Hässäkkä-päivät warm up: Gulag Beach in Helsinki & Tampere

I'm a big fan of sideshows since free weekends during summertime are a very rare treat meaning I miss out on most of the festival action. Hässäkkä-päivät in Oulu had a sick line up and I got to enjoy some of that before and after the main event. Here's some pre-Hässäkkä action!

Gulag Beach @ Lepakkomies, Helsinki 6.7. & Vastavirta, Tampere 7.7.2016

First up in Lepis was Blossom Hill who I hadn't listened before at all and only band in this text who didn't also play at Hässäkkä-päivät. From the first notes it became clear their sound was way too pop to me and my friend's liking - who I literally had to drag by arm to get her to come a bit more closer to the stage.

Majority of the crowd were friends of the band it seemed, so the kicks I didn't get from the music I got them from noticing other people enjoying their time by singing and jamming along. The band was quite chatty and shared some nostalgic stories that hit the mark with their audience. Last three songs Off The Rails, You & something I can't figure from the setlist were the best of the bunch but that being said, it's a firm but a polite no thank you to a new serving of more Blossom Hill tunes. 

Then moving onto Tampere. Raivoraittius was the first band of the bill but since I'm not the best at getting going I arrived there when they finished the last one of the set. Thanks to people clapping their hands I did get to hear their encore. Next time if Raivoraittius starts the night I'll try a bit harder to put my pants on quicker.

Bad Jesus Experience

Sometimes band's name might develop a certain image in one's mind of what the band is like. I have always for some reason imagined Bad Jesus Experience being a hippie prog group. "We are Bad Jesus Experience and we play hardcore punk" that became clear and boy was I happy. I took a video at a random point of the set of what must be one of their shortest songs and in thirty and so seconds it capsulizes what the core of the band's set was about.

Then there was the song which started more slow paced, singer exaggeratedly breathing into the mic before bursting into fast paced punk the band had been delivering in your face the whole time. Songs like mentioned bring clear diversity to the set and are always welcome when seeing any band no matter the genre. With that, Bad Jesus Experience, you got my attention. Just when a moment of awkward (well not really) silence tried to creep upon during a short tuning pause, a member of the crowd asked how the bass player's holiday went and apparently bathroom pipes got cleaned up so I was not totally wrong on the progressive part haha.

Thanks to that only sunny day in the forecast, Helsinki called a day earlier than I had originally planned. Lucky me, on a Wednesday night a punk rock band from Berlin happened to play in Lepakkomies. North Korea is not the most common subject you'd expect to hear four Europeans to write about so based on that information alone Gulag Beach seemed interesting enough.

They had a quite sharp and clear sound -you could actually make something out of the lyrics without knowing them beforehand. Now that I've spent some quality time on their bandcamp, which I urge you to do so too, Gulag Beach definitely stepped up a notch at the live setting. For example the opening track of their most recent release Favela Blues, 4th on the set, Central Torture Agency and its bang-a-dang-a-dang drumming parts got me and my friend exchanging looks that indicated fuck yeaah accompanied with dork smiles. 

My smile stayed on as I was glad I'd get to hear it all over again in Tampere. Same set and the high level of catchiness in their songs was evident as now I could even hum along a tad bit especially to my favourite On the Run and to Can't Stand K-Pop that had a less serious approach to the subject than rest of their songs. In Helsinki the band shed some light on the back stories for some of the songs whilst Tampere got a more straight up let's just play treatment.

I can only think of one common downside for both of the shows, the lack of people attending. Midweek slots are rough to begin with but add to that final stages of UEFA Euro (blahblah) clearly had to make it worse. What a shame as the band was so tight and first time over in Finland. In Tampere things were a bit better and those who watched the gig were clearly more interested than in Helsinki resulting in one more song after the set closer North Korean Republic. Singer of the band also asked if anyone knew any Matti Nykänen stories to please share them with him so I hope he heard some of those and that the whole band enjoyed their time in Suomenlinna on Wednesday (me&my friend: those guys must be the band who plays tonight, gotta check on google..yup that's them!). -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE//

Thank you it was (mostly) a pleasure:

Gulag Beach

Bad Jesus Experience

Blossom Hill

+ thx to everyone involved making the gigs happen and of course to those who bought a ticket, how fucking awesome are we for supporting live music = super awesome.

