Teksti-TV 2664

Kevään 2016 Tekstaripöhinät ja jotain shaibaa jokaiselta kohdalle osuneelta keikalta!

29.4. KLUBI, TAMPERE

Tämän kanssa oli vähän on/off suhde. Siinä vaiheessa kun lämppärit jo soittivat (en ollut vielä mestoilla), kaikki meni päin helvettiä ja olin sitä mieltä, että antaa koko paskan olla. Bussista myöhästyminen käänsi suunnitelmat taas takaisin Klubin suuntaan kellon ollessa kahdeksaa vaille tasan, jolloin Teksti-TV 666 oli määrä aloittaa. Jalkaa vimmatusti toisen eteen, viisi yli mestoilla eikä onneksi vielä kuulunut muuta kuin dj:n valitsemaa musiikkia. Kyl tää tästä!

Oli ilo seurata Klubin leveän lavan sivuun jääneitä, selkeästi keskipaikkeille parkeeranneita henkilöitä innokkaampia tyyppejä, jotka kuin aallon lailla keikan käynnistyessä hivuttautuivat kohti hot spottia. Ja oikeutetusi, sillä kyllä imo keskiosa kuuluu riehakkaimille tapauksille. Tällä keikalla siisteintä olikin hurmoksen vallassa olevat fanittajat. Hyvänä esimerkkinä Piritorilta taivaaseen ja ne rumpukapulat, joilla kitaroita hieman näppäillään biisin alussa. Kun se kapula sitten iskettiin jonkun valitun kouraan, niin sehän olikin sitten tarkoin varjeltu aarre, joka kädessä oli hyvä heilua loppusetti. Mukana taisi olla myös palvovaa kumartelua lavan suuntaan. Tämä oli myös ainoa tän merkinnän keikoista jolla kuultiin aina yhtä sekopäinen Lisää spiidii. Onneksi missasin sen bussin.

Vaikka bändi onkin ihan huikea sekä livenä, että levyllä, jokin kuitenkin hieman vielä jarrutteli saaden mut epäilemään kestääkö Teksti-TV 666 kovempaakin kulutusta menettämättä hohtoaan. Seuraavaksi oli vuorossa keikkoja Pää Kiin kanssa, joten oli aika ottaa selvää.

20.5. TOTEM, LAPPEENRANTA (Pää Kiin lämppäreinä)
Ensimmäinen Tampereen ulkopuolinen Tekstari-keikka mulle! Totemin lavalla ei ollut tarpeeksi tilaa koko bändille, siispä osa soittajista oli yleisön tasolla lattialla muodostaen porrastetun asetelman. Molemmilla sivuilla oli lisäksi peilejä, joten nyt oikein korostui lavalla olevan populan määrä.

Peilien lisäksi löytyi tanko jota hyödyntäen pari bändin jäsentä kävikin pienimuotoisen tankotanssi-dance-offin ilman selkeää voittajaa. Toistan itseäni kun täälläkin oli siisteintä taas nähdä miten sekasin porukka voi mennäkin Tekstarien tahtiin nostaen tän keikan suosikkivedoksi so far. Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana havahduin miten yllättäen yksi yleisössä sekoilleista olikin kitaran varressa ja veti siihen malliin kuin soitin olisi hänellä koko keikan ollutkin. Kävi mielessä oliko kyseessä joku bändin soittotaitoinen tuttu, mutta heti seuraavana päivänä en tiennyt enää mitä täällä oikeasti tapahtuu.

kuvat laatua: puhelimella

21.5. NOSTURI, HELSINKI (Pää Kii soitti nyt ensin)

Illan spektaakkeli oli ihan kirkkaasti juuri mainittu Sä et tuu enää takaisin koskaan nyt ft. Pää Kiin kepittelijät plus se onnekas, joka tällä kertaa sujautettiin kitararemmin alle ja nostettiin lavalle mukaan soittamaan n. biisin puolivaiheilla. Tämä kaveri hieman häkeltyi alkuunsa, ehkä epäili soittokykyään vaikka ei kai siinä 34879 muun kitaristin joukossa jotain väärin rämpytettyä c-sointua enää kukaan huomaisi.

Tämä kollaboraatio Pää Kiin kanssa oli jotain niin kaunista ja elämänmakuista, että edelleen aina välillä on vain pakko palata fiilistelemään ottamaani muutaman sekunnin pituista videoklippiä itseasiassa kaikkien näiden keikkojen kohokohdasta (*click*). Ei tosta oikeen paremmmaks voinut enää laittaa. Oudommaksi kylläkin...sitä luvassa seuraavaksi.

27.5. BAR KINO, PORI (täälläkin Pää Kii oli eka)

Bar Kinossa on heti lavan ja tanssilattian takana pöytiä, joiden äärestä varmaan mukava seurata keikkaa juoman kera jos se on se sun juttus. Loppukeikkaa kohden lavan lähelle oli yhtäkkiä kerääntynyt, varmaan juurikin noilta paikoilta, pedaaliviritelmistä kiinnostunut tuoppikäsikansan ryhmittymä. Samalla nousi lavan edustan keski-ikä synnyttäen hauskan kontrastin joraavien keskuuteen.

Tällä keikalla osasi jo vähän odottaa joidenkin tiettyjen kuvioiden toistumista, mutta nou hätä, ei tää bändi sorru kaavoihin kangistumiseen. Jälleen ne Piritorilta taivaaseen rumpukapulat. Huomio kiinnittyi tähän touhuun kun kapulaa dippailtiin eturiviläisen suuhun, pian myöskin hänen kaljalasinsa kautta. Dip and to the lip. Vasta puisen kappaleen käydessä myös muusikon limakalvoilla tuli tälle hyvin mukana pelanneelle raja vastaan, propsit heittäytymisestä! Eturivi paras rivi vai miten se meni.

