Beetlehem

Flippipuisto

Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

From now on Pictures of the Month posts will have some sort of theme we base our photo picks on since we have kinda done that by accident a few times already, ha! This time it's all about longing for some certain place in the world as we both suffer from constant travel fever. Pack your bags and join the ride to Pieksämäki and London!

Sir Mr' Taf @ Poleeni, Pieksämäki 26.5.2007

Pieksämäki. Monille vain asemakaupunki, jossa hypätään junasta toiseen, mulle paljon enemmän. Kulttuurikeskus Poleeni & paikallinen artisti Sir Mr' Taf, siinä on erittäin kova PMK-combo joka tulisi vähintäänkin lisätä yleistietouteen tästä Etelä-Savon maakunnan kaupungista. Tämä (jälleen) kovin laadukas kuva on napsaistu Riemu-Festivaaleilta, jolloin Poleenin salissa ja aulassa kuultiin kahden päivän aikana yhteensä 17 eri musiikkiesitystä - kolmetoista niistä tänä päätöspäivänä. Tämä keikka löytyy youtubesta ja hyvä niin sillä olin ihan täysin unohtanut jo keikan välissä tapahtuvat kilpailut, joista esim videota kuvannut voitti maljakon! Osa 1 / osa 2. Enemmän haluan hehkuttaa kuitenkin keikalta ostamaani HUOM SIGNEERATTUA  Nuotiolla CD:tä ja tuota aivan hemmetin nerokasta raksi ruutuun systeemiä riippuen siitä miten levy päätyi omiin hyppysiin. Ja vielä päivämääräkin mukana, so cool! Jos multa kysytään niin nämä ruudut saisi levitä kaikkien levyjen kansitaiteisiin. Tarea aina sillon tällöin bongailee Pieksämäen katukuvassa, meibi taas next time ja toivottavasti suht piakkoin! -kilu ✌

Nightwish @ O2 Brixton Academy, London UK 11.03.2009

London, one of my favorite places on Earth spiced by one of my favorite bands. The gig was a part of Dark Passion Play World Tour and the grande finale of my five-day solo trip to London. I had the worst flu ever and spent the majority of the day sleeping in my hotel room and eating unhealthy but oh so delish meal deals. When I arrived to the Academy I was greeted by the longest queue I had ever seen in my life, but somehow I managed to get a really good spot from the third row. I really can't remember any specific details about the show, but live music often makes you forget unpleasant things. I was completely unaware of my sick and snotty state for an hour and a half, because I was so immersed in the awesomess in front of me.

- juoksepoistytto

Previous Kuukauden kuvat / Pictures of the Month posts:
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way

03/2016 Lady Gaga + Venom

02/2016 Strike Anywhere + HIM

01/2016 Katy Perry + H.E.A.T.

12/2015 Negative + Agnostic Front

YYKAAHOOVEE

Festarikesän alkulämmittelyt

Pian on taas se aika vuodesta, kun keikkareppuun pakataan korvatulppien lisäksi käsidesi ja oma vessapaperirulla. Meikällä on klubimoodi talven jäljiltä vielä niin vahvasti päällä, että en ole tätä ulkoilmakeikkojen kulta-aikaa vielä oikein ehtinyt sisäistämään. Onneksi Jyväskylässä ja Helsingissä oli tarjolla vähän ilmaista reeniä.

Tiisu @ Yläkaupungin yö, Jyväskylä 21.5.2016

Keikkajumalille kiitos värikkäästä ja lämpimästä teltasta, koska pari tuntia ennen keikkaa taivas repesi. Seuraavaksi meinasi revetä allekirjoittaneen pääkoppa, kun koko illan täydellisesti rullanneet aikataulut kusahtivat tietenkin juuri silloin kun Tiisun piti aloitella. Rummuissa oli jotain häikkää järjestäjän sekoilun vuoksi ja keikka viivästyi kymmenisen minuuttia. Festarimiljöössä tuollaiset normioloissa pieniltä tuntuvat myöhästymiset vastaavat huonolla tuurilla suurin piirtein yhtä neljäsosaa setistä, ei kiva. Mutta negailut sikseen, alkoihan se keikka viimein ja alkoipa hauskasti! Tällainen kiakkoon välinpitämättömästi suhtautuva tyyppikin oli altistunut uutisille Leijonien voitosta ja aavistelin, että jotain teemaan sopivaa jäynää on varmaan luvassa. Odotin homman kuitenkin jäävän lähinnä rekvisiitan tasolle, mutta ei. Ilmoille jysähti kaikkien penkkiurheilijoiden lempibiisi Ihanaa Leijonat ihanaa ja pakko myöntää, että jotkut bändit vain saavat ne musamaailman jäätävimmätkin räpellykset kuulostamaan hyvältä.