 Blow Up Boom Boom  @ Lepis (thx pertsa for filming)

North Korean Republic @ Lepis

On the Run @ Vastis

Juhannustaikaa Tavastialla

Tiisu @ Tavastian juhannusfestivaalit, 24.6.2016

Tampere sai tällä(kin) kertaa pitää Valtterifestivaalit, Olavi Uusivirrat ja Paula Vesalat hyvänään, kun otin juhannusaattoiltana suunnaksi Helsingin ja Tavastian juhannusfestivaalin. Tavastialla vallinnut tunnelma löi suoraan sanottuna ällikältä. Odotin näkeväni ovella korkeintaan kaksi koivunoksaa ristissä, mutta homman eteen oltiin nähty oikeasti vaivaa ja koko klubi oli kirjaimellisesti vuorattu koivuilla. Tuoksu oli huumaava ja fiilis todella kodikas. En ole koskaan pitänyt Tavastiaa kummoisena hengailupaikkana, mutta vihreiden ystävien ansiosta mesta oli muuttunut viihtyisäksi juhannuskeitaaksi.

Keikan alku oli kenties eeppisin tähän mennessä, sillä setin ensimmäinen biisi oli Tapio Rautavaaran tunnetuksi tekemä Kulkuri ja joutsen. Siis miten älytöntä ja ihanaa! Olen vieläkin vähän iiiik! sen takia, heh. Juhannuksena kuuluu kuunnella vanhaa suomalaista iskelmää, joten biisi sopi setin alkuun täydellisesti. Yleensä olen sitä mieltä, että coverit saa tunkea sinne missä aurinko ei paista, mutta tätä biisiä olisi saanut hieroa mun naamaan vaikka koko illan. Niin siistiä se oli. Unohdin pari kertaa olevani Helsingin keskustassa rokkiklubilla keskellä jorpakkoa tönöttävän tanssilavan sijasta. Ja sehän on siis pelkästään mainio juttu. Mun piti itse asiassa joskus taannoin toivoa tätä biisiä, mutta se ajatus sitten jäi unholaan eikä biisi olisi oikeastaan jälkikäteen ajatellen edes kunnolla sopinut millekään menneelle Tiisu-keikalle. Ihan hyvä siis, etten hitaana hämäläisenä ehtinyt toimia ja sekoittaa jonkun toisen keikan tunnelmaa oudoilla toiveillani.

Aika nopeasti entisaikojen iskelmätunnelma sitten vaihtui perinteiseen rehaamiseen ja mikäs siinä! Olin aavistuksen verran väsymyskoomassa uuvuttavan työviikon jäljiltä, joten huojuin aivottomasti menemään kuin huonosti pystytetty juhannussalko ja muutkin yleisön edustajat intoutuivat pian joraamaan kesämekot hulmuten. Keikka oli vähän kuin juhannuskokko, jota ensin kasattiin kaikessa rauhassa, sitten se sytytettiin palamaan ja heitettiin vielä täysi bensakanisteri liekkeihin, että varmasti räjähtää. Miehet saunassa on aina älyttömän tykki livenä, mutta keskikesän juhlan kunniaksi saatiin vähän jotain ylimääräistä hauskaa. Saunasimulaattoria seurasi jo jonkinlaiseksi Tiisun juhannusperinteeksi muodostunut vihtomiskilpailu, joka käytiin Antin, Henkan ja Mikon kesken. Tavastian tanssilattia täyttyi toisiaan läiskivistä nuorukaisista sekä irronneista koivunlehdistä ja skaban voittajaksi kruunattiin lopulta apinan raivolla vihtonut Mikko. Huraa!

Hikinen tunnelma jatkui jotakuinkin loppuun asti. Parhaiten mieleen jäivät aina ihmisiä villitsevä Napa ja tietysti oma all time favorite Uusi aika. Keikka oli ihana pulahdus klubikeikkojen maailmaan kuumimman festarikesän keskellä, enkä olisi omasta väsymystilastani huolimatta halunnut olla oikeastaan missään muualla. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Provinssi liekeissä

Provinssirockista riittää stooria useampaan postaukseen, mutta aloitetaanpa nyt todella loogisesti siitä kahden päivän festariseikkailun viimeisestä keikasta, heh.

Cheek @ Provinssirock, Seinäjoki 1.7.2016

Jare esiintyi Provinssissa edellisen kerran kesällä 2014 ja kyseiseltä gigsiltä on älyttömän hyviä muistoja. Päälavalla oltiin silloinkin, mutta myöhäisiltapäivän soittoaika oli nyt vaihtunut pääesiintyjän pestiksi. Koko festareiden ajan ihmisiä kiusannut sade palasi juuri keikan alkaessa hetkeksi muistuttamaan itsestään, mutta pelkän säikyttelyn asteelle se onneksi jäi. Radio Aallon ilmaiskonsertissa päivänvalon nähnyt intro oli edelleen kova, vaikka kaatosadepaniikki veikin hetkellisesti osan keskittymiskyvystä. Kevään aikana pestatut taustatanssijat marssivat siistissä rivissä lavalle ja alkoivat esitellä taitojaan. Lava oli aika korkea ja yksi korotettu kajari peitti juuri sopivasti osan näkökentästäni, joten tanssimuuvien seuraaminen oli ajoittain hankalaa.

Seurattavaa tässä räppisirkuksessa meinaan riitti, huh. Pyroja, paukkuja ja ilotulitteita ja tietenkin uudet lavarakennelmat. Pää on vieläkin pyörällä kaikesta uudesta ja ihmeellisestä. Hämmentävien aloitusten teema jatkui, sillä setin ensimmäiseksi biisiksi oli valikoitunut Äärirajoille. En ole ihan satavarma onko se kovin toimiva aloitusbiisi. Toisaalta saatan itse olla niin kaavoihin kangistunut, että tällaisiin suht radikaaleihin settilistamuutoksiin tottuminen ottaa oman aikansa. Kovasti kaverin kanssa yöllä pohdittiin, että mikäs toinen biisi siihen voisi sopia. Setin puoliväliin sijoitettu Sä Huudat oli vahva kandidaatti, mutta lopullista tuomiota ei kumpikaan vielä pystynyt antamaan. Seuraavalla keikalla tuo nyt kyseenalaiselta tuntuva aloitus kuitenkin saattaa jo herättää ihan erilaisia fiiliksiä, joten kattellaan!

Aloitusbiisin kummastelun jälkeen jälkeen loppukeikka olikin sitten oikeastaan pelkkää juhlaa ja hurmosta, enpä muista koska on tullut keikalla viimeksi niin paljon naurettua. Provinssiyleisö on yleensä hienosti messissä, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Ääntä ei tosin lavan edustalta kovasti lähtenyt, tuntui että vain takakenttä piti älämölöä. Kädet kuitenkin viuhuivat jengillä senkin edestä ja hyvä niin. Inisin viimeksi siitä, että Tinakenkätyttö/Jossu-kombo alkaa olla jo aika kulahtanut, mutta nyt biisien väliin oltiin tiputettu pari muuta rallia ja Jossua miksattu uudestaan. Odottamatonta, tervetullutta ja virkistävää, ou jee! Uuden lähestymistavan ansiosta Tiniksessä oli taas hurjasti potkua, yksi illan parhaista hetkistä ehdottomasti! Chekkonen on kaikessa ironisuudessaan yksi lempparibiiseistäni Alpha Omegalta, joten harmittaa vähän, että se ei oikein tunnu tarttuvan livenä muuhun yleisöön samalla tavalla. Tuota yhtä poikkeusta lukuunottamatta uudempi matsku vaikuttaisi uppoavan festariyleisöön vähintään yhtä hyvin kuin vanhempikin kama. Setin pakollisen slovarin paikan lunastanut Sillat oli ihanan tunnelmallinen hengähdyshetki kaiken paukkeen keskellä.

Liekeissä on kyllä niin ultimaattinen kesä- ja festaribiisi kuin olla ja voi, ai että! Biisissä on myös ehkä koko setin tykeimmät pyrot, joten jos ei ole vielä ehtinyt tulla hiki niin siinä vaiheessa ainakin alkaa kuumottaa. Me Ollaan Ne ja komeat pyrot syöpyivät myös mieleen, tällä festarirundilla ollaan tosissaan satsattu ruutiin ja räiskeeseen. Setin päätti itseoikeutetusti mikäs muukaan kuin aina päräyttävä Sokka Irti, koska niin sen vain kuuluu mennä. Jos saisin aikakoneen ja voisin ryskiä takaisin Seinäjoen kesäyöhön, niin Jippikayjei ja Flexaa ovat ne biisit, jotka haluaisin kaikista eniten kokea uudestaan. Niiden aikana oli pieni ihminen onnensa kukkuloilla.

Nämä Provinssin pirskeet menevät heittämällä omien suosikkikeikkojeni joukkoon, vaikka uuden shown kaikkia hienouksia ei vielä ehtinyt kerrasta täysin omaksumaan. Hienoa, että hommaa jaksetaan uudistaa saman levyn kiertueen aikana näin ahkerasti, se kun ei ole kaikkien artistien kohdalla todellakaan mikään itsestäänselvyys. Tästä on hyvä jatkaa into piukeana kohti loppukesän keikkoja! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Kuukauden kuvat // Pictures of the Month

You are all familiar with the case when the support act seems to (almost) steal the whole show from the headliner who was your foremost reason to attend - fucking ace right as in the best case scenario it could lead to some next level music related adventures.

Touché Amoré @ The Circus, Helsinki 10.03.2012

When things start to escalate quickly, that would be what happened with Touché Amoré when I first checked them out prior their tour with Rise Against. Their 2011 released record Parting the Sea Between Brightness and Me, running just a bit over 20 minutes, became my most listened record of 2012. It was like a sponge absorbing liquid how easily I fell for this band. I saw them three times on this tour, first time took place in Aarhus Denmark where it was super weird to appear like I was their biggest fan of the night by knowing most of the lyrics even when I had just been listening to the band for a few months. Next up were the back to back shows in Finland were luckily more people knew the band. Crowd participation plays a big role at Touché's gigs and if a big venue with barrier requires to get off stage to share the mic better with the sing-along hungry wolves waiting then that's what it is. This rare photo I have of the band is from the second night +18s show where at the start of the set singer Jeremy Bolm asked where the fuck is everybody? Typical finnish behaviour to come in time for the headliner, their loss. I would have never guessed after these shows that by the end of the year I'd see them twenty more times, mostly thanks to their Converge support slot.

Now I haven't see them in over two years but I hope I could change this when they a sure to come back to Europe with their anticipated new record Palm Dreams that will see the light of the day September 16th. -kilu ✌

Minä ja Ville Ahonen @ Korjaamo, Helsinki 13.10.2012

Illan päätähtenä oli Olavi Uusivirta, mutta onneksi eksyin paikalle jo sen verran ajoissa, että lämppärikin jäi haaviin! Minä ja Ville Ahonen kuului tähän meikäläiselle aika tavanomaiseen "nimi on tuttu, musa ei" -kerhoon ja keikan tunnelma pääsikin sitten yllättämään täysin. Englanninkielisen laululyriikan suurena kuluttajana olin alkanut tuohon aikaan pikku hiljaa heräillä siihen, että suomenkielinenkin musiikki voi olla oikeasti hyvää ja jotain muuta kuin pelkkää iskelmää. Keikka antoi tälle henkilökohtaiselle musiikkivallankumoukselleni uutta voimaa.

Tämä keikka oli ehkä runollisin livekokemus mitä olen koskaan päässyt todistamaan, eikä pelkästään siksi, että settilistan vieressä seisoskeli puolityhjä punaviinilasi tai siksi, että lavalle eksyi jostain jo ujosti nuupahtaneita ruusuja. Keikka oli yksinkertainen ja koruton, mutta se tarjosi kuitenkin kilokaupalla uutta pohdiskeltavaa. Biiseissä oli samaan aikaan melko surullinen, hauras ja haavoittuvainen pohjavire, mutta niiden tarinat olivat vahvoja ja pitivät kuuntelijan rautaisessa otteessaan. Olihan se Olavikin tietysti super niin kuin aina, mutta tällaiset Ville Ahosen kaltaiset mustat hevoset syöpyvät aina mieleen toden teolla.

- juoksepoistytto

Previous Kuukauden kuvat / Pictures of the Month posts:
05/2016 Sir Mr' Taf + Nightwish
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way

03/2016 Lady Gaga + Venom

02/2016 Strike Anywhere + HIM

01/2016 Katy Perry + H.E.A.T.

12/2015 Negative + Agnostic Front

YYKAAHOOVEE

Festarikesän korkkaus Kaisaniemessä

Cheek @ Radio Aallon kesäkonsertti, Helsinki 12.6.2016

Saavuin Helsinkiin paria tuntia ennen keikkaa ja huvitin bussimatkalla itseäni ajatuksella, että höhöö olisipas läppä jos Kaisaniemeen ei enää mahtuisi sisään. Sitten alkoi viestittely jo alueella olevan kuoman kanssa ja kävi ilmi, että portit oli laitettu ainakin hetkellisesti säppiin JVG:n aikana kovan tungoksen takia. Ääk. Siinä vaiheessa ei kauheasti enää naurattanut ja kipitin Kampista Kaisaniemeen ennätysvauhtia. Portilla oli älytön lössi ihmisiä ja kukaan ei vaikuttanut liikkuvan mihinkään. Isoissa häppeningeissä pyörimisestä on onneksi sen verran kokemusta, että ei muuta kun vanhan keikkaketun taidot käyttöön ja puikkelehtimaan. Jono lähtikin sitten onneksi liikkumaan tosi ripeästi ja olin festarikarsinassa nopeammin kuin uskoinkaan. Sisäänpääsyn jälkeen yritin paikantaa kaveria, tuloksetta. Ryhmää riitti tiuhaan ja maailman ääriin asti, tsiisus. Alueella liikkuminen oli niin hidasta ja turhauttavaa, että päätin lopulta vain etsiä kelvollisen paikan itselleni, että mielenterveys säilyy.

Olen ollut viime kuukaudet livemusan puolesta taas ihan eri sfääreissä, joten henkinen valmistautuminen keikkaan jäi pahasti vaiheeseen. Päässä alkoi kuitenkin surista ja vatsanpohjassa kihelmöidä, kun Luoma pyöräytti uuden ja aika hiton päheän intron soimaan. Se oli siisti sekoitus pääasiassa Alpha Omega -ja Kuka Muu Muka -lättyjen biisejä, täytyy sanoa että toimi! Keikan aloitusbiisiä en kuitenkaan osannut millään levelillä odottaa. Sokka Irti tarjosi toki vauhdikkaan lähdön, mutta itse jäin kyllä vähän telineisiin hämmentymään ja en tainnut olla ainoa. Sitä on jo niin tottunut siihen, että Sokka on about viimeisen kolmen tai neljän biisin joukossa, joten illan biisijärjestys todella yllätti. Seuraavaksi oli vuorossa päräyttävä Kuka Muu Muka ja siihen kyytiin pääsi jo itsekin ihan kivasti messiin.

Alkuvuoden jäähallirundin keikkojen rakenne ja draaman kaari oli muisto vain, sillä keikka oli varsinaista tykitystä ja tuuttausta alusta loppuun. Oli kuitenkin ilahduttavaa, että jäähallirundille Jossua varten kehitelty kovan luokan joraustaitoja vaativa tanssi elää ja voi hyvin, heh! En oikein tiedä enää mitä mieltä olen Tinakenkätytön ja Jossun yhdistelmästä, ne ovat olleet setissä peräkkäin jo aika kauan. Toisaalta samaistun Tinikseen hurjan paljon ja sopiihan se nyt Jaren meininkiin super hyvin, mutta biisin terävin särmä on alkanut vähän hioutua pois ainakin mulle itselleni. Sen tilalle voisi ehkä laittaa vaihteeksi omaa tuotantoa, vaikka harvinaisen hyvä ja kovaa kulutusta kestävä coveri se kyllä on ollut. Lavalla kävi taas paljon spesiaaliporukkaa. Diandra käväisi tuttuun tapaan vetämässä Fiiliksissä-biisin ja Flexaa sai vahvistusta Sannista sekä VilleGallesta. Edellä mainitun kolmikon läsnäolo oli ennalta-arvattavaa, mutta Me Ollaan Ne Part 2 Elastisen, Pete Parkkosen ja muiden heppujen kera tulikin sitten ihan puskista. Todella kiva ylläri, en ollut yhtään ajatellut, että biisiä vedettäisiin Kaisaniemessä.

Keikka venyi vähän yliajalle, mutta eipä tuo haitannut ja olisi sitä tietysti enemmänkin voinut kuunnella. Kiva, että aikataulunatsit olivat jo poistuneet paikalta tässä vaiheessa ja sähköjä ei pistetty poikki muutaman ylimääräisen minuutin takia. Vaikka keikka oli lyhyt, niin kiireen tuntua onnistuttiin välttämään ihmeen hyvin. Timantit On Ikuisia sai väistyä tavanomaiselta paikaltaan, sillä Äärirajoille oli illan viimeinen biisi. Ei yhtään pöllömpi lopetus, kyseinen biisi tuntuu sopivan melkeinpä mihin tahansa kohtaan. Kaikista setin biiseistä Sä Huudat meni tällä kertaa jostain syystä eniten tunteisiin. Kaippa tuo keikkatilanne oli siinä vaiheessa ehtinyt iskeytyä huolella tajuntaan ja festarikesän alkamisen sisäistäminen sai tosi voimakkaat fiilikset nousemaan pintaan. On vaan yksinkertaisesti niin perkeleen siistiä päästä taas fiilistelemään näitä biisejä livenä ja keräämään positiivista energiaa, niin jaksaa taas painaa menemään arjessakin ihan eri tavalla.

Mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea tämän kesän varsinainen festarisetti pitää sisällään. Sitä ihmetelläänkin sitten parin viikon päästä Provinssissa! // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

ps. Linkit kaikkiin jäähallirundin keikkarapsoihin löytyvät täältä, mikäli niitä haluaa lueskella!

So what should I say, redneck?

This is the first appreciation post in the blog and there's not a better band to start with than

The Red Paintings.

Manchester 22.4.2015

We first laid our eyes and ears on them in Helsinki in November 2013 when they were supporting our another great favorite Mindless Self Indulgence. Our relationship started with a very innocent and brief discussion about Vegemite, the great Australian delicacy. Things escalated quickly (to put it mildly!) and by the time we arrived in Paris a few weeks later we were completely and utterly hooked. We had never before encountered a band quite like TRP, we were drawn to their bizarre and out-of-the-box energy and awesome music of course. And well, their stage hamster Elliot was a real charmer, too.

Hamburg 26.11.2013

 February 2014 arrived and with it a European headline tour. We jumped on board in Hamburg, Germany and rocked the last four shows of the tour. It was one of the best tour experiences I've ever had, full of strong feelings and crazy good moments. The tour had an Egyptian theme and we succeeded in impressing and confusing so many people with our costumes that I still crack up when I think about it. Now, you might be wondering why in hell am I talking so much about us rather than the band, this was supposed to be an appreciation post after all. Well, the truth is that this funny little blog of ours most likely would not exist without The Red Paintings. Or if it did, it would have the lamest name in the blogosphere. The name of this blog is tightly related to TRP's song Redneck, because it's a clever translation of one very rude verse in the song. It's a gutsy and perfect summary of our mentality and if we didn't have it, YYKAAHOOVEE probably would have never been born. Thanks to TRP, our blog has a soul.
Here, enjoy a video of said song (filmed by us in Germany in 2014) and the ballsy live energy TRP delivers:

So how would I describe TRP in one word? Inspiring with a capital I. No other band could make us head straight to a tattoo shop after the tour, and that's only the tip of the iceberg. They have given us so many ideas and boosted our creativity. I have loads of favorite bands representing different genres and I buy their records and go to shows, but I very rarely feel like I can really participate in things and get involved. TRP are delightfully different in that way as well. Show up to a TRP gig with an open mind and you'll soon be dragged in to a world full of radioactive bunnies, conspiracy theories, ray guns and body paint. You'll get to wonder and ponder, which might later result to something that changes the way you feel or think about something.

Stockholm 24.11.2013

Manchester 22.4.2015

The Red Paintings is not just a band, it is a whole new universe. They do not only step out of the box, but they burn that fucking box to the ground. We both strongly encourage you guys to take one brave step to TRP Land. Listen, explore and don't be afraid of getting lost during your adventures, because once you do you'll never want to be found again.

They are currently collecting funds on Pledgemusic in order to record their next album, go and show them some love!

The Red Paintings: The New Album on Pledgemusic
TRP on Facebook

- juoksepoistytto, on behalf of both of us
YYKAAHOOVEE

Pikaspurtti musamaratonilla // Beetlehem ja Flippipuisto Bar Basessa 26.5.2016

Meiltä ei olekaan tullut yhteismerkintää sitten Punk Rock X-Mas -iltamien, mutta nyt kun siihen tarjoutui tilaisuus niin ei muuta kun kaveri kainaloon, hikipanta päähän ja baanalle! Helsinki Music Marathonin koko ohjelma julkaistiin vain muutamaa päivää ennen itse tapahtumaa, joten aika ekstempore-reissu meillekin lopulta muodostui. Kaikki postauksen videomatskut ja muut sälät ovat kilun käsialaa, koska se toinen tyyppi ei jaksanut kaivaa kameraansa repusta ulos.

Beetlehem

juoksepoistytto: Suurin syy siihen, miksi itse olin paikalla. Aina kiinnostelee, mitä muita projekteja lempibändien tyypeillä on meneillään. Ilman Tiisu-kytköksiä mestoille eksyminen olisi kyllä ollut ihan sattuman kauppaa ja sellaista sattumaa olisi varmaan saanut odotellakin jonnin verran. Tietoni bändin musasta pohjautuivat pitkälti pariin hassuun Instagram-klippiin, joten jämäkän mielikuvan muodostaminen etukäteen oli oikeastaan mahdotonta. Itse asiassa oletin Beetlehemin musan olevan paljon vaikeammin lähestyttävää kuin mitä se oli, en tosin osaa antaa oletukselle mitään kauhean järkevää perustelua. Ehkä se johtuu osittain siitä, että aina kun joku mainitsee sanan "indie", niin ensimmäisenä tulee mieleen jo pari kuukautta pesua kipeästi kaivanneessa ruutupaidassa ja tyttöjen farkuissa vääntelehtivä heebo, joka ei edes laula vaan ulisee ja ynisee ja löyhkää "taiteellisuudelta". En todellakaan ajatellut kohtaavani vastaavaa keissiä Bar Basessa, mutta indie on siis ylipäätään musagenrenä sellainen mistä en oikein ole koskaan saanut otetta.

riffeistä giffiä!

juoksepoistytto jatkaa: Parin ensimmäisen biisin aikana päässä vain surisi, kun yritin jäsennellä kuulemaani ja rajata kaiken ylimääräisen oheistoiminnan (= parit pällit kanssaihmiset) tietoisuuteni ulkopuolelle. Mainittakoon tässä vaiheessa, että inhoan keikkapaikkoja joissa pidetään valot päällä keikkojen aikana. Oikeasti, hyi yök. Bar Base ei muutenkaan oikein vakuuttanut, mutta pimeä tai edes etäisesti hämärä miljöö olisi auttanut asiaa vähän. Onneksi musakki oli kuitenkin vallan mainiota ja sehän nyt aina se tärkein juttu onkin! Lyriikoihin en ehtinyt ja pystynyt keskittymään niin hyvin kuin olisin halunnut, mutta jos yhdenkin biisin aihepiiri pyörii maailman rouheimman äijän eli Bruce Sprinsgteenin ympärillä niin uu beibe! Musa oli yleisesti ottaen tosi suoraviivaista, mutta mukana oli kuitenkin älyttömästi mielenkiintoisia riffejä ja koukkuja. Taisi olla setin tokavika biisi, joka oli muuten tyyliltään very much Teksti-TV 666, vaikka en sen bändin suhteen mikään asiantuntija todellakaan ole. Olipa kyllä siistiä tutustua taas uuteen hienoon bändituttavuuteen, toivottavasti matskuun pääsee pian syventymään kunnolla myös kotona omien kajareiden välityksellä. Keikalla tilanteet kuitenkin kiitävät ohi kovin nopeasti, eikä johonkin korvia hivelleeseen hetkeen ei pysty palaamaan vaikka haluaisikin. Ainoa asia, joka jäi keikan jälkeen vähän surettamaan oli se, että jäätävän raflaavalla meiningillä kannuja paukutellut rumpali olikin vain tuuraaja eikä vakikasvo. Höh!

kilu: Ton tekstin jälkeen huvittaa juoksepoistyton painikoinnit ennen keikkaa "mitä jos ne onkin ihan kauheeta paskaa enkä tykkää yhtään" hahaha. Parin Tiisu-keikan nähneenä Beetlehem kiinnosteli sillä muhun teki heti Tiisun keikalla vaikutuksen kreisienerginen sähköurkusankari ja kun pikkulinnut lauloivat saman heebon Teksti-TV 666 diggailuista niin kyllähän tossa on jo ihan tarpeeksi hyvä syy lähteä tyypin toisen bändin ilmaiskeikkaa katselemaan. Itse en marsinnut ulos ihan yhtä tohkeissani mitä tuo blogitoverini vaikka hyvinhän nää jäbät veti. Keskipaikkailla ollut Mugi oli huikee ja vasta silloin havahduin kolmen kitaristin läsnäoloon. Vikan biisin riipaiseva Tiinaaah sä oot niin kauniis tulkinta jäi soimaan päähän. Ja sitten tapaus Bruce. Nauroin ääneen mr Springsteenille sillä meikälle Bruce tietty oli yippee ki yay motherfucker Bruce Wills ja Die Hardit 1-3, joten onnistuin täysin ignooraamaan biisin alkuspiikit joissa tuo Springsteen mainittiinkin ja pilvilinna mureni vasta tuota juoksepoistyton tekstiä lukiessa, en tiedä toivunko tästä. Kyllä tän bändin silti voisi kuunnella livenä toistamiseenkin jos muut saman illan bändit ja ajoitus suinkin nappaa, oli kuitenkin sen verran monipuolista menoa.

No se Bruce-biisi, sanat ei välttämättä lopulliset ja saa kuulemma täytellä palautelomakkeita:

Flippipuisto

kilu: Bongasin tän koko tapahtuman Flippipuiston fb-postauksesta ja kerta ilta oli vapaa, samassa mestassa kiinnostava toinen bändi ja koko reissu kustansi parikymppiä niin why the hell not. Parasta tietty kun juoksepoistytto lähti mukaan! Tässä oli tosi jännä kontrasti edelliseen esiintyjään, ihan kuin oltaisi saavuttu täysin eri paikkaan tunnelman kääntyessä hieman epäkorrektimpaan ja päihtyneempään suuntaan Beetlehemin ollessa PG rated niin nyt siiryttiin sinne R-kategoriaan. Henkilökunnan ei todellakaan tarvinnut kysellä kenenkään papereita enää tässä vaiheessa, eikä olisi uskonut olevansa yhä perse kiinni Helsingin keskustassa sijaitsevan baarin penkissä. Pari kertaa toistunut känninen "nyt Lepakkomieheeenn" huudahdus palautti pääkaupunkseudulle vaikka olisi voinut vannoa olevansa jonkun pikkupaikan ainoassa kapakassa.

juoksepoistytto: Apua. Vaivaannuttavin keikkakokemus hetkeen, vaikka ei se bändistä sinänsä johtunut vaan about kaikesta muusta. Meni täysin hermo kahteen baaria edestakaisin seilanneeseen hyypiöön, joista toinen oli jo niin seis, että olisi varmaan kannattanut soutaa pikkuhiljaa himaan. Erittäin harvalukuinen yleisö koostui 95 prosenttisesti bändin kavereista ja itsellä keikka meni suurimmaksi osaksi lattialla kierimisten ja muun kännin piikkiin laitettavan toiminnan seuraamiseen. Biisit kuulostivat omiin korviini tosi samanlaisilta, Operaatio Charlie Sheen tosin rikkoi kaavaa ja erottui edukseen. Ihan hyvää peruspunkkiahan tämä räime kokonaisuudessaan oli, mutta tuskin eksyn kuitenkaan uudestaan katsomaan.

kilu: Oon tyytyväinen että mulla oli alla ne pari muuta ihan oikeissa keikkapaikoissa nähtyä Flippipuiston vetoa jolloin livemusa oli se pääasia eikä lisämauste. Bar Basessa bändit on vähän nurkkaan ahdistetussa epäsuotuisassa asemassa jota ei todellakaan avittanut eteenpäin kaikki se valoisuus. Paikassa toimii varmasti paremmin peruscoverbändit joiden tahtiin (ja ohitse) on ihan ok ravata hakemassa juomia tai haahuilla ympäriinsä kuten ilmeisesti täällä oli tapana. Tästä setistä jäi päällimmäisenä fiiliksenä käteen juurikin about sen kaiken muun takia aikas treenikämppävibat, soitellaan täs vähän kavereiden hauskanpidon taustamusana. Tuntu että me kaks Tampereelta oltiin hieman erehdytty ovesta heh. Bändillähän jatkui keikkaputki läpi viikonlopun, joten tämä varmaan toimitti ihan jees alkulämmittelyn virkaa ennen varsinaisia koitoksia. Se ei ollut muuttunut sitten viime kerran, että (työnimi) Yö haisee ohareilta erottui jälleen edukseen. Oli myös siistiä ettei sitä jo kertaalleen mainittua hittibiisiiä oltu tällä kertaa säästelty ihan pinon pohjimmaiseksi. Nyt on oikeasti paha lisätä yhtään mitään järkevää kun tilanne oli tuolla niin hiton kummallinen *tähän joku äxdee-hymiö*. Flippipuisto soittaa usein hyvässä seurassa eli eiköhän tän voi siis kuitata until next time -kunhan vain paikkana jokin muu mesta.

Että sellasta! Oli aika hoovee-ilta eli just hyvä! -juoksepoistytto & kilu

YYKAAHOOVEE

kiitos

Beetlehem

Flippipuisto