Kesän ensimmäiset isot festarit römyttiin Seinäjoen Provinssirockissa. Kolmipäiväisen festarin kaksi ensimmäistä päivää osuivat meikäläisen laariin Nightwishin ja Cheekin keikkojan ansiosta. Vaikka edellä mainitut olivat se tärkein syy Seinikselle roudaantumiseen, niin kyllä sieltä muitakin suosikkeja ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia löytyi.
Provinssitorstai 30.6.
Olavi Uusivirta @ Mainland Stage
Jouduin sadekuuron saartamaksi tepastellessani Törnävään ja kymmenen minuutin katoksessa kökkiminen sekoitti aikataulujani sen verran, että Olavi ja kumppanit olivat jo lavalla kun pääsin festarialueelle. En kuitenkaan tainnut onneksi missata enempää kuin yhden biisin. Populaa oli paikalla ihan kiitettävästi ajankohtaan nähden, mutta pääsin kuitenkin puikkelehtimaan vaivatta eturivin tuntumaan. Huomio kiinnittyi ensimmäisenä Suomen tai kenties koko maailman suurimpaan vessan seinään eli Olavin taustalakanaan ja ihastelinkin sitä läpi keikan. Aina kun luulin jo lukeneeni jokaisen raapustuksen, niin silmiin osui jotain uutta. Taustalakana oli siis bueno, entäs se itse keikka?
Täytyy tunnustaa, etten ole Olavin uusimpaan lättyyn ehtinyt oikein kunnolla syventyä ja ajattelin sen haittaavan omaa keikkakokemustani. Huoli oli kuitenkin turha, sillä uudelta levyltä festarisettiin olivat päässeet muistaakseni vain meikäläisellekin tutut
Toton Africa,
Kultaa hiuksissa ja
Tanssit vaikka et osaa. Viimeksi mainittu on samalla tavalla riehakas kuin
Kauneus sekoittaa mun pään ja jos näiden kahden biisin aikana ei lähde pylly pyörimään, niin lienee parasta varata aika päätohtorille. Setti koostui siis pääasiassa vanhemmasta rautaisesta matskusta ja mieltäni lämmittivät erityisesti omat suosikkini
Reeperbahn ja
Tiet etäisyyksiin, ai että! Kun ne ovat setissä, niin ei voi olla mälsä keikka. Vaikka aikainen soittoaika torstai-iltapäivänä ei ehkä ollut se kaikista seksikkäin, niin Olavi oli silti nappivalinta päälavan korkkaajaksi. Joku heiveröisemmän liveboogien omaava poppoo tuskin olisi houkutellut yhtä paljon ihmisiä paikalle.
Rauhatäti & Pyhä Lehmä @ Sakko Stage
No niin, tässäpä parivaljakko, joka on jo pidemmän aikaa ollut meikäläisen "ota selvää"-listalla. Muutamia biisejä olen taannoin kuunnellut, mutta syvempää tietämystä leidien menosta ei ollut ennen tätä keikkaa. Täytyy sanoa, että osui ja upposi niin kuin tennarit mutalätäkköön (tästä sai festareiden aikana kyllä ihan kiitettävästi kokemusta)! Älyttömän kova meininki sekä ärhäköitä ja kantaaottavia biisejä. Naisräppäreitä on tässä maassa ihan liian vähän, mutta onneksi ne harvat ovat näinkin tykkejä. Keikka antoi kipinän tutustua tyyppien tuotantoon ja ottaa se paremmin haltuun. Kiinnostaisi myös nähdä miten homma toimii klubiympäristössä, toivottavasti pääsisin ottamaan pian asiasta selvää!
Pää Kii @ Sakko Stage
Tämä keikka ei alunperin kuulunut suunnitelmiin, mutta arvaamaton keli ja yllätysvierailu blogin toisen puoliskon toimesta muuttivat pläänejä. Pää Kii-leirissä puhalsivat muutosten tuulet, sillä kaksi bändin jäsentä oli juuri ilmoittanut lähtevänsä muille teille. Harmi sinänsä, sillä kokoonpano toimi kuin junan vessa, mutta minkäs mahdat jos porukka haluaa vaihtaa maisemaa. Sakkolavan edessä oli väkeä kuin leipäjonossa ja pitti pyöri niin että kolisi. Kyllä lähtee. Oli siistiä päästä fiilistelemään
Kylän pahalla puolella ja tietty oman elämäni soundtrackiin kuuluva ja aina yhtä kovaa perseelle potkiva
Ees jotain positiivista. Biisin jälkeen käänsin nokan kohti päälavaa ja Yövissyn keikkaa, siitä lisää lähitulevaisuudessa.
Nightwish siis huipensi meikäläisen torstai-illan, siitä keikasta lisää lähitulevaisuudessa!
Provinssiperjantai 1.7.
Maj Karma @ Soundi Stage
Maj Karma on mielestäni aina ollut bändi, joka loistaa halogeenin lailla ahtaassa, hikisessä ja pimeässä klubiympäristössä. Avara ja suhteellisen valoisa festariteltta ei siis aiheuttanut suuren suuria intohimoja, mutta odotin keikkaa kuitenkin mielenkiinnolla. Setin aloitusbiisi
Sotaa ei tule on hyvä esimerkki biisistä, jonka koti on klubeilla eikä aurinkoisilla festarilavoilla. Vaihdos tunnetumpaan ja sinkkuihin keskittyvään materiaaliin tapahtui kuitenkin nopeasti ja yleisössä alkoivat tassut nousta kohti kattoa.
Ukkonen ja
Salama saivat odotetusti osakseen eniten rakkautta, mutta uuden levyn sinkut
Puumiekka ja
Peltisydän tuntuivat myös maistuvan jengille oikein hyvin. Yllätyksiäkin oli. En olisi ikinä uskonut, että
Telekineesi päätyy festarisettiin, joten hihkaisin ääneen biisin ensimmäisten tahtien kajahtaessa ilmoille. Isoin yllätys oli kuitenkin täysin uuden biisin esittäminen, mutta se ei ainakaan muhun tehnyt valitettavasti oikein minkäänlaista vaikutusta eikä jäänyt mieleen. Musapuoli oli suhteellisen hyvin kuosissa, mutta lyriikat puolestaan kovin vaisut. Uutukaisen biisin aiheuttamasta hämmennyksestä huolimatta keikasta jäi varsin positiivinen fiilis ja täytyy sanoa, että viihdyin. Oli kiva nähdä, että Karma kiinnostaa ihmisiä edelleen ja teltta oli lähes täynnä, vaikka iltapäiväneljän soittoaika ei ehkä ollut kaikkien suosiollisin.
Antti Tuisku @ Mainland Stage
Tätä keikkaa festarikansa selvästi odotti, päälavan edessä oli sähköinen tunnelma. Tuiskun viimekesäinen Ruisrockin keikka on eittämättä yksi parhaimmista koskaan näkemistäni pop-keikoista ja kyllähän Provinssissakin oli tarjolla räjähtävää energiaa.
Peto on irti on aloitusbiisinä melkoinen pommi, jos sillä ei saada yleisön huomiota niin ei sitten varmaan millään. Provinssi oli polvillaan Tuiskun edessä ja porukka bailasi antaumuksella. Hienoa, että Tuisku kerää viimein sellaisia yleisömassoja, joita hänen kaltaisensa kokenut esiintyjä ansaitsee. Show oli kasvanut aavistuksen verran sitten viime näkemän, sillä lavasteita oli muuteltu ja lavalla pyöri popparin lisäksi myös pieni neljän hengen tanssiryhmä. Naistanssijoiden meininki oli letkeää ja leideillä oli hyvä asenne, mutta
Adam Lambertin ja muiden jenkkistarbojen älyttömiin miestanssijoihin tottuneena Tuiskun vastaavilla sekä puhti että liikkeiden sulavuus jättivät paljon toivomisen varaa. Biisilistan puolesta keikka oli puhdasti hittitykitystä. Omia suosikkihetkiä olivat
Pyydä multa anteeks kunnolla,
Keinutaan ja
Sata salamaa.
Antti Tuisku on täysin oikeutetusti Suomen suurin ja kovin pop-tähti, toista hänen kaltaistaan ei tästä maasta löydy. Itseäni kuitenkin harmittaa vähän se, että tyypin show ei tunnu ainakaan omalla kohdallani kestävän kulutusta. Pari keikkaa vuodessa tätä pop-sirkusta riittää paremmin kuin hyvin. Pelkästään välispiikkien päivittäminen auttaisi huimasti. Spiikit olivat 99 % samat kuin viime kesänä, joten hei jotain vaihtelua nyt pliis. Antti Tuisku on kuitenkin niin monissa liemissä keitetty esiintyjä, että spontaanimmatkin heitot varmasti onnistuisivat, jos tarkasta käsikirjoituksesta vain uskallettaisiin päästää irti. Vaikka huolella rakennettua popshowta on ilo katsella, niin ripaus spontaaniutta veisi koko jutun taivastakin korkeammille leveleille.
Disco Ensemble @ Mainland Stage
Kamera oli keikan ajan turvassa repussa, koska moshpit pauhasi selän takana ja välillä täytyi pidellä aidasta kaksin käsin kiinni. Sen takia kuvat siis uupuvat, mutta olipas tämä kiva gigsi! Fanit olivat kuulemma saaneet jonkun meikäläiselle epäselväksi jääneen kanavan kautta päättää settilistan sisällön ja sen seurauksena tarjolla olikin kunnon bailandosta.
Black euro, So long, sisters, This is my head exploding, We might fall apart, Drop dead casanova ja
First aid kit takasivat kovan menon ja vanhan matskun vahvan edustuksen, mistä olin todella mielissäni. Tuoreempaakin tavaraa oli toki messissä, muun muassa
Macig Recoveries, Spade is the anti-heart, Second Soul ja
Eartha kitt. Rapsakan settilistan lisäksi keikassa oli ehdottomasti parasta se, että myös bändin jäsenet olivat silminnähden fiiliksissä. Disco Emppa oli ehdottomasti mulle festarin kovin yllättäjä, bändi tarjosi kunnon energiapläjäyksen. Fanit olivat aivan pähkinöinä ja pähkinäinen tunnelma tarttui meikäläiseenkin. Hieno ja tiukka keikka, kymmenen pistettä!
Perjantain kruunasi Cheek, siitä keikasta löytyy ihan oma postaus
täältä! //
YYKAAHOOVEE
- juoksepoistytto