Posahtavan alun jälkeen soiteltiin muutama enemmistölle tuntematon biisi. En jaksanut kauheasti vilkuilla, mutta vieressäni jorannutta tytsyä lukuunottamatta yleisössä taisi olla vähän vaisumpi meno näiden rallien ajan. Festarihommissa vähän kökköä on juuri se, että mestoilla on aika paljon satunnaista porukkaa, joka ei välttämättä tunne muita biisejä kuin sinkut ja jaksaa hytkyä vain niiden tiettyjen biisien soidessa. On kolikolla kuitenkin kääntöpuolensa tässäkin asiassa, koska toisaalta festarikeikoilla on aina mahdollisuus pyydystää uusia diggareita haaviin. Se taisi olla Perkele, joka sai porukkaan taas huomattavaa eloa ja siitä lähtien meno olikin loppuun asti nousujohteista ja railakasta. Vaikka Tiisua edeltänyt Samuli Putron keikka oli myös kova, niin ei ollut epäilystäkään mikä bändi sai porukkaan eniten liikettä illan aikana. Viimesyksyisen Mustassa Kynnyksessä soitetun keikan leveleille ei päästy, mutta Jyväskylä vaikuttaa joka tapauksessa olevan vallan mainio lokaatio tiisuilua ajatellen.

Pelkäsin etukäteen keikan tuntuvan armottoman lyhyeltä, mutta loppujen lopuksi ihan kunnon setti sieltä irtosi. Alun viivästys kuitenkin potkaisi mojovasti päähän, sillä encore (= Uusi aika) piti jättää aikataulusyistä kokonaan pois, vaikka koko teltta oli riehakkaasta energiasta piukkana. Revin vähän (siis tosi vähän!) lohtua siitä, että asia harmitti sekä yleisöä että bändiä yhtä paljon.

Tiisu @ Kumpulan kyläjuhlat, Helsinki 28.5.2016

Puoli tuntia pelkkää vyön alle potkivaa hurlumheita eikä yhtäkään balladia, toisin sanoen meitsin käsitys täydellisyydestä! Tämän pumpun livekäyttäytymisestä voi ajoittain aistia niin vahvoja Mindless Self Indulgence -henkisiä viboja, että morjens. Keikan aikana oli hauska seurata erästä punatukkaista teknikkoparkaa, joka yritti aluksi epätoivoisesti pysyä menossa mukana soitinten ja kajareiden lennellessä ympäri Kumpulan pusikoita. Realiteetit tulivat vastaan ja tyyppi luovutti about siinä vaiheessa, kun solistin kitara suhahti toistamiseen kaaressa lavalta alas. Viuuuuh.

Siinä missä Jyväskylässä kuultiin paljon myös levyttämätöntä kamaa, niin tällä kertaa viiden biisin raivokas minisetti sisälsi pelkästään levytettyjä viisuja. Kerrankin muistan kuulkaa settilistan ulkoa: Perkele, Kuka sillä aasilla ratsastaa, Anna mun pyöristyä, Tänään sä musta hullaannut (feat. voikukka!) ja Uusi aika. Ilman välispiikkejä tuohon olisi varmaan saanut vielä kuudennen rallin rutistettua, mutta Anna mun pyöristyä-biisiä pohjustanut hiusrajan vetäytymisestä kertonut tarina oli niin symppis ja ihana ja symppis, että ihan sama. Ei puolessa tunnissa silti ehdi paljoa muuta kuin vähän lämmetä, joten kyllähän keikka loppui jo ennen kuin se ehti kunnolla alkaakaan. Uusi aika lämmitti kuitenkin mieltä sen verran polttavasti ja keikassa oli vähintään yhtä paljon sähköjänismäistä energiaa kuin täyspitkässä gigsissä, että menkööt nyt välillä tämmöiset lyhyet rykäyksetkin.

Keikat olivat hämmentävän tarkka tiivistys festarikeikkojen plussista ja miinuksista. Aika on ärsyttävän rajallinen ja tekniikka ei aina pelaa, mutta toisaalta se saattaa tuoda peliin vähän lisää intensiteettiä ja uhmaa. Vaaka kallistuu loppujen lopuksi positiivisen puolelle. Nautiskellaan siis parhaamme mukaan ovella kolkuttelevasta festarikesästä, kuuluipa siihen sitten auringonpaistetta tai kaatosadetta ja kuralillua! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Ciao!

I get intrigued when bands from abroad play over here in certain venues. The week before these shows I had plenty of time to catch up with some new music while spending a lot of time on buses. My previous touch with Italian music lied on the heavy and doomy riffs of such bands like Grime (who I just saw recently) and The Secret. This time around all the way from Milan came LineOut who reminded me a bit of Rise Against's old days with just a different lyrical approach so completely opposite to what I've heard coming from the mentioned country. Sounded like could be fun live for sure.

12.5. Lepakkomies, Helsinki & 13.5. Vastavirta, Tampere

ONE HIDDEN FRAME

I had completely mixed up One Hidden Frame with another Finnish band who I also know just by name, but who are bit more out there, so OHF's humble stance caught me by surprise. I don't think these guys even once mentioned who they are during the gig in Helsinki. Lead singer did tell that he had caught high fever just the day of the first show, shiit! I wouldn't have noticed unless he had mentioned so hats off  to him and mad respect for powering through the shows.
I had a quick listen what Spotify had to offer and the band didn't bring either strong yay or nay feelings in me. Definitely way better live and made me think these guys should open for Rise Against the next time they tour over here. One Hidden Frame has the sort of melodic sound I'm sure it's more appreciated outside Finland's borders. Some of the a bit more heavier songs placed towards the end of the set stood out more, check the video clip at the end of this post for one them. Even when this wasn't the start of a new music related love story, I would not mind to catch these guys again fever-free to witness their full potential.

JAAKKO & JAY
The headliner for the tour was Jaakko & Jay who are frantic duo who just beat it, beat it, beaat iiit -tempo times twenty when it comes to the live setting and while tuning, talks to and connects with the audience quite a lot. I've seen them before and my conclusion back then was: boring. First impression is not always everything so this line up got a smiley face reception. In Helsinki people close to stage were having a blast. Quite quickly my plan to stay as long as possible changed to I'll save some money if I just walk to the bus station since I just couldn't pick anything to hang on to while J&J played and the initial thought in my mind was just simply NO.
In Tampere I really tried to stay longer but could only last for first two songs near the stage. Rest of the bus waiting time I spent on the couch and thought if something comes up that's more interesting than my book then fine. One song did make me pay attention again. The one that I can't obviously name but it followed the lil' thank you speech to the audience for coming along to check out the four band line up. I could not take any credit this time since I woke up when Jätä Jämät started (not intentional but many gigs + work + no sleep= pass out danger). Seen them recently so no biggie. I can easily list several things I appreciate about Jakko & Jay, just not a single thing I enjoy to the level that it would make sense for me to listen, or deliberately go see them again.

LINEOUT

I want to end this post in a high note saving the favorite one last. I hadn't heard of LineOut before and quite honestly the combination of the words skate & punk is not what lures me in the same way compared to eg hardcore punk when checking out random events and how the bands are described as. But behold! I was immediately hooked by how damn catchy tunes the whole nine song long album Guardians of Punk Rock was full of and when accompanied with vocals that fit this style of music spot on = thumbs up all the way. Soon I noticed that my grande plan to check out heaps of new music turned into mostly just playing this one record on repeat, oops.

What still matters more in my books is how a band is live and LineOut didn't disappoint. They had a friend known from bands Jet Market and Thousand Oaks (two more Italian bands I now know of!) filling in for their actually drummer. The sets were all about Guardians of Punk Rock songs. What at the end won me over was that at first you might think the songs are just some party tunes but nope. My favorites that I got to hear both nights, Blasphemies, Whole Nation and Four Dragons with the rad "mosh friendly" heavier part, don't really scream party to you. Don't let the catchiness fool ya. After the first gig that had a quite a nice turn out for a weekday, I messaged my friend how likable the band had been and it was nice to do it all over again. No point analyzing which show was the fave one as just simply put I enjoyed myself both nights discovering a new band to listen to. LineOut seems to be quite active on the touring front so just maybe we'll see again and next time I will actually know some lyrics and not just think I know some. haha. -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//

cheerio!

LineOut

Jaakko & Jay

One Hidden Frame

+all involved

One Hidden Frame @ Tampere

LineOut  - Blasphemies @ Tampere

psst! the following night around 2 am when walking back home from yet another gig I noticed a guy wearing a LineOut shirt, mental high five to you stranger!