Mitäs täällä vielä sekoiltiin.. laulaja-kitaristin elintoimintojen äkkinäinen heikentyminen ja siihen tarvittavat elvyytystoimenpiteet muusikon saamiseksi takaisin jaloilleen. Sä et tuu.. kohdalla tällä kertaa ei valkattu yhtä uutta soittajaa vaan bändin sisältä basisti ylennettiin kitaristiksi liki kaikkien mahdollisten kuusikielisten avulla.

Olin tosi otettu kun kysyessäni settilistan perään (kiertueen vika keikka ja kaikkee jne) mulle tultiin myöhemmin sellainen tuomaan, vaikka alkuun näyttikin ettei niitä enää ollut. Settilistahaukan mieltä lämmitti kovasti tämä pieni, odottamaton, mukava ele. Arvostan, kiitos.

Joo, kyllä Teksti-TV 666 musa vaan paranee mitä useammin pääsee livenä kuulemaan! Work in progress...  -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

kiiiiiitoooossss

Teksti-TV 666

Dream come true = Alpha Omega klubikiertue

Syyskuu 2016. Se kuukausi, jolloin areenoiden ja festareiden tomut pudisteltiin pois ja päästiin viimein oikeiden asioiden äärelle. Jos jotain olin odottanut, niin tätä kiertuetta. Onhan areenoilla ja festareillakin tietty mukavaa ja omanlaisensa tunnelma, mutta kyllä se vaan on puhdas tosiasia, että täyteen pakattua klubia ei voita mikään. Piste.

Cheek @ Tavastia, Helsinki 9.9.2016

Kun huristelin bussilla kohti Helsinkiä, niin fiilis oli kertakaikkisen absurdi eikä tunne poistunut oikeastaan koko illan aikana. Isoon lavashowhun, pommeihin ja ilotulitteisiin oli jo tässä vaiheessa niin tottunut, että pelkän dj-pöydän ja taustalakanan pyhä liitto ei meinannut millään iskeytyä tajuntaan. Kaikki tuntui uudelta ja ihmeelliseltä, vaikka juuri tähän pelkistettyyn meininkiin aikoinaan hurahti ja siitä kaikki sai alkunsa. Biisilistan suhteen toiveet ja odotukset painottuivat vanhemman matskun puolelle ja kaksi niistä täyttyi heti ensimmäisten minuuttien aikana. Eksä tiedä kuka mä luulen olevani ja Kurkipotku aloittivat keikan ja oli huippua huomata, että jengi tunsi biisit ja riekkui täysillä mukana. Itse kykenin lähinnä haukkomaan henkeäni ja miettimään, että onhan tämä nyt ihan naurettavaa kun keikka alkaakin jo niin täydellisesti, että meinaa pää irrota. Nipistäkää mua!

Kiertuetta varten oltiin kehitelty pari biisipotpuria, jotka yllättivät positiivisesti. Omaksi suosikiksi nuosi alkupuoliskolle sijoittuva potpuri, joka noudatti kaavaa Kuka muu muka/Chekkonen/Me ollaan ne. Sitä tietenkin luuli, että Kuka muu muka vedetään kokonaan kuten aina, joten seuraavaan biisiin siirtyminen kesken kaiken aiheutti hetkellisen hämmennyksen, mutta takaisin kärryille pääsi onneksi nopeasti. Onnistuneesti rakennetuista potpureista jää sellainen fiilis, että kaikkea on saanut tarpeeksi ja biisit toimivat vahvoina linkkeinä toistensa välillä. Keväällä ihastelin Adam Lambertin Euroopan kiertueen settiin kuuluneita huikeita potpureita ja vähintään yhtä vakuuttavaa kamaa tarjoiltiin myös tällä AO-klubirundilla. A++, 6/5 ja mitä näitä yliarvosanoja nyt on.

Kaikki hyvin-biisiä seurannut All good everything kiteytti omat fiilikset loistavasti, en olisi voinut olla enempää Hangon keksinä tai Naantalin aurinkona Tavastialla bailatessani. Huikea ilta. Vaikka settilista oli tavallista pidempi niin pian kävi ilmi, että tavara alkoi loppua uhkaavasti kesken vauhdin ollessa koko ajan niin kova. Jäbät pitivät pari nopeaa palaveria, joiden tuloksena väliin heitettiin ns. "täytteeksi" muun muassa Anna mä meen. Yleisönkin mielipidettä kyseltiin ja Jehu oli monien toiveena. Sitä ei kuitenkaan kuultu, sillä kyseinen ralli koettelee levylaulajan muistia harvinaisen ankarasti. Avaimet mun kiesiin -biisiä taidettiin huutaa toiseksi eniten ja sen kanssa oli parempi tuuri, sillä biisi aloitti encoren. Viisun lyriikat menevät jo ehkä vähän huumoriosaston puolelle, mutta mahtavaa, että se oli päätynyt settiin siitä huolimatta. Keikan päätti itseoikeutetusti maailman paras Sokka irti, ai että! Miten tyytyväisenä hyristen tuolta saikaan tallustella himaan.

Cheek @ Börs Night Club, Turku 10.9.2016

Börs ei olisi ollut meikäläisen ensimmäinen valinta kun Turun keikkapaikkoista puhutaan, mutta niillä mennään mitä on annettu. Tavastialla vallinnut syvän ihmetyksen ja ihastuksen tunne oli vähän ehtinyt laantua lauantai-iltaan mennessä. Sitä alkoi viimein ymmärtää, että klubirundi on ihan totisinta totta eikä pelkkää toiveunta. Börssin keikasta päällimmäisenä jäi mieleen aivan järkyttävä kuumuus. Kyllähän hien ja kaljan haju kuuluvat klubikeikkojen perusaineeksiin, mutta huh huuuuh kun saat jo about kolmannen biisin aikana pyyhkiä märkää pärstää topin helmaan. No, toiset menevät lauantaisaunaan, toiset Börssiin. Valintoja, valintoja.

Hassua, kuinka isommilla lavoilla pääsi show-elementtien lisäksi myös täysin ehdollistumaan ja tottumaan biisien bändiversioihin ja niiden soundiin. Bändin ja pelkän taustanauhan välinen kontrasti oli aluksi yllättävän voimakas ja Tavastialla aivot joutuivatkin siirtelemään palikoita uuteen järjestykseen. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka erilaiselta vaikkapa Jippikayjei-kitarariffi kuulostaa riippuen siitä tuleeko se livenä nauhalta vai suoraan kitarasta. Turussa näitä juttuja ei enää tarvinnut ihmetellä, mutta onpa jännää kuinka pieniin nyansseihin sitä välillä kiinnittää huomiota.

Kovan keikkahitin maineen vuosien varrella saanut Tuhlaajapoika ei pettänyt tälläkään kertaa, se sai porukkaan liikettä ja yhteislaulu raikasi. Areena- ja festarikeikoilla sitä vedettiin pikakelattuna versiona vain silloin kun yleisö niin vaati, joten oli siistiä päästä nauttimaan biisistä taas kunnolla pitkästä aikaa. Biisilistaan oltiin tehty Tavastian jälkeen pari muutosta. Täältä sinne vedettiin Tavastialla kokonaisuudessaan, mutta jengi ei oikein tarttunut siihen. Harmi, koska itse kyllä tykkäsin siitä ja olisi ollut kiva kuulla se kokonaan toistekin, mutta jos joku juttu ei ota tulta alleen niin muutokset ovat ihan ymmärrettäviä. Biisistä oltiin jätetty jäljelle pelkkä kertsi, joka toimi tunnelmapalana Jos mä oisin sä/Täältä sinne/Räplaulajan vapaapäivä -potpurissa. Se toinen muutos olikin sitten jotain aivan muuta, nimittäin Levoton tuhkimo. Morjens. Kun Vain elämää mainittiin, niin tottakai odotin, että sieltä tulee se ainainen Tinis, mutta ei jumalauta sitä riemua kun saikin yllättyä! Miksi ihmeessä Levoton tuhkimo edes aikoinaan tiputettiin setistä pois, en tajua?! Maailman paras comeback, loppuunmyyty Börs pissi sillä hetkellä hien lisäksi myös hunajaa.

Kiertue lähti rullaamaan kuin unelma, molempina iltoina vallitsi innostunut ja riehakas tunnelma. Jos itsellä oli ihan luvattoman kivaa, niin oli ihana nähdä, että lavallakin oli jatkuvasti hymy herkässä ja läppä lensi. Klubikeikoille taisi olla tilausta siis puolin ja toisin. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Turb-O-Rama pirskeet Seinäjoella Warttibaarissa

MÖTKY
Bussin ikkunasta bongattu jono Warttibaarin ulkopuolella enteili tiivistä tunnelmaa illalle. Lippujonossa kohistiin miten "ne aloittaa ihan kohta" ja kympiltä Mötkyn mökä alkoikin alakerrasta kantautua. Puikkelehtien sai vielä ihan jees paikan kun toki kiinnosti mistäs oli kysymys kun selkeästi hypetystä oli havaittavissa. Lavalla vallitsi tosi hyväntuulinen meininki, joka heijastui vahvasti myös yleisöstä. Mukana setissä oli mm pari Black Flag lainabiisiä, oi! henkinen kappale ja Negative Approachin nimiväännös Can't Tell (in the wind) No One.

mikkiständiin tarkentuneet kuvat vol. 1

Heti keikan alkuun huomion kuitenkin vei toistuva SIPSEJÄ huutelu. Kyseessä oli Mötkyn demon viimeinen kappale Rakastan Sipsejä ja kun tämä oodi hiilihydraattien yhdelle addiktoivimmista muodoista päästettiin viimeinkin valloilleen yleisöön viskottujen sipsipussien siivittämänä, kaksi asiaa oli taattua: lattialla vallitseva sipsimeri ja päähän iskostunut hokema MÄ RAKASTAN SIPSEJÄ. En tiedä mitä tältä keikalta odotin, mutta en ainakaan mitään tällaista -kirjoitettuna hymyssä suin. Kiinnostuneimmille merkinnän lopussa elävää kuvaa kyseistä biisistä fiituring 76% eturiviläisten selkää/olkapäätä/+lattiaa/kattoa jne ja joku 24% bongaa bändiä.

KEHONRAKENTAJAT
Kolmen viimeisimmän Seinäjoki-reissuni syypää on ollut bändi nimeltä Pää Kii. Tämäkin kertaisen SJK tripin voi laittaa saman orkesterin piikkiin, sillä Pää Kiin viimeisimmällä Bar 15 keikalla (linkki keikkarapsaan) yllätysnumerona toimi Kehonrakentajat -minisetti. Kehonrakentajat jäi kiinnostamaan enkä tota sanaa viljele lämpimikseni. Sopivaa ajankohtaa nähdä bändi full-miehityksellä on tullut tässä kytättyä ja mikä sen osuvampaa kuin sama hyväksi todettu keikkapaikka.

mikkiständiin tarkentuneet kuvat vol. 2 (prkl)

Rumpalin virasta vapaat jäsenet eivät sortuneet paikoillaan pönöttämiseen ja lavalla oli siis hyvin liikehdintää lauluosuuksien välissä -ekat pointsit siitä. Salilla Aina! julkaisua kuunnellessa en ollut ollenkaan rekisteröinyt kitaristin ja basistin vaihtelevan päävokalistin virkaa aika paljonkin, joten nyt livetilanteessa kun tähän seikkaan havahtui niin pisteet senkuin ropisi. Setin parhaan pokaalin vei demosuosikkini Viljanen ja demon ulkopuolisista kappaleista nousi esille etenkin Mä Voitan Tänään! Näin ensikuulemalta ja sanoituksia syynäämättä toi biisi vaikutti olevan haistakaa te/power to me anthem. Edeltävän esiintyjän lailla viimeisen kappaleen mukana tuli taas tarttuvaa korvamatomatskua kertosäkeeseen viljeltynä, nyt mentin Ei aina jaksa olla selvin päin hokeman voimin. Osa yleisöstä ainakin samastui ja hoilasi mukana.

Tästä setistä ei tainnut lainabiisejä löytyä (*muoks* tietooni tuotiin vikan eli Rahikainen -biisin olevankin Kyre & Duunarit tuotantoa, joten kovereita kaikilla, kiitos korjauksesta!), mikä tarkoittaisi bändin olevan ahkera biisien nikkaroimisen saralla (koverista huolimatta siltikin!). Keikan perusteella tulen jatkossakin tarkkailemaan Kehonrakentajat keikkapäivämääriä sillä silmällä, jos taas vaikka joku kerta tärppäisi. Vaikka sen ekan demokasetin missasinkin, niin ihan mielenkiintoista näinkin suht alkuvaiheilla alkaa seurata mitä tästä vielä kehittyykään. ps. huvitti miten mm Mötky pyöri taustalla soundcloudin kautta näitä näpytellessä ja kuitenkin se biisi mikä eniten herätti huomion olikin jo related tracks osastoa ja Kehonrakentajat matskua. Sillä lailla!

GRÖNSAKER

Taisin näyttää kysymysmerkiltä koko keikan ajan. Alkuun tuli Beastie Boysin Fight For Your Right to Party. Koitin vilkuilla settilistaa ja yleisöä miten siellä lähdettiin laulamaan mukana kun tosiaan oli vahvasti Turbonegroon liittyvät bileet ja pieni epäillys hiipi jos kaikki mitä seurasi olikin sitä itseään. I Got Erection aikana sain fläsärin Provinssiin 2005 jossa kyseistä kertsiä pyydettiin hoilaamaan mukana. Oma suhde Turbonegroon on tuo yksi festariveto ja pari kertaa on tullut bongattua nykyistä laulajaa katsomassa samoja keikkoja (Turbonegro -yhteys selvisi tosin vasta myöhemmin). Loppuosaan settiä oltiin sijoitettu lisää muidenkin bändien tuotantoa esmes Beat on the Brat by Ramones. Mulle ei syntynyt sen suurempia haluja näppäillä Spotifyn hakukentään Turbonegro, mutta olihan tämä oiva numero aihepiirin bailuihin kun kai nyt tuttuja veisuja on mukavampi laulaa mukana kun hyvää jengiä ympärillä ja soitto tulee livenä vs yksin himassa levyjä kuunnellessa.

FINAL ASSAULT

Tunnustan, että mulla on hieman huono tapa välillä muodostaa mielikuva bändin musasta joko nimen tai ulkoisen olemuksen perusteella. Nopeella fb-eventin vilkaisulla luulin seuraavaksi vuorossa olevan  jotain Mötley Crüen jalanjäljissä. Mikä helpotus kun heti keikan alkaessa kävi päivän selväksi, että nyt muuten lähtee lujaa niin mielikuvat romukoppaan kuin hommat etenemään lavalla. Final Assault alleviivasi tiukalla metallihooserässirallillaan miten tämän tyylinen musiikki pääsee todellakin parhaiten oikeuksiinsa juurikin livenä. Lisää pontta toi soittajien anteeksipyyntelemätön lavaesiintyminen ja vaikka en levytetyistä versioista bändin kohdalla innostunutkaan, livenä ei haittais nähdä toistamiseenkin sillä olihan tää nyt ihan hiton kova! Hyvä loppurutistus iltaan kuin herättelevä litsari naamaan.

Seinäjoki, olipas kivaa! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

Kiitti meiningeistä:

Mötky

Kehonrakentajat

Grönsaker (ei linkitettävää?)

Final Assault

+ym!

epämääräisesti kuvattu Mötky: Rakastan sipsejä

Kehonrakentajat: Rahikainen [Kyre & Duunarit]

linkki Kopio biisiin!

Final Assault (en tiedä kappaletta)

#livemusabest

Kuukauden kuvat // Pictures of the month

Syyskuu ei ollutkaan ihan tavallinen kuukausi, sillä blogi saavutti pari viikkoa sitten kypsän yhden vuoden iän! Synttäreiden kunniaksi päätimme tehdä vähän erilaisen postauksen ja fiilistellä kenties erikoisinta ja päättömintä keikkakokemusta, joka ei ihan helpolla unohdu.

The Red Paintings @ Sputnik, Münster, Saksa 27.2.2014

TRP on bändi, joka rakastaa teemoitettuja kiertueita. Vuoden 2014 headline-kiertueen teemana oli muinainen Egypti ja ei siinä sitten auttanut muu kuin kehittää rundia varten hillittömimmät releet mitä maa päällään kantaa. Kultamaalia, yönmustaa kajalia, flamingohatut ja siihen vielä omin kätösin askarrellut siivet ja tadaa, egyptiläiset flamingojumalattaret valmiina bailaamaan ja hämmentämään! Hämmennysaste jäi kuitenkin odotettua lievemmäksi, sillä olimme tietämättämme kaupungissa valtavan karnevaalijuhlan aikaan. Naamiaispukuihin pukeutunut kansa täytti turut ja torit, eivätkä älyvapaat pukumme täten aiheuttaneet paikallisten keskuudessa minkäänlaista kummastusta. Bändillä ei kuitenkaan ollut aavistustakaan karnevaaleista, joten shokkiarvo ei valunut onneksi kokonaan viemäriin.

Photo taken by Alix Kol, cheers!

Keikasta jäi päällimmäisenä mieleen ultimaattinen mitä helvettiä täällä tapahtuu -fiilis, sillä paikalla oli kameraryhmä, joka kuvasi koko keikan ja piiritti meitä kovalla intensiteetillä. Annoimme jopa lyhyen haastattelun tyypeille gigsin jälkeen lähinnä siksi, että karkuunkaan ei ehditty. Meille ei koskaan selvinnyt mihin illan aikana kuvattu matsku oikein päätyi tai mihin tarkoitukseen sitä aiottiin käyttää. Ehkä hyvä niin. Absurdimpaa keikkakokemusta saa hakea, tätä muistellaan vielä kiikkustuolissa. Mikäli joku nyt alkoi miettimään, että mikäs ihme tällainen The Red Paintings oikein on, niin klikkaapa kaveri tästä ja lue lisää!

Kiitos ja syvä kumarrus kaikille, jotka on meidän bloggailuja ensimmäisen vuoden aikana seuraillut. Seikkailut jatkuvat entiseen malliin, pysykää toki mukana!

Translation: A little pink gem from the archives to celebrate our blog's birthday.

- juoksepoistytto molempien hooveelaisten puolesta

Aikaisemmat Kuukauden kuvat merkinnät:
08/2016 Morrissey + The Sounds

07/2016 Karmarock special: Appendix ft. Herra Ylppö + Negative + Lovex + Lapko

06/2016 Touché Amoré + Minä ja Ville Ahonen
05/2016 Sir Mr' Taf + Nightwish
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way

03/2016 Lady Gaga + Venom

02/2016 Strike Anywhere + HIM

01/2016 Katy Perry + H.E.A.T.

12/2015 Negative + Agnostic Front

YYKAAHOOVEE

Äiti hei! Mua Kuopio kutsui

Elämä on Punk vol. 18 @  Kaivuri Pub, Kuopio 10.9.2016
Keikkapaikka Kaivuri Pub oli mulle täysin uusi tuttavuus ja ihan eri suunnalla Kuopiota missä olin ikuna käynytkään, eli paljon kaivattua vaihtelua Tre-Hki-Tre akselilla ravaamiseen. Perillä odotti tervetullut vastaanotto, vaikka ensin paikasta ehtikin iskeä "apua ahdistus" -vibat. Onneksi olin väärässä. Elämä on Punk pippaloihin saapunut porukka oli aikas huikeaa. Koko reissun ainoa kännisössääjä löytyi vasta Kampin terminaalista hetki ennen Tampereen bussin lähtöä...kuinkas muutenkaan.

MOONSHINE MOJO

Sikarilaatikko-kitaroilla taiteileva duo, joka tälle keikalle oli saanut vahvistusta rumpalistakin. Hyvä valinta illan ekaksi rauhallisemman, mutta kuitenkin rytmikkään bluesmusan takia. Kun aloitettiin hieman iisimmin, bändi sai luotua tillan tosi lämminhenkisen tunnelman. Juuri sellaista musiikkia mikä kantautuessa ulkopuolelle asti herättää mielenkiinnon ja saisi astumaan sisälle. Yhden kappaleen verran tutustuin ennakkoon ja jo silloin laulajan matala ääni miellytti kovasti. Livenä laulaja-kitaristin habituksesta tuli hieman mieleen Jukka Nousiainen aina sikin sokin lattialla olevia papereita myöten. Tulkinnassa ei nyt vielä päästy Nousiaisen tasolle, mutta tuskin siihen pyrittiinkään. Moonshine Mojo soitti noin nelisenkymmentä minuuttia joiden aikana mm yksi biisi sai ensiesityksensä, jotkut ottivat hieman tanssiaskelia ja vikan biisin aikana tasaisesti lisääntynyt yleisömäärä taputti mukana tahtia. Tästä oli hyvä jatkaa.

RATKAISU

Paikallinen, kovaääninen "pitäiskö viimein opetella soittamaan" trio joka nyt sit toi tapetille sitä punkkia. Lyhkäsiä biisejä, jotka sai porukan bailaamaan. Tässä vaiheessa katselin epäuskoisena seinällä ollutta kelloa joka ei näyttänyt edes kymmentä ja Kuopiossa oli jo näin kova meininki päällä. Ratkaisun setti loppui ehkä liiankin äkkiä sillä aina näin suoraviivaista paukutusta olisi mielellään kuunnellut vielä enemmänkin. Tervetuloa Kuopioon niminen biisi päätti keikan ja ajattelin mielessäni että kiitos vain heh. "Ei osata soittaa" en kommentoi tuohon mitään, mutta kun ideaa löytyy ja ne toteutetaan tarpeeksi ääneekkäästi niin sillä kombolla pärjää jo ihan hyvin. Mielelläni näkisin uudestaankin.

TERVE HULLUUUS

Ratkaisun aikana sain vain arpoa kumpikohan näistä kahdesta siinä soitteli, joten pointist heti siitä että bändi esitteli itsensä. Ilmeisen moni paikalla olleista löysi teksteistä paljon samastumisen kohteita, sillä pääesiintyjää lukuunottamatta Terve Hulluus sai riehakkaimman vastaanoton. Kappaleiden maailmoista tuli hieman mieleen Häiriköt, eli jos kyseisestä bändistä pitää tämäkin saattoi toimia. Setissä oli ilmeisesti kovereitakin joukossa, ainakin Hävityksen nimi mainittiin. Uuden biisin aikana sanat jäi hieman matkan varrelle, mutta mitäs pienistä eikä tuntunut yleisö ainakaan haittaavan. Mukavaa, että monille maistui. Mun kohdalla ei juurikaan herättänyt tunteita suuntaan eikä toiseen. Olisihan se ollutkin aika ihme jos 5/5 esiintyjistä olisi tarjoillut sellaista settiä mitä voisi käydä katselemassa toistekin.

GENERALS


Suosikki vetojuhta! Tarkoittaen, että madaltaa huomattavasti kynnystä lähteä keikalle jos mukana Generals. Viime kerrasta oli vain pari viikkoa aikaa ja samaan tuttuun tyyliin täälläkin hoidettiin homma nopeeta kotio. Tasaisen laadukkaita keikkoja bändiltä so far siis nähnyt, että ei nyt järkeä toistaa Lepakkomiehen keikan hehkutuksia. Yleisö oli alkuun ehkä inasen ujompi Generalsin aloittaessa vrt miten muut bändit sai heti porukkaa lähemmäksi lavaa, mutta huom vain alkuun. Ainahan voisin toki vinkua siitä, miten settiin saisi änkeä mun puolesta vielä pari biisiä lisää Pissing In Cereals levyltä sillä toi levy vaan nyt on ihan must listen (+must have!) jos minkään sortin punk-musiikki maistuu. Kova livebändi. Piste.

KIVESVETO GO GO

Äiti hei mua saatana kutsuu - tuo illan kulutetuin lausahdus, joka alkoi elämään jo ennen kuin bändiä näkyi edes lavalla. Mulle tää oli vasta toinen kerta kun Kivesveto Go Go:n keikalla olin, joten en tiedä kuuluuko tuon mainitun lainin sitkeä huuteleminen joka ikiseen väliin vain asiaan? Tavastian keikallahan Äiti Hei korkkasi koko setin vesittäen soidinkutsut heti alkuunsa. Nyt oli bändin turha yrittää vihjata maltin olevan valttia sillä shaatana kutsuuuh. Ihan täysin ei mene jakeluun miksi sitä heti kaipaillaan kun kolme kovaa Psykoosi syvenee, Tajuutsä jätkä? ja Las Vegas tuli heti alkuun eikä Kivareilta taida nyt mitään varsinaista slovaria löytyäkään. Älkööt siis olkoot huolissanne ken tulitte paikalle pogoon, kyl maar oikea orkesteri oli nyt asialla. Tarttuvat kertsit Ankee kesä tytöt syö jäätelöööö ja kaiken kaikkiaan hyvin kasattu settilista piti tunnelmaa yllä aina siihen liki loppuspektaakkeliinkin asti kun viimein Äiti Hei:n aika koitti ja äänekkäimmät pääsivät kipuamaan lavalle antamaan osan itsestään kertosäkeen aikana.

Listan viimeiseinä kappaleena kuultoom Taulasalo, jolla kunnioitettiin saman päivän aamuna menehtyneen kouvolalaisen pesäpallolegendan Pekka Taulasalon muistoa. Oikein hieno ele bändiltä. Kuopio kuitenkin ilmaisi haluavansa lisää ja ainakin 20 denierii vielä piti huolen että kaikilla oli vielä kivaa. Tai ainakin melkein kaikilla. Jossain välissä settiä yleisön joukosta oltiin bongattu henkilö, joka vaikutti paikan päälle raahatulta ja bändin puolelta tuli lupaus tarjota kalja keikan jälkeen mielipahaa paikkaamaan. Tarina ei kerro tartuttiinko tarjoukseen, mutta jälleen oikein huomaavaista. Kahden kerran perusteella Kivesveto Go Go:n keikoille täytyy jatkossakin hakeutua, on ollut tosi letkee meininki!

Kotimatka alkoi aamukolmelta ja päättyi puolilta päivin. Mikäli Elämä on Punk vol. [#] esiintyjien joukosta löytyy jatkossa edes yksi omien suosikkien joukkoon kuuluva, niin kyllä olisin ihan heti valmis roudaan samat reitit uusiksi. Seuraavalla kertaa en ehkä edes eksyisi matkalla keikkapaikalle kuten nyt kävi, terkuin surkein kartanlukija ever.
-kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

Oli siistii, kiitos:

Moonshine Mojo

Ratkaisu

Terve Hulluus

Generals

Kivesveto Go Go

+tapahtuman järkkääjät, yleisö, ym!

Ääripäiden kohtaaminen

Alkuperäisen suunnitelman mukainen rauhallinen kotiviikonloppu meni täysin reisille, kun tajusin että nyt olisi mahdollisuus nähdä kaksi siistiä keikkaa saman päivän aikana. Ei kai siinä sitten muuta kun reppu selkään ja haudassa ehtii nukkua.

Beetlehem @ Valtava-festarit, Helsinki 3.9.2016

Tänne suoraan Lintsin vatkaimista jalat pohkeisiin asti läpimärkinä. Iltapäivällä alkanut esterisade ei hellittänyt ja yliopistorakennusten sisäpiha litisi, lätisi ja lainehti. Aikataulut olivat vähän venähtäneet, sillä hurmaava Karina soitteli vielä kun saavuimme paikalle iltaseiskan aikaan. Olosuhteet nyt olivat mitä olivat, joten ei ihme että soittoajatkin menevät vähän vituralleen. En yleensä jaksa vetää säästä sen ihmeempää pulttia, mutta tällä kertaa otti kyllä infernaalisesti pannuun lähinnä tapahtuman järjestäjien puolesta. Festarimiljöö ja bändikattaus oli niin huikea, että se olisi ansainnut arvoisensa kelin. Oli märkyydessä ja kylmyydessä kuitenkin jotain hyvääkin. Tiedä sitten onko tämä vain suomalaisille tyypillinen piirre, mutta haastavien olosuhteiden vallitessa sitä yleensä yltyy huippusuorituksiin ikään kuin näyttääkseen kansainvälistä käsimerkkiä universumille.

En osaa nostaa Beetlehemin setistä esiin yhtäkään yksittäistä biisiä lahopäisyyteni takia, mutta voi pyhä persaus että oli mahtavaa. Yksi ihan uusi biisikin sieltä tuli, eikä ollut yhtään pöllömpi kipale. Bändi kuulosti ylipäätään hullun hyvältä. Kaveri kommentoi, että mieleen tuli entisaikojen Apulanta ja siinä on kieltämättä jotain perää. Rosoista, äänekästä, räkäistä ja sähköistä menoa tehokkaita melodioita unohtamatta. Tuntui kuin joku olisi ottanut hartioista kiinni ja ravistanut niin, että päässä vain kolisee. Jälkeenpäin ajateltuna kaatosade oikeastaan sopi kuvioon täydellisesti, ei tällaista settiä olisi voinut missään hempeässä auringonlaskun kajossa vetää. Keikalla vallitsi jotenkin tosi alkukantainen tunnelma ja raaka energia, joka korostui entisestään kun yleisön keskuuteen syntyi pieni mutta pippurinen moshpit. Onhan siinä jotain äärimmäisen hienoa ja voimauttavaa kuunnella raivoisaa livemusaa ja liukastella märillä mukulakivillä. Ainoa miinus oli se, että setti oli ohi yhdessä hujauksessa, enemmänkin olisi mieluusti kuunnellut. (ps. Beetlehemistä on raapusteltu blogiin kerran aiemminkin, kiinnostuneet ei muuta kun Klik!)

Keikkahurmoksen laannuttua kylmät, märät ja tunnottomat jalat muistuttivat nopeasti olemassaolostaan, joten seuraavaksi kohteeksi valikoitui yksimielisesti kaverin residenssi. Varpaiden kuivattelua ja teetä sisältäneen välikuoleman jälkeen oli aika lähteä takaisin sateeseen, tosin tällä kertaa lopullinen määränpää sijaitsi onneksi sisätiloissa.

Henkka ja Mathias @ Omatuntoklubi, Helsinki 3.9.2016

Ja sitten jotain aivan muuta! Mökki sisämaassa-ep oli juuri pulpahtanut Spotifyyn kaiken kansan kuultavaksi ja Omatuntoklubin gigsi toimitti julkkarikeikan virkaa. Railakkaista suosionosoituksita päätellen paikalla oli jonnin verran ihmisiä, jotka olivat jo ehtineet ottaa parivaljakon tuotannon haltuun. Setti alkoi lyhyellä stoorilla, joka pohjusti kivasti ep:n teemaa. Teemalevyille eksyy aina helposti pari täytebiisiä, jotka eivät oikein sovi kuvaan ja täten tekevät särön kokonaisuuteen, mutta Mökki sisämaassa ei kärsi niistä ongelmista. Toki biisejä on "vain" viisi, mutta lyhyestä virsi kaunis. Harvemmin sitä näkee ja kuulee näin onnistunutta teemoitusta ja draaman kaarta, biisejä kuunnellessa aistii kuinka vaivattomasti ja luonnollisesti ne ovat syntyneet.

Keikalla oli todella rento tunnelma, oikeastaan lähes unenomainen. Tykkään Henkan ja Mathiaksen tuotannossa siitä, että biisit saattavat ensikuulemalta vaikuttaa tosi yksinkertaisilta, vaikka todellisuudessa niissä on mielettömästi eri kerroksia ja sävyjä. Aamuyö- ja Sauna sammui siinä sittenkin -biisit ovat samaan aikaan uskomattoman viattomia ja sopivasti pikkutuhmia, niitä kuunnellessa on mahdotonta olla virnistämättä. Omia lempparibiisejäni ovat Saippuakupla sekä Usko, toivo ja rakkaus. Kerrankin jollain artistilla on niin vähän biisejä repertuurissaan, että omien lempibiisiensä perään ei tarvitse jäädä livetilanteessa itkemään vaan ne kuulee satavarmasti, hah. Molemmissa kipaleissa käsitellään käsitellään suht syvällisiä juttuja, mutta heleät melodiat saavat ne tuntumaan kevyiltä ja jotenkin raikkailta. Ihanan moniulotteista kamaa, jokaisella kuuntelukerralla huomaa löytävänsä jotain uutta.

Jos päivän tapahtumia pitäisi kuvailla muutamalla sanalla, niin "tunnelmasta toiseen" olisi aika hyvä kiteytys. Beetlehemin keikka oli kuin musiikillinen turpiinveto kun taas Henkan ja Mathiaksen setti toi yhtä lämpimän fiiliksen kuin hunajalla terästetty tee. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

No johan oli markkinat Lepiksessä 27.8.

ACID RUNS

Kerrankin oli hyvä ajoitus kun keikka alkoi samaan aikaan kun itsekin reippailin lavaa kohden. Acid Runsin olin nähnyt kerran aiemmin ja silloinen trio tykitti nyt viisipäisenä kahden kitaristin ja instrumentistaan vapautetun laulajan voimin. Yllätys oli iloinen kun stage left cornerissa soitti Lauri Eloranta. Taas kävi kuitenkin vähän kuten viimeksikin, eli muutaman kappaleen jälkeen alussa iskenyt huuma laantui ja biisit alkoivat kuulostamaan liian samanlaisilta. Keikan piti alkuun toimia levyjulkkarina, mutta se kai ei yllätä miten noissa hommissa tapahtuu aina viivästyksiä. Levy kyllä kiinnostaa sillä biisien tullessa tutummiksi uskoisin keikkakokemuksestakin vihdoin tulevan kokonaisemman ja niiden muutamien bandcampissa olevien kappaleiden perusteella Acid Runsia kehtaisi kuunnella kotonakin. Jos pisteitä jaettaisiin bändin livekunnosta niin sitä tulisi kyllä täysi kymppi! Tyypit soitti hatun nostamisen arvoisella intensiteetillä setin alusta loppun ja sellaista bändiä on aina ilo katsella ja kuunnella.

MIETTIIN
Tiedättehän, kun joku hehkuttaa jotain artistia ihan överisti "siis tää on ihan törkeen kova!" ja itse suhtautuu toisen intoiluun lähinnä olan kohautuksella juu varmasti on. Eräänä astetta erikoisempana viikonloppuna (Nyrkkitappelu-osio jo blogis) mulle annettiin kolme seiskaa joista yksi oli Miettiin Monta suoraa seinää. Kuului vielä ylistäviä saatesanoja ja tieto siitä miten tossa yks tyyppi soittaa kaiken. Kohta pitikin jo kaivaa pari kappaletta esiin youtubesta sillä TÄÄ ON NIIN HYVÄ ja kappas, itse asiassa ei ollenkaan hassumpaa. Totaalinen koukutus tapahtui himassa levyn löytäessä tiensä soittimeen ja siinä vaiheessa kun se ei sieltä enää juurikaan poistunut, harkitsin pitäiskö tiputtaa Unelmissa biisin youtube-url alakerran naapurin postiluukusta meinaa on saattanut hieman tömistä.

Keikan facebook-tapahtumasivulle postattiin tulevaa ennakoiva kuvamuokkaus tämän ollessa astetta spessumpi keikka big band -kokoonpanolla. Lavalta löytyi hyvin pukeutunutta soittajaa perus kitara-rumpu-basso -kombon lisäksi ainakin kiipparistia, marakassien sheikkaajaa ja jossain välissä ilmoille tuutattiin trumpettisoolokin. En tietty tiedä mitkä kaikki elementit/soittajat tästä on mukana Miettiin ns normisetissä, joten tää oli vissiin aika hulppea tapa nähdä bändi ekaa kertaa livenä.

Paniikkihäirötä Turpaan, mun top 3 Miettiin-biisit kakkonen (kolmosen ollessa vaihtuvaa sorttia ja käsittäen ainakin kolme eri biisiä) aloitti ilmeisesti muidenkin paikalla olleiden mielestä illan odotetuimman keikan. Bileet starttasi heti! Ei paljoa tarjottu rakoa hengähtää kun jo heti perään tuli Muissa Maailmoissa ja suhteessa slovarimpi Urbaani Ahdistus, jonka kertosäe nousee ihan omiin lukemiinsa, vaikuttavaa! Rappiolla 2 kohdalla muistelin miten viikkoa aiemmin Sick Thoughtsin VV:n keikan lavapyörimiset oli lähinnä vaivaannuttavaa katseltavaa kun nyt sit Lepiksessä kaikki se piehtarointi, yleisön seassa esiintyminen ja ärsykkeisiin (mm repsottava katto) reagointi oli ihan smooth operator -kamaa eikä tippaakaan teennäistä. Epäpyhän jälkeen tuli ainoa kysymysmerkki-biisi. Koveri joka pitäis tietää, jos jostain jotain tietää (ja mähän en tiiä)? Miettiin orginaali joka jäänyt huomaamatta? Anycase, jostain ilmestyi lisää nyrkin heiluttajia ja mukana laulajia, sen takia nojaisin koverin suuntaan.

Unelmissa oli up next ja toi kappalehan alkaa heti kunnon paasauksella, joten tää basistin kainalon kautta laulettu versio ei nyt ihan vastannut odotuksia etenkin kun mikrofonin johtokin lähti jossain välissä irti. Mutta ei tässä vielä kaikki! Lavalle saapui vikojen biisien SSNK ja Eläin ajaksi maskotti-panda namujen kera joita viskottiin yleisön sekaan. Niin ja tää lepiskeikka toimitti synttäribileiden virkaa ja Miettiin setin aikana jaettiin myös lahja ja kortti juhlakalulle. Ei ois uskonut tän olevan vasta illan toka bändi. Huikeeta mikä meininki!!

GENERALS
Bändi laitteli kamojaan kuntoon kun joku satunnainen päihtynyt sankari tuli kyselemään onko tää mun suosikkibändi. Vastasin miten on todettu hyväksi livenä ja julkaisivat hiljattain erittäin kovan levyn, mutta ilmeisesti vastaus oli väärä sillä oikeasti kiinnosti kuka mun mielestä parhaimman näköinen soittaja ja ketä mä niistä tulin tonne fanittamaan...JAA-A. Kerta se on ensimmäinenkin kun tällaisissa keikkapaikoissa tullaan tollasta läppää heittämään. Toi tyyppi ei valitettavasti edes vitsaillut ja onnistui lyhyessä ajassa olemaan muutenkin vitun ärsyttävä tunkiessaan liian lähelle. Pakoreitti luonnollisesti lavaa kohden, jotta pystyi myös paneutumaan tarkemmin siihen, kuka näytti parhaimmalta Lepakkomiehen valaistuksessa.

Tähän löytyi vastaus nopeasti: settilista näytti komealta jo etäämmältäkin kuikuillessa. Aloitusbiisiksi valikoitui Pissing In Cereals LP:n eka ralli Society is Full. Mikä muhun Generalsissa vetoaa (siis tiätty komeiden soittoniekkojen lisäksi!1) on heidän raisu, straight forward rosoinen meininki ja soundi, jossa kuitenkin seassa tosi koukuttavia kohtia. Asiaa tulee välissä nopealla ulosannilla ja tahdissa ei meinaa pysyä, mutta onneksi aina jostain löytyy jokin hokema mihin tarttua ja pääsee taas aukomaan suutansa biisien tahdissa. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka, mutta nostettakoon esille keikallakin soitetut You Are an Asshole and Your Band Sucks joka on kiva laini huudella jo keikan keskivälissä, kuten täällä tapahtui, My Life is a Mess (and I love it) ja yks mun levysuosikki Waiting For You to Die ja siitä rivi maybe nine to five with the kids and wife / were never meant to be your life.

Joku heitti kommentia miten samoja riffejä kierrätetään vuodesta toiseen, mutta hei kierrätyshän on kunnia-asia ja kyllä toimi näinkin. Liekö Pissing In Cereals LP:n heittämillä kierroksilla osuutta asiaan, että tää Generals keikka oli parempi kun mitä heiltä edellisellä kerralla näin. Meibi, sillä keikkamatskun ollessa pääpirtein hallussa niin loppupeleissä tutuista biiseistä saa useimmiten ne parhaimmat kiksit.

Ton jälkeen hyvä laittaa videomatskuu kappaleesta joka ei mainitulta LP:ltä löydy, mut kovis on!

1981

Jättäydyin heti suosiolla taaemmaksi sillä aikataulujen heittäessä häränpyllyä tiesin lähteväni kesken keikan menemään sillä oli kiire päästä rapsuttelemaan koiruleita. Post-punkki ei ole ikinä räjäyttänyt tajuntaani, joten alkupää keikasta riitti varsin hyvin muutenkin. En kommentoi mitä lyriikkapuoli on kun ne ei nyt siinä tilanteessa jääneet mieleen, mutta muuten 1981 musapuoli oli tosi hyväntuulisen kuuloista, ehkä liiankin omaan makuun. Lauluosuuksia suoritti kaksi bändistä ja kappaleiden ruistailupuolikin oli kunnossa sillä biisit tuntuivat vain kasvavan edetessään. Oikein hyvä loppukevennys illan monipuolisessa esiintyjäkaartissa. Hyvin mielin sai häippästä.

-kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

kiiiitooos:

Acid Runs

Miettiin

Generals

1981

+ym keille kiitos kuuluupi